Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Sielun kuolemattomuudesta
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyTänään kello 7:05 am kirjoittaja jarrut

» UUT:n uutiskirje, toukokuu 2019
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 11:48 am kirjoittaja jarrut

» VIHA JA RAKKAUS USKOVIEN KESKEN
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 8:48 am kirjoittaja Stiina

» Kristinusko ilman Kristusta
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 6:05 am kirjoittaja jarrut

» Oikean kristityn tuntomerkki
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 5:51 am kirjoittaja jarrut

» Harhaoppi: Uskovien synnittömyys
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 5:28 am kirjoittaja jarrut

» Uusjudaismi tunkeutuu esiin
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyEilen kello 5:15 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen/ Suurin sanoma
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyTo Toukokuu 23, 2019 4:48 pm kirjoittaja jarrut

» " Nisunjyvän kuoleminen" Osa 1
Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta EmptyTo Toukokuu 23, 2019 4:38 pm kirjoittaja jarrut

Toukokuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta

Siirry alas

Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta Empty Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta

Viesti  Stiina lähetetty La Maalis 09, 2019 9:23 pm

Hyvä kirjoitus, mistä samaa mieltä. Teologia vaihtaa mielen ajatuksia, tarpeen juuri nyt.

Esko Murto
Ilm. 20
Tuhatvuotinen valtakunta ja viimeinen tuomio

Luvun 13 pedon merkin ja luvun ohessa luvun 20 "tuhatvuotinen valtakunta" on Ilmestyskirjan
tutkituimpien katkelmien joukossa. Kiliasmi (kreik.) tai millenialismi ovat tulkintatraditioita, joissa
oletetaan ennen maailman loppua vallitseva tuhannen vuoden pituinen rauhan ja hengellisen kirkkauden aikakausi, jonka jälkeen viimeinen tuomio koittaa. Millenialistiset käsitykset maailman loppumisen järjestyksestä ja aikataulusta ovat moninaisia, ja niiden yksityiskohtainen käsitteleminen tässä yhteydessä on mahdotonta.

Karkeasti ottaen millenialistinen perinne jakautuu postmillenialistiseen ja premillenialistiseen
käsitykseen Kristusken näkyvästä paluusta. Postmillenialistit (post = 'jälkeen') olettavat, että ennen Kristuksen paluuta maan päälle syntyy kristittyjen hallitsema maailmanvalta, jossa evankeliumi ja kristilliset hyveet saavat vallita. Toisten mielestä tämä valtakunta syntyy ilman väkivaltaa, evankeliumin vähitellen voittaessa kaikki kansat puolelleen. Toiste mielestä kristityt konkreettisesti perustavat tämän valtakunnan joko soluttautumisen tai avoimen vallankumouksen kautta.

Pisimmälle menevät opettavat, että tuhatvuotista valtakuntaa varten syntyy kristittyjen valiosotureiden armeija, joka jo tässä elämässä saavuttamansa kuolemattomuuden kautta kykenee alistamaan maailman Jumalan vallan alle. Kun tällainen kristillinen valtakunta on saanut olla olemassa tuhat vuotta, seuraa lopussa Saatanan eksytyksen aika, ja sen jälkeen Kristuksen näkyvä paluu.

Premillenialistit (pre = 'ennen') olettavat, että tuhatvuotinen valtakunta ei voi syntyä kristittyjen omien.ponnistelujen tuloksena, vaan Jeesus tulee näkyvästi takaisin maan päälle perustamaan sen. Tähän voi liittyä se, että uskossa kuolleet kristityt heräävät eloon ja hallitsevat maan päällistä valtakuntaa yhdessä Kristuksen kanssa. Jeesus ilmeisesti olisi mukana tämän valtakunnan hallitsijana. Tähänkin malliin yleensä kuuluu lopussa koittava eksytyksen aika, jonka päätteeksi Saatana lopullisesti tuhotaan.

Näiden lisäksi voidaan puhua myös amilleanialisteista, jotka kieltävät, tai oikeammin tulkitsevat
tuhatvuotisen valtakunnan merkitsevän hengellistä hallintavaltaa konkreettisen maanpäällisen
valtakunnan sijasta. Tällöin oletetaan, että tuhatvuotinen valtakunta alkoi Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja sitä kestää niin kauan kunnes kirkko on saanut päätökseen Jumalan sille antaman tehtävän maailmassa. Sen jälkeen koittaa vainon aika, jolloin Saatana saa raivota seurakuntaa vastaan, kunnes lopulta Kristuksen näkyvä paluu lopettaa hänen valtansa ja vapauttaa uskovat iankaikkiseen elämään.

Näistä käsityksistä kirkon historiassa ovat esiintyneet yleensä vain pre- ja amillenialistit.
Postmillenialistisia käsityksiä on toki esiintynyt, mutta yleensä vain lyhytaikaisten lahkojen parissa. (Esim. reformaatioaikana Thomas Müntzer yllytti – onnistuneesti– talonpoikaissodan talonpoikia taistelemaan tuhatvuotisen valtakunnan perustamisen puolesta.) Kirkon varhaisimpien teologien parissa premillenialistiset käsitykset eivät olleet mitenkään tavattomia, mutta viimeistään 300-luvulta lähtien enemmistö kristityistä ymmärsi Ilm. 20:n amillenialistisen selitysmallin mukaisesti kuvaamassa kirkon aikaa, jolloin kristityt hengellisesti hallitsevat Kristuksen kanssa maailmassa.

Yksi syy tämän tulkinnan yleistymiselle saattoi olla yksinkertaisesti se, että Rooman imperiumin ensin lopettaessa vainon, ja sen jälkeen antaessa kristinuskolle valtauskonnon aseman, kristityt huomasivat ettei "kristillinen keisarikunta" lopulta tuonut maailmaan sellaista onnen aikaa, kuin olisi voinut toivoa. Jopa kristityssä valtiossa vaikutti synti, kuolema ja jatkuva kamppailu epäuskon kanssa. Kiliastinen toive maanpäällisestä Kristuksen hallintavallasta ei enää tuntunut realistiselta, vaan ymmärrettiin, että Kristuksen kuninkuus on viimeiseen tuomioon asti tässä maailmassa hengellistä ja suurelta osin näkymätöntä.

Luterilainen kirkko on perinteisesti seurannut muun kristikunnan yleistä linjaa. Erityisesti tuomitaan – varmasti juuri talonpoikaissodan kokemusten tähden – premillenialistisen käsityksen kannattajat. "Seurakuntamme tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu." (Augsburgin tunnustus XVII) Maanpäällisen poliittisen valtakunnan – mitä yleisimmin millenialismilla tarkoitetaan – toteutumista vastaan puhuvat esim. seuraavat Raamatun kohdat:

Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; (Joh. 18:36)
"Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne." (Mt. 20:25-26)

Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". (Lk. 17:20-21)

Samoin on huomattava se, minkä ilmestyskirjakin moneen kertaan toteaa: Kristityt on jo tehty
"kuninkaiksi ja papeiksi" Kristuksen verellä. Ilm. 5:10 puhui jo siitä, kuinka kristityt "hallitsevat maanpäällä". Tässä yhteydessä jo todettiin, että tämän hallitsemisen ei tarvitse tarkoittaa poliittista hallintavaltaa, vaan hengellistä, evankeliumin valtaa ihmisten sydämissä. Ennen Kristusta maan päällä sai hallita synti ja kuolema – mutta Golgatalla Jeesus kuolemansa kautta perusti uuden valtakunnan, jossa vanhurskaus ja syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä vallitsevat.

Paavali opettaa tästä hallitsemisesta näin: ”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.” (Room. 5:17) Samalla tapaa kuin kuolema ei hallitse valtioita poliittisessa mielessä, ei myöskään Kristus ja hänen seurakuntansa hallitse maallista valtiota – vaan he hallitsevat ”armon valtakuntaa” joka syrjäyttää synnin ja kuoleman vallan.

Luvun 20 kuvaus kuvaa oikeastaan uudelleen, tiivistetysti, koko maailmanhistorian. Se ei ole tapahtuma, joka ajallisesti seuraa Kristuksen tulemusta luvussa 19, vaan jälleen uusi näky. Lopun kuvaus Gogin ja Magogin tuhosta on sama taistelu kuin 19 luvun lopun kuvaus pedon hävittämisestä, mutta nyt uudelleen kerrottuna. Tämä kronologian "rikkoutuminen" ei ole mitään uutta ilmestyskirjaa tänne asti lukeneelle: onhan maailmanloppu koittanut jo muutaman kerran ennen tätä, ja silti tarina on aina alkanut uudelleen.

Tuhatvuotinen valtakunta
1. Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.

2. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi

3. ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi,siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.

4. Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; "Saatanan sitominen" viittaa Jeesuksen opetukseen "väkevästä miehestä" jonka kimppuun "vielä väkevämpi" käy, sitoen hänet (Mt. 12:29). Toisaalla UT puhuu pahojen enkelien vangitsemisesta (Juud. 1:6 ja 2. Piet. 2:4) jo nyt toteutuneena asiana.

Onko Saatana sitten sidottu? Tämä voi tuntua vaikealta uskoa, varsinkin jos oletetaan että sidottuna oleminen tarkoittaisi sitä ettei paholainen voisi koskaan tehdä mitään missään. Sitominen voi myös merkitä sitä, että perkele kahleissakin saa liikkua rajoitetulla alueella. Vrt. vihainen koira, joka on ketjulla kiinnitetty juoksulankaan tai murhamies, joka on kahleilla kytketty vankilan seinään. Hänen valtansa on rajoitettu, mutta se, joka menee liian lähelle, saa kyllä huomata, että vaarattomaksi häntä ei ole tehty.

Paholaisen vankilaksi on tehty nyt "syvyys", abyssos. Se on sama paikka, jonne gerasalaisten alueella kohdatusta miehestä karkotetut demonit pelkäsivät joutuvansa (Lk. 8:31) ja jonne
2. Piet. 2 kertoo langenneiden enkeleiden joutuneen tuomiotaan odottamaan. Saatana on suljettu tähän vankilaan, mutta Jumalan sallimuksesta hänelle voidaan antaa valta avata sen ovi (Ilm9:1), jolloin demonit saavat tehdä tuhoaan. Sinetöiminen on jälleen tärkeä huomata. Sinetti painamalla käytetään arvovaltaa ja auktoriteettia. Se, joka painaa johonkin sinettinsä, osoittaa valtansa yli sen, mihin sinetti lyödään. Kun Jumalan enkeli (Jumalaa edustaen) sinetöi syvyyden, se osoittaa, että paholainen on alistettu Jumalan vallan alle.

Hän saa toimia vain sen verran kuin Jumala antaa. Kuten Luther totesi, perkelekin on "Jumalan perkele". Ilmestyskirjassa on havaittu jo monta kertaa, että lukuarvot eivät välttämättä kuvaa konkreettisia vaan symbolisia lukumääriä, vrt. karitsan seitsemän silmää = kaiken tietävä ja näkevä Jumala. Seitsemännessä luvussa kohdattiin kahdestatoista sukukunnasta sinetille merkityt, ja todettiin kuinka luvut eivät siinäkään kuvaa konkreettista kristittyjen määrää, vaan pelastuksen täydellisyyttä. Luku 1000 merkitsee suurta joukkoa ja täyttä määrää, täyttymyksen määrää. Kun tässä puhutaan tuhannen vuoden mittaisesta jaksosta, tarkoittaa se samaa kuin "koko se aika, jonka Jumala seurakunnalleen määrää ennen Saatanan päästämistä irti". Siinä ei ole yhtään liian vähän eikä yhtään liian paljon aikaa – vaan juuri täysi määrä vuosia.…ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

5. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.
6. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. Ilmestyskirja kuvaa kaksi ylösnousemusta: ensimmäinen tapahtuu hengellisesti tässä ajassa, kun ihmiset kasteen ja uskon kautta haudataan yhdessä Kristuksen kanssa ja herätetään Jumalan voimasta kuolleista elämään Jeesuksessa (Kol 2:12).

Tämä on ensimmäinen ylösnousemus: uskovien herääminen synnin kuolemasta armoon ja iankaikkisen elämän perillisyyteen. Tästä ylösnousemuksesta ei pääse osalliseksi kukaan muu kuin Jeesukselle kuuluvat pyhät. Toinen ylösnousemus on jakeessa 13 kuvattu yleinen, ruumiiden ylösnousemus.  Ensimmäinen kuolema on se kuolema, joka paratiisin lankeemuksen jälkeen maailmaan tuli: ruumiin kuolema, mutta ennen kaikkea sielun kuolema ja pimentyminen. Kielletyn hedelmän syömisestä Jumala sanoi: "sinä päivänä jona siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman" (1. Moos. 2:17). Tämä kuolema on hallinnut Aadamista asti (Room. 5:17), mutta se silti kalpenee toisen kuoleman rinnalla – joka kerrotaan jakeessa 14.

7. Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan,

8. ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia,
kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.

9. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

10. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. Kuten luvussa 19, nytkin viimeinen taistelu kuvataan lähes antikliimaksina. Ilmestyskirjan huomio on koko ajan taivaassa ja Kristuksessa, ei hänen maanpäällisissä vastustajissaan. Edes koko maailman mahti ja perkeleen voima ei ansaitse ilmestyskirjan kuvauksessa tätä pitempää selitystä.
Viimeinen tuomio
11. Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Kuvaus viimeisestä tuomiosta alkaa viittauksella valtaistuimeen. Kuten jo 4. luvun kuvauksessa, tällämnivotaan teksti yhteen Vanhan testamentin näkyjen kanssa. Valtaistuin on Herra Sebaotin voiman ja vallan symboli. Samalla on hyvä huomata, että ilmestyskirjassa Jumalan valtaistuin on ollut jatkuvasti mukana luvusta 4 asti.

Jumalan valtaistuin on taivaallisen jumalanpalveluksen keskus, sen ympärillä ovat enkelit ja vanhimmat. Vaikka luvun 19 kuvaus ei enää mainitsekaan neljää olentoa ja kahtakymmentä
neljää vanhinta, voidaan olettaa, että tuomio tapahtuu samassa valtaistuinsalissa, josta käsin
Ilmestyskirjan tapahtumia on tähänkin asti ohjattu. Samalla kyse on jälleen kristittyä lukijaa
lohduttavasta kuvasta. Viimeinen tuomio jaetaan sen temppelipalveluksen keskellä, johon maan päällä kamppaileva seurakunta on jo nyt ollut osallisena.

Taivaan ja maan ”pakeneminen” kuvastaa sitä, kuinka maailman päättyessä myös luomakunta
nykyisessä muodossaan häviää. Tämä on nähty jo sinettien murtamisen yhteydessä: ”Ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.” (6:14). Samaten 2. Piet. 3:10–12 puhuu Herran päivästä, jolloin ”taivaat katoavat pauhinalla ja alkuaineet kuumuudesta sulavat”. Samasta todistaa Vanha testamentti: ”minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan” (Sef. 3:8. Kuitenkaan kyse ei ole vain hävittämisestä, vaan siitä, että tämän kautta uusi pääsee syntymään. ”Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.” (Ps. 102:26–27). Samaten Jes. 51:6 ja Mk. 13:31 asettavat vastakkain Jumalan sanan pysyvyyden ja maailman katoavuuden. Sivuhuomiona voidaan todeta, että Jehovan todistajien oppi siitä, että nykyinen maailma ei tule ikinä katoamaan, on paitsi vailla Raamatun tukea, myös suoraan sille vastakkainen.

12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Tuomion kuvaus alkaa hyvin samalla tavoin kuin Danielin kirjan kuvaus viimeisestä tuomiosta. Dan. 7:10 ”Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” Samat teemat – valtaistuin, tuomari ja kirjat – toistuvat sekä Danielilla että Ilmestyskirjassa. Kirjat voivat tarkoittaa sekä tuomitsemisen tapaa (lakikirjat) että ihmisten tekoja (”tilikirjat”). Jumalan tuomio ei tapahdu mielivaltaisesti, vaan kirjojen mukaan (”by the book”, kuten englanniksi sanottaisiin).
Viimeisen tuomion kuvaukseen liittyy kuitenkin yksi tekijä, jota Daniel ei mainitse: elämän kirja.

Elämän kirja mainitaan muualla Raamatussa Ps. 69:29 ”Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.” sekä Fil. 4:3 ”… yhdessä sekä Klemensin että muiden työtoverieni kanssa, joiden nimet ovat elämän kirjassa.” Ilmestyskirjassa elämän kirjaan on viitattu jo Sardeksen seurakunnan kohdalla (3:5) ja Babylonin hävityksen yhteydessä (17:8. Nyt elämän kirja nousee tuomion jakamisen kannalta ratkaisevaan asemaan. Merkittävää on huomata kirjojen määrä: Johanneksen kuvauksessa mainitaan ”kirjat” (monikko) joiden perusteella tuomio jaetaan, ja ”toinen kirja, elämän kirja” (yksikkö). Kuolleet tuomitaan sen perusteella, mitä kirjoihin on kirjoitettu – tekojensa mukaan. Vain ne, jotka olivat kirjoitettu elämän kirjaan, pelastuivat tulisesta järvestä.

Ilmestyskirja opettaa tässä kirkkaasti pelastumista yksin Kristuksen tähden ilman tekoja. Elämän kirjan suhteen ei puhuta mitään teoista, vaan pelkästään siitä, että ihminen joko on kirjoitettu sinne tai ei ole. Ne, jotka eivät ole elämän kirjassa, tuomitaan tekojensa mukaan, ja käy ilmi, että kaikki tällä tapaa tuomitut tuomitaan kadotukseen, sillä yhdenkään ihmisen teot eivät voi tuoda hänelle taivaspaikkaa. Vaihtoehdot ovat siis
a) tuomitaan kirjojen mukaan, joissa kerrotaan ihmisen teot, ja tuloksena on jokaiselle tulinen järvi, tai
b) tuomitaan elämän kirjan mukaan, jossa ei puhuta enää teoista, vaan pelkästään siitä, että ihmisen on kirjoitettu elämän kirjaan, ja tällöin hän pelastuu. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa rohkean kristologiseen tapaan tehdään samaistus elämän kirjan, evankeliumin ja Kristuksen välille.

Ihmisiä opetetaan tutkimaan iankaikkista valintaa Kristuksesta ja hänen pyhästä evankeliumistaan. Siinä meillä on elämän kirja; se ei sulje yhtään katuvaa syntistä ulkopuolelle, vaan houkuttelee ja kutsuu kaikkia köyhiä, taakan painamia ja murheellisia syntisiä tekemään parannuksen, tuntemaan syntinsä ja uskomaan Kristukseen. Se lupaa Pyhän Hengen puhdistamaan ja uudistamaan heitä ja antaa siis murheellisille, ahdistetuille ihmisille mahdollisimman kestävän lohdun: se ilmoittaa, että heidän pelastumisensa ei ole heidän omassa kädessään. Jos olisi, he menettäisivät autuutensa paljon helpommin kuin Aadam ja Eeva paratiisissa, jopa hetki hetkeltä, yhä uudestaan. Mutta pelastuksemme perustuu Jumalan armolliseen valintaan, jonka hän on meille ilmoittanut Kristuksessa. (Yksimielisyyden ohje, täydellinen selitys, XI)

13. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

14. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

15. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. Vaikka Ilmestyskirja useinkin käyttää runollista kieltä, on silti hyvä pysähtyä huomaamaan kuinka Kuolemaa ja Tuonelaa käsitellään sekä Ilmestyskirjassa että muuallakin Raamatussa ikään kuin persoonina. Jo neljännen sinetin kohdalla (6:8. ilmestyskirjan lukijalle näytetään hallava hevonen, jonka selässä kuolema ja tuonela ratsastavat. Hoosean kirjaa lainaten Paavali pilkkaa kukistuvaa kuolemaa:
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:55). Hänet nimetään ”vihollisista viimeiseksi” (1. Kor 15:26), joka kukistetaan. Raamatun tapa puhua kuolemasta tarkoittaa sekä ”sitä” että ”häntä”. Kuolema ei ole vain valitettava asiaintila, vaan vihollinen, jonka Jumala Kristuksen ylösnousemuksen kautta voittaa.

Ekskurssi: onko tuomiosta mahdollista iloita?
Viimeisenä tuomiona tapahtuva tekojen paljastuminen ja tuomitseminen on seikka, joka varsinkin luterilaisen laki-evankeliumi –asetelman kautta ajateltuna voi vaikuttaa yksinomaan ankaralta,
pelättävältä asialta. Tämä käsitys ei ole täysin turha, sillä myöhemmin huomaamme, että tekojen mukaan tuomituista yksikään ei säästy rangaistukselta. Samalla on kuitenkin muistettava etenkin Vanhassa testamentissa, mutta myös Uudessa uudelleen ja uudelleen toistuva kaipaus Jumalan oikeudenmukaisten tuomioiden puoleen. ”Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.” (Ps. 35:24) Ajatus etenkin psalmirunoilijoiden pyynnöissä on siinä, että Jumalan puoltaa uskoviaan pahan ja epäuskoisen maailman vääryyksiä vastaan. Tuomiosta voidaankin – ja tulee! – puhua eri tasoilla: coram Deo (Jumalan edessä), coram hominibus (ihmisten edessä) ja coram mundo (maailman edessä). Luterilainen laki evankeliumi –dialektiikka ei toki sulje näistä mitään pois, mutta käytännön spiritualiteetissa luterilaiset ovat painottaneet hyvin paljon lain ja tuomion luonnetta coram Deo.

Tällöin tuomio ajatellaan syntisen ihmisen tuomitsemiseksi siitä, kuinka hän synneillään on rikkonut Jumalan lain. Tämä ei ole väärin, mutta raamatullinen käsitys tuomitsemisesta ja Jumalan oikeuden jakamisesta on vielä laajempi. Aikojen lopulla jaettava oikeus on syyttä vainotulle ja halveksitulle seurakunnalle vapauttavan tuomion hetki, kun tuomiota tarkastellaan coram hominibus ja coram mundo. Viimeisellä tuomiolla paljastuu, että kristittyjen toivo oli sittenkin tosi. Heitä vastaan levitetyt valheet ja panettelu oikaistaan. Vaino ja vääryys tuomitaan.
Sielunhoidollisessa mielessä tämä voidaan myös sovittaa yksilön kokemiin vääryyksiin. Tässä
maailmassa usein hirveimmät teot jäävät rankaisematta, niitä ei ehkä kukaan edes usko. Kristillinen toisen posken kääntäminen voi olla äärimmäisen vaikeaa.

Tällöin voi lohduttaa Paavalin neuvo: ”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.” (Room. 12:19) Kristityn ei tarvitse ajatella, että se, mitä häntä kohtaan on tehty, olisi merkityksetöntä tai pois pyyhittyä. Hän saa kuitenkin jättää tuomiovallan Jumalan käsiin, luottaen että kerran kaikki vääryydet oikaistaan.

Stiina

Viestien lukumäärä : 346
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta Empty JATKOA

Viesti  Stiina lähetetty Ke Huhti 17, 2019 2:47 pm

https://concordia.fi/second/2015/06/19/lopunajat-ja-tuhatvuotinen-valtakunta/

Minun mieleni mukaista Raamatun tulkintaa. Eroaa muuten arvostamieni Olavi Peltolan ja Juhani Aitomaan käsitysten ja tulkinnan kanssa. Ei voi mitään. Tämä jopa lisää minun rauhaani, jälkimmäisten olisi jännää, mutta omituista mielestäni. En osaa verrata, kumpi olisi minulle tärkeämpää: naisten hylkääminen vai kirjaimellinen tuhatvuotinen valtakunta ja tempaus. Kumpaakaan en pysty tekemään Raamattuni edessä (ja käytännön).
Olen erittäin kiitollinen tästä foorumista edelleen. I love you Kiitti!

Stiina

Viestien lukumäärä : 346
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta Empty Vs: Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta

Viesti  jarrut lähetetty To Huhti 18, 2019 5:10 am

Kiitos hyvästä postituksesta Stinalle. Luen paljon Concordian kirjoituksia ja suosittelen niitä! sunny
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2098
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta Empty Vs: Tempaus ja Tuhatvuotinen valtakunta

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa