Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» USKON ARVIOINTI
Tänään kello 11:04 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Markus O. Niemi: LANGENNUT IHMINEN JA ITSEPETOS
Tänään kello 7:25 am kirjoittaja jarrut

» Kysymyksiä
Tänään kello 7:09 am kirjoittaja jarrut

» Leipäpappi leipäkirkossa
Eilen kello 6:42 am kirjoittaja jarrut

» KOKONAAN TAI EI MITÄÄN
Ti Huhti 17, 2018 11:21 am kirjoittaja Stiina

» David Wilkerson / Suuri Luopumus
Ti Huhti 17, 2018 8:29 am kirjoittaja jarrut

» Herran vuonna 2035 Mummokato, mamuja messussa ja pappeja, joita ei kiinnosta Raamattu. Sitäkö on Helsingin luterilainen kirkko vuonna 2035
Ti Huhti 17, 2018 8:10 am kirjoittaja jarrut

» Joka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä
Ma Huhti 16, 2018 7:08 am kirjoittaja velipekka

» Helluntailaiset antikristuksen asialla
To Huhti 12, 2018 6:29 am kirjoittaja jarrut

Huhtikuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Raimo Lappi: HAALISTUNUT HELVETT1

Siirry alas

Raimo Lappi: HAALISTUNUT HELVETT1

Viesti  jarrut lähetetty Ma Huhti 11, 2016 8:25 am

HAALISTUNUT HELVETT1

1. Miksi me vaikenemme?

Jokaisen elämä päättyy. Mitä sen jälkeen? Jumala ilmoittaa sen Raamatussa: ”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.” (Hepr. 9:27). Tuomiolta poistuu ihmiskunta jaettuna kahteen joukkoon: Toiset menevät pois ikuiseen rangaistukseen, helvettiin, toiset taas ikuiseen elämään, taivaaseen. ( Matt. 25:46). Ikuisuudessa on siis vain kaksi mahdollisuutta, taivas tai kadotus. Jos tästä näkökulmasta ajattelemme tätä elämäämme, sille voitaisiin antaa täysin perustellusti nimeksi ’Matka tuomiolle.’

Amerikkalainen teologi Donald Bloesch on sanonut, että jos jotain nykyaikaisesta ajattelusta on kadonnut, niin se on usko yliluonnolliseen taivaaseen ja erityisesti helvettiin. Aikamme vaikenee kadotuksesta, yrittää lieventää Raamatun veitsen terävää sanomaa ja varoitusta ja yrittää kohtuullistaa Jumalan ilmoittamaa katumattomien rangaistusta. Miksi?

Sen tähden, koska monet ajattelevat, että Jumala on liian hyvä tuomitakseen ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen tai ihmiskunta on liian hyvä tai meitä on liian paljon, että voisimme tulla tällä tavalla tuomituiksi.
Sen tähden, koska monet opettavat, että Kristuksen ristinkuoleman tähden jokaisen olisi pelastuttava, varsinkin niiden, jotka ovat kastetut hänen nimeensä, vaikkei heillä uskoa olisikaan.
Sen tähden, koska herätyskristillisetkin kirkot, yhdistykset, julistajat ja uskovat tuntevat häpeää helvetti -opin takia, kun se on käynyt kulttuurisesti niin vieraaksi useimpien ihmisten ajattelulle.

Opetus kadotuksesta ei ole hovikelpoista useistakin syistä.

Ensinnäkin moniarvoinen yhteiskunta pyrkii yhdistämään erilaisia ihmisiä. Helvettioppi taas julistaa peruuttamatonta jakoa kahteen, pelastettuihin ja kadotettuihin.

Toiseksi elämme myös ihmisen mahdollisuuksien korostamisen aikaa. Tällaisessa ympäristössä tuntuu aivan asiattomalta kertoa, että kaikki ovat niin syntisiä, että ilman katumusta ja Jumalan puoleen kääntymistä he ovat tuomittuja ikuiseen rangaistukseen.

Kolmanneksi elämme myös hyvän olon sukupolven aikaa. Helvettipuheet eivät tee ihmisten oloa hyväksi ja siksi saarnaajat puhuvat vain Jumalan rakkaudesta.

Neljänneksi itämaisen uskonnollisen ajattelun kasvun myötä on löytynyt miellyttävämpi vaihtoehto helvetin tilalle, jälleensyntyminen. Siksi meillä on enää vain haalistunut helvetti, jos sitäkään.
Kuitenkin edelleen täällä kuollaan ja edelleenkin maallinen elämämme Raamatun mukaan on viime kädessä matka tuomiolle.

Oppi helvetistä ei ole uskomme ydin. Ydin on, miten siitä pelastutaan turvautumalla uskossa Jeesukseen. Mutta kun kadotus on toinen meidän edessämme olevista vaihtoehdoista, jossa osa ihmiskuntaa viettää iäisyytensä, niin kannattanee perehtyä siihen vähän tarkemmin.

2. Millainen helvetti on?

Eräs nainen kertoi, miten hän koki Jumalan puhuttelevan häntä saunassa seuraavasti: ”Sinä voit lähteä täältä vilvoittelemaan silloin kuin haluat, mutta helvetin kuumuudesta et kerran pääse pois”.
Helvetti kuuluu ajan ja tilan ulkopuolella olevaan iankaikkisuuden valtakuntaan. Kuitenkin Raamattu käyttää kadotusta kuvatessaan juuri paikkaan ja tuleen liittyviä kielikuvia. Ilmestyskirjan 20.luku puhuu kadotuksesta toisena kuolemana ja tulisena järvenä. (Ilm. 20:14-15).

Helvetti on olemukseltaan rangaistuksen paikka. Se on alun perin tehty langenneita henkiolentoja, Saatanaa ja hänen enkeleitään varten, mutta kapinassaan pysyvät ihmiset joutuvat näiden mukana sinne kärsimään iankaikkista rangaistustaan. Raamatun mukaan rangaistus on kauhistuttava juuri siksi, että rankaisijana on Jumala ”kuluttavainen tuli”.

Helvetin rangaistus on ennen kaikkea eroa Jumalasta. Tässä elämässäkin ilman uskoa ihmiset ovat erossa Jumalasta. Kuitenkin Jumala ylläpitää elämää heissäkin. He voivat saada elämästään nautintoja, koska pääsevät käyttämään hyväkseen luonnollisia ilon aiheuttajia. Monet ilman Jumalaa elävät ihmiset ovat rikkaita ja maan päällä on paljon sellaista, mitä rahalla voi ostaa. Ilman Jumalaa elävät ihmisetkin kokevat myös monia siunauksia. Antaahan Jumala aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. (Matt. 5:45). Heillä on jonkin verran Jumalasta peräisin olevaa valoa ja sen avulla he voivat yltää suuriin tieteellisiin ja taiteellisiin saavutuksiin ja hankkia itselleen mielihyvää.

Viimeisellä tuomiolla kadotettu erotetaan kokonaan Jumalasta. Valo, mikä hänellä on ollut maan päällä, sammuu ja hänet heitetään ”ulos pimeyteen”, kuten Jeesus sanoo. Yhteyden rippeet tuhoutuvat. Luoja, joka on pitänyt luomakuntaansa yllä, irrottaa otteensa ja ihmiseltä otetaan pois elämän ja ihmisyyden siunaukset, joita hän oli pitänyt itsestäänselvyytenä. Raamattu nimittääkin kadotusta toiseksi kuolemaksi, koska kaikki elämisen ja ihmisyyden osatekijät tuhoutuvat.

Jumala puhuu apostolin kautta: ”Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta.” (2 Ts. 1:7-9).

Kadotus on myös tietoisen kärsimyksen paikka. Raamattu opettaa, että ihmisen tietoinen persoona ei häviä. Kadotettu kokee ja tuntee tuskaa. Ilmestyskirjan 14 luvusta luemme: ”Se, joka kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa otsaansa tai käteensä sen merkin… Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa. (Ilm. 14:9-11).

Helvetti on liian myöhäisen ja voimattoman katumuksen paikka. Siellä tunnetaan syvää, mutta voimatonta katumusta maan päällä tehdyistä päätöksistä. Ne, jotka ovat torjuneet Kristuksen, kohtaavat hänet tuomarina. Heidät pakotetaan liittymään suureen tunnustukseen: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:10-11).

Kerran siis jokainen joudumme polvistumaan Kristuksen edessä. Tänään hän kutsuu Vapahtajana pelastukseen. Nöyrry siis vapaaehtoisesti hänen armahdettavakseen nyt, kun on vielä armon aika.

3. Miksi helvetti on olemassa?

Vakavimpana inhimillisenä rikoksena pidetään valtiopetosta, koska se vahingoittaa koko kansan turvallisuutta ja etua. Raamattu esittää suurimmaksi synniksi epäuskon, joka on Jumalan maailmassa valtiopetos. Epäusko on hänen maailmankaikkeutensa järjestelmän hylkäämistä ja asettumista Jumalaa vastaan nousseen Saatanan kapinallisten joukkoon. Tämä on Jumalan kunnian loukkaamista, joka on vakavin kuviteltavissa oleva rikos.

Ajatellessaan ihmiskunnan päätöstä vapautua Jumalasta Paavali sanoo: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana… He ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden kuviin… He ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa.” (Rm. 1:21-25).

Raamattu opettaa aina Jumalan kunnian ehdotonta ensisijaisuutta luomakunnan tarkoituksena ja päämääränä, koska Jumala on elämälle välttämätön. Ilman häntä maailmankaikkeus häviäisi tyhjiin. Jumala on rakentanut maailmankaikkeuden ja sen hyvinvoinnin oman olemuksensa varaan. Jumalan kunniaan kohdistuvat loukkaukset ovat suora hyökkäys Jumalaa, luomakuntaa, maailmaa ja elämää vastaan. Jumalan kunnian loukkaus on kuin syöpä ruumiissa, joka on poistettava. Siksi tuomio kirkastaa Jumalan kunniaa ja on luomakunnalle parhaaksi.

Olemme ihmiskuntana syntiinlankeemuksessa ja jokainen yksilöinä erikseen hylänneet tekijämme, pitäneet häntä halpana, olemme mieleltämme kapinallisia. Tuomiolla kerran jokaisen omatunto tulee yhtymään vastaansanomattomasti ainoaan oikeudenmukaiseen rangaistukseen, iankaikkiseen kadotukseen.

Jumala ei ole kuitenkaan onneksemme vain oikeudenmukainen, vaan hän on myös rakkaus. Hänen ratkaiseva siirtonsa oli tulla itse ihmiseksi Pojassaan Jeesuksessa ja sovittaa syntimme ristillä, ”jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16).
Raamattu sanoo, että epäusko huipentuu Jumalan valmistaman pelastuksen, Jeesuksen, hylkäämiseen. Tällainen ihminen on tehnyt Jumalan maailmassa kaksinkertaisen valtiopetoksen. Heprealaiskirjeen kymmenennestä luvusta luemme: ” Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan…Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton verta, jolla hänet itsensä on pyhitetty ja häpäisee armon Henkeä! On kauheata joutua elävän Jumalan käsiin”
(Hepr. 10:28-29,31).
Ensiksi helvetti on siis siksi, että Jumalan asema ja kunnia maailmankaikkeuden pyhänä ja oikeudenmukaisena Luojana ja ylläpitäjänä säilyy ja kirkastuu.

Toiseksi helvetti on siksi, että synti, kapina ja epäusko saavat oikeudenmukaisen palkkansa.

Kolmanneksi helvetti on siksi, että Jumala erottaa lopullisesti armahdetut katumattomista, Kristuksen pelastamat hänet hylänneistä. ”Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu,” sanoi Jeesus (Lk.3:17). Taivas ei olisi taivas, jos sinne pääsisivät muuttumattomat ihmiset. ”Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan”, todetaan Ilmestyskirjassa. (Ilm. 21:27). Uudistetulle ihmiskunnan osalle on paikka: ikuinen taivas. Myös vanhalle, turmeltuneelle ihmiskunnan osalle on säilytyspaikka: ikuinen kadotus.

Neljänneksi helvetti on siksi, että Jumala tahtoo osoittaa miten radikaalisti hän kohtelee kapinassaan pysyviä. Tämä on elävä varoitus, ettei kukaan, koskaan enää nousisi kapinaan Jumalaa vastaan. Profeetta Jesajan kirja päättyy sanoihin: ”Koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle.” (Jes. 66:23-24).

4.Vastaväitteitä


Miten rakkauden Jumala voi tuomita iankaikkiseen kadotukseen? Onko kadotus todella iankaikkinen? Eivätkö kaikki lopulta pelastu? Kristushan on lunastanut kaikki. Parempi hävitä olemattomiin kuin kärsiä. Entä jälleensyntyminen? Miten käy niiden, joilla ei ole ollut edes mahdollisuutta kuulla evankeliumia?

Edellä mainittuja väitteitä ja kysymyksiä on esitetty läpi koko kirkkohistorian. Mikään opinkappale ei aiheuta sellaisia ongelmia ihmisen ymmärrykselle kuin oppi iankaikkisesta kadotuksesta. On sietämätöntä ajatella kärsimysten loppumattomuutta. Siksi on ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää, että helvettiä koskevat Raamatun kohdat selitetään toisin tai suorastaan hylätään. Käsittelemme seuraavassa muutamia väitteitä.

Miten rakkauden Jumala voi tuomita iankaikkiseen kadotukseen? Tähän on sanottava, että tietomme Jumalan rakkaudesta on samasta Raamatusta, joka puhuu myös Jumalan vihasta ja ankaruudesta. Viha Jumalan ominaisuutena on aivan yhtä oikea kuin rakkauskin, ja se on aivan jotain muuta kuin meidän itsekäs kiukkumme. ”Onko Jumala ehkä väärämielinen, kun hän antaa vihan kohdata meitä? Ei suinkaan! Kuinka Jumala siinä tapauksessa voisi tuomita maailman?” toteaa apostoli. (Rm. 3:5-6).
Toisinaan on yritetty taittaa kärki helvettiopilta väittämällä, etteivät alkutekstin sanat merkitse iankaikkista vaan pitkää aikaa. Jeesus asettaa iankaikkisen rangaistuksen iankaikkisen elämän vastakohdaksi käyttäen molemmissa sanaa aionios. ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”( Matt. 25:46). Olisi mielivaltaista selittää iankaikkinen toisessa vähemmän iankaikkiseksi.

Ennalleenasettamisoppi puolestaan väittää helvetin rangaistuksen lopulta johtavan kaikki kääntymään. Ajatus on vieras Raamatulle. Helvetti ei ole voimakeino, jolla Jumala pakottaisi ihmisen armoonsa. Kadotuksessa vahvistuu lopullisesti se, että ihminen on eläessään hylännyt pelastustarjouksen. Kukaan ei voi valita pahaa ja kuitenkin tulla autuaaksi.

Koko maailman autuudenopilla taas tarkoitetaan, että Kristuksen sovitustyön perusteella koko maailma ilman muuta pelastuu ja helvetti jää tyhjäksi. Tähän liittyy myös opetus, että kaste tehtynä tekona riippumatta ihmisen uskosta pelastaa. Raamatun mukaan Kristuksen yleismaailmallinen sovitustyö on tehnyt ihmisen pelastettavissa olevaksi, mutta ei vielä pelastuneeksi. Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle. Armo on otettava vastaan tai muuten se jää turhaksi ja ihminen joutuu kadotukseen.

”Tulta ja sen jälkeen ei mitään.” Tämä on kuva annihilaatio- eli hävittämisopin kadotettujen kohtalosta. Sen mukaan tuomion tuli kuluttaa syntisen ja hän tuhoutuu, niin ettei mitään persoonaa jää jäljelle. Voidaan kysyä, onko ylipäänsä mahdollista hävittää olemattomiin Jumalan kuvaksi luotu ihminen, jonka sisimpään on pantu iankaikkinen henki? Raamattu vastaa, ettei olemattomiin häviämistä tapahdu koskaan.
Uskonnollinen hävittämisoppi on läheistä sukua ateistis-materialistiselle käsitykselle, että kuolema on olemassaolon loppu. Tämä lohduton ja pessimistinen oppi soveltuu hyvin ihmisen Jumalaa pakenevaan asenteeseen. Annihilaatioteoria näyttää tarjoavan ihmiselle melko mukavan tavan paeta vastuuta elämästään ja Jumalan tuomiota.

Arviolta puolet maailman väestöstä uskoo jälleensyntymiseen. Se valtaa alaa kristittyjenkin parissa. Karman lain perusteella yksilön sielun sanotaan kuoleman jälkeen jälleensyntyvän, joko ihmiseen tai eläimeen. Prosessi jatkuu jopa miljoonien jälleensyntymisten kautta, kunnes kehittynyt sielu saavuttaa sulautumisen olemattomuuteen. ”Kristityt” jälleensyntymisen kannattajat yrittävät löytää oppinsa Raamatusta, mutta kysymyksessä on uususkonnollinen pakanuus.

Myös vilpitön kristitty kyselee, miten niiden käy, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla pelastavaa evankeliumia. Roomalaiskirjeen 1. ja 2. luku opettavat, että heidät tuomitaan saamansa omantunnon valon mukaan. Ihmiset eivät kuitenkaan tottele omantuntonsa ääntä, ja Jumala on oikeudenmukainen rangaistessaan heitä. Heidän vastuunsa on kuitenkin vähäisempi kuin niiden, jotka tieten tahtoen ovat hylänneet evankeliumin. ”Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan.” (Rm. 2:12, vuoden-38 käännös. Katso myös Matt. 11:20-24, Lk. 12:47-48, Hepr. 10:26-29).

Raamatun opetus loppumattomasta kadotettujen vaivasta on ehdoton. Jumala on kuitenkin antanut meille mahdollisuuden välttää kadotus, eikä vain välttää kadotusta vaan päästä taivaan iloon ja riemuun turvautumalla Jeesukseen.

5. Varo ja varoita

Lauta-aidassa oli monien muiden julisteiden keskellä myös hengellinen juliste. Siinä luki: ”Jeesus on vastaus.” Joku oli kirjoittanut tussilla alapuolelle: ”Mutta mikä olikaan kysymys?”

Pidämme esillä vastausta ilman kysymystä. Tuomio ja iankaikkinen kadotus ovat niitä kysymyksiä, joihin vastauksena on Jeesus ja hänen uhrinsa. Ne yhdessä muodostavat evankeliumin voiman.

Sen yksinkertaisen tosiasian, että Jeesus niin usein puhui helvetistä, pitäisi haastaa kristityt punnitsemaan uudelleen, miksi vaikenemme siitä. Evankeliumeista on luetteloitu 31 eri kohtaa, ilman rinnakkaiskohtia, jotka sisältävät Jeesuksen varoituksia kadotuksesta.

Kristus varoitti kadotuksesta yksinkertaisesti siksi, että hän halusi ihmisten tietävän tosiasiat. Jeesuksen opetuksissa oli aina tämä totuuden ja vakavuuden suola: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” (Lk. 9:25). Varoitus helvetistä on osa evankeliumia, sen vakava esipuhe. Jos jätämme sen pois, päädymme heikkoon ja epämääräiseen evankeliumiin, joka ei pysty kunnolla käymään syntiä ja maailmallisuutta vastaan.

A. W. Tozer kirjoittaa: ”Miljoonien ihmisten omatunto on kuolettavaksi huumeekseen omaksunut sen epämääräisen, heiveröisen toivon, että Jumala on liian kiltti rangaistakseen jumalatonta. Kun nämä ihmiset tulevat ajatelleeksi, että heidän pitäisi ottaa kalliiksi tuleva katumuksen askel, jokin heidän sisällään sanoo: ’mitä turhia, ei tässä niin huonosti voi käydä.”
Näin moni ajattelee. Meidän tulee palauttaa ihmisten mieliin Jeesuksen vakavat sanat Luukkaan evankeliumista: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle… Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä.” (Lk. 12:4-5)

Kuulemme sanottavan, ettei ihmisiä saa ahdistaa ja pelotella. Kuitenkin itse Kristus piti tosiasioista nousevaa pelkoa asiaan kuuluvana ja sopivana tapana haastaa ihmisiä. Puhuessamme helvetistä ei meidänkään tarkoituksemme ole pelotella, vaan varoittaa siitä, jotta ihmiset ottaisivat vastaan pelastuksen Jeesuksessa.

Iankaikkisesta kadotuksesta tulee puhua muulloinkin kuin tuomiosunnuntaina. Harvoin käsiteltynä siitä tulee erityisaihe, jolla ei ole paljoakaan merkitystä. Mutta jos mainitsemme iankaikkista rangaistusta usein, myös ohimennen, muistakin asioista puhuessamme, ihmiset joutuvat kohtaamaan sen tarpeeksi paljon, jotta se pääsee vaikuttamaan ratkaisuihin ja jäsentyy raamatullisen maailmankatsomuksen ja arvomaailman osaksi.

Jos tämä sukupolvi vaikenee kadotuksesta, seuraava sukupolvi hylkää opin siitä kokonaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat tulleet Jeesuksen luokse, kun se on tuntunut hyvältä. Oppia helvetistä ei koeta hyvänä. Niinpä meillä on joukoittain ”kevyitä” kristittyjä, jotka eivät halua ottaa ristiään ja seurata Kristusta vaikeuksiin. He tekevät kompromisseja ja tulevat hylkäämään Kristuksen ahdistusten tullessa vainoista puhumattakaan, kuten Jeesus kylväjävertauksessa opettaa. Siksi puhukaamme tästä vakavasta ilosanoman osasta, sen suuresta esipuheesta. Liitä se todistukseesi. Puhu siitä lapsillesi ja lastesi lapsille tietenkin lapsen kehitystaso huomioon ottaen.

Kadotuksesta puhuttaessa pitää perustella ja vedota myös ihmisten terveeseen järkeen. Mieleeni ovat jääneet isäni sanat: ”Jos ihmiset näkisivät, mikä heitä odottaa ilman Kristusta ajan rajan takana, ei olisi yhtään niin tyhmää ihmistä, joka ei tekisi parannusta.”

Hyvä kuulija! Kysymys kuuluu tänäänkin: ”Mihin olemme matkalla, missä aiomme viettää iäisyytemme? Vastaus on tänäänkin Jeesus. Mutta olenko hänen omansa? Jääköön viimeiseksi mieleemme kaikumaan Charles Spurgeonin, saarnaajien ruhtinaan, sanat:

”Oletko jo tehnyt sen? Monta päätöstä olet tehnyt, mutta oletko tehnyt elämäsi suurimman päätöksen. Suurin päätös on se, josta on suurimmat seuraukset, iäisyysseuraukset. Oletko seisonut tienhaarassa, jossa toinen viitta osoittaa: taivaaseen, ja toinen helvettiin? Ehkä juuri nyt seisot? Minkä valinnan soisit vanhempiesi tehneen, he, jotka jo ovat iäisyydessä. Minkä valinnan soisit, että lapsesi tekisivät? Minkä valinnan olisit suonut itse tehneesi tänään, seisoessasi juuri nyt tienhaarassa, kun kerran kuolinvuoteellasi tai iäisyydessä ajattelet tätä hetkeä. Tee tänään, mikä tehtävä on, äläkä jätä elämäsi suurinta päätöstä epämääräiseen tulevaisuuteen. Kadotuksessa on paljon sellaisia, jotka ajattelivat kerran kääntyä, mutta jotka eivät kääntyneet tänään. Käänny tänään.”

10.3.2011 / Raimo Lappi

Lähteenä käytetty: Mitä mieltä helvetistä?
Ajith Fernando
Perussanoma Oy
1992

http://www.raimolappi.fi

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1600
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa