Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Kolminaisuusoppi
Tänään kello 8:43 am kirjoittaja jarrut

» Tarjolla vapaus ahdistuksesta
Tänään kello 8:28 am kirjoittaja jarrut

» Sydän kuin kuiva erämaa
Tänään kello 8:22 am kirjoittaja jarrut

» Minne olemme menossa
To Toukokuu 17, 2018 6:51 am kirjoittaja Hellevi

» Viha kristinuskoa ja kristittyjä vastaan kasvanut länsimaissa ja muualla ollen ennustettua Pyhässä kirjassa
To Toukokuu 17, 2018 4:37 am kirjoittaja arkikalusto

» Voitelu vai harha? Myöhäissateen perintö
To Toukokuu 17, 2018 4:17 am kirjoittaja arkikalusto

» Hiljaisuus saarnatuoleissa (Silence in the Pulpits)
To Toukokuu 17, 2018 3:59 am kirjoittaja arkikalusto

» Marko Selkomaa
To Toukokuu 17, 2018 3:37 am kirjoittaja jarrut

» ♥ Kuinkas jaksat
Ke Toukokuu 16, 2018 10:24 am kirjoittaja Jeesukseen uskova

Toukokuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Niko Vannasmaa,/OiKEIDEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA TE TUNNETTE HEIDÄT

Siirry alas

Niko Vannasmaa,/OiKEIDEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA TE TUNNETTE HEIDÄT

Viesti  jarrut lähetetty Ke Joulu 21, 2016 9:11 pm

OIKEIDEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA TE TUNNETTE HEIDÄT

Totuus ja harha (Matt. 7:15-23)

Niko Vannasmaa, teol. maist., Espoo



JOHDANTO




Mitä sinä tekisit, jos tänä iltana kuulisit ovikellosi soivan, menisit avaamaan ovea, ja näkisit edessäsi seisovan sellaisen rotevan poliisimiehen, joka sanoisi sinulle, että hän on tullut tarkastuskäynnille. Kutsuisitko tämän esivallan palvelijan saman tien sisälle kotiisi? Uskon, että ennen kuin kehottaisit poliisia astumaan peremmälle, haluaisit ainakin tietää, mistä ihmeen syystä juuri sinun kotiasi halutaan tutkia.



Entäpä, jos tämä täysin vieras poliisimies vastaisi sinulle salamyhkäisesti, että kotiseudullasi on liikuskellut hyvin vaarallinen saksalaissyntyinen pommimies, Walter Ulbricht, ja että sinun kotisi tarkastetaan kaiken varalta? Minä väitän, että tässä vaiheessa suurin osa meistä päästäisi tämän poliisimiehen kotiinsa. Mutta mistä tämä voisi johtua? Miksi me olemme niin huolettoman sinisilmäisiä? Sen tähden, että virkapuvut herättävät meissä kunnioitusta ja luottamusta. Meille on opetettu, ettei esivalta turhaan miekkaa kanna, ja että se on Jumalan palvelija, jolle on osoitettava kunnioitusta. Yhtälö on siis tässä vaiheessa selvä, poliisia on uskottava hänen tunnusmerkkiensä tähden. Mutta löytyisikö täältä kirkosta ketään, jolle tuli mieleen, että tältä poliisilta tulisi kysyä henkilöpapereita ja kotietsintälupaa?



No, oletetaan, että sinä kysyisit henkilöpapereita. Ensinnäkin sinulle selviäisi, että mies on ylikonstaapeli, joka tulee, yllättävää kyllä, Nakkilan poliisipiiristä. Henkilökortista näkisit myös hänen nimensä, Aimo H. Uijari eli Aimo Huijari. Kyseessä on siis ylikonstaapeli Aimo Huijari, Nakkilan poliisipiiristä – uskottavaa, eikö totta! Mitäköhän tämä mies tekee täällä Tervolassa, sinun kotiovellasi? Ehkäpä tässä vaiheessa haluaisit nähdä myös hänen kotietsintälupansa, eikö totta? Haluaisit saada selville, kenen lähettämä ja valtuuttama tämä mies oikein on. Kun kysyisit kotietsintälupaa, Aimo Huijari ojentaisi sinulle tällaisen rypistetyn ja suttuisen paperin, jossa lukee ”kotaetsintälupa, myöntänyt varatuomari Heikki Helppo”.



No entä sitten tämä saksalaissyntyinen pommimies Walter Ulbricht? Voin kertoa sinulle, että mies nimeltä Walter Ulbricht toimi todellisuudessa Itä-Saksan valtionpäämiehenä vuosina 1960-1973, ja hän on aikaa sitten kuollut. Kyseessä oli siis täysin valheellinen kertomus! Kuvittele, mitä kaikkea kodistasi oltaisiin voitu varastaa, jos olisit päästänyt tämän huijaripoliisin sisälle. Tai entäpä, jos sinulle itsellesi olisi käynyt jotakin?



PETOLLISET VIRKAPUVUT



Lähes neljäkymmentä vuotta sitten englantilainen anglikaanipiispa John A. T. Robinson julisti, että traditionaalinen dogmeihin sidottu kristinusko on auttamattomasti vanhentunut ja että se tulisi korvata kokonaan uusilla tulkintamalleilla. Robinsonin mukaan Jumalasta ei tulisi enää puhua maailman ylä- ja ulkopuolella olevana olentona. Sen sijaan Jumalasta tulisi puhua uskonnollisen kokemuksen tasolla. Näin ollen Jumala on aina se, millaisena kukin ihminen hänet kokee ja tuntee, eikä se millaisena Jumala on itsensä ilmoittanut sanassaan. Ilosanoma syntien sovituksesta Jeesuksessa Kristuksessa merkitsee piispa Robinsonille anteeksiantoa ihmisten välisissä suhteissa – sillä ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa. Kaiken lisäksi tämä piispa väitti, että ateistiakin tulee pitää kristittynä, koska ateisti kieltäytyy uskomasta sellaiseen Jumalaan, johon nykyaikaiset ihmiset eivät enää usko. Robinsonin kirjoittamat kirjat myivät valitettavasti niin hyvin, että niitä painettiin miljoonalevikillä, ja niitä käännettiin monille eri kielille.



Miksi sitten niin monet kuuntelivat piispa Robinsonin jumalattomia valheita? Sen tähden, että hänen virkapukunsa herätti ihmisissä kunnioitusta ja luottamusta. Ajattele, millainen asema ja arvostus piispalla on virkansa puolesta. Etkö sinäkin kuuntele mieluummin sellaista miestä, jolla on merkittävä asema ja arvostus virkansa puolesta, kuin sellaista miestä, jolta puuttuu sekä asema että arvostus?



Nyt meidän on huomattava, että Jeesus varoitti jo edeltä käsin John A.T. Robinsonin kaltaisista piispoista ja pastoreista, joilla on kaikki paimenviran ulkoiset tunnukset, mutta jotka ovat sisältä kauheita ja raatelevia susia. Meidän on  vaikea tunnistaa näitä valheprofeettoja, koska he puhuvat yleensä joiltain osin totta. He ottavat Raamatusta irrallisia jakeita, erottavat ne asiayhteyksistään, ja käyttävät sitten Jumalan sanaa omien valheittensa kaunistuksena. Monen väärän profeetan elämäntapa voi lisäksi olla ulkonaisesti täysin moitteetonta. He saattavat rukoilla, käydä ehtoollisella, puhua heikkojen ja vähäosaisten puolesta, eikä heistä ole välttämättä julkisuudessa mitään skandaaliuutisia. Jos nyt joku vertaa näiden väärien profeettojen elämänvaellusta Jeesuksen sanoihin, hedelmistään puu tunnetaan, niin moni tekeekin sen johtopäätöksen, että heitä on kuultava, koska heidän elämänsä on täysin moitteetonta. Väärien profeettojen elämäntapojen tarkastelu voi lopulta johtaa siihen, että sydänten ovet avataan valheelliselle opetukselle.



OIKEANLAISTEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA VÄÄRÄT PROFEETAT TUNNISTETAAN




Mutta miten sinä voit tunnistaa suden, jos se kantaa yllään komeaa lampaanturkkia? Mistä sinä tiedät, kuka kristittynä esiintyvä sananjulistaja väijyy sinun sieluasi? Jos sinä olisit Palestiinassa ja katselisit kahdenkymmenen metrin etäisyydeltä piikikästä pikariyrttiä, niin et välttämättä osaisi kertoa, näitkö kitukasvuisen viinipuun rungon vai orjantappurapensaan. Mutta jos katsoisit tätä pensasta noin puolen metrin etäisyydeltä, niin sinulle selviäisi hyvin pian, että se on pelkkä rikkakasvi. Orjantappurapensaat ja ohdakkeet tunnistaa helposti niiden pisteliäistä piikeistä, joista saa ilkeitä haavoja. Väärät profeetat tunnistaa toisin sanoen siitä, että he tuottavat vahinkoa kuulijoilleen. Rikkakasvien tavoin he valtaavat yhä enemmän ja enemmän alaa kirkosta. He eivät tyydy pelkästään opettamaan valheitaan, vaan he haluavat myös kiivaasti tukahduttaa kaiken Jumalan sanaan perustuvan opetuksen.



Toinen asia, josta sinä voit tunnistaa väärät profeetat, on se, että heiltä puuttuu jotakin hyvin olennaista. He eivät tuota oikeanlaista hedelmää. Eihän orjantappurapensaista tai ohdakkeista poimita mitään viinirypäleitä tai viikunoita? Tiedätkö muuten millainen hedelmä viikuna on? Se on hyvin makea, terveellinen ja ravitseva. Vanhan testamentin aikana viikunoita käytettiin muuhunkin kuin syömiseen. Niistä tehtiin sellaisia pieniä kakkuja, jotka asetettiin tulehduksien ja paiseiden päälle. Viikunakakut imivät kaiken mädän itseensä, ja muodostivat samalla suojaavan kuvun haavojen ylle. Kun siis Jeesus sanoo, että vääriltä profeetoilta on turha odottaa viikunoita, niin hän viittaa samalla siihen, että heidän opetukseltaan puuttuu kokonaan parantava voima synnin sairautta vastaan. Valheellisessa opetuksessa ei ole Jeesuksen Kristuksen verievankeliumia, jolla hätääntyneet omattunnot tulisivat hoidetuiksi ja lääkityiksi. Siitä puuttuu myös lain varoittava saarna, jolla herätellään synnin unessa nukkuvia.



Entä viinirypäleiden puuttuminen, mitä se kertoo meille? Muistatko Israelin kansan vaiheita, kun se saapui luvattuun maahan? Viinirypäleet olivat osa siitä siunauksesta, jonka Jumala antoi israelilaisille luvatussa maassa. Viinirypäleiden puuttuminen on siis merkki siitä, että valheeseen perustuvalta opetukselta puuttuu kokonaan Jumalan siunaus. Kaikkivaltias Jumala ei halua siunata sellaista työtä, jossa hänen sanansa sijaan kylvetään rikkakasvien siemeniä.



Oikeanlaisten hedelmien puuttumisesta voit siis päätellä, että kyseessä ei varmasti ole Jumalan sanansaattaja, vaan susi lammasten vaatteissa. Mutta puhuvatko hedelmät aina totta? Eivät puhu, sillä osaavat nekin valehdella. Tietyt orjantappuralajikkeet tuottavat marjoja, jotka näyttävät erehdyttävän syötäviltä ja mehukkailta, mutta jotka ovat kuitenkin kelvottomia marjoja. Väärien profeettojen hedelmät voivat siis näyttää ulkonaisesti oikeilta ja hyviltä. Tästä syystä sinun on katsottava hedelmien lisäksi sitä, millaiseen puuhun tämä sananpalvelija on oksastettu.

Jos hänet on todella oksastettu hyvään puuhun, niin hän tuottaa varmasti hyvää ja oikeaa hedelmää, mutta jos hänet on oksastettu huonoon ja mätään puuhun, niin nekin hedelmät, jotka hän tuottaa, ovat valheellisia ja petollisia hedelmiä. Katso siis, onko sananpalvelija todella kiinni Kristuksessa, totisessa viinipuussa, ja tahtooko hän olla Jumalan sanan, Pyhän Raamatun palvelija, vai asettuuko hän sen herraksi ja tuomariksi. Ylpeät henget eivät koskaan suostu Jumalan tutkittavaksi ja tuomittavaksi, koska he eivät halua kuulla olevansa perisyntisiä ja Jumalan armoa tarvitsevia. Tästä syystä he pyrkivät aina mestaroimaan ja hallitsemaan Jumalan sanaa. He eivät ole juurtuneet kiinni Kristukseen, totiseen viinipuuhun, vaan omaan syntiseen ja itsekkääseen luontoonsa.



Olet varmaankin kuullut sanottavan, että rakkaus on hengen hedelmä. Moni onkin tehnyt tästä sellaisen johtopäätöksen, että se kirkollinen vaikuttaja, joka osoittaa näkyvällä tavalla rakkautta lähimmäisiään kohtaan esimerkiksi osallistumalla erilaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin tai kehitysapuprojekteihin, on varmasti hyvä ja vilpitön kristitty. Mutta sanon sinulle, että sellainen rakkaus, joka ei iloitse yhdessä totuuden kanssa, on yhtä valheellinen ja petollinen kuin orjantappurapensaasta löytyvät marjat. Valheprofeettojen hedelmät saattavat kyllä näyttää aidoilta, mutta eivät ne syötäväksi kelpaa.

He saattavat puhua rakkaudesta ja osoittaa myös käytännössä rakkaudellisia tekoja, mutta eivät he piittaa Jumalan rakkaudesta, jonka vuoksi Jeesus kärsi ristillä. He saattavat puhua myötätuntoa herättävästi köyhien ja syrjäytyneiden puolesta, yhteiskunnallisten uudistusten puolesta, mutta eivät syntisten puolesta, jotka tarvitsisivat vapahtajaa. Koska he eivät itse ole uskon kautta kiinnittyneet Jeesukseen Kristukseen, ei heillä myöskään ole todellista rakkautta hänen sanaansa. Päinvastoin he pyrkivät turmelemaan sen ja tarjoavat onnettomille ihmisille muunneltua ja vääristeltyä totuutta. Väärän profeetan tunnistaa toisin sanoen hänen eksyttävästä opetuksestaan. Sen hedelmänä ei kuulijoissa synny todellista rakkautta Jeesukseen eikä hänen sanaansa.



Eräs mies kertoi minulle, että Etelä-Ranskassa oli muutama vuosi sitten pulaa lammaspaimenista. Vanhempi paimensukupolvi oli jo väistymässä, ja uusia paimenia tulisi löytää jostakin. Nuoria miehiä houkuteltiin tähän tehtävään lupaamalla luonnonmukaista elämäntapaa, jossa pääsee vapaaksi kaupungin kiireistä. Muutamat ottivatkin tämän tehtävän vastaan, mutta kokeilu epäonnistui kuitenkin pahasti. Nämä kaupunkilaispojat eivät kestäneetkään kurjia olosuhteita, ulkosalla nukkumista, niukkaa ravintoa ja yksinäisyyttä. Moni heistä jätti karut vuoristo-olosuhteet ja palasi sitten takaisin kaupungin sykkeeseen. Etelä-Ranskasta saattaisi siis tänä päivänä löytyä lammaspaimenen työtä, jos olet kiinnostunut kovasta ulkoilmatyöstä, josta todennäköisesti maksetaan huonoa palkkaa.



Jeesuksellakin on lampaita, joiden kaitsemiseen tarvitaan paimenia. Mistä siis saataisiin uusi sukupolvi Jumalan sanaan sitoutuneita miehiä ruokkimaan ja kaitsemaan seurakuntia? Tahdon nyt jättää tämän asian sinulle ihan rukouspyynnöksi, että anoisit Jumalaa lähettämään lisää uskollisia paimenia lammastarhoja hoitamaan. Paimenen tehtävänkuvaan kuuluu ruokkimisen lisäksi varoittaa lampaita julmista petoeläimistä. Mutta on lampaillakin eli seurakuntalaisilla velvollisuuksia. Sinun tulee kuunnella lampaankorvalla, kuuletko saarnassa tai opetuksessa hyvän paimenesi, Jeesuksen Kristuksen äänen. Sinä et myöskään saa lähteä seikkailemaan omille teillesi. Laumastaan ja hyvästä paimenestaan etääntyvälle lampaalle voi käydä niin, että hän alkaa pian kuunnella sellaisia ”lampaita”, jotka maiskuttelevat omituisella tavalla kieltiään ja puhuvat aivan petomaisella tavalla.



Muista myös, että oikeilla profeetoilla, oikeilla paimenilla on halu oksastaa sinut Jumalan sanalla kiinni Kristukseen. He ovat juuri niitä paimenia ja opettajia, jotka rakastavat sinun sieluasi, ja jotka tahtovat kerran nähdä sinut kerran taivaan kodissa. Heillä on kolme takuuvarmaa tunnusmerkkiä, josta sinä voit tuntea heidät: he rakastavat Kristusta, koska hän sovittanut heidän syntinsä, he rakastavat Pyhää Raamattua, koska he kuulevat siinä Vapahtajansa äänen, ja he rakastavat myös luterilaisia tunnustuskirjoja, koska he ovat löytäneet niistä todellisen aarteen, joka on kristillisen opin oikea ja raamatullinen selitys.



SUOMEN SUDET




Mutta voisiko meidän rakkaan evankelis-luterilaisen kirkkomme sisällä olla sellaisia piispoja tai pastoreita, jotka ovat Jeesuksen vertauksen mukaisia susia lammasten vaatteissa? Ja jos on, niin mikä heidän tunnusmerkkinään on? Edellä olemme jo todenneet, että virkapuku ja ulkoinen asema eivät takaa sitä, että lähettiläs olisi aina oikealla asialla. Päinvastoin piispan virkapuku voi kaikessa arvokkuudessaan olla jopa niin hämmentävä, että monet vilpittömätkin kristityt uskovat lähes kaiken mitä hän Jumalan sanana julistaa. Otan nyt yhden esimerkin Kuopion hiippakunnan alueelta. Kaksi vuotta sitten Kuopion piispa Wille Riekkinen kirjoitti yhdessä teologian tohtori Kari Kuulan kanssa kirjan nimeltä ”Paavalin jalanjäljissä”. '

Tässä kansanomaisesti kirjoitetussa kirjassa on muutamia kristillisen uskon kannalta ihan oikeita havaintoja. Tästä syystä sen sisältämää opetusta voi olla vaikeaa arvioida. Kuitenkin se sisältää useita lauseita, joissa asetutaan selkeästi kristinuskoa vastaan ja kokonaan sen ulkopuolelle. Kuuntele nyt oikein lampaankorvalla, mitä Riekkinen ja Kuula kirjoittavat: ”Pohjimmiltaan ’ruumiin ylösnousemus’ on väkevä kielikuva. Sillä ei viitata konkreettiseen ruumiiseen, vaan sillä halutaan sanoa jotakin tuonpuoleisuuden luonteesta ylipäätään”. Kuula ja Riekkinen eivät siis halua tunnustaa kirjaimellisesti apostolisen uskontunnustuksen kohtaa: ”uskon ruumiin ylösnousemisen”, vaan päinvastoin he pitävät ruumiin ylösnousemusta tyhjänveroisena kielikuvana.


Otan kirjasta vielä toisen esimerkin, jossa käsitellään helvetin olemusta: ”Paavalin mukaan he jäävät kuoleman haltuun, olemattomuuteen. Onko tämä helvettiä? Riippuu määritelmästä. Jos olemassaolo täysin raukeaa, tietoisuus sammuu, ei voida puhua kärsimyksestä tai rangaistuksesta”. Huomaa, että samalla tavalla opettavat myös Jehovantodistajat, helvetti on heille sama asia kuin häviäminen olemattomuuteen. Lisäksi Riekkisen ja Kuulan määritelmä sotii sitä tosiasiaa vastaan, että Paavali puhuu toisessa Tessalonikalaiskirjeessään iankaikkisesta kadotuksesta.

Mikä syy Paavalilla olisi käyttää kadotuksen yhteydessä kreikankielistä sanaa aioonion, iankaikkisuus, jos kuoleman jälkeen ihmiset häviäisivät olemattomuuteen. Olemattomuus tai ei-oleminen ovat sellaisia termejä, jotka sopivat paremmin yhteen ajatusten kanssa: ”ei ole mitään rangaistusta kuoleman jälkeen” tai: ”Jumala ei tuomitse ketään helvetin iankaikkiseen tuleen”. Paavali ei kuitenkaan missään yhteydessä käytä sellaista termiä kuin olemattomuus, eikä rinnasta kuolemaa olemattomuuteen, kuten piispa Riekkinen ja Kari Kuula tekevät.



Vääriä profeettoja löytyy siis kansankirkkomme sisältä. En sano tätä sen tähden, että haluaisin herättää kohua täällä Tervolassa, vaan sen tähden, että sinä rakas ystävä Kristuksessa pitäisit silmäsi ja korvasi auki. Moni kirkkomme paimenista on luopunut Pyhästä Raamatusta ja uskontunnustuksiin talletetusta kristillisestä uskosta. Sellaista opetusta, josta puuttuu konkreettinen ruumiin ylösnousemus ja jossa Kristus ei ole todellisesti kärsinyt ristillä helvetin rangaistusta, sinun kadotustuomiotasi, ei voida kutsua kristinuskoksi. Sellainen julistus vie lopulta kuulijansakin epätoivoon, koska se ei tarjoa mitään varmuutta sielun pelastuksesta. Lopulta kuuliaisuus tällaiselle harhaopille uhkaa viedä seuraajansa siihen vaivan paikkaan, jossa yksi tunti tuntuu sadalta vuodelta ja jossa sata vuotta on kuin pieni ikuisuus. Tuskin voin siis liioitella, kun varoitan sinua: pidä silmäsi ja korvasi auki, sillä lammastarhamme sisällä on liikkeellä monia huijaripappeja ja piispoja, jotka kaupittelevat sinulle toista evankeliumia, jota Kristus ei koskaan suostu tunnustamaan omakseen.



Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että väärän opetuksen karttaminen ei vielä tuo omantunnon rauhaa ja turvallisuutta. En sano, etteikö harhaopettajista vetäytyminen ole oikein ja hyvin tehty, mutta ilman oikeaa hengenravintoa minä riudun ja lopulta paadun. Minä tiedän, että tarvitsen kipeästi juuri sellaista jumalanpalvelusyhteisöä, jossa saan kuulla puhdasta Jumalan sanan opetusta ja jossa saan nauttia ehtoollisen sakramentin uskoni vahvistukseksi ja syntieni anteeksisaamiseksi. Sellaisessa yhteisössä syntikuormat ja elämän raskaat taakat tulevat yhteiseksi omaisuudeksi, koska siellä iloitaan yhteisestä Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Kenenkään ei tarvitse enää jäädä yksin omine kipuineen ja ahdistuksineen, sillä seurakunnasta löytyy monia uskonveljiä ja sisaria, joiden kanssa voi jakaa raskaitakin murheita. Ja jos sinä satut kantamaan niin raskaita syntitaakkoja tunnollasi, ettet saa sanan saarnastakaan lohdutusta ja rauhaa, niin sinulla on mahdollisuus tunnustaa syntisi yksityisesti pastorille, sielusi paimenelle, joka julistaa sinulle synneistäpäästön Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tätä kaikkea sinä ja minä tarvitsemme jatkuvasti, jotta jaksaisimme perille taivaan kotiin asti. Eihän kahden kuukauden mittaisella vaellusreissullakaan riitä se, että syö matkan alussa itsensä täyteen, mutta paastoaa sitten koko loppumatkan. Sitä suuremmalla syyllä me tarvitsemme jatkuvasti kaikkea sitä hengellistä hyvää, jota meille jaetaan paimenviran välityksellä.



OIKEA VIINIPUU




Tiedätkö muuten mitä yhteistä on kristityllä ja viinipuun köynnöksellä? Kummallakaan ei ole itsessään voimaa tuottaa hyvää hedelmäsatoa. Eihän meillä kristityillä ole mitään yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla me voisimme tuottaa Jumalalle kelpaavia hedelmiä. Meitä voisi pikemminkin verrata rutikuiviin oksiin, jotka kelpaavat korkeintaan nuotion sytykkeeksi. Me emme saa aikaan hyviä hedelmiä eli Jumalan mielen mukaisia tekoja ankaran kilvoituksen avulla, huutamalla ylistyshuutoja tai pitämällä pitkiä rukouskokouksia. Hedelmät syntyvät vain levosta käsin, kuin itsestään. Eihän viinirypäleitäkään synny oksien heilumisen tuloksena, vaan rungosta virtailevan elämännesteen ja auringon valon vaikutuksesta.



Niin. Viinipuun rungosta lähtee se elämä, jonka avulla köynnökset pysyvät elossa ja tuottavat viinirypäleitä. Ne, jotka ovat joskus nähneet, millainen runko viinipuulla on, tietävät että se on sellainen pieni ja paksu käkkyrä, josta lähtee useita köynnöksiä joka suuntaan. Runkoa ja köynnöksiä voi olla vaikea erottaa toisistaan, koska köynnökset ovat kietoutuneet rungon ympärille. Samalla tavalla oikeat kristityt ikään kuin kietoutuvat Kristuksen ympärille ja lähelle toisiaan. Heidät on kasteessa oksastettu kiinni Kristukseen, ja he haluavat myös pysyä hänen yhteydessään. Etkö sinäkin, joka murehdit syntejäsi ja omaa kelvottomuuttasi, tahdo elää lähellä Vapahtajaasi, mielellään niin lähellä runkoa kuin suinkin mahdollista? Sinulla voi olla paljonkin syntejä elämässäsi, heikkouksia ja jopa sellaisia onnettomia lankeemuksia, joista koko kylä tietää, mutta haluan kertoa sinulle, että sinä et ole yksin.

Meitä on täällä niin monia, jotka olemme tahranneet elämämme Jumalan ja ihmisten silmien edessä, ja juuri sen tähden me tarvitsemme niin kipeästi Jeesusta ja syntien anteeksiantamusta. Onneksi hänellä on sellaiset verihaavat, joista virtaa jatkuvasti elämän nestettä meihin. Jeesuksen sovintoverta tarjotaan tänään sinulle ja minulle ehtoollisen sakramentissa. Hän lahjoittaa meille jokaiselle oman ruumiinsa ja verinesteensä, jotta me kurjat saisimme syntimme anteeksi. Siinä on puhdistuksen lähde, jossa meidän pahuutemme ja jumalattomuutemme pestään pois. Sinun synnistäsi tulee Jeesuksen tekemä synti, ja Jeesuksen tekemästä sovitustyöstä ristillä tulee sinun pelastuksesi ja iankaikkinen elämäsi.



Ehtoollinen ei ainoastaan puhdista meitä köynnöksiä likatahroista, vaan sen vaikutuksesta syntyy myös hyviä ja kauniita hedelmiä. Kristuksen veren mukanaan tuoma syntien anteeksiantamus on niin sanoin kuvaamattoman voimallinen, että meissäkin syntyy halu elää Jumalan sanan mukaisesti tässä pahassa maailmanajassa. Tämä halu ja Jumalan tahdon mukainen elämä on meissä kuitenkin vasta alullaan, ja itse asiassa synti nostaa meissä jatkuvasti päätään. Mutta jokainen, joka elää uskonyhteydessä Jeesukseen Kristukseen, tuottaa hyvää hedelmäsatoa. Aidot hedelmät eivät ole merkki siitä, että sinä olisit saanut ne omalla toiminnallasi aikaiseksi, vaan ne ovat merkkinä muille ihmisille siitä, että sinä olet oksastettu oikeaan ja jaloon viinipuuhun, joka on Jeesus Kristus.



Rakas ystävä, armon aikamme täällä maan päällä on kovin lyhyt. Niin paljon kuin sinulle päiviä vielä suodaan, käytä aikasi viisaasti. Itse en tiedä parempaa tapaa, kuin viettää paljon aikaa Jeesuksen seurassa. Ehtoollispöytä on tänään taas katettu, ja siellä rakas Vapahtajamme jakaa sinulle ja minulle ruumiinsa ja verensä. Hän on itse antanut meille tämän lupauksen: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.” Tulethan siis kanssani, tavataan Vapahtajamme luona ehtoollispöydässä ja kerran taivaassa.



Saarna 1.8.2004 Tervolassa

http://www.concordia.fi/vanhat/lehti/2004/42004/7.htm

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1637
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Niko Vannasmaa,/OiKEIDEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA TE TUNNETTE HEIDÄT

Viesti  jarrut lähetetty Ti Joulu 12, 2017 5:11 am

SUOMEN SUDET



Mutta voisiko meidän rakkaan evankelis-luterilaisen kirkkomme sisällä olla sellaisia piispoja tai pastoreita, jotka ovat Jeesuksen vertauksen mukaisia susia lammasten vaatteissa? Ja jos on, niin mikä heidän tunnusmerkkinään on? Edellä olemme jo todenneet, että virkapuku ja ulkoinen asema eivät takaa sitä, että lähettiläs olisi aina oikealla asialla. Päinvastoin piispan virkapuku voi kaikessa arvokkuudessaan olla jopa niin hämmentävä, että monet vilpittömätkin kristityt uskovat lähes kaiken mitä hän Jumalan sanana julistaa. Otan nyt yhden esimerkin Kuopion hiippakunnan alueelta. Kaksi vuotta sitten Kuopion piispa Wille Riekkinen kirjoitti yhdessä teologian tohtori Kari Kuulan kanssa kirjan nimeltä ”Paavalin jalanjäljissä”. '

Tässä kansanomaisesti kirjoitetussa kirjassa on muutamia kristillisen uskon kannalta ihan oikeita havaintoja. Tästä syystä sen sisältämää opetusta voi olla vaikeaa arvioida. Kuitenkin se sisältää useita lauseita, joissa asetutaan selkeästi kristinuskoa vastaan ja kokonaan sen ulkopuolelle. Kuuntele nyt oikein lampaankorvalla, mitä Riekkinen ja Kuula kirjoittavat: ”Pohjimmiltaan ’ruumiin ylösnousemus’ on väkevä kielikuva. Sillä ei viitata konkreettiseen ruumiiseen, vaan sillä halutaan sanoa jotakin tuonpuoleisuuden luonteesta ylipäätään”. Kuula ja Riekkinen eivät siis halua tunnustaa kirjaimellisesti apostolisen uskontunnustuksen kohtaa: ”uskon ruumiin ylösnousemisen”, vaan päinvastoin he pitävät ruumiin ylösnousemusta tyhjänveroisena kielikuvana.


Otan kirjasta vielä toisen esimerkin, jossa käsitellään helvetin olemusta: ”Paavalin mukaan he jäävät kuoleman haltuun, olemattomuuteen. Onko tämä helvettiä? Riippuu määritelmästä. Jos olemassaolo täysin raukeaa, tietoisuus sammuu, ei voida puhua kärsimyksestä tai rangaistuksesta”. Huomaa, että samalla tavalla opettavat myös Jehovantodistajat, helvetti on heille sama asia kuin häviäminen olemattomuuteen. Lisäksi Riekkisen ja Kuulan määritelmä sotii sitä tosiasiaa vastaan, että Paavali puhuu toisessa Tessalonikalaiskirjeessään iankaikkisesta kadotuksesta.

Mikä syy Paavalilla olisi käyttää kadotuksen yhteydessä kreikankielistä sanaa aioonion, iankaikkisuus, jos kuoleman jälkeen ihmiset häviäisivät olemattomuuteen. Olemattomuus tai ei-oleminen ovat sellaisia termejä, jotka sopivat paremmin yhteen ajatusten kanssa: ”ei ole mitään rangaistusta kuoleman jälkeen” tai: ”Jumala ei tuomitse ketään helvetin iankaikkiseen tuleen”. Paavali ei kuitenkaan missään yhteydessä käytä sellaista termiä kuin olemattomuus, eikä rinnasta kuolemaa olemattomuuteen, kuten piispa Riekkinen ja Kari Kuula tekevät.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1637
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa