Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa
Eilen kello 7:45 am kirjoittaja jarrut

» Väärä tuhatvuotinen valtakuntaoppi irrottaa meidät Kristuksesta
Eilen kello 7:38 am kirjoittaja jarrut

» Kristuksen rakkaus syntisiin
Eilen kello 7:17 am kirjoittaja jarrut

» TIEDOKSI tänään
Su Heinä 15, 2018 12:00 pm kirjoittaja jarrut

» Valheet sisäisistä parantumisista
Pe Heinä 13, 2018 12:24 pm kirjoittaja Stiina

» kummituksista
Pe Heinä 13, 2018 9:05 am kirjoittaja jarrut

» Älä katso minua
Pe Heinä 13, 2018 8:28 am kirjoittaja jarrut

» Yksinäiset ja kurjat
Pe Heinä 13, 2018 7:49 am kirjoittaja jarrut

»  USKOVAT DEMONISIA OLENTOJA?
Ke Heinä 11, 2018 7:00 am kirjoittaja jarrut

Heinäkuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

TODELLINEN LOHDUTUS

Siirry alas

TODELLINEN LOHDUTUS

Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty Pe Helmi 16, 2018 8:18 am


TODELLINEN LOHDUTUS



Maailmassa on aina ollut levotonta. Joku on väittänyt, että toisen maailmansodan jälkeen on käyty jo 300 sotaa. Kriisit näyttävät olevan normaali tila tätä maailmaa ajatellen; hyvinvointi, rauhantila ja ulkonainen mukavuus taas poikkeuksellista ja nopeasti ohimenevää. Ihminen elää menneen kriisin jälkivaikutuksen ja tulevan kriisin esimaun välisessä jännityksessä. Siksi jokainen hyvä ja rauhallinen päivä on erikoinen lahja.

Mistä me nyt löydämme todellisen lohdutuksen? Jos lohdutuksemme on ulkonaisissa ja ajallisissa, emme pysty sitä löytämään. Sen tulee olla näkymättömissä ja iankaikkisissa, sillä "näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia" (2 Kor 4:18). Kaikki ajalliset ovat katoavaisia; vain iankaikkiset ovat pysyviä.

On ajallista, että olen tänään syntinen ja turmeltunut. Pyhityksenikin on vain ajallista. Iankaikkista on taas se, että olen autuas uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. On ajallista, että olen sairas ja raihnainen ja sairauteni on tullut vain pahemmaksi. Myös parantumiseni yhtä hyvin kuin terveytenikin on vain ajallista. Usko Kristukseen taas yhdistää minut siihen elämään, jossa ei ole sairautta, kipua eikä kuolemaa, vaikka ruumiini maaksi maatuukin

Nuorempana ajattelin, että ihmisessä on vain ulkonainen ajallista ja katoavaa, mutta sisällinen on iankaikkista ja kestävää. Siksi on pyrittävä ulkonaisesta sisäiseen. Vähitellen olen joutunut oppimaan senkin, ettei ihmisessä itsessään ole mitään kestävää. Myös kaikki meissä oleva sisäinen voi hajota. Kaikki sydämemme tunteet, kokemukset ja siellä oleva varmuus voi hetkessä haihtua. Ihmisessä ei ole mitään varmaa, ei sisäisessä eikä ulkonaisessa. Vaikka mentäisiin olemuksessamme kuinka syvälle tahansa, sieltä ei löydy rauhan ja lujuuden saareketta. Kaikki meissä oleva on niin heikkoa, se on vain tomua. "Kaikki liha on kuin ruoho, ruoho kuivuu" (Jes 40:6).

Tämän huomaaminen voi olla järkyttävä kokemus. Sittenkin kuvittelemme löytävämme sisimmästämme turvapaikan ulkonaisen maailman myrskyissä. Mutta älä etsi lohdutusta omasta sisimmästäsi, älä mistään, mitä siellä on. Älä etsi lohdutusta toisista ihmisistä, vaikka toki Jumala voi lohduttaa toisten kautta. Missään luodussa ei ole turvaa. Turva on yksin Jumalassa, joka on luomaton.

Jesaja sai aikoinaan Jumalalta kehotuksen lohduttaa. Mutta lohdutuksen peruste on yllättävä keskellä maailmanaikojen myllerrystä. "Puhukaa suloisesti - julistakaa - että - velka on sovitettu" (Jes 40:2).

Tuollainen lohdutuksen sisältö ei tunnu mielekkäältä, ellemme suostu myöntämään, että syvin ahdistuksemme onkin suhteemme Jumalaan. Se suhde on velkamme tähden poikki. Turvattomuutemme varsinainen aiheuttaja ei ole kolmannen maailmansodan puhkeaminen, ei sairastumisemme, kuolemamme. Kaikki tuo on epämiellyttävää, mutta yhtä tilapäistä kuin muukin näkyvä. Yhteys Jumalaan taas on iankaikkista ja se kestää ja antaa lopullisen turvan. Siksi voimme sanoa: "Kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.'' (Ps 73.)

Ehjä yhteys Jumalaan minulla voi olla vasta silloin, kun jokahetkinen syntisyyteni ja loputon velkani on sovitettu. Niinpä jälleen meidät johdatetaan ainoalle turvapaikalle maailmassa - Golgatalle. Siinä minun edessäni on Kristus turvattomana, jotta minulla olisi turva, ahdistettuna, jotta minulla olisi rauha, syntisenä, jotta minä olisin puhdas, syyllisenä, jotta minä olisin syytön. Vaikka koko maan piiri vapiseekin, niin risti kestää. Kunpa tyytyisin tähän lohdutukseen enkä muusta lohdutuksesta huolisi.

avatar
Hellevi Raitosalo

Viestien lukumäärä : 401
Join date : 23.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa