Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» UUSI NÄKÖKULMA!
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 3:02 pm kirjoittaja jarrut

» Juhani Aitoniemi: vakavia puheita
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 2:44 pm kirjoittaja Stiina

» Jumalan salaisuus
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 8:39 am kirjoittaja arkikalusto

» Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 8:33 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin kantaminen
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja jarrut

» Sana sinulle
Toivoa päivää varten EmptyEilen kello 7:37 am kirjoittaja jarrut

»  Arvo ja ikuisuus
Toivoa päivää varten EmptySu Loka 13, 2019 5:01 pm kirjoittaja jarrut

» Kommentti
Toivoa päivää varten EmptyLa Loka 12, 2019 8:32 am kirjoittaja Vierailija

» ARMOA ARMOSTA
Toivoa päivää varten EmptyLa Loka 12, 2019 7:24 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Toivoa päivää varten

Siirry alas

Toivoa päivää varten Empty Toivoa päivää varten

Viesti  jarrut lähetetty Ti Helmi 26, 2019 10:30 am





Toivoa päivää varten





Toivoa päivää varten Zzassi10

Toivoa päivää varten

Sinä iltana olin väsynyt. Poikien makuuhuoneesta kuului pyyntö: ”Voisitko kertoa meille taas valkoisen miniauton tarinoita?” Oli tullut tavaksi, että kerron ennen iltarukousta tarinan, joka liittyy usein nuorena opittuun. En saanut mieleeni mitään ja päätin, että luen Lasten Raamattu 365 kertomusta-kirjasta jotakin. Aloin: ”Valkoinen pieni miniauto ajatteli, että jos sillä voisi olla ukki, niin se haluaisi, että ukki lukisi sille Raamattua.” - Mutta ikkunan vierestä sängystä kuului eskarilaisen epätoivoinen tokaisu: ”Ei autolla voi olla ukkia!”

- Sain kuitenkin alettua lukemisen, mutta sen päättäessäni tokaisi pikkumies: ”Raamattu on tylsä.”Hän oli elänyt mukana sitä lukiessa, koska pienet äännähtelyt seurasivat tiettyjä tapahtumia. Minusta tuntui kuitenkin kaamealta. Oliko hän todella sitä mieltä? Ja pitikö minun jotenkin puolustaa Kirjaa?En puolustanut.

Aamulla veljekset olivat lähdössä kouluun ja aamupala luisti hyvin. Huomasin kulmahyllyssä edellispyhän pyhäkoulun askartelutuotokset. Olin ollut siellä avustajana. Otin poikien paperit ja kysyin, ”kumpi on nuoremman veljen?” – Se vihreä. Papereihin lapset olivat leikanneet isot sydämet ja liimanneet tai piirtäneet, mitä halusivat.Sydämeen liimattiin myös sen kertainen muistojae: ”Niin kuin te olette anteeksi saaneet, niin tekin antakaa.” Kol 3:13. Kysyin häneltä mikäs se muistojae olikaan?

Autoin alkusanalla, josta hän jatkoi iloissaan jakeen loppuun. Päättelin, että ei se Kirja oikeastaan ollut tylsä, vaan se, että omaa toivetta ei kuultu.Tuo muistojae oli tärkeä, koska se antoi toivoa aina välillä leimahtaviin poikien välisiin kiistoihin, - olihan siinä perustelu sille, miksi meidän on syytä sopia ja antaa anteeksi.Iltapäivällä tuli kuitenkin selkkaus. Ulkohaalareita ei haluttu panna jalkaan. Komentaminen olisi ollut toivoton yritys.

Mikä sitten avuksi? Kun ei ollut mihinkään kiirettä, päätin vain seistä lattialla könöttävän vahvaa tahtoaan harjoittavan pikkumiehen vieressä.Taas olin neuvoton. Mutta en ollut toivoton, sillä muistin, että Taivaan Isä on pitkämielinen ja tahtoo jokaiselle hyvää. Mikä se hyvä olisi nyt? Rukoilin. Päättelin, että se on varmaan se, että vahvatahtoinen pikkuvaeltaja saa kokea, että häntä ei hylätä. Sitten varpaani osui pojan varpaaseen ja hän rikkoi epätoivonsa sanoen: ”Miksi sun varpaas liikkuu noin?”

Vastasin, että ”se tahtoo olla sun varpaas ystävä.”Näytti, että hän mietti jotain ja hetken päästä hän nousi ylös ja minä sanoin, että ”mennääs ulos. aalarit jalkaan ja menoks.” Hän oli jo ottamassa haalareita.Pojat olisivat vielä yhden yön meillä. Ajattelin, että osasinkohan olla noin rauhallinen poikien äidille silloin, kun tämä oli tuossa iässä. Huomaan, että Jumala on kasvattanut pitkämielisyyttäni.

Tunnen selvästi, että kun oma toiveeni ei toteudu, niin toivoni on kuitenkin entisestään vahvistunut. Rukoilihan Paavali, että Pyhä Henki valaisisi meidän sydämemme silmät, että tietäisimme ja tuntisimme, ”mikä on se toivo, johon hän on meidät kutsunut.” Ja ”suuri on hänen voimansa meitä kohtaan, jotka uskomme, hänen väkevän voimansa vaikutuksen mukaan.”(Ef 1:27-19.) Niin! Päivä on vielä edessä. Mutta mitä sinä annat Hänen voimansa tänään vaikuttaa?


Seppo Niemelä Lähetä viestisi:
seppo.niemela@airut.netwww.airut.ne
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2239
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa