Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Israelia vastaan ollaan punomassa juonia ja varsinkin hyökkäystä Golanin kukkuloille ollaan valmistelemassa keväällä 2019
Tänään kello 9:52 am kirjoittaja Stiina

» Miehekäs iltarukous
Eilen kello 6:38 am kirjoittaja arkikalusto

» Lutherin ensimmäinen teesi: miten elämän mittainen parannus ja usko suhteutuvat toisiinsa?
Eilen kello 6:03 am kirjoittaja jarrut

» Ja me olemme nähneet ja todistamme
Eilen kello 5:40 am kirjoittaja jarrut

» Huomautus lukijakunnalle
Eilen kello 5:20 am kirjoittaja jarrut

» Raamattu kannesta kanteen – 66 kirjaa äänitiedostoina
Eilen kello 5:11 am kirjoittaja jarrut

» Totteletko Jumalan Sanaa
Su Maalis 17, 2019 7:11 am kirjoittaja Stiina

» Mitättömän arvo täällä, voi hämätä katsojaa
La Maalis 16, 2019 10:07 am kirjoittaja Hellevi

»  UUT:n uutiskirje maaliskuu 2019
La Maalis 16, 2019 9:48 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

Maaliskuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

KRISTUKSEN TUNTEMINEN

Siirry alas

KRISTUKSEN TUNTEMINEN

Viesti  jarrut lähetetty Ke Syys 13, 2017 8:41 am


KRISTUKSEN TUNTEMINEN


”Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. 4:23–25)


Oppikaa siis Kristusta tarkasti tuntemaan! Koko Raamattuhan omistaa vanhurskauden Kristuksen oikealle tuntemiselle. Mutta Pyhän Hengen täytyy tämä vaikuttaa. Rukoilkaamme siis Jumalaa, että hänen evankeliuminsa pääsisi vauhtiin, ja me oppisimme tuntemaan Kristuksen oikein, näin ylösnousisimme hänen kanssansa ja pääsisimme kaikki, niin kuin hänkin, Jumalan kunniaan!

Nouseepa tässä sitten kysymys: Minkä tähden me yhä jatkuvasti itsessämme tunnemme syntiä ja kuolemaa, vaikka Kristus otti pois kuoleman ja meidän syntimme ja ylösnousemisellansa teki meidät vanhurskaiksi? Synti näet meitä vielä puree, ja omatunto pistää, ja juuri tämä paha omatunto synnyttää helvetinpelkoa.

Tähän minä vastaan: Minä olen ennen usein sanonut, että on olemassa kahdenlaista tuntemista ja uskoa. Usko on luonteeltaan sellainen, että se ei tunne, vaan antaa järjen mennä kumoon, sulkee silmät ja niine hyvineen mukautuu sanaan, sitä seuraten halki kuoleman ja elämän. Tunteminen sitä vastoin ei käy edemmä kuin järjellä ja aistimilla voidaan käsittää, esimerkiksi kun kuullaan, nähdään ja tunnetaan tai ulkonaisin aistein havaitaan. Siksipä tunteminen onkin uskoa vastaan ja usko tuntemista vastaan, ja sen tähden Heprealaiskirjeen mestari kuvailee Kirjeensä 11. luvussa (Hepr. 11:1. jakeessa) uskoa seuraavasti: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”.

Jos nimittäin silmin nähtäisiin Kristus taivaallisessa kunniassansa, niin kuin nähdään luonnollinen aurinko, sitä ei tarvitsisi uskoa. Mutta eipä sitä, että Kristus on kuollut meidän rikostemme tähden ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamisemme tähden, nähdä eikä liioin tunneta eikä sitä voida millään järjellä käsittää; sen tähden täytyy luopua tuntemisesta ja yksinkertaisesti ottaa korviinsa sana ja sitten kirjoittaa se sydämeen, riippuen siinä, vaikka ei näyttäisikään siltä, kuin syntini olisivat minulta pois otetut, koskapa niitä vielä itsessäni tunnen. Tuntemiseen ei saa kiinnittää huomiota, vaan lujaakin lujemmin on pitäydyttävä siihen, että kuolema, synti ja helvetti ovat voitetut, vaikka tunnenkin vielä olevani kuolemaan, syntiin ja helvettiin takertuneena.

Vaikka näet synnin tunteminen vielä meihin jääkin, se jääpi vain siinä tarkoituksessa, että se ahdistaisi meitä uskoon ja tekisi uskon vahvaksi, niin että me vastoin kaikkea tuntemista omaksumme sanan ja sen mukaisesti yhä jatkuvasti liitämme sydämemme ja omantuntomme Kristukseen. Näin sitten usko varsin rauhallisesti, kaiken tuntemisen ja järjellä käsittämisen vastaisesti, kuljettaapi meidät synnin, kuoleman ja helvetin lävitse, ja vihdoin me omin silmin näemme lunastuksemme. Silloin me vasta oikein täydellisesti saamme havaita, mitä uskoimme, nimittäin että kuolema ja kaikki onnettomuus on voitettu.


Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 300–301.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2007
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa