Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt. Jes. 49:14.
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyTänään kello 12:45 pm kirjoittaja Stiina

» Sakarjan selitysteos
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyTänään kello 12:38 pm kirjoittaja Stiina

» HUOMIO nyt!
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyEilen kello 3:05 pm kirjoittaja Vierailija

» feis tu feis
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyEilen kello 8:12 am kirjoittaja jarrut

» Ylhäältä tuleva viisaus
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja arkikalusto

» Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyEilen kello 7:44 am kirjoittaja arkikalusto

» JORMA PIHKALA krjoituksia ja äänityksiä
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyEilen kello 7:27 am kirjoittaja jarrut

» Sakramenttioppi
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyTi Syys 17, 2019 2:10 pm kirjoittaja rauhansoturi

» kummituksista
Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä EmptyTi Syys 17, 2019 11:01 am kirjoittaja Vierailija

Syyskuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

Siirry alas

Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä Empty Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

Viesti  Hellevi lähetetty Su Joulu 17, 2017 10:29 am

Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

Ehkä  tämänkin lehden lukijoiden joukossa on niitä, jotka tuntevat itsensä unohdetuiksi  ja hylätyiksi.  Tuntuu  siltä,  että  Jumala on  kadonnut  ja  jättänyt  vaivatun  sielun harhailemaan   yksin   pimeään.   Tällaisten syvien  tuntojen  ahdistamille   tahdon  vakuuttaa,  että  Kristus  on  juuri  tällaisessa tilanteessa sinua äärimmäisen lähellä!

Johanneksen   evankeliumin   alkuluvun mukaan  ”me  katselimme  hänen  kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”.  Kuitenkin,  sovituksen hetkellä  Golgatalla Jumala  sammutti  kaikki  valot.  Evankeliumissa  kerrotaan  kuinka kuudennella  hetkellä  (siis  keskipäivällä klo 12.00) tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen”.
Golgatalla  Kristuksen  kirkkaus  peittyy kokonaan  pimeään, mutta autuas se ihminen, joka tämän suuren pimeyden keskellä, ja  juuri  siellä,  saa  alkaa  hahmottaa  Kristuksen muotoa. Ristiinnaulittava  Kristus  siis  peitetään ja sovitus tapahtuu ihmissilmiltä salattuna.

Mutta samalla on käsittämätöntä, että juuri keskellä  mitä  suurinta  pimeyttä  loisti  silloin ja loistaa vieläkin, ristin evankeliumin kautta,   kaikkein  ihmeellisin   kirkkaus   ja valo, mitä maailmankaikkeudessa on! Juuri  siksi  voi  jokainen  unohdettu  ja  hylätty ihminen  kohdata  Jumalan  armon  keskellä oman elämänsä suurinta pimeyttä.

Vaikka  meidän elämämme  olisi tunteiden  ja  tosiasioiden  tasolla  kuinka  kaukana Jumalasta tahansa ja kaiken arvostelun alapuolella,  niin  lohduttavaa  on  tietää,  että Jumalan  ei  tarvitse  tehdä  paljon  työtä  voidakseen murtautua läpi suuren ja massiivisen  pimeyden  muurin  päästäkseen  meitä lähelle,  sillä  Hän  on  jo  siellä –ja  sinne, keskelle  pimeyttä  on  Jumala  tuonut  syntien  sovituksen  ja  anteeksiannon  ihmeellisen kirkkauden Jeesuksen ristissä.

Raamatun   ensimmäisissä   jakeissa   ilmoitetaan   Jumalan   pelastussuunnitelman suuntaviivoja.  Kerrotaan  kuinka  jo  ennen ihmistä  ”pimeys  oli  syvyyden  päällä,  ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä”. Vielä  nytkin  turmeluksen  ja  pahuuden voimat   pyrkivät   painamaan   onnettomia ihmislapsia   syvyyteen,   mutta   yhä   vielä myös  Jumalan  Henki  liikkuu  suurien  syvyyksien päällä etsien alas painettuja, nöyryytettyjä  ja  rikkirevittyjä  ihmisiä.  Pimeys lisääntyy  lopun  lähetessä,  mutta  vieläkin Jumalan  suuri  valkeus,  Kristus,  ilmestyy juuri siellä, keskellä ihmisten omaa autiutta ja tyhjyyttä pimeydessä ja syvyydessä.

Jumalan armo  ja  Kristuksen sovitustyö ovat   jo   valmiiksi   odottamassa   alhaalla syvyyden  ja  kaiken  synkeyden  keskellä. Johannes  1:5  toteaakin:  ”Valo  loistaa  pimeydessä,  pimeys  ei  ole  saanut  sitä  valtaansa”. Tämä tarkoittaa sitä, että pimeys ei voi koskaan sammuttaa tai tehdä tyhjäksi Kristuksen evankeliumia.

Mutta juuri pimeässä kulkeva  voi  nähdä  valon,  niin  kuin  profeetta  sanoo  (Jes.  9:1):  ”Kansa,  joka
 pimeydessä  vaeltaa,  näkee  suuren  valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” Jumala  suorastaan  asuu  ihmisten  heikkouden   ja   murtuneen   elämän   keskellä.

Profeetta  julistaa  tämän  ihanan  sanoman näillä  sanoilla  (Jes.  57.15):  ” Sillä  näin sanoo Korkea  ja Ylhäinen,  jonka asumus on  iankaikkinen  ja  jonka  nimi  on  Pyhä: Minä  asun  korkeudessa  ja  pyhyydessä  ja niitten  tykönä,  joilla  on  särjetty  ja  nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.”

Tämä  ei  tarkoita,  että  Jumalalla  olisi kaksi  erilaista  asuntoa,  varsinainen  asunto korkeudessa   ja   pyhyydessä,   ja   toisaalta joku   lääkärin   vastaanottohuone   alhaalla särjettyjen,  ruhjottujen  ja  alhaisten  ihmisten  vastaanottoa  varten.  Jumalan  asuinsija korkeudessa  ja  murtuneen  ja  nöyryytetyn ihmisen henki ovat ikään kuin samaa asuntoa.   Hepreankielen   sana   asua (shakan) merkitsee enemmän kuin vain asettua asumaan.

Se  merkitsee  pysyvää  jäämistä  tai vakiintumista. Älä  siis  enää  pelkää,  vaikka  pimeys onkin   synkkänä   ympärilläsi,   sillä   myös Jumalasi  asuu  siellä.  Jerusalemin  temppelin  pyhin  paikka  oli  kaikkeinpyhin.  Se  oli täysin  pimeä  huone,  sillä "Herra on sanonut  tahtovansa  asua  pimeässä”(1.  Kun. 8:12).
Jos sinun  haavasi  ja  heikkoutesi estävät  sinua  nousemasta  ylös,  niin  iloitse siitä,  että  saat  olla  alhaalla  pimeässä,  sillä siellä  opitaan  tuntemaan  kaikkein  läheisimmin Isän sydän ja Kristuksen haavat.

Jouko Nieminen http://www.evank.org/pdf/AR_2013-2.pdf
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 354
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä Empty Vs: Jouko Nieminen: Sinulle joka elät keskellä suurta pimeyttä

Viesti  Hellevi lähetetty Pe Toukokuu 11, 2018 3:09 pm




Psalmit 139




1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5 Sinä olet saartanut minut edestä
ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.
7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi,
minne paeta sinun kasvojesi edestä?
8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,
niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,
ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:
yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,
sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti;
ihmeelliset ovat sinun tekosi,sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,
kun minut salassa valmistettiin,
kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.
Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut
kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi,
Jumala, kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,
olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä.
-Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!
Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat
turhaan sinun nimesi-nuo sinun vihollisesi.
21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat,
enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan,
he ovat minun omia vihollisiani.

23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni,
koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,
niin johdata minut iankaikkiselle tielle.



Jumala on kaikkialla läsnä oleva, kaikki tietävä Jumala! Hän ei koskaan ole kaukana,
Hän on aina läsnä, lähellä, silloinkin kun meistä tuntuu, ettei Hän kuule,
eikä näe. Sitä on meidän vaikea käsittää, koska se ylittää kaiken inhimillisen
ymmärryksemme, niin teoriassa kuin käytännössä. Kaikkein pyhimmänkin ihmisen
on vaikea tajuta tätä elävän Jumalan läsnä olemista, ja ihminen toimii niin kuin ei Jumala
näkisi kaikkea.

8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;
jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,
niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä
ja asettuisin asumaan meren ääriin,
10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,
sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,
ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:
yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus.


Minne ikinä ihminen menee tai piiloutuu, sielläkin Jumalala on ja Hänen kätensä
ohjaa, läpi kurjuuden pimeyden luo Jumalan läheisyytensä valon. Eikä tässä ole
kysymys syntisestä, niin kuin yleensä oletetaan, joka tahtoisi yön hänet peittävän,
vaan huolestunut ihminen joka pelkää menehtyvänsä onnettomuuden pimeyteen.

Sinun kaikkinäkevät silmäsi, Sinun kaikkivoivat kätesi ovat siinä syvimmässäkin
pimeydessä, mitä ei yksikään ihmissilmä näe eikä ihmiskäsi kosketa, Sinä toimit:
SINÄ, kaikkialla läsnä oleva, jolle ei ole mitään vastakohtaa, taivas tai kadotus,
kotona tai kaukana poissa, ei myöskään vastakohtaa pimeydelle ja valolle:
on minua lähellä, kun vaellan läpi kuolemanvarjon laakson ja sieltäkin Sinä minut pelastat!
(Eikä pimeydessä ja yössä olevat rikoksetkaan jää Häneltä näkemättä, mutta tästä
ei tässä kohdassa ole kysymys. )


Poimintojani
Otto von Gerlach Raamatunselityksiä 1853.

Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 354
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa