Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä
Eilen kello 10:29 am kirjoittaja Hellevi

» Taivaallinen Isämme myös koettelee meitä
Eilen kello 10:03 am kirjoittaja Hellevi

» Koittaa aika - sanoo Herra Jumala
La Joulu 16, 2017 8:21 am kirjoittaja jarrut

»  Otteita kirjasta: Galatalaiskirjeen selitys (Martti Luther) - Luku 1
La Joulu 16, 2017 5:49 am kirjoittaja jarrut

» Uskontojen uhrien tuki UUT ry Tervehdys UUT:sta!
Pe Joulu 15, 2017 7:52 am kirjoittaja jarrut

»  Armo kasvattaa kohti Kristusta
Pe Joulu 15, 2017 7:20 am kirjoittaja jarrut

» Wilhelmi Malmivaara /Tekstimme on kappale Vapahtajan n.s. vuorisaarnasta
Pe Joulu 15, 2017 7:02 am kirjoittaja jarrut

» Onko kaikki sitä miltä päältäpäin näyttää
Pe Joulu 15, 2017 6:51 am kirjoittaja jarrut

»  Niilo Tuomenoksa: Armo on Kristus minun puolestani ja Kristus minussa
To Joulu 14, 2017 9:54 am kirjoittaja Stiina

Joulukuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Hyvin ajankohtaista: Onko uskosi elämisen apu?

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Hyvin ajankohtaista: Onko uskosi elämisen apu?

Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty Ke Maalis 22, 2017 9:03 am

Onko uskosi elämisen apu?


Jos jollakin on sairautta ja ahdistaa, tai elämä on pelkkää surua, ollaanko pikapikaa arvioimassa uskon laatua, ja sitä onko siinä jotakin vialla, kun eletään luulossa, että usko on pelkkää terveyttä, onnellisuutta ja ilomieltä?
Soivatko puhelimet kuumana, eheytymiskokouksiin pitää päästä, toisesta päästä valtakuntaa juuri sinne, missä niitä lapsuuden traumoja parannetaan?

Voisiko kaikki parantamisinto ollakin vain sen vanhan ihmisen ympärillä hääräämistä, ja sen oikkujen mukaan kulkemista? Sellainen uskonelämähän on plus miinus nolla ukoa; siis pelkkää hössötystä, vai mitä?


Jollekin usko on raitistumisen näyttöä. Alkoholin väärinkäyttäjä pääsi uskon avulla viinasta ja tupakasta, mutta hän ihmettelee, miksi Jumala ei antanut sitä parempaa tilalle, jota luvattiin, kun sama katkeruus ja viha yhä kalvavat sisikuntaa?

Sairastavanhan on saatava luvattu terveys, Jumalan velvollisuus on se antaa, kun kerran raamatussa luvataan,
että Hänen haavainsa kautta olemme paratut?

Mihin sitä uskoa sitten tarvitaan, jos ei kerran elämästä tulekaan hyvää ja onnellista, ja jos ei kerta Raamattu
toimi niin kuin lupaa? Onko se mitään uskon iloa, jos elämä menee vielä kurjempaan malliin, kun tullaan uskoon, niin kuin aika monessa tapauksessa voi käydä. Suku ei hyväksy, ja perheelle on häpeäksi uskovainen, joka pilaa muittenkin elämän vakavilla ajatuksillaan. Sitäkö se usko sitten antaa?

Eikö minulle kuulu kaikki hyvä, että piilevät kykyni ja lahjani löytyvät, että saisin kerrankin nauttia arvostani, olla itsestäni ylpeä? Jos Jumalan ei anna minulle hyvää, niin että on muillekin uskonnäyttöä siitä, että usko kannattaa, eihän uskosta muuten ole hyötyä kenellekään?

Koska olen kunnollinen ja rehellinen ja uskova, minulle kuuluu Jumalan hyvyys, jotka yrittävät selittää jotakin
muuta, ovat kateellisia hyvinvoinnistani?

Onhan Jumala tullut, että minä joka en mitään ollut, saan kerrankin olla jotakin, niin että kaikki arvostelijat ja koko sukuni saavat nenilleen, kun minä pärjään?

Ellei Jumala osoittaisi uskon hyötyä elämässäni , olisin syvästi pettynythäneen. Voisinpa luopua uskostakin, ja sitähän ei Jumala sallisi, eihän?



Kuitenkin Raamattu sanoo
Uskovaisena olemisesta:
Apostolien teoissa:
14:22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja
ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää
menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."


Hebrealaiskirje sanoo:
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa
ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;

11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu,
miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri
lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina,
ahdistettuina, pahoinpideltyinä -

11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -;
he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa
ja maakuopissa.

11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta
olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan
saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;


2 korinttolaiskirje sanoo:
11:23 He ovat Kristuksen palvelijoita -
puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän.
Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut
useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon,
olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

11:24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä
lyöntiä, yhtä vaille;

11:25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua
kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon,
vuorokauden olen meressä ajelehtinut;

11:26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa
virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä,
vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain
puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa,
vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

11:27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut,
kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut,
kärsinyt vilua ja alastomuutta.

11:28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä
tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
11:29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko?
Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

11:30 Jos minun kerskata täytyy,
niin kerskaan heikkoudestani.

Ihmeellistä, että
kärsimyksistä ja vastoinkäymisistä huolimatta
He eivät luopuneet uskosta.


Kysymys:
Mikä oli se parempi, mitä luvattiin tilalle?
Mikä se Sinun elämässäsi on?

Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 380
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Lawrence Crabb sanoo

Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty Ke Maalis 22, 2017 9:07 am

Onko uskosi elämisen apu?
Usko on vaarassa muuttua luottamuksesta
pelastushistorian tosiasioihin koettavaksi
elämisenavuksi.

Uskon tehtäväksi nähdään
onnellisemmaksi auttaminen.

Kysymysten kysymys on:
mitä uskoni minulle tuo?

Enää ei kysytä vanhurskautumista
tai sovitusta Jumalan kanssa,
vaan henkilökohtaista onnea
ja itsensä toteuttamista.

”Seurakunnan päätehtäväksi on tullut
auttaa ihmisiä terveeseen omanarvontuntoon.

Emme opi enää palvomaan Jumalaa,
kieltämään itseämme
ja sallimaan (Jumalan) palvelun
maksaa itsellemme jotakin,
vaan me opimme ottamaan
meissä olevan lapsen käsivarsillemme,
parantamaan muistojamme,
voittamaan riippuvuutemme,
lievittämään masennuksemme,
korjaamaan minäkuvaamme,
rajoittamaan itseämme,
puolustamaan minäämme,
vaihtamaan itsevihan itsemme
rakastamiseen ja korvaamaan
häpeäntunteemme itsehyväksymisen tunteella...

Vointinsa tunteminen paremmaksi
on tullut tärkeämmäksi päämääräksi
kuin Jumalan etsiminen. Ja mikä pahempaa,
luulemme, että Jumalaa etsivien ihmisten
täytyisi tuntea myös olonsa aina vain paremmaksi”


(Lawrence Crabb).

Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 380
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa