Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Eksyttäjien ja harhaopettajien nimeltä mainitseminen
Ma Huhti 24, 2017 10:09 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Pentti Tynjälä / Seurakunnan kolme vaaraa
Su Huhti 23, 2017 5:38 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Pentti Tynjälä / Pyhä Henki
Su Huhti 23, 2017 5:35 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Pentti Tynjälä /Valvo itseäsi
Su Huhti 23, 2017 5:28 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Jouko Nieminen: Kiusattujen Kristus
Su Huhti 23, 2017 9:01 am kirjoittaja arkikalusto

»  Armo on Kristus minun puolestani ja Kristus minussa
Su Huhti 23, 2017 8:46 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin luona kiusatulla
Su Huhti 23, 2017 8:34 am kirjoittaja arkikalusto

» KristitynFoorumi: Nettilehti Näkökulma: Uusi apostolinen uskonpuhdistus
Su Huhti 23, 2017 7:46 am kirjoittaja arkikalusto

» David Wilkerson Moskovassa 28. 06. 2001 /Saadokin pappeus /lopussa profetia Venäjän seurakunnille
Ke Huhti 19, 2017 2:05 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

Huhtikuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Minä minä -tauti

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Minä minä -tauti

Viesti  arkikalusto lähetetty Ti Kesä 28, 2016 8:55 am



Minä minä -tauti


Aikuisen itsekeskeisyys on tyhmyyttä ja huonotapaisuutta


Istumme kylässä kahvipöydässä. Puhe on vilkasta, mutta yksipuoleista. Isäntäperhe kertoo kuulumisistaan. Kuulemme heidän työstään, matkoistaan, remonteistaan, vaatteistaan, lastensa tyylikkäistä harrastuksista, kotieläimen mahavaivoista. Lista jatkuu.

Kotimatkalla tuntuu, että kyläilystä jäi tyhjä olo. Syy on selvä. Kukaan ei ollut kiinnostunut meistä. Meidän asiamme eivät saaneet tilaa.

Miten sitten kyläilyn olisi pitänyt edetä? Hyvän tavan mukaisessa kahvipöytäkeskustelussa jokainen saa suurin piirtein saman tilan. Jokainen saa vuorollaan kertoo itsestään, kuulumisistaan, unelmistaan ja ajatuksistaan. Puheenvuoron pitäjää kuunnellaan aidosti ja hänelle tehdään tarkentavia kysymyksiä erityisen mielenkiintoisista yksityiskohdista. Näin ryhmä ottaa yhdessä vastaan hänet ja hänen asiansa. Sitten siirrytään seuraavaan ja kuunnellaan häntä.

Jos ryhmä juuttuu yhteen henkilöön liian pitkäksi aikaa, joku voi siirtää mielenkiinnon seuraavaan kysymällä häneltä vaikka näin: ”Maikku, sinä et ole vielä saanut mahdollisuutta kertoa itsestäsi. Mitä sinun elämääsi kuuluu?” Hyvätapainen ryhmä ymmärtää kysymyksen pointin. On aika siirtyä keskustelukehässä seuraavaan henkilöön.
Sivistyneiden ihmisten keskustelu aaltoilee luonnostaan ihmisestä toiseen. Ilmankin minuuttimittaria ja puheenjohtajaa jokainen saa olla samalla tavalla mukana.

Minä-minä tauti


Aina eivät aikuiset ole hyvätapaisia. Myös heitä voi vaivata pienille lapsille tyypillinen minä-minä tauti. Siihen sairastunut on kiinnostunut vain itsestään. Hän kertoo loputtomasti omista asioistaan olettaen, että ne ovat niin ravitsevaa kuultavaa, että kukaan muu ei halua kertoa mitään itsestään.

Toista ihmistä itsekeskeinen aikuinen kuuntelee oman itsensä kautta. Hän ei eläydy toisen kertomukseen ja kokemukseen, vaan kuunnellessaan hän kaivaa muistilokeroistaan esiin omia vastaavia kokemuksiaan. Jos vaikka joku kertoo kalastusreissustaan, hänen mieleensä nousee muistikuva edesmenneestä isästään ja hänen pilkkivälineistään.

Joidenkin minä-minä tauti on niin niin paha, että he kuulevat toisten puheessa pelkästään kehotuksen jatkaa itse tarinaa eteenpäin. Jos mainitset tällaiselle ihmiselle lukevasi parhaillaan kirjaa Raamatun etiikasta, hän saa tästä aiheen ryhtyä kertomaan, kuinka Joka kodin siivousoppaan mukaan etikka puhdistaa vessanpöntön tehokkaasti.

Itsekeskeisyyteen liittyy joskus pinnallisuus. Mutta ei aina. Jotkut ovat omasta mielestään niin viisaita, että heidän kuuluukin tuoda julki ajatuksensa seikkaperäisesti ja laajasti. Toiset ovat pelkästään kiitollisia, kun saavat kuulla minun puhettani (lue: luennointiani) siitä ja tästä tärkeästä.

Tällaiset tyypit ovat tuttu näky raamattupiireissä. He tuovat mielellään esiin lukeneisuutensa ja latelevat ulkomuistista aiheeseen liittyviä Raamatun jakeita. Näin piiristä sammuu aito keskustelu ja siitä tulee keskinäisen kilpapätemisen kerho. Kuinka ärsyttävä onkaan pitkä opetuspuheenvuoro, joka alkaa tekonöyrästi näin: ”minä en tästä paljon ymmärrä, mutta eikö kuitenkin Sanan mukaan ole niin että…”

Musta aukko kahvipöydässä


Itsekeskeinen ihminen on kuin sosiaalisen tilanteen musta aukko. Hän imee itseensä kaiken ja lopulta täyttää koko tilan itsellään. Syitä tähän on monia.

Joskus kyse on opitusta roolista. Ihminen, joka työssään kohtaa toisia ylhäältä päin, ei välttämättä osaa kohdata toisia samalta tasolta. Silloin hän jatkaa isännän rooliaan vapaa-ajallaankin. Myös ystäväpiiri voi antaa ihailemalleen henkilölle sosiaalisen johtajan roolin.

Jatkuva itsen esiin tuominen voi kertoa sisäisestä turvattomuuden tunteesta. Syvätasolla ihminen kokee olevansa olemassa vain silloin, kun hän itse puhuu tai hänestä puhutaan. Hänen puheensa on kuin lapsen itkua, joka kertoo äidille, tässä minä olen, hoida minua.

Niinpä niin, aikuisen itsekeskeisyydelle voidaan keksiä pehmentäviä selityksiä. Ja löytyyhän niitä todellisia lieventäviä asianhaaroja. Ikä ja uupumus käpertää ihmisen itseensä. Sairaudet ja vaivat vievät mielenkiinnon ympäristöstä

Silti usein tosiasia on, että vain itsestään kiinnostunut on tyhmä ja huonotapainen.

Ja säälittäväkin hän on, sillä hänellä ei voi olla todellisia ystäviä. Ystävyys nimittäin edellyttää vastavuoroisuutta. Molempien on tultava kuulluiksi ja kohdatuiksi. Vain tällaisessa vuorovaikutuksessa syntyy ihmisten välinen kiintymys, jota nimitämme ystävyydeksi.


http://www.karikuula.com/121

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 398
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa