Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Jouko Nieminen:Raamattuopetus oppien arvioimisesta ja henkien koettelemisesta
Eilen kello 1:25 pm kirjoittaja Stiina

» Minulle tuli erikoinen ajatus tässä yks päivä
La Joulu 08, 2018 11:24 am kirjoittaja Stiina

» UUT:n uutiskirje joulukuu 2018
Pe Joulu 07, 2018 9:36 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Oppi vanhurskauttamisesta
Pe Joulu 07, 2018 9:10 am kirjoittaja Hellevi

» Usko Jeesukseen uskontojen maailmassa
Pe Joulu 07, 2018 8:21 am kirjoittaja Hellevi

» Päivän kuva ja vähän muutakin
Ke Joulu 05, 2018 10:09 am kirjoittaja Hellevi

» MITÄ NÄET? - Jeesus ja Messias-ennustukset
Ke Joulu 05, 2018 9:50 am kirjoittaja Hellevi

» Sydämen puhetta.......
Ke Joulu 05, 2018 9:37 am kirjoittaja Hellevi

» Oikeassa olemisesta
Ke Joulu 05, 2018 9:15 am kirjoittaja Hellevi

Joulukuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Siirry alas

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Viesti  jarrut lähetetty La Heinä 21, 2018 7:57 am

Raiskatun häpeä vai yhteinen ongelmamme?

Vuonna 2018 Suomen valtiota velvoittaa Euroopan Neuvoston yleissopimus Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, ns. Istanbulin sopimus.https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053 Itse asiassa se astui voimaan elokuussa 2015, siis reilut kaksi ja puoli vuotta sitten.

Artikla 36 koskee seksuaalista väkivaltaa mukaan lukien raiskaus. Johtoajatuksena on, että suostumuksen puute tekee näistä teoista rikoksia. Meillä kuitenkin painottuu edelleen historiallista perua oleva käsitys, jossa fyysinen väkivalta tai sillä uhkaaminen määrittää seksuaalirikosten moitittavuutta.

Onnistuuko seksuaalirikoslainsäädäntö perustehtävässään, itsemääräämisoikeuden suojelemisessa? Onko jopa kysyttävä, vallitseeko Suomessa valtion tukema tai vähintään hiljaisesti hyväksymä raiskauskulttuuri?

Termi on peräisin 1970-luvun feministisestä tutkimuksesta ja se on vuosien varrella herättänyt paljon kiivaita tunteita ja kritiikkiä sekä tahallisia että tahattomia väärinkäsityksiä.

Ongelmallisia ovat esimerkiksi tulkinnat, joissa raiskauskulttuurista puhumisen katsotaan syyllistävän kaikkia miehiä kollektiivisesti, ikään kuin väkivalta olisi maskuliinisuuteen sisäsyntyisesti leivottu ominaisuus. Tällainen ajattelu on loukkaavaa eikä se edistä väkivallan torjumista.

Käsitteellä on myös vahvuutensa, mikäli sillä viitataan seksuaalisen väkivallan vakavuutta vähätteleviin asenteisiin. Silloin se voi näyttää, miten tekoja katsotaan läpi sormien tai jopa oikeutetaan niin ihmisten kuin yhteiskunnan tasolla.

Tällaisessa asenneilmapiirissä vastuutaan väistelevät sekä väkivallantekijät että heidän puuhiaan sivusta seuraavat mutta niistä vaikenevat henkilöt. Väkivaltaa kokeneet sen sijaan tuntevat tyypillisesti häpeää, joka estää heitä hakemasta apua silloinkin kun sitä on saatavilla.

Raiskauksien lisäksi tämä heijastuu muihinkin seksuaalisuutta loukkaaviin tekoihin, kuten viime aikoina puhuttaneeseen ahdisteluun oppilaitoksissa.
Kouluterveyskyselyn
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/koulutus/sukupuoli-koulun-arjessa mukaan mm. kokemukset vastentahtoisesta intiimistä koskettelusta ja seksiin painostamisesta ovat yleisiä.

Seksuaaliväkivalta kaikissa muodoissaan tuottaa pahaa oloa koko yhteiskuntaan. Siksi on kaikkien ihmisten asia tiedostaa sen haavoittavuus. Kysymys on sekä naisten että miesten, niin tyttöjen kuin poikien sekä sukupuolensa muulla tavalla identifioivien hyvinvoinnista.

Ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen lisäksi on keskeistä viestittää nollatoleranssista lainsäädännöllä. Samalla on panostettava väkivaltaan syyllistyneiden katkaisuohjelmiin uusintarikollisuuden minimoimiseksi.

Onkin erinomaisen hienoa, että Suomessa on menty viime vuosina monessa asiassa eteenpäin.

Rikoslakia on viilattu, Helsinkiin avattu SERI-tukikeskus http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaalat/naistenklinikka/poliklinikat/seri-tukikeskus/Sivut/default.aspx päivystyspuhelimineen auttaa moniammatillisesti 16 vuotta täyttäneitä seksuaaliväkivallan uhreja. Nuorille tarjotaan muutamissa kaupungeissa tärkeää matalankynnyksen apua Tyttöjen ja Poikien Taloilla. Opetushallitus laati äskettäin kouluille ohjeistuksen
https://www.oph.fi/ajankohtaista/tiedotteet/101/0/kouluille_opas_seksuaaliseen_hairintaan_puuttumisesta_oppimisyhteisojen_turvallisuuskulttuurin_vahvistamiseksi_toimenpideohjelma
seksuaaliseen häirintään puuttumiseksi.

Vuoden 2018 naistenpäivänä eduskunta käsittelee (jälleen) suostumuksen puutteen sisällyttämistä raiskausmääritelmään. Mahtaako lakialoite (LA 4/2018 vp)
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_4+2018.aspx
tältä osin muuttaa historian kulkua?
https://www.facebook.com/vakivaltakulttuurinperinto

Ruotsissa astui sunnuntaina voimaan uusi seksuaalirikoksia koskeva laki. Sen mukaan raiskaukseksi voidaan määritellä seksi, johon toinen osapuoli ei ole antanut suostumustaan.

Tästä lähtien seksiin tarvitaan siis sanallinen tai muulla tavoin näytetty hyväksyntä. Ennen raiskaukseksi määriteltiin seksuaalinen kanssakäyminen, joka tehtiin väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä tai siten, että tekijä hyväksikäytti uhrin haavoittuvaista asemaa.

Uusi laki säädettiin valtiopäivillä toukokuussa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005740215.html
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1906
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa