Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Yhteys poisnukkuneisiin
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyEilen kello 11:47 am kirjoittaja Stiina

» Jumalan kansan koti-ikävä
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyEilen kello 10:03 am kirjoittaja Stiina

» Mikä yhteys, mikä Jeesus?
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyEilen kello 9:58 am kirjoittaja Stiina

» Totuus ja rakkaus kirkossa
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyEilen kello 8:02 am kirjoittaja arkikalusto

»  Ekumeeninen käymistila
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyPe Elo 16, 2019 6:50 am kirjoittaja arkikalusto

» Ne jotka eivät tiedä
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyPe Elo 16, 2019 6:24 am kirjoittaja arkikalusto

» Kipeitä sanoja
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyTo Elo 15, 2019 7:06 am kirjoittaja Hellevi

»  Lasten kynästä luet totuuden - evoluutiokriittinen piirros oli opettajalle liikaa
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyKe Elo 14, 2019 6:12 am kirjoittaja arkikalusto

»  Onko olemassaolosi lottovoitto?
Yhteys poisnukkuneisiin EmptyKe Elo 14, 2019 5:45 am kirjoittaja arkikalusto

Elokuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031 

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Yhteys poisnukkuneisiin

Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Yhteys poisnukkuneisiin

Viesti  arkikalusto lähetetty La Huhti 02, 2016 2:18 pm





Yhteys poisnukkuneisiin



heinäkuu 6, 2012 Tekijä Hannu

Aina silloin tällöin kuuluu uutisia, miten joku saa viestejä kuolleilta omaisiltaan. Tällaisista kokemuksistaan on kertonut jopa eräs kaikkien suomalaisten tuntema ja rakastama julkisuuden henkilökin.

Läheisen menettäminen tuo surun, ja moni toivoisi, että saisi poismenneeseen vielä yhteyden. Onko se siis mahdollista, kun sellaista jotkut ovat kokeneet? Ja jos on, niin miten?

Yhteys kuolleisiin ei ole kristitylle luvallista, ja uskon, että se ei ole mahdollista kenellekään. Nimittäin ne yhteydet poisnukkuneisiin, joita jotkut ovat kokeneet, ovat olleet yhteyttä vainajahenkiin. Vainajahenget ovat riivaajia, pahuuden henkiolentoja, jotka esiintyvät kuolleena henkilönä. Sellaisten kanssa ei pidä missään nimessä olla tekemisissä!

Raamattu yksiselitteisesti kieltää meitä olemasta tekemisissä vainajahenkien kanssa:

   Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:31)

   Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. (5. Moos. 18:10-12)

Joskus tällaiset henget voivat esiintyä jopa edesmenneenä apostolina tai jonain muuna pyhänä henkilönä ja antaa mukamas uutta tietoa ja opetusta Jumalalta. Suomessakin on tällaista esiintynyt aivan viime vuosina (internetissä oli erään henkilön sivusto, jossa oli hänen saamiaan sanomia ”Jumalalta”, en muista henkilön nimeä). Kyseessä on vainaja- ja tietäjähenkien vaikutus, ja sellaisesta on pysyttävä erossa.

Voivatko taivaaseen päässeet läheisemme sitten nähdä, miten me täällä maan päällä elämme? Raamattu ei anna tähän suoraan vastausta, mutta joistakin asioista voisi päätellä, että he eivät meidän tekemisiämme seuraa. Ensiksikin Raamattu sanoo, että taivaassa ei ole kyyneleitä ja murhetta (Ilm. 21:4). Sitä he varmasti kyllä kokisivat seuratessaan meidän pahoja ja synnillisiä tekojamme. Toiseksi, taivaaseen päässeet ovat täynnä Jumalan palvomista ja riemua, että tuntuu varsin epätodennäköiseltä, että heillä olisi halua seurata elämäämme täällä. Toki ei ole mahdotonta, etteikö Jumala sallisi heidän seurata elämäämme, mutta Raamattu ei tähän anna viitteitä. (GotQuestions.org)

Luterilaisuudessa esimerkiksi alttari symboloi sitä, että alttarikaiteen näkyvän puolikaaren ympärille kokoontuu ehtoolliselle täällä ajassa oleva seurakunta, ja sen näkymättömän toisen puolikaaren ympärille kokoontuu jo edesmennyt seurakunta. Tämä on kaunis ajatus yhteydestä ajallisen ja ikuisen seurakunnan välillä, eikä siinä ole sen kummempaa ajatusta yhteydenpidosta kuolleiden kanssa. Itse asiassa luterilaiset tunnustuskirjat tekevät ehdottoman selväksi sen, että kuolleita ei palvota eikä heitä rukoilla:

   Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan… Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua (1. Tim. 2:5), sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1. Joh. 2:1). (Augsburgin tunnustus, kohta XXI Pyhien palvonta)

Kategoria(t): Muuta eksytystä, Riivaajat | Avainsanat: demoniset ilmiöt, demonit, edesmenneet, pyhien palvonta, riivaajat, tietäjähenget, vainajahenget, yhteys kuolleisiin | 1 kommentti
Yksi vastaus
: heinäkuu 12, 2012 klo 12:05 | Vastaa
   maria

   Tämä aihe on jotenkin järkyttävä.Siinä kosketellaan ihmisen herkimpiä tuntoja.Sydämen kaipausta läheiseen,joka on jo rajan toisella puolella.Tunnen todella myötätuntoa ja rakkautta näihin ihmisiin.Suru ja menetys voi lähes halvaannuttaa kivusta.Kaipaus suuri, ja sitä tekee lähes mitä tahansa saadakseen kosketuksen vielä rakkaaseensa.Isällä on kuitenkin lohdutus varattuna tällaisille ihmisille.Et ole yksin.Toivoa on.Rakkautta on.On kokonainen rakkauden meri johon upota.Etsithän suoraan Raamatusta lohdutusta,Isä puhuu siellä sinulle.Olet rakas ja kallisarvoinen aarre Hänelle.Tässä tuskassasi.

   Hannun huolenaiheena yhteys kuolleisiin.Se huolestuttaa minuakin.Ja minäkin nostaisin keskeiseksi henkilöksi Messiaan,joka sanoo olevansa Ylösnousemus ja Elämä.Joh.11Joka uskoo Häneen,ei ikinä kuole. Valtava totuus.Mutta mitä tuo usko pitää sisällään?Onko se vain Messiaan totena pitämistä?Tai sakramenttien vastaan ottamista,kun ne vain oikein toimitetaan?

   Se pelastus voi joskus olla ryövärin armon vastaan ottamista kuolin vuoteella.Mutta ei missään tapauksessa kannata laskea sellaisen varaan,ja ajatella,että sitten joskus vielä ehdin.Kuka meistä tietää päiviemme määrää?

   Ymmärrän Sanasta,että Messias kutsuu meitä vakavan valinnan kautta ensin sisälle kuolemaansa.Se tarkoittaa ristin sovituksen hyväksymistä omakohtaisesti.Että itsekkään tahtomme tien, itsekkään luontomme,itsevaltiutemme ristiinnaulitsemista yhdessä Hänen kanssaan.Sen kautta pääsyä Hänen elämäänsä.
   Hänen sydämenasenteensa vaikutuspiiriin, toimintatapoihinsa.
   Hänen sovintoverensä,Sanansa,ja Pyhän Henkensä voimassa.

   Tätä on vaikeaa sisäistää,jos ei tunne Sanaa,ja jää ulkoaopitun varaan.Vapahtaja ottaa kuitenkin äärimmäisen tosissaan jokaisen sielun,joka kaipaa Häntä.Hän ei halua jättää ketään pinnallisuuteen,vaan haastaa syvälle sydämensä tuntemukseen.Silloin voi alkaa aavistella,mitä tarkoittaa
   ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä,että he tuntevat Sinut,joka yksin olet totinen Jumala(Adonai Eloheinu,Adonai echad),ja Hänet,jonka Sinä olet lähettänyt,Yeshua Messiaan.”Joh.17:3

   Elohim on YHWH,Aabrahamin,Iisakin ja Jaakobin Jumala.Pelkään,että jos nämä vanhemman liiton totuudet ohentuvat,jos niitä ei lueta,jos niitä häivytetään,jos ne katoavat,syntyy toinen jeesus,joka ei voi olla enää Pelastaja.Hän on kuitenkin Sana,joka tuli Isän luota,on yhtä Isän kanssa.Tuo Sana voi pelastaa meidät,kun syömme Häntä elämäksemme.

   Monet meediot käyttävät kristillisiltä kuulostavia rukouksia,samalla kun ottavat yhteyttä henkimaailmaan,ja puhuvat jumalasta.Tämä on eksytystä.Käsitän,että osa siitä voi olla myös huijausta.Mutta valitettavasti kaikki ei sitä ole.On totta mitä Hannu kirjoitti.Henkimaailma on älykkäämpi kuin ihminen,ja se eksyttää mielellään yhteyteen noiden väärien,outojen voimien kanssa.Ne voivat kietoa hyvinkin rakkaudelliselta tuntuvaan otteeseen jopa läheisen äänellä,mutta hedelmä on karmea.Outoja pelkoja,painajaisia,enteitä,jotka toteutuvat.Jopa vaikeita sairauksia on tullut,monen psyyke romahtamispisteessä.Olen kuunnellut näistä kahleista vapautuneita ihmisiä,ja he voivat todistaa todeksi tämän kaiken.

   Ihmisparka ei aina osaa yhdistää näitä asioita toisiinsa.Niistä voimista on sanouduttava irti,ja okkultismi on tunnustettava syntinä!Vain ristin Vapahtaja,lain ja profeettojen ilmoittama Messias on ulospääsy tällaisesta.Uskonnolliset menot ja elämykset eivät voi pelastaa sielua ulos perkeleen ja synnin orjuudesta.Mutta on lähdettävä myös suoralle tielle yhdessä Messiaan kanssa.Se vie perille Isän kirkkauteen.Jos olemme kuolleet yhdessä Hänen kanssaan (luovuttaneet oman elämämme Hänen käyttöönsä,ja Hän saa hallita meissä),me uskomme saavamme myös elää yhdessä Hänen kanssaan.Room.6:8

   Tärkeintä on antaa elämänsä Hänen rakastaviin käsiinsä,ja elää tässä ajassa Hänelle.Hän on myös I h m i s e n Poika,joka ei ollut mikään esoteerinen jeesus,vaan lihaan eli ihmiseksi tullut Jumalan Poika

   ”Teidätkin,jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne Hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne,Hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta …”Kol.1:21,22a

   ”…ja että Hän,tehden rauhan Hänen ristinsä veren kautta,Hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki…”Kol.1:20a

   ”Hänessä on jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.”Kol.2:9

   Hän on ylösnoussut,ja voimallinen Pelastaja tälläkin hetkellä.Ps.16, Apt.t.2:24-36

   ”Että heidän sydämensä,yhteenliittyneinä rakkaudessa,saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden,Messiaan,jossa
   k a i k k i v i i s a u d e n ja t i e d o n aarteet kätkettyinä (koko Sana)
   Kol.2:2,3

   Miksi apostoli kertoi tämän?

   ”…ettei kukaan teitä pettäisi suostuttelevilla puheilla.”Kol.2:4

   Etsikäämme Häntä,Hän on silta iankaikkisuuteen.
   Silloin on taivaan kirkkauden toivo,ja todellisen lohdutuksen lähteet avoimina edessä.Hän on ihmeellinen Lohduttaja,ja Hänen Sanansa on kokonansa totuus,ja kaikki Hänen vanhurskautensa oikeudet pysyvät iankaikkisesti.”
   Ps.119:160
https://ajankohtainen.wordpress.com/2012/07/06/yhteys-poisnukkuneisiin/

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Huhti 04, 2016 8:24 am



Yhteys poisnukkuneisiin 25q7l0w

Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta


« Se Isän asia
New Age -mystiikka – ei mitään uutta »
Varoitus – Bill Johnson ja Bethel-seurakunta

maaliskuu 2, 2016 Tekijä Hannu

Netissä on kuvia, videoita ja kertomuksia siitä, miten Bill Johnsonin Bethel-kirkon väki vierailee hautausmailla siunauksia hakemassa. Ne eivät ole pahantahtoisten ihmisten juoruja, vaan Bethelin väen itsensä julkaisemaa materiaalia. He soukkaavat kuolleiden hengellisten vaikuttajien haudoilla etsien sieltä voitelua. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa Bill Johnsonin vaimo Beni ammentaa hengellistä voimaa C.S. Lewisin haudasta.


https://ajankohtainen.wordpress.com/2016/03/02/varoitus-bill-johnson-ja-bethel-seurakunta/

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Lisää aiheesta

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Huhti 04, 2016 8:35 am

Amerikkalainen karismaatikko David Herzog kertoo kirjassaan "Glory Invasion" (s.127) saaneensa kaksinkertaisen kirkkauden voiman kuolleen Ruth Ward Heflinin ruumiin kautta.

---"Hinnin mukaan aikansa vaikutusvaltaisin naisevankelista, Kathryn Kuhlman, jonka muisto elää vahvana edelleen, jätti hänelle "manttelinsa", eli siirsi voitelunsa Hinniin ja näin Bennystä tuli Kathrynín työn jatkaja kuten Elian ja Elisan tapauksessa.



Kuhlmanilla on Hinniin vieläkin suuri vaikutus. Benny Hinn kertoi tämän ilmestyneen hänelle "yöllisessä näyssä" yhdessä Jeesuksen kanssa, "Ja siellä hän seisoi tässä huoneessa ja sanoi minulle, tietenkin tämä oli uni, mutta enemmänkin näynomainen... näin neiti Kuhlmanin ja hän sanoi, ´seuraa minua´. Se oli kaikki mitä hän sanoi. Seurasin häntä toiseen huoneeseen ja siellä seisoi Herra. Kun näin Hänet Kathryn katosi ja nyt Herra sanoi minulle, ´seuraa minua´ ja seurasin Häntä kolmanteen huoneeseen... kun heräsin... tiesin tarkalleen mitä näky tarkoitti. Se oli Kathryn Kuhlman, joka otti minut ja esitteli minut Pyhälle Hengelle. Ensimmäinen huone tarkoittaa sitä kun hän sanoi, ´seuraa minua´. Mutta kun Kathryn oli poissa Jeesus oli siellä. Kathryn teki tehtävänsä ja meni pois ja Herra sanoi, ´seuraa minua´ kolmanteen huoneeseen... uskon tämän huoneen tarkoittavan uutta olotilaa Hengessä... uusi olotila, uusi taso on todella tulossa ja te, pyhät, te tulette olemaan osa siitä... kuinka monet ovat valmiit näkemään suurempaa Jumalan kunnian ilmestymistä?" [18]



Benny Hinnille ilmestykset ja näyt ovat arkipäivän todellisuutta. Jeesus, Elia, Kuhlman, enkelit ym. aina tarpeen mukaan ilmestyvät hänelle ja antavat uutta voitelua uuden ilmestystiedon lisäksi. Hinn sanoo, "En ole nähnyt vain enkeleitä, olen nähnyt (kuolleita) pyhiä... eräänä päivänä olin rukouksessa ja mies ilmestyi eteeni... hän oli noin 185 cm pitkä, vanha mies, hänellä oli parta... kimalteleva valkoinen parta... kysyin, ´Herra, kuka on tämä mies jonka näen?´... Herra sanoi, ´profeetta Elia´ ". [19]



Benny Hinn näkee näyssä kuolleita ja kommunikoi heidän kanssaan. Hän sanoo myös käyvänsä näiden haudoilla etsimässä lisää voimaa ja voitelua. Hinn kertoo käyneensä Kathryn Kuhlmanin[20] ja toisen naisjulistaja Aimee Semple McPhersonin[21] haudoilla, "Yksi oudoimmista tapauksista sattui muutama vuosi sitten kun vierailin Aimeen haudalla. Nyt tänä torstaina olen TBN:n lähetyksessä. Perjantaina aion vierailla Kathryn Kuhlmanin haudalla. Se on lähellä Aimeen hautaa... en koskaan unohda mitä näin Aimeen haudalla. Se oli uskomattoman dramaattista. Hän oli sellainen nainen, että hänen haudallaan sen molemmin puolin seisoivat yli kaksi metriset enkelit kumartuneina haudan puoleen ja kultainen ketju ulottui haudan ympäri... tuntuu uskomattomalta, että joku voi kuolla ja enkelit seisovat haudan vierellä kumartuneena, tunsin valtavan voitelun kun olin siellä... Jumalan voima tuli ylleni... uskon voitelun lähteneen Aimeen ruumiista... te, te, teidän tulisi tuntea Aimeen haudan voitelu. Se on uskomatonta. Ja Kathrynin. Se on valtavaa. Olen kuullut ihmisten parantuneen kun ovat käyneet haudalla. He paranivat täysin Jumalan voimasta..." [22]---"

Luettavissa Kristityn Foorumilla
http://www.kristitynfoorumi.fi/bennyhinn1.html


arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Pirkko Jalovaara

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Huhti 04, 2016 8:44 am

--"Pirkko Jalovaara kertoo kirjassaan "Rukous on Elämäni" vierailuista eri ortodoksisissa luostareissa. Pyhitsan luostari Virossa. Aamuliturgia kirkossa. "Oih, mikä tunnelma kirkossa! Kynttilöitä palaa joka puolella, kuoro laulaa kuin taivaassa, ortodoksikirkko hehkuu kultaa ja kauneutta." Jalovaara kuuntelee ihastuneena taivaallista laulua, jossa ylistetään Mariaa, joka on "kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi..." Jalovaara kertoo, kuinka sisar Teresa siellä opetti hänelle rukouksen salaisuuksia. Sisar Teresa toistaa rukousnauhaa apuna käyttäen yksilauseista rukousta viisisataa kertaa päivässä. Sisar antaa Jalovaaralle rukousnauhan. Myöhemmin myös hän alkaa toteuttaa nunnan opetuksia. "Tulee lämmin hyvä olo, Jeesuksen Hengen hipaisu. Innostun kovasti, sydämen lämpö on syttynyt ja alan toistaa uudelleen, uudelleen samaa rukousta."

Zgorskin luostariin tekemästään vierailusta Jalovaara kertoo seuraavaa: "Kappelin peränurkassa on suuri hopeinen arkku, johon sijoitettu... luostarin johtajan ja uskonsankarin, Sergei Radonezilaisen pyhäinjäännökset". "Paljon ihmisiä käy paikalla. Ristinmerkkiä tehden he hiljaa kulkevat arkun ohitse. Kun itse menen muiden perässä arkun vierelle, hämmästyn tuntiessani suuren Jumalan läheisyyden ja lämpimän kosketuksen."

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Mitä sanoo Raamattu asiasta

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Huhti 04, 2016 8:49 am

4Moos. 19:13
"Jokainen, joka koskee kuolleeseen,
kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu,
hän saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet hävitettäköön Israelista,
koska puhdistusvettä ei ole vihmottu häneen; hän on saastainen,
hänen saastaisuutensa pysyy hänessä yhä."

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Vs: Yhteys poisnukkuneisiin

Viesti  jarrut lähetetty Ma Huhti 11, 2016 6:54 am

3Mooseksen kirja sanoo vainajahenkien puoleen kääntymisestä:

19:31" Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

20:6 Ja jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa.

20:27 Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla; heidät kivitettäköön, he ovat verivelan alaiset."
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Lisätietoa samasta aiheesta:Mikä on kristillinen näkemys meedioista?

Viesti  arkikalusto lähetetty Ti Huhti 12, 2016 7:58 am



Kysymys: Mikä on kristillinen näkemys meedioista?


Vastaus: Raamattu tuomitsee voimakkain sanoin spiritismin, salatieteet ja meediot (3. Moos. 20:27; 5. Moos. 18:10-13). Horoskoopit, Taro-kortit, astrologia, povarit, kädestä ennustajat ja spiritistiset istunnot kuuluvat tähän samaan kategoriaan. Nämä toiminnat perustavat siihen käsitteeseen, että on jumalia, henkiä ja kuolleita omaisia, jotka voivat antaa meille neuvoja ja ohjeita. Nämä "jumalat" tai "henget" ovat riivaajia (2. Kor. 11:14-15). Raamatun mukaan ei ole mitään syitä uskoa, että kuolleet omaisemme pystyvät olemaan yhteydessä meihin. Jos he olivat uskovia, he ovat taivaassa nauttien sen ihanuuksista rakastavan Jumalan seurassa. Jos he eivät olleet uskovia, he ovat helvetissä kärsien loputtomasta tuskasta, koska he hylkäsivät Jumalan rakkauden ja kapinoivat häntä vastaan.

Jos omaisemme eivät pysty olemaan meihin yhteydessä, kuinka sitten meediot ja spiritistit saavat tarkat tietonsa? Monet meediot on todistettu pettureiksi. Meediot pystyvät hankkimaan todella paljon tietoja henkilöstä tavanomaisin menetelmin. Joskus he käyttävät puhelinnumeroa ja Internetin hakupalveluja saaden tietoonsa nimiä, osoitteita, syntymäaikoja, avioliiton solmimisaikoja, perheenjäsenten nimiä, jne. On kuitenkin totta, että meediot tietävät joskus sellaisia asioita, joita heidän ei oikeastaan pitäisi tietää. Mistä meediot saavat nämä tietonsa? Vastaus kuuluu: Saatanalta ja riivaajilta. "Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun" (2. Kor. 11:14-15). Ap. t. 16:16-16 kuvaaa orjatyttöä, joka pystyi ennustamaan tulevaisuuden, kunnes Paavali käski henkeä lähtemään tytöstä.

Saatana teeskentelee olevansa ystävällinen ja auttavainen. Hän yrittää osoittaa olevansa hyvä. Saatana ja hänen riivaajansa antavat meediolle tietoja henkilöstä niin, että tuo henkilö alkaa uskomaan spiritismiin, jonka Jumala kieltää. Alussa se vaikuttaa viattomalta, mutta pian heistä tulee riippuvaisia meedioista ja vastoin heidän tahtoaan Saatana alkaa hallita ja tuhota heidän elämäänsä. Pietari julisti, "Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä" (1. Piet. 5:8. Joissakin tapauksissa meediotkin joutuvat petoksen kohteeksi, eivätkä tiedä tietojensa todellista alkuperää. Kaikissa tapauksissa ja riippumatta tietolähteestä, mitään spiritismiin, noituuteen ja astrologiaan liittyvää ei voi pitää Jumalan hyväksymänä menetelmänä tietojen hankkimiseksi. Kuinka Jumala haluaa meidän tuntevan tahtonsa elämäämme varten? Jumalan suunnitelma on yksinkertainen ja samalla tehokas: opiskele Raamattua (2. Tim. 3:16-17) ja rukoile viisautta (Jaak. 1:5).




http://www.gotquestions.org/suomi/kristitty-meediot.html

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Steve Wohlberg: Vainaja- ja tietäjähenget

Viesti  arkikalusto lähetetty Ti Huhti 12, 2016 8:27 am

Steve Wohlberg
Vainaja- ja tietäjähenget


Nykyajan meediot, jotka vierailevat kansallisissa [USA] radio- ja Tv-talkshow-ohjelmissa puhuvat usein Jumalasta, Raamatusta ja jopa Jeesuksesta Kristuksesta heitä haastateltaessa välittäessään sanomaansa hämmentyneelle ja haavoittuneelle kuulijakunnalleen, joka koostuu hyvin erilaisista ihmisistä. Uskon kyllä varmasti Jumalaan ja kannatan raamatunjakeiden lainaamista, mutta on tärkeää lainata Jumalan Kirjaa oikein, varsinkin kun on kysymys siitä, mitä se sanoo kuolleiden kanssa keskustelemisesta. Mitä se siitä sanookaan?

Yli 3000 vuotta sitten Jumala vapautti noin kaksi miljoonaa israelilaista Egyptin orjuudesta, johti heidät aution erämaan halki ja toi heidät sitten Kanaanin maan, Luvatun maan rajalle. Ennenkuin Jumala toi heidät alueelle, josta oli tuleva heidän uusi kotimaansa, Jumala varoitti Israelia tietyistä käytänteistä, jotka olivat yleisiä maassa asuvilla kansoilla. Huomaa tarkoin Hänen neuvonsa, jotka Hän antoi Mooseksen kautta:


   Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä. (5.Moos.18:9-13, korostukset lisätty)


Tätä raamatunkohtaa olisi syytä tutkia tarkoitn. Jumalan kansa oli tulossa "luvattuun maahan", mutta tuo alue oli täynnä vaaroja. Siellä asui jo monia eri kansoja ja he harjoittivat asioita, joiden Jumala tiesi olevan vaarallisia ja myös houkuttelevia. Välttääkseen siis maholliset väärinymmärrykset Jumala luetteli ne asiat erikseen, toinen toisensa jälkeen ja käski sitten kansaansa pysymään erossa niistä. Tässä on luettelo kielletyistä asioista 5. Mooseksenkirjan 18:9-13 mukaan:

   Lapsiuhrit
   Noituus
   Ennustaminen
   Ennusmerkkien tulkinta
   Velhous
   Loitsut
   Vainajahengiltä ja tietäjähengiltä kysyminen (meediona toimiminen, spiritismi)
   Vainajien puoleen kääntyminen

Kaikkia näitä muinaisia käytänteitä harjoitetaan tänäänkin ja monia niistä mainostetaan tavallisissa tavarataloissa myytävissä tuotteissa. Edellisessä kirjassani Hour of the Witch [Noidan hetki] olen jo kirjoittanut "noituudesta", "ennustamisesta" ja "loitsuista", joten en käsittele niitä tässä. Tässä artikkelissa on keskitytty kolmeen viimeksimainittuun—"meediona toimimiseen eli spiritismiin ja vainajien puoleen kääntymiseen".

"Meedio" on selvästikin nykyaikainen sana ja se onkin suositun NBC-kanavan ohjelmasarjan nimi. Sarjan Allison DuBois, James Van Praagh, John Edward, Carla Mae, Sylvia Browne ja Lisa Williams ovat kaikki eläviä nykyaikaisia meedioita. Sana "spiritisti" tarkoittaa pääasiassa samaa kuin "meedio", vaikka sitä ei nykyään käytetäkään yhtä paljon. Spiritisti on henkilö, joka kommunikoi henkien kanssa. Tällaisen harjoittamista kutsutaan spiritismiksi. Meediot ja spiritistit harjoittavat "vainajien puoleen kääntymistä".

   Wikipedian mukaan "nekromantia (kreik. nekros 'vainaja' ja manteia 'ennustaminen') oli antiikissa ennustustapa, jossa kuolleita manattiin ennustamaan tulevaa... Joissain tapauksissa nekromantialla voidaan myös tarkoittaa henkien kutsumista paikalle auttamaan jossain asiassa, esimerkiksi vihollisen lyömisessä tai tiedonlähteeksi. Tällaista loitsijaa kutsutaan nekromantiksi."

Pääasia tässä on, että 5.Mooseksenkirjan 18:11 kieltää täysin "vainaja- tai tietäjähengiltä kysymisen ja vainajien puoleen kääntymisen".

"Älä toimi meediona äläkä puhu vainajille!" on tekstin selvä sanoma. Ja tämä varoitus koskee sekä niitä, jotka tekevät sellaista ammatikseen (meediot ja spiritistit) että käytännettä itseään (vainajiin yhteyden ottamista) miten rehellisiä tai omistautuneita meediot ja heidän seuraajansa sitten ovatkin harjoittamassaan käytänteessä eettisesti. Tässä ei ole kysymys heidän rehellisyydestään. Raamatussa sanotaan korostetusti:

   Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä 5.Moos.18:12, 13, korostus lisätty).

Sana "kauhistus" ei ole neutraali sana eikä sitä voi helposti sivuuttaa. Eräässä Raamatun sanakirjassa luetellaan nämä kolme määritettä sanalla "kauhistus":

   Kauhistus (s.) Äärimmäisen inhon ja vihan tunne; vastenmielisyys; ahdistuksen ja pelon tunne.

   Kauhistus (s.) Sellainen asia, joka on kauhistuttava; vihattava; paha tai häpeällinen; kohde tai tila, joka herättää inhoa ja vihaa; vihattava tai häpeällinen pahe; saastutus.

   Kauhistus (s.) Saastutuksen tai pahuuden syy. (2)

Ehkä tämä antaa käsityksen asiasta. Kun Mooses kirjoitti, että "joka...kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen...on kauhistus Herralle", hän halusi ilmaista mahdollisiman voimakkaasti, mikä Jumalan kanta on tällaisiin asioihin. "Kauhistukset" ovat äärimmäisen inhottavia, vihattavia, ilkeitä, iljettäviä ja kammottavia puhtaalle ja pyhälle Jumalalle. Jos tämä kieli vaikuttaa liian voimakkaalta, älä syytä minua. Minä en ole kirjoittanut viidennen Mooseksenkirjan 18. lukua. Mooses kirjoitti sen. Ja Mooses ilmaisi yksinkertaisesti, mitä "Herra" ajattelee yrityksestä puhua vainajien kanssa.

Onko Jumala muuttanut mielensä? Jos ei, niin miksi ei? Ja mitä väärää muuten siinä on, että yrittää saada yhteyden kuolleeseen isoäitiinsä? Onko Jumala kovasydäminen, ahdaskatseinen ja fanaattinen? Rajoittaako Hän kohtuuttomasti niitä, jotka ovat menettäneet läheisen, niin etteivät he voi saada lohdutusta tuonpuoleisesta? Entä hyväätarkoittavat henkisyyttä opettavat henkilöt? Eikö Hän ole heillekin valtavan epäoikeudenmukainen? Totuudellinen vastaus on ei, ei vähäisimmässäkään määrin! Mitä enemmän ymmärrämme siitä, mitä Raamattu opettaa tästä aiheesta, sitä paremmin käsitämme, että Jumalan motiivit ovat puhtaat ja että Hänen tarkoituksensa on suojella meitä kaikkia—mukaanluettuina itse meediotkin—haavoittumasta, haavoittamasta muita ja joutumasta pahantahtoisten näkymättömässä maailmassa asuvien henkien eksyttämiksi.

Puhuvatko lasten vanhemmat lapsilleen voimakkaasti kadulla leikkimisestä? Onko sellainen kielenkäyttö oikeutettua? Tottakai se on. Lasten vanhemmat haluavat suojella lapsiaan. Sama koksee meidän rakastavaa Luojaamme ja Hänen voimakasta kieltään 5. Mooseksenkirjan 18. luvussa. Hänen päämääränään on suojella meitä langenneilta enkeleiltä ja niiltä tuhoisilta seurauksilta, mitkä siitä seuraavat, jos avaamme sydämemme niiden läsnäololle, voimalle, opetukselle ja vaikutukselle. Raamattu sanoo Jumalasta: "hän pitää teistä huolen" (1.Piet.5:7) [engl Raamatussa = "He cares for you" = "Hän välittää teistä"]. Meidän Luojamme rakastaa meitä enemmän kuin ymmärrämme.

Vaikka sanaa "demoni" ei olekaan 5. Mooseksenkirjassa, on lukuisia muita raamatunkohtia, joissa kuolleille puhuminen liitetään selvästi demonien maailmaan. Israelilaisten lähestyessä Luvattua maata heidän reittinsä vei heidät Mooabin kautta, joka on Kanaanin maasta itään. He leiriytyivät Sittimiin, mutta kohtasivat yllättäen viettelevän ja samalla hengenvaarallisen vihollisen.

   Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. (4.Moos.25:1-3)

Mooabilaiset palvoivat pakanajumalaa nimeltä "Baal" ja monia muitakin jumalia. Kun sana levisi, että israelilaiset kulkivat heidän alueensa läpi, heidän johtajansa alkoivat suunnitella Israelin viettelemistä osallistumaan heidän epäjumalanpalveluskäytänteisiinsä. Hiljaa ja aluksi huomaamattomasti kauniit mooabilaiset naiset hiipivät israelilaisten leiriin vietelläkseen heidät syntiin. Strategia toimi. Jumalan kansa antautui naisten lumoon ja pian nämä mooabilaiset viettelijättäret "kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa". Tällä tavoin israelilaisten lojaalius siirtyi pois taivaan ja maan Luojasta ja kohdistui pakanajumaliin.

Mitä nämä pakanajumalat olivat? On merkittävää, että mooabilaiset uskoivat näiden epäjumaliensa olevan itse asiassa heidän oman heimonsa sankareita, jotka kuolemansa jälkeen olivat siirtyneet yksinkertaisesti tuonpuoleiseen. Sentähden, vaikka 4.Moos.25:2:ssa sanotaan, että israelilaiset söivät mooabilaisten epäjumalien, Baal-Peorin uhreja, kerrotaan psalmeiss myöhemmin, että isrelilaiset itse asiassa "söivät kuolleitten jumalien uhreja" [Engl Raamattu = "They joined themselves also unto Baalpeor, and ate the sacrifices of the dead" = "kuolleille uhrattuja uhreja".] Psalminkirjoittaja kirjoittaa:

   [Israelilaiset] He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. (Ps.106:28, korostus lisätty).

Tämä tosiasia, että muinaiset mooabilaiset uskoivat, että "kuolleista" oli tullut heidän "jumaliaan", käy ilmi vertaamalla 4.Moos.25:2:ta ja Ps.106:28:aa. Tässä on nyt tärkein kohta. Vain muutamaa jaetta myöhemmin psalminkirjoittaja menee vielä pitemmälle todetessaan, että syödessään mooabilaisten "jumalille"—joiden mooabilaiset kuvittelivat olevan heidän "kuolleitaan"— uhrattua, palvoivat todellisuudessa tietämättään demoneita. Tässä ovat kaii kolme jaetta, niin että voit nähdä niiden välisen yhteyden:

   Niin Israel asettui Sittimiin. Ja kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan. (4.Moos.25:1-3, korostus lisätty).

   He [israelilaiset] antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja [oik. "kuolleille uhrattua"] (Ps.106:28, korostus lisätty).

   He [israelilaiset] palvelivat heidän [mooabilaisia] jumalankuviansa [Peorin Baalissa], ja niistä tuli heille paula. Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä [seuraava askel] riivaajille (Ps.106:36,37, korostus lisätty).

Niinpä mooabilaisten "jumalat", joiden he uskoivat olevan "kuolleitaan", jotka olivat nyt tuonpuoleisessa, olivatkin todellisuudessa "riivaajia"/demoneita—mutta tästä olivat yhtä hyvin mooabilaiset kuin israelilaisetkin tietämättömiä. Noina hurjina aikoina oli jopa hirvittävä tapa uhrata "poikiaan ja tyttäriään" näille epäjumalille, jotka olivat todellisuudessa demoneita. Samaan käytänteeseen viitataan 5.Moos.18:ssa, jossa Mooses varoittaa ketään "panemasta poikaansa tai tytärtään kulkemaan tulen läpi" (5.Moos. 18:10). Ja vaikka Mooses varoitti siitä näin selvästi, tekivät israelilaiset Peorin Baalissa niin; ja se kaikki alkoi mooabilaisista viettelijättäristä. Näiden viekkaiden mooabilaisten viettelijättärien vaikutuspiirissä Israel eteni mooabilaisten naisten kanssa pelehtimisestä kuolleille mooabilaisille uhrattujen uhrien syömiseen ja lopulta omien lapsien murhaamiseen veren tahrimilla mooabilaisilla alttareilla, Ja koko ajan vetelivät näyttämön takana naruja näkymättömät langenneet enkelit. Meidän rakastava Luojamme on erityisen huolissaan noista demonivoimista.

Myös Uudessa Testamentissa tunnisti Paavali pahojen enkelien olevan näyttämön takana olevia tietämättömien pakanoiden epäjumalanpalveluksen kohteita. Paavali kohotti näyttämön esirippua läpitunkevalla ymmärryksellä julistaessaan:

   Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. (1.Kor.10:20, korostus lisätty.) [Vrt. engl. Raamattu = "...and I would not that ye should have fellowship with devils" = "että te olisitte yhteydessä riivaajien/demonien kanssa".

Paavali oli hyvin huolissaan "demonien kanssa yhteydessä olemisesta". Demonien kanssa yhteydessä oleminen tarkoittaa sitä, että ihminen on tietämättään yhteydessä langenneeseen enkeliin—että on syntynyt suhde paholaisen edustajan kanssa. Paavali sanoi käännynnäisilleen: "minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista" eli että olette yhteydessä demoneihin. Tämä on myös hänen neuvojensa todellinen motiivi ja se on myös todellinen syy siihen, että Jumala varoitti kansaansa 5.Moos. 18:ssa puhumasta vainajille. Meidän rakastava Luojamme haluaa siis suojella meitä näkymättömiltä, vihamielisiltä hengiltä.

Joissakin englanninkielisissä raamatunkäännöksissä käytetään sanaa "familiar spirit". Meedio on henkilö, joka tiedustelee asioita tällaiselta vainaja- tai tietäjähengeltä. Joskus ne ottavat meedion valtaansa.

NBC:n Medium-sarjan luoja Allison DuBois päätti ensin ottaa yhteyttä tuonpuoleisentutkijaan Gary Schwartziin Arizonan yliopistosta. DuBois myöntää avoimesti:

   Minun oppaani kertoivat minulle, että minun oli osallistuttava tohtori Schwartzin tutkimukseen ja että minun oli otettava yhteyttä häneen. Minun oppaani eivät koskaan ohjaa minua väärin...(3).

   Samoin myös Sylvia Brown tunnusti:

   Olin kahdeksanvuotias ja yksin yöllä vuoteessani, kun valon hohde leikkasi pimeyden ja hieman epäselvä pitkän, hoikan naisen hahmo astui minua kohti tuon valon ytimestä. "Älä pelkää", hän sanoi, "minä tulen Jumalan luota". Juoksin kirkuen isoäitini Adan luo, joka selitti tyynesti, että luonani oli juuri vieraillut henkioppaani. Hänen nimensä oli Ilena, mutta muutin hänen nimensä Francineksi jostain syystä ja samoin kuin kaikki henkioppaat, hän on ollut läheisin kumppanini ja neuvojani jokaisena hetkenä ja jokaisena päivänä tämänkertaisen elämäni aikana. (4)

Näin sekä DuBois että Browne myöntävät, että heillä on henkilökohtaiset "henkioppaat", jotka ohjaavat jatkuvasti heidän elämäänsä. Nämä oppaat kertovat heille, mitä heidän pitää tehdä ja minne heidän tulee mennä. Toisin sanoen ne ovat ajattelevia, laskemoivia, ei-fyysisiä olentoja. Ne kertovat myös yksityiskohtia—jotka ovat usein hämmästyttävän tarkkoja—elävistä ja kuolleista. Sylvia Brownen "henkiopas", henki, jota hän kutsuu "Francineksi", on hänen "lähin kumppaninsa ja neuvojansa". Raamattu kutsuu näitä oppaita tietäjä- ja vainajahengiksi (engl. 'familiar spirits'), meedioiden ja spiritistien näkymättömiksi oppaiksi.

Jumalan Kirjassa mainitaan usein nämä vainaja- ja tietäjähenget, mutta aina negatiivisessa merkityksessä. Lue alta ja katso itse. Herra käski israelilaisia:

   Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3.Moos.19:31, korostus lisätty)

   Muutamaa jaetta myöhemmin Jumala varoittaa jälleen:

   Ja jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa. (3.Moos.20:6)

Kommunikaatiota vainaja- ja tietäjähenkien kanssa pidettiin niin vakavana rikkomuksena Raamatun päivinä, että se ansaitsi jopa kuolemanrangaistuksen. Herra julisti:

   Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla; heidät kivitettäköön, he ovat verivelan alaiset. (3.Moos.20:27), korostus lisätty)

Noin voimakkaat varoitukset saattavat tuntua epäoikeutetuilta ja kovilta nykyajan ihmisten korvissa. Varsinkin, jos "vainaja- ja tietäjähenget", joista näissä raamatunkohdissa puhutaan, olivat tosiaankin sitä, mitä ne väittivät olevansa—ystävällisiä neuvonantajia ja hyväntekijöitä. Mutta entä, jos ne eivät olekaan sellaisia? Entä jos ne ovat todella älykkäitä, mestarillisen eksyttäviä ja jopa häikäilemättömiä persoonia, joiden salaisena päämääränä on johtaa harhaan ja tuhota sekä itse meediot että heidän asiakkaansa (jotka ne ovat huijanneet ilkeillä juonillaan)? Silloin Jumalan vakavissa varoituksissa onkin ehdottomasti järkeä.

Vanhan Testamentin aikoina saavutti israelilaisten kuningas Manasse ikävää kuuluisuutta epäjumalanpalveluksensa ja syntinsä takia. Osana alaspäin suuntautunutta kierrettään vajosi Manasse juuri niihin käytänteisiin, jotka Jumala niin voimakkaasti tuomitsi 3. ja 5. Mooseksen kirjoissa. 2.Kuningasten kirjassa on tämä kuvaava yhteenveto:

   Manasse oli kahdentoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansain kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, ja pystytti alttareja Baalille ja teki aseran, niinkuin Israelin kuningas Ahab oli tehnyt, kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa. Hän rakensi alttareja myös Herran temppeliin, josta paikasta Herra oli sanonut: "Jerusalemiin minä asetan nimeni". Hän rakensi alttareja kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin. (2.Kun.21:1-5)

Huomaa hänen moniulotteisen Luojastaan erkanemisensa huipentuma:

   Myös pani hän poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusteli merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitti hänet. (2.Kun.21:6, korostukset lisätty).

Spiritisteihin ja meedioihin turvautumista pidetään "Herran silmissä pahana" ja sellaisena, joka "vihoittaa Hänet". Miten epäoikeudenmukaista ja kovaa! Mutta hetkinen. Ajattelepa asiaa tältä kannalta. Entäpä jos olisit pienen pojan tai tytön vanhempi, jota rakastaisit koko sydämestäsi ja sitten huomaisit sisäpiiriltä saamasi "vinkin" perusteella, että jollain sarjamurhaajalla oli tarkoin laadittu suunnitelma vietellä, pahoinpidellä ja tappaa lapsesi. Entä jos saisit myös tietää, että tuo sarjamurhaaja työskenteli siinä päiväkodissa, jonne viet lapsesi ja olisi lisäksi äskettäin ilmoittautunut lastesi lapsenvahdiksikin.

Etkö sinä olisi kauhuissasi ja vihainen? Kaksivuotiaan pojan isänä minusta on kauheaa kirjoittaa tällaisista asioista. Toivoisin, ettei sellaista tapahtuisi; mutta sellaista tapahtuu. Maailmamme on täynnä leskiä, orpoja, vanhempia, joiden sydämet on murskattu ja muita saatanallisen julmuuden uhreja. Lue vain sanomalehtien otsikot tai katso television rikosohjelmia, jos pystyt. Kauhistuttava totuus on, että pahuutta on olemassa ja että se on lisäksi ovelaa ja laskelmoivaa.

Jos rakastava Jumala hallitsee taivaassa, miten sitten olemme joutuneet tähän pisteeseen? Mistä se kaikki on saanut alkunsa? Tämä ongelma onkin eräs eniten ihmiskuntaa vaivaava ongelma nykyään. Asiasta on olemassa loputtomasti erilaisia käsityksiä, mutta Raamattu antaa ainoastaan yhden lopullisen vastauksen: perussyynä on Lucifer ja langenneet enkelit. Kuka olikaan "viisastelemassa" Aatamin ja Eevan kanssa juuri ennen heidän lankeemustaan.

Raamatun mukaan eräs kaikkein tehokkaimpia keinoja, joiden avulla nämä näkymättömät pimeyden joukot pääsevät kosketuksiin pahaa-aavistamattomien ihmisolentojen kanssa on esiintymällä "vainaja- ja tietäjähenkinä"—kuolleiden ihmisten haamuina. Ajattele sitä. Jos olisit koko luomakunnan Jumala ja jos ymmärtäisit nämä asiat täydellisesti, etkö puhuisi voimakkaasti Kirjassasi näitä "vainaja- ja tietäjähenkiä" vastaan? Tämän tahdoin sanoa.

Vastakohtana kuningas Manassen pahoille teoille ovat kuningas Joosian vanhurskaat teot:


   Myöskin vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä. (2.Kun.23:24, korostukset lisätty)

Joosian päivinä (noin 624 e.Kr.) Jumalan valitun kansan keskuudessa oli "vainaja- ja tietäjähenkien manaajia", "kotijumalia ja kivijumalia" ja kaikkia muitakin "iljetyksiä" harjoitettiin avoimesti. Oli kulunut lähes tuhat vuotta Mooseksen ajoista ja Israel oli laajalti hyvin tietämätön siitä, mitä kolmannessa ja viidennessä Mooseksenkirjassa oli kirjoitettu. Uskonpuhdistus oli tarpeen. Mitä tämä on? ihmetteli Hilkia-niminen pappi löydettyään juutalaisten temppelin sopukoihin kätkettyjä käsikirjoituksia.

Se oli kirja, joka sisälsi Mooseksen kirjoituksia! Käsikirjoitukset vietiin nopeasti kuninkaalle. Kun Joosia luki niitä, hänen silmänsä avautuivat. Hän ymmärsi tarkalleen, mitä Jumala sanoi "vainaja- ja tietäjähengistä" ja muista okkulteista käytänteistä. Syvän vakaumuksen vallassa ja silläkin uhalla, että joutuisi epäsuosioon Joosia "hävitti vainaja- ja tietäjähenkien manaajat" ja puhdisti maan. Tämä uskonpuhdistus oli niin huomattava, että Raamatun mukaan ei koko Israelin historian aikana ollut ketään Joosian kaltaista kuningasta.

   Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa. (2.Kun.23:25)

Keskeinen osa Joosian uskonpuhdistustyöstä oli kaikkien niiden hävittäminen, jotka olivat "vainaja- ja tietäjähenkien manaajia". Toivoisin, että sellaisten ohjelmien kuin Medium, Ghost Whisperer, Crossing Over With John Edward ja The Lisa Williams Project tuottajat lukisivat tämän. Ehkäpä he ovat todella tietämättömiä, samoin kuin kuningas Joosiakin oli ennenkuin pappi Hilkia näytti hänelle muinaisen jäljennöksen Lain kirjasta.

Ehkä myös Allison DuBois, James Van Praagh, John Edward, Carla Mae, Sylvia Browne ja muut nykyajan meediotkin ovat tietämättömiä. En tiedä. Toivon niin. Minun tehtäväni ei ole tuomita motiiveita tai päättää ihmisten kohtaloista. Minulla ei ole pätevyyttä lausua sellaisia tuomioita. Kuitenkin Raamatun opettajana minulla on pyhä vastuu esittää selvästi Jumalan Sanaa. Vakava totuus on, että meediot, vainaja- ja tietäjähenget ja kuolleiden puoleen kääntyminen on selvästi kielletty Pyhässä Raamatussa. Niistä käytetään nimitystä "kauhistukset".

Totta puhuen on Vanhassa Testamentissa eräs kohta, jossa käsitellään kuolleiden kanssa puhumista ja joka on askarruttanut monia ja tuon kohdan pintapuolinen lukeminen on johtanut jotkut jopa oikeuttamaan nekromantian (Myös Uudessa Testamentissa on askarruttava kohta, jota käsittelemme myöhemmin). Tuossa yhdessä, ainoaa laatuaan olevassa kohdassa Vanhassa Testamentissa kuvataan kuningas Saulin puhuvan ilmeisesti kuolleen profeetta Samuelin haamulle.

Kertomus löytyy 1.Samuelinkirjan 28. luvusta, jakeista 3-25. Mutta kuten tulemme selvästi huomaamaan—ja kuten arvostettu Raamatun selittäjä Matthew Henry myös vahvistaa—Saul puhui todellisuudessa valheellisesti Samuelina esiintyvän demonin kanssa, ei oikeasti Samuelin kanssa. Luemme ensin koko kertomuksen. Sitten tutkimme sitä yksityiskohtaisesti.

   3. Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset; ja he olivat haudanneet hänet hänen kaupunkiinsa Raamaan. Ja Saul oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.
   4. Ja filistealaiset kokoontuivat, ja he tulivat ja leiriytyivät Suunemiin. Niin Saulkin kokosi koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan.
   5. Mutta kun Saul näki filistealaisten leirin, peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin.
   6. Ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.
   7. Niin Saul sanoi palvelijoillensa: "Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä". Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: "Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki".
   8. Silloin Saul teki itsensä tuntemattomaksi, pukeutui toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle, mukanansa kaksi miestä. He tulivat yöllä vaimon luo, ja hän sanoi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon".
   9. Mutta vaimo vastasi hänelle: "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?"
   10. Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: "Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä".
   11. Vaimo kysyi: "Kenen minä nostatan sinulle?" Hän vastasi: "Nostata minulle Samuel".
   12. Mutta kun vaimo näki Samuelin, huudahti hän kovalla äänellä. Ja vaimo sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul."
   13. Kuningas sanoi hänelle: "Älä pelkää. Mitä sinä näet?" Vaimo vastasi Saulille: "Minä näen jumal'olennon nousevan maasta".
   14. Hän kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Vaimo vastasi: "Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena". Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.
   15. Ja Samuel sanoi Saulille: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä."
   16. Mutta Samuel vastasi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? 17. Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille.
   18. Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän.
   19. Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin."
   20. Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään.
   21. Mutta vaimo meni Saulin luo, ja kun hän näki, että tämä oli kauhun vallassa, sanoi hän hänelle: "Katso, palvelijattaresi kuuli sinua, minä panin henkeni kämmenelleni ja tottelin käskyä, jonka sinä minulle lausuit.
   22. Niin kuule nyt sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa sinun eteesi palanen leipää, ja syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle."
   23. Hän epäsi ja sanoi: "Minä en syö". Mutta kun hänen palvelijansa yhdessä vaimon kanssa pyytämällä pyysivät häntä, kuuli hän heitä; ja hän nousi maasta ja istui vuoteelle.
   24. Ja vaimolla oli juottovasikka kotonaan; sen hän teurasti joutuin. Sitten hän otti jauhoja, sotki ne ja leipoi niistä happamattomia leipiä.
   25. Ja hän toi ruuan Saulin ja hänen palvelijainsa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä.

Analysoikaamme tämä jakso kohta kohdalta. Sen jälkeen kun vanha profeetta Samuel oli kuollut, suunnattoman suuri filistealaisten armeija kokoontui kuningas Saulia ja israelilaisia vastaan. Kun Saul käsitti, miten hurja filistealaisten armeija oli, "peljästyi hän, ja hänen sydämensä vapisi kovin". Kuninkuutensa lopulla tämä onneton johtaja oli joutunut kauas Luojastaan.

Kun profeetta Samuel oli vielä elossa, Saul oli itsepäisesti ollut noudattamatta hänen ohjeitaan ja Jumalan tahtoa (Kts.1.Sam.15). Tilanne vaikutti pahaenteiseltä. Vaikka toivoa ei ollut, Saul toivoi kuitenkin saavansa taivaallista apua hätätilanteessa, "ja Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta". Huomaa jälkiosa. Mitä ikinä seuraavaksi tapahtuikin, se, joka puhui Saulille ei ollut Jumala eikä kukaan Hänen profeetoistaan".

Kuningas Saul oli jo monen vuoden ajan ollut välittämättä Jumalan lempeistä vetoomuksista, niin että Jumala päätti lopulta olla vastaamatta Saulin hätätilavetoomukseen. Sananlaskuissa Jumala tekee selväksi asenteensa:

   Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte; kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. (Sananl.1:24-28)

Tämä oli ikävä kyllä Saulin ahdinko. Taivas vaikeni. Tuona kriisin hetkenä "Saul sanoi palvelijoillensa: 'Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä'. Hänen palvelijansa vastasivat hänelle: 'Katso, Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki'". Eräs seurakunnan historian kaikkein arvostetuimmista raamatunselittäjistä, Matthew Henry, kommentoi tätä raamatunkohtaa:

   Saul etsii käsiinsä noidan, jae 7. Kun Jumala ei vastannut hänelle, kuka tietää, jos hän olisikin aikaa myöten saanut Jumalalta vastauksen, jos hän olisi nöyrtynyt parannukseen ja etsinyt Herraa kärsivällisesti? Mutta koska hän ei näytä saavan apua taivaasta tai maasta (Jes.8:21,22), hän päättää koputtaa helvetin ovea ja katsoa, josko sieltä löytyisi joku, joka ystävällisesti auttaisi häntä: "Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki", jae 7 (5)

Saul tiesi tarkalleen, mitä Mooses kirjoitti 5.Moos.18:ssa ja oikeudellisen auktoriteettinsa voimalla hän oli aikaisemmin jopa "hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta". Mutta vielä oli joitakin heistä piilossa ja hänen palvelijansa muistivat, että oli olemassa vaimo, joka harjoitti noituutta eräässä En Dorin luolassa. Niinpä Saul otti mukaansa kaksi miestä ja pukeutui valeasuun. "He tulivat yöllä vaimon luo."

Mikä näky! Israelin kuningas, joka on valittu edustamaan Jumalaa maan päällä, tekee itsensä tuntemattomaksi ja hiipii pimeän turvin kuin sisilisko luolaan. Matthew Henry kommentoi tylysti:

   Kuullessaan meediosta hän kiirehtii hänen luokseen yöllä tuntemattomaksi naamioituneena ainoastaan kahden palvelijan seurassa ja todennäköisesti jalan, jae 8. Katso miten niiden, jotka ovat joutuneet Saatanan saaliiksi, on pakko
1. alentua häpeällisiin keinoihin. Ei koskaan ole Saul näyttänyt yhtä säälittävältä kuin hiipiessään kurjan noidan luo tulevaisuutta tiedustellakseen.
2. Toimia salassa, Pahat teot ovat pimeyden töitä ja ne vihaavat päivänvaloa eivätkä halua tulla päivänvaloon. Saul meni noidan luo, mutta ei omissa vaatteissaan, vaan tavallisen sotilaan asussa, niin ettei noita, jos olisi tiennyt kuka hän oli, olisi kieltäytynyt palvelemasta häntä peläten joko sitä, että tässä piili ansa tai haluten kostaa hänelle hänen säätämästään määräyksestä, joka oli hänen ammattinsa vastainen, ja myös koska jos ihmiset olisivat saaneet tietää, he olisivat kauhistuneet häntä. Tällainen on luonnollisen omantunnon voima, niin että jopa pahantekijät häpeäisivät tällaista käytöstä (6).

Löydettyään vaimon Saul pyysi: "Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon". Kiinnitä erityistä huomiota tähän. Kuka tai mikä sitten ilmestyisikin, se aineellistuisi noidan käskystä istunnon aikana. Jo pelkästään tämä tosiasia sulkee pois sen mahdollisuuden, että se haamu, joka ilmestyisi voisi olla oikea profeetta Samuel.

Kuullessaan tämän pyynnön vaimo vapisi. Oliko tämä ansa? Hän muistutti tälle tuntemattomalle (jota hän ei ollut vielä tunnistanut), että kuningas Saul oli säätänyt määräyksen noitia ja meedioita vastaan. Tämän täytyi varmaankin tuntua kuin pistolta kuninkaan omassatunnossa. Tässä oli noita, joka muistutti häntä hänen omasta laistaan! Vaimon lausahdus, "Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta", opettaa meille tärkeän läksyn. Matthew Henry kirjoitti:

   Huomaa, miten kovasti vaimo pelkää Saulin määräystä ja miten tarkasti hän yrittää suojautua siltä; mutta ei ota ollenkaan huomioon Jumalan lain vaatimuksia ja Hänen vihaansa. Hän otti huomioon, mitä Saul oli tehnyt, ei ollenkaan sitä, mitä Jumala oli tehnyt sellaisten asioiden harjoittamista vastaan. Hän pelkäsi enemmän henkeään uhkaavaa ansaa kuin sielulleen viritettyä ansaa.(7)

Miten tämä pitääkään paikkansa! Jotkut saattavat syyttää minua siitä, että lainaan 5. Mooseksenkirjan 18:11:ä ja muita raamatunpaikkoja, joissa varoitetaan meedioista ja spiritisteistä. Mutta sen sijaan, että syyttäisivät minua tuomiohenkisyydestä tai väärin toimimisesta, heidän pitäisi miettiä vakavasti, että nämä ovat Raamatun Suuren Jumalan henkeyttämiä lauseita, eivät kuolevaisen ihmisen lausumia. Meidän Luojamme rakastaa meitä kaikkia intohimoisesti ja Hän näkee meidän sielujamme varten viritetyt salaiset ansat. En halua loukata, mutta totuus on kerrottava.

Yrittäen rauhoitella vaimoa Saul vakuutti vaimolle, ettei mitään vahinkoa koituisi siitä hänelle. Niin vaimo valmistautui manaamiseensa: "Vaimo kysyi: 'Kenen minä nostatan sinulle?' Hän vastasi: 'Nostata minulle Samuel'". Pidä nyt mielessäsi jälleen, että kuka tai mikä tahansa nyt ilmestyisi häälyvässä kynttilänvalossa, se olisi vastaus spiritualistimeedion manaukseen pimeässä luolassa spiritistisen istunnon aikana.

Me emme tiedä, mitä loitsuja tai manauksia noita käytti, mutta me tiedämme, että yhtäkkiä ilmestyi haamumainen ilmestys ja että täsmälleen samalla hetkellä meedio sai elämänsä shokin. Ja vaimo sanoi Saulille: "Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul." Miten hän voi tietää sen? Tekstissä ei ole mitään vihjettä siitä, että hän olisi nähnyt Saulin valepuvun läpi. Matthew Henry kommentoi hyvin viisaasti:

   Nähdessään ilmestyksen noita sai tietää, että hänen asiakkaansa oli Saul. Todennäköisesti vainaja- tai tietäjähenki ilmoitti hänelle sen. (jae 12) (8.

Saul yritti jälleen tyynnyttää vaimon pelkoja. "Kuningas sanoi hänelle: 'Älä pelkää. Mitä sinä näet?'" On tärkeää huomata, ettei Saul koko tämän spiritistisen istunnon aikana nähnyt itse meedion manaamaa henkeä. Sama tapahtuu usein, kun nykyajan meediot tulkitsevat asiakkailleen tai vierailevat taloissa, joissa väitetään kummittelevan kummituksia etsiäkseen.

Kuten CBS:n Ghost Whisperer -sarjassa julistetaan, meediot "näkevät sellaista, mitä muut eivät voi nähdä". Sylvia Browne kertoo usein Visits from the Afterlife -ohjelmassa TV-kameroiden pyöriessä, että ainoastaan hän tuntee haamun läsnäolon, vaikka muut eivät sitä koe. Ohjelman tekijät saattavat tuntea väristyksiä ihollaan, mutta he eivät näe mitään muuta kuin kamerat ja huonekalut. Jotain tällaista tapahtui pimeässä luolassa kuningas Saulin ja hänen miestensä edessä.

"Vaimo vastasi Saulille: 'Minä näen jumal'olennon nousevan maasta'". Sitten Saul kysyi häneltä: "Minkä näköinen hän on?" Tämä todistaa, ettei Saul koskaan nähnyt ilmestystä; ainoastaan meedio näki sen. "Vaimo vastasi: 'Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena'". Kiinnitä nyt tarkasti huomiota seuraavaan lauseeseen, "Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta".

Oliko se todella Samuel? Saul ajatteli niin, mutta tekeekö se siitä silti totta? Me tiedämme, että hänen hengelliset käsityksensä olivat melko outoja siihen aikaan. Ajattele tämän lisäksi kanssani loogisesti: jos olisikin mahdollista, että kuolleet voisivat puhua eläville, ilmestyisikö todellisen profeetta Samuelin henki luolassa meedion käskystä? Tuskin! Tässä on Matthew Henryn terve ratkaisu:

   Jumala salli paholaisen vastata mallin mukaisesti, esiintyä Samuelin hahmoisena, niin että niille, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen annettaisiin niin vahva eksytys, että he uskovat valheen...Että paholainen saattaisi Jumalan sallimuksesta esiintyä Samuelin hahmossa ei ole mitenkään outoa, koska hän voi muuttaa itsensä jopa valkeuden enkelin hahmoiseksi! Eikä ole outoa sekään, että hänen sallittiin tehdä niin tässä tapauksessa, jotta Saul joutuisi epätoivoon ja kysyisi paholaiselta, koska hän ei kysynyt oikealla tavalla Jumalalta, joka olisi saattanut häntä lohduttaa. (9)

Matthew Henryn arviointi sopii yhteen Raamatun todistuksen kanssa. Tuossa luolassa ilmestyi noidalle valepukuun pukeutunut demoni. Sitten tuo olento kysyi Saulilta: "Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?" Saul vastasi kuvailemalla epätoivoista tilannettaan filistealaiset uhatessa ja Jumalan kieltäytyessä vastaamasta hänelle unten tai profeettojen kautta. Saul sanoi haamulle: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä." Kuningas Saul ja paha henki käyvät nyt keskustelua. Matthew Henry selittää sitä

   Tässä on käynnissä Saulin ja Saatanan välinen neuvottelu. Saul tuli valepukuun sonnustautuneena (jae Cool, mutta Saatana tunnisti hänet, jae 12. Saatanakin esiintyy valepuvussa, Samuelin viitassa eikä Saul kykene tunnistamaan häntä. Tällaisia vaikeuksia meillä on toimiessamme ja kamppaillessamme tämän maailman pimeyden voimien kanssa—he tuntevat meidät, kun taas me olemme tietämättömiä niiden juonista ja keinoista (10).

Ilmestys vastasi kylmästi: "Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja on antanut sen toiselle, Daavidille. Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän."

Tässä Raamatun jaksossa on meille tärkeitä opetuksia. Haamuolento viittasi tiettyihin menneisyyden tapahtumiin ja jopa lainasi tarkalleen, mitä profeetta Samuel oli aikaisemmin (eläessään) sanonut Saulin tottelemattomuudesta ja siitä, että Jumala oli valinnut toisen (Daavid-nimisen paimenpojan) Saulin sijaan Israelin kuninkaaksi.

Tämä osoittaa, että demoneilla on älyllistä tietoa tietyistä tapahtumista ihmisen menneisyydessä ja että ne käyttävät hyväkseen tuota tietoa juonitteluissaan. Nykyajan meediot—huomatkaa! Se, että näkymätön olento tietää yksityiskohtia kuolleen ihmisen henkilökohtaisista asioista, ei todista, että se olisi todella tuo henkilö. Se todistaa ainoastaan sen, että tuo henki on ovela—muttei välttämättä rehellinen.

Samuelina esiintyvä valheellinen henki sanoi: "Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut..." antaen ymmärtää, että Jumala puhui jälleen Saulille kuolleen profeettansa kautta. Mutta se on mahdotonta, koska Raamatussa sanotaan nimenomaan, ettei Jumala enää puhunut Saulille profeettojensa kautta (Kts. 1.Sam.28:6). Sentähden tämä haamu ei ollut profeetta Samuel. Tässä on Matthew Henryn analyysi:

   Näemme, miten ilmestys väittää Jumalan puhuneen kauttansa uskotellakseen Samuelille, että se oli Samuel. Paholainen osaa puhua uskonnollisuuden kielellä ja osaa opettaa valheapostoleita tekemään itsestään Kristuksen apostoleilta vaikuttavia ja matkimaan heidän käyttämäänsä kieltä. Ne, jotka käyttävät loitsuja ja manauksia ja haluavat puolustella sellaista sanomalla, etteivät löydä noista loitsijoista mitään muuta kuin pelkkää hyvää, muistakoot, miten hyviä sanoja paholainen tässä lausuukaan ja miten pahantahtoinen hänen tarkoituksesna kuitenkin on (11).

Demoni julisti: "Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna olet sinä poikinesi minun tykönäni; myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin." Juuri näin tapahtuikin (kts. 1.Sam. 31). Niinpä demonit pystyvät joissain tapauksissa—rajoitetusti—ennustamaan joskus tulevaisuutta. Ennustajiin luottavien pitäisi tiedostaa tämä. Se, että joku henkilö tai henki ennustaa tulevaisuutta ei todista, että olisi kyseessä Jumalan henkeyttämä ennustus.

Vaikka Paholaisen aivot ovatkin langenneessa tilassa, ei se silti todista, että hän olisi typerä. Hän on ollut olemassa jo kauan aikaa, hän tekee tarkkoja huomioita ja pystyy jopa saamaan aikaan tiettyjä tapahtumia "ennustustensa" toteutumiseksi. Saulin tapauksessa Saatana tiesi, että Jumala oli hylännyt hänet ja ottanut häneltä pois suojeluksensa ja että hän oli paholaisen vallassa.


"Niin Saul siinä tuokiossa kaatui pitkin koko pituuttaan maahan, sillä hän peljästyi kovin Samuelin puheesta; myös olivat häneltä voimat lopussa, sillä vuorokauteen hän ei ollut syönyt mitään." Tämän pimeydessä tapahtuneen keskustelun alussa Saul oli kysynyt neuvoa olennolta, jota hän piti Samuelina, siitä mitä hänen pitäisi nyt tehdä. Mutta nyt hän ei saanutkaan mitään neuvoa, vaan ainoastaan ennustuksen omasta ja poikiensa tulevasta tuomiosta. Tämä neuvonpito sammutti Saulin viimeisenkin toivon häivän. Kuuluisa raamatunselittäjä Matthew Henry kommentoi:

   Saatana oli auttanut Saulia kaunistelemaan ja selittelemään syntiään silloin, kun Samuel yritti saada hänet tekemään parannuksen, mutta nyt hän pahentaa tilannetta saaden Saulin vakuuttuneeksi siitä, ettei Jumala armahtaisi häntä. Tästä näet, mitä ne saavat, jotka kuuntelevat Saatanan houkutuksia. Hän itse tulee olemaan heidän syyttäjänsä, joka syyttää heitä. (12)

Tuomittu kuningas kompuroi jaloilleen, söi ja "Sitten he nousivat ja lähtivät samana yönä". Kaksikymmentäneljä tuntia tämän jälkeen kuningas Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet. Ensin hänen poikansa kaatuivat taistelussa. Filistealaisten edetessä Saul käsitti, että taistelu oli hävitty ja teki itsemurhan, ettei häntä saataisi kiinni elävänä ja kidutettaisi. "Niin kuolivat sinä päivänä yhdessä Saul, hänen kolme poikaansa ja hänen aseenkantajansa ynnä kaikki hänen miehensä." (1.Sam.31:6) Raamattu kertoo:

   Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös sentähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa (1.Aikak. 10:13, korostukset lisätty).

Näin katkera loppu oli miehellä, joka hylkäsi Jumalan neuvot ja etsi haamulta apua luolassa. Kaukaisilta ajoilta kantautuvat nämä sanat omalle sukupolvellemme muinaiselta profeetalta Jesajalta:

   Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta? "Pysykää laissa ja todistuksessa!" Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole. (Jes.8.19,20, korostus lisätty).

Jesaja sanoi, että meidän on valittava, keneltä "kysymme". Vaihtoehdot ovat selkeät. Voimme etsiä apua ja neuvoa joko elävältä Jumalalta tai "kuolleilta". Voimme luottaa vainaja- ja tietäjähenkiin, jotka "supisevat ja mumisevat" tai rakastavan Luojamme Sanaan. Jesaja todisti myös, että kaikkea opetusta ja kaikkia oppeja on verrattava "lakiin" (Mooseksen kirjoituksiin) ja Jumalan profeettojen "todistukseen".

Näin me voimme koetella niiden todenperäisyyden. Jos ammattimaiset meediot, ilmestykset tai näkymättömät olennot eivät ole Jumalan Kirjan mukaisia, se johtuu siitä, ettei heissä ole valoa [vrt. engl Raamattu = "To the law and to the testimony: if they speak not according to this word, it is because there is no light in them = ...koska heissä ei ole valoa".] Raamatun totuus suojelee meitä näkymättömiltä olennoilta, jotka saattavat vaikuttaa ystävällisiltä, mutta joiden salainen suunnitelma on joko työntää ihminen kuolemaansa kohti (kuten kuningas Saulin kohdalla) tai tehdä heistä hulluja, jotka asustavat hautausmailla (muista Markuksen 5. luku).

Toisaalta Saatana näyttää sallivan ammattimaisten meedioiden säilyttävän mielenterveytensä tietyn aikaa (kuten luolassa toimineen noidan) ja ansaitsevan jopa rahaa toiminnallaan. Mutta se on vain juoni. Paholainen ainoastaan voittaa aikaa ollakseen täysin varma uhreistaan. Jonain päivänä hän paljastaa oikeat värinsä.

Kerron lopuksi jotain hämmästyttävää. Jos menet internetin kautta Merriam-Websterin online-sanakirjaan ja kirjoitat hakukenttään sanat "familiar spirit" [suom. vainaja- ja tietäjähenki] ja katso, mitä löydät. Tein niin. Siinä mainitaan kaksi määritelmää. Toinen niistä on:

   2: kuolleen henkilön henki, jonka meedio manaa kysyäkseen siltä neuvoa tai ennustaakseen

Tästä osasta ei ole mitään kiistaa. Nykyajan meediot uskovat tämän olevan totta ja Hollywoodin tuottajat tekevät rahaa ihmisten kiinnostuksella kuolleisiin. Mutta ensimmäinen määritelmä onkin kaikkein hämmästyttävin. Kun luin sen ensimmäistä kertaa, en voinut uskoa silmiäni. Jopa Merriam-Websterin sanakirja kertoo totuuden! Katsopa. Sanan "familiar spirit" ensimmäinen määritelmä on tällainen:

   1. henki tai demoni, joka palvelee tai ohjaa jotain henkilöä (13).

   Juuri tämän halusin sanoakin.

LÄHTEET

1. Katso netistä hakusana 'nekromantia'
2. Katso netistä hakusana 'kauhistus'
3. DuBois, Don't Kiss them Goodbye, s.176, korostus lisätty.
4. Browne, Visits from the Afterlife, s.43, korostus lisätty.
5. Matthew Henry's Bible Commentary (online laitos)
6. Ibid. 7. Ibid. 8. Ibid, korostus lisätty
9. Ibid 10. Ibid
11. Ibid
12 Ibid
13 "familiar spirit" Korostus lisätty.

Alkuperäinen artikkeli: Encounters with Familiar Spirits" by Steve Wohlberg


http://www.arvioikaa.com/spiri.html


Huom. sanavahvennukset ja alleviivaukset  teki "arkikalusto".


Viimeinen muokkaaja, arkikalusto pvm Pe Elo 16, 2019 5:00 am, muokattu 1 kertaa

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Vs: Yhteys poisnukkuneisiin

Viesti  arkikalusto lähetetty To Elo 15, 2019 6:39 am

Älkää kääntykö meedioitten puoleen!

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Vs: Yhteys poisnukkuneisiin

Viesti  arkikalusto lähetetty To Elo 15, 2019 6:47 am


arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Raitista opetusta

Viesti  Stiina Eilen kello 11:47 am

Yritän liittää tämän pitkän, mutta edelleen tarpeellisen, luterilaisittain erittäin raittiin ja terveen kirjoituksen tähän. (Yllä oleva varoittaa oikein hirveistä asioista, mutta ei opeta oikeaa tarpeeksi). Koko maailma on pahan vallassa todistaa Raamuttukin, joten pelkkä menemättä jättäminen ei riitä. (Voi olla, että on liitetty aikaisemminkin! sunny )

KARISMAATTINEN LIIKE – UUUDISTUS VAI EKSYTYS?
Ilmestynyt Perustan numerossa 6 | 2014

Timo Junkkaala
Kirjoittaja on Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti.

Karismaattisuus kasvaa ja hämmentää
Helluntailaisuus ja karismaattinen liike ovat voimakkaassa kasvussa. Liikehdinnän piirissä arvellaan olevan jo yli 500 miljoonaa ihmistä eli lähes neljännes maailman kristityistä. Suurinta kasvu on ollut Etelä-Amerikassa ja joissakin Afrikan ja Aasian maissa. Etelä-Amerikassa muutos on ollut niin suuri, että helluntailais-karismaattiset kirkot ovat vakavasti haastaneet roomalais-katolisen kirkon, joka on ollut siellä täysin hallitseva vuosisatoja. Afrikassa on arvioitu syntyneen lähes 10 000 uutta uskonnollista liikettä, jotka eivät kuulu mihinkään perinteiseen kirkkoon.

Samaan aikaan on kasvanut hämmennys. Mitä nämä uudet liikkeet oikein ovat? Joidenkin mielestä nuo liikkeet vastaavat elävän ja toimivan kristillisyyden kaipuuseen. Toisten mukaan ne johtavat sellaiseen elämysten ja kokemusten kierteeseen, joka vääristää koko uskon ja elämän. Onko siis kyse paluusta alkuseurakunnan aikaan vai lopunajan eksytyksestä? Kohtaammeko näissä liikkeissä Pyhän Hengen tuoman uudistuksen vai postmodernin aikamme narsistisen harhaopin?

Mikä on karismaattinen liike?
Karismaattisessa liikkeessä on paljon samoja piirteitä kuin helluntailaisuudessa. Niinpä liikettä on kutsuttu myös uushelluntailaisuudeksi. Helluntailiike syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Sen tyypilliseksi piirteeksi tuli erityisen Pyhän Hengen kasteeksi kutsutun kokemuksen korostaminen. Merkkinä tuosta kokemuksesta pidettiin kielilläpuhumista.

Karismaattisen liikkeen alkuna on pidetty Los Angelesin lähistöllä toimineen episkopaalipapin Dennis Bennetin kokemusta pääsiäisenä 1960. Hänen saamansa kokemus oli samantapainen kuin helluntailiikkeessä yleiset ns. henkikastekokemukset. Karismaattinen liike kosketti pian eri kirkkokuntia, jopa roomalais-katolista kirkkoa. Katolilaiset karismaatikot eivät ole luopuneet omasta kirkostaan tai sen opeista.

Karismaattisen liikkeen kolmanneksi aalloksi on kutsuttu 1980-luvulla John Wimberin johdolla syntynyttä ns. voimaevankelioimista (power evangelism). Wimberin mukaan kristillisyys on vasta puolitiessä, jos julistukseen ei liity toteennäyttäminen eli ihmeet ja merkit. Julistettu sana tulee vahvistaa ihmeellisin teoin, jotka nopeuttavat ja vahvistavat uskon kasvua. Wimberin mukaan pelastavan uskon lisäksi tulisi tavoitella ihmeitä vaikuttavaa uskoa. Wimberin toiminta synnytti Vineyard-seurakuntia, jotka ovat organisoituneet maailmanlaajaksi liikkeeksi.

Toronton Vineyard-seurakunnasta 1990-luvun alkupuolella liikkeelle lähtenyttä ns. Toronton herätystä on kutsuttu karismaattisen liikkeen neljänneksi aalloksi. Guy Ghevreau, Toronton kuuluisaksi tulleen Airport Vineyard -seurakunnan työntekijä, joka 1990-luvulla vieraili Suomessakin, vahvisti käsityksen siitä, että ainakin hänen edustamansa karismaattisen liikkeen aalto on nimenomaan voimakkaiden kokemusten tavoittelua. Osoituksena siitä, että liike on Jumalasta, pidettiin sitä, että ihmiset joutuivat sellaiseen tilaan, jossa eivät voineet kontrolloida itseään. Ihmiset nauroivat ja itkivät, saivat pakkoliikkeitä ja kaatuivat maahan.

Mitä siis on karismaattinen liike? Liikkeen edustajat itse pitävät sitä lopun ajan suurena herätyksenä, joka yhdistää uskovat eri ryhmistä. Liikkeen piirissä syntyneitä ilmiöitä, kaatumisia ja muita erikoisia kokemuksia, samoin kuin kielilläpuhumista, parantamista ja profetoimista pidetään Pyhän Hengen aikaansaannoksina ja erityisinä osoituksina Jumalan siunauksesta.

Toisaalta liikkeen edustajat saattavat kuitenkin sanoa, etteivät ulkonaiset piirteet ole liikkeessä tärkeintä. Keskeisintä sanotaan olevan ylistyksessä ja hengellisissä kokemuksissa koettava Jumalan läsnäolo ja sen synnyttämä rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Kun tuo läsnäolo koetaan hyvin voimakkaasti ja ihmeenomaisesti, uskotaan, että kyseessä on erityinen Pyhän Hengen kosketus. Liikkeessä mukanaolevat ovat kokeneet saaneensa Jumalan siunausta, uskon rohkaisua ja sisäistä paranemista. Näillä kokemuksilla sanotaan olevan suuri merkitys sekä hengellisesti että psyykkisesti. Seurakuntien elämään liike on tuonut uutta sykettä, ylistyslaulua ja rukousta sairaitten puolesta.

Kaikkien kokemus karismaattisesta liikkeestä ei ole myönteinen. Jotkut ovat syvästi pettyneet liian suuriin lupauksiin, ja on niitä, jotka ovat menettäneet uskonsa tai mielen tasapainon. Toivotun yhtey­den sijaan onkin tullut hajaannusta ja eripuraa. Perheet ja seurakunnat ovat jakaantuneet.

Ulkopuolisten mielestä karismaattiseen liikkeeseen liittyy helposti oma­tekoista hurskastelua ja hengelliseen pukuun pukeutunutta narsismia. Liikkeen arvioidaan johtavan keskittymään kokemuksiin ja elämyksiin, joita tuotetaan kyseenalaisin keinoin. Joissakin arvioissa karismaattista liikettä on pidetty New Age -liikkeen kristillistettynä muotona, jossa sielulliset ja pakanalliset voimat vaikuttavat kristillisen pinnan alla. Kriitikoiden mielestä koko uskon sisältö ja päämäärä on osassa karismaattista liikettä siinä määrin muuttunut, että on kysyttävä, onko enää lainkaan kyseessä kristillinen usko.

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa siihen, ovatko liikkeeseen kuuluvat vai ulkopuoliset arvioitsijat oikeassa, karismaattinen liike voidaan määritellä seuraavasti: Karismaattinen liike on uskonnollinen suuntaus, jossa kristillisen uskon olennaisena ja tavoiteltavana piirteenä pidetään erityisiä kokemuksia, jotka tulkitaan merkeiksi Jumalan läsnäolosta ja Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Karismaattinen liike Suomessa
Helluntailiike tuli Suomeen 1910-luvun alussa. Liikkeessä vedotaan mielellään siihen, että useissa suomalaisissa herätysliikkeissä oli jo aiemmin, noiden liikkeiden alkuvaiheessa, esiintynyt karismaattisia ilmiöitä. Näin tapahtui sekä rukoilevaisuuden syntyessä 1700-luvun puolivälissä että herännäisyydessä 1800-luvun alussa ja lestadiolaisuudessa saman vuosisadan puolivälissä ja myöhemminkin. Herännäisyydessä esiintyi kielilläpuhumista ja ­lestadiolaisuuden yhdeksi tunnusmerkiksi tulivat ns. liikutukset.

Paavo Ruotsalainen salli ajoittain kielilläpuhumisen, mutta näki myös hurmoksellisuuden ongelmat ja käski sielullisesti kiihottuneita ihmisiä vaikenemaan. Hän opetti omistamaan Vapahtajan ilman suuria tunteita ja kaipaamaan lahjojen antajaa enemmän kuin lahjoja. Hän lainasi Jeesuksen sanoja: ”Autuaita ovat ne, jotka eivät näe, mutta kuitenkin uskovat.” Juhani Raattamaa, joka oli ­lestadiolaisuuden tärkein johtaja 1800-luvun ­loppupuolella, kirjoitti 1868: ”Kylmän hypyn ja pyhän lihan opettajat ja tunnustajat ovat tulleet Suomesta / he luulivat sokeudessansa että kaikki pittää hyppäämän ja että hyppy on kristillisyyden paras tuntomerkki / mutta ei asiat niin ole.” Vähitellen karismaattiset ilmiöt herätysliikkeissä vähenivät.

Varsinaiseen karismaattiseen liikkeeseen saatiin kosketus Kathryn Kuhlmanin kokouksissa 1960-luvulla. Helluntailaissaarnaaja Niilo Yli-Vainio, jonka kokouksissa väitettiin ihmisten parantuneen sairauksistaan, sai suuret joukot koolle vuosina 1977–1981. Kohu oli kuitenkin todellisuutta suurempi. Niitä, jotka todistettavasti olisivat parantuneet, tutkija ei löytänyt.

Luterilaisen kirkon sisäinen karismaattinen liike järjestäytyi Hengen uudistus kirkossamme -järjestöksi 1978. Sanan ja rukouksen iltoja pidetään paikoin Hengen uudistus -liikkeen toimintamuotona seurakunnissa. Enemmän kuin tuo järjestö ovat luterilaisessa kirkossa huomiota herättäneet pastori Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara, joista varsinkin jälkimmäisen toimintaan on viime aikoina kohdistunut arvostelua.

Toronton herätyksen pohjalta syntyi useita helluntaiseurakunnista irtautuneita ns. City- ja River-seurakuntia. Nokia-Missio, joka jokin aika sitten sai paljon ihmisiä mukaan ja huomiota osakseen, on johtajakriisin jälkeen kadonnut julkisuudesta, muuttanut nimensä ja samastunut ainakin osaksi helluntailiikkeeseen. Uusien seurakuntien kirjo on kaiken kaikkiaan suuri. On Elävän Sanan Yhteyttä, Suur-Helsingin, Vineyard-, Uskonliikkeen, Uuden toivon, Ilmestysmajan ja Hillsong-seurakuntia.

Myös suomalaisessa helluntailiikkeessä kuohuu. Moni nuori pastori on irtautunut helluntaiseurakuntien palveluksesta, ja osa heistä on perustanut uusia, tunnustuskuntiin sitoutumattomia seurakuntia. Viimeksi on herättänyt keskustelua Seinäjoelta tullut tieto, että voimakkaan helluntaiseurakunnan nuorisotyöntekijä joukkoineen on perustamassa omaa seurakuntaa.

Kaikki ns. uushelluntailaiset seurakunnat eivät ole erityisen karismaattisia. Ylistysmusiikilla on keskeinen asema, mutta suhde karismaattisiin ilmiöihin saattaa olla etäisempi kuin vanhoissa helluntaiseurakunnissa. Nyt etsitään uudentyyppistä seurakuntakulttuuria ja tavoitellaan kristinuskosta vieraantuneita.

Yksi karismaattiseen liikkeeseen liittynyt ilmiö on ollut pahojen henkien ulos ajaminen. Bashamin kirja Päästä meidät pahasta herätti jo 1980-luvulla hämmennystä. Myöhemminkin on paikoin esiintynyt näkemyksiä, että kaikki negatiivinen on nimitetty pahan hengen vaikutukseksi, josta tulisi vapautua ajamalla riivaajat ulos.

Sielunhoidon ja kristillisen terapian nimissä on esiintynyt henkistä ja hengellistä eheytymistä ja kokonaisvaltaista terveyt­tä tarjoavia ryhmiä. Healing Room on yksi viime aikoina esillä ollut ilmiö. Tämän toiminnan haasteina ovat olleet sekä epäselvyys maallisten ja hengellisten asioiden erottamisessa että puutteellinen psykologinen ja teologinen tietämys.

Kesällä 2014 Suomessa herätti huomio­ta amerikkalainen saarnaaja David Herzog, joka opetti, että kun ihminen pääsee tietylle kirkkauden tasolle, hän voi alkaa käskemään ääniaaltoja ja silloin tapahtuu ihmeitä. Puheet ääniaalloista ja niiden vaikutuksesta ovat herättäneet kysymyksen, onko Herzog omaksunut New Age -liikkeen ajatuksia.

Karismaattisuus Raamatussa
Jo Vanhan testamentin aikaan liittyi Jumalan Hengen hurmoksellista vaikutusta, erityisesti profeetallista julistusta. Kaikki hurmoksellisuus ei kuitenkaan ollut Jumalasta. Yhtä oikeaa profeettaa kohti saattoi esiintyä monta väärää. Profeettojen mukaan Pyhä Henki oli erityisesti Messiaan merkki. Pyhä Henki liittyi uuden liiton lupaukseen.

Jeesuksen opetuksen mukaan Pyhän Hengen tehtävä oli muistuttaa hänestä ja kirkastaa häntä (Joh. 14:28; 15:28; 16:14). Jeesuksen toimintaan liittyi parantaminen ja hän sanoi merkkien seuraavan myös opetuslapsia. Toisaalta Jeesus varoitti, että tulee sellaisia, jotka sanovat profetoivansa ja tekevänsä voimatekoja hänen nimessään, mutta hän ei heitä tunne. Erityisesti lopun aikaan Jeesus liitti varoituksen tunnustekoja ja ihmeitä tekevistä vääristä messiaista ja profeetoista (Matt. 7:22; 24:24; Mark. 16:17–18).

Helluntaina Jumala vuodatti Jeesuksen lupauksen mukaan Pyhän Hengen. Alkoi uusi pelastushistorian aikakausi. Pyhä Henki vahvisti alkuseurakunnassa julistetun sanan myös näkyvien merkkien kautta. Apostolien teoissa kerrotaan muutama esimerkki sairaiden paranemisesta, kielilläpuhumisesta ja profetoimisesta. Apostolit eivät kuitenkaan lähteneet kertomaan niistä vaan saivat Pyhän Hengen täyteydessä rohkeuden puhua Jeesuksesta, hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Apostolit opettivat, että Pyhä Henki saadaan kasteen ja uskon kautta ja että jokaisella Jeesukseen uskovalla on Pyhä Henki.

Karismaattinen liike on saanut nimensä sanasta karisma, joka on kreikkaa ja tarkoittaa armolahjaa. Uudessa testamentissa sanaa käytetään sekä iankaikkisesta elämästä, joka on Jumalan suurin lahja, että erilaisista lahjoista, joita Jumala antaa uskoville seurakunnan rakennukseksi. Tällaisia erityisiä armolahjoja, joista osa liittyy seurakunnan virkoihin, mainitaan Uudessa testamentissa parikymmentä, mutta luetteloa ei ole tarkoitettu täydelliseksi. Ne armolahjat, joihin karismaattisessa liikkeessä kiinnitetään huomiota, ovat siis vain pieni osa Uuden testamentin mainitsemista lahjoista (Room. 6:23; 12:6–8; 1 .Kor. 12:8–10; Ef. 4:11–12; 1. Piet. 4:10–11).

Armolahjoihin liittyi myös ongelmia. Korintin seurakunnassa erityisesti kielilläpuhuminen aiheutti epäjärjestystä. Paavali joutui neuvomaan, että kaikilla ei kuulu olla samoja lahjoja ja ettei lahjoja ole annettu oman erinomaisuuden osoittamiseksi vaan yhteiseksi hyödyksi, seurakunnan rakennukseksi. Hän kirjoitti myös, että seurakunnassa tulee ”puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja”. Kaiken tulee tapahtua hyvässä järjestyksessä ja että rakkaus on tärkeämpi kuin armolahjat (1. Kor. 12–14).

Näyillä ja voimateoilla kehuskeleville uusille julistajille Paavali vastasi, että Jumalan kirkkaus on tässä maailmassa kätketty saviastiaan ja että Jumalan voima tulee esiin ihmisen heikkoudessa. Jottei Paavali olisi ylpeillyt omista ilmestyksistään, oli hänelle annettu ”lihaan pistin”. Näin hän oppi, että Jumalan armo on tärkein ja se riittää (2. Kor. 4:7; 12:9). Myös Galatian seurakuntien vaarana olivat uudet opettajat, jotka johdattivat kristittyjä uudelleen lain tekoihin. Paavali joutui jyrähtämään: Kuka teidät on lumonnut? Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin? (Gal. 3:1–2.)

Kirkon alkuaikoina armolahjoja esiintyi siis ainakin joissakin seurakunnissa runsaasti. Yhtäältä niitä pidettiin Pyhän Hengen työn merkkeinä, toisaalta niihin liittyi ongelmia. Alkuseurakunnasta alkaen on ollut selvää, että pelkkä ihmeteko ei julista Kristusta. Se voi päinvastoin kiinnittää huomion ihmiseen kuten jo Apostolien tekojen aikana tapahtui (Ap. t. 14:11–13). Kristinuskossa oli alusta asti ­keskeisintä sanoma Kristuksesta.

Karismaattiset ilmiöt historiassa
Karismaattisia ilmiöitä on esiintynyt ajoittain läpi historian, erityisesti joinakin murros- ja herätysaikoina. Montanolaisuus oli alkukirkon karismaattisuutta. Ekstaattisen profetoimisen ohella liike edusti jyrkkää askeettisuutta, mm. kielteistä suhtautumista avioliittoon. Montanus ja hänen oppilaansa tuomittiin harhaoppisiksi.

Varsin pian kirkon alkuajan jälkeen jouduttiin pohtimaan sitä, miksi näkyvät merkit ja ihmeteot vähenivät tai lakkasivat kokonaan. Augustinuksen mukaan kieli-ihmeessä näkyi, kuinka Jumalan evankeliumi tulee raivaamaan tiensä kaikkien kansojen keskuuteen. Kun tuollaista näkyvää todistusta Pyhän Hengen läsnäolosta ei enää hänen aikanaan esiintynyt, hän Johanneksen kirjeen opetukseen liittyen opetti, että todistus Pyhän Hengen läsnäolosta on nyt siinä, että kristityt rakastavat toisiaan (1. Joh. 6:10). Johannes Krysostomos korosti rukousta Hengen lahjana.

Uskonpuhdistajat joutuivat taistelemaan oman aikansa hurmahenkisyyttä vastaan. Sille oli tyypillistä sisäisen ilmoituksen korostaminen ohi Raamatun. ­Lutherin mukaan karismat kuuluivat erityisesti kirkon alkuaikaan. Tuolloin Pyhän Hengen näkyvä muoto oli hänen mukaansa tarpeen, kun seurakunta ”epäuskoisten vuoksi oli julkisin tunnusmerkein perustettava”. Luther viittaa tässä yhteydessä Paavalin sanaan, jonka mukaan kielet eivät ole merkiksi uskoville vaan niille, jotka eivät usko (1. Kor. 14:22). ”Mutta sittemmin kun seurakunta oli koottu ja mainituin tunnusmerkein vahvistettu, ei ollut tarpeen pitkittää Pyhän Hengen näkyvää lähettämistä.”

Lutherin tulkintaa tukee joidenkin meidän aikamme lähetystyöntekijöiden kokemus. Kun evankeliumi tuotiin uudelle alueelle esimerkiksi Etiopiassa, Jumala vahvisti sanansa tunnusmerkein. Mutta kun seurakunta oli syntynyt ja sananjulistusta alettiin ymmärtää, ihmeenomaiset merkit jäivät pois.

Ovatko karismat tarkoitettu siis vain kirkon alkuaikaan? Sekä Uuden testamentin opetuksen että kirkon historian valossa näyttää siltä, että karismaattisuus kuului erityisesti kirkon alkuaikaan, mutta ei pelkästään siihen. Myöhemminkin ihmeenomaisia merkkejä ja karismoja on esiintynyt erityisesti murrosvaiheissa. Kristus jakaa edelleen lahjojaan ja antaa Hengen vaikutuksen tapahtua niin kuin tahtoo.

Koska karismojen yhteyteen on usein liittynyt ongelmia, on syytä yhä noudattaa apostolien kehotuksia: ”Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5:19–21.) ”Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1).

Muroman kritiikki hellun­tailaista opetusta kohtaan
Urho Muroma kohtasi omana aikanaan helluntailiikkeen opetusta Pyhästä Hengestä ja otti siihen kantaa Herää Valvomaan -lehdessä. Hän totesi, että käsite henkikaste liittyi Uudessa testamentissa ensimmäiseen helluntaihin. Jos ilmaisua käytetään muusta, sitä tuli Muroman mukaan käyttää siitä tapahtumasta, jossa Pyhä Henki tulee ihmiseen ”uuden syntymisen yhteydessä”. Jokainen uskova on siis Muroman mukaan saanut Pyhän Hengen eli kastettu Hengellä.

Muroman mukaan kristitty tarvitsee jatkuvasti syvempää Pyhällä Hengellä täyttymistä. Hän varoittaa kuitenkin arvostelemasta omaa hengellistä elämäänsä sen mukaan, ”millaiseksi hän minäkin hetkenä tuntee oman sisällisen tilansa”. ”Jeesus ja hänen työnsä meidän edestämme on rauhamme ainoa perustus.”

Muroman mukaan Hengellä täytetyn ensimmäinen tuntomerkki on se, että hän tunnustaa itsensä pieneksi ja arvottomaksi. ”Mitä kurjemmaksi me näemme itsemme ja oman kristillisyytemme, sitä syvemmin on Pyhä henki saanut valtaa meissä.” ”Sisäiseen vararikkoon joutuneelle uskovaiselle kirkastaa nyt Pyhä Henki, että hänellä on Kristuksessa kaikki se mitä hän aina yrittää etsiä itseltänsä.”

Uusi testamentti ei Muroman mukaan opettanut kielilläpuhumista korkeamman pyhityselämän, henkikasteen tai Hengellä täyttymisen merkkinä. On eri asia olla Hengen valtaama ja omistaa jokin armolahja. Hengen valtaaman ihmisen tuntomerkki on Muroman mukaan Hengen hedelmä. ”Uskovaisten huomio käännetään toisarvoisiin asioihin, tavoittelemaan jotain ihmeellistä, sen sijaan, että he pyrkisivät yhä syvempään nöyryyteen, sävyisyyteen, rakkauteen pyhyyden hiljaisessa hengessä.”

Karismaattisuuden arviointi Nils Ove Rasmussenin ja Leif Andersenin kirjoissa
Ensimmäinen perusteellinen suomeksi julkaistu karismaattisen liikkeen arvio oli tanskalaisen papin Nils Ove Rasmussenin 1970-luvun alussa julkaisema kirja Den karismatiske vaekkelse – pinse på nyt? (suom. Karismaattinen liike – uusi helluntaiko, 1972) Rasmussenin mukaan karismaattisen liikkeen tausta oli siinä syvässä hengellisessä kriisissä, johon monet kirkot olivat ajautuneet. Karismaattisen liikkeen näkemys, jonka mukaan uudistus ei lähde komiteoista tai rakenteista vaan kyse on Pyhän Hengen työstä, oli hänen mukaansa aivan oikea. Hengen vuodatuksen rukousta hän piti aiheellisena ja tarpeellisena.

Toisin kuin karismaattisen liikkeen edustajat Rasmussen ei kuitenkaan pitänyt liikettä vastauksena vallinneeseen hengelliseen kriisiin. Rasmussenin mukaan liikkeessä vallitsi (1) Raamatun vastainen oppi ”henkikasteesta” erityisenä kaikille tarkoitettuna kokemuksena, joka olisi otettava vastaan. (2) Raamatun vastainen oli niin ikään käsitys, jonka mukaan kielilläpuhuminen on merkki Pyhän Hengen kasteesta ja täyteydestä, sekä (3) opetus, jonka mukaan ihmisen tuli täyttää tietyt ehdot, jotta voisi saada Pyhän Hengen. (4) Vaarallisena Rasmussen piti keskittymistä poikkeukselliseen ja ihmeenomaiseen ja (5) välinpitämättömyyttä kristillisestä opista. Hän varoitti, että liike on vaarassa johtaa pois raamatullisesta kristillisyydestä, Jumalan armosta ja Kristuksen sovitustyöstä.

Toinen tanskalainen teologi, Leif Andersen on kärsimyksen ongelmaa käsitelleessä kirjassaan Miksi nukut Herra (1987, suomeksi 1989), ottanut kantaa karismaattiseen liikkeeseen. Andersenin mukaan Jumala on luvannut meille Pyhän Henkensä, armolahjat ja valtavan voiman, mutta me koemme tuon kaiken pikemminkin heikkoutena. Hänen mukaansa Hengen voima koetaan voimattomuutena. Jumala estää meitä tulemasta ylpeiksi kätkemällä aarteensa saviastiaan. Raamattu puhuu salatusta ja kätkeytyvästä Jumalasta, joka ilmestyy piiloutumalla ristin häpeään ja tappioon. Yhä Jumala kätkeytyy kasteveteen, ehtoollisaineisiin, sanaan ja inhimilliseen heikkouteen. (2. Kor. 2:1–4; 4:7; 12:7–10.)

Andersenin mukaan on huikea kuilu Raamatun lupausten ja meidän elämämme välillä. Tuota kuilua ei tule yrittää ylittää epärealistisella hurmahenkisyydellä. Sen ylittää vain usko. Kristillisyys tuottaa monille samanlaisen pettymyksen kuin raikas lähdevesi juopuneelle kännikalalle. Uskon olemukseen kuuluu, että se tulee kuulemisesta eikä kokemuksista. ­Kätkeytymisellään Jumala opettaa meitä luottamaan hänen sanaansa ja lupauksiinsa. Onneksi – sillä mihin me joutuisimme, jos uskomme Jumalaan aaltoilisi kulloisenkin mielentilamme mukaan? Jumalan valtakuntaa ei Andersenin mukaan voi kokea uskon vahvistukseksi.

Kaipaus saada maistaa Herran hyvyyttä on Andersenin mukaan tervettä. Mutta jos tämä kaipaus alkaa hallita ihmistä, siitä tulee yksi pahimmista kristityn pakkopaidoista. Siitä tulee virike harhaopeille ja hengelliselle toivottomuudelle. Oppi henkikasteesta on hänen mukaansa aikamme suurimpia onnettomuuksia. Väärää ei ole kielilläpuhuminen tai erilaiset elämykset. Hulluus on siinä, että tässä opissa ei ymmärretä ihmisen syntisyyttä, Jumalan ”vierasta työtä”, eikä julisteta evankeliumia oikein. Kun ilo irrotetaan synninsurusta, se samalla irrotetaan armosta.

Moni ”henkikasteen” saanut tuntee Andersenin mukaan salaa pettymystä, koska luvattu muutos petti hänet. Tarvitaan uusia selityksiä ja uusia elämyksiä. Koko mielenkiinto keskittyy siihen, mitä Jumala tekee minussa nyt. Se mitä Jumala on tehnyt Kristuksen ristillä ja kasteessani, jää syrjään vaikkei sitä periaatteessa kielletä.

Uskon uusi suunta
Karismaattinen liike näyttää tuovan uuden tulkinnan siitä, miten Jumala ja hänen työnsä tulisi ymmärtää. Perinteisesti kristityt ovat ymmärtäneet, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja Kristuksessa. Kristus on läsnä Jumalan sanassa ja Pyhä Henki toimii sanan kautta. Erityisiä Pyhän Hengen työvälineitä ovat sakramentit, kaste ja ehtoollinen. Karismaattisessa liikkeessä Jumalan sana ja Jumalan Henki erotetaan toisistaan. Se on klassisen hurmahenkisyyden merkki.

Karismaattisessa liikkeessä opetetaan, että Pyhä Henki kohdataan voimakkaissa elämyksissä. Usko Jumalan sanan lupauksiin on vaihtunut Jumalan läsnäolon kokemukseen. Armolahjat ja ihmeet ovat ottaneet armonvälineiden paikan. Ero ei ole vähäpätöinen. On kysymys siitä, millainen Jumala on ja miten hän toimii. On kysymys siitä, miten usko syntyy ja mihin se perustuu.

Kristillisen kirkon usko on perustunut siihen, että Jumala voidaan kohdata vain Kristuksessa. Syntinen ihminen ei voi kohdata Jumalaa suoraan vaan ainoastaan välittäjän, Kristuksen kautta. Karismaattisessa liikkeessä uskotaan, että Jumalan läsnäolo on välittömästi koettavissa. Tämä läsnäolon kokemus on tullut Kristuksesta kertovan sanan tilalle. Joudutaan kysymään, mihin tarvitaan Kristuksen sovitustyötä, ristiä ja sovitusta, jos uskon varmuus saadaan Jumalan läsnäolon kokemuksesta.

Tähän liittyy kysymys ihmisen syntisyydestä ja perisynnistä. Karismaattisessa liikkeessä ei ole tällä kohdalla yhtä yhteistä oppia niin kuin muissakaan opinkohdissa, mutta ainakin paikoin kuulostaa siltä kuin synti olisi karismaatikoille jo taakse jäänyttä todellisuutta. Usko ihmisen kykyyn muuttua ja pyhittyä on suuri. Kun synti ei enää ole todellinen ongelma, menettää myös Kristuksen sovitustyö keskeisen paikkansa.

On myös kysymys uskonelämän suunnasta. Jeesuksen opetuksen mukaan elämämme tavoite on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Karismaattisessa liikkeessä painopiste on vaarassa siirtyä omaan itseen, omiin kokemuksiin ja omaan kasvuun. Ennen ”hänen tuli kasvaa ja minun vähetä”, nyt minun tulee kasvaa hänen lähellään.

Ennen tiedettiin, että ahdistus kuuluu kristityn elämään ja että pyhitys on kasvavaa synnin ja armon tuntoa. Suomalaisessa hengellisessä perinteessä on varoitettu siitä, että jos väkivalloin keskeytetään ristin koulu, oma ansio jää uskon perustaksi ja palvellaan Jumalaa omin voimin. Nyt kristityn elämään näyttää kuuluvan vain iloa, kiitosta ja menestystä. ­Lutherin mukaan uudet profeetat olivat vääriä profeettoja, jos he puhuivat vain muista kokemuksista mutta eivät ahdistuksesta. Ennen tiedettiin, että kristitty on kätketty ristin alle, nyt on jäljellä vain pääsiäinen ja helluntai.

Monien mielestä karismaattisessa liikkeessä esiintyvät armolahjat ja ihmeelliset tapahtumat ovat varma merkki siitä, että kyseessä on Pyhän Hengen antama uudistus. Raamatun äärellä on kuitenkin sanottava, ettei teon ihmeellisyys ole tae sen jumalallisuudesta. Myös katse ympärille kertoo samaa. Kielilläpuhumista, parantamista ja kaatumisiakin tapahtuu myös ei-kristillisissä uskonnoissa.

Ihmeet, tunteet ja usko
On syytä kysyä, miksi Pyhän Hengen katsotaan toimivan vain siellä, missä rukoillaan sairasten puolesta tai esiintyy ns. ekstaattisia lahjoja. Eikö palvelun tai opettamisen lahjojen katsota kuuluvan armolahjojen joukkoon lainkaan? Eräässä kirjassa kirjoittaja toteaa, ettei ole koskaan tavannut ketään, joka kertoessaan seurakunnassaan vaikuttavista armolahjoista olisi tarkoittanut muuta kuin kielilläpuhumista, parantamista ja profetoimista. Kirjoittaja jatkaa, että jos hän joskus tapaa jonkun, joka tarkoittaa armolahjoilla muutakin, hän kertoo siitä kirjansa seuraavan painoksen esipuheessa. Luterilaisen uskon mukaan näkyviä merkkejä Jumalan Pyhän Hengen työstä eivät ole ihmeet ja armolahjat vaan sana ja sakramentit.

Hengellisissä kokouksissa saatuja kokemuksia voisi ehkä verrata itkuun. Kyyneleet ovat inhimillinen reaktio, joka liittyy suruun, liikutukseen tai joskus iloonkin. Kyyneleet voivat tulla hyvin saarnatun Jumalan sanan vaikutuksesta, mutta yhtä lailla ihminen voi hengellisessäkin kokouksessa itkeä myös ihan muista syistä. Vanha juttu kertoo papista, joka oli saarnakonseptinsa laitaan kirjoittanut: Tässä itken minä ja tässä seurakunta. Kyyneleet eivät ole kristillisiä tai epäkristillisiä, yhtä vähän kuin kielilläpuhuminen, kaatuminen, nauru tai pakkoliikkeet. Niitä syntyy ja jopa saadaan aikaan eri tavoin. Ne eivät sinänsä kerro mitään Jumalasta ja Jumalan kohtaamisesta.

Jos itken tai kaadun siitä riemusta, että saan uskoa syntini anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman tähden, kokemus on sisällöltään kristillinen vaikka ilmiasultaan yleisinhimillinen. Jos koen tuota kaikkea ilman yhteyttä Jumalan sanaan ja uskoon, kokemukseni ei ole kristillinen vaikka se tapahtuisi hengellisessä kokouksessa.

On tärkeää oppia tunnistamaan tunteitaan ja saada hyviä elämyksiä ja kokemuksia. Kaikella tällä tulisi olla oma paikkansa myös hengellisessä elämässä ja toiminnassa. Erityisen innokas elämysten, tunteiden ja kokemusten hakeminen hengellisistä kokouksista osoittaa kuitenkin, ettei niitä ole saatu sieltä, mistä ne olisi kuulunut saada: tavallisesta elämästä läheisten kanssa, luonnosta ja muista Jumalan lahjoista. Hengellisillä elämyksillä ei tulisi yrittää korvata sitä, mitä olisi pitänyt saada kokea lapsuudessa kotona tai minkä pitäisi olla totta lähi-ihmissuhteissa nyt. Hengellinen elämä vääristyy, jos siihen kohdistetaan kaikkien toteutumattomien tunteiden vaatimus.

Ristin teologia
Ristin teologia on Lutherin antama nimi oikealle teologialle. Risti ei ollut vain teologian kohde vaan kaiken teologian etumerkki, joka jäsentää kaiken. Ristin teologia on sitä, että Jumala voidaan löytää vain Kristuksen kärsimyksestä ja rististä. Raamatun Jumala on kärsimykseen ja ristin alle kätkeytynyt Jumala. Hän on lähellä niitä, joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän. Sairauden kautta Jumala on jakanut paljon siunausta lapsilleen.

Luther esittää Genesis-luennossaan kolme syytä sille, miksi ahdistus on kristityille tarpeellista. Ensinnäkin se hävittää turhat luulot itsestä ja näin varjelee ylpeydeltä. Toiseksi usko herää ahdistuksessa ja kun se voittaa ahdistuksen, ahdistus on vahvistanut sitä. Kolmanneksi ahdistus opettaa rukoilemaan, ja juuri rukous voittaa ahdistuksen. ihmiset voisivat

Ristin teologian vastakohtaa Luther kutsui kunnian teologiaksi. Siellä missä puhutaan paljon ihmeistä ja voitosta, on epärehellisyyden vaara. On varottava, ettei Jumalaa valjasteta uskonnollisen propagandan välineeksi. Joskus tulee vaikutelma, ikään kuin ihmiset voisivat hallita Jumalaa ja hänen lahjojaan. Jumala voi toki tehdä yhä ihmeitä, mutta niiden vaatiminen ja kokemusten näytteille asettaminen eivät kuulu kristilliseen uskoon. Jumala voi antaa kokea iloa ja rauhaa. Usko ei kuitenkaan elä kokemuksista vaan Jumalan sanasta. Jos usko heittäytyy kokemuksen varaan, se ajautuu helposti masennukseen tai hurmahenkisyyteen.

Norjalaisen tunnetun teologin Carl Fr. Wisløffin mukaan karismaattisessa liikkeessä on kunnianteologian vaara. Tuon liikkeen motto ” Jumalalla on enemmän annettavaa” on vaarallinen. Se luo varjon Kristuksen työn ja sen uskossa omistamisen ylle. Se antaa ymmärtää, että on kahdenlaisia kristittyjä. Toiset ovat ”vain kääntyneitä”, toiset ovat taas antautuneet kokonaan ja ovat niin ottaneet vastaan enemmän.

Wisløff varoittaa myös siitä, että aletaan profetoida yksikön ensimmäisessä persoonassa ikään kuin Jumala itse olisi läsnä. Uudessa testamentissa ei ole katetta sellaiselle käytökselle, että ihminen saisi puhua Jumalalta tulleita sanoja ikään kuin kysymyksessä olisi suora ilmoitus.

Uudistus vai eksytys
Kuten edellä sanotusta on käynyt ilmi, karismaattisen liikkeen nimellä kulkee niin monenlaista, että kattavan arvion esittäminen on mahdotonta. Olen tässä yhteydessä pyrkinyt ottamaan esiin joitakin näkökohtia, joiden valossa nykyisin eniten huomiota herättäneitä ilmiöitä voi tarkastella. Tarvitaan paljon hengellistä viisautta, Raamatun tutkimista ja rukousta, totuudellisuutta ja rakkautta, jotta voidaan löytää oikea tie ja auttaaksemme sille muitakin.

Sellainen karismaattinen liike, joka keskittyy Kristukseen ja ohjaa ohi kokemusten etsimään Kristusta Raamatusta, voi tuoda paljon siunausta. Mutta liikkeestä tulee eksytys, jos se ohjaa etsimään Jumalaa ylistyksestä, armolahjoista ja oman sydämen tuntemuksista. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa opetetaan, ettei Pyhän Hengen läsnäoloa tai vaikutusta saa eikä voi arvioida yksin sen mukaan, miten se sydämessä tunnetaan. Näin siksi, että Pyhän Hengen vaikutus koetaan usein suuren heikkouden alla. Hengen sisäinen todistus tarvitsee aina tuekseen ja varsinaiseksi pohjaksi Jumalan sanan. Ulkonainen todistus Jumalan sanassa on voimassa silloinkin, kun emme koe muuta kuin ahdistusta.

On syytä toivoa, että karismaattisissa kokouksissa ihmiset saisivat kosketuksen paitsi tunteisiinsa myös Kristukseen. Tietoinen pyrkimys vakuuttaa, että saadut kokemukset ovat Jumalan työtä, on vaarassa viedä ohi siitä, miten Jumala varsinaisesti toimii. Jos ihmisille opetetaan tai heidän annetaan ajatella, että Pyhä Henki saadaan tulemaan kokouksiin ylistämällä tai että kokousten tunnelma on samaa kuin Pyhän Hengen vaikutus, silloin ollaan vaarassa siirtyä kristillisestä uskosta magiaan. Tunteita liikuttavat kokemukset saattavat muodostua kuin huumepiikiksi, jonka saatuaan tarvitsee yhä enemmän. Vaara ajautua pois armon kerjäläisen roolista on todellinen. On kysymys vakavasta asiasta, koska ilman armoa ja kerjäläisen asennetta ei kukaan pelastu.

”Mitä elämyksiin tulee, niin miksi ja milloin on menettänyt arvonsa ilo syntien anteeksiantamuksesta? Turvallisuus, kun saa joka päivä tietää olevansa Jumalan lapsi, kävi miten kävi? Tai uskollisen Jumalan pysyvyys silloinkin, kun maailma horjuu? Entä Jumalan sydämellinen, läheinen rakkaus, jota hän osoittaa siinä, että Raamattu on luettavissa joka päivä?” Näin kyseli Toronton liikkeen johtajan Chevreaun kirjan äärellä kääntäjä, jolta käännöstä pyydettiin, mutta joka ei halunnut kääntää kirjaa sen sanoman tähden.

Karismaattista liikettä niin kuin kaikkea muutakin, myös karismaattisen liikkeen arviointia, on jatkuvasti varoitettava itsevalitun ja omaa vanhurskautta rakentavan jumalanpalveluksen vaaroista. Ihmisellä on aina voimakas tarve ja pyrkimys korvata Jumalan suvereeni kaikkivaltius ja armo omilla ponnistuksilla ja omalla uskonnollisuudella. Hengellisen elämänkin alueelle tunkeutuu helposti itsensä korottamisen saatanallinen henki. Siellä missä tätä vaaraa ei tunnisteta ja tunnusteta, siunaus muuttuu kiroukseksi. Tästä Jumala meitä kaikkia varjelkoon.

Siksi on hyvä rukoilla vanhan virren sanoilla:

Oi Pyhä Henki, Herramme,
elämän lähde, Luojamme,
nyt täytä meidät armolla
ja voimallasi vahvista.

Lohduttajamme ainoa
ja runsas lahjain antaja,
mielemme kovat pehmitä,
ne liekilläsi lämmitä.

Oi Henki voiman totuuden,
ja luoja armolahjojen,
valaise silmät sokeat,
kirvoita kielet kankeat.

Ymmärrys meille lahjoita,
rakkaus meihin vuodata.
Pois torju pahan kiusaus,
suo langenneille armahdus.

Vihollisemme karkota,
suo meidän olla rauhassa.
Hurskaasti auta elämään
ja kadotusta välttämään.

Opeta Isää tuntemaan,
Kristukseen, Poikaan, turvaamaan.
Suo meille uskon palavuus
ja voimastasi voima uus.

Nyt kiitos olkoon Isälle
ja ainoalle Pojalle.
Hän Pyhän Hengen meille suo
ja armon runsaat lahjat suo.

(Virsi 111, Hrabanus Maurus 800-luvulla. Suom. Mikael Agricola 1544.) •
Kirjallisuutta

Leif Andersen: Miksi nukut Herra. Kirjaneliö 1987. II painos Perussanoma.
Dale Bruner: Pyhän Hengen lahja. Perussanoma 1993.
Guy Ghevreau: Share the Fire. 1997.
Eero Junkkaala: Armolahjat. Suomen Raamattuopiston Kustannus 1979.
Timo Junkkaala: Henki ja lahjat. Perussanoma 2012.
Simo Kiviranta: Pyhä Henki, kirkko ja karismaattiset ilmiöt. – Kotimatkalla, SLEY:n vuosikirja 1979..
Antti Laato (toim.): Karismaattisuuden haaste kirkolle. Åbo academi 2007.
V.C. Pfitzner: Pyhä Henki ja armolahjat. SLEY-kirjat 1980.
Nils Ove Rasmussen: Karismaattinen liike – uusi helluntaiko? Uusi tie 1972.
Jouko Ruohomäki: Karismaattisuuden kutsu. . Karismaattisen kristillisyyden historiallinen kehitys helluntailiikkeeksi. Aikamedia 2009.
Tapani Ruokanen: Paavo Ruotsalainen: talonpoikain herättäjä. WSOY 1986.
Jouko Talonen: Karismaattiset ilmiöt Suomen 1800-luvun herätysliikkeissä. – Antti Laato (toim.): Karismaattisuuden haaste kirkolle.
Olli Valtonen: Tuulet tulevat. 1994.
Wimber & Springer: Power Evangelism 1986, suom. Voimaevankelioiminen. 1987.

Posted on 3.2.2015 by Perusta This entry was posted in Artikkelit. Bookmark the permalink.

Stiina

Viestien lukumäärä : 381
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Yhteys poisnukkuneisiin Empty Vs: Yhteys poisnukkuneisiin

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa