Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» UUSI NÄKÖKULMA!
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 3:02 pm kirjoittaja jarrut

» Juhani Aitoniemi: vakavia puheita
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 2:44 pm kirjoittaja Stiina

» Jumalan salaisuus
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 8:39 am kirjoittaja arkikalusto

» Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 8:33 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin kantaminen
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja jarrut

» Sana sinulle
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyEilen kello 7:37 am kirjoittaja jarrut

»  Arvo ja ikuisuus
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptySu Loka 13, 2019 5:01 pm kirjoittaja jarrut

» Kommentti
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyLa Loka 12, 2019 8:32 am kirjoittaja Vierailija

» ARMOA ARMOSTA
Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus EmptyLa Loka 12, 2019 7:24 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus

Siirry alas

Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus Empty Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus

Viesti  arkikalusto lähetetty Ma Syys 02, 2019 8:28 am


Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus Zarmo10




Jumalan armo— ei laastaria, vaan leikkaus



“Mutta Jumalan armosta minäolen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1.Kor.15:10). Jotta aihetta, Jumalan armo, voisi mitenkään ryhtyä käsittelemään on puhuttava lyhyesti ensiksi Jumalasta ja Jumalakuvasta sekä synnistä.

Näitä en tässä käsittele muuten kuin mainiten, että Jumala on Pyhä ja että Hän on Majesteetti, hän on myös kiivas Jumala ja olemukseltaan sellainen, että mitään epäpyhää ei pääse Hänen valtakuntaansa, kuten Ilm.21:27 meille kertoo. Jumalan pyhyys tulee esille hänen laissaan ja laki edellyttää sen pitämistä — ei ainoastaan joissakin kohdin, vaan kaikilta osin. Jaak. 2:10.

Jeesus ja laki

Vuorisaarnassa Jeesus selittää lakia siten, että lain ulkoinen noudattaminen ei riitä, vaan vieläpä vaikuttimiemme on oltava oikeat. Jeesus laittaa “riman” vielä korkeammalle kuin kirjanoppineet ja fariseukset (Matt. 5:20).  Hänen opetuksensa huipentuu täydellisyyden vaatimukseen: “...Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on”, (Matt. 5:48. .Kuinka siis selviämme tästä täydellisyyden vaatimuksesta? Läpi Raamatun kulkee ajatus siitä, että Jumala on kiivas Jumala, mutta myös armahtavainen. Ihmisymmäryksellä ajateltuna nämä vaikuttavat toisensa pois sulkevilta.

Jumalan tiet

Mutta Herran tiet eivät ole meidän teitämme. Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Siksihän näki hyväksi lähettää meille Vapahtajan. Siksi tämä Vapahtaja vuodatti verensä Golgatalla sinun edestäsi ja minun edestäni.

Siksi Jumala kutsuu vielä tänäänkin ihmistä armovaltakuntaansa. Sydämen usko tähän Jeesukseen ja hänen suorittamaansa sovitukseen luetaan syntiselle vanhurskaudeksi, Room 4:5. Meidän puutteellisuutemme ja rikkomuksemme sälytettiin Kristuksen kannettavaksi. Niille, jotka ovat Kristuksessa, ei ole kadotustuomiota, Room. 8:1. Tämä on armoa!

Jumala itse otti riskin


Armo on pelastuksemme perustus. Se on ansaitsematonta. Itse Jumala on ottanut sen riskin, että Hän pelastaa ihmisen ainoastaan armosta. Tämän riskin hän on ottanut huolimatta siitä, että ihminen ottaa tuon armon vastaan ilman, että se suuremmin motivoi häntä kiitollisuuteen ja Jumalan palvelemiseen.

Vaikka armon vastaanottaminen on suurinta, mitä ihminen tässä ajas-sa voi vastaanottaa, se on kuitenkin nöyryyttävää ihmiselle, joka on tottunut määräämään itse elämästään. Oman kunnian tähden ihminen tahtoo edes vähäsen olla osallisena tuon armotyön toteutumisessa. Ihmisenylpeälle luonnolle on vastenmielistä ja jopa häpeällistä ottaa vastaan jotain ilman vastiketta.

Kuitenkin tämä vastikkeettomuus erottaa kristinuskon kaikista maailman uskonnoista. Uskontohan on sitä, mitä ihminen tekee “Jumalan hyväksi”. Evankeliumi on sanoma siitä, mitä Jumala on tehnyt ihmisen hyväksi. Monet ajattelevat, että pelastus on armoa, mutta että pelastuksen saatuaan ihmisen on tehtävä tätä ja tuota, muuten menettää sen, mitä on lahjaksi saanut — armon. Kyllä Raamatusta löytyy tälle ajatukselle tukea, jos asioita ei katsota kokonaisuutena.

Vääristynyt kuva Jumalasta

Millaiseksi sanoisimme upporikasta ihmistä, joka sirottelisi suuria rikkauksiaan hölläkätisesti sinne ja tänne ja sitten velvoittaisi nuo lahjan vastaanottajat palvelemaan häntä elinikäisesti? Varmaan sanoisimme häntä kieroksi tyranniksi. Tällaiseksi kuvittelemme kuitenkin Jumalan! Armon evankeliumin väärinymmärtäminen on kohtalokasta. Se lienee yksi kristikunnan pahimmista ongelmista. Se näyttää myös olevan pääasiallisin syy kristikunnan yhä kiihtyvään hajaannukseen.

“Tekeekö työ vapaaksi?


Saksalaisen keskitysleirin portilla olivat sanat: “Arbeit macht Frei”— työ tekee vapaaksi. Sama tekstikuuluisi monen uskonnollisen järjestelmän portille siitä huolimatta, että se nimittää itseään seurakunnaksi. Järjestelmä toki pysyykin pystyssä, kun se jaksaa tuota väitettä toistaa. Kokonaan eri asia on se, miten käy Jumalan tahdon toteutumiselle.

Inhimilliselle luonnolle on hyvin mieluisaa uskoa, että Jumalaa tyydyttää itsemme vaivaaminen ns. “hengellisillä” suorituksilla. Näin ajatellessa emme huomaa lainkaan, että olemme tekemässä Jumalasta armottoman orjapiiskurin. Emme voi lainkaan ymmärtää sitä, että Jumala itse vaikuttaisi meissä tahtomista ja tekemistä (Fil.12:13).

Kuvittelemme pyhityksen olevan sitä, että “hartiavoimin” pyrimme korkeammille hengellisen elämän tasoille. Helposti joudumme aivan vas-takkaiseen tilaan kuin mikä on evankeliumin tarkoitus. Teemme evankeliumista uuden lain. Teemme kutsusta vaatimuksen. Alamme vaatia ilmaisesta hintaa, jota ihmisellä ei koskaan ole. Lain vaatimukset tulevat armon tilalle.

Lain tehtävä


Kun laki on lopulta saanut väsyt-tää minut perin pohjin, armo alkaa minulle kelvata. Lain ansiosta joudun epätoivoon itseni tähden ja ainoaksi toivoni perustukseksi tulee Golgatan armonkallio. Silloin laki on tehnyt tehtävänsä, mutta aina armoperustan hämärtyessä, se astuu uudelleen kuvaan.

Laki kohdistuu siihen, millainen minä olen ja millainen minun tulee olla Jumalaa ja lähimmäistäni kohtaan. Evankeliumin sanoman ydin on siinä, millainen Jumala on minua kohtaan. Hän näkee minut Pojassaanja Hänen tähtensä olen hyväksytty. Raamattu sanoo (1. Kor. 1:30): “Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalaltaja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ‘Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’

”.Hän teki sen!


Sijaisen kautta Jumala itse vaikuttaa meissä kaikkea sitä, minkä laki vaatii. “Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa” (Tiit.2:11,12).

Eikö Jeesus sanonut: “Tulkaa minun tyköni kaikki työtä teke-vät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”?
Ja hebrealaiskirje: “Ahkeroikaamme siis päästä Hänen lepoonsa”. Jumala ei vaadi meiltä mitään, mitä Hän itse ei meissä henkensä kautta vaikuttaisi.  “Missä on siis kerskaaminen? Se on suljettu pois ” (Room. 3:27). Kun tahtominen ja tekeminen ymmärretään tätä kautta, niin se on juuri sitä, mihin Jumala tahtoo meitä johdattaa. Hän on valmistanut meille teot, että me niissä vaeltaisimme. Tällöin toteutuu se Jeesuksen sana,että löydätte levon sieluillenne.
Johtaako armo velttouteen?

Jotkut pitävät arveluttavana puhua armosta niille, jotka jo ovat kristittyjä, koska heidän ajatellaan käyvän laiskoiksi. Uudessa Testamentissa puhutaan armosta n. 155 kertaa. Tästä määrästä on Paavalin osuus n. 100. Johtiko Paavalin käsitys armosta hänet velttoutteen?

Tuhannesti ei! Edelliseen perustuen on aiheellista väittää, että virheellinen käsitys Jumalan armosta johtaa velttouteen — ei itse armo! Jos pelastus olisi annettu ihmisen järjestettäväksi, niin se taatusti perustuisi johonkin muuhun kuin armoon. Inhimilliselle ajattelulle on täysi mysteeri, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman vain sillä perusteella, että hän uskoo Jeesukseen.

Jeesusta sanottiin syntisten ystäväksi ja sitä hän todella oli. Sitä hän on myös tänään. Sille, joka kääntyy Vapahtajan puoleen, annetaan armo. On valitettavaa, että kääntymisestä on alettu suomenkielessä käyttämään sanaa “parannus”. Sehän johtaa siihen, että ihminen alkaa korjailla elämässään yhtä ja toista ja kuvittelee siten tulevansa otollisemmaksi Jumalan edessä.

Asioiden korjaantuminen on kääntymisen seurausta, ei sen edellytys. Armonsanoma on hullutusta, jota mikään logiikka ei voi käsittää. Se on kuitenkin ainoa mahdollisuus, joka antaa ihmiselle sen elämän, joka voitnyydyttää hänen sisäisen maailmansa ja täyttää hänen tarpeensa.  

Armon sanoma täyttää sen tyhjiön, jota tämän maailman ihminen yrittää täyttää jopa henkensä kaupalla erilaisilla elämyksillä ja muilla virikkeillä. Kun armon sanoma saa vallata ihmisen sydämen, “haluamisen keskuksen”, niin ihmisestä tulee uusi luomus, niinkuin Raamattu sanoo. Samalla hänestä tulee monin tavoin hyödyllinen sekä Jumalalle että lähimmäisille.



Miksi armon sanoma onkadoksissa?


Siksi, että sielunvihollinen ei siitä pidä. Se tahtoo hämärtää jo ajatuksenkin ansaitsemattomasta armosta tarjoten tilalle “evankeliselta” näyttäviä korvikkeita, joissa kuitenkin ihminen itse on kaiken keskus. Evankeliumi itsessään on Jumalan voima (Room. 1:16) ja tuo voima ei pääse esille, jos armon sanoma on peitossa.

Näyttää siltä, että vihollinen on pannut likoon kaiken oveluutensa kätkeäkseen armon sanoman. Armosta elävä ihminen on sille pahin asia maailmassa, koska se ei saa tällaisesta ihmisestä mitään otetta. Siksi se ujuttaa uskoville hengelliseltä näyttäviä lain tekoja, jotka johtavat pois Jumalan armosta (Gal. 5:4). Tässä myyräntyössä

on onnistunutkin varsin hyvin. Pääasia sille näyttää olevan, että erilaisten aktiviteettien avulla ihminen saadaan oravanpyörään, jossa kaikki riippuu ihmisestä itsestään ja hänen onnistumisestaan. Näin se vääristää Jumalan valtakunnan ihanuuden ja sen levon irvikuvaksi, joka on vastakkainen sille, miksi Jumala sen tarkoitti.  

Saako lihamme mellastaa mielin määrin?


Eikö tämä oppi tee kristittyjä suruttomiksi ja välinpitämättömiksi? Eikö armosta näin tule tyyny, jonka päällä syntisen on helppo nukkua kadotukseen saakka? Näin joku ehkä vielä kyselee. Luther vastaa tähän kysymykseen sanomalla, että omantunnon vapaus, jonka armo meille antaa, ei lainkaan koske lihaa.

“Liha näet ei saa olla vapaana, vaan sen pitää jäädä hautaan, vankilaan, kuolinvuoteelle. Sen pitää olla alistuneena lainalaiseksi ja olla egyptiläisten kidutettavana. Kristillisen omantunnon taas pitää olla laista pois kuolleena, toisin sanoen vapaana laista eikä sillä saa olla kerrassaan mitään tekemistä sen kanssa. Tässä nyt on se tärkeistä tärkein ja kaikkein merkityksellisin kohta, joka on omiaan niin valtavasti lohduttamaan ahdistettuja omiatuntoja.

Huomatessasi siis kauhunalaisen ja synnintunnonmurehduttaman ihmisen, niin sano: ‘Sinä et tee oikeaa eroa, veljeni, sinä asetat lain omalletunnolle, vaikka se olisi pantava lihaan’ ”. Kun kristitty ihminen näin oikealla tavalla soveltaa käytännössä tätä eroa omaan elämäänsä, hän on aina valmis tunnustamaan syyllisyytensä, mutta silti hän on täynnä iloa ja toivoa. Hän kokee olevansa ristiinnaulittu ja kuollut, mutta silti hän on kiitollinen iankaikkisesta elämästä, joka hänellä on Jeesuksessa, ja hän kilvoittelee pelastettuna ja armahdettuna ihmisenä pitääkseen lihansa kurissa.


Tällainen ihminen sanoo, kuten saksalainen pastori Krummacher kirjassaan “Kärsivä Kristus”: “Minä vaikenen, kun omatuntoni sanoo minut syntiseksi, sillä minäolen sellainen. Mutta jos se tahtoo minut tuomita, silloin minä puhun ja sanon: ‘Jumala on suurempi kuin sinä sydämeni, suurempi Kristuksen tähden’. Minä vaikenen, kun laki sanoo, että ansaitsen kirouksen, sillä minä ansaitsen sen.

Mutta jos laki tahtoo uhata, että kirous myös kohtaa minut, niin minä vastustan ja sanon: ‘Kristus kärsi kirouksen’. Minä vaikenen, kun saatana muistuttaa minua synneistäni. Minä kumarran pääni ja myönnän, että hän on oikeassa.

Mutta jos hän koettaa peljättää minua tuomiolla ja helvetillä, silloin minä sanon Mikaelin kanssa: ‘Herra kukistaa sinut saatana’. Minä vaikenen kun onnettomuus kohtaa minua ja minulle sanotaan: ‘Tämä tulee sinulle syntiesi tähden’. Mutta jos minulle sanotaan: ‘Tämä on syntiesi rangaistus’ niin silloin minä vastaan: ‘Ei suinkaan.

Minulle ei ole mitään rangaistusta’. Ja kun minä kerran astun kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen ja joudun hänen kasvojensa valkeuteen, silloin minä vaikenen, jos hän kysyy minulta hyveitäni, sillä sellaisia minulla ei ole. Minä vaikenen, jos hän sanoo minulle: Sinä olet tekojesi tähden ansainnut kuoleman ja helvetin’.

Minä vaikenen tomussa, jos hän minulle sanoo, ettei minussa ole mitään, joka vapauttaa minut kadotuksesta, sillä minä tiedän, että niin on laita. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että rangaistustuomio todellakin kohtaa minua, niin silloin minä en enää vaikene, vaan vetoan välimieheni veren, kuuliaisuuden ja ansion nojalla, nöyrästi ja kunnioituksella mutta myös rohkeasti, Jumalan omaan vanhurskauteen, jotta se minulle aukaisisi taivaan helmiportit. Ja totisesti, sitä minulta ei kielletä.

”Paavali sanoo: “En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut”. Sovella, ystävä, tämäkin itseesi äläkä tee mitättömäksi Jumalan armoa sinua kohtaan. Käy Herran luo epäonnistuneena tänäänkin. Ei hän sinua hylkää eikä sinua jätä.

Paavo Lievonen
http://www.kristitynfoorumi.fi/PL12003.pdf

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 871
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa