Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Raamattu kannesta kanteen – 66 kirjaa äänitiedostoina
Tänään kello 4:49 pm kirjoittaja Hellevi

» LEIPÄSET ROSENIUS
Tänään kello 2:07 pm kirjoittaja Stiina

» Sua kohti Herrani
Tänään kello 9:01 am kirjoittaja Hellevi

» Kuuletko Jumalan sanattoman puheen
Tänään kello 8:34 am kirjoittaja jarrut

» Sinä et hylkää!
La Maalis 23, 2019 10:26 am kirjoittaja jarrut

» Sytytä silmiini valo!
Pe Maalis 22, 2019 9:51 am kirjoittaja jarrut

» Miehekäs iltarukous
To Maalis 21, 2019 9:59 am kirjoittaja Vierailija

» Vastaus kysymykseen voi kestää
To Maalis 21, 2019 9:27 am kirjoittaja Hellevi

» Israelia vastaan ollaan punomassa juonia ja varsinkin hyökkäystä Golanin kukkuloille ollaan valmistelemassa keväällä 2019
To Maalis 21, 2019 9:12 am kirjoittaja jarrut

Maaliskuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
    123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jumala on rakkaus

Siirry alas

Jumala on rakkaus

Viesti  jarrut lähetetty Pe Joulu 14, 2018 8:39 am


♥♥♥
Jumala on rakkaus



"Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa,
sillä Jumala on rakkaus." 1. Joh. 4:8


Kristinuskon perussanoma on eittämättä rakkauden sanomaa. "Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija." Jos elämästämme puuttuu inhimillinen sydämen lämpö, on elämämme pelkkää kuorta. Suuren amerikkalaisen evankelistan Dwight L. Moodyn julistuksen salaisuus oli siinä, että kuulija koki, että hänestä "välitetään". Kun Moody nuorena kenkäkauppiaana pysäytti kerran erään miehen alkaen keskustella hänen kanssaan uskonasioista, tokaisi mies: "Se ei kuulu sinulle". Moody vastasi: "Kyllä se kuuluu minulle!" "No sitten sinä olet varmaan Dwight L. Moody", totesi mies. Rakkaus "välittää" lähimmäisestään. Rakkauden vastakohta ei olekaan viha vaan piittaamattomuus.

MUTTA MITÄ ON JUMALAN RAKKAUS?

Jumaluusoppineet puhuvat paljon siitä, että Uusi testamentti käyttää Jumalan rakkaudesta aivan omaa sanaansa, "agape". Miehen ja naisen välistä rakkaussuhdetta kuvaa kreikkalainen käsite "eros", jonka johdannaisen erotiikka-sanan kaikki tuntevat. Uusi testamentti puhuu myös erikseen "veljellisestä rakkaudesta". Tämä "filos"-rakkaus on lähinnä kahden ihmisen keskinäistä ystävyyttä.

Jumalan rakkautta meissä ei ole luonnostaan. Se vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kuten Roomalaiskirje 5:5 korostaa. Tämä agape-rakkaus kohdistuu myös vihollisiin ja rukoilee niiden edestä, jotka vainoavat. Tämä rakkaus on pitkämielinen; se ei kadehdi, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa. Tämä rakkaus ei pety sillä se ei käy kauppaa itsestään. Ja tämä ei ruostu, koska se on Jumalan rakkautta eikä meidän.


MITEN RAKKAUS ILMENEE?

Onko se vain tunnetta, kiusallista ja luontaantyöntävää hempeämielisyyttä, joka takertuu kuin siirappi lähimmäiseen eikä päästä häntä irti kahleistaan? Ei varmaankaan. Oikea aviorakkauskin elää vain siellä, missä puolisoitten välillä on sopiva ilmaväli - keskinäinen luottamus ja kunnioitus. Kaikki takertuminen lähimmäiseen tekee elämän tunkkaiseksi. Mutta miten sitten voimme rakastaa oikein lähimmäistämme? Entä miten ilmenee itserakkaus elämässämme?

Ei itserakkautemme ilmene siitä, että ihailisimme heti päivän alettua aamunkaunista olemusta peileistämme tai sanoisimme itsellemme kohteliaisuuksia. Tämä olisi lähinnä hulluutta tai sokeutta. Me rakastamme itseämme siten, että vaalimme ja hoidamme tarpeitamme. Kun meillä on nälkä tai jano, löydämme luonnostaan lyhimmän tien jääkaapille. Kun meitä pitkästyttää, käymme vieraisilla jonkun mieluisan ystävän luona, jossa saa olla oma itsensä. Jos joku hellii liiallisesti ravinnontarvettaan, on syytä kysyä, onko takana vinoutunut itserakkaus. Nykyaika luo paljon tällaisia leivos- ja pullakristittyjä. Ja diagnoosi näkyy päälle.

"Salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa" on Jumalan silmissä kallis. Jos helppoudesta ja mukavuuden halusta johtuen en tahdo antautua halpoihin ja hankaliin palvelustehtäviin Jumalan valtakunnan työssä, syynä on pinttynyt itserakkautemme.
Oikea rakkaus kysyy, miten toinen saisi ravintonsa, vaatteensa ja ystävien rohkaisun ja tuen. Rakkaus kyselee, miten toinen viihtyisi ja miten tällä toisella olisi hyvä olla.

Ihmisten rakkaus mittailee, että antamiset ja saamiset olisivat tasasuuruisia. Jumalan rakkaus jää aina antamisen puolelle - "sillä antaessaan saa ja kadottaessaan löytää". Tätä lähimmäiselle uhrautuvaa ja itsensä unohtavaa Kristuksen mieltä tarvitsemme. Meidän tulisi johdonmukaisesti tarkkailla asenteitamme ja tekojamme, ettemme vain uskonasioissa pohjimmiltamme palvele omaa kyltymätöntä itsekkyyttämme. Juuri siksi Jeesus kehoitti seuraajiaan "kieltämään itsensä ja ottamaan ristinsä". Jumalan rakkaus johtaa kaikessa oman edun ja mukavuuden kieltämiseen lähimmäisemme hyväksi.

SUURIMPIA VIKOJAMME EMME NÄE ITSE.


Valitsemme luonnostamme itsellemme parhaimman istuimen, suurimman perunan ja raikkaimman leivoksen. Itsekkyyden tutka tiedostaa joka hetki, mikä meille itsellemme olisi parasta. Ainoastaan Kristuksen mieli murtaa aineelliset arvoasteikkomme.
Pahinta lähimmäisillemme ovat tahattomat asenteemme ja sanamme, joita huiskimme ympärillemme. Eino Kalpa on kirjoittanut runon:
"Vain sanan lausuit, mutta sydämen löit oven kiinni, ken nyt avaa sen?
En pahaa tarkoittanut, kuitenkin nyt toinen tietään kulkee kyynelin.
Yks sana surmata voi kaiken sen, mi kalleinta on; sielun, sydämen."
Joku viikko sitten jouduin kiinni huomaamattomuuden synnistä. Käydessäni jossain virastossa tyttäreni kanssa, totesin tyytyväisenä, että paikoitusmittarissa oli jo 20 pennin varaaja eikä 50 tai markan, kuten uusimmissa Helsingin pysäköintipaikoissa. Mutta huomio oli niin voimakas, että ajatuksissani jätin koko maksamisen sikseen. Takaisin palattuani löysin tuulilasista "Lappu-Liisan" terveiset. Maksaessani heti postiin rikettäni liitin postiosoitukseen "sydämelliset terveiseni". Ehdin nimittäin jäähtyessäni ajatella, miten monta kertaa varmaan kuljen lähimmäisteni ohi todella huomaamatta heitä ja ehkä tietämättäni pahastikin haavoittaen. Emme näe omia kiusallisia piirteitämme. Sain ansaitut rapsut.


MUTTA KUKA KYKENEE ANTAMAAN RAPSUT RAKKAUDETTOMUUDESTAMME?


Jos emme rakasta, emme tunne vielä oikein Jumalaa. Mutta kun emme osaakaan itsestämme rakastaa, voi olla, että ainoa rakastavan elämänasenteen lähde on JATKUVA KOSKETUS häneen, joka itse on rakkaus. Kyllähän me seurakunnassa osaamme myös joskus järjestää melko vedenpitävän politrukkijärjestelmän, jossa jokaisen teoista ja sanoista pidetään kirjaa - mutta tokko se edistää rakkautta. Me osaamme tarkkailla toisiamme. Entä itseämme? Perhe tai yhdistys, jossa pyhät langettavat toisistaan tuomioitaaan, muodostuu hyvin pian riivaajien areenaksi.

"Ylhäältä tuleva viisaus ei epäile", sanoo apostoli Jaakob. Rakkaudettomuutemme ei korjaudu epäilyn ilmapiirissä. Pahinta on se, että jos arvostelemme Jumalan omia, sabotoimme aina myös valvomattomuudessamme Jumalan seurakuntaa. Rakkauteen kuuluu aina myös totuudellisuus - mutta totuus ei ole välttämättä sitä, mitä me kenties ajattelemme seurakunnasta ja sen työntekijöistä. Helposti Suomenkin hengellisestä maisemasta tulee samanlainen kuin Korintton seurakunnasta, jossa pyhät käräjöivät keskenään.

Uskovalla on aina suurempi vaara langeta toisen tuomitsemiseen kuin maailman ihmisellä. Kun olemme tottuneet tarkkailemaan omia vaikuttimiamme, suunnimme herkästi saman kyselyn lähimmäisiimme. Kuitenkin sanoi Jeesus toistamiseen: "Älkää tuomitko". Rakkaus puolustaa lähimmäistään. Esirukouksesta käytetään hepreassa sanaa "lehafgiia", joka merkitsee myös "väliin asettumista". Jesaja 53:12 sanoo Vapahtajastamme, että hän "hifgiia" eli "rukoili pahantekijäin puolesta". Välimiehen tehtävässään Jeesus on syyttäjän ja syntisen välissä. Emme voi oikeastaan rukoillakaan kenenkään puolesta, ellemme ole sydämestämme antaneet hänelle anteeksi.


JUMALAN RAKKAUS ON SIITÄ IHMEELLISTÄ,


että hän on syntisen puolella ja tahtoo, ettei yksikään hukkuisi. Hän vanhurskauttaa jumalattoman. Kun tunnustamme syyllisyytemme, hän tulee puolustajaksemme. Jumalan "agape" jää aina antajan asemaan. Mutta joka on paljon anteeksi saanut, se paljon rakastaa. Milloin koittaa aika, jolloin opimme epäitsekkyyttä ja rakkautta niin, että siitä tulee todella elämämme voima ja salaisuus?

Risto Santalan raamattuopetus Helsingin Raamattukoulu-lehden numerossa 8-9/71
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2011
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jumala on rakkaus

Viesti  Stiina lähetetty Pe Joulu 14, 2018 4:51 pm

Niinpä, huonommaksi on vain mennyt näinä 48 vuotena artikkelin kirjoittamisesta. Tosin tuomitsemisen kohteet ovat vaihtuneet päälaelleen lähes täysin. Ennen syrjittiin törkeästi mielenterveyskuntoutujia ja vammaisia, mutta useimmiten rikollisiakin rangaistiin oikein ja yritettiin sentään pysyä rehellisinä. Nykyään on paljon parannusta, vaan ei täydellistä ensinmainittuja ryhmiä kohtaan, mutta narsismi rehottaa pahemmin kuin koskaan, eikä heille mitään voi, vaikka tunnistetaankin, enää ei jakseta edes puhua ko. asiasta. Pitää vaan väistää tai varjelkoon... Rikollisiakin hyysätään ja ymmärretään ihan liikaa monessa tapauksessa ja rangaistukset (vaikka eivät mitään autakaan, ovat todella mitättömiä Suomessa). Käsittämättömiä ovat uskovien riidat (omanikin), onneksi on armo jokapäiväinen Kristuksessa. Kyllä se on S...tana asialla riehumassa. Jo Gal. 5:15 sanoo:" Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne." Kuitenkin on olemassa lainarakkaus Kristukselta meillekin käytettäväksi, kukaan ei liene täydellinen tietenkään, mutta paljon on eroa. I love you (käytän tätä, koska paremmin ymmärrettäköön, että tarkoitus hyvä, vaan en tiedä onnistuiko.)

Stiina

Viestien lukumäärä : 316
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei saa olla jumala

Viesti  jarrut lähetetty Su Joulu 30, 2018 9:22 am

Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei saa olla jumala

Kevään blogiteksteissäni toistui yksi sana, rakkaus. Ei siksi, että tietäisin siitä jotenkin erityisen paljon, päinvastoin. Heräsi kiinnostus pohtia sen olemusta ja samalla tietysti valmistella Lähetysjuhlien avajaisia tuolla teemalla. Loputtoman laaja aihe ja pintaraapaisuksi tietysti jää, mutta jotain sentään on tästä tutkimusmatkasta jäänyt käteen.

Kolikon kaksi puolta


Ja kun kolikolla on ne kaksi puolta, niin olen sivunnut myös kärsimystematiikkaa. Tämä tekeekin rakkausteeman pohtimisesta jännittävää. Miksi kaksi näin vastakkaista ja suurta tunnetta ovat niin lähekkäin – samassa kolikossa? Miksi moni rakkaustarina päättyy kärsimykseen tai päinvastoin?
Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala. Jos rakkaudesta tulee tavoite, se pakenee luotasi. Miksi näin? C.S. Lewis erittelee 60-luvulla ilmestyneessä Neljä rakkautta –kirjassaan rakkauden lajeja ja hahmottelee myös tarve-, ja lahjarakkauden ominaisuuksia. Meillä jokaisella on tarve rakkauteen. Rakkaus on kuitenkin herkkä laji, sitä ei voi pakottaa. Ajatellaan vaikkapa isänmaanrakkautta. Siinä sinänsä luonnollinen ja hyvä kiintymys omaan asuinseutuun, kieleen, kulttuuriin ja ihmisiin voi kuitenkin saada jalansijaa ylilyönnille. Jos rakkauden sijaan tilalle lipsahtaa itsekkyys, ollaan äkkiseltään katsottuna kyllä lähellä totuutta, mutta ratkaisevalla tavalla todella kaukana siitä. Tässä onkin rakkauteen liittyvä suorastaan pelottava ristiriita. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Rakkaus on värien näkemistä


Miksi rakkaus on niin vaikea laji? Tiedämme, että sillä voitettaisiin paljon. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, sillä rakkautta jakavalta ihmiseltä vaaditaan eheyttä. Eheys taas syntyy ja muodostuu, jos sitä on lapsena riittävästi tarjolla. Kenelläkään se ei toteudu täydellisesti ja joillakin olosuhteet vain ovat niin karmeat, että haastetta tällä rintamalla tulee maailmassamme aina olemaan. Toimimme rikkinäisyytemme takia tiedostamattamme väärin.
Esimerkki. On sinänsä turvaa tuovaa luottaa selkeään opetukseen tai peräti ns. isien perinnäissääntöihin. Lapsen kasvatuksessa se voi ollakin hyvä välivaihe maailmankuvan hahmottamiseksi. Kuitenkin, kun murrosikäisen silmät alkavat mustavalkoistuksen jälkeen avautua, on värikirjo silmiä häikäisevä. Emme löydäkään oppikirjoista mallia kaikkiin tilanteisiin. Mitä tehdä? Turvautukaamme rakkauteen? Kyllä, mutta saatamme helposti rakkauden nimissä kuitenkin sanoa ja tehdä jotain sellaista, joka ei sittenkään lähde hyvästä tahdosta, vaan heikkoutemme peittelystä. Jotta voisimme toteuttaa ja tarjota eheyttävää rakkautta, meidän on nähtävä elämän todellisuus kaikkine värivivahteineen.

Maailma huutaa rakkautta

Syntymän ensiparkaisusta aina kuolinvuoteen hiljaiseen rukoukseen asti kaipaamme ja tarvitsemme. Kosketus, hyvä sana, huolehtiminen ja huomiointi ovat perustarpeitamme. Niitä emme kuitenkaan saa vaatimalla – joskus voimme kiistatta sanoa, ettemme saa tarpeeksi. Pakottamalla se ei kuitenkaan tule luoksemme, vaan voimme vain odottaa kohtuutta ja odotellessa olla rakastamisen arvoisia.
Maailma huutaa rakkautta, mutta näemmekö myös mitä se opettaa meille? Nyt on ennen kaikkea rakkauden vastaanottamisen aika, suven sulo! Luonto näyttää, miten se puhkeaa loistoon, kun se vastaanottaa lämmön ja virvoittavan kasteen. Siitäkin voi oppia.


Joona Saraste
https://blogit.savonsanomat.fi/ristisanoja/jumala-on-rakkaus-mutta-rakkaus-ei-saa-olla-jumala/
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2011
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jumala on rakkaus

Viesti  jarrut lähetetty Su Joulu 30, 2018 9:32 am

PS

Ajattelemista kevättä kohti mennessämme; tänä Uutena Vuotena 2019!
Rakkaus ei ole Jumala, vaikka Jumala on RAKKAUS!

Meillä voi olla monta muutakin "Jumalaa", kuin rakkaus.
Nautinto, monessa eri muodossa -
Raha, rahan himo -
Ylihengellisyys - kun ihminen ottaa Jumalan kunnian ja paikan.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2011
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jumala on rakkaus

Viesti  Stiina lähetetty Su Joulu 30, 2018 5:12 pm

flower I love you
Jos jollakulla on oikeasti tätä Agape-rakkautta Jumalalta, niin joutuu kyllä tässä maailmassa ristille, olen huomannut. I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 316
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Perisynti!

Viesti  Stiina lähetetty Ma Joulu 31, 2018 10:31 am

En löytänyt enää sitä, missä puhuimme vähän perisynnistä, eli pelastuvatko kaikki lapset ja "viattomat" ilman muuta.
Löysin Uskojarukous-sivustolta Silvanukselta selkeän seuraavan.
"Jos todella tahdomme pitäytyä klassisen kristinuskon käsitykseen perisynnistä, niin pyhistä isistä Augustinus kannatti perisyntioppia, ja protestanttisten kirkkojen perisyntioppi on häneltä peräisin. Protestanttisen teologian mukaan jokainen ihminen syntyy perisynnin turmelemana jo valmiiksi kadotettuna, eli jokainen joutuu kuoltuaan helvettiin. Jotta perisynnin turmelema ihminen voisi pelastua, hänen luterilaisen teologian mukaan täytyy syntyä uudesti kasteen ja uskon kautta. Luterilainen teologia painottaa täydellistä ihmisen tahdon vapauden puutetta hengellisissä asioissa syntiinlankeemuksen jälkeen. Luterilainen oppi ymmärtää kääntymisen olevan kokonaan Jumalan työtä. Armo ei kuitenkaan vaikuta vastustamattomasti, sen vuoksi kääntymättömyys ja helvettiin joutuminen on ihmisen oma syy. Luterilaisten tunnustuskirja “Yksimielisyyden ohje” opettaa perisynnistä http://tunnustuskirjat.fi/yo/1.html ." I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 316
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Jumala on rakkaus

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa