Raimo Mäkelä ja Erkki Koskenniemi puhuvat homoseksuaalisuudesta

Nuotta haluaa kantaa kortensa kekoon tämän syksyn vilkkaana käyvään keskusteluun.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko miettii kantaansa homoseksuaalisuuteen. Piispojen keskuudessa asiasta on hyvin erilaisia mielipiteitä. Asian ollessa kesken tavoitetut piispat eivät halunneet kommentoida Nuotalle aihetta mitenkään.

Muutamat piispat ovat kuitenkin kertoneet kantansa jo aiemmin. Kuopion piispa Wille Riekkinen viittasi epäsuorasti homoseksuaa­leihin toteamalla piispainkokouksen avajaispuheessa näin:

”Onnek­semme monista elämänraameihin liittyvistä asioista ajattelemme jo eri tavoin kuin Raamatun kirjoittajat.”

Turun entinen piispa Ilkka Kantola muotoili kantansa kuuluisasti sanomalla, että kristittyjen tulee huolehtia lähimmäisen hyvästä ”silläkin uhalla, että saatamme astua Isän Jumalan varpaille.”

Mitä homoseksuaalisuudesta siis pitäisi ajatella? Mitä Raamattu asias­ta sanoo, ja voimmeko me irtautua siitä? Entä mistä homoseksuaalisuudessa oikein on kyse? Nuotta pureutui vaikeaan kysymykseen haastattelemalla kahta asiantuntijaa.

• • •

Rovasti Raimo Mäkelä tunnetaan luonnehäiriöitä käsittelevästä kirjastaan Naamiona terve mieli. Mäkelä on perehtynyt myös homoseksuaalisuuteen.

– Jos ihmisellä on homosek­suaalinen taipumus, sitä ei voi sanoa synniksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen ei ole itse valinnut sitä taipumusta, Mäkelä sanoo.

Mäkelä ei kuitenkaan pidä homoseksuaalisuutta synnynäisenä ominaisuutena. Hänen ­mukaansa kukaan ei siis synny homosek­suaaliksi.

– Homoseksuaalisuus on varhain syntynyt kehityshäiriö. Ei voida sanoa, että se olisi lapsen omalla vastuulla, joten ei missään ta­pauksessa voida sanoa, että se olisi synti.
Aivan toinen asia on se, miten ihminen suhtautuu tähän taipumukseensa.

– Niiden viettymysten mukaiseen toimintaan ei saa ryhtyä, Mäkelä sanoo.

Homoseksuaalisuutta on monenlaista. Raimo Mäkelä kuvaa kaikkea ihmiskunnassa esiintyvää seksuaalisuutta janana, jonka toisessa päässä on sataprosenttinen heteroseksuaalisuus ja toisessa ääri­päässä sataprosenttinen homoseksuaalisuus. Tälle janalle sijoittuvat kaikki ihmiset.

– Janalla on keskipiste, josta on pitkä matka kumpaankin ääripisteeseen. Siksi ihmisessä voi olla samaan aikaan sekä homo- että heteroseksuaalisia ulottuvuuksia.

– Se tarkoittaa, että käytännössä ei voi vetää absoluuttisia rajoja siihen, kuka on homoseksuaali ja kuka ei.

Keskustelussa homoseksuaalisuudesta sorrutaankin usein yleistämään.

– Jokainen homoseksuaali on yksilö, ja jokaisen homoseksuaalin homoseksuaalisuus on yksilöllistä, Mäkelä varoittaa.




Homoseksuaalisuutta voidaan hoitaa muun muassa eheytyshoidoilla. Mäkelä suhtautuu hoitoihin varauksella.

– Riippuu täysin hoitojen luonteesta. Aivan varmasti on paljon sellaista homoseksuaalisuutta, jota ei käytännössä voida muuttaa. Mutta sitten on myös hoitoja, jotka voivat saada aikaan tiettyjä muutoksia.

– Kaikenlaista puoskarointia on kuitenkin todella vältettävä.

Mäkelä painottaa, että muuttumiseen on oltava motivaatio.

– Jos ei halua muuttua, ei varmasti muutu. Kysymykseksi tuleekin, haluaako irtautua omasta itsestä ja omista taipumuksistaan.





Mäkelän mukaan homoseksuaaliset ihmiset etsivät toisista ihmisistä sellaisia ominaisuuksia, jotka puuttuvat heistä itsestään.

– Näinhän se on miehen ja naisenkin suhteessa, että kumpaakin vetää puoleensa se, mitä heissä itsessään ei ole. Siksi esimerkiksi homoseksuaali mies saattaa kokea vetoa sellaista miestä kohtaan, jolla on sellaisia ominaisuuksia, mitä hänessä itsessään ei ole.
Vastaus ongelmaan on Mäkelän mukaan se, että pyritään vahvistamaan pojassa olevia maskuliinisia tunteita ja tytössä vastaavasti naisellisia tunteita.

– Nuoren ihmisen, joka kokee homoseksuaalisia tunteita, pitäisi löytää sielunhoitajaksi tai terapeutiksi vanhempi henkilö, joka voisi auttaa häntä elämään reilusti omaa sukupuoltaan.
Mäkelän mukaan on harvinaista, että homoseksuaalit löytäisivät syvällä tasolla olevan tyydytyksen toisesta homoseksuaalista.

– Tämähän näkyy siitä, että homoseksuaaliset suhteet ovat alttiita haavoittumiselle ja hajoamiselle. Ongelma on se, mitä ihminen toisesta löytää. Ei ehkä löydäkään sitä, mitä syvimmältään etsii.

Mäkelän mukaan kirkko ei saa alkaa siunata homoseksuaalisten ihmisten liittoja.

– Ei missään tapauksessa tulisi hyväksyä siunaamista. Se on väärin, ja karhunpalvelus näille ihmisille itselleen. Se vahvistaa sellaista elämäntapaa, joka ei syvimmältään heitä auta.

Lue lisää: Gerard van den Aardweg: Erilainen? Homoseksuaalisuuden itseterapia. (Kirjaa kannattaa lukea paikoittain kriittisesti. Jotkut homoseksuaalisuuttaan ja sukupuolista identiteettiään pohtivat saattavat kokea sen eräissä kohdissa suorastaan julmaksi.)

• • •

Mooseksen kirjoissa Vanhan testamentin alussa otetaan jyrkän torjuva kanta homoseksuaalisuuteen. Homoseksuaalista käytöstä kutsutaan ”kauhistuttavaksi teoksi” kaksi kertaa. Sen jälkeen Vanha testamentti ei asiasta enää puhu.

Vanhan testamentin ulkopuolella on paljon juutalaisia tekstejä, joita luettiin ahkerasti Jeesuksen aikana. Ne heijastavat myös Jeesuksen ajan juutalaisten suhtautumista homoseksuaalisuuteen.

– Niissä teksteissä puhutaan erittäin paljon homoseksuaalisuudesta. Suhtautuminen on erittäin kielteistä ja tosi suorasukaista, kaikkea ei viitsi edes kääntää, kertoo teologian tohtori Erkki Koskenniemi.

Näiden tekstien pohjalta on mahdotonta ajatella, että Jeesus olisi suhtautunut homoseksuaalisuuteen mitenkään muuten kuin ehdottoman kielteisesti. Vaikka Raamatussa Jeesus ei asiasta puhu, on pakko ajatella, että hän ajatteli niin kuin muutkin sen ajan juu­talaiset.

– Jos joku väittää jotain muuta, saman tien voi kai sanoa, ettei Jeesus kiellä palvomasta Juppiteriakaan, Koskenniemi toteaa.

Uudessa testamentissa viitataan homoseksuaalisuuteen muun muas­sa Roomalaiskirjeessä (1:  22–28) ja 1. Korinttilaiskirjeessä (6:  9 –11). Molemmilla kerroilla suhtautuminen on kielteinen.

– Uusi testamentti seuraa tässä tarkkaan juutalaisten linjaa, Erkki Koskenniemi sanoo.




Joskus sanotaan, että Raamatun kirjoittajat tunsivat vain väkivaltaisen homoseksuaalisuuden ja siihen liittyvät raiskaukset, eivät nykypäivän homoseksuaalisuutta. Ajatus jatkuu niin, että tällaisesta homoseksuaalisuudesta Raamattu ei puhu mitään, joten kirkon pitäisi sallia se. Teologian tohtori ja antiikintutkija Koskenniemi ei hyväksy ajatuskulkua.

– Paavali ja muut juutalaiset tunsivat kyllä seksuaalisuuden koko kirjon.

– Vaikuttaa siltä, että antiikin homoseksuaalisuus määritellään tarkoituksella kapeasti, jotta voidaan sanoa, että tämä on ihan eri asia kuin nykypäivän homosek­suaa­lisuus.

– Kuitenkin kun lukee kreikkalaisia ja roomalaisia runoilijoita ja filosofeja, käy selväksi, että kyse ei ole ollut pelkästä aggressiivisesta homoseksuaalisuudesta. Tottahan juutalaiset tämän tiesivät, Paavali myös.

Juutalaiset asuivat Uuden testamentin synnyn aikana ympäri tunnettua maailmaa. Paavali itse oli kotosin Tarsoksesta, joka oli tuohon aikaan kreikkalainen kaupunki. On selvää, että Paavali on jo kotikaupungissaan törmännyt pakanoiden harjoittamaan homoseksuaalisuuteen – saati sitten matkoillaan ympäri Välimerta.

Raamatun kanta on siis selvä. Toinen kysymys on, mihin se kanta vaikuttaa. Haluammeko ojentua sen mukaan vai uskallammeko poiketa tässä Jumalan sanasta? Koskenniemi näkee vain yhden tien.

– Kun apostoli antaa ohjeita, hän sanoo, että kuka ne hylkää, ei käännä selkäänsä niille ohjeille vaan Jumalalle, joka on ne antanut.

– Syntiinlangenneessa maailmassa meillä syntisillä ja lihallisilla ihmisillä ei milloinkaan ole suurempaa viisautta kuin se valo, joka loistaa Raamatussa ja osoittaa kotiinpäin, hän lopettaa.

Lue lisää: Nettilehti Gladioluksen numero 2/2007, teemanumero homoseksuaalisuudesta.
www.sley.fi/gladiolus

https://nuotta.com/homoseksuaalisuusraimo-makela-ja-erkki-koskenniemi-puhuvat-homoseksuaalisuudesta/

Miten suhtautua homoseksuaaleihin?
5 loka, 2015  in Lehti  tagit: homoseksi / Raamattu kirjoittajalta Nuotta
Jaa

Mielipiteet homoseksuaa­leista vaihtelevat rajusti. Mikä on uskovalle oikea ta­pa suhtautua samasta ­sukupuolesta kiinnostuneisiin? Teologian maisteri ja psykologi Ari Puonti käsittelee aihetta uutuuskirjassa Suhteesta siunaukseen.

Homoseksuaalisuus on jatkuvasti tapetilla: Media on tehnyt siitä muodikasta. Tiedemaailma etsii syitä ilmiölle. Suomessa kirkko kiistelee homoliittojen siunaamisesta. Homot ja lesbot, samoin kuin erilaiset mieli­piteet heistä, saavat julkisuutta.

Yksi hyväksyy, toinen pitää outoina ja kolmas ei tiedä, mitä ajatella. Homoseksuaaleja rakastetaan ja vihataan ? ja ainakin heistä puhutaan.

Mistä homoseksuaalisuus tulee?

Homoseksuaalisuuden synty on aina keskusteluissa esillä, koska siitä ei ole päästy yksimielisyyteen.

Tiedepiireissä monet uskovat, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä. Osa tiedemiehistä ja -naisista on kuitenkin kääntynyt sille kannalle, että ihmissuhteet vaikuttavat homoseksuaalisuuden syntyyn.

Ari Puonti yhtyy kirjassaan tähän kantaan. Hän esittää kaksi todistetta siitä, miksi uskoo, että homoseksuaalisuus ei ole ihmisen geeneissä.

Ensimmäinen todiste ovat susi­lapset. Susilapsilla tarkoitetaan met­sästä löytyneitä lapsia, jotka ovat eläneet ilman mitään ihmiskontakteja susilauman jäseninä. Heille ei ole kehittynyt seksuaalista suuntausta, eli seksuaalisuuden kehitykseen tarvitaan toisia ihmisiä.

Toinen todiste ovat identtiset kaksoset. Jos homous olisi kiinni biologisista tekijöistä, molempien kaksosista pitäisi olla homosek­suaaleja. Näin ei kuitenkaan ole.

Jotkut kristityt pitävät kuitenkin mahdollisena biologisten tekijöiden vaikutuksen homoseksuaalisuuden syntyyn.

Puonnin mukaan syy homoseksuaalisuuteen ovat menneisyyden traumat.

Homoseksuaalisuuden syntyyn voivat vaikuttaa esimerkiksi vanhempien avioero, kylmä isä tai äiti, johon ei ole voinut samaistua, vanhemman aikainen kuolema, omalle sukupuolelle epätyypillinen käytös lapsena, hyväksikäyttö, huonot kaverisuhteet ja ylipäätään rakkauden puute.

Puonti kirjoittaa eräästä tutkimuksesta, jossa selvisi, että yhdelläkään haastatelluista homomiehistä ei ollut normaalia isäsuhdetta. Homoseksuaalisuus ei synny tyhjästä ? eikä sitä voida pitää homoseksuaalin itse aiheuttamana.

Erilaisuus ei vie ihmisarvoa

Homoseksuaalisuuden syiden ymmärtäminen on tärkeää, varsinkin meille uskoville, jotka helposti syyllistymme tuomitsemaan homoseksuaalit ihmiset heidän syntinsä takia. Puonti kuitenkin muistuttaa, että Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumalan tarkoittamassa parisuhteessa on a) kaksi ihmistä, jotka ovat b) aikuisia ja c) eri sukupuolta. (1. Moos.???1: 26???28.)

Mutta jokainen meistä on syntinen. Näemme roskan homojen ja lesbojen silmässä, mutta emme hirttä omassa silmässämme, Puon­ti kirjoittaa. Heteroseksuaalit ovat myös rikkinäisiä ja syntisiä sek­suaalisuuden alueella.

Homoseksuaaleille kuuluu siis sama Jumalan armo ja siunaus niin kuin kaikille muillekin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kirkon pitäisi siunata homoliitot, koska syntiä ei pidä siunata. Raamatun sanasta ei uskovien tarvitse tinkiä, mutta homoseksuaalitkaan eivät ansaitse torjumista vaan rakkautta.

Muutoksen pitkä tie

Jeesukseen uskovalle oikea tapa suhtautua homoseksuaaleihin on tarjota auttavaa kättä sitä tarvitsevalle. Ari Puonti osoittaa kirjassaan ainakin joillekin mahdolliseksi muutoksen heterosek­suaaliseen suuntaan oman ja monen muun kokemuksen kautta.

Evan­ke­liumi on hyvä uutinen myös homoille ja lesboille. Jeesus voi muuttaa sydämen ? Jeesus voi muuttaa myös sek­suaalisuuden. Vaikka muutosta ei tapahtuisikaan,   Jeesukseen uskovalle armo riittää.

Seksuaalisuuden muutos on Puonnin mukaan pitkä ja kivulias tie, eivätkä kiusaukset välttämättä lopu koskaan. Mutta niin kuin jokainen uskova heteroseksuaali on päättänyt taistella syntiä vastaan, niin voi taistella homoseksuaalikin.

Taistelussa tarvitaan uskovia tukemaan, rukoilemaan, kuuntelemaan ja vain seisomaan rinnalla. Niin kuin Ari Puonti toteaa: ’’Jumala on samasta sukupuolesta kiinnostuneen ihmisen puolella, ei häntä vastaan.’’

Artikkeli on julkaistu Nuotta 3/2010 lehdessä.

Teksti: Susanna Sarimaa
https://nuotta.com/nuotta3-2010miten-suhtautua-homoseksuaaleihin/[/b]

Erinomaiset kirjoitukset. Olen ihan samaa mieltä.

On se kuitenkin niin vaikea kysymys, että nähdäkseni näissä esitetyt syyt eivät päde ihan aina, vaan syytä ei löydy. Samoin se on ongelma, että kaikki eivät pysty pysymään erossa asiasta, vaikka haluaisivat. Tarve on liian suuri. Heissäkin on niin kuin mainittiin yhtä paljon eroja kuin heteroissa. Tunnen lapsuudestani kaksi poikaa (ikäisiäni), joista tuli homoja. Toisella lähes täydellinen koti, yksi veli ja yksi sisar, molemmat heteroja ja tummatukkaisia. Tämä oli vaaleatukkainen ja kuopus sekä äidin lemmikki. Vanhemmat pettyivät kovasti. Perhe ei ole missään tekemisissä enää homosuheessa elävän poikansa kanssa. (Nyt vanhemmat ovat kuolleet), en tiedä enää tilannetta. Toisella oli isoveli menehtynyt onnettomuudessa ennen tämän syntymää. Vanhemmat syvästi uskovaisia (lut.) ja vanhoillisia. Kovasti oli hemmoteltu 10 v vanhemman sisarensa ja vanhojen vanhempiensa taholta. Hänkin elää (eli, en tiedä enää) homosuhteessa. Lapsena ja nuorena olivat ihania leikkikavereita meille tytöille, koska pystyimme tykkäämään pojasta ilman syntiä.
Töissä minulla oli vähän aikaa ystävänä lahjakas, komea, nuori homopoika. Hän oli agnostinen uskova, uskovaisesta kodista. Naispapit olivat hänelle tärkeitä, vaikka heillä oli kummallisia käsityksiä mielestäni Jeesuksesta (Jeesus oli mustaihoinen esim.). Nähdäkseni hän ei halunnut eikä elänyt homosuhteissa. Komeutensa ja älykkyytensä takia olisi saanut melkein kenet tahansa työpaikkani naimattomista nuorista naisista, koska oli ns. kaapissa ja seurusteli minun kanssani, joka olin n. 20 vuotta vanhempi. Oli paljon iloa hänestä ystävänä monin tavoin. Pärjäsi loistavasti työelämässä. Huomasin kuitenkin, että hän kärsi, kun ei voinut omantuntonsa takia muodostaa suhdetta mieheen. Ihastui vähän väliä niin kuin tytöt heteromiehiin ja ulkomailla ortodoksisiin munkkeihin. Tietääkseni jakoi vain filosofian ja älyn. En itse onneksi myöskään saanut puuman mainetta, vitsinä pari kertaa kuulin kuitenkin. Toiset homo-pojat kokevat turvaa vanhemman naisen seurassa, toiset taas inhoavat ja sortavat pahemmin kuin heteromiehet.
Pitkän aikaa luulin, että lesbous on täysi valinta seksuaalisesti voimakkaille naisille. En ole siitä varma vieläkään. Yhden lesbonaisen olen varsinaisesti tavannut. Hän oli todella paha, paha ihminen, sekä naisen että miehen viat. Syyttäisin jo psykopaatiksi. Hänellä ehkä oli narsistisia piirteitä, koska yritti tehdä minusta syntipukin rikoksiinsa kiinnijoutuessaan. Keplotteli itsensä härskisti irti kaikesta vastuusta. Hän oli tavatessamme 19-vuotias ja minä 45. Ei yrittänyt sentään minua vietellä, mutta aluksi ihailin hienoa nuorta ihmistä. Se olikin ase: ketä uskotaan, häntä vai minua, jos kantelen, mitä näin osittain ja arvasin loput. Asia ratkesi niin että uhri rakastui raiskaajaansa. Sen jälkeen ei mitään havaintoa.
Siinä se onkin se ongelma miksei papit pysty auttamaan uhreja, jotka kantelevat. Eivät tiedä ketä uskoa ja kuka on uhri. Eivät myöskään jaksa, ehdi, osaa. Jopa terapeuteille sattuu väärintulkintoja, jonka takia asiat eivät selviä, terapeutin puoleen kääntynyttä vain hoidetaan muuten. Sen olen kokenut, että papilta ei saa apua tällaiseen. He väistävät oman etunsa nimissä jne. Kauheita juttuja olen nähnyt näissä konfliktiasioissa kirkossa ja työpaikoilla. Vahvimman oikeus pätee, uhrin ei kannata valittaa ettei käy vielä huonommin. Näistäkin tulisi juttua, vaikka kuinka. Maailmassa, myös kirkossa sielunvihollinenkin on oikeaa uhria vastaan, siksi uskomattomien seurassa saa oikeutta helpommin. Olen saanut oikeutta ateistikommunistien joukossa hämmästyksekseni jopa kaksi kertaa toinen kurssilla ja toinen töissä. Eivät hekään täydellisiä ole, mutta näkivät näissä tapauksissa asian oikean laidan ehkä kokemuksesta eivätkä antaneet tiedossa olevan uskovaisuuteni edes vaikuttaa. Notta semmoista tänään.

1900-luvun loppupuolella sairaalapppi ja terapeutti sielunhoitaja Erik Ewalds toimi miespuolisten homojen parissa ja Irja Kilpeläinen taas teki sielunhoitotyötä naisten  parissa. En paljoa tiedä Kilpeläisen toiminnasta naishomojen suhteen, mutta Erik Ewaldsin luetoja aiheesta ja hänen työstään olen kuunnellut in live.

Tänäpäivänä ovat ajat muuttuneet, kun kirkko siunaa samaa sukupuolta olevia.  Joten ne hyvät tulokset joita Erik Ewalds sai homojen parissa tapahtuivat aikana, jolloin koko yhteiskunta oli homoseksualismia vastaan. Nyt voi sanoa että "eheytyminen" on hyvin vaikeaa, kun epänormaalista on kirkon ja valtion taholta tullut normaalia. Kristityiksi itseään nimittäviä homomiehiä ja naisia en kuitenkaan ymmärrä, kun he raamatusta saavat lukea mitä Jumalan sanoo asiasta. Jos kerta haluaa olla Jeesuksen seuraaja, miksi olla homo?

Uskon että niinkuin juopolla on viinan himo, niin homolla on himo samaan sukupuoleen. Vain elävä Jumala voi vapauttaa kaikenlaisista himoista, jos ihminen itse haluaa. Itse vapauduin tupakan himosta, noin parikymmentävuotta sitten.

Kivat sinulle. Raimo Mäkelä on kuitenkin eniten oikeassa. Olisi hyvä muistaa, että nuoret homot tekivät järkyttävän paljon itsareita n. 25 v. sitten. Mäkelällekin yritettiin kostaa ja tehdä syylliseksi siihen väärin perustein. Muistaakseni Mäkelä tunsi läheisti Ewaldsin ja omaksui hänen ajatteluansa pitkälle.
Enää ei kiinnosta Koiviston homous. Kiinnostaa mitä ajattelee karismaattisuudesta(an). Tai no eikö enää ole homo, se kiinnostaisi, mutta liian pitkä kuunneltavaksi, voisit kertoa sisällön tiivistettynä. Anteeksihan hän sai ihmisiltäkin ja palaamisen armon. Ihmisten keskuudessa ollaan eri asemassa ja arvostuksessa, vaan ei onneksi Jumalan, yksin Armo Kristuksessa riittää. Siinä se Ilosanoma, ei tarvitse tehdä itsaria.
Itse muuten uskon, että on toisilla synnynnäistä, vaan ei kaikilla. Syntyyhän sitä mitä ihmeellisempiä epämuodostumia elintenkin kohdalla. Samoin on selvästi toisilla geeneissä, niinkuin syömishäiriötkin. Ei auta, vaikka istuvat lihapatojen ääressä. Nälkäkuolema tulee toisille terapiasta huolimatta ja oikeasta uskosta tai väärästä uskomattomuudesta huolimatta tai ei tule jne. Ei maailma ole mustavalkoinen kristityllekään. "Ei Jumala pidä sateenvarjoa omiensa yllä" (Tuomenoksa)

Kuuntelin ja katsoin tuon videon.
Jäi outo olo, kun ohjelman pitäjä esiintyy katunaisen asuisena!
Mistä on kysymys? Kun ajattelee . luulisi että vähän miettii
millaisessa asussa esiintyy, jos edustaa Raamatun Jumalaa?

Taisi olla kuitenkin niin, että hän edusti vain omaa itseään.
En myöskään näe positiivisena sitä, että vitsailtiin synneillä!

On sentään kysymys iänkaikkisesta elämästä, joko Helvetissä
tai Taivaassa! Onko sopivaa vitsailla?

Vastaan itse: Ei ole!
Kaikenkaikkiaan jäi paha olo koko tuosta ohjelmasta!

Lisään edelliseen kommenttiini lyhyesti:

Aikoinaan Markku Koivisto toimi harhaoppien julistajana, äärikarismaatikko, väärennetyn evankeliumin julistaja, huijari toisin sanoen!
Sitten ilmeni että hän olikin  homo.
Häipyi asian julkitulon seurauksena Englantiin.
Milloin palasi sieltä ? En tiedä, en ole ollut kiinnostunut hänen toimistaan sen jälkeen
kun kirjoitin hänen harhaoppisista toimistaan! (Paitsi nyt kun katsoin videon!)
Olisiko hän yhtäkkiä uudestisyntynyt kristitty?

Ohjelmassa ei kukaan tuonut esiin Jeesusta Kristusta, vaan siinä jokainen vuorollaan toi esiin vain ihmistä.
Ja se onkin se harha, kun ihminen asettuu tai toiset asettavat Jumalan paikalle, niin että ihmistä ihaillaan
ja hänen tekojaan.
Jeesuksen nimeä hyväksikäyttäen!

Kiitos Rea. Enpä näe vaivaa ja jaksa kuunnella. Mielestäni olet oikeassa, vaikea uskoa, että olisi uudestisyntynyt, kun ei koe Jumalan edessä mitään katumusta. Halunnee palata vain taas pinnalle ja täällä aika unohtaa synnit ja taipumukset julkkisihailun voittaessa. Ihmettelen SLEYtä! Tai sitten sielunhoitaja, rippi-isä tietää enemmän. Epäilen ainakin näillä näkymin. Vaikka olisi oikeasti uudestisyntynyt ylhäältä nyt, en uskaltaisi silti mennä edes viereen istumaan entisten takia.

Stiina

Oli kyllä totta puhuen vaikeaa kuunnella ja katsoa tuo video.

Sitten oli vielä se toinen mies, joka oli tuomittu rikoksista.
Tällaisia henkilöitä haluttiin tuoda uudelleen julkisuuteen!!
Totta se on, että Jeesus armahtaa ja antaa syntejä anteeksi katuvalle, mutta
pitäisikö niistä synneistä tehdä muotia? Ja levitellä kaikkien tietoon!

Sitähän se on, millä tavalla tahansa tuodaan ihmistä esille!
Tämä on se harhaoppi kaikilla harhaoppia julistavilla:

Ihminen on asetettu Jumalan tilalle!