Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» USKON ARVIOINTI
Tänään kello 11:04 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Markus O. Niemi: LANGENNUT IHMINEN JA ITSEPETOS
Tänään kello 7:25 am kirjoittaja jarrut

» Kysymyksiä
Tänään kello 7:09 am kirjoittaja jarrut

» Leipäpappi leipäkirkossa
Eilen kello 6:42 am kirjoittaja jarrut

» KOKONAAN TAI EI MITÄÄN
Ti Huhti 17, 2018 11:21 am kirjoittaja Stiina

» David Wilkerson / Suuri Luopumus
Ti Huhti 17, 2018 8:29 am kirjoittaja jarrut

» Herran vuonna 2035 Mummokato, mamuja messussa ja pappeja, joita ei kiinnosta Raamattu. Sitäkö on Helsingin luterilainen kirkko vuonna 2035
Ti Huhti 17, 2018 8:10 am kirjoittaja jarrut

» Joka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä
Ma Huhti 16, 2018 7:08 am kirjoittaja velipekka

» Helluntailaiset antikristuksen asialla
To Huhti 12, 2018 6:29 am kirjoittaja jarrut

Huhtikuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

”Ei voi toivo pettää!”

Siirry alas

”Ei voi toivo pettää!”

Viesti  jarrut lähetetty Su Joulu 18, 2016 5:14 am





”Ei voi toivo pettää!”


”Päättyy joulu, vaikkei kenkään sois. / Joulukuusi viedään pois, pois, pois! / Mutta ensi
vuonna hän / saapuu lailla ystävän. / Ei voi toivo pettää!” Pinnallinen ”iloinen joululaulu” tulee
kertoneeksi jotain syvällistä: ihminen on toivova olento,
homo sperans
. Se näkyy jouluna.

”Kirkko on osannut välittää ihmisille uskoa, ja rakkauttakin se osannut välittää, mutta
toivoa kirkko ei ole osannut ihmisille antaa.” Näin totesi muutama vuosikymmen sitten Asser
Stenbäck – pappi, psykiatri, professori, kansanedustaja. Hän oli ilmeisen oikeassa.
Elämme ihmiskuntana ja kansakuntana, kulttuurina ja yksilöinä toivon ja toivottomuuden
jännitteessä tai ristiriidassa. Meidät ympäröi ja täyttää informaatio, joka ei juuri sisällä toivoa
vaan pikemminkin riistää sen mahdolliset rippeetkin.

Samalla yritämme kynsin hampain pitää toivon syrjästä kiinni, jos meillä sitä hiukankin on.
Traagista vain on, että toivomme perusteet ovat niin heikot, että ”rakennelma sortuu,
jos vain kettukin hyppää sen päälle”, niin kuin Juudan kansan viholliset sanoivat Jerusalemin
muurin rakentajille (Neh. 3:35).

Joulu on yksi tällainen toivottu toivon lähde. Siihen liittyvä konkreettinen ristiriitaisuus
kauniista toivotuksista kuitenkin paljastaa joulunvieton valheellisuuden ja meidän oman
valheellisuutemme. Kun jouluna kuitenkin saamme ihmisiä joululauluja kuuntelemaan,
jouluhartauksiin, jopa jumalanpalveluksiin, tehtävämme on välittää heille realistista toivoa.

Mikäli radion hartausohjelmien mukainen julistus on kirkossa vallitsevaa, sille on
luonteenomaista suuri epärealismi ja siten valheellisuus: ihmisille puhutaan pikkusievästi,
eksistentialistisesti ja todellisuuden vastaisesti siitä, kuinka Jumala on heidän turvansa –
ottamatta ahdistusta vakavasti, kertomatta sen syistä ja Jumalan hyvistä teoista, edellyttämättä
ihmisiltä mielenmuutosta ja turvautumista Jumalaan Kristuksessa.

Saarnaajat puhuvat siitä,
mitä ovat kokeneet ja mihin uskovat – uskomatta kuitenkaan itsekään kilttejä vakuutuksiaan
Jumalan hyvyydestä vastoin maailman ja ihmissydämen pahuutta. He jättävät sanomatta sen,
mihin he todella eivät uskokaan: Jeesuksen rangaistuskärsimyksen ja siihen sisältyvän
ikuisen vapautuksen ja toivon ajassa.

Jouluna ei saa sortua tähän samaan valheellisuuteen, jota kristillinen joulutunnelma
saattaa ylläpitää, jos sen alta puuttuvat tosiasiat. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että ihmisiä
kannattaa moittia siitä, että ”me käymme joulunviettohon niin maisin miettehin” ja ”suun
ruoka, juoma, meno muu” täyttää meidät niin, että ”Laps hankeen hukkuu, unhottuu”. Se
on legalismia, lakihenkisyyttä: kunhan vain olisimme hiukan hurskaampia tunteissamme,
niin Jumala olisi tyytyväinen ja saisimme itsekin olla tyytyväisiä itseemme.

Ei, joulun keskus on se Jeesus, joka myös on ”syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”
eikä vain jouluna ”neitsyt Mariasta, ”ristiinnaulittu meidän puolestamme” eikä vain jäänyt
ikuisesti lapseksi seimeen, ”noussut kuolleista, niin kuin oli kirjoitettu” ja jopa ”on kirkkaudessa
tuleva  takaisin  tuomitsemaan  eläviä  ja  kuolleita”.  Hän  on  toivomme  ja  nimenomaan tällaisena.
Tämän sanoman on päästävä kaikumaan jouluna(kin). Se menee perille, kun oma persoonamme
ja elämämme ovat sen kanssa sopusoinnussa, kun itse elämme Jeesuksesta.
Toiveemme pettävät, Jeesus ei, sillä ystävämme on hän, ei joulukuusemme.

Raimo Mäkelä

http://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/04/Perusta_6_2009.pdf

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1600
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa