Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» LEIPÄSET ROSENIUS
Eilen kello 1:50 pm kirjoittaja Stiina

» YNTIMME OVAT POIS OTETUT KRISTUKSEN KUOLEMASSA
Eilen kello 10:55 am kirjoittaja arkikalusto

» USKO, TIEDE JA RAAMATTU
Eilen kello 10:36 am kirjoittaja arkikalusto

» NAISPAPPEUS, HOMOSUHTEET JA GOLGATAN VERIUHRI - ONKO NAISPAPPEUSKIRKOSSA PELASTUSTA
Eilen kello 10:22 am kirjoittaja arkikalusto

» Katsokaa, ettei teitä kukaan eksytä
Eilen kello 9:09 am kirjoittaja Stiina

» Pysy vapaudessa!
Su Helmi 17, 2019 9:45 am kirjoittaja Hellevi

»  Jumala on poissa
Su Helmi 17, 2019 9:29 am kirjoittaja Hellevi

» TIEDOKSI tänään
Su Helmi 17, 2019 7:54 am kirjoittaja Vierailija

» Terve opetus: Timo Junkkaala
La Helmi 16, 2019 8:49 pm kirjoittaja Stiina

Helmikuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Sielun Aarre /Kristittyjen taivaslohdutus

Siirry alas

Sielun Aarre /Kristittyjen taivaslohdutus

Viesti  jarrut lähetetty Su Loka 28, 2018 9:26 am



Sielun Aarre

Christian Scriver





Kristittyjen taivaslohdutus



"Autuaita ovat murheelliset; he saavat lohdutuksen" (Matt. 5:4)


Jumalaa rakastavien sielujen murheellisuus on valmistusta suureen iloon. Kyyneleet ovat siemeniä, joista kasvaa lohdutuksen ja ilon kukkia. "Siionin sureville annetaan kyynelten sijaan ilon öljyä, heidän hiuksilleen tuhkan sijasta juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viittaa" (Jes. 61;3).

 
 "He ovat saaneet kärsiä, mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi, lohdutan ja ilahdutan heitä" (Jer. 31:13). "Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen" (Jer. 31:25).
Käänne jo nyt Käänne tapahtuu usein jo tässä elämässä. Jumala näkee hyväksi näin osoittaa kunniansa ja se palvelee hänen lastensa autuutta. Daavid sai kokea tämän, ja siksi hän sanoo: "Sinä", Jumala, "muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun" (Ps. 30:12).

"Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat" (Ps. 71:20).
Saman ovat kokeneet monet muut, jotka ovat hurskaan Saaran tavoin todenneet, että "se, joka palvelee Jumalaa, saa koettelemuksen keskellä lohdutuksen, ahdistuksen jälkeen pelastuksen ja kurituksen jälkeen armon.

 
Sillä Jumalaa ei ilahduta meidän tuhomme, vaan myrskyn jälkeen hän antaa auringon jälleen paistaa ja itkun ja valituksen jälkeen hän täyttää meidät ylitse vuotavalla ilollaan" (Tob. 3:21-22) . Ylenpalttinen ilo Vanhastaan tunnetaan tapauksia, että ahdistuneet ja murheelliset sielut ovat joutuneet siinä määrin Jumalan ylenpalttisen ilon valtaan, ettei se ole mahtunut heidän ahtaaseen ja köyhään sydämeensä.

Heidän on täytynyt lähteä ulos yksinäiseen paikkaan, metsään tai niitylle, voidakseen vapaasti ja häpeilemättä riemuita, huutaa ilmoille sydämensä ilo ja ylistää Jumalaa. Heidän on täytynyt sanoa: "Jo riittää, Herra, riittää! Lahjoittamasi ilo on niin suuri ja voimakas, ettei se mahdu köyhään sydämeeni. Sinä saat sieluni tulvimaan onnesta yli äyräidensä."

 
 Käänne tapahtuu sitten taivaassa, toinen mahdollisuus on se, että käänne tapahtuu tämän elämän jälkeen. Murheelliset lähtevät autuaan kuoleman kautta tästä murheen laaksosta ja astuvat sisälle ilo saliin. Siellä "Jumala pyyhkii heidän silmistään, joka ainoan kyyneleen.

 Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut" (Ilm. 21). "He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas" (Jes. 35: 10). Iloinen kuolema Kokemus osoittaa sen, että monet hurskaat sielut, jotka ovat viettäneet elämänsä huokaillen ja itkien, ovat kuolleet tuhat kertaa onnellisempina kuin muut.

 
 Taivas, joka oli heille pitkän aikaa sankan sumun ja synkkien pilvien peitossa, avautuu heille, ja he näkevät kuten Stefanus Jumalan kirkkauden (Ap t. 7:55). He lähtevät tästä maailmasta rauhan ja ilon vallassa.


Ilo jo nyt myrskyn keskellä Katse kohti taivasta ja päämäärää, kun te, kristityt, ajattelette tätä kaikkea, olkaa turvallisella mielellä älkääkä pelätkö! Jumala, jonka pyhästä tahdosta te olette murheellisia, on antava teille ilon joko tässä tai tulevassa ajassa. Jumala pesee teidän sydämenne täällä kyynelillä täyttääkseen sen siellä taivaallisen ilon viinillä. Antakaa kyyneltenne virrata, sydämenne huokailla, sillä jumala laskee teidän kyyneleenne ja pyyhkii ne itse teidän silmistänne. 0i autuaita kyyneliä, joista pidetään taivaassa lukua ja jotka Herra Jeesus on pyyhkivä pois! Oi autuasta murhetta, josta kasvaa ikuinen ilo!

Jatkakaa matkaanne sakeassa sumussa, joka teidät on yllättänyt murheen tiellä, sillä voitte olla varmoja siitä, että Jeesus on mukana matkallanne ohjaten teitä, niin että sumu muuttuu elämäksi, suru kirkkaudeksi ja pelon ahdas tie johtaa ilon ja autuuden avaraan maahan.

 
Kun matkamies on päässyt kotiinsa, mitäpä hän enää siitä välittää, jos joutui tekemään matkaa sumuisella ja epäterveellisellä säällä. Eihän matkanteko tietenkään ollut niin hauskaa kuin silloin, kun aurinko paistaa ja kulkija saa nauttia ympärillä olevista vihreistä niityistä, mutta kun päästään päämäärään, jossa on hyvä olla, ei silloin enää muistella ilmoja eikä matkan vaivoja. Samoin on teidän laitanne.

Mitä väliä sillä on, vaikka jouduttekin jatkamaan matkaanne murheen sumussa, kunhan pääsette perille, taivaaseen? Näin on hyvä. Jos aurinko paistaisi aina ja voisimme vapaaksi katsella ympärillemme, saattaisimme kiintyä maailman turhaan kunniaan ja loistoon ja joutua pois oikealta tieltä. Kun Jumala on verhonnut kaiken ikään kuin sumun peittoon, me kiiruhdamme esteistä välittämättä suoraan kohti matkamme päämäärää.

 
Hyvä Jumalani, ohjaa sinä minua eteenpäin tahtosi mukaan! Tee minulle, niin kuin haluat! Anna murhetta tai iloa, anna surua tai rohkeutta, kunhan pidät minut oikealla tiellä! Jos minun on kuljettava taakkani kanssa, niin etäällä näen jo paikan, jossa saan laskea sen maahan tai jossa itse Jeesus nostaa sen minulta pois.

Jos minun on täällä huokailtava ja oltava surullinen, niin tiedän ajan koittavan, jolloin sydämeni täyttää sanoin kuvaamaton, ikuinen ilo. jos minun on täällä itkettävä, niin olen varma siitä, että itkuni muuttuu viiniksi, kyyneleeni helmiksi.  Jos olenkin ymmärtämättömyyttäni pitänyt liian paljon hauskaa maailmassa, niin haluan nyt, kun Jumala on avannut silmäni ja kääntänyt katseeni pois maailmasta, surra ja huokailla yhdessä Jeesuksen ja hänen pyhiensä kanssa. Mitä iloa maailma voisi minulle tarjota, kun kerran pääsen osalliseksi taivaan ilosta? Mitäpä mutaiset rapakot voisivat tarjota sille, jolla on tiedossaan raikas ja puhdasvetinen lähde?


  kirjasta;Christian Scriver (Timo Veijola, Pieni kirja masentuneelle 2001, 119-123 joka on kokonaisuudesta; Sielun Aarre) 1600-luvulla elänyt hovisaarnaaja Christian Scriver (1629 - 1693) oli suurten kärsimysten koettelema ihminen ja ahdistuneiden sielujen lohduttaja.


jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 1957
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa