Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Lutherin ensimmäinen teesi: miten elämän mittainen parannus ja usko suhteutuvat toisiinsa?
Pe Marras 16, 2018 10:47 pm kirjoittaja jarrut

» Onko oikeaoppisuus pelastuksen ehto
Pe Marras 16, 2018 10:17 pm kirjoittaja jarrut

» Kuinka löydän armollisen Jumalan?
Pe Marras 16, 2018 10:12 pm kirjoittaja jarrut

» MARTTI LUTHER Evankeliumi kirkastuu Lutherille
Pe Marras 16, 2018 9:54 pm kirjoittaja jarrut

»  Kuuluuko vastuu hyvinvoinnista kirkolle?
To Marras 15, 2018 11:46 am kirjoittaja jarrut

» Vanhurskauden hedelmä on rauha. Jes. 32:17
To Marras 15, 2018 11:00 am kirjoittaja jarrut

»  Hän antaa meidän levätä Ps. 23:2
Ma Marras 12, 2018 10:08 am kirjoittaja Hellevi

» Ihmisenä olemisen taito
Pe Marras 09, 2018 10:44 am kirjoittaja Hellevi

» Jouko Niemisen puheita
Ke Marras 07, 2018 9:18 am kirjoittaja Stiina

Marraskuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Anteeksiantamatonta?

Siirry alas

Anteeksiantamatonta?

Viesti  arkikalusto lähetetty La Loka 13, 2018 12:11 pm




Anteeksiantamatonta?

Elämäni varrella olen tavannut teitä, jotka olette olleet ahdistuneita siksi, että olette uskoneet – tai pelänneet - että olette Jumalan edessä tehneet jotakin anteeksiantamattoman pahaa. Te olette olleet sen kauhistavan pelon vallassa, että tekonne ovat peruuttamattomasti vieneet teiltä toivon iankaikkisesta elämästä. Raamattuunkin vedoten olette joskus osoittaneet, ettei Jumala voi enää auttaa teitä.

Te olette tunteneet elämänne jatkuvan, mutta se on ollut tuskaista elämää, koska olette mielestänne jo valinneet ikuisen kohtalonne – ja valinneet sen kohtalokkaasti väärin. Kaikki tapahtui jonakin ohikiitävänä hetkenä nopeasti - tai sitten jonkin pitemmän elämänjakson aikana. Nyt tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Kun olette kuvanneet tilannettanne, olette kertoneet löytäneenne kaltaisenne hahmon Raamatusta. Jotkut ovat kokeneet olevansa kuin kuningas Saul, toiset ovat kokeneet toimineensa kuin Esau, tuo Iisakin ja Rebekan poika, joka möi esikoisen oikeutensa veljelleen Jaakobille papukeitosta, 1. Moos. 25. Ja on teitä, jotka olette kokeneet olevanne kuin Juudas, joka kavalsi Jeesuksen. Muitakin Raamatun henkilöitä olette maininneet.

Poimitaan niiden joukosta Esau. Teidän mielestänne esikoisoikeus kuvaa iankaikkista elämää ja te olette pelänneet ja uskoneet, että te olette tehneet niin kuin Esau teki; te olette kokeneet peruuttamattomasti menettäneenne iankaikkisen elämän. Te olette myös muistaneet heprealaiskirjeen kirjoittajan sanat Esausta: ”Hän ei saanut tilaisuutta parannukseen, vaikka hän sitä itkien anoi”, Hepr. 12. Teitä on järkyttänyt aivan erityisesti se, ettei Esau saanut enää takaisin sitä, minkä hän oli menettänyt.

Katsotaanko tuota merkillistä tapahtumasarjaa 1. Moos. 25. luvun lopussa vielä kerran? Jaakob oli juuri valmistamassa ruokaa kun hänen veljensä Esau tuli nälkäisenä kotiin. Mitä Jaakobin voisi olettaa tuollaisessa tilanteessa sanovan? Eikö olisi ollut luontevaa, jos hän olisi sanonut: ”Hyvä kun tulit, veljeni. Minulla on tässä keitto juuri valmiina. Tahtoisitko syödä?” Näin ei tapahtunut. Sen sijaan Esau joutui pyytämään veljeltään ruokaa.

Mitä Jaakobista voisi pyynnön jälkeen sanoa? Eikö vastaukseksi sopisi esim.: ”Totta kai veljeni sinä saat syödä! Tässä on, ole hyvä!” Mutta näinkään ei käynyt. Sen sijaan Jaakob käytti veljensä tilannetta hyväkseen ja pyysi keiton vastineeksi Esaulta tämän esikoisoikeutta, jotakin, mikä siihen aikaan oli hyvin avokasta. Varmemman vakuudeksi Jaakob vaati Esauta ensin vannomaan, että hän myy esikoisuutensa ennen kuin hän antoi veljelleen keittoa.

Esaun kannalta tätä asiaa on käsitelty lukemattomat kerrat. Mutta eikö Jaakob tehnyt mitään kohtalokasta tässä? Rakastiko hän lähimmäistään? Antoiko hän valmistamaansa ruokaa nälkäiselle veljelleen? Käyttikö hän veljensä tilannetta hyväkseen? Oliko ylipäätään oikein, että hän pyysi veljelleen kuulunutta esikoisoikeutta itselleen? Kiristikö hän mahdollisesti veljeltään esikoisoikeuden? Eikö hän menetellyt veljeään kohtaan itsekkäästi ja rumasti, suorastaan hyvin väärin ja Raamatun vastaisesti?

Eikä tässä kaikki. Kun tuli aika, jolloin Iisak koki kuoleman lähestyvän, hän halusi siunata esikoispoikansa Esaun erityisellä siunauksella. Vanha Iisak siis piti Esauta yhä esikoispoikanaan tuosta keittojupakasta huolimatta. Mutta poikien äiti oli salaa kuunnellut Iisakin ja Esaun keskustelua ja hän ryhtyi poikansa Jaakobin kanssa käyttämään hyväksi Iisak-isän sokeutta.

Kuvaus luvussa 27 on tuttu. Se on täynnä petosta ja vanhan miehen harhaan johtamista, Jaakobin pukemista Esaun vaatteisiin ja hänen ihonsa peittämistä vuohen nahoilla Iisakin pettämiseksi. Iisakin sokeutta käytettiin siis sumeilematta hyväksi – samoin kuin valhetta. Kun epäilevä Iisak kysyi Jaakobilta ennen siunausta: ”Oletko sinä todella poikani Esau?”, Jaakob vastasi: ”Olen.” Eikö tämä ole mitään? Esauko vain oli syyllinen?

Sitten tuli Esau kotiin käytyään metsällä niin kuin isä oli pyytänyt. Nopeasti selvisi, että Jaakob oli petoksella saanut isän siunauksen, sellaisen, jota ei toiselle enää voitu antaa. Niin Jaakob osoitti olevansa nimensä veroinen; Jaakobhan tarkoittaa ”Hän pettää”.

Teemme Esaulle vääryyttä jos pidämme häntä yksin syyllisenä emmekä ota huomioon Jaakobin tekoja. Kyllä Jaakob kantaa raskaan vastuun siitä, että tapahtui niin kuin tapahtui. Iisak totesikin itkevälle Esaulle lopulta: ”Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.” Jo Iisak ymmärsi kuka oli menetellyt väärin.

Kun te ja muut kauhistutte sitä, että te olette tehneet jotakin peruuttamatonta iankaikkisen elämänne kannalta, niin älkää katsoko vain Esaun osuutta. Katsokaa kokonaisuutta, tehkää oikea tuomio ja nähkää, mitä Jaakob teki ja minkä hän petoksella veljeltään vei. Mitä syvemmin te tutkitte Jaakobin osuutta noissa tapahtumissa, sitä selvemmäksi teille käy, että Jaakob ei ollut veljeään parempi. Moni olisi valmis sanomaan, että Esau lopulta oli parempi mutta Jaakob voitti hänet viekkaudessa.

Kun joskus taas ajattelette, että te olette tehneet peruttamattomasti jotakin pahaa Jumalan silmissä, niin sijoittakaa itsenne silloin Jaakobinkin osaan. Hän se varsinaisesti rikkoi Jumalan tahdon - ja vieläpä monta kertaa. Lisäksi hän aiheutti veljelleen elinikäisen menetyksen ja äärettömän syvän surun - ja isänsä mielessä hänestä tuli petturi. Mutta yhtä kaikki, Jumala antoi hänelle kaiken anteeksi ja valitsi hänet.

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 725
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Anteeksiantamatonta?

Viesti  Stiina lähetetty Su Loka 14, 2018 6:26 am

Tosissaan tykkään P-O:n kirjoituksista yms. Very Happy

Stiina

Viestien lukumäärä : 250
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa