Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Katso, käsiini olen minä sinut piirtänyt. Jes. 49:14.
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyTänään kello 12:45 pm kirjoittaja Stiina

» Sakarjan selitysteos
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyTänään kello 12:38 pm kirjoittaja Stiina

» HUOMIO nyt!
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyEilen kello 3:05 pm kirjoittaja Vierailija

» feis tu feis
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyEilen kello 8:12 am kirjoittaja jarrut

» Ylhäältä tuleva viisaus
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja arkikalusto

» Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyEilen kello 7:44 am kirjoittaja arkikalusto

» JORMA PIHKALA krjoituksia ja äänityksiä
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyEilen kello 7:27 am kirjoittaja jarrut

» Sakramenttioppi
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyTi Syys 17, 2019 2:10 pm kirjoittaja rauhansoturi

» kummituksista
Jumalan kansan koti-ikävä EmptyTi Syys 17, 2019 11:01 am kirjoittaja Vierailija

Syyskuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jumalan kansan koti-ikävä

Siirry alas

Jumalan kansan koti-ikävä Empty Jumalan kansan koti-ikävä

Viesti  Hellevi lähetetty La Elo 17, 2019 8:56 am



Jumalan kansan koti-ikävä Zziiti10



Jumalan kansan koti-ikävä



Päivän evankeliumi on osa Jeesuksen jäähyväispuhetta opetuslapsilleen. Sen hän piti samana iltana, jolloin hän asetti ehtoollisen ja myös Juudas Iskariot oli lähtenyt katalalle retkelleen. Jeesus käytti siis viimeiset yhteiset hetket valmistaakseen opetuslapsiaan tulevaa varten. Jeesus lausui nämä sanat tilanteessa, jossa häntä itseään mutta myös
opetuslapsia kohtaisi suuri tuska. Hänet ruoskittaisiin ja naulittaisiin ristille, opetuslapset taas saisivat kokea toiveittensa romahtavan.

Siksi Jeesus sanoi jo etukäteen, että odotettavissa olevat tuskan hetket eivät kestäisi loputtomasti. Ilo, joka niitä seuraisi, saisi unohtamaan kaiken ikävän, niin kuin synnyttävä nainenkin unohtaa pian kipunsa lapsen syntymisen jälkeen. Kuva lapsen syntymästä on monessakin mielessä osuva, kun pohditaan, mitä Jeesuksen ylösnousemus merkitsi. Jotakin täysin uutta syntyi sen johdosta maailmaan. Yksikään hautaan siunaaminen ei ole sen jälkeen merkinnyt lopullisia jäähyväisiä. Jeesuksen tyhjä hauta on myös sinun ja minun tyhjä hauta.

Jokainen kuollut tulee kerran nousemaan ylös. Jeesus, joka oli ja on Jumala ja ihminen, kuoli, jotta hän voisi toimia ikään kuin pään avaajana sille reitille, jota muutkin ihmiset tulisivat hänen jälkeensä kulkemaan. Kuolemalla ei ole enää viimeistä sanaa sanottavana. Jokainen tulee kerran nousemaan ylös kuolleista – joko elämän tai kuoleman ylösnousemukseen (Joh. 5:28–29). Tässä elämässä kaikki pettymykset, murheet, sairaudet ja vaikeat lähimmäiset ovat muistutusta kuolemasta ja myös esimakua kadotuksesta.

Niiden tarkoituksena on saada meidät kaipaamaan ja odottamaan vapahdusta, hetkeä, jolloin synnyttäjän kivut ovat ohitse. Jokainen eheytynyt ihmissuhde, koettu anteeksianto, toipuminen sairaudesta ja jokainen ilon tai onnen hetki ovat esimakua taivaasta, jossa kaikki murhe on poissa. Jeesus sanoi päivän evankeliumissa: ”Te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee.

Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.” (J. 20.) ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” ( j. 22). Kumpikin puoli näistä sanoista on totta. Opetuslapset joutuivat viettämään elämänsä pimeimmät päivät pitkänperjantain vastaisen yön ja pääsiäispäivän välillä. Silloin he itkivät ja valittivat.

Silloin kaikki Jumalan vastaiset voimat – niin näkyvät kuin näkymättömätkin – riemuitsivat. Ne hetket eivät ole meillekään tuntemattomia. Silloin me Jobin tai psalminlaulajien tavoin huudamme tuskaamme julki, kun emme ymmärrä, miksi Jumala on sallinut elämäämme paljon kipua.

Ps. 44:25–26 sanoo:

”Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää! Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?” ”Miksi nukut, Herra?” on ollut monen Jumalan ihmisen kysymys. Jeesuskin nukkui, kun opetuslapset uskoivat hukkuvansa rajumyrskyn raateleman Kinneretin aaltoihin. Paljon suurempi myrsky heitä odotti, kun pidättäjät saapuivat Jeesuksen luo eikä tämä tehnyt siinä hetkessä elettäkään vastustaakseen pimeyden valtojen toimintaa.

Jumala sallii elämäämme vaikeita asioita niin kuin aikoinaan Jobinkin elämään. Niinä hetkinä Paholainen tekee kaikkensa saadakseen meidät kiroamaan Jumalamme ja ajautumaan pohjattomaan itsesääliin, toivottomuuteen ja pimeyteen, josta ei näytä olevan ulospääsyä.

Vastoinkäymiset eivät ole uusia asioita Jumalan ihmisten elämässä. Raamatussa voimakkaimmat mielenilmaisut ikäviä asioita kohdanneilta ihmisiltä ovat löydettävissä psalmeista, erityisesti valituspsalmeista. Heiltä meidänkin kannattaa ottaa oppia. Luther kirjoittaa valituspsalmeista: ”Mistä löytäisit vaikeroivampia ja surkeampia murheesta puhuvia sanoja kuin ne, jotka ovat valituspsalmeissa? Niissä näkee kaikkien pyhien sydämeen kuin kuolemaan, kuin helvettiin. Kuinka synkkää ja pimeää siellä onkaan, kun he murheellisina katselevat Jumalan vihaa.” (Lainaus: Dietrich Bonhoeffer: Katselen taivasta: mietteitä Psalmien äärellä, s. 32.)

Bonhoeffer, joka ei pelkästään joutunut Natsisaksan toimesta vankilaan mielipiteittensä vuoksi, vaan joka myös surmattiin vankilassa, sanoo jonkin verran ennen vangitsemistaan tuossa kirjassaan psalmeista: Psalmit antavat runsaasti neuvoja siitä, kuinka voimme oikealla tavalla tulla Jumalan eteen niissä monissa kärsimyksissä, joita maailma meille tuottaa.

Psalmeille on tuttua vaikea sairaus, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä oleminen, vaara, vaino, vankeus ja kaikki muu kuviteltavissa oleva häntä mitä maailmassa on. Ne eivät kiellä kärsimyksen olemassaoloa eivätkä selittele ja kaunistele sitä petollisen hurskain sanoin, ne antavat sen olla sellaisenaan ja ahdistaa uskoamme. Toisinaan ne eivät näe ulospääsytietä (Ps. 88), mutta ne kaikki valittavat hätäänsä Jumalalle.

Tämä marttyyrikuoleman kärsinyt pappi oli ymmärtänyt, etteivät valituspsalmienkaan välittämät hylkäämisen tunteet ole voineet olla kenenkään yhden ihmisen kokemaa. Hän selittääkin: Niissä tulee näkyviin koko seurakunnan hätä kaikkina aikoina sellaisena kuin yksin Jeesus Kristus on käynyt sen täydellisesti läpi. Koska se kaikki tapahtuu Jumalan tahdon mukaisesti ja koska Jumala tuntee sen kokonaan ja on siitä perillä paremmin kuin me it-se, niin Jumala yksin voi myös auttaa.

Mutta juuri siitä syystä kaikkien kysymysten on myös saatava syöksyä Jumalan itsensä kimppuun. Tässä lienee tärkein vastaus tilanteisiin, jolloin koko maailma tuntuu murenevan jalkojen alta. Kaikkien kysymysten on satava syöksyä Jumalan itsensä kimppuun. Jumalan oma saa kiukutella Jumalalle. Lapsi saa kertoa Isälle, ettei enää jaksa eikä ymmärrä, miksi on käynyt niin kuin on käynyt. Kertaakaan Raamatussa Jumala ei moiti ihmistä siitä, että tämä tuo julki tuskaansa.

Se on Jumalan lapsen etuoikeus. Usein kasaamme päällemme turhia taakkoja sen takia, että mielessämme on Raamatun vastainen kuva Jumalan omasta. Sen kuvan mukaan kristityn tulisi onnistua kaikessa, mihin hän ryhtyy, ja valittamatta kestää vilua, nälkää ja ahdistusta. Hänen tulisi olla ikään kuin paksunahkainen virtahepo, jota mikään vastoinkäyminen ei hetkauta.

Ihanteena näyttäisi olevan stoalainen tapa elää, jonka mukaan mistään ei valiteta kenellekään. Raamattu kuitenkin opettaa, että myös sinulla on lupa ilmaista Jumalalle pahaa oloasi aina, kun siltä tuntuu. Sinulla on lupa itkeä, kun itkettää, ja surra, kun surettaa. Saat syöksyä kaikkien kysymystesi kanssa Jumalan kimppuun, eikä hän moiti sinua siitä. Jumala ei odota omiensa alistuvan nopeasti kärsimykseen. Psalmeissakin se tapahtuu aina taistelun, ahdistuksen ja epäilyksen kautta.

Jumalan oikeudenmukaisuus, joka antaa hurskaan joutua onnettomuuteen ja jumalattoman päästä pälkähästä, ja jopa Jumalan hyvä ja armollinen tahto joutuvat niissä hetkissä ravisteltavaksi. Sitä kokivat myös opetuslapset, kun ylipappien lähettämät pidättäjät tulivat Juudas etunenässä hakemaan Jeesusta tuomittavaksi ja surmattavaksi. Siinä hetkessä opetuslapsille ei jäänyt enää jäljelle muuta turvaa kuin Jeesuksen sanat, joilla hän oli valmistanut heitä tähän hetkeen.

”Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.” Sama vastaus annetaan meillekin. Jos lähdemme etsimään vastausta omasta kokemuksestamme tai järjestämme niin omiimme kuin maailmassa vallitseviin kärsimyksiin, seurauksena on vain epätoivoa.

Jos tutkimme salattua Jumalaa luonnollisen ilmoituksen avulla, joudumme auttamatta epätoivoon, ahdistukseen ja umpikujaan. Jumala näyttää silloin Saatanalta, niin kuin uskonpuhdistaja opettaa. Siksi tarvitsemme varsinkin tuskan, kivun ja murheen aikoina Jumalan erityistä ilmoitusta eli hänen sanaansa löytääksemme lohdun. Ainoastaan Jumalan erityinen ilmoitus eli Raamattu paljastaa, ettei Jumalassa ole mitään pimeyttä ja että hän on rakastava, pyhä, ääretön sekä rajaton viisaudessaan ja kaikkivaltiudessaan.

Siihen totuuteen Jeesus valmisti oppilaitaan jäähyväispuheessaan kiirastorstai-iltana. Samat sanat on tarkoitettu meillekin lohduksi ja turvaksi. Pimeyden voimilla ei ole lopullista sanaa. Ylösnousemus seuraa pitkänperjantain ahdistusta. Jeesuksen sanat opettivat opetuslapsia tuntemaan Jeesusta entistä syvemmin. He ymmärsivät ainakin myöhemmin, että Jeesus tiesi, millaista on olla synnytystuskien valtaama tuskainen ihminen.

Siksi hän antoi meille sanansa odottavasta ilosta, jottemme menehtyisi ahdinkoomme. Näin Jeesus avaa masentuneen ja ahdistuneen silmien eteen toisenlaisen todellsuuden, jota ei kukaan ilman Jumalan erityistä ilmoitusta voisi nähdä. Kuivan autiomaan keskelle sai masentunut Eliakin enkelin tuomana viestin ja eväät taivaasta eli ulkopuoleltaan, niin että hän saattoi jatkaa matkaa uusin voimin.

Usein Jumalan ihminen joutuu pyhän Jumalan edessä polvilleen ja tunnusta-maan: ”En tiedä, en ymmärrä, en ole Jumala – olen vain ihminen, olen täysin riippuvainen siitä armosta, joka on yksin Jeesuksessa meille ilmoitettu.” Sen pitemmälle ei pääse, mutta se myös riittää.

•Jukka Norvanto TL, Medialähetys Sanansaattajien lähetysteologi ja raamattukouluttaja, Kerava

https://www.perustalehti.fi[/i]
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 354
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan kansan koti-ikävä Empty Vs: Jumalan kansan koti-ikävä

Viesti  Stiina lähetetty La Elo 17, 2019 10:03 am

flower flower

(Olisi kiva, kun osattaisiin/uskallettaisiin oikeasti keskustellakin asioista! Tältä foorumilta saa kyllä hyvää ja vahvaa ruokaa yllin kyllin, jopa ähkyksi saakka. Kaipaamaan jää sitä henkilökohtaista jakamista, vaikka olisi väärässäkin. No myönnän, että tämä on viisaampaa ja turvallisempaa kaikin tavoin, AAMEN). I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 404
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan kansan koti-ikävä Empty Vs: Jumalan kansan koti-ikävä

Viesti  jarrut lähetetty Ke Elo 21, 2019 6:35 am

Me suhtaudumme kovin erilaisesti kärsimyksiemme vyöryessä ylitsemme.
Joku huutaa ja joku itkee ja raivoaa Jumalalle, sitä, MIKSI!
Joku lamautuu – melkein invalidisoituu, joku katkeroituu
joku loukkaantuu. Tuskin kukaan reakoimatta alistuu.
Ikäkysymyskin on. Nuorena tunteet ja mieli kuohuvat helposti,
kun taas vanhempana se vie aikaa.

Minä mykistyn ja hiljenen. Muutenkin olen sisäänpäin
surevaa lajia. Olen tajunnut, ettei raivoaminen auta, minua,
Maailmankaikkeuden Luojan edessä. Joku toinen ehkä
tarvitsee sitä, ilmaistaksensa tuskaansa.

Jumala tuntee omansa. Tietää mitä tekoa olemme,
eikä Hänen suhtautumisensa meihin, silloinkaan muutu,
vaikka raivostuisimme. Ei Hän pelästy. Eikä lopeta olemasta
Rakastava Isä, joka osaa lukea huokauksia ja sisäistä itkua,
jota kukaan toinen ei edes huomaa.

Tieto, että Jumala on AINA läsnä, juuri tässä ja nyt,
on lohdutus suurimmissakin koettelemuksissa.
Hän ei ole koskaan kaukana tai poissa.
Ei yölläkään. Eikä synkistä ajatuksista kauhistuva.

Alaston surunsa tuskansa ja kärsimyksensä osoittamien
kunkin omalla tavalla, on silloin rukousta, ajattelen.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2168
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan kansan koti-ikävä Empty Vs: Jumalan kansan koti-ikävä

Viesti  Stiina lähetetty To Elo 22, 2019 10:07 am

I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 404
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jumalan kansan koti-ikävä Empty Vs: Jumalan kansan koti-ikävä

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa