Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia
Tänään kello 8:35 am kirjoittaja jarrut

»  Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?
Tänään kello 7:57 am kirjoittaja jarrut

» Crux sola est nostra theologia – Risti yksin on meidän teologiamme
To Heinä 19, 2018 12:45 pm kirjoittaja jarrut

» Evankeliumi on ”Jumalan mutta”
To Heinä 19, 2018 12:37 pm kirjoittaja jarrut

» Jeesuksen jalkojen juuressa
To Heinä 19, 2018 12:29 pm kirjoittaja jarrut

» Väärä tuhatvuotinen valtakuntaoppi irrottaa meidät Kristuksesta
To Heinä 19, 2018 11:48 am kirjoittaja jarrut

» Kristuksen rakkaus syntisiin
To Heinä 19, 2018 10:27 am kirjoittaja Stiina

» Olemmeko kuulleet väärän evankeliumin?
To Heinä 19, 2018 10:24 am kirjoittaja Stiina

» Niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa
Ma Heinä 16, 2018 7:45 am kirjoittaja jarrut

Heinäkuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Miten neuvoisit?

Siirry alas

Miten neuvoisit?

Viesti  jarrut lähetetty Ma Kesä 25, 2018 7:07 am

Miten neuvoisit?  


"Miten toimia kristittynä naisena avioliitossa, jossa mies on ei-uskova julmaa henkistä väkivaltaa käyttävä ja "irstas".
Kuinka kunnioituksen ja oman terveyden hoitamisen välinen suhde tulisi hoitaa? Onko kyseessä sama marttyyrius,
kuin muilla uskon tähden kärsivillä?
Lähtökohta on siinä, että erota et saa.
Kuinka seksuaalisuus toteutuu, kun rakkaus ei ole miehen vaikuttimena? Onko alistuttava,
vai pysyttävä erossa, ettei mene mukaan pimeyden töihin?
Saako käyttää lääkkeitä, kun sydän on revitty rikki ja ahdistaa niin, ettei jaksa olla.
Niin, miten tulisi elää ei-uskovan väkivaltaisen perheenpään kanssa?"
_________________
Siunausta Jumalan armossa ja tuntemisessa <3


jarrut sanoo:

 Viestin aihe: Perheväkivalta  



Mikään ei pakota hakkaamaan


Perheväkivaltaan syyllistynyt voi muuttua. Kuitenkin vasta kun hän
ottaa täyden vastuun teoistaan ja myöntää tarvitsevansa apua.



----------------------------------------------------------------------------
Lähettäjä: xxxxLähetetty: 18.7.2007 15:48

kiitos hyvästä artikkelista, makasin juuri sängyssä ja rukoilin asiaan liittyen, tulin koneelle ja löysin arttikkelin perheväkivallasta minkä olit laittanut.
oma eroni on juuri nyt ajankohtainen, kaikkein kauheinta on ajatus Jumalan tahtoa vastaan rikkomisesta, luin eilen viimeksi että vaimo ei saa erota miehestään. meillä on myös väkivaltaa perheessä,ollut ennen uskoon tuloa ja koko ajan sen jälkeenkin. Yhä edelleen kamppailen asian kanssa, mikä on Jumalan tahto, tiedän että saamme anteeksi, mutta mahdolliset tuhoisat seuraukset joudumme kantamaan itse samoin lapsemme. Kirjoitelkaa ja jakaa kokemuksianne, tervesin xxxx

 




Lähettäjä: HelleviRaitosalo Lähetetty: 20.7.2007 8:41

Perheväkivalta on hirvittävää ja elämää tappavaa, jokaisen
sen perheen jäsenen kohdalla.
Eikä siinä muitten tuskien lisäksi Raamatun Sanakaan
tule lohduksi, kun ajatellaan, että ei siitä saa edes lähteä
pois.

Jumalan tarkoitus ei ole, että perhe-elämä on
väkivaltaa, eikä lasten tarvitse kasvaa kodissa,
jossa pitää pelätä, säilytäänkö hengissä ja
tuleeko enää aamua.

Yhteiskunta on ikävä kyllä muokannut
yksinhuoltajille avunsaannin niin, että se
eroaminen on ainut tapa saada ekonomistakin
tukea, ja siihen se tukeminen monesti sitten
jää.

Kun ja jos, avioeroon ajaudutaan, ei sen tarvitsisi
olla mikään kuolemantuomio liitolle. Vaan siinä
saisi miettiä, mikä meni pieleen.
Väkivaltaisuus on APUA- huuto.

On jotakin mitä ei jakseta eikä selvitetä
puhumalla, koska ei osata puhua.
Ei osata tuoda julki sitä sisäistä kipua
ja painetta, mikä on arjen taakkaa.

Pitäisi löytyä joku, jonka kanssa voitaisiin
keskustella avoimesti ja rehellisesti
ja puolueettomasti.

Syyllisyys on taakka, jonka alle jää, ellei
uskokaan ole muuta kuin vaatimuksia.

Uskohan on lahja, ei vaatimus.
Jeesus meni ristille syntiemme tähden.

Se, että se on lahja, tarkoittaa sitä
että Kristus on suurempi, kuin
ihmisen syyllistävä omatunto,
ja tietää kaiken.
Kaikki taakat saa
jättää Armahtajan eteen, ja luottaa
siihen että Nöyrtyväinen saa avun
eikä joudu häpeään.

Älä jää yksin taakkoinesi.
Etsi luotettava ihminen. Puhu.
Pyydä apua. Sinulla on vastuu lapsista,
älä kanna itsesyytöksiä, sillä se joka
syyttää, ei ole Jumala.

Eron ei tarvitse olla liiton loppu,
vaan paremman alku.
Jumalan lapsi saa antaa itselleenkin anteeksi,
niin kuin toisellekin osapuolelle, silloin kun
todellinen ja rehellinen
muuttumisen tie on alkanut.


--------------------------

Hellevi Raitosalo sanoo:


Tahdon vielä painottaa yhtä asiaa,
sitä, että pahoinpitelijän on turha pettää itseään,
lupauksilla, että muuttaa tapansa.

Turha luulo.

Pahoinpitelijän lupaus, että haluaa muuttua
lastensa vuoksi, puolison vuoksi, perheensä vuoksi,
on vain sanoja, vaikka haettaisiinkin ammattiapua.


Entäpä jos puoliso ei haluakaan
jatkaa avioliittoa, miten lupausten
silloin käy?

Ellei pahoinpitelijä näe asian vakavuutta niin tärkeänä,
että haluaa muuttua itsensä takia, ovat kaikki kauniit
sanat ja lupauset ja terapiat vain manipuloimista.


Vaikka liitto hajoaisi, hae apua ITSESI takia,
ei kenenkään toisen takia. Ei Jumalankaan takia,
ei uskon takia, ei sosiaaliviranomaisten
takia.

Pahoinpitely ei lopu puolisoa vaihtamallakaan.
Se vaan jatkuu uudessa suhteessakin
Vastoinkäymiset saavat raivon nousemaan,
aivan kuin ennenkin. Kierre vain jatkuu ja jatkuu.


Koko perhe tarvitsee apua, myös he jotka ovat
joutuneet väkivallan kohteeksi, niin aikuiset kuin lapset.
Asioista pitää puhua, ne on selvitettävä, että
päästään paranemaan.
   
--------------------------------------


Hellevi Raitosalo sanoo:


Elämästä:


Perheessä vaimo tulee uskoon.
Mies on ollut pahoinpitelijä
ennen kuin lapsia tuli,
ja on sitä vieläkin.


Vaimo uskoo miehen
vakuutuksiin, että lyöminen loppuu.
Hän antaa anteeksi, uudelleen ja uudelleen
ja rukoilee, että mieskin löytäisi tien
Jeesuksen luokse.


Vuosia kuluu, mies on entisellään.
Lapset kasvavat ja ovat
oppineet olemaan hiljaa, siitä,
mitä kotona tapahtuu.

Koulussa mustelmille löytyy aina sopiva
selitys. Eikä kukaan aavista, mitä
kotona tapahtuu.

Hyvin varhaisessa vaiheessa
lapset sitten muuttavat kotoa pois
ja alkavat oman elämän muualla.

Äiti jää väkivaltaisen isän kanssa
nyt kahdestaan. Mies on samanlainen.
Mutta sitten tapahtuu jotakin.
Mies tulee uskoon.

Hän käy ahkerasti kokouksissa ja
ottaa osaa seurakunnan toimintaan
aktiivisesti. Kotona lyöminen jatkuu.
Miksi ei mies muuttunutkaan, kun
nyt tuli uskoonkin?

Miksi Jumala ei auttanutkaan,
niin että pahoinpitely olisi
loppunut?

Mies pyytää esirukousta
ja veljet rukoilevat.
Uudelleen ja uudelleen rukoillaan,
eikä mikään muutu.

Eikö Jumala kuule?
Eilö mies olekaan oikeasti uskossa?



Kyllä Jumala kuulee ja mies on uskossa.
Mutta.
Mies tarvitsee apua. Jos ammittiapua
ei seurakunnasta löydy, rehellisesti esitettyyn
pyyntöön, on sitä apua haettava ulkopuolelta.

Kun apua vihdoinkin saadaan,
paraneminen on hidasta.
Mikään ei muutu päivässä
eikä kuukausissa, ei aina edes vuosissa.


Miksi se kestää niin kauvan, vaikka
Jumala voisi kerralla muuttaa ihmisen?
Voi hän senkin tehdä. Mutta hyvin harvoissa
tapauksissa. Moni alkoholin käyttäjä
lopettaa juomisensa ja siinä voi
väkivaltaisuuskin loppua.
Ei aina. Mutta joskus.


Miksi Jumala ei muuta kerralla?
Mitä Te lukijat ajattelette?
Jumala on sttenkin Kaikkivaltias.

Olisiko mies muuttunut jos
virkavalta olisi varhaisessa vaiheessa
saanut puuttua asioihin?

Olisiko vaimon pitänyt ottaa lapset
ja jättää miehensä? Että lapset
olisivat säästyneet kärsimyksiltä?
Että itsekin olisi säästynyt?


Ehkä viimeksimainittua vaihtoehtoa punnittiin,
mutta seurakunnassa ei
yksinhuoltajia katseltu suopein silmin.  






Hellevi sanoo:
Sinulle, joka kysyit

Moni avioliitto voi joutua kriisiin, kun toisesta osapuolesta
tulee Jeesuksen seuraaja. Vaikka olisi odottanut, että
kaikki muuttuu paremmaksi, ei aina niin käy.

Pikemmin voi olla, että ennen jotenkin siedettävä
puoliso muuttuu väkivaltaiseksi ja pilkkaavaksi,
ja pahenee entisestäänkin.

Tällaisissa liitoissa kärsitään vuosikausia, kun
ei uskalleta lähteä siitä pois,
pelosta, ettei muunlaista elämää ole
tarjolla, kuin vain se marttyyrin osa, joka
lopulta voi johtaa väkivaltaiseen kuolemaan.

En kutsuisi avioliitoksi sellaista liittoa,
jossa toinen osapuoli nujertaa toisen,
niin että ihmisarvoa ei enää ole.

Sellaisissa oloissa ei ole kenenkään pakko elää,
ei siinä toimi yhdyselämä, eikä muukaan elämä,
kuin mahdollisesti sen toisen pakottamana.

Aikuisella on vastuu lastensa elämästä,
että pystyy heistä huolehtimaan kunnolla.
Kenenkään ei ole pakko elää väkivaltaisen ja
pahoinpitelevän ihmisen kanssa ja altistaa
lastensa elämä rikolliseen kohteluun,
vaikka ei sitä avioeroa ottaisikaan.

Sinulla on oikeus muuttaa erilleen,
että oma ja lastesi terveys säilyy.
Henkinen väkivalta on yhtä vakavaa
kuin fyysinen.

Mitä lääkkeitten käyttöön tilanteessasi tulee,
tiedät varmasti itsekin, että eivät lääkkeet poista
ongelmia perheestänne, vaan siirtäisivät niitä.

Hae apua.

Perheneuvonta kirkon piirissä voi olla avuksi,
mahollisuus yhdessä selvittää asioita, ja
papilla on vaitiolovelvollisuus,
sekä ammattinsa puolesta taitoa käsitellä
näitä alueita yksilökeskeisellä tasolla.
Monella papilla on psykologin tutkinto.

Kun ei- uskovaisesta puolisosta on kysymys,
jos ei tämä suostu kirkonpiirin apuun,
muitakin perheneuvoloita ja apua perheellesi,
löytyy joka kunnasta. Myös turvakoteja on naisille,
jonne voi kriisitilanteessa lasten kanssa muuttaa.



Seurakunnalla ei ole oikeus pakottaa ketään
elämään väkivaltaisessa suhteessa.
Jumala ei Sinua pakota siinä elämään.

Sinä et ole yksin, uskovana Sinulla
on aina Lohduttaja ja Vierellä kulkija,
Jeesus Kristus, Pyhän Henkensä kautta.

Älä pelkää.




Hellevi Raitosalo sanoo:

Miehen väkivaltaisuudesta vielä.
Väkivaltaisuus on usein huuto, pyyntö
että saisi apua.

Useimmilta miehiltä puuttuu
valmiudet käsitellä pahanolontuntojaan.

Ei osata puhua, kun ei ole totuttu,
tai ei ole ollut kuuntelijaa.
Helpompi on pukea tunteet väkivaltaisuuteen,
kuin puhua siitä, mitä sisällä liikkuu.

Suomalaisuudessa on tuttua ettei mies tunteile,
ei mies itke eikä valita. Naiselle kaikki tuo on
sallittua, ja siksi ehkä naiset selviävät helpommin.

Väkivaltaisen miehen pitää saada puhua
sisimpiään, siitä, mikä aiheittaa toisen ihmisen
pahoinpitelyä.

Elämä väkivaltaisen ihmisen rinnalla on mahdotonta,
ja siihen ei tarvitse kenenkään alistua, eikä saa alistua.
Lupaukset tapojensa muuttamisesta eivät auta, koska
syyt ovat silti jäljellä. Pahoinpitelyt eivät lopu itsestään,
vaan pahenevat.

Hae apua.

Kirkonpiirissä pappi on yksi mahdollisuus.




Viesti  Hellevi Raitosalo lähetetty Ke 30 Loka - 7:04:58

Hellevi:

Laitan tänne näitä linkkejä jos niistä olisi jollekin jotakin apua.
Perheväkivaltaa löytyy niistäkin perheistä, joissa molemmat
ovat uskovia, usko ei tee ihmisestä väkivallatonta.
Mutta väkivaltaisuuteen on haettava apua.
Ennenkuin se menee niin pitkälle, että toisen elämä loppuu.
Muista:Lapset vammautuvat, näissä perheissä.

Monet naiset ja miehet ovat usein lapsuudenkodissaan nähneet
tai kokeneet väkivaltaa ja traumatisoituneet.
He ovat alttiita ajautumaan myöhemmin aikuisena epävakaisiin,
antisosiaalisiin ja väkivaltaisiin parisuhteisiin, joissa he
voivat joutua uhriksi ja itsekin käyttäytyä
väkivaltaisesti. Kyse on lapsuuden traumakokemuksen
toistamisesta, joka kuitenkaan useimmiten ei ole edes tiedostettua.

Perheväkivalta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perhev%C3%A4kivalta



Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana:
http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6709-4.pdf


Voiko perheväkivallasta päästä eroon?
http://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/voiko-vakivallasta-paasta-eroon/



Naisten linja:
Hengellinen väkivalta parisuhteessa

Parisuhdeväkivallalle tyypilliset muodot toistuvat uskonnosta riippumatta (ks. väkivallan muodot).
Uskonnollisissa yhteisöissä voi kuitenkin erityisenä painostaminen ja väkivallan muotona
esiintyä ns. hengellistä tai uskonnollista väkivaltaa.

Parisuhdeväkivallalle on tyypillistä, että tekijä syyttää väkivallan kokijaa omista teoistaan
ja käyttäytymisestään. Uskonto voi antaa tekijälle lisätyökalun kumppanin syyllistämiselle.

https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/tietoa+vakivallasta/pari-+ja+lahisuhdevakivalta/hengellinen+vakivalta/


 


Kirjoitukset täältä

http://vapaasana.swedishforum.net/t167-narsistinen-persoonallisuushairio-raamatussa-kirkossa-ja-sielunhoidossa
sivun 2 - loppuosassa

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1735
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

???

Viesti  Stiina lähetetty Ti Kesä 26, 2018 12:28 pm

Niin,
hyviä ja oikeita on vastaukset, mutta moniko pystyy ottamaan neuvoista vaarin. Jos minulla olisi akuuttina tämmöistä, en edelleenkään tietäisi mihin mennä luotettavasti apua saamaan. Sitten vielä toisia sitoo se väärin ohjelmoitu omatunto, jota on lähes mahdoton purkaa. Samoin minua vaivaa, että näille ei löydy oikeaa uskoa useinkaan uudestaan, vaikka hyväksyn, että tietenkin väärä saa mennä. Mitään täysin oikeaa ei ainakaan enää ole olemassa maan päällä. Luterilainen kirkkomme on sekaisin, kun ensin näytti hyvältä, että sinne saa kaikki tulla turvaan ja hyväksytään kaikki, syntyikin vielä pahempi järjestö yhteisöllisyyttä ajatellen. Vaikea on löytää enää oikeaa Jeesusta, jos ei mahdotonta. Kaikki vahvat ovat mielestään oikeasssa ja heikot etsiviä eivätkä voi löytää. Miksiköhän tämäkin kaikki sallitaan, ei vastausta! Profetointi kyllä on, joten Evankeliumiin voi siis yksin uskoa turvallisesti, vaikkei löytäisi samanmielistä seurakuntaa ikinä.
Minua oudoksuttaa tämä kristittyjen terapeuttienkin valtavasti syntyvä määrä. Miksiköhän kaikki kouluttautuvat terapeuteiksi? Omituista ja vaikeaa on todella tämä lopun aika. Toisia riisutaan kaikesta ja toiset ahnehtivat kaikkea. Kehenkään ei voi luottaa, ei itseenkään. Kuitenkin vapauteen Kristus vapautti meidät, mutta tästä maailmasta ei löydy enää tervettä vapautta. Monenlaiset väärät asiat sitovat ja sairastuttavatkin kristittyjä entistä pahemmin ja itsekkäitä terapeutteja löytyy, eivät ole lähimmäisen asialla, vaan omalla -. Maailman lopulla on peloteltu niin kauan, että kun se vihdoin on varmaankin tulossa, on vaikea enää uskoa. Luulen, että parinkymmenen vuoden sisällä.

Stiina

Viestien lukumäärä : 184
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miten neuvoisit?

Viesti  Hellevi lähetetty Ke Kesä 27, 2018 7:40 am


Yhdyn Stiinan ajatuksiin.
Vastaukset joita olen yllä kirjoittanut, ovat tälle nykyiselle Vapaasana- foorumille
kopioituja entiseltä msn:n foorumilta, silloin kun siellä kaikki foorumitoiminnat
lopetettiin, taitaa olla 5-vuotta sitten.

Avun tave on kasvanut.
Ihmiset sairastuvat vaatimuksista ja työpaineista,
se vaikuttaa yksilötasolla ja sitä kautta perhe-elämään.
Kouluissa oppituloksia vaaditaan ja korotetaan ala-asteelta lähtien.
Nuoriso on kuin takaa-ajettua, pärjääkö saako hyvän ammatin.

Tahti kiristyy ja kiristyy. Kommersialismi ja materialismi syö ihmistä.

Terapiatoiminnasta kiinnostuneet todellakin lisääntyvät.
Kuka tahansa pääsee kristilliseksikin terapeutiksi, onko ihminen uskova tai
uskonnollinen harrastelija sitä ei kysytä, kaikki kelpaavat ja kaikille maksetaan,
kunhan vaan joku on.

Täällä mainostetaan TV:ssä meedioitakin asioita selvittelemään, ja liian moni
hakeekin sieltä apua, kun tarve on suuri ja paineet yhteiskunnassamme kasvavat.

Papeilla on kiire, ei ole aikaa, aikatilaus, ja vastaanotolle pääsy voi kestää kuukausia,
pienessäkin kaupungissa. Nuorempi sukupolvi hakeutuu psykologien puheille.
Enemmistö syö lääkkeitä ja sairastaa.
Yksinhuoltajat lisääntyvät ja isätön sukupolvi lisääntyy.  


Jumalan apu auttamisessa toimii ihmisen kautta, jonka HÄN ITSE on  siihen työhön kutsunut.
Tässä on se perusero ammattiauttajan ja Jumalan auttajan välillä, jos joku miettii sitä eroa.

Suomessahan  Diaconi ja terveyslaitos toimivat yhdessä, olisi mielenkiintoista tietää
mitkä ovat tulokset.
avatar
Hellevi

Viestien lukumäärä : 157
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miten neuvoisit?

Viesti  jarrut lähetetty Su Heinä 08, 2018 9:15 am

Vaikea on löytää enää oikeaa Jeesusta, jos ei mahdotonta. Kaikki vahvat ovat mielestään oikeasssa ja heikot etsiviä eivätkä voi löytää. Miksiköhän tämäkin kaikki sallitaan

Olen päätynyt samoihin mietteisiin.
Väärät jeesukset ovat vallannet maan,
vahvat väittävät löytäneensä sen oikean,
kun taas heikot eivät löydä - !

Miksiköhän sekin sallitaan

Niin, ihminen etsii sitä omanmieleistään Jumalaa,
ei kelpaa Raamatun Jumala ei kelpaa Raamatun Jeesus,
ei sille vahvalle eikä edes sille heikolle.
Ei kelpaa Kaikkivaltias Jumala joka ilmoittaa itsensä
Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, Sanassaan!
Kaikki seulotaan koetellaan ja punnitaan.

Joh. 3:30
Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Biblia (1776)
Joh. 3:30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.

Golgatan Risti on se ratkaisun paikka.
Kun on otettava askel alaspäin - nöyrryttävä - luovuttava
omista luuloista ja asenteista ja ojentauduttava Jumalan Sanan
viitoittamalle TIELLE, sille ainoalle TOTUUDEN JA ELÄMÄN TIELLE
sille TIELLE, joka on Jeesus itse, se on yhtä vaikeaa kuin sen kamelin
kulkea neulansilmän läpi.

Ihminen haluaa aina ottaa askeleen vain ylemmäs, ja määrätä itse.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1735
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Miten neuvoisit?

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa