Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» ihmisten mielipiteistä
Eilen kello 4:03 pm kirjoittaja Stiina

»  Syntisen minäkuva
Su Loka 21, 2018 9:04 am kirjoittaja jarrut

» Hitlerin uskonto ja perintö
La Loka 20, 2018 3:14 pm kirjoittaja arkikalusto

»  silitettäis sanoilla, niinkuin kissaa silitetään
La Loka 20, 2018 1:51 pm kirjoittaja Hellevi

» PEUKUTUKSIA!
La Loka 20, 2018 9:20 am kirjoittaja Vierailija

» Risto Sntala - Savesta astiaksi
To Loka 18, 2018 6:51 am kirjoittaja Hellevi

» Yoga – ei mitään uskontovapaata harjoitusta
Ke Loka 17, 2018 11:16 am kirjoittaja jarrut

» Povaaminen tai ennustaminen
Ke Loka 17, 2018 11:11 am kirjoittaja jarrut

» Pelastuksen perusteista ja kristityn vapaudesta Lain edessä
Ke Loka 17, 2018 11:06 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Siirry alas

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Viesti  jarrut lähetetty La Heinä 21, 2018 7:57 am

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Vuonna 2018 Suomen valtiota velvoittaa Euroopan Neuvoston yleissopimus Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, ns. Istanbulin sopimus.https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053 Itse asiassa se astui voimaan elokuussa 2015, siis reilut kaksi ja puoli vuotta sitten.

Artikla 36 koskee seksuaalista väkivaltaa mukaan lukien raiskaus. Johtoajatuksena on, että suostumuksen puute tekee näistä teoista rikoksia. Meillä kuitenkin painottuu edelleen historiallista perua oleva käsitys, jossa fyysinen väkivalta tai sillä uhkaaminen määrittää seksuaalirikosten moitittavuutta.

Onnistuuko seksuaalirikoslainsäädäntö perustehtävässään, itsemääräämisoikeuden suojelemisessa? Onko jopa kysyttävä, vallitseeko Suomessa valtion tukema tai vähintään hiljaisesti hyväksymä raiskauskulttuuri?

Termi on peräisin 1970-luvun feministisestä tutkimuksesta ja se on vuosien varrella herättänyt paljon kiivaita tunteita ja kritiikkiä sekä tahallisia että tahattomia väärinkäsityksiä.

Ongelmallisia ovat esimerkiksi tulkinnat, joissa raiskauskulttuurista puhumisen katsotaan syyllistävän kaikkia miehiä kollektiivisesti, ikään kuin väkivalta olisi maskuliinisuuteen sisäsyntyisesti leivottu ominaisuus. Tällainen ajattelu on loukkaavaa eikä se edistä väkivallan torjumista.

Käsitteellä on myös vahvuutensa, mikäli sillä viitataan seksuaalisen väkivallan vakavuutta vähätteleviin asenteisiin. Silloin se voi näyttää, miten tekoja katsotaan läpi sormien tai jopa oikeutetaan niin ihmisten kuin yhteiskunnan tasolla.

Tällaisessa asenneilmapiirissä vastuutaan väistelevät sekä väkivallantekijät että heidän puuhiaan sivusta seuraavat mutta niistä vaikenevat henkilöt. Väkivaltaa kokeneet sen sijaan tuntevat tyypillisesti häpeää, joka estää heitä hakemasta apua silloinkin kun sitä on saatavilla.

Raiskauksien lisäksi tämä heijastuu muihinkin seksuaalisuutta loukkaaviin tekoihin, kuten viime aikoina puhuttaneeseen ahdisteluun oppilaitoksissa.
Kouluterveyskyselyn
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus/sukupuoli-koulun-arjessa mukaan mm. kokemukset vastentahtoisesta intiimistä koskettelusta ja seksiin painostamisesta ovat yleisiä.

Seksuaaliväkivalta kaikissa muodoissaan tuottaa pahaa oloa koko yhteiskuntaan. Siksi on kaikkien ihmisten asia tiedostaa sen haavoittavuus. Kysymys on sekä naisten että miesten, niin tyttöjen kuin poikien sekä sukupuolensa muulla tavalla identifioivien hyvinvoinnista.

Ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen lisäksi on keskeistä viestittää nollatoleranssista lainsäädännöllä. Samalla on panostettava väkivaltaan syyllistyneiden katkaisuohjelmiin uusintarikollisuuden minimoimiseksi.

Onkin erinomaisen hienoa, että Suomessa on menty viime vuosina monessa asiassa eteenpäin.

Rikoslakia on viilattu, Helsinkiin avattu SERI-tukikeskus http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/naistenklinikka/poliklinikat/seri-tukikeskus/Sivut/default.aspx päivystyspuhelimineen auttaa moniammatillisesti 16 vuotta täyttäneitä seksuaaliväkivallan uhreja. Nuorille tarjotaan muutamissa kaupungeissa tärkeää matalankynnyksen apua Tyttöjen ja Poikien Taloilla. Opetushallitus laati äskettäin kouluille ohjeistuksen
https://www.oph.fi/ajankohtaista/tiedotteet/101/0/kouluille_opas_seksuaaliseen_hairintaan_puuttumisesta_oppimisyhteisojen_turvallisuuskulttuurin_vahvistamiseksi_toimenpideohjelma
seksuaaliseen häirintään puuttumiseksi.

Vuoden 2018 naistenpäivänä eduskunta käsittelee (jälleen) suostumuksen puutteen sisällyttämistä raiskausmääritelmään. Mahtaako lakialoite (LA 4/2018 vp)
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_4+2018.aspx
tältä osin muuttaa historian kulkua?
https://www.facebook.com/vakivaltakulttuurinperinto

Ruotsissa astui sunnuntaina voimaan uusi seksuaalirikoksia koskeva laki. Sen mukaan raiskaukseksi voidaan määritellä seksi, johon toinen osapuoli ei ole antanut suostumustaan.

Tästä lähtien seksiin tarvitaan siis sanallinen tai muulla tavoin näytetty hyväksyntä. Ennen raiskaukseksi määriteltiin seksuaalinen kanssakäyminen, joka tehtiin väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä tai siten, että tekijä hyväksikäytti uhrin haavoittuvaista asemaa.

Uusi laki säädettiin valtiopäivillä toukokuussa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005740215.html
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1860
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa