Hylätyt ihmiset

Hylätyt ihmiset

En voi vaieta. En tiedä miksi. Olisi mukava kirjoittaa hauskoista asioista. Syksyn kauneudesta, elämän ihanuudesta, perhosten lennosta aurinkoisen niityn yllä. Mutta en voi vaieta. Äänettömien ja heikkojen tähden pitää nostaa keskustelu jo tekemisen tasolle. Mikään ei muutu itsestään. Niin kauan kuin olemme hiljaa, olemme hyväksymässä asioiden tilan.

Ja tällä kaikella tarkoitan meidän vanhusten ja vammaisten ihmisarvon polkemista. Hallitus suuressa viisaudessaan on esittämässä vanhainkotien ja tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksiin laskua jopa 0.4 hoitajaan vanhusta kohti. Valvira on jo puuttunut tähän älynväläykseen esittämällä huolensa hoidon tason laskusta entisestään.

Ulkoilu ja viriketoiminta, mitä sitä vähän on ollut loppuu kokonaan. Hoitotilanteissa jatkuva kiire aiheuttaa mahdollisesti hoitajien väsymyksen seurauksena vanhusten kovakouraista kohtelua. Tätäkö me haluamme ikänsä raskasta työtä raataneille vanhuksille. Eivätkö he ole ansainneet vähät viimeiset vuotensa parasta mahdollista hoivaa ja elämänlaatua.

Entä sitten omaan kotiin hylätyt ihmiset. He ovat kuin vankilassa elinkautistaan istumassa. Rikollisten olot valtion hoteissa ovat aivan toista luokkaa kuin viattomien ikäihmisten kotona. Äskettäin tuli ilmi tapaus, missä ateriapalvelun työntekijä toi ruokaa vanhukselle, eikä huomannut tämän olevan jo vainaja. Ilmeisesti jo useamman päivän ajan. Ateriapalvelun työntekijälle on varattu ruhtinaalliset kolme minuuttia käyntiaikaa paikkaa varten. Ehkäpä siinä ajassa voisi hoksata jotain olevan vinossa kun edellispäivän sapuskat on koskematta.

Toinen esille tullut asia on vammaisten asumispalvelut. Kalevassa oli juttu erään äidin ja hänen kehitysvammaisen aikuisen tyttärensä kohtalosta. Tyttärelle tuli pakkomuutto uuteen asuntoon kun Oulun kaupunki kilpailutti vammaisten asumispalveluja. Tämä uusi laki vaatii palvelujen kilpailuttamista muutaman vuoden välein ja se taas merkitsee vammaisen henkilön pakkomuuttoa 2-5 vuoden päästä vieraaseen paikkaan, vieraan henkilökunnan hoitoon. Vammaisilla ei ole mitään sananvaltaa omassa asumisessaan.

Jotenkin tulee mieleen Stalinin harjoittamat väestön pakkosiirrot. Puhutaan säästöjen nimissä. Silti valtion yrityksissä riittää rahaa syytää aivan käsittämättömiin johtajien palkkoihin ja bonuksiin. Nyt Sirpa on hyvin, hyvin vihainen ja pettynyt jatkuvaan heikkojen ja avuttomien kyykyttämiseen ja suoranaiseen heitteillejättöön.
Kerro muillekin!
Luonut: Sirpa Koski |
https://www.maaselkalehti.fi/2016/09/hylatyt-ihmiset/