Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Uskontojen uhrien tuki UUT ry Tervehdys UUT:sta!
Eilen kello 7:52 am kirjoittaja jarrut

»  Armo kasvattaa kohti Kristusta
Eilen kello 7:20 am kirjoittaja jarrut

» Wilhelmi Malmivaara /Tekstimme on kappale Vapahtajan n.s. vuorisaarnasta
Eilen kello 7:02 am kirjoittaja jarrut

» Onko kaikki sitä miltä päältäpäin näyttää
Eilen kello 6:51 am kirjoittaja jarrut

»  Niilo Tuomenoksa: Armo on Kristus minun puolestani ja Kristus minussa
To Joulu 14, 2017 9:54 am kirjoittaja Stiina

» ”Luukas 10 – tapa elää” eli ”L10T”
To Joulu 14, 2017 5:05 am kirjoittaja Vierailija

» Terroria on monta lajia
Ke Joulu 13, 2017 9:27 am kirjoittaja Vierailija

»  Niko Vannasmaa,/OiKEIDEN HEDELMIEN PUUTTUMISESTA TE TUNNETTE HEIDÄT
Ti Joulu 12, 2017 5:11 am kirjoittaja jarrut

» EVANKELIUMI KÖYHILLE
Ma Joulu 11, 2017 3:55 pm kirjoittaja Hellevi

Joulukuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty To Marras 09, 2017 1:50 pm



Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus


Historia: Uuskarismaattisuus on osa on osa helluntailais-karismaattista kristillisyyttä. Uuskarismaattisuudesta puhuttaessa käytetään myös nimitystä Pyhän Hengen kolmas aalto. Pyhän Hengen ensimmäisellä aallolla tarkoitetaan Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa syntynyttä klassista helluntailaisuutta. Toisella aallolla tarkoitetaan 1960-luvulla syntynyttä pääsääntöisesti kirkkojen sisällä pysynyttä karismaattista liikettä. (Burgess 2006, 329.)

Kun karismaattinen liike levisi 1960-luvulla, muodostui seurakuntia, joiden jäsenet erosivat perinteisistä kirkkokunnista, mutta eivät halunneet liittyä helluntaiseurakuntiin. Tällaisia seurakuntia johtivat ihmiset, joilla oli siihen hyvin vähän muodollista koulutusta. Tästä johtuen seurakuntien johtajat miettivät, kuinka johdattaa uudet nuoret käännynnäiset kristillisen etiikan mukaiseen elämään. Tähän ongelmaan ratkaisuksi muodostui 1970-luvulla Fort Lauderdalessa, Floridassa alkanut seurakunnan jäsenten opetuslapseutta korostava Shepherding movement joka tunnetaan myös nimellä Discipleship Movement. Ideana tässä liikkeessä oli se, että jokainen kirkon jäsen alistettiin vanhemman kirkon jäsenen paimennettavaksi. (Melton 2005, 186.) Kun paimennusliike levisi maailmalla, se herätti ristiriitaisia tunteita varhaisen karismaattisen liikkeen keskuudessa ja toimi yhtenä liikettä 1970-luvulla jakaneena voimana (McGrath 2000, 235-236).

Karismaattisessa liikkeessä tapahtunut jakaannus ei hidastanut liikkeen kasvamista, vaan kumpikin haara jatkoi kasvuaan ja uuskarismaattinen liike kasvoi vielä nopeammin kuin karismaattinen liike. 1970-luvulta lähtien ympäri maailmaa syntyi useita uusia vanhoista kirkkokunnista riippumattomia seurakuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Vineyard Christian Fellowship, johon kuuluu yli viisisataa kirkkoa lähinnä Pohjois-Amerikassa. Ryhmä sai 1990-luvun alussa maailmanlaajuista julkisuutta ”Toronton siunauksena” tunnetun herätysaallon seurauksena. Jotkut uuskarismaatikot pitävät tätä herätystä Pyhän Hengen neljäntenä ja viimeisenä aaltona ennen lopun ajan alkua (Joutsiniemi 2006, 11). Muita tunnettuja esimerkkejä uuskarismaattisista ryhmistä ovat Kiinassa vaikuttava kotiseurakuntaliike sekä Afrikan mantereella vaikuttavat Afrikan itsenäiset kirkot. (Kärkkäinen 2005, 309-311.) Vuonna 2000 maailmalla arvioitiin olevan 295 miljoonaa uuskarismaattista kristittyä. Tämä ryhmä myös kasvaa Helluntailais-karismaattisista ryhmistä nopeiten (Burgess 2006, xii).

Uuskarismaattisuuden aalto ulottui 1980-luvulla Suomeenkin. Niilo Ylivainion saarnaajauran jälkeen ilmassa oli voimakasta herätyksen ja lopunaikojen odotusta. Vuosikymmenen vaihteeseen mennessä syntyikin muutama uuskarismaattinen seurakunta, kuten Suur-Helsingin seurakunta ja Elävä Sana-seurakunta. Myös Vineyard-liike ulotti vaikutuksensa Suomeen. Uuskarismaattisuus säilyi kuitenkin varsin marginaalisensa ilmiönä 1980-90-lukujen Suomessa. (Joutsiniemi 2006, 8-10.)

Vuonna 1995 Suur-Helsingin seurakunnassa puhkesi Toronton herätyksen tyylinen nauruherätys, joka sai suurta huomiota tiedotusvälineissä. Tämän herätyksen vaikutukset levisivät karismaattisiin seurakuntiin ympäri maata. Kaikissa helluntai- ja vapaaseurakunnissa uutta ilmiötä ei hyväksytty. Tästä johtuen uudistuksen kannattajat perustivat omia rukouspiirejä ja sittemmin kokonaan uusia seurakuntia. Kaikki uuskarismaatikot eivät suinkaan irtautuneet omiksi seurakunnikseen, vaan jäivät vanhan emoseurakunnan sisälle. Tällaisia seurakuntia ovat esimerkiksi helluntaiherätykseen kuuluva Pakilan Risteyspaikka seurakunta ja Järvenpään vapaaseurakunta Arkki. (Joutsiniemi 2006, 10-13.)

Tunnetuimmat uuskarismaattisita seurakunnista ovat City-seurakunnat, joista ensimmäinen perustettiin Joensuuhun vuonna 1995. Cityseurakunnat ovat järjestäytyneet Seurakuntien yhteys ry:n alle. Suomalaiset uuskarismaattiset ryhmät tekevät yhteistyötä keskenään. Tärkein yhteistyön foorumi on Helsingissä kesäisin vuodesta 1997 pidetty Näky-konferenssi. Toinen tärkeä yhteistyön muoto on Visio-kustannuksen tuottama Näky-lehti. Uuskarismaatikkojen ryhmään kuuluu Suomessa muutama tuhat ihmistä. (Joutsiniemi 2006, 72-74.)

Uskomukset ja narratiivit: Uuskarismaattiset kristityt perustavat muiden helluntailais-karismaattisten kristittyjen tapaan oppinsa Raamattuun, jota pidetään Jumalan sanana ja opin sekä uskonelämän ylimpänä auktoriteettina. Toinen merkittävä yhdistävä tekijä on Pyhän Hengen toiminnan korostaminen. Tähän yhteiset piirteet sitten melkein jäävätkin. Kategoria uuskarismaattiset kristityt pitää sisällään hyvin monella lailla ajattelevia ryhmiä.

Armolahjat, kuten profetoiminen, sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen ovat tärkeitä, mutta niitä ei korosteta samalla lailla kuin helluntailaisten keskuudessa. Armolahjoja tärkeämpi käsite on voitelu. Voitelu on kaksiosainen, toisaalta se on kertakaikkinen Pyhän Hengen kaste, toisaalta jatkuvaa elämistä Pyhässä Hengessä. Voitelu on myös Pyhän Hengen antamaa erityistä rohkeutta, taitoa ja viisautta suorittaa jotain tehtävää. Uskovalla voi esimerkiksi olla saarnaamisen, opettamisen, nuhtelemisen tai vakuuttamisen voitelu. Jokainen uskova on voideltu pelastukseen, mutta vain harva on voideltu Ef. 4:11 mukaisen viisitahoisen palvelutehtävän virkoihin. Nämä ovat: apostoli, profeetta, evankelista, pastori ja opettaja. (Joutsiniemi 2006, 35-36.)

Lopunaikojen läheisyys ja odotus on keskeinen piirre kaikessa helluntailais-karismaattisessa kristillisyydessä. Opit tuhatvuotisesta valtakunnasta ja uskovien taivaaseen tempaamisesta ovat suosittuja. Keskeistä lopunaikojen odotuksessa on Yhdysvaltain vanhasta karismaattisuudesta poimittu oppi lopunajan viimeisestä suuresta herätyksestä. (Anderson 2004, 217-218.)

Käsite hengellinen sodankäynti liittyy keskeisesti lopunajan odotukseen. Uuskarismaatikkojen mukaan paholainen haluaa vastustaa lopunaikojen herätystä kaikin keinoin ja mobilisoi kaikki pahuuden voimat tätä tarkoitusta varten. Vain valveutuneet ihmiset ovat perillä asiasta. Kristittyjen tehtävänä on vastustaa pahuuden valtoja jatkuvassa rukouksessa ja oman vaelluksensa puhtaudessa, jolla tarkoitetaan uskovalle soveliasta elämää, mutta myös ajatusten puhtautta. (Joutsiniemi 2006, 41.)

Uuskarismaatikkojen seurakuntaopissa suurta suosiota nauttii soluseurakunta-malli, joka tunnetaan myös nimellä G-12-malli (Government of 12). Tämän ideana on paisuttaa paikallisseurakuntaa kotiryhmien kasvun kautta. Jokaisesta solun jäsenestä on tarkoitus tulla uuden solun johtaja ja uusien solujen synnyn myötä on sitten mahdollista perustaa uusia seurakuntia. Ajatellaan, että jokaisella seurakuntalaisella on kutsu ja armoitus toimia johtajana ja hoitaa kaikkia seurakunnan perustehtäviä. Voidaan sanoa, että G-12-malli käytännössä toteuttaa helluntailais-karismaattista yleisen pappeuden ihannetta. Mallin Raamatullisena perusteena on idea Jeesuksen 12 opetuslapsesta kristinuskon alkusoluna. (Joutsiniemi 2006, 26-27.)

Etiikka ja elämäntapa: Pyhässä Hengessä eläminen läpäisee uuskarismaattisen kristityn hengellisen, mutta myös arkisen elämän. Ei ole mahdollista vaeltaa sekä hengellisen, että maallisen maailman mukaan. Uskoa eletään todeksi ajatuksissa ja teoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa päihteetöntä ja hyvämoraalista elämää. Uusissa uuskarismaattisissa seurakunnissa saattaa olla paljon ”kadulta pelastuneita” ihmisiä, jotka ovat kokeneet elämässään suuria tragedioita ja tulleet niiden myötä uskoon. Tästä syystä Pyhässä Hengessä elämisestä myös annetaan paljon opetusta. (Joutsiniemi 2006, 32-33.)

Hengellisen maailman mukaan vaeltaminen tarkoittaa sitä, että Jumalan valtakunnan asiat asetetaan maallisten asioiden edelle. Uuskarismatikkojen keskuudessa tämä ilmenee muun muassa lähetys ja evankelioimisorientoituneisuutena. Tärkeää on etenkin ystävyysevankeliointi eli evankeliointi arkipäivässä töissä ja harrastuksissa. Myös suuria evankelioimiskampanjoita harrastetaan niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin. (Anderson 2004, 214.) Tavallinen hengessä vaeltamisen muoto on myös se, että uuskarismaatikko jättää vuodeksi tai pariksi opintonsa tai työnsä mennäkseen opiskelemaan johonkin karismaattiseen raamattukouluun. Hengessä vaeltamiseen kuuluu myös säännöllinen kymmenysten lahjoittaminen jumalanvaltakunnan työhön. (Joutsiniemi 2006, 33.)

Rituaalit: Uuskarismaattiset kristityt käyttävät vesikastetta ja viettävät ehtoollista, kuten muukin kristittyjen valtavirta. Tämän lisäksi saatetaan harjoittaa sairaan öljyllä voitelua ja jalkojen pesua ennen ehtoollista. Näitä sakramentteja ei nähdä armonvälineinä, kuten vanhoissa kirkoissa, vaan vertauskuvallisena pyhänä toimituksena Raamatun antaman esimerkin mukaan. Yleensä myös termiä sakramentti vältetään ja toimituksista puhutaan pelkästään niiden nimillä. (Burgess 2006, 414.)

Kaste on yleensä upotuskasteena toteutettu uskovien kaste. Kasteelle pääsyn edellytyksenä on oman uskon julkinen tunnustaminen. Usein kasteen myötä saavutetaan seurakunnan täysvaltainen jäsenyys. Henkilökohtaista uskonratkaisua painotetaan enemmän, kuin seurakunnan täysvaltaista jäsenyyttä. Myös sellainen henkilö, joka ei halua liittyä seurakuntaan voidaan kastaa. (Joutsiniemi 2006, 30.)

Ehtoollista pidetään yhteysateriana, jossa Jeesus on läsnä. Ehtoollista sinänsä ei nähdä armonvälineenä, mutta säännöllistä osallistumista ehtoolliselle pidetään hyvänä asiana hengelliselle kasvulle. Ehtoollisaineina käytetään happamatonta leipää ja yleensä viinin sijasta mehua. Ehtoolliselle pääsy ei yleensä edellytä kastetta. (Burgess 2006, 416.)

Pienryhmätoiminnan lisäksi uuskarismaattisen seurakunnan viikko-ohjelmaan kuuluu jumalanpalvelus. Se on vapaiden suuntien tavoin hyvin vapaamuotoinen. Keskeistä on spontaanius ja avoimuus Pyhän Hengen johdatukselle. Keskeisessä osassa ovat saarna, ylistyslaulut ja todistuspuheenvuorot. Kaiken päämääränä on Jumalan aito kohtaaminen. (Burgess 2006, 464.)

Tiedot päivitetty: 16.03.2007
Yhteys muihin uskontoihin
Emouskonnot

   Kristinusko

Lähteet
Artikkelit

Kärkkäinen, Veli-Matti : : Vapaakristillisyys, helluntailaisuus ja baptismi. Teoksessa Pekka Metso ja Esko Ryökäs (toim.) Kirkkotiedon kirja, 285-326. Helsinki: Kirjapaja oy, 2005.
Kirjat

Anderson, Allan: An introduction to Pentecostalism. Cambridge: Cambridge University Press, 2004.

Burgess, Stanley, M: Encylopedia of Pentecostal and charismatic Christianity. New York: Routledge, 2006.

McGrath, Alister: Modernin Teologian Ensyklopedia. Helsinki: Kirjapaja oy, 2000.

Melton, Gordon, J: Encylopedia of Protestantism. New York: Facts on File, 2005.
Opinnäytetyöt

Joutsiniemi, Elina: Cityseurakunnat Suomessa. Ekumeniikan Pro gradu -tutkielma . Helsinki: Helsingin yliopisto. Systemaattisen teologian laitos, 2006.

Luttinen, Anja: Uskon Sana - uuden uskonnollisen yhteisön synty. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopisto.Kulttuurien tutkimuksen laitos. Uskontotiede, 1985.

Munck, Krisse: Nauru Toronton siunauksessa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Uskontotieteen laitos, 2006.
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=29

Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 380
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty To Marras 09, 2017 2:09 pm

Tässä nyt on näitä uuskarismaattisuuden ja helluntaikarismaattisuuden selvityksiä.
Vähän on omituinen soppa, ja kun vielä Raamatullista oppia mukamas edustetaan, samalla Pyhää Henkeä koroitetaan, niin herää kysymys, mistä on oikein kysymys!

Jeesus on Raamatun mukaan seurakunnan pää, mutta Häntä ei edes mainita. Näitä oppeja levitellään ympäri maailmaa niin Afrikassa kuin Kiinassakin, täällä Pohjolassa myös. Tavalliset rivikristityt eivät huomaa mitään väärää missään, vaan kaikki sammakot ja käärmeet nielaistaan kokonaisina. Miksi? Siksi kun ei tutkita Raamatun sanaaa.

Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 380
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Tunnustuskuntiin ...

Viesti  Stiina lähetetty La Marras 11, 2017 3:52 pm

Tekisi mieli sanoa jotain, mutta ehkä en nyt sano muuta, kuin että hedelmä, joka jo on näkynyt, on kaikkea muuta kuin hyvää. Crying or Very sad

Stiina

Viestien lukumäärä : 79
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

OPETUSTA

Viesti  Stiina lähetetty La Marras 11, 2017 9:17 pm

Ajatus viimeisestä tuomiosta
askarruttaa monia. Se ei tunnu
sopivan nykyajan ihmisen
oikeudentajuun eikä maailmankuvaan.
Joidenkuiden mukaan on sietämätöntä
ajatella, että armollinen Jumala lä-
hettäisi ketään kadotukseen. Yhä useampi
väittää: ”Minun jumalani ei ole
tuollainen!”
Viimeinen tuomio ei kuitenkaan ole
mielipidekysymys. Se ei ole sidoksissa
siihen, kuinka järkevänä tai karmeana
me sitä pidämme. Tuomiopäivä
on asia, jonka Jumala on ilmoittanut
Raamatussa. Mistään muualta emme
saa siitä varmaa tietoa.
Pienikin synti ansaitsee tuomion
Raamatun mukaan tulee aikojen lopulla
päivä, jolloin ”paljastuu maa ja
kaikki, mitä ihminen on maan päällä
saanut aikaan” (2. Piet. 3:10). On tärkeä
muistaa, että ”Jumalalta ei voi salata
mitään. Kaikki, mikä on luotu, on
avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän
on tehtävä tili” (Hepr. 4:13). Tuona
päivänä paljastetaan kaikki ne salaisetkin
kauheudet, rikokset, valheet,
pahat ajatukset ja muut synnit, jotka
eivät koskaan olleet tulleet julki.
Ihmiset tuomitaan ”tekojensa mukaan”
(Ilm. 20:12-13). Vaikka ei olisi
tappanut ketään, mutta olisi valehdellut,
olisi silti tuomion alainen: ”Sillä
se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia,
mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa,
on syypää kaikilta kohdin” (Jaak.
2:10). Yksikin Jumalan tahdon vastainen
teko, sana tai ajatus riittää siis
perusteeksi iankaikkiseen rangaistukseen.
Jokainen synti on rajan ylitys.
Millainen on tuomitseva
Jumala?
Nykyaikana hoetaan, että Jumala ei
tuomitse ketään vaan armahtaa jokaisen.
Jos tämä ajatus viedään loppuun
asti, silloin Hitler ja Stalin riemuitsevat
kerran taivaan suurissa juhlissa.
Mikään pahuus ei voisi kadottaa
ihmistä.
Raamatun Jumala on kuitenkin Pyhä
Jumala, jonka olemuksena on ehdoton
totuus ja oikeudenmukaisuus.
Hänessä ei ole minkäänlaista pahuutta
eikä vääryyttä. Siksi hän edellyttää, että
myös hänen luomassaan maailmassa
vallitsisi totuus ja oikeus. Kaikki
synnit ja vääryydet ovat julkea loukkaus
Jumalaa kohtaan. Ne rikkovat
Jumalan asettaman hyvän järjestyksen
ja ovat kapinaa Luojaa vastaan. Jos
Jumala hyväksyisi ihmisten pahuuden,
hän kieltäisi oman olemuksensa ja toimisi
vastoin omaa sanaansa. Sellaiseen
Jumalaan ei voisi luottaa.
Siksi Jumalan täytyy kerran tuomita
kaikki, mikä on vastoin hänen tahtoaan.
Pahuuden pitää päättyä ja pyhyyden
päästä kaikkialla valtaan. Vain
siten toteutuu Jumalan hyvä tahto.
Jeesus vapauttaa tuomiosta
Kaikki armahtava Jumala ei olisi enää
pyhä. Kaikki tuomitseva Jumala ei
puolestaan olisi enää armollinen. Siksi
meidän on välttämätöntä säilyttää jännite
pyhän ja armollisen Jumalan vä-
lillä. Hän on molempia.
Kuinka kukaan sitten voi pelastua,
jos ”kaikki ovat luopuneet ja käyneet
kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee
hyvää ... sillä kaikki ovat tehneet
syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”
(Room. 3:12, 23)?
Ratkaisu tähän on Jumalan hyvä
pelastussuunnitelma. Kaikki joutuisivat
kadotukseen, jos meidät tuomittaisiin
vain tekojemme perusteella. Siksi
Jeesus ristillä ”kärsi rangaistuksen, että
meillä olisi rauha, hänen haavojensa
hinnalla me olemme parantuneet ...
hän antoi itsensä sovitusuhriksi” (Jes.
53:5, 10). Jumalan Poika onkin kärsinyt
sen rangaistuksen, joka oikeuden
mukaan kuuluisi meille. Kaikki
meidän pahat tekomme, sanamme ja
ajatuksemme on sovitettu Golgatan
ristillä.
Pääsevätkö kaikki taivaaseen?
Onko sitten niin, että kaikki pelastuvat
tämän uhrin ansiosta, jos tuo sovitustyö
koskee jokaista ihmistä? Valitettavasti
ei!
Jumala on hyvin selkeästi ilmoittanut
ainoan keinon vapautua tuomiosta:
”Jumala näki hyväksi saarnauttamansa
hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka
uskovat” (1. Kor. 1:21).
Tarvitaan siis ”hullutuksen” eli ristin
sovitustyön saarnaaminen kaikille
ihmisille. Vapautuminen tuomiosta
tapahtuu evankeliumin julistamisen
avulla. Evankeliumin saarna synnyttää
puolestaan ihmisessä uskon Kristukseen.
Usko tuo Jeesuksen ihmisen elä-
mään ja vapauttaa hänet kaikesta synnistä
ja tuomiosta. Uskon kautta me
olemme siis vapaat rangaistuksesta ja
kadotuksesta.
Syntien anteeksiantamiseksi meidät
on myös kastettu Kristukseen. Näinhän
Raamattu kehottaa: ”Kääntykää
ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen
Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin
anteeksi” (Ap. t. 2:38). Usko
ja kaste pelastavat ihmisen tuomiosta
ja helvetistä: ”Joka uskoo ja kastetaan,
pelastuu” (Mark. 16:16).
Kristitty odottaa viimeistä
tuomiota iloiten
Jos hylkäämme ajatuksen viimeisestä
tuomiosta, teemme Jumalasta valehtelijan.
Silloin hänen sanansa ei pitäisi
paikkaansa. Silloin hän ei myöskään
olisi pyhä eikä oikeudenmukainen
vaan lepsu armahtelija.
Viimeisen tuomion hylkääminen
antaa myös väärän kuvan pelastumisesta.
Me emme pelastu automaattisesti.
Meidän on tärkeä kuulla puhdasta
evankeliumin sanaa, joka vakuuttaa
meille Kristuksen sovitustyötä ja syntien
täydellistä anteeksisaamista. Näin
meidän ei tarvitse pelätä tuomiota,
vaan saamme iloinen ja turvallisesti
odottaa Kristuksen paluuta ja iankaikkista
autuutta.
M
Petri Hiltunen
Mitä Raamattu opettaa
viimeisestä tuomiosta?
12 Pyhäkön Lamppu 4/2017

Stiina

Viestien lukumäärä : 79
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

Viesti  jarrut lähetetty Su Marras 12, 2017 4:13 pm

Stiina, Kiitos hyvästä opetuskirjoituksesta.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1472
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tunnustuskuntiin sitoutumaton uuskarismaattisuus

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa