Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Kavahtakaa vääriä profeettoja
Lutherin viimeinen saarna EmptyTänään kello 12:41 pm kirjoittaja jarrut

» Tarpeellista opetusta Pahasta!
Lutherin viimeinen saarna EmptyTänään kello 8:22 am kirjoittaja Stiina

» Ystävä tunnetaan hädässä
Lutherin viimeinen saarna EmptyTänään kello 2:49 am kirjoittaja jarrut

» ”Pyrkikäämme tuntemaan Herra”
Lutherin viimeinen saarna EmptyTänään kello 1:51 am kirjoittaja jarrut

» Jumalan kansan koti-ikävä
Lutherin viimeinen saarna EmptyEilen kello 10:07 am kirjoittaja Stiina

» LEIPÄSET ROSENIUS
Lutherin viimeinen saarna EmptyKe Elo 21, 2019 6:57 am kirjoittaja jarrut

» HUOMIO nyt!
Lutherin viimeinen saarna EmptyKe Elo 21, 2019 6:51 am kirjoittaja jarrut

» HUOMIO nyt! LINKKI hyvää opetusta!
Lutherin viimeinen saarna EmptyKe Elo 21, 2019 6:47 am kirjoittaja jarrut

» RAAMATUN LUKEMINEN
Lutherin viimeinen saarna EmptyKe Elo 21, 2019 6:44 am kirjoittaja jarrut

Elokuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
   1234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293031 

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Lutherin viimeinen saarna

Siirry alas

Lutherin viimeinen saarna Empty Lutherin viimeinen saarna

Viesti  arkikalusto lähetetty Ti Heinä 23, 2019 3:44 am

N:o 121 Lutherin Kirkkopostilla, painettu Vaasassa vuonna 1848.



Tämä Saarna, joka on Toht. Lutherus vainajan viimeinen, on muutoin pidetty Eislebenissä hänen Syntymä-kaupungissansa vuonna 1546, Neljäntenä Sunnunt. Loppiaisesta, joka oli 14 päiv. helmikuuta, ja 4 päivää jälestäpäin, eli Tuorustaina sen jälkeen, joka oli 18. päiv., nukkui hän Herrassa.



Mattheus Evankelistan päivänä

Evank. Matth. 11: 25-30.



Tämä on kaunis Evankeliumi ja käsittää sisällänsä monia juuri ilahuttavia opetuksia; me tahdomma nyt puhella siitä osaksi vain, ja sen verran kuin voimma ja Jumala armoansa lainaa. Herra Kristus kiittää ja ylistää tässä taivaallista Isäänsä, että hän on nämät kätkenyt viisailta ja toimellisilta ja ilmoittanut ne pienille; se on, ettei hän julistanut Evankeliumiansa toimellisille ja viisaille, vaan ilmoitti sen lapsille ja pienille, jotka eivät osaa puhua, eli saarnata, eli eivät ole viisaita ja toimellisia. Tällä hän ilmoittaa vihaavansa viisaita ja toimellisia, mutta rakastavansa niitä, jotka eivät ole itseviisaita ja itsepäisiä, vaan vähäisten lasten kaltaisia.

2. Mutta mailman korvissa kuuluu se hyvin hullulta ja häijyltä, että Jumala noin vihasi viisaita ja noin kiroisi heitä, kuin me kuitenkin luulemme, ettei hän saata hallita, jollei hänellä ole siihen viisaita ja toimellisia ihmisiä. Kuitenkin on tämä näin ymmärrettävä: Tämän mailman viisaat ja toimelliset käyttävät itsensä niin, ettei Jumala saata olla heille armollinen ja laupias; sillä heillä on se onnettomuus, että Kristillisessä Seurakunnassa tekevät kaikkia omin päinsä; ja mitä Jumala laittaa ja tekee, täytyy heidän parantaa, niin ettei heillä ole kehnompata, halvempata ja valjumpata opetuslasta, kuin Jumala. Hänen täytyy heiltä kaikilta ottaa opetusta, ja kaikki tahtovat he olla hänen opettajansa ja neuvojansa. Nähdään se kaikista lahkolaisista mailman alusta asti.

Ario ja Pelagio ja nyt meidän aikanamme Uudestakastajat ja Sakramenttiläiset, kuin myös kaikki muut villihenget ja kapinannostajat: ei ne ole olleet, eivätkä vieläkään ole tytyväiset sillä, mitä Jumala on tehnyt ja asettanut, eivät anna se olla sillänsä, niinkuin hän sen asetti, vaan arvelevat, että heidänkin pitää siihen lisiä panna, että niin olisivat jotain paremmaiset muita ihmisiä, ja saattaisivat kehua ja sanoa; minä tämän tejin: mitä Jumala teki ja asetti, se heidän mielestänsä on aivan huonoa ja halpaa, jopa aivan lapsellista ja hullua; sentähden, sanovat he, täytyy minunkin tehdä ja panna siihen lisiä.

3. Niin on tämän ilkeän maallisen viisauden laita, liiatenkin Kristillisessä Seurakunnassa, kussa toinen Pispa toistansa ja toinen Kirkkoherra toistansa lyö ja nyhkii ja estää toistansa ja paneupi toisensa tielle, jota Kirkon hallituksessa on aina suureksi vahingoksi huomaittu. Nämät ovat ne oikeat itseviisaat mestarit, joista Kristus tässä puhuu, jotka hevoisen valjastavat häntä edelle, eivätkä pysy sillä tiellä, jonka Jumala on meille määrännyt, vaan tahtovat aina ja tekevät jotain erinomaista, jotta kansa sitte sanois: Oi! ei tuosta ole meidän Kirkkoherrastamme eli Saarnaajastamme, mutta katsoppas tuossa mies on, joka kynttää.

Mutta eikö tuo ole kiusallista, eikö Jumala tuosta tuskauntuis? Mielistyisköön hän tuommoisiin, jotka ovat noin kovin viisaat ja nerokkaat, ja tahtovat aina kouluuttaa häntä? Niinkuin luemma edeltä samassa luvussa v. 19. Viisaus vanhurskautetaan lapsiltansa. Oi kuinka tuo sopii, että muna on viisaampi kanaa. Ollee se toki kelpo menoa, kussa lapset tahtovat isää ja äitiä hallita, ja kussa hullut ja mielipuolet tahtovat taitavaa kansaa vallita. Katso, tuo on syynä, minkätähden toimelliset ja viisaat kaikin paikoin hyljätään Raamatussa.

4. Paavikin on samoin tehnyt. Esimerkiksi: Kuin Kristus on asettanut saarnaviraston, ja Ruumiinsa ja Verensä Sakramentin, ja määrännyt, miten kristittyin niitä tulee käyttää uskonsa vahvistukseksi, niin äyvästää Paavi: ei ei; ei niin olla pidä, ei se ole oikein; sillä hänen Päätöksensä sanoo, että se ei ole hyvin tehty, jos Ehtoollista annetaan kristityille, että sillä vahvistaisivat uskoansa, vaan täytyy sen olla uhrina eläville ja kuolleille, kuin Pappi Messua lukee; jotta kuin kauppamies aikoo matkalle, luettakoon ensin Messun edestänsä ja sitte matka onnestaa hyvin.

5. On sekin Paavista halpa asia, että Jumala asetti Kasteen, jonka hän pian tekee turhaksi ja voimattomaksi; sitävastoin hän ylistää imartelioitansa, jotka kantavat kauhtanoita ja plättyjä, ja auttavat mailmaa seuroillansa ja munkki-elämällänsä; jotta joka lyöttäypi heidän seuraansa, sillä on parempi Kaste, jolla ei vain hän, vaan muutkin ihmiset autetaan, saati tahtovat autuiksi. Tuossa nyt on Paavin viisaus ja taito. Katso, noin se käy Herran meidän Jumalamme täällä mailmassa, että mitä hän on säätänyt ja asettanut, se väärennetään ja viel sitte pilkataan ja häväistään perkeleeltä ja hänen lahkokunnaltansa; ja kuitenkin arvelee mailma Jumalan hyväksyvän ja mielistyvän siihen, että kukin koira oijentelee ja hallitsee häntä.

6. Mailmallisessa hallituksessa ja ajallisissa asioissa tapahtuu kyllä niinkuin Aristoteleskin siitä kirjoittaa, että moniaat ihmiset ovat lahjoitetut tavallista suuremmalla viisaudella ja taidolla; niinkuin Jumala usein lahjoittaa taidollisen, jalon ja ymmärtäväisen miehen, joka osaa neuvolla ja taidolla hoitaa maata ja kansaa. Mutta sellaiset välttävät virkoja, niin että niitä tuskalla saadaan ottamaan mitään hallitusta huoleksensa. On kuitenkin sitävastoin toisia, jotka mielellänsä ottavat ja tekevät sitä, mutta eivät saa mitään aikuseksi, ja niitä tavataan mailmallisessa hallituksessa mainita röykkiöiksi ja öykkäreiksi.

7. Semmoiset tulevat aivan pahaan huutoon, ja oikeudella kans vihattaviksi; ja on se yhteinen valitus, ettei missään päästä mokomilta hulluilta kulkemaan, jotka joutavalla kehumisellansa ja juonittelemisellansa ovat kaikkein jaloissa. Sentähden sanookin kansa semmoisista: perkelekkö nuot vehkeet on lykännyt niskoillemme? Ja Aristoteles, joka mailmallisessa hallituksessa oli kyllä havainnut, kuinka harvat olivat oikein kelvolliset virassansa, tekee eroituksen tosi viisasten ja taidollisten välillä, ja toisten välillä, jotka hän mainitsee doxa i.e. opinione sapientes, (luulo-viisaat,) jotka itse mielestänsä ovat viisaat ja taitavat, ja joita muitten täytyy pitää ja kunnioittaa, juurikuin ne tosiansa olisivatkin sellaisia.

Ja on Saksalaisilla sananlasku: Luulo hypyn [se on: tanssin] hyväksi tekee. Semmoiset luulevat, että koska heillä on valta käsissä ja istuvat korkeassa virassa, tottapa sitte ovat taitavia; ja yksikin semmoinen narri Raadissa estää muut, ettei he missään hyvässä asiassa pääse tuosta tuohon; sillä hän tahtoo perkeleen nimessä olla viisas, mutta on kuitenkin joutava hotales.

8. Jos siis syystä semmoisia vihataan maailmallisessa hallituksessa, jotka ovat mielestänsä viisaat, mutta eivät kuitenkaan olekkaan, niin ovat ne vielä paljo ilkeämmät ja todella vihattavat sekä Jumalan että ihmisten edessä, jotka mielivät viisaiksi Kristillisen Seurakunnan asioissa, eivätkä olekkaan. Semmoiset ovat saarnavirastolle esteheksi, jotta se ei saa hankkia ihmisiä Jumalalle. Semmoisia oli meidän aikanamme Myntseri, Uudestakastajat ja Sakramenttiläiset, jotka estivät ja haittasivat Evankeliumin menestymistä, viettelivät kansaa, ja luulivat olevansa yksin viisaat ja taitavat, että heillä siellä täällä oli virkoja Seurakunnassa, ja olivat vallalla.

9. Niin Paavikin tahtoo, aivan sentähden että hän istuu niin korkealla, olla aivan viisas mies, ja sanoo olevansa Seurakunnan päänä; sillä paisuttaa hänen perkele niin, että hän luulee ja sanoo että mitä ikänä hän koskonkaan ottanee käsille, se on sula Jumalan viisaus ja itsekunkin pitää sitä hyväksymän ja totteleman, eikä kukaan enää saa kysyä josko se on Jumalan sanaa taikka ei. Niinkuin hän suuressa Hulluuden kirjassansa häpeemättä rohkenee sanoa: ei ole se uskottavaa että sellainen Korkeus, (mikä hän mielii olla,) osais eksyä ym. Samoin on Keisareinkin ja Kardinaalein: että he istuvat niin korkealla, niin eivät he luule saattavansa erhehtyä eikä eksyä. Semmoinen viisaus oli Kaiphaksellakin neuvotellessansa Juudalaisten kanssa.

Te isot hullut, sanoi hän, ei teillä ole mieltä päässä. Ette mitään tiedä, ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi Joh. 11: 49-50. Tämä oli viisas ja toimellinen neuvo, että on parempi tappaa yhden ihmisen kuin että koko maa turmeltaisiin. Mutta mikä oli tämän neuvon loppu? Juuri sillä hän sai aikoihin sen että koko maan täytyi hukkua ja turmeuda. Samoin ikään tekevät semmoiset itseviisaat Kristillisessä Seurakunnassa ja mailmallisessa hallituksessa.

10. Tätä se juuri meidän Herramme Kristus tässä sanoo, nimittäin, että hän vihaa röykkeitä eikä tahdo kärsiä niitä Kristillisessä Seurakunnassansa, jotka tahtovat oijennella hänen jumalallista sanaansa, ja omalla viisaudellansa hallita korkeissa ja suurissa asioissa, uskoon ja autuutehemme koskevissa asioissa, olkootpa nimeltä Paavi, Keisari, Ruhtinaat taikka Tohtorit. Monia semmoisia esimerkkejä olemma me itse vähällä aikaa huomainneet, siinä että mokomat viisaat ovat ottaneet tehdäksensä sovinnon elikkä toimittaaksensa sellaisen Seurakunnan korjauksen, jolla sovinto saataisiin aikoihin kaikkein niitten välillä, jotka tahtovat olla Kristillinen seurakunta nimeltä. Tätä kaupittelivat he kauniilla varjolla sanoen: Niin ja niinkin pitäis Keisarin, Kuninkain, Ruhtinain ja Herrain tekemän, niin voitaisiin auttaa maata ja kansaa ja toimittaa paljo hyvää Kristikunnassa. Mutta mitä näillä omilla hankkeilla saadaan ja voitetaan, taitaa minun luullakseni jokahinen nyt hyvin silmin nähden nähdä.

11. Mutta enin ovat Paavi ja Kardinaalit ylehensä harjoittaneet semmoista viisautta, jotka ovat tahtoneet olla Jumalan opettajat ja itse hallita Kristikuntaa. Mutta tätä Jumala ei saata eikä tahdo kärsiä. Ei hän tahdo olla heidän, vaan heidän pitää olla hänen opetuslapsensa. Hän on ijankaikkinen viisaus, ja tietääkin, mitä tekee, mitä ei. He luulevat, kuin istuvat ylinnä hallituksessa, olevansa kans viisaimmat ja näkevänsä syvemmälle Raamattuun kuin muut; sentähden kukistaakin Jumala heidät julmasti, kuin ei hän tahdo, ei taida eikä pidäkkään kärsiä semmoista. Kuitenkin hän sovittaa itsensä niin, että Evankeliumi pysyy salattuna ylhäisiltä ja viisailta, ja hallitsee seurakuntaansa paljo toisin, kuin koskonkaan voivat ajatella ja ymmärtää, vaikka he mielestänsä ovat tietävinänsä ja käsittävinänsä kaikki, ja kuin istuvat hallituksessa eivät luule he Jumalan saattavan olla ilman heidän neuvottansa ja hallituksettansa.

12. Kuuluu se juurikuin kateudesta puhutuksi, kuin Kristus sanoo juuri näin: Minä kiitän sinua Taivaan Isä, vaikkei vihaa ei kateutta ollut hänen sydämessänsä; sillä jos hän on antanut itsensä ulos meidän edestämme ruumiinensa sieluinensa, kuinka sitte kateudella olis sijaa hänessä? Mutta tämä närkästys ja tytymättömyys tulee siitä, että ne viheliäiset ja hullut ihmiset tahtovat ojennella Jumalan Majesteettia; sitä hän ei saata eikä pidäkään kärsiä; kaikki hurskaat sydämet kiittävät häntä siitä; sillä muutoin ei olisi yhtään loppua sellaisella paikkaamisella ja oijentelemisella. Perkele rattastaa semmoista kansaa, niin että he Pyhästä Raamatusta ja Jumalan Sanasta hakevat itsellensä korkeata nimeä, ja niin omaa ylistystänsä ja kunniatansa, ja tahtovat olla muita ihmisiä paremmat.

Mutta meidän pitäis tässä sanoman: Rakas taivaan Isä, puhu sinä, minä tahdon mielelläni olla sinun opetuslapses, ja vaiketa niinkuin lapsi; sillä jos minä omalla taidollani, viisaudellani ja järjelläni olisin hallinnut Seurakuntaa, niin olisivat nämät pyörät aikoja sitte maanneet loassa, ja tämä laiva olis kauvan tätä ennen mennyt rauskoiksi. Hallitse siis, rakas Jumala, ja kuljeta sinä itse tätä, minä painan mielelläni silmäni umpeen, enkä tuomitse järjen jälkeen, vaan annan sinun yksin hallita sanallasi.

13. Mutta tätä ei saada mailmalta aikoihin; sillä villihenget ovat aina siinä, eivätkä muuta etsi, kuin isoa kiitosta kansassa, jotta kuuluis heistä: tämä se mies on, hän sen on tekevä, ja että saattaisivat kutkuttaa itsiänsä tällaisella kiitoksella, ja ylpeydessänsä sanoa: tämän sinä tejit, tämä sinun on tekos, sinä se jalo mies olet, ja oikea mestari. Tuosta siis nähdään, mihinkä he kelpaavat, ja mitä palje-koiria ne ovat. Sillä oikeat saarnaajat ahkerasti ja uskollisesti opettakoot ainoastaan puhdasta Jumalan sanaa, ja etsiköön ainoastaan Jumalan ylistystä ja kunniata. Niin tietäkööt sanankuulijatkin sanoa: En minä usko Kirkkoherrahani, saati hän ei sano minulle toisesta Herrasta, jonka nimi on Kristus. Hänen osoittaa hän minulle, hänen suutansa minä katson, saati hän vie minun oikean Mestarin ja Neuvojan luo, nimittäin Jumalan Pojan.

Tällä tavalla olisivat asiat oikein Seurakunnassa, ja silloin sanottaisiin hänestä, että hän oikein hallitaan, ja silloin olis kaikin paikoin sovinto; muutoin on sulaa mielikarvautta ylehensä, niinkuin onkin yhteisesti mailmallisessa hallituksessa. Ja niinkuin Raati Kaupungissa ei mielellänsä kärsi semmoista hullua, joka usein villitsee koko kaupungin, vaan ajaa hänen vihdoin ulos, josta koko maa kans iloitsee; niin pitää myös käymän Kristillisessä seurakunnassa, ettei ketään muuta siellä saarnata kuin yksin Jumalan Poikaa; hän yksistänsä on se, josta on sanottu, Matth. 3: 17. Tämä on se minun rakas Poikani, kuulkaat häntä (Matth. 17:5) eikä pidä saarnata kenestäkään toisesta, ei Keisarista, Kuninkaasta, Paavista eikä Kardinaalista.

14. Sentähden sanomma me näin: Olkoonpa vain niin, että Keisari, Kuninkaat, Paavi, Kardinaalit, Ruhtinaat ja Herrat ovat viisaat ja toimelliset; mutta minä uskon ainoastaan Herrahani Kristukseen; Hän on minun Mestarini ja Herrani, jota Jumala on käskenyt minun kuulla ja häneltä oppia, mikä oikea Jumalan viisaus ja taito on. Mutta katso silloin huutaa Paavi kaikin lahkokuntinensa; Ei Ei: tätä et saa tehdä, ole Esivallalle ja esimiehilles kuuliainen, ja tee mitä ne käskevät. Aivan, sanon minä, sen teenkin, mutta sovippas vain ensin sen Herran kanssa, joka tässä sanoo: Kaikki ovat minulle annetut minun Isältäni. Sentähden rakas Paavi, Keisari, Kuningas, Herra ja Ruhtinas, kuuleppas: mielelläni kuulen sinua mailmallisessa hallituksessa; mutta ettäs tahdot Kristikunnassa istua Herrana, ja tahdot vallan tuomita, mitä minun pitää uskoman ja tekemän, siihen en suostu; sillä sinä tahdot olla toimellinen ja viisas siinä kohdassa, jossas olet tyhmä ja ymmärtämätöin.

15. Sillä tässä on se Herra, jota yksin näissä asioissa pitää kuulla, niinkuin hän tässäkin sanoo: Ei kenkään tunne Isää, mutta Poika, ja kenelle ikänä Poika tahtoo sen ilmoittaa; ne ovat ne pienet ja yksinkertaiset, jotka eivät pidä itsiänsä viisaina eikä toimellisina, vaan kuulevat ja ottavat hänen sanansa vastaan. Jos se siis on hänen sanaansa, jota sinä käsket ja taritset minulle, niin minä sen mieluisesti otan, vaikka vähäinen lapsi sitä puhuis, taikka sellainen aasi, joka puhutteli Bileamia; enkä minä tässä huoli sen muodosta, joka sitä puhuu, pidettäköönpä hyvin viisaana taikka tyhmänä; sillä tämä kuulukoon ja pysyköön lujana: Kaikki ovat minulle annetut; minä olen se mies, jonka yksin tulee opettaa ja hallita; olkootpa kuinka viisaita ja toimellisia tahtonsa, antakoot vain silmänsä sovaistua ja järkensä painua umpeen.

Sillä oma viisautemme ja toimemme Jumalan asioissa on se silmä, jonka perkele avasi paratiisissa, jolloin Aadamikin ja Eeva tahtoivat toki tulla viisahiksi. Jumala oli itse opettanut heitä, ja antanut heille sanansa, josta heidän piti pitämän kiinni, jos mieli heidän olla oikein viisaat; silloin tuli perkele ja tarjosi itsensä tekemään heitä viisaammiksi ja paremmiksi, ja sulki heidän silmänsä, niin ettei he nähneet Jumalata, koska eivät nähneet perkelettäkään. Tämäpä on se häijy tuska, joka meissä aina riippuu, nimittäin että me juuri tärkeää [eli niin mielellämme], jopa väkiselläkin tahdomma olla viisaat ja toimelliset.

16. Mutta tätävastoin tulee meidän oppia, mikä se on: Kaikki ovat minulle annetut; se on, minun tulee hallita, opettaa, neuvoa, käskeä ja toimittaa Seurakunnassani. Ja tällä tunnustaa Kristus julkisesti olevansa totisen Jumalan. Sillä ei yksikään Enkeli taikka muu luontokappale taida kerskata itsiänsä siitä, että kaikki ovat hänelle annetut. Perkele tahtoi kyllä kerran istua Jumalan istuimelle, jaolla Jumalan kaltainen, mutta hän heitettiin sentähden kohta alas taivaasta. Sentähden sanookin Kristus: Kaikki ovat minulle annetut; se on, minua, minua kuulla tulee. Jos sinulla on minun sanani, niin pysy siinä, eläkä tottele ketään, joka opettaa eli käskee sinulle jotakin muuta, minä kyllä hallitsen, suojelen ja vapahdan sinun; olkoon Paavi, Keisari ja valtiaat kyllä oppineet, viisaat ja toimelliset; mutta jollei heillä ole minun sanaani kanssansa, niin elä seuraa heitä, olisivatko vielä tuhatta usiammat ja kaikki paljo paljo viisaammat.

Niin, elä tee sitä, jot' ei yksikään Enkeli taivaassa tohdi tehdä, nimittäin, että hän tässä Herraudessa ja vallassa rohkenis itse olla viisas taikka olla valtiasna ja hallita Jumalan hallituksessa. Ne viheliäiset ja kurjat ihmisraukat, nimittäin Paavi, Keisari, Kuninkaat ja kaikki eriseurat eivät häpee näin itsiänsä korottamasta; mutta Jumala on pannut Poikansa oikealle kädellensä ja sanonut Ps. 2: 7, 8: Sinä olet minun Poikani - - - minä annan pakanat sinun perinnökses, ja mailman ääret omakses. Te Kuninkaat ja Herrat jos tahdotte viisaat olla, niin suuta antakaat hänelle niin kuin Herrallenne, ja tietäkäät, että mitä hän on sanonut teille, sen sanon minäkin teille.

17. Tätä meidän kristittyin tulee oppia ja tietää, vaikkei mailma sitä tahdo tehdä, ja siinä sivussa kiittää Jumalata, niin kuin Kristus itse tässä iloisesti kiittää taivaallista Isäänsä, että hän on antanut meille sen runsaan armon ja siunauksen, että nyt saamme kuulla häntä itsiänsä. Muinan kyllä olisimma juosneet mailmaan äärihin saakka, jos olisimma tienneet jonkun paikan, joissa olisimme saaneet kuulla Jumalan puhuvan; mutta ei ajatella, että me nyt jokapäivä kuulemma häntä meidän saarnoissamme, vieläpä, että kaikki kirjamme nyt ovat täynnänsä hänen sanaansa. Sinä kuulet sitä nyt kotona huoneissa; isä ja äiti lapsillensa veisaavat ja puhuvat sitä; Saarnamies ja Kirkkoherra saarnaa siitä: pitäishän sinun silloin nostaa ylös kätes ja olla iloinen siitä, että olemma siihen kunniaan tulleet, että saamme kuulla Jumalan meitä puhuttelevan omalla sanallansa.

18. Noh! sanotaan nykyisaikana, mitäpä tuosta? saarnataanhan tuota monioissa paikoin jokapäivä, ja usein monasti päivässä, jotta kyllä saa kuulla sitä väsyksihin asti; mitäpä tuosta enempätä? Niinpä mene sitte matkoihis, veli kulta; jos et kärsi Jumalan joka päivä puhuvan kanssas, sekä kotona huoneessas, että kirkossas, niin oleppa viisasta kauvankin, ja etsi jotakin muuta. Trierissä on meidän Herramme Kristuksen hame, sanotahan, ja Aachenissa on Joosephin housut ja Neitsy Marian paita, juokse sinne, pane rahojas siihen, ja osta ane-kirja ja Paavin vanhaa roskaa; tämähän on kallista, jonka vuoksi on juostu pitkiä matkoja, ja pantu rahoja, ja jätetty koti ja talo holhojatta.

19. Mutta emmekö me sitte ole hulluja ja vimmatuita, jopa sovaistuja ja riivatuita perkeleeltä? Tuolla tuo kummitus istuu Roomissa kuje-laukkuinensa, ja viekottelee kaiken mailman tykönsä rahoinensa ja tavaroinensa j.n.e. siihen siahan kuin jokaisen pitäis tulla Kristuksen Kasteeseen, Ehtoolliselle ja Saarnaan, sillä siinähän me aivan korkeasti kunnioitetaan ja runsaasti armoitetaan, että me tiedämme Jumalan siinä meitä puhuttelevan, ja ruokkivan meitä sanallansa, ja antavan meille Kasteensa ja avaimensa j.m. [ja niin edelleen].

Mutta silloin sanovat suruttomat ja jumalattomat vastaan: Mikä se on, Kaste, Ehtoollinen, Jumalan sana? Joosephin housuthan sen tekevät. Perkele se on, joka niin mailmaa rattastaa, etteivät ne korkeatkaan persoonat, Keisari ja Kuninkaat tahdo silmillänsä katsoa, ja että he juuri törkeästi antavat vietellä ja pettää itsiänsä pääkonnilta ja valehtelioilta, nimittäin Paavilta ja hänen plättypäiltänsä ja vyötovereiltansa, jotka tuhraavat ja ryöttävät häpiätänsä ja lokaansa kaikkihin ihmisiin; jotavastoin meidän toki pitäis kuulla Jumalan sanaa, että Jumala itse on meidän koulumestarimme, eikä huolia Joosephin housuista eikä mistään Paavin ilveistä ja kujeellisista juonista.

20. Tämä on ensimmäinen kappale tässä Evankeliumissa, kuinka Kristus ja Isä Jumala itse vihaa viisaita ja toimellisia, että ne saattavatkin hänelle paljo kiusaa. Ne repivät hajalle Sakramentit ja Seurakunnan, ja paneuvat hänen siahansa, ja tahtovat itse olla mestarit: niille ovat kaikki Enkelit taivaassa ja kaikki Kristityt maan päällä vihoissa, ja sanokoot heille: Jos osoitat minulle Kristuksen, ja opetat minulle hänen sanansa, niin minä mielelläni kuulen, mutta muutoin en, jos vielä olisit Enkeli taivaasta, niinkuin P. Paavali sanoo Gal. 1: 8. Ehkä me, taikka joku Enkeli Taivaasta saarnais teille toisin Evankeliumia, kuin me olemma teille saarnanneet, se olkoon kirottu.

Vaikka ne suuret Herrat, nimittäin Keisari, Paavi, Kardinaalit ja Pispat hirmuisesti vihastuvat, ja panevat meidät pannaan, ja mielellänsä polttaisivat ja surmaisivat meitä, täytyy meidän kuitenkin kärsiä ja sanoa: Paavin, Pispain ja Ruhtinasten tähden emmä me hellitä. Kristus sanoo: Tulkaat minun tyköni te jotka oletta raskautetut. Juurikuin hän mielis sanoa: pitäykäät minuun vain, pysykäät minun sanassani, ja antakaat muun mennä menoansa. Jos teitä siitä poltetaan taikka kaula katkastaan, niin olkaat kärsiväiset, minä teen sen teille niin suloiseksi ja kannettavaksi, että voitte sen kärsiä. Niinkuin luetaan P. Agneta neitsyestä, että kuin hän vietiin vankeuteen ja surmille, oli se hänelle, juurikuin hänn olis hyppyyn [se on: tanssiin] mennyt.

21. Mistä tuli sellainen suuri urhoollilsuus hänelle? Oi, keltäpä muulta, kuin Kristukselta yksin, uskolla niihin sanoihin, jotka hän tässä sanoo: Tulkaat minun tyköni kaikki jotka työtä teette ja oletta raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa. Jos teidän käy pahoin, tahdon minä antaa teille intoa [se on: rohkeutta], niin että te aivan nauratte sille, eikä vaivan pidä oleman teille raskaan, eikä perkeleenkään häijyn; vaikka vielä tulisilla hiilillä kävelisittä, pitää sen mielestänne oleman juurikuin kukkaisten päällä kulkisitta. Minä tahdon antaa teille sydämen, että teidän pitää nauraman, koska Turkkilainen, Paavi ja Keisari j.m. [ja muut] julmistuvat ja julmimmasti kiljuvat teitä vastaan, tulkaat vain minun tyköni. Jos teillä on vaiva, kuolema eli tuska Paavin, Turkkilaisen taikka Keisarin karatessa päällenne, elkäät hämmästykö, ei se ole työlästä kantaa, vaan tulee teille suloiseksi ja makeaksi; sillä minä annan teille minun Henkeni, niin että se kuorma, joka olis mahdotoin kaiken mailman kantaa, tulee teille aivan keveäksi.

22. Sillä jos te kärsitte minun tähteni, niin on se nimeltä: minun ikeeni ja minun kuormani, jonka minä armossa lasken teidän päällenne, jotta tietäisitte, että tämä kärsimisenne kelpaa hyvin Jumalalle ja minulle, ja että minä itse autan teitä sitä kantamaan, ja annan kans teille väkeä ja voimaa siihen. Niinkuin 31 Ps. v. 25 sanoo: Olkaat hyvässä turvassa kaikki, jotka Herraa odotatte, se on jotka kärsitte hänen tähtensä. Antakaat oman onnettomuutenne, syntinne, kuolemanne ja kaikki mitä perkele ja mailma panee niskoillenne, painaa ja rynnistää päälle; olkaat vain hyvässä turvassa ja pelkäämättöminä sydämissänne ja Herran odotuksessa uskon kauttas, niin oletta jo voittaneet ja kuolemasta päässeet, ja olette paljo väkevämmät perkeleitä ja mailmaa.

23. Katso, tämä on hyljätä tämän mailman viisaita, että oppisimme, pitämästä itsiämme viisaina, ja panemaan pois silmistämme kaikki korkeat persoonat, ja suorastaan painamaan silmät umpeen, pitämään itsemme Kristuksen sanoihin, ja tulemaan hänen tykönsä, joka juuri ystävällisesti kutsuu meitä, ja sanomaan: Sinä yksin olet rakas Herrani ja Mestarini, minä olen opetuslapses. Tätä ja paljo muuta olis tässä vielä puhuttavaa, mutta että nyt olen kovin heikko siihen, täytyy minun antaa tämän tällänsä olla.

24. Rakas Jumala antakoon meille armoa ottamaan vastaan hänen kallista sanaansa kiitoksella, ja kasvamaan ja lisäyntymään hänen Poikansa Herramme Jesuksen Kristuksen tuntemisessa ja uskossa, ja vakaasti pysymään hänen pyhän sanansa tunnustuksessa loppuun asti! Amen!


http://www.laestadiustexter.se/121_Luther_1546.htm

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 850
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa