Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Olavi Peltola /Juudaksen kirje
Eilen kello 9:27 am kirjoittaja arkikalusto

» Juudaan kirje
Eilen kello 8:57 am kirjoittaja arkikalusto

» Turkka Aaltonen /Kristuksen näköinen mies
Eilen kello 8:34 am kirjoittaja arkikalusto

» Epävarmuusrutto on hylättävä
To Loka 19, 2017 10:19 am kirjoittaja jarrut

» Aikamme Ahdistukset Suomessa
To Loka 19, 2017 9:24 am kirjoittaja jarrut

» Tapio Puolimatka: Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi kouluopetusta
To Loka 19, 2017 8:45 am kirjoittaja jarrut

» Turkka Aaltonen// Kristityn näköinen mies//Kristityn vai Kristuksen kasvu
Ke Loka 18, 2017 6:54 am kirjoittaja arkikalusto

»  Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti
Ma Loka 16, 2017 2:39 pm kirjoittaja arkikalusto

» Kaiken keskellä Jumala
Ma Loka 16, 2017 12:38 pm kirjoittaja arkikalusto

Lokakuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

Viesti  jarrut lähetetty To Marras 07, 2013 8:58 am



Uskontojen uhrien tuki UUT ry

Tukea uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneille ja näiden läheisille



Mistä apua?

Auttavat puhelimet
Vertaistuki

Ahdistava uskonto

Uskonyhteisöt Länsimaisia yhteisöjä
Jehovan todistajat
Itämaisia uskonyhteisöjä
Krishna-liike
Synkretistiset yhteisöt
Vanhoillislestadiolaisuus

Länsimaisia yhteisöjä


Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

| |
Eeva Eteläinen, Joni Valkila ja Katriina Järvinen

19.11.2012

Johdanto

Tämän tekstin tarkoituksena on käsitellä helluntailaisuutta kriittisestä näkökulmasta. Erityistä huomiota kiinnitetään hengellisen väkivallan ja ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisten ilmiöiden esiintymiseen. Tietomme perustuvat Uskontojen uhrien tukeen yhteydessä olleiden nykyisten ja entisten helluntailaisten kokemuksiin. Aluksi esitellään lyhyesti helluntailaisuuden historiaa, oppeja ja seurakuntien toimintaa.

Helluntailaisuuden historiaa

Helluntaiherätyksen juuret ovat 1800-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttaneissa baptisti- ja metodistikirkoissa. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaista perustajaa, mutta metodistipastori Charles Fox Parham vaikutti pyhitysliikkeen pastoriin William J. Seymouriin, jonka johtama Azusa-kadun herätys sai kymmenet tuhannet ihmiset kokemaan Pyhän Hengen kasteen ja kielillä puhumisen lahjan Los Angelesissa vuosina 1906-1909. Tämän seurauksena helluntailaisuudesta tuli kansainvälinen liike.

Suomen helluntaiherätyksellä on myös suomalaisia juuria siinä mielessä, että hurmoksellista kristillisyyttä on esiintynyt jo 1700-lähtien joissakin luterilaisen kirkon herätysliikkeissä. Helluntaiherätyksen oma lehti, Ristin Voitto, ilmestyi ensimmäisen kerran 1912. Suomen ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsinkiin 1915. Niilo Yli-Vainion vuonna 1977 alkaneen toiminnan ansiosta helluntailaisten jäsenmäärän kasvu kiihtyi nopeasti. Vuonna 1981 helluntaiseurakunnilla oli noin 41 500 jäsentä. Nykyisin helluntailaisia arvioidaan olevan jonkin verran alle 50 000.

Perinteisesti helluntaiseurakuntien hallinto toimii yhdistyspohjalla: helluntaiseurakunnat eivät ole uskonnollisia yhteisöjä, vaan ne on rekisteröity aatteellisiksi yhdistyksiksi. Yhdistyksen johdossa on hallitus ja hengellisestä johtamisesta huolehtii vanhimmisto. Perinteiset helluntailaiset ovat siviilirekisterissä uskonnottomia, koska he eivät virallisesti kuulu uskonnolliseen yhteisöön, tai he voivat olla myös luterilaisen kirkon jäseniä esimerkiksi perhesyistä. Helluntaiherätykseen kuuluu voimakas paikallisseurakunnan itsenäisyyden korostaminen: jokainen seurakunta on opillisesti ja hallinnollisesti itsenäinen.

Suomen helluntaikirkko perustettiin 2002. Osa helluntaiherätyksen seurakunnista kuuluu siihen, mutta suurin osa jatkaa itsenäisinä paikallisina seurakuntina. Suomen helluntaikirkon jäsenmäärä oli 6130 vuonna 2010. Helluntaikirkon ja paikallisten seurakuntien  opissa ei ole merkittävää eroa, mutta käytännön toiminnassa seurakunnat ovat hyvin monenkirjavia. Koska seurakunnat ovat itsenäisiä ja erilaisia,  ongelmallisten ilmiöiden kuten hengellisen väkivallan esiintyminen riippuu paljon siitä minkälaisia johtajia seurakunnalla on. Vapaan toiminnan huono puoli on kontrollin vähyys silloin kun johtajat syyllistyvät väärinkäytöksiin tai ylilyönteihin.

Lyhyt oppimäärä helluntailaisuuden opeista

Raamattu on Jumalan ilmoitus, jonka sana pysyy muuttumattomana kaikkina aikoina. Varsinkin Uuden Testamentin tekstit tuodaan tähän päivään varsin suoraan.

Uudestisyntyminen eli uskoon tuleminen on käänteentekevä tapahtuma ihmisen elämässä. Se muistetaan ja siitä saarnataan aktiivisesti. Silloin ”vapaudutaan” pahasta, syntisestä elämästä uuteen parempaan elämään Jeesuksen kanssa. Vanhaa elämää muistellaan yleensä synkkänä, onnettomana ja yksinäisenä aikana, kunnes tutustuminen Jeesukseen muutti kaiken. Myös useat helluntaipiireissä suositut laulut kertovat tästä hetkestä ja ”ratkaisun tekemisestä”.

Kaste. Helluntaiseurakuntaa liitytään kasteen kautta. Ensin tunnustetaan oma usko seurakunnan edessä ja vasta sen jälkeen toimitetaan kaste. Vauvakastetta ei tunnusteta, vaan kasteella on käytävä nimenomaan uskonratkaisun jälkeen. Käytännössä kastettavat ovat nykyään vähintään 12-vuotiaita, mutta aiempina vuosikymmeninä viisivuotiaitakin on kastettu. Nykyään kasteella käydään usein rippileiriä vastaavalla fifteen-leirillä. Kaste tapahtuu upottamalla kastettava kokonaan veteen.

Pyhä Henki on helluntailaisuudessa hyvin keskeisessä asemassa. Kielilläpuhuminen, profetoiminen (Jumala puhuu ihmisen kautta), näyt ja ilmestykset sekä sairaiden parantaminen ovat Pyhän Hengen ilmenemismuotoja kokouksissa. Tavallisissa kokouksissa mennään hyvinkin tiukasti ennalta määrätyn ohjelman mukaan. Vapaampaa Pyhän Hengen toimintaa ja ilmenemistä tapahtuu ns. Pyhän Hengen illoissa ja rukousilloissa.

Lopun ajat. Helluntailaisuus painottaa lopun ajan läheisyyttä. Jeesus tulee pian! Tähän liittyy oppi ylöstempauksesta, jossa Jeesus tulee hakemaan uskovat pois maan päältä.

Kreationismi. Helluntailaiset eivät yleensä hyväksy evoluutiota tieteellisenä tosiasiana.

Helluntaiseurakunnan toiminta


Helluntailiikkeen esikuvana on Uuden Testamentin alkuseurakunta. Tästä syystä seurakunta toimii ns. maallikkoseurakuntana eli saarnaajilla ei tarvitse olla erityistä koulutusta. Herätyksen alkuaikoina vierastettiin institutionalisoitunutta uskoa ja teologista koulutusta. Perinteisesti teologian opiskelua on pidetty tarpeettomana tai jopa vaarallisena. Nykyisin on yleistä, että saarnaajat/evankelistat kurssitetaan seurakunnan omassa kurssikeskuksessa Isossa Kirjassa, joka on helluntaiherätyksen raamattukoulu Keuruulla.

Isossa Kirjassa järjestetään myös vuosittainen Juhannuskonferenssi, johon suurin osa jäsenistä kokoontuu. Siellä on perinteistä kokoustoimintaa, puheita, bändien keikkoja nuorille, nuortenkokouksia ja lastenohjelmaa. Alueella on myös Ylistysteltta, jossa on intensiivistä ylistystä ja rukousta. Näissä ylistyskokouksissa esiintyy myös voimakkaampia karismaattisia ilmiöitä: tavattomia eivät ole voimakas itku tai nauru, kaatuilu ja vapina. Konferenssialueella on myös Missioteltta, jossa esitellään helluntaiherätyksen yleisen toiminnan lisäksi lähetyssaarnaajien toimintaa eri maissa. Suurimmassa teltassa järjestetään koko väen yhteiset kokoukset kuten ehtoolliskokous. Suuren teltan kokoukset ovat hyvin maltillisia.

Helluntailaisilla on kansainvälinen lähetys- ja kehitysyhteistyötä tekevä järjestö Fida International. Fida on yksi merkittävimpiä ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja saavista järjestöistä Suomessa. Ulkoministeriö vaatii, ettei kehitysyhteistyön hyödynsaajat valikoidu esimerkiksi uskonnollisin perustein. On olemassa vaara, että lähetystyö ja kehitysyhteistyö menevät sekaisin kun yksi järjestö toteuttaa molempia. UUT:lla ei kuitenkaan ole tietoa Fidan harjoittaman kehitysyhteistyön käytännöistä tai laadusta.

Suomessa helluntaiseurakunnilla on erityisesti nuorten evankeliointiin liittyvää toimintaa, esimerkiksi teetupabussit, joissa tarjoillaan teetä ja juttuseuraa.

Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntailaisuuden keskuudessa

Hengellisen väkivallan juuret ovat usein käsityksissä, joiden mukaan oma yhteisö on ainutlaatuinen ja ainoa oikea ja jonka normeihin kaikkien on alistuttava hinnalla millä hyvänsä. Helluntailaisten käsitysten mukaan he ovat taivastiellä ja heille on tärkeää, että muutkin saadaan taivastielle ja pysymään siellä. Seurakunnan ja maailman eroa korostetaan voimakkaasti. Tämän seurauksena kaiken pahan koetaan usein olevan ympäröivässä todellisuudessa, ”maailmassa”, ja kaiken hyvän sisällä seurakunnassa. Helluntailaisuus tarjoaa tiukan maailmankuvan ja selkeitä sääntöjä, joiden mukaan ohjata elämäänsä. Vaikka tämä voi tuoda turvallisuuden tunnetta, se voi myös ahdistaa. Ongelmia syntyy silloin, kun yksilö päätyy erilaisiin näkemyksiin uskomuksista ja normeista kuin yhteisö. Näin voi käydä esimerkiksi silloin kun yhteisössä kasvanut lapsi aikuistuessaan haluaakin valita itselleen erilaisen elämän kuin mitä yhteisö tarjoaa.

Helluntailaislapset kasvavat vauvasta lähtien tietoisuuteen Jeesuksen toisesta tulemisesta, joka voi tapahtua milloin tahansa. Tämän opin mukaan ne, jotka eivät ole elävässä uskossa Jeesuksen saapuessa, joutuvat jäämään Antikristuksen vihan aikaan, kohtaamaan kidutusta ja kuolemaa. Monet lapset tulkitsevat asian niin, että he ovat syyllistyneet väärintekoihin eivätkä siksi ole pelastuvien joukossa. Tämä on aiheuttanut monille vakavia pelkotiloja (esimerkiksi ollessa yksin kotona; onko tempaus jo tapahtunut ja olenko minä jäänyt?) ja pitkäaikaisia traumoja. Helluntailaisperheen lapsi ei voi valita vakaumustaan vapaasti, vaan lapsi tietää aiheuttavansa vanhemmilleen suuren surun, jos hän valitsee elämän uskovaisuuden ulkopuolella ja siten helvettiin johtavan tien.

Helluntailaisilla on joitakin jyrkkiä sääntöjä, joiden rikkojia ei katsota yhteisössä hyvällä. Seurakunnissa ei hyväksytä esiaviollista seksiä, avosuhdetta eikä yksiavioisesta heteroseksuaalisuudesta poikkeavaa käytöstä. Samoin suhde alkoholiin on usein kielteinen ja absolutismia kannatetaan. Toimintaa, joka vie aikaa evankeliumin eteenpäin viemiseltä, Raamatun lukemiselta ja rukoilemiselta, ei pidetä hyvänä. Esimerkiksi televisioon, taiteeseen ja urheiluun saatetaan suhtautua nuivasti tästä syystä. Lisäksi voidaan havaita tietty kulttuurikonservatiivinen taipumus: esimerkiksi suhde rock-musiikkiin oli aikanaan voimakkaan kielteistä, ja joissakin seurakunnissa asia on näin edelleen.

Helluntaiseurakuntien suhde homoseksuaalisuuteen on jyrkän kielteinen: homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä, joka johtaa helvettiin. Yhteisössä kasvaneille homoseksuaaleille tämä merkitsee äärimmäisen raskasta henkistä taakkaa. Monet ovat pakotettuja yhteisön jättämiseen tai heteroliittoon, joka johtaa usein raskaaseen kaksoiselämään. Homoseksuaaleille ”eheytystä” tarjoavan Aslanin toiminta on erittäin hyväksyttyä ja toivottavaa helluntailaisten piirissä. Homovastaisen toiminnan ääri-ilmiönä voidaan pitää Joosua-aktiota, yhteiskristillistä järjestöä, jonka johtohenkilöt ovat taustaltaan helluntailaisia. Poliisi poisti aktiolaisia seksuaalivähemmistöjen Pride-juhlasta sen jälkeen kun he olivat yrittäneet tunkeutua tapahtuman esiintymislavalle Helsingissä vuonna 2006.

Syntisestä elämästä vapautuneet helluntailaiset pyrkivät usein antamaan moitteettoman kuvan elämästään ulospäin. Tämä on hankaloittanut vaikeuksien käsittelyä. Erityisesti ongelmien kertominen ulkopuolisille on ollut tabu. Tästä syystä esimerkiksi mielenterveyden-  tai parisuhdeongelmiin ja muihin vaikeuksiin ei ole haettu apua yhteiskunnallisista palveluista, vaan on pyritty hakemaan apua ensisijaisesti seurakunnan sisäpuolelta. Kuitenkin nykyään suhde esimerkiksi mielenterveyspalveluihin ja parisuhdeterapiaan hakeutumiseen on tullut avoimemmaksi – tosin ei kaikkialla. Terapeuttien arvellaan edelleen voivan vaikuttaa kielteisesti uskoon. Tästä syystä saatetaan valita uskovia terapeutteja, jotka saattavat tarjota hengellistä toimintaa ratkaisuksi ongelmiin. Silloin ei tunnusteta, että jyrkät uskonnolliset näkemykset voivat olla ongelmien syy.

Helluntailaiseen maailmankuvaan kuuluu tuonpuoleisen todellisuus. Perinteisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vaikeudet persoonallistetaan ”vastustukseksi” eli Saatanan hyökkäyksiksi uskovaa vastaan. Tämä saa ajoittain hyvin vaikeasti hahmotettavia ja mielivaltaisen oloisia piirteitä. Hengellistäminen on vaikuttanut myös tapaan kohdata vaikeuksia: voimakkaalla rukouksella ja öljyllä voitelulla on pyritty parantamaan ongelmia. Erityisesti aikaisemmin tähän liittyi myös asioiden kohtelemista ”henkinä” (sairauden henki, masennuksen henki) ja niiden ulosajamista. Ääriesimerkkeinä on ollut lääkehoidon keskeyttäminen jumalalliseen parantumiseen turvaten.

Helluntaiherätyksessä on ollut voimakas painotus, että pastorin tulee olla mies. Samoin seurakuntaa johtavaan vanhimmistoon ovat päässeet vain miehet. Kuitenkin liikkeessä on ollut voimakas naisevankelistojen perinne. Tällä hetkellä naisen asema on helluntaliikkeessä murroksessa ja naisia on lisääntyvässä määrin erityisesti nuorisopastoreina. Perhekäsitys on yleisesti perinteinen eli miestä pidetään perheen päänä. Kuitenkin monen kohdalla parisuhde on käytännössä melko tasavertainen. Suhde naisten pukeutumiseen ja meikkaamiseen on monissa paikoissa tullut vapaammaksi kuin joitakin vuosikymmeniä sitten. Erityisesti vanhempien sukupolvien keskuudessa esiintyy kuitenkin edelleen naisia alentavia käsityksiä.

Helluntailaisessa ajattelussa uskotaan, että uskoontulon jälkeen ihmiselle on varattu erityinen kokemus, Pyhällä Hengellä täyttyminen eli henkikaste. Tämä tarkoittaa uudelle tasolle siirtymistä hengellisessä elämässä. Perinteisesti tämän merkkinä pidetään kielilläpuhumista. Paine tämän kokemuksen saamiseksi ja kielilläpuhumiseen on voimakas. Erityisen vaikeaa tämä on niille, jotka eivät kovasta yrittämisestä ja rukoilemisesta huolimatta koe hengellä täyttymistä. Henkilöä saatetaan painostaa muuttumaan ja hänen uskoaan ja elämäänsä voidaan epäillä vääränlaiseksi.

Seurakuntalaisten odotetaan ”todistavan” seurakunnan edessä siitä, miten heidän elämänsä on muuttunut paremmaksi uskoontulon seurauksena. Tämä johtaa siihen, että halutaan kuulla seurakuntaa ylistäviä seikkoja, tosia tai keksittyjä, mutta kritiikin antamiseen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Koska uskoontuloa korostetaan voimakkaasti, esimerkiksi vanhemmiltaan uskonsa perineet voivat kokea riittämättömyyttä, jos heillä ei ole kerrottavanaan raflaavia tarinoita siitä miten Jeesus on muuttanut heidän elämänsä. Seurakunnissa painotetaan pyhää elämää ja aktiivista toimimista seurakunnassa. Tämä voi johtaa suorituskeskeisyyteen, pelastusvarmuuden epäilemiseen ja omanarvontunnon laskemiseen, jos ei pysty täyttämään korkeita ihanteita. Erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa tai uupumuksen kohdatessa tämä voi olla rankkaa.

Yhteydenpitoa ei-uskoviin ei kielletä helluntaiseurakunnassa. Yhteisö kuitenkin eristäytyy jossain määrin muista ihmisistä siten, että ystäväpiiri muodostuu usein toisista ”uudestisyntyneistä”. Uskovan tulisi olla ei-uskovaisten kanssa tekemisissä lähinnä vain todistaakseen näille uskostaan, sanallisesti ja elämällään. Uskoon tulevan ystävyyssuhteet helluntailaisten ulkopuolisiin kariutuvat usein tämän todistamisen seurauksena. Todistaminen voi olla hyvin pakonomaista, ja sitä harjoitetaan myös sopimattomissa tilanteissa kuten työpaikalla, häissä ja hautajaisissa.

Samoin helluntaiseurakunnasta erottaessa välit usein viilenevät entisiin ystäviin kun seurakuntatoiminta ei enää ole yhdistävänä tekijänä. Usein yhteisöstä eroava jää yksin, varsinkin silloin kun sukulaisetkin ovat helluntailaisia. Uskosta luopuneet nähdään ennen kaikkea todistamisen kohteina. Yhteisön näkökulmasta siitä eronneen tulisi palata yhteisöön korjatakseen tilanne, mutta useimmiten tämä ei ole mahdollista, koska yhteisöstä eronnut ei enää jaa helluntailaisten maailmankuvaa. Yhteisön ulkopuolisten on vaikea ymmärtää yhteisöstä eroamisen taakkaa ja uuden elämän rakentamisen haasteita. Tästä syystä vertaistuki on yhteisöstä eroaville tärkeää. Vertaiset voivat ymmärtää koettua ja muodostaa uuden sosiaalisen verkoston alun.

Helluntailaisten yhteisöissä ei ole todellista uskonnon- ja mielipiteenvapautta, koska näiden vapauksien käyttäminen eroamalla yhteisöstä tai esittämällä kritiikkiä oppeja kohtaan johtaa vakaviin seuraamuksiin läheisten ihmissuhteiden kannalta. Vaikka helluntaiseurakunnat tunnustavat hengellistä väkivaltaa esiintyvän, heillä on vähän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka valitsevatkin erilaisen tien.


Entisten ja nykyisten helluntailaisten kokemusten lisäksi lähteinä on käytetty seuraavia:

Helander, Eila: Naiset eivät vaienneet: naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1987.

Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008: Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 102. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008.

http://www.fida.info/

http://www.suomenhelluntaikirkko.fi/
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1407
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

Viesti  jarrut lähetetty To Marras 07, 2013 9:18 am

Hengellinen väkivalta jättää syvät haavat



Terve usko tuo elämään eheyttä ja iloa. Ahtaassa uskonnollisessa yhteisössä ihminen pahimmillaan sairastuu ja menettää uskonsa. Ahtaalla yhteisöllä on tietyt tuntomerkit. Kolme väkivaltaa kokenutta kertoo tarinansa.

Seurakunta tai uskonnollinen yhteisö on parhaimmillaan paikka, jossa ihminen saa palvella Jumalaa vapaasti omana persoonanaan. Sellaisessa yhteisössä vallitsee armo ja rakkaus ja ihmisillä on hyvä olla.

Kun yhteisössä hallitsevat armon sijaan laki ja tiukat säännöt, ollaan vaarallisilla vesillä. Silloin siirrytään helposti viisaasta ohjaamisesta ihmisen tahdon nujertamiseen ja manipulointiin.

Hengellisen väkivallan tai vallankäytön määritteleminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista, koska ihmiset kokevat asiat niin eri tavoin.

Jollekin yhteisön tiukat säännöt tuovat turvaa, kun toiselle ne aiheuttavat ahdistusta.
- Hengellinen väkivalta on salakavalaa. Uskonnollisen yhteisön ilmapiiri voi olla lämmin, mutta maailmankuva hyvin mustavalkoinen, kuvailee
Ahtaasta uskosta avarammalle -kirjan kirjoittanut opettaja ja kirjailija, FM Saara Karppinen.

Joissakin tapauksissa yhteisön jäsen voi löytää aiempien traumaattisten kokemusten vuoksi hengellistä vallankäyttöä tai väkivaltaa sieltäkin, missä sitä ei ole. Siksi arvioinnissa on syytä olla varovainen.

Ahtaan yhteisön tunnusmerkit


Ahtaalla yhteisöllä on monenlaisia yleisesti tiedossa olevia tunnusmerkkejä. Asioita ei ole yleensä lupa kyseenalaistaa, eikä johtajaa tai yhteisöä saa arvostella.

Ahtaalla yhteisöllä on ainoa oikea totuus, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki muut ovat väärässä. Sekä ulkopuolinen maailma että ihmiset nähdään pahoina ja moraalittomina ja omat jäsenet hyvinä.
- Vaikka yhteisön ulkopuolinen olisi yleisesti tunnettu kristillisestä vakaumuksestaan, voidaan häntä lahkon sisällä pitää epäuskoisena, kuvaa hengellistä väkivaltaa pro gradu -tutkielmassaan selvittänyt teologi Aila Ruoho.

Ahtaassa yhteisössä on määritelty tarkkaan, mitä jäsenen pitää tehdä ja mitä hän ei saa tehdä. Säännöt voivat liittyä ulkonäköön, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Jäsentä saatetaan esimerkiksi vaatia jättämään seurakunnan ulkopuoliset ystävät.

Hyvin kontrolloivassa yhteisössä jäsen joutuu elämään tutkivan katseen alla, ja esimerkiksi hänen osallistumisaktiivisuuttaan saatetaan kytätä.
- Kyttääjä voi olla johtaja mutta yhtä lailla äiti, joka pitää lastaan kurissa Jumalan avulla, Saara Karppinen sanoo.

Jäseneltä saatetaan vaatia myös kohtuutonta sitoutumista yhteisöön, ja hänen odotetaan antavan kaiken vapaa-aikansa ja rahansa yhteisölle.

Saara Karppisen mukaan tiukkojen sääntöjen takana on usein hyvin ankara jumalakuva.
- Jumala nähdään tuomarina, joka koko ajan vaanii virheitä ja tykkää rankaista, ja ihmistä pidetään puolestaan heikkona ja pahana.
- Ihminen voi päästä ankarasta jumalakuvasta ja löytää armon elämäänsä, kun hän oivaltaa, että Jumalan perusolemus on muuta kuin äkäinen järjestyksenpitäjä ja rankaisija.

Profetiat manipulaation välineenä


Kaikenlaiset keinot, joilla halutaan nurjertaa ihmisen omat ajatukset uskonnon varjolla, luetaan hengelliseksi väkivallaksi. Keinot vaihtelevat pelottelusta syyllistämiseen, eristämiseen ja kontrollointiin.

Ihmisiä voidaan yrittää ohjailla esimerkiksi armolahjojen, kuten profetian lahjan, kautta. Sanomilla saatetaan pyrkiä vaikuttamaan jopa ihmisten ammatin- ja puolisonvalintaan.

Pohjoissuomalainen Arto meni aikoinaan naimisiin profetian perusteella.


- Eräs nainen soitti minulle ja kertoi saaneensa ilmoituksen Herralta, kenen kanssa minun tulisi mennä naimisiin. Kyseinen henkilö ei ollut käynyt mielessäkään. Aloin kyllä miettiä häntä ja etsin hänestä myönteisiä puolia. Aloimme seurustella ja menimme naimisiin, kertoo Arto, joka erosi puolisostaan vuosia myöhemmin.

Jotkut kokevat kielillä puhumiseen painostamisen hyvin ahdistavana. Eteläsuomalainen Satu koki Pyhällä Hengellä täyttymisen tullessaan uskoon, muttei alkanut puhua kielillä. Tämän vuoksi hän joutui seurakunnassa pari kertaa rukoustilanteeseen, jossa hänet yritettiin saada täyttymään Hengellä "oikein".
- En alkanut puhua kielillä, enkä tuntunut Jumalan läheisyyttä. Tilanne oli lähinnä nöyryyttävä ja epämiellyttävä. Tunsin itseni pitkään kakkosluokan uskovaksi.

Vaarallista vallankäyttöä tapahtuu toisinaan parantumiskokouksissa, joissa saatetaan kehottaa sairasta jättämään lääkkeet ilman, että hän on käynyt lääkärissä tarkistamassa, onko todella parantunut.

Sairautta saatetaan pitää myös porttikieltona palvelutehtäviin. Etelä-Suomessa asuva Jutta lauloi seurakunnan nuorten lauluryhmässä useamman vuoden ajan. Kun hän sairastui, häntä ei pyydettykään enää laulamaan.
- Sain kuulla samassa ryhmässä soittaneelta veljeltäni, ettei minua haluttu enää mukaan porukkaan. Ryhmänvetäjän mielestä jumalasuhteeni ei voinut olla kunnossa, koska olin sairas.

Toipuminen voi kestää vuosia


Hengellinen yhteisö voi parhaassa tapauksessa muuttua. Saara Karppinen rohkaiseekin keskustelemaan asioista seurakunnan johdon kanssa, jos se vain on mahdollista.

Jos asioista keskustelu ei ole mahdollista eikä ahdistavasta tilanteesta näy muuta ulospääsyä, on yhteisön jättäminen paras ratkaisu. Poislähteminen voi tuntua hyvin vaikealta, jos on liittynyt yhteisöön jossain elämän kriisivaiheessa.
- Usein ihminen ei uskalla lähteä pois, koska hänet saatetaan hylätä. Siksi lähtemiseen täytyy olla täysin valmis, Karppinen sanoo.

Etelä-Suomessa asuva Katja oli nuorena useita vuosia manipuloivia johtamismenetelmiä käyttävän nuorisopastorin johdettavana. Pastori pyrki vaikuttamaan nuoriin muun muassa profetioilla. Nämä yrittivät keskustella hänen kanssaan, mutta pastori ei nähnyt toiminnassaan mitään vikaa. Yksi kerrallaan nuoret lähtivät.

Katjalla toipuminen vallankäytöstä kesti monta vuotta.

- Kävin sielunhoidossa ja sisäisen eheytymisen palvelumuodoissa. Luin paljon kirjoja ja yritin selvittää, mitä oli tapahtunut. Otin myös täydellisen pesäeron kaikkeen karismaattisuuteen.
- Olen parantunut täydellisesti kokemuksestani, ja se on minulle suuri Jumalan ihme. Olen pystynyt antautumaan Jumalalle uudestaan, enkä pelkää enää karismaattisuutta tai armolahjojen käyttöä. Koen olevani nyt paljon vahvempi kristitty, ja nautin Jumalan palvelemisesta lahjoillani, vapaana ja omasta tahdostani.

Haastateltavien esimerkkihenkilöiden nimet on muutettu.

Lähteet:
Karppinen, Saara: Ahtaasta uskosta avarammalle. Päivä Oy. 1994.
Ruoho, Aila: Päästä meidät pelosta - Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä. Pro gradu -tutkielma. 2010.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/usko/3258/hengellinen_vakivalta_jattaa_syvat_haavat


Viimeinen muokkaaja, jarrut pvm Ti Heinä 05, 2016 10:47 am, muokattu 1 kertaa
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1407
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

Viesti  jarrut lähetetty To Marras 07, 2013 9:36 am

Onko jokin muuttunut -
ei mitään uutta auringon alla

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1407
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa