Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Susia lammasten vaatteissa
Tänään kello 5:44 pm kirjoittaja Kastehelmi

» Toimiiko vai eikö toimi?
Tänään kello 4:27 pm kirjoittaja Stiina

»  Raimo Mäkelä ja Erkki Koskenniemi puhuvat homoseksuaalisuudesta
Tänään kello 4:23 pm kirjoittaja Stiina

» Harhaoppi esiintyy kristillisenä uskona
Eilen kello 11:34 am kirjoittaja Stiina

» Petri Paavola : Kritiikki kristinuskoa vastaan
Eilen kello 11:29 am kirjoittaja arkikalusto

» Lähetyssaarnaaja Mailis Janatuinen /Naisen paikka seurakunnassa
Eilen kello 11:10 am kirjoittaja Stiina

» RistinVoitto / Narsisti naruttaa ja nauttii
Su Syys 17, 2017 9:03 pm kirjoittaja Rea Aalto

» AHDISTUKSESSA KESTÄVÄT
Su Syys 17, 2017 5:39 am kirjoittaja jarrut

» PYHITYKSEN KIPU JA ILO
Su Syys 17, 2017 5:00 am kirjoittaja jarrut

Syyskuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
252627282930 

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jumala lukee haavat ja mustelmat

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Jumala lukee haavat ja mustelmat

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Kesä 27, 2016 2:08 pm

Jumala lukee haavat ja mustelmat

Kari Latvus, pastori, Alppilan kirkon toiminnanjohtaja


Nuori nainen makaa rannalla. Hän ei ota aurinkoa, eikä lepää. Hän ei tunne auringon lämpöä, sillä hänen aurinkonsa on sammunut. Afrikasta lähteneen pakolaisnaisen tie on päättynyt Välimereen.

Yksi kuollut on kovin kaukana minusta, kun katson toistuvaa kuvaa televisiosta ja lehdestä yhä uudelleen ja uudelleen. Pakolaisia on ollut liikkeellä eri vuosina, mutta juuri nyt on elämä kääntynyt niin vaikeaksi sotien, nälän ja kaikenlaisten elämänahdinkojen takia, että tavattoman moni etsii epätoivoisesti pääsyä Eurooppaan: maailmaan, joka on meille normaali ja luonnollinen, mutta joka pakolaisen mielestä merkitsee unelmaa; maailma jossa voi elää ihmisen tavoin.

Afrikkalainen nainen makaamassa rannalla pakomatkansa päätteeksi nostaa esiin mielestä toisen afrikkalaisen naisen epätoivoisen kamppailun. Egyptistä kotoisin oleva nainen joutuu orjan asemassa pakkoavioliittoon, kokee henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mutta säilyttää henkensä ja synnyttää myös lapsen. Lopulta äiti ja lapsi eivät saa jäädä uuteen kotimaahansa vaan heidät karkotetaan pois.

Tämä kertomus voisi olla mistä tahansa Euroopan maasta tänä vuonna, mutta kyse on Abrahamin ottamasta vaimosta, Hagarista ja heidän yhteisestä pojastaan, Ismaelista.

Hagarin kertomusta lukee kovin kaksijakoisesti, koska kohta kohdalta eteen tulee väärinkäytöksiä ja kohtuuttomuuksia. Hagarin kertomus ei ole helppo ja eikä sitä ole haluttu Suomessa kirkon jumalanpalvelustekstien joukkoon. Hagarista mieluummin vaietaan kuin saarnataan.

Orjaksi joutumisen, pakkoavioliiton, perheväkivallan ja karkotuksen keskellä tapahtuu kuitenkin erikoisia asioista. Ensimmäisen naisena Raamatussa Hagarin kerrotaan kohdanneen Jumalan, ensimmäisenä naisena Hagarin kerrotaan antaneen Jumalalle nimen: El-Roi, Jumala joka näkee minut.

Hagar on vahva, rohkea ja sitkeä nainen, mutta myös Jumalasta tulee tuossa painissa esiin ja näkyviin jotain erityistä. Väkivallan ja pakottamisen keskellä nainen on heikompi ja turvattomampi kuin moni muu: siitä huolimatta ja siksi hän kohtaa Jumalan.

   Jumala katsoo afrikkalaisen pakolaisen hätään, Jumala kuulee pakolaisen itkun ja näkee kivun.

Hagarin sanat, ”Jumala joka näkee minut”, on lause, joka antaa voimaa taisteluun ja pitää hengissä.

Jumala katsoo afrikkalaisen pakolaisen hätään, Jumala kuulee pakolaisen itkun ja näkee kivun.

***

Hagar-kertomus ei ratkaise tämän vuoden pakolaiskysymystä, mutta antaa monta asiaa mietittäväksi. Se ei tarjoa poliittista mallia siihen, mitä pitää tehdä, mutta Hagar-kertomus antaa vahvan viestin siitä, että Jumala edelleen laskee Välimeressä taistelevat ja myös sinne kuolleet pakolaiset ja näkee heidät kuten näki Hagarin.

Jos Jumala lukee afrikkalaisten, aasialaisten haavat ja toiveet Euroopan porteilla, satamissa ja ympäröivillä vesillä, niin enkö sitä tekisi myös minä?

Tänä sotien ja jännityksen vuonna tarvitsemme myös toivon kertomuksia ja lupauksen sirpaleista, joiden avulla rakennamme tätä päivää. Kertomus Hagarista ja Ismaelista tarjoaa sen.

Kertomus päättyy uuden asuinpaikan löytämiseen maaperältä, joka ei ollut synnyinseuduilla Egyptissä mutta ei myös Kanaanin maassa vaan Paranin autiomaassa. Se on ehkä joidenkin mielestä kovin nihkeä lopputulos: ainakin paikka oli kuivempi kuin Nurmijärvi. Järveä tuskin oli lähelläkään, ei ehkä edes nurmea läpi vuoden.
Autio seutu tai autiomaa oli kuitenkin maa. Se oli kuitenkin elämän uusi alku.

Uusien tulijoiden elämä alkoi rajamaalta. Unelma kodista, perheestä oli totta. Asuinpaikka oli ehkä joidenkin mielestä kehno ja liian kuiva vaikkapa maanviljelykseen. Joku saattoi myös pohtia, että oliko kaikki parranpärinä, taistelu ja kädenvääntö nyt lopultakin tämän arvoista. Pitkän taistelun tuloksena vain pala kuivaa maata.

   Mutta sellaista elämä joskus on. Vain pala kuivaa maata, jossa ei vesi virtaa eikä hedelmäpuita kasva.

Mutta sellaista elämä joskus on. Vain pala kuivaa maata, jossa ei vesi virtaa eikä hedelmäpuita kasva. Juuri siinä oli kuitenkin pakolaisperheen unelma tullut todeksi ja siihen saattoi teltan pystyttää hieman pidemmäksi aikaa.

Yksinkertaisella tavalla Jumala oli läsnä.

Puhe Hiidenkiviseuroissa Klaukkalan kirkossa 19.8.2015
http://kirkonkellari.fi/kirkonkellarin-kaniikki-jumala-lukee-haavat-ja-mustelmat/

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 497
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa