Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» UUSI NÄKÖKULMA!
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 3:02 pm kirjoittaja jarrut

» Juhani Aitoniemi: vakavia puheita
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 2:44 pm kirjoittaja Stiina

» Jumalan salaisuus
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 8:39 am kirjoittaja arkikalusto

» Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 8:33 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin kantaminen
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja jarrut

» Sana sinulle
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyEilen kello 7:37 am kirjoittaja jarrut

»  Arvo ja ikuisuus
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptySu Loka 13, 2019 5:01 pm kirjoittaja jarrut

» Kommentti
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyLa Loka 12, 2019 8:32 am kirjoittaja Vierailija

» ARMOA ARMOSTA
ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! EmptyLa Loka 12, 2019 7:24 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI!

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! Empty ETTEI TOTUUS UNOHTUISI!

Viesti  STIINA11 lähetetty Ma Tammi 28, 2019 11:36 am

Päiviö Parviainen on laajalti hyväksytty pappi ja lähetyssaarnaaja, koeteltu. Olisipa vielä semmoisia, tässä nykyisessä joka aamu muuttuneessa maailmassamme. Kuka keksisi, että kaikille lapsille saataisiin kristillistä opetusta nykyaikana. Pyhäkoulu ei käy, kun ei jaksa arjen päiväkodin jälkeen. Päiväkodissa ei voi, kun vaikea järjestää. Kristilliset koulut yms. tuppaavat tulemaan kristilliseksi eliitiksi. Nykyään ei voi pakottaa kuuntelemaan kotonakaan, jos eivät halua. On vain rukoiltava ja yritettävä. Pitäisi olla mukava mummu, mutta ovela, muuten eivät tule enää mummolaan. Minulle vaikea asia. Jo omien lasteni pyhäkoulussa oli miltei aina ei lut. ei kristitty opettaja, pelkkä säilöntä ja leikkipaikka pariksi tunniksi, että kotiäiti pääsi asioille. Heille kuitenkin vielä rukous ja oikea lapsen usko oli tärkeä. Parviainen pääsi Taivaan kotiin n. 103 vuotiaana (ei tarkastettu). I love you

Liitän sen Pääasian Ola Peltolan sanoin tähän aikuisille opiksi ja päivän sanaksikin itsellenikin:

"Evankeliumi ei kumoa lain vaatimuksia

Evankeliumi hyväksyy lain vaatimukset. Se ei kumoa lakia, vaan sanoo, että laki on täytetty. On tullut sijainen, joka on sen tehnyt. Lain täyttäjänä onkin itse Jumala, Jeesus todellisena Jumalana. Mutta lain täyttäjänä on myös ihminen, Jeesus todellisena ihmisenä. Jeesus eli täydellisen ihmiselämän, mutta ei itsensä vaan toisten tähden. Hän täytti moraalilain kaikki vaatimukset.

Jeesus täytti myös uhrilain vaatimukset tulemalla syntiuhriksi ja kärsimällä lain määräämän rangaistuksen syyllisten puolesta. Näin evankeliumi on täytetty laki. Evankeliumi antaa kaiken ilmaiseksi kaikille muille paitsi yhdelle. Laki esittää Jeesuksen aina esikuvana, evankeliumi taas meidän sijaisenamme. Laki vaatii rakkautta, evankeliumi antaa rakkauden. Evankeliumin sisältö on Jeesus Kristus syntisen armahtajana."

STIINA11
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

ETTEI TOTUUS UNOHTUISI! Empty Perisynti! jatkuu...

Viesti  Stiina 19 lähetetty Ma Tammi 28, 2019 1:14 pm

--- niin totta I love you

Olavi Peltola ja ihmisen pysyvä ja syvä perisyntisyys
05.03.2016 12:20 - Kari-Matti Laaksonen
Millainen kristityn tulisi olla?

Rehellinen, rakastava, omastaan jakava, suvaitseva, kehitysyhteistyötä tukeva, Kristuksen kaltaiseksi muuttunut/muuttuva, kaikkia mahdollisia vähemmistöjä tasapuolisesti ymmärtävä, TV7-katsova, avioliitossa uskollinen ja kumppaniaan rakastava, seuroissa säännöllisesti käyvä, ennakkoluuloista vapaa, siveellinen, anteeksiantava, ei-rasisti, pitkämielinen, epäitsekäs, uhrautuva, sukupuolen ja seksuaaliseen moninaisuuteen uskova, masturboinnin ja ehkäisyn tuomitseva, ahkera Raamatun lukija, naispappeutta kannattava, hyvän tekemiseen uskova ....

Ei tule mitään. Wilhelmi Malmivaaran sanoin:

"En osaa mihinkään, en muutu, en parane, ei oikein särjy sydämeni, ei tule mitään."

Ihminen on aina, joka hetki (vaikka tulisi uskoonkin) läpikotaisin itsekäs, syntinen, turmeltunut, paha ja saastunut. Perisynti on täällä murheen laaksossa ihmisen pysyvä ominaisuus. Sitä ei muuta miksikään, vaikka lukisi Raamattua jokaikinen päivä, kävisi joka sunnuntai teryleenit prässättynä, tekohurskas ilme kasvoilla messussa, ei himoitsisi naapurin rouvan/työkaverin hameen alle, allekirjoittaisi jokaisen rasismia ja sukupuolista syrjintää ja kaikkea muutakin pahaa vastustavan julistuksen.

Uskova(kin) ihminen on aina samalla vanhurskas ja syntinen. Tämä periluterilainen totuus tulee kirkkaasti ilmi rovasti Olavi Peltolasta kertovassa tuoreessa kirjassa. Olavi Peltola on ollut monessa mukana, erityisesti niin kutsutun viidennen herätysliikkeen muotoutumisen eri vaiheissa. Peltola oli niitä, jotka irtautuivat Kansanlähetyksestä ja olivat perustamassa v. 1974 lähetysyhdistys Kylväjää.

Minua viehättää erityisesti se Peltolan teologian kaikkein ehkä keskeisin näkemys, että ihminen ei muutu yhtään paremmaksi tullessaan kristityksi tai eläessään Kristuksen seuraajana. Peltolan oman elämän ja tekojen arvioinnissa on jotain kovin samaa kuin mikä ilmenee Osmo Tiililällä: pessimistis-realistinen, läpikotaisin luterilainen ihmis- ja uskonkäsitys. Tiililällä tosin lienee ollut hiukan, mutta vain hiukan positiivisempi asenne pyhityskristillisyyteen. En tiedä teenkö vääryyttä Olavi Peltolan uskonkäsitykselle, mutta tämä viehätti minua erityisesti: jää vaikutelma, että Peltola on omannut viimeistään 1960-1970-lukujen taitteesta lähtien syvän vastenmielisyyden kaikkea niin sanottua karismaattista kristillisyyttä kohtaan.

Nautittavin sanankääntein opetusneuvos, rovasti Peltola kuvaa paitsi "pyhitettyä ihmistä," myös itseään: "

"Erittäin vaikeaksi tuli oma ja muiden hengellä täytettyjen alhainen jumalattomuus, valheellisuus ja kovuus. Mitä hurskaammat ja korkealentoisemmat sanat, sitä valheellisempi ja tekopyhempi elämä. Hetkittäin tilanne oli epätoivoinen ennen kaikkea oman sydämen pohjattoman pahuuden tähden. Raamattua ei uskaltanut paljoakaan lukea, koki lukevansa sitä vain omaksi hyödykseen."

Voin allekirjoittaa joka kirjaimen, yhä uudestaan. Toisin sanoen: ei ihminen miksikään muutu. Synti asuu ihmisen kaikessa käyttäytymisessä, ajatuksissa ja tunteissa. Ihmisen tahto on synnin läpiturmelema. Siihen ei vaikuta se, että ihminen "tulee uskoon." Tai katuu, tekee parannuksen ja uudestisyntyy. Armonjärjestyksen tie on asfaltoitu molempiin suuntiin. Sitä kuljetaan edestakaisin. Sama vanha aatami täällä alhaalla määrää ihmisen jokaista tahdonalaista ja tiedostamatonta mielenliikettä.

Hengellisessä etsinnässä itselleen tärkeiksi kokemiaan uskonnollis-teologisia lähteitä Peltolalle ovat olleet ennen muuta Lutherin Galatalaiskirjeen selitys, Jonas Laguksen Evankeliumin ääni, eräät Paavo Ruotsalaisen opetukset ja ennen kaikkea C.O. Roseniuksen ajatukset. Eräs linkki rukoilevaisuutta paljon tutkineeseen Osmo Tiililään lienee ollut myös Olavi Peltolaan vaikuttanut 1800-luvun rukoilevaisjohtaja Matti Paavola.

Katselen jostain syystä aina silloin tällöin TV7:aa: siellä ruskettuneet ihmiset todistavat vakuuttavin sanankääntein voittoisasta elämästä, uskosta ilman epäilyksiä ja uskoa seuraavasta pyhityksestä. Miten toisenlainen on Olavi Peltolan uskon- ja ihmiskäsitys. Siinä on jotakin kovasti samaa ihmisen olemuksen ja luonnon realistista ymmärrystä kuin Osmo Tiililällä. Seuraavassa pitkä, mutta puhutteleva sitaatti paljon nähneeltä ja elämää ja uskovan elämää mietiskelleeltä edesmenneeltä dogmatiikan professorilta.

Osmo Tiililä: "Uskovan ihmisen tie käy erityisen kaidaksi siitä syystä, että Jumalan Henki paljastaa hänelle hänen oman kelvottomuutensa yhä selvemmin ja selvemmin. Aluksi ehkä ’juostiin ylpeinä’ ja kuviteltiin paljonkin pyhyyden saavuttamisesta, mutta usein käy aivan päinvastoin. Ihanne jää saavuttamattomaksi, juoksusta tulee kompastelua, kaikki saattaa paljastua pelkäksi kehnoudeksi, ja kun uskova ihminen katsoo vuosien jälkeen elämänsä tuloksia, ne näyttävät toinen toistaan huonommilta. En osannut tehdä oikein sitäkään, mitä luulin helpoimmaksi, en osannut enkä jaksanut pitää pahaa luontoani kurissa, vaan tieni varrella näen monen monia loukkaamiani ihmisiä, paljon rakkaudettomuutta, paljon sellaista, mikä on varmasti tehnyt Pyhän Hengen murheelliseksi. Oikeastaan on kaikki pelkkää suurta epäonnistumista. Elämäni on särkynyttä, niin huonoa, että ehkä olisi ollut parempi, jollei minua ollenkaan olisi maailmassa ollutkaan. Luulin jo voittaneeni sen ja sen synnin - ja sitten se yllätti minut uudestaan. Yritin parannusta, mutta olen silti yhä matalalla, ehkäpä sisimmässäni itkevä ja onneton ihminen. Älkää, kuulijani, puhuko kristityn rististä vain ulkonaisissa tai paremminkin: onnettomuuden ja kohtalonomaisuuden tuntoa sisältävissä asioissa. Nämä sisäiset kelvottomuuden tuskat voivat olla kaikkein kauheimpia. En ole toisin sanoen vain kiusattu, vaan myös langennut ja lankeava ihminen.

Tekstissä on käytetty hyväksi ennen kaikkea Marjattaa Junkkaalan toimittamaa kirjaa: "Olavi Peltola - mies sanojensa takana." Kannattaa lukea!

Stiina 19
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin
 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa