Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» UUSI NÄKÖKULMA!
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 3:02 pm kirjoittaja jarrut

» Juhani Aitoniemi: vakavia puheita
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 2:44 pm kirjoittaja Stiina

» Jumalan salaisuus
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 8:39 am kirjoittaja arkikalusto

» Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 8:33 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin kantaminen
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja jarrut

» Sana sinulle
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyEilen kello 7:37 am kirjoittaja jarrut

»  Arvo ja ikuisuus
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptySu Loka 13, 2019 5:01 pm kirjoittaja jarrut

» Kommentti
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyLa Loka 12, 2019 8:32 am kirjoittaja Vierailija

» ARMOA ARMOSTA
Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. EmptyLa Loka 12, 2019 7:24 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.

Siirry alas

Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. Empty Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.

Viesti  jarrut lähetetty Ke Kesä 05, 2019 5:31 am

Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho. Zlemmi10




Kun   on   kevät,   katselemme   luontoa   odottaen.
Leskenlehti, metsätähti, vanamo, vehreänvihreä ruoho. Kaikki on uutta. On kuin ensi kertaa näkisimme  sen  kaiken.  ”On  joka  suvi  ihme uus.” Ensimmäisten  kukkien  aika  menee  ohi ja tulevat seuraavat: juhannuskukat, leinikit, päivänkakkarat. Ja  sitten  niiden  aika  on  ohi.  Tulee  syksy  ja talvi. Ruoho kuihtuu ja kukkanen lakastuu. Niiden aika on ohi. ”Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho.”   Hetken   kukkii   ja   kukoistaa   omalla paikallaan. Mitä tein? Mitä jälkeeni jää?

Ei ollut loistoa,  ei  kukoistusta.  Oli  hetken  ku-kinta, elämä. Omalla kasvupaikalla. Oli valoa   ja   varjoa.   Myrskyisiä,   pimeitä   päiviä.  Kirkasta,  sinistä  taivasta.  Lempeää, kevyttä tuulta. Mikä oli tehtäväni? Miten sen tein? Lakastuessa alkaa ymmärtää, että on vain Yksi, joka on jotakin, jonka työ on jotakin. Onneksi on! Yksi  täytetty  työ.  Täydellisesti  tehty. Loppuun asti. Minunkin puolestani. ”Ihmisen  elinpäivät  ovat  niin  kuin  ruoho...  Kun  tuuli  käy  hänen  ylitsensä,  ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijan-sa häntä enää tunne.

Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti.” Runoilija sanoo saman asian näin:

 Pientä on kaikki tää,  
pieniä laulus ja vaivas.  
Suuri on määränpää,  
suuri on meri ja taivas.

Vuokko Jokinen


https://www.evankeliumikoulu.fi/wp-content/uploads/2014/10/AR_2011-4.pdf
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2239
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa