Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» UUSI NÄKÖKULMA!
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 3:02 pm kirjoittaja jarrut

» Juhani Aitoniemi: vakavia puheita
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 2:44 pm kirjoittaja Stiina

» Jumalan salaisuus
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 8:39 am kirjoittaja arkikalusto

» Martin Luther ja evankelisen uskonpuhdistuksen 500-vuotinen perintö
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 8:33 am kirjoittaja arkikalusto

» Ristin kantaminen
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 7:48 am kirjoittaja jarrut

» Sana sinulle
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyEilen kello 7:37 am kirjoittaja jarrut

»  Arvo ja ikuisuus
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptySu Loka 13, 2019 5:01 pm kirjoittaja jarrut

» Kommentti
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyLa Loka 12, 2019 8:32 am kirjoittaja Vierailija

» ARMOA ARMOSTA
Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? EmptyLa Loka 12, 2019 7:24 am kirjoittaja jarrut

Lokakuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin?

Siirry alas

Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? Empty Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin?

Viesti  Hellevi lähetetty Ti Syys 17, 2019 9:31 am


Riittääkö Jeesus yksin?

Jouko Nieminen


Jumalattoman vanhurskautus

Mielestäni  eräs  häkellyttävimpiä  tekstejä  koko Raamatussa  on  3.Moos.13:1-13  (1-4):  Herra  puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: ”Jos jonkun ihoon tulee nystyrä tai ihottuma tai vaalea pilkku, niinkuin pitalitauti olisi tulemassa hänen ihoonsa, vietäköön hänet  pappi  Aaronin  tai  jonkun  hänen  poikansa, pappien,  eteen.  

Ja  jos  pappi  tarkastaessaan  sairasta paikkaa ihossa huomaa, että karvat ovat muuttunee tvalkoisiksi  ja  että  se  paikka  näyttää  muuta  ihoa matalammalta,  on  se  pitalitautia;  ja  niin  pian  kuin pappi on sen huomannut, julistakoon  hän  tämän ihmisen    saastaiseksi. ”Sitten    pappi    sulkee potilaan  odottamaan  sitä, mihin  suuntaan  sairaus kehittyy...  Seitsemän  päivän jälkeen pappi tarkastaa potilaan uudestaan ”ja jospappi  huomaa  ihottuman levinneen  ihossa,  julistakoon pappi hänet saastaiseksi; se on pitalia.

Samoin,jos  pappi  tarkastaessaan ihoa,    huomaa    siinä valkoisen  nystyrän,  jonka kohdalta   karvat   ovat muuttuneet valkoisiksi, on hänen ihossaan jo vanha pitali,  ja  sen  tähden  pappi  julistakoon  hänet saastaiseksi älköönkä enää sulkeko häntä sisälle, sillä hän on saastainen.” Tähän asti ei tässä laissa ole mitään ihmeellistä. Kaikki on järjellistä ja loogista.

Mutta luku jatkuu  (12):  ”Jos  pitali  puhkeaa  ihossa,  niin  että  se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi  katsokoonkin,  ja  jos  pappi  tarkastaessaan huomaa pitalin peittävän koko ihon, niin julistakoon hän sairaan puhtaaksi; hän on kokonansa muuttunut valkoiseksi ja on puhdas.”Jos  minä  olen  syntinen,  niin  olen  synnin  tähden saastainen  ja  kadotettu.  Mutta,  jos  minä  olen  niin syntinen, että minulla ei ole yhtään tervettä paikkaa, ja menen Jeesuksen luokse, niin Hän julistaa minut puhtaaksi.

Muistan  hyvin,  kun  luin  tätä  tekstiä   aikoinaan,  ja  jäin  pitkiin  mietteisiin.  Jos  minä  olen syntinen, niin olen saastainen ja kadotettu. Mutta, jos minä  olen  niin  syntinen,  että  olen  täysin  sairas ihminen,  jumalaton  ja  kurja,  toivoton  synnintekijä, ilman yhtäkään tervettä paikkaa ja menen Jeesuksen luo, niin siellä minut julistetaankin puhtaaksi! Olen kokonaan muuttunut valkoiseksi. Jumala näkee minut Kristuksen   verellä   pestynä   puhtaana,   ja lumivalkoisena! Olen  täysin  syntisairauden  peitossa,  mutta  Jumala katsoo minut puhtaaksi!

Hän asettaa syntisen ihmisen Kristukseen  ja  pukee  Hänen  valkeat  vaatteensa,  eli Hänen ansionsa minun päälleni. Mutta tämä tapahtuu siis  vain,  jos  olen  täysin  saastainen,  ilman  yhtään tervettä paikkaa, eli täysin syntinen... Toisin sanoen: laki  on  tappanut  kaikki  harha kuvitelmat  omasta kelvollisuudestani.

Jeesus yksin ja hänen lupauksensa Raamatun  sanassa  ovat  ainoa  todellinen  turvani. Mutta, tämä Mooseksen kirjan kohta ei vielä lakkaa puhuttelemasta  meitä.  Se  jatkuu,  tekisi  mieleni sanoa... pyhityksen puolelle. Jakeissa 14-15 puhutaan tästä  puhtaaksi  julistetusta  täysin  pitalin  vallassa olevasta edelleen: Jos tämä armahdettu syntinen sitten alkaa  parantua  syntisyydestään  ja  tulla  edes  vähän terveemmäksi,  tai  paremmaksi  kuin  nuo  kaikkein kurjimmat  täysin  sairaat,  niin  hän  menettää  koko lahjavanhurskauden  ja  Jeesuksen  ansion.

Heti,  kun hänessä itsessään alkaa olla jotakin tervettä, on hän taas kokonaan saastainen! Tämä  tosiasia  kannattaa  painaa  syvälle  mieleen. Jumala ei anna syntejä anteeksi yksitellen, vaan Hän antaa  anteeksi  ihmisen  koko  syntisyyden  ja saastaisuuden. Silloin armo on täydellinen ja koskee koko elämää! Meillä on usein sellainen inhimillinen luulo, että Jumalan laki, ja varsinkin synti ja armo ovat jotenkin määrällisesti mitattavia asioita. Ja siksi meillä on taipumus edes yrittää tehdä hyviä tekoja, jotta me tällaisilla omilla töillä saisimme Jumalalta + merkintöjä omien syntiemme peittämiseen. Synti ja armo eivät ole mitattavissa.

Me olemme joko kokonaan syntisiä tai kokonaan armahdettuja syntisiä! Synti ja armo ovat kuin  Jumalan  valtakunnan  instituutio,  pysyvä, muuttumaton hengellinen perustuslaki. Jos me emme ole  kokonaan  armon  alla,  me  olemme  kokonaan synnin  alla  ilman  armoa.  Armo  luetaan  sille,  joka sydämessään  kokee  ja  tunnustaa  olevansa  täysin syntinen ihminen, ja joka juuri siksi tarvitsee ja janoaa Jumalan  armoa.  Tämä  ei  kuitenkaan  ole  mikää nvaatimus, vaan siihen kasvetaan silloin, kun meidän sydämissämme Kristus on kaikki kaikessa.

 Pyhä Henki näyttää meille meidän syntimme, eli antaa meille synnintunnon. Synnintunto on Jumalan suuri lahja. Se on lahja, jonka avulla me pysymme kiinni armon  evankeliumin  tarpeessa.  Tämä  täydellinen synnintunto johtaa myös täydelliseen armon tuntoon.
Synnintuntoa  myös  sielunvihollinen  yrittää  lietsoa selittäen, että näin suuri syntinen ei kelpaa Jumalalle!Totuus  on  täsmälleen  päinvastainen:  Juuri  tällaisen ihmisen Jumala haluaa armahtaa.

Apostoli Paavalin omakohtainen todistus synnistäja armosta


Tästä aiheesta apostoli Paavali opettaa omakohtaisesti Roomalaiskirjeessä  ja  esim.  2.Kor.12  luvussa.  Tämä Paavalin kertomus on monille meistä hyvin hankala ymmärtää tai jopa vastaan ottaa.
Room.7:14-18 Paavali  kertoo itsestään seuraavasti: ”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Tästäkin voimme nähdä, että Paavali tuo esiin oman tilansa  juuri  sellaisena,  kuin  3.Moos.13  sen  esittää:100-prosenttisena  ”pitalisena”,  siis  syntisenä  ilman yhtään tervettä paikkaa. (Tässä kohdin ajatellaan ja sanotaan  nykyään  helposti,  että  tällaisen  syntisen ihmisen pitäisi vain tehdä parannus ja lakata syntiä tekemästä.  Kyllä  se  onnistuu,  jos  vain  tarpeeksi tahtoo).

Mutta Paavali sanoo: Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei...  2.Kor.12:7-9 kerrotaan Paavalin elämästä. Jotta hän ei tulisi ylpeäksi saamistaan  erinomaisista  ilmestyksistä,  on  hänen lihaansa annettu pistävä piikki, saatanan enkeli, jolla on lupa rusikoida hänen lihaansa, jotta hän pysyisi nöyränä. Paavali sanoo: ”Tämän tähden olen kolmesti  rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
Ja hän (siis Jeesus)  sanoi  minulle:  'Minun  armossani  on  sinulle kyllin;  sillä  minun  voimani  tulee  täydelliseksi heikkoudessa”. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani,  että  Kristuksen  voima  asettuisi minuun asumaan'.” (Siis: minun oma heikkouteni on edellytys Kristuksen voimalle!)

Nyt kun tutkitaan tässä oikeastaan synnin ja armon paradoksia,  niin  ajatellaanpa  nykyistä  tilannetta Suomen  kristittyjen  keskellä.  Laajat  piirit  Suomen Siionissa  eivät  suvaitse  tällaisia  syntisiä  kristittyjä, koska  niiden  elämästään  näyttää  puuttuvan  juuri Jumalan  voima!  He  taas  etsivät  Jumalan  voiman vaikutuksia omasta itsestään ja ovat varsin tyytyväisen oloisia omaan hengellisyyteensä. Lisäksi he yrittävät noudattaa  lakia  sellaisissa  asioissa,  mitkä  näkyvät ulospäin. He eivät koskaan ole ehkä tajunneet, että lain tehtävä  olisi  tappaa  heidän  oma  voimansa,  jotta Kristus itse saisi sijaa heidän sydämissään.Toisenlainen  Paavali  sopii  heidän  hengelliseen elämäänsä.

Sen Raamattu myös meille kertoo Paavalin menneisyydestä  (Fil.3:3-7).  Tässä  Paavali  kertoo selkeästi omasta menneisyydestään 30 vuoden takaa.(Fil.3:3-7) ”Olen ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden  nuhteeton.  Ja  sitten  totuus:  Mutta  mikä minulle oli silloin (30 v sitten) voitto, sen minä olen Kristuksen  tähden  lukenut  tappioksi.”

Nyt  Paavali kirjoittaa siis selvästi siitä, minkälaista hänen elämänsä oli ennen uskoon tuloa. Hän kirjoittaa imperfektissä, eikä  kuvaa  tässä  nykyisyyttään,  (niin  kuin  usein väitetään), vaan aikaa ennen uskoontuloaan. Paavali kertoo, kuinka hän on ollut 30 vuotta sitten yksi  sen  ajan  parhaista  teologeista.  Hän  on  tehnyt täyttä  totta  yrittäessään  kaikella  tavalla  miellyttää Jumalaa  ja  täyttää  Jumalan  käskyt.  Ja  hän  teki  sen paremmin ja täydellisemmin kuin kukaan meistä.

Hän oli  silloin  vilpittömämpi  ja  antautuneempi  uskova kuin meistä yksikään. Hän oli silloin myös antanut elämänsä Jumalan palvelemiseen, (sellaisena kuin hän sen ymmärsi). Lain vanhurskauteen nähden hän oli jopa nuhteeton! Hän paloi innosta saada puolustaa sitä uskoa,  mikä  oli  hyvää  ja  oikeata.  Siksi  hän  myös vainosi  kristittyjä,  jotka  hänen  ymmärryksensä mukaan  olivat  turmelemassa  Israelin  isien  uskoa.

Hänellä  oli  voimaa  ja  kykyä.  Hän  pystyi  tekemään mitä tahtoi ja jätti tekemättä sen, mitä ei tahtonut. (30v.  myöhemmin  hän  taas  sanoo  päinvastoin:  ”sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”.Hänellä oli siis kaikkea sitä, mitä häneltä Room. 7:ssä juuri puuttui! Hän oli sen täydellinen vastakohta. (Ja sivumennen sanoen, minusta tuntuu, että tämä kuvaus Paavalista  Fil.3:ssa  on  juuri  sama,  mikä  on  monen nykyaikaisen  aktiivi-  uskovan  käsitys  toimivasta uskosta).

Mutta nyt myöhemmin hän sanoo, että se, mikä  ennen  oli  voitto,  se  on  roskaa  Kristuksen tuntemisen rinnalla. Pelkkää tappiota ovat kaikki valtaja voima! (Jota tämän ajan apostolit siis tavoittelee ylikaiken). Mutta kun Paavali tuli uskoon, hänen uskonsa itseensä  ja  omaan  uskoonsa  koki  täydellisen romahduksen.  

Ja  hän  oppi  Jeesuksen  seurassa näkemään,  että  hän  itse  ei  koskaan  enää  tule muuttumaan paremmaksi... Hänen entinen elämänsä oli voittoisaa uskonelämää. Joka nyt olikin muuttunut tappioksi.  Paavali  oli  muuttunut  hyvästä  ja kilvoittelevasta  uskovasta  fariseuksesta  suureksi syntiseksi! Ja se johtui siitä, että hän oli kohdannut ristiinnaulitun Vapahtajan.

Hänen oma elämänsä oli mennyt.  Hän  oli  kuollut  omiin  synteihinsä  ja  siksi sanoo, että nyt ”en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa...”Pari sanaa pyhityksestä tämän ajan kristillisyydessä Pelastus  selitetään  tänään  usein  siten,  että  kun jumalaton ihminen saa armon tulla Jeesuksen luo jatulee uskoon, niin Jumala antaa koko menneisyyden anteeksi  ja  pesee  ihmisen  täysin  puhtaaksi.  Ja  että kaikki tämä on (periaatteessa) vain armoa. Mutta mitä tämän jälkeen tapahtuu? Ensirakkauden ajan jälkeen aletaan  puhua  ns.  pyhityksen  tarpeesta.  Ja  tämän nykyaikainen käsitys on se, että vaikka menneisyys onkin saatu anteeksi, niin tästä eteenpäin oma vaellus on (enemmän tai vähemmän) yhteistyötä Jumalan ja ihmisen  välillä.

Tämä  hengellinen  yhteistyö  tähtää muuttumiseen,  jossa  Jumala  muuttaa  meidät paremmiksi ihmisiksi.Tosiasia  kuitenkin  on,  että  ihmisen  ja  Jumalan välisessä  suhteessa  Jumala  on  ainoa,  joka  toimii. Jokainen  ihminen,  joka  yrittää  pienentää  sitä suunnattoman  suurta  ja  syvää  välimatkaa,  joka  onJumalan ja ihmisen välillä, eksyttää varmasti itsensä. Sanotaan,  että  me  voimme  olla  tosin  pelastuneet armosta,  mutta  pelkästä  armosta  ei  kukaan  enää pyhity!

Siihen  tarvitaan  omaa  kilvoitusta,  omaa taistelua, jatkuvaa parannuksen tekoa, yhä uusia ja syvempiä    tunteellisia    antautumisia,    omaa päättäväisyyttä ja kaikki ihmisen oman voiman likoon laittamiset...  Ja  lisäksi  vaaditaan  osallistumista seurakunnan    työntekoon,    evankelioimiseen, todistamiseen,  kymmenysten  maksamiseen  jne.Kuulostaa kristilliseltä? Vai mitä? Raamattukin sanoo: ”Pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa!” Ja niin me sitten pyrimme pyhittymään, mikä tarkoittaa muuttumista paremmiksi.

Tämäkin kuulostaa edelleen kristilliseltä. Särön  tähän  ajatteluun  tuo  kuitenkin  esim.  juuri Paavalin  todistus  Room.  7.  luvussa.  Se  opetus  on oikeastaan  eräs  vaikeimmista  tien viitoista  kokokristityn  elämässä.  Ellei  jopa  vaikein.  Paavali  ei kuitenkaan  ollut  omassa  elämässään  muuttunut paremmaksi,   vaan   omassa   tietoisuudessaan pahemmaksi! Eikö hän siis ollutkaan pyhittynyt? (Siksi hänen opetuksensa tästä aiheesta ohitetaan myös liian usein  olan  kohautuksella.)

 Parhaimmillaan  tai pahimmillaan tämä ihmisen pyhitystarve (ehkä voisi sanoa  paremmin  ”hengellistymisen  tarve”)  johtaa nykyään  siihen,  että  uskova  ei  koe  olevansa  enää kovinkaan syntinen, vaan hänessä alkaa olla paljon hyvääkin. Ja että hän alkaa hallita omaa minäänsä ja omaa luontoansa ja muuttuu vähitellen paremmaksi, pyhemmäksi.  Eli,  ero  Pyhän  Jumalan  ja  syntisen ihmisen välillä siis pienenee!

Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa johdu siitä, että ihminen olisi täynnä PH:ä vaan siitä, että ihminen ei halua tiedostaa omaa turmelustaan. Koska ei uskalla tai  tahdo  jäädä  pelkästään  armon  evankeliumin varaan. Ja silloin hän kieltäytyy PH:n tärkeimmästä työstä, mikä on näyttää ihmiselle hänen syntisyytensä syvyys  ja  Kristuksen  vanhurskaus.  Tie  Jumalan valtakunnassa  on  aina  ihmisen  pienenemisen  ja Kristuksen suurenemisen tie.  

Kasvu tapahtuu usein elämässä  koettavien,  raastavien  kriisien  kautta. Jumalan  valtakunnan  tienviittoina  toimivat  usein myös  monenlaiset  syvät  ahdistukset,  Jumalan hylkäämisen kokemukset ja täydellisen avuttomuuden tilaan  joutumiset.  Tällaiset  tilanteet  eivät  meitä tietenkään miellytä. Mutta, niin kuin apostolien teoissa sanotaan:  ”Monen  ahdistuksen  kautta  kulkee  tie Jumalan valtakuntaan”.Matt. 7:13


Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 367
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin? Empty Vs: Jouko Nieminen/ Riittääkö Jeesus yksin?

Viesti  Hellevi lähetetty Ti Syys 17, 2019 9:44 am



Jeesus yksin ja hänen lupauksensa Raamatun sanassa ovat ainoa todellinen turvani. Mutta, tämä Mooseksen kirjan kohta ei vielä lakkaa puhuttelemasta meitä. Se jatkuu, tekisi mieleni sanoa... pyhityksen puolelle. Jakeissa 14-15 puhutaan tästä puhtaaksi julistetusta täysin pitalin vallassa olevasta edelleen: Jos tämä armahdettu syntinen sitten alkaa parantua syntisyydestään ja tulla edes vähän terveemmäksi, tai paremmaksi kuin nuo kaikkein kurjimmat täysin sairaat, niin hän menettää koko lahjavanhurskauden ja Jeesuksen ansion.

Heti, kun hänessä itsessään alkaa olla jotakin tervettä, on hän taas kokonaan saastainen! Tämä tosiasia kannattaa painaa syvälle mieleen. Jumala ei anna syntejä anteeksi yksitellen, vaan Hän antaa anteeksi ihmisen koko syntisyyden ja saastaisuuden.


Voi Arvolliset Lukijat kirjoittajat -kanssamatkaajat! Lukekaa! ja ymmärtäkää! ja vapautukaa! yrittämisistänne, olemme kokonaan syntisiä, ja vain Jeesuksen Ristintyön tähden Jumala Armahtaa meidät!
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 367
Join date : 13.11.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa