Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Crux sola est nostra theologia – Risti yksin on meidän teologiamme
To Heinä 19, 2018 12:45 pm kirjoittaja jarrut

» Evankeliumi on ”Jumalan mutta”
To Heinä 19, 2018 12:37 pm kirjoittaja jarrut

» Jeesuksen jalkojen juuressa
To Heinä 19, 2018 12:29 pm kirjoittaja jarrut

» Väärä tuhatvuotinen valtakuntaoppi irrottaa meidät Kristuksesta
To Heinä 19, 2018 11:48 am kirjoittaja jarrut

» Kristuksen rakkaus syntisiin
To Heinä 19, 2018 10:27 am kirjoittaja Stiina

» Olemmeko kuulleet väärän evankeliumin?
To Heinä 19, 2018 10:24 am kirjoittaja Stiina

» Niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa
Ma Heinä 16, 2018 7:45 am kirjoittaja jarrut

» TIEDOKSI tänään
Su Heinä 15, 2018 12:00 pm kirjoittaja jarrut

» Valheet sisäisistä parantumisista
Pe Heinä 13, 2018 12:24 pm kirjoittaja Stiina

Heinäkuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Uskonnollisuus

Siirry alas

Uskonnollisuus

Viesti  arkikalusto lähetetty Pe Kesä 16, 2017 8:47 am


Uskonnollisuus



Uudessa testamentissa tällaista hurskautta sanotaan ulkokultaisuudeksi.Ulkokultaisesta ihmisestä käytetty kreikan kielen sana (hypokritees) tarkoittaa varsinaisesti näyttelijää. Ulkokultainen uskonnollinen ihminen esittää hengellistä näytelmää. Hän esiintyy jonakin muuna kuin mitä hän on. Hurskas, uskonnollinen ihminen valehtelee itselleen ja ym­päristölleen koko uskonnollisella elämällään sekä sisäisesti että ulospäin. Hän ei ole sellainen kuin miltä hän näyttää ja minä hän esiintyy. Hän ei ole eikä näytä olevan sellainen kuin Jumala sanoo kristityn olevan sisäisesti ja ulospäin suhteessa muihin ihmisiin.

Kristilliseltä kannalta tämä merkitsee, että ulkokultainen ihminen käyttää kristillisiä sanoja tarkoittamatta niillä mi­tään tai tarkoittaen jotain muuta kuin sanoo. Hän teesken­telee tuntevansa evankeliumin, mutta tosiasiassa hän ei tiedä, mistä siinä on kysymys.

Hän teeskentelee elävänsä yhteydessä Jumalaan, mutta ei tunne tätä yhteyttä. Hän ajattelee tuntevansa itsensä mutta ei varsinaisesti tunnekaan. Hän ajattelee tuntevansa Juma­lan ja jopa julistaa Jumalasta, mutta varsinaisesti hän ei tunne Jumalaa. Hän julistaa jotain toista Jumalaa, omate­koista Jumalaa, ei itsensä ilmoittanutta Jumalaa. Hän ajat­telee tekevänsä Jumalan tekoja ja omien tekojensa olevan Pyhän Hengen tuottamia, mutta itse asiassa hän tekee itsevanhurskaita ja omahyväisiä perkeleen tekoja. Hurskaa­seen uskonnolliseen teeskentelijään osuvat Jeesuksen sanat: "Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentäh­den, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. - - hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhee valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh 8:43-44.) Hurskas uskonnollinen teeskentelijä on Jumalan lähei­syydessä suullaan ja kunnioittaa häntä huulillaan, mutta hänen sydämensä on kaukana Jumalasta, niin kuin profeet­ta sanoo ja niin kuin Jeesus sanoi oman aikansa hurskaista, uskonnollisista ihmisistä (Matt 15:7-Cool.

Hurskas, uskonnollinen ihminen ei teeskentele tietoisesti. Teeskenteleminen ei ole hänen tarkoituksensa. Hän ei halua esiintyä hurskaampana kuin hän on. Hän ei halua pettää itseään eikä muita. Jos hän tekisi niin, voisimme tuskin sanoa häntä hurskaaksi. Hurskaalle, uskonnolliselle ihmi­selle on luonteenomaista nimenomaan se, että hän teesken­telee ja näyttelee olematta itse siitä selvillä. Hän on verratta­vissa näyttelijään, joka eläytyy osaansa siinä määrin, että hän samastuu täysin rooliinsa ja unohtaa tai häivyttää itsensä. Hurskas, uskonnollinen ihminen onkin siitä syystä varsin usein inhimillisesti arvioiden hurskas ja ihailtava uhrialttiudessaan, maailmaan kohdistuvassa rohkeudessaan ja kirkon palvelemiseen antautumisessaan.

Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa siis itsensä, mutta on silti itse kaiken tekemisensä ja sanomisensa kes­kus. Hän uhrautuu, mutta kuitenkaan ei ole kysymys varsi­naisesti uhrista. Päinvastoin hän niittää itse siitä kunnian. Hän on rohkea, mutta hänen rohkeutensa on pohjimmil­taan laskelmoivaa, sillä hän aavistaa vaistomaisesti, että hänen rohkeutensa lisää hänen suosiotaan. Hän on julistaja­na tehtäväänsä antautunut, mutta sisimmältään hänen an­tautumisensa on omatekoista ja koskee kaikkea muuta kuin Herraa ja hänen evankeliumin ilmaisemaa kirkkauttaan.

Hurskas, uskonnollinen ihminen unohtaa ja häivyttää itsensä. Hän sulautuu ja samastuu täysin rooliinsa, mutta hänen roolinsa istuu hänelle hyvin. Se on kuin tehty mitta­tilaustyönä hänen olemukselleen. Hänen ei tavallaan tarvit­sekaan näytellä, sillä hän on olemukseltaan teeskentelijä. Hän peittää itsensä, hän on pinnallinen ja vihaa sitä, mitä Jumalan sana sanoo aidosta jumalanpelosta ja hurskaudes­ta. Hän ei esiinny hurskaana ja uskonnollisena, vaan hän on sellainen. Mutta hänen hurskautensa ja uskonnollisuutensa ovat vieraita Jumalalle ja hänen tahdolleen. Juuri tällaisiksi Jeesus luonnehtii hurskaita, uskonnollisia ihmisiä.

Aksel Valen-Sendstad

Aika kova puhe, mutta täyttä asiaa, etenkin kun näistä näyttelijöistä ei todellakaan ole pulaa nykyaikana!

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa