Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
Syyskuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Kestääkö usko

Siirry alas

Kestääkö usko

Viesti  jarrut lähetetty Ma Helmi 12, 2018 8:33 am





Kestääkö usko (Matt 24:1-14)

Seppo Ruotsala
Virsi (muotoa 472:4 tai 472 tai 472:1,3,5-7)
Testi
Joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Jeesus sanoi nämä sanat opetuslapsilleen. Hän oli varoittanut heitä monista vaaroista ja kiusauksista, joita hänen seuraajansa tulevat kohtaamaan. Heitä tullaan johtamaan harhaan, pannaan ahtaalle, jopa surmataan ja kaikki kansat vihaavat heitä Jeesuksen nimen tähden. Vääriä profeettoja ilmaantuu, laittomuus lisääntyy ja monien rakkaus kylmenee.

Ja sitten Jeesus sanoi nuo sanat: joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Sain uskon kipinän sydämeeni nuorena lukiopoikana 60-luvulla. Seurakuntamme nuoria oli ohjaamassa innokas nuorisotyöntekijä ja hänen toimestaan laulusta ja soitosta tuli tärkeä osa nuorten toimintaa. Seurakuntanuorissa tarvittiin kitaransoittotaitoista väkeä. Rautalankamusiikin innoittamana olin saanut kitaran ja opetellut muutaman soinnun. Ja niinpä minä kitarani kanssa löysin paikkani seurakuntanuorten joukosta. Siellä usko syntyi ja kasvoi. Seurakunnasta tuli meille monelle mukanaolleelle tosi tärkeä paikka. Se vei minut opiskelemaan teologiaa ja papin työhön. Sitä olen saanut tehdä jo lähes 40 vuotta.

Muistan vielä aivan selvästi, kun nuorisotyönohjaajamme opasti meitä nuoria pysymään lujina uskossamme. Hän varoitti monista vaaroista. - Pitäkää lujasti Jeesuksesta kiinni. Niin säilytätte uskonne kaikissa kiusauksissa. Hän halusi kaikella tavalla juurruttaa meitä Raamattuun ja seurakuntaan. Ne olivat nuorelle kristitylle hyviä ohjeita ja neuvoja. Niistä on riittänyt evästä tähän päivään saakka.

Joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Seurakuntanuorissa uskon elämä pysyi turvallisissa raameissa kouluvuosien ajan. Tuli aika, jolloin piti jättää tuo turvallinen ja tuttu yhteisö. Tarvittiin uudenlaista etsimistä, asioiden kyselemistä ja kasvua. Nuoruus oli takana, aikuisuus odotti. Se merkitsi muutosta myös uskonelämässä. Muistan lukeneeni usein Paavalin korinttilaiskirjeen kohtaa, jossa hän sanoo:- Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset.
Nyt kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor 13:11-13)

Sana liittyy apostoli Paavalin rakkauden ylistyslauluun. Vaikka lapsuus on takana, emme näe emmekä ymmärrä kaikkea. Joudumme katsomaan tätä elämää kuin kuvastimesta, peilistä.Ehkä Paavali ajatteli aikansa kuparipeilejä, jotka olivat heikkoja ja antoivat epäselvän kuvan. Vasta perillä saamme katsoa Jumalaa ja Vapahtajaa kasvoista kasvoihin.

Loppuun asti kestäminen on uskossa, toivossa ja rakkaudessa pysymistä. Saan kysyä, mitä ne juuri nyt, tässä minun elämäntilanteessani merkitsevät? Saan katsella avoimin silmin elämää. Näen siinä paljon sellaista, mitä en ollenkaan ymmärrä. Näen siinä vajavuutta ja puutteita. Mutta juuri heikkona ja avuttomana saan olla Jumalan lapsi.

Tapaan hänet yllättäen sairaalassa. Tuttu mies.
-Mitäs sinä täällä, kysyn?
-Minulla on vakava sairaus. Lääkärin mukaan elinaikaa ei ole enää paljon jäljellä. Loppua kohti ollaan kulkemassa. Olen pitkään hiljaa, ennen kuin osaan mitään sanoa. Vähitellen alamme kysellä kaiken tarkoitusta. Yhdessä katselemme elämää kuin arvoitusta.

Joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Tuo kehotus on rohkaisu. Kerran tämä kaikki loppuu. Ahtaalla olo ja laittomuus päättyvät. Elämällä on päätepiste. Vaikka horisontti on kaukana, se kuitenkin siintää. Siksi ei pidä luovuttaa, antaa periksi. Raamattu antaa selvän lupauksen, että Herra on uskollinen. Hän kulkee kanssamme. Hän on avannut tien perille Isän kotiin.

Jumala, taivaallinen Isä.
Kiitos, että saan katsoa tulevaa päivää rohkein mielin. Anna voimaa tämän päivän matkalle. Sinä annat hetken kerrallaan. Kiitos että jokaisessa hetkessä olet kanssani. Sinä Herra olet luvannut varjella lähtemiseni ja tulemiseni nyt ja aina. Luotan siihen sanaan. Vapauta minut siitä, mikä sitoo minua katkeruuteen ja itsesääliin, levottomuuteen ja pelkoihin. Ohjaa minut vapauteen, jonka sinä voit antaa. Kiitos, että sinä annat voimaa kestämiseen. Kiitos, että se ei ole minun omassa varassani. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä. Aamen.

http://notes.evl.fi/hartaudet.nsf/7ea9c8162577e39ac2257666004549ec/2b013362952178bcc2257839004743f6?OpenDocument
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1840
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa