Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
Syyskuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Kun tuska on suuri

Siirry alas

Kun tuska on suuri

Viesti  jarrut lähetetty La Maalis 17, 2018 6:53 am




Kun tuska on suuri

Matteuksen Getsemane-kuvaus Jeesuksesta on toisenlainen kuin hänen muut kertomuksensa Herrasta. Getsemanessa Jeesus on "inhimillinen". Hänen takanaan ovat hänen elämäntyönsä huippukohdat, takana on temppelin rohkea puhdistaminen toiminnasta, joka ei sinne kuulunut, takana on itkevien ihmisten lohduttaminen, sairaiden parantaminen, heikkojen armahtaminen, nälkäisten ruokkiminen, myrskyjen asettaminen. Jeesuksen ympäriltä puuttuvat Getsemanessa suuret teot ja suuret kansanjoukot ja suuttuneet fariseukset.

Tilanne on kovin toisenlainen kuin mihin olemme tottuneet. Ja tässä uudessa tilanteessa Jeesusta tulee esille uusi piirre. Getsemanen yössä hän on kuin kuka tahansa meistä. Voimme samaistua häneen, koska nyt hän on yksin, heikko, hän suree ja hän murehtii. Kuormat käyvät yli hänen voimiensa. Tiedämme omasta elämästämme, mitä tämä on.

Getsemanen pimeydessä voi Jeesuksen vierelle siksi hiljaa kulkea kurjin ja heikoin ihminen. Getsemanen Jeesus tietää omasta kokemuksesta, mitä syvässä ahdistuksessa ja suuressa surussa oleminen on – ja murheen murtamat vaistoavat sen.

Matteuksen kuvaus Jeesuksesta Getsemanessa on kuin ikkuna Mestarin salattuun sisimpään. Siitä sisimmästä emme tiedä paljoa koska Jeesus ei juuri koskaan puhunut omasta sisimmästään ihmisille. Johanneksen evankeliumin alussa käy ilmi hänen suuri varovaisuutensa suhteessa ihmisiin. Johannes kertoo, ettei Jeesus "uskoutunut heille".

Niin hän menetteli läpi julkisen toimintansa. Kovissakin paineissa hän kätki itsensä. Tiedämme kyllä, että hän joskus itki. Mutta muutoin hänen sisimpänsä perimmäiset tunnot jäivät muilta näkemättä. Vasta täällä, hänen toimintansa lopulla, hän jakoi osan sisimpänsä tunnoista muutaman kaikkein läheisimmän ihmisen kanssa. Tämä tekee hänet inhimilliseksi, tässä hän ei ylitä meitä vaan me voimme ymmärtää häntä.

Aikaisemmin hän oli aina puhunut toisten sieluista ja kantanut niistä huolta. Mutta nyt hän puhui - ehkä ensimmäisen kerran jollekin ihmiselle avoimesti - omasta sielustaan! Vanhan käännöksen mukaan hän sanoi: "Minun sieluni...minun sieluni on syvästi murheellinen." Tällainen oli Jeesus.

Jeesus, joka aina oli kantanut huolta muista, jakanut toisten kuormia ja lohduttanut muita, kertoi nyt omista taakoistaan. Häntä lähinnä olevat näkivät nyt sen murheen, joka taakan kantajalla itsellään oli. Kolmelle ystävälleen hän sanoi: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani."

Tässä on erityinen kohta niille ihmisille, jotka Jeesuksen tavoin ovat joutuneet ja joutuvat säilyttämään salaisuuksia ja kätkemään itsensä muilta. Kristittyjen joukossa on niitä, jotka ympäristänsä ymmärtämättömyyden, oman vastuullisen asemansa tai tehtävänsä luonteen tähden eivät voi uskoutua kenellekään.

On sielunhoitajia, jotka ovat toisten ihmisten tuskien ikuisia hautoja, on johtajia, jotka ovat keskustelleet alaistensa kanssa avoimesti ja tulleet tietämään heidän murheensa syyt ja heidän vianalaisuutensa, mutta jotka eivät ole antaneet saamansa tietojen vaikuttaa edes omaan suhtautumiseen alaisiinsa, on perheenjäseniä, jotka ovat nähneet puolisonsa tai lastensa heikkouksia ja lankeemuksia, surreet ja murehtineet, mutta ovat säilyttäneet tietonsa omanaan ja jakaneet niitä vain Jumalan kanssa.

Miten paljon sellaista murhetta ja kuormaa ihmisellä voikaan olla, josta muut eivät tiedä mitään! Getsemanessa Jeesus paljasti oman sisimpänsä kuormista tämän veran: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani."

Jeesus ei pyytänyt lähimmiltä ystäviltään mitään tekoja. Hän pyysi aikaa ja läheisyyttä. "Odottakaa... odottakaa tässä", hän sanoi. On kuin hän sanoisi: "Tiedän, että te ette voi ottaa minulta minun kuormaani päällenne. Te ette voi ottaa pois minun ahdistustani ja murhettani. Mutta pyydän, olkaa tässä minua lähellä. Älkää menkö pois. älkää menkö pois. Odottakaa..."

Tästä voisi sanoa paljonkin, mutta puhukoon Jeesus itse sinulle tästä lisää. Tämä riittää tässä nyt: Meidän murheellisten ja uupuneiden ihmisten maailma tarvitsee enemmän inhimillisyyttä, surun ja väsymyksen ymmärtämistä, pettymysten ja lankeemusten ymmärtämystä, enemmän ihmisarvon horjumatonta kunnioittamista ja sen osoittamista, murrettujen lähellä olemista; ei niin paljon toimintaa ja tekoja kuin ajan antamista ihmisille ja odottamista heidän kanssaan.

Miten me saisimme painetuksi tämän sydämeemme niin, ettemme kulkisi Jeesuksen ystävien, Pietarin ja Sebedeuksen poikien tietä? Hehän jättivät Jeesuksen kuitenkin yksin. - Yksin.

-Per-Olof Malk
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1840
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa