Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Vanhurskauden hedelmä on rauha. Jes. 32:17
Eilen kello 11:25 am kirjoittaja Stiina

»  Kuuluuko vastuu hyvinvoinnista kirkolle?
Eilen kello 11:17 am kirjoittaja Stiina

»  Hän antaa meidän levätä Ps. 23:2
Ma Marras 12, 2018 10:08 am kirjoittaja Hellevi

» Ihmisenä olemisen taito
Pe Marras 09, 2018 10:44 am kirjoittaja Hellevi

» Jouko Niemisen puheita
Ke Marras 07, 2018 9:18 am kirjoittaja Stiina

» Raimo Mäkelä / Älkää juopuko viinistä – Älä tee huorin –Älä tapa
Ke Marras 07, 2018 8:16 am kirjoittaja jarrut

» Suhteellinen tekee ehdottomasta suhteellista
Ke Marras 07, 2018 7:49 am kirjoittaja jarrut

» Lampaat ja sudet, kyyhkynen ja käärme,Goljat ja Golgata
Ke Marras 07, 2018 7:34 am kirjoittaja jarrut

» JEESUS - YLIMMÄINEN PAPPIMME
Ma Marras 05, 2018 10:05 am kirjoittaja jarrut

Marraskuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Petri Malk/ Kiusattu Kristus

Siirry alas

Petri Malk/ Kiusattu Kristus

Viesti  jarrut lähetetty La Elo 18, 2018 11:59 am

Kiusattu Kristus


Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen, jotka olivat peloissaan kokoontuneet lukittujen ovien taakse (Joh. 20:19). Tuomas ei ollut kuitenkaan paikalla. Kun muut opetuslapset kertoivat Tuomakselle nähneensä Jeesuksen, Tuomas kieltäytyi uskomasta heitä. Kahdeksan päivän perästä Jeesus ilmestyi opetuslapsille uudestaan. Nyt Tuomas oli myös paikalla.

Jeesus kehotti Tuomasta pistämään kätensä naulojen sijoihin. Tuomas tunnisti Mestarinsa kärsimyksen jäljistä, hänen runnellun ruumiinsa vammoista. Vapahtajamme oikea tuntomerkki on kärsimys. Vielä Ilmestyskirjassakin Jeesuksella mainitaan olevan vereen kastettu vaippa, 19:13. Ilm. 5:6 ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi Karitsa. Se oli kuin teurastettu” (siis taivaassa valtaistuimen keskellä näky on tämä).

Myös jakeissa 5:9 , 12 puhutaan teurastetusta Karitsasta , joka on verellään ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kansoista. Maininta teurastetusta Karitsasta esiintyy siis kolmasti Ilmestyskirjan viidennessä luvussa. Missä tahansa ikinä julistetaan Jeesusta, jolla ei ole ylösnousseenakin tätä tuntomerkkien tuntomerkkiä – kärsimysten jälkiä – kyseessä ei ole oikea Jeesus Kristus.


Jeesusta kiusattiin  loppuun saakka

Tavallisesti ajattelemme, että Jeesusta kiusattiin erämaassa, ja näin onkin.
Kuitenkaan Jeesuksen suurin ja vakavin kiusaus ei sittenkään tapahtunut erämaassa, jossa perkele yllytti häntä muuttamaan kivet leiviksi sillä vallalla, joka Jeesuksella eittämättä oli. Vielä Getsemanessa perkele palasi kiusaamaan Jeesusta ja ajattelemaan helpompaa tietä – tietä, jolla hänen ei tarvitsisi joutua häväistyksi ja kuolla. Häntä kiusattiin pyytämään: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja...” Jeesus todella rukoili näin Getsemanessa.

Hän jopa lankesi kasvoilleen rukoillessaan. Se on osoitus ensinnäkin mitä suurimmasta ahdistuksesta ja tuskasta, mutta myös nöyryydestä ja kunnioituksesta. Jos Jeesuksen rukous olisi jäänyt tuon lauseen mittaiseksi, hän olisi epäonnistunut. Mutta Jeesus teki sen, mihin ihminen ei pysty. Hän liitti rukoukseensa nuo ihmiskunnan kohtalon muuttaneet sanat: ”Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” Matt. 26:39. Vielä ristillä riippuvaa Jeesusta perkele kiusasi ylipappien ja kirjanoppineiden suulla käyttämään valtaa omaksi hyväkseen: ”Astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.” Matt. 27:42. Ylipapit ja kirjanoppineet eivät ehkä tienneet, että Jeesus todella voisi astua alas ristiltä, mutta perkele kyllä tiesi.



Jeesus kesti kaikki  kiusaukset Jeesus kesti kaikki kiusaukset.

Miksi? Koska hän uskoi Isän valitseman tien olevan parempi kuin se toinen tie, jolle häntä kiusattiin. Tuo toinen tie olisi ollut itselleen mieliksi elämisen tie. Paavali saattoikin siis (Room. 15) kirjoittaa, että Kristus ei elänyt itselleen mieliksi. Jeesus ei koskaan etsinyt omaa kunniaansa, vaan lähettäjänsä kunniaa (Joh. 7:18.

Tämä toteutui Jeesuksessa täydellisesti mm. siinä, että Jeesus ei koskaan käyttänyt valtaa omaksi hyväkseen. Jeesus ei muuttanut kiviä leiviksi erämaassa (Matt. 4:3). Hän ei pyytänyt itselleen 12 legioonaa enkeleitä (Matt. 26:53). Hän joi pohjaan saakka sen katkeran maljan, jonka Isä oli hänelle valmistanut. Ja vielä enemmän: Jeesus ei pitänyt itsellään edes sitä, mikä hänellä oli ja mihin hänellä olisi ollut oikeus, vaan luopui siitäkin. ”Hänhän, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, ei katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, – – ja hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka.” (Fil. 2) Jeesus täytti täydellisesti Isän tahdon.
Tuon tahdon täyttäminen – kuuliaisuus – vei hänet oman tahdon kieltämisen kautta kantamaan ristiä, josta hän ei selvinnyt. Hän kuoli, mutta Isä herätti hänet kuolleista.

Älköön tapahtuko  niinkuin minä tahdon...

Kuinka usein me kuvittelemmekaan tietävämme sen tien, jolla Jumala haluaa meitä kuljettaa? Saatamme tehdä rukoussopimuksia ja käydä taistelua Jumalan kanssa saadaksemme ”läpirukouksessa” sen, mitä

kuvittelemme Jumalan haluavan meille lahjoittaa. Kuvittelemme suurimmaksi uskovaksi sellaista, joka saa haluamiaan, itse valitsemiaan rukousvastauksia. Jeesuksen esimerkin valossa edellä kuvatun kaltainen läpirukoustaistelu ei osoita suurinta uskoa, vaan suurinta epäuskoa ja oman kunnian pyytämistä. Se on nöyryyden täydellinen vastakohta. Todellisuudessa suurinta uskoa osoittaa hän, joka uskaltaa jättää itsensä Jumalan käsiin ja uskaltaa myös liittää pyyntöihinsä sanat: ”Älköön tapahtuko niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”, vaikka tietäisi tuon tien johtavan heikkouteen, häväistykseen, nöyryytykseen, muiden silmissä syylliseksi ja synniksi tulemiseen ja jopa – kuolemaan.

Tässäkin asiassa Jeesus on meille täydellinen esikuva. Oppikaamme siitä, kuinka Hän toimi suurimman ahdistuksen ja tuskan alaisena. Muistammehan, kuinka Herramme Jeesus Kristus opetti meitä itseämme rukoilemaan, kun Hän opetti meille Isä meidän rukouksen. ”Tapahtukoon sinun tahtosi...”



Jumala kuulee silloinkin, kun Hän ei kuule

Hepr. 5:8 löydämme merkillisen jakeen, joka kuuluu ”(Kristus) uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Olen monesti pysähtynyt tuon jakeen kohdalla: Kuinka voidaan sanoa, että Jeesuksen rukoukset kuultiin, kun hän kuitenkin kuoli? Jumala kuulee rukoukset silloinkin, kun Hän ei kuule niitä.

Jeesus kuoli, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Meidän osaltamme kuolleitten ylösnousemus on vielä edessäpäin. Näin me voimme tuntiessamme Hänen kärsimystensä osallisuuden tulla Kristuksen kaltaisiksi samankaltaisen kuoleman kautta (Fil. 3:8. Kristuksen kaltaisuus tässä ajassa eli kuoleman varjon maassa on kärsimysosallisuutta, osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin ja haavoihin. Nämä kärsimykset tulevat osallemme ristiä kantaessamme. Oikea kärsimystä ja häpeää tuottava risti ei ole ihmisen itselleen valitsema, vaan Jumalan antama risti. Ja koska Herramme Jeesus Kristus on kaikessa ollut kärsinyt ja kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa (Hepr. 2:18). Emme sittenkään kanna ristiämme yksin. 
 
Petri Malk https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/evank_2004-5.pdf
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1890
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa