Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Jorma Kalajoki Leipää ja Kalaa
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyEilen kello 12:05 pm kirjoittaja Stiina

» Emme voi koskaan päästä evankeliumia pitemmälle
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyEilen kello 11:55 am kirjoittaja Stiina

» Kun miekka kulkee sydämen lävitse
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyEilen kello 10:11 am kirjoittaja Hellevi

» MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN KOHTELU HENGELLISISSÄ PIIREISSÄ
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyMa Tammi 27, 2020 11:06 am kirjoittaja Stiina

» ANNAN TUNNUSTUSTA!
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyMa Tammi 27, 2020 10:28 am kirjoittaja Stiina

» Olkaa anteeksiantavaisia
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyMa Tammi 27, 2020 7:56 am kirjoittaja jarrut

»  FinFami – järjestö mielenterveysomaisten asialla
UUSI NÄKÖKULMA! EmptySu Tammi 26, 2020 11:15 am kirjoittaja kiinteistö

» Päivän Sana! Vähäsarja
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyLa Tammi 25, 2020 10:51 am kirjoittaja Stiina

» kun Hajoaa
UUSI NÄKÖKULMA! EmptyTo Tammi 23, 2020 8:37 am kirjoittaja kiinteistö

Tammikuu 2020
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


UUSI NÄKÖKULMA!

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

UUSI NÄKÖKULMA! Empty UUSI NÄKÖKULMA!

Viesti kirjoittaja Stiina lähetetty Ma Loka 14, 2019 10:57 am

Oikein virkistävä näkökulma nykyajalle. Annan kympin kaikesta. I love you

"KIRJOITTANUT

PETRI VÄHÄSARJA Elämä-lehti ja Seurakuntalainen


Professori Juha Siltalan mielestä kirkko on suomalaisille tärkeä, koska missään muualla ei saa enää rauhassa olla hyödytön.

Helsingin yliopiston historian professori Juha Siltala tunnetaan tutkimuksistaan, joissa hän tarkastelee historian tapahtumia psykologisista näkökulmista. Hänen viimeisen teoksensa, vuonna 2017 ilmestynyt Keskiluokan nousu, lasku ja pelot käsittelee skenaariota, jonka mukaan niin sanotun keskiluokan elämä on käynyt länsimaissa yhä ahtaammaksi ja ”toivo paremmasta vaihtunut peloksi menettää entinenkin”.

Tässä haastattelussa keskitytään sosiaaliseen mediaan, dopamiiniin, oksitosiiniin ja merkitykseen, joka kirkolle on siunaantunut algoritmien hallitsemassa ajassamme. Eräs muutos yhteiskunnassamme on tämä: 1980-luvulla syntyneet suomalaiset rakensivat lapsena majoja metsään, hyppivät narua ja lukivat kirjoja, koska muuta tekemistä ei ollut. Ei ollut mobiililaitteita. Sen sijaan 2000-luvulla syntyneet ovat kasvaneet lapsesta asti kiinni sosiaaliseen mediaan, ja nyt he pitävät maailmaa taskussaan. Mitä tästä seuraa?

– Tutkimustulokset viittaavat siihen, että jos laitteilla ollaan yhteydessä omiin kavereihin ja perheessä keskustellaan, laitteet eivät sinänsä pilaa elämää. Pelaaminen ja laitteilla operoiminen kehittävätkin joitain taitoja: pelisilmä, tilannetaju, nopea työmuisti, Siltala luettelee.

Mutta laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuu.

– Eläytyminen toisen näkökulmaan heikkenee. Ja mielikuvitus. Laitteissa sanoilla on vain yksi vastine. Metaforat ja sävyt, joita elävässä elämässä tapahtuvassa keskustelussa esiintyy, kapenevat. Huumori kuihtuu ja kaikesta loukkaantuminen lisääntyy, Siltala sanoo.

Nämä vaikutukset johtuvat professorin mukaan siitä, ettei tekoäly tiedä, mitä se on tekemässä.

– Oppiva algoritmi hakee toistuvuuksia tietämättä mistä on kysymys, Siltala sanoo.

Oppivaa algoritmia hyödyntävät esimerkiksi Google ja Facebook. Se tarkoittaa, että Facebook tuntee käyttäytymisesi ja vaikuttaa valintoihisi. Virtuaalitodellisuuden isänä pidetty teknologiakuru Jason Lanier on jopa sanonut, että Facebook ja Google ovat ottaneet ”mielemme ja yhteiskuntamme haltuunsa käyttäytymisen ohjaamisella”. Siltala huomauttaa myös, että suuret teknologiajohtajat Steve Jobsista alkaen, ovat kieltäneet omilta lapsiltaan sosiaalisen median.

– Syvällinen ymmärrys sosiaalisista tilanteista syntyy toisten ihmisten seurassa. Hienovaraiset vihjaukset, huumorin sävyn muutokset, nauretaanko minun kanssani vai minulle – näihin ei tekoäly kykene, Siltala luettelee.

Dopamiini ei tuota tyydytystä

Tykkäykset ja muut virtuaalimaailman ”palkinnot” stimuloivat ihmistä dopamiini-nimisen välittäjäainehormonin kautta. Dopamiini uskottelee ihmiselle, että saatuaan tarpeeksi paljon ”tykkäyksiä”, ihminen olisi tyytyväinen. Kuitenkaan dopamiini ei tee ihmistä tyytyväiseksi. Se on kuin huume, joka lupaa paljon mutta ei anna mitään. Dopamiini kuuluu ”etsintäjärjestelmään”, eikä se tuota rauhoittumista tai tyydyttymistä.

– Tyydyttyminen taas tapahtuu elävien ihmisten välisessä yhteydessä, kun lasketaan yhdessä leikkiä ja jaetaan huolia. Silloin erittyy oksitosiinia, joka on kiinnittymishormoni.

Professori ja kirjailija Yuval Noah Harar on esittänyt, että virtuaalinen todellisuus ja tekoäly koukuttavat juuri dopamiinin kautta ihmisen niin, että ihmisen ”tietoisuus ohitetaan”.

– ihmisen halumaailmaa manipuloidaan ilman, että ihmisen kehittynein osa eli päätöksentekojärjestelmä pääsisi väliin. Hidas päätöksenteko, seurausten arviointi, kaiken kokemuksen käyttäminen ja analyyttinen vertailu jäävät tekemättä, kun algoritmi valitsee kulutustarjonnan: ”sinä aiemmin klikkasit tätä, tässä olisi sitä lisää tarjolla”.

– Älykäs algoritmi on oppinut tietämään ihmisestä enemmän kuin ihminen tietää itsestään. Ihminen on hyvä selittelemään asioita parhain päin – miksi kevyt huume ei avaa porttia koviin huumeisiin tai miten nettipokeri tällä kertaa kääntyy voitolliseksi. Jotkut aivotutkijat pitävät ihmisen tietoista järkeä pelkkänä tapahtuneiden tosiasioiden oikeuttajana, Siltala luonnehtii.

Ihminen janoaa huomiota

Sosiaalisessa mediassa koukuttaa Siltalan mukaan myös ”ihmisen suuri tarve tulla nähdyksi”.

– Kuten lintuparvessa, ihmiset katsovat toisiaan. Jos en ole Facebookissa, minulle ei tiedoteta kiinnostavista tilaisuuksista. Jos en ole LinkedInissä, minua ei noteerata työmarkkinoilla. Ellen pidä ääntä itsestäni somessa, en ole olemassa.

– Raamatussakin tunnistetuksi tulo, nimeltä kutsuminen, on yleinen kielikuva. Nykyajassa ilmenee se mikä paratiisissakin, kun Adam ei kestänyt tulla katsotuksi vaan piiloutui. Myös nykyihminen pelkää yli kaiken häpeää, Siltala sanoo.

– Meillä oli pitkään sellainen kasvatus kotona ja koulussa, että ihmiselle yritettiin opettaa sisältä ohjautuva moraalikoodisto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Oli oikein uhmata laumaa, jos lauma toimi väärin. Nyt meillä ei ole tätä koodistoa, kun lapsuutta ei saa olla rauhassa laitteilta. Ryhmäpaine iskee heti – ohi perheen – ja silloin ollaan jatkuvasti alttiita häpeälle, sille mitä ne muut sanovat.

Siltala ei kuitenkaan pidä sosiaalista media yksinomaan tuhoisana asiana.

– Jos lyhyillä viesteillä Whatsappissa sovitaan jokin tapaaminen, niin mikäs siinä. Tai jaetaan jokin hauska video. Kyllä nuoret edelleen puhuvat perheensä kanssa. Se mitä tässä pelkään, on että päästäänkö arvostelevasta sosiaalisen median todellisuudesta ollenkaan etäännyttävän matkan päähän, vaikkapa kotirauhaan. Mediamaailma tunkeutuu koteihin voimakkaasti, ja perhepäivällisillä selataan puhelimia.

– Se, mikä on välttämättä tapahtunut, on lyhytjänteisyys. Pitkäjänteisyys ei kehity ilman romaaninlukua. Eikä se kehity ilman kestäviä ihmissuhteita.

Ylivertainen ansioluettelo

Ajankuva on maaninen. Juha Siltalan mukaan tämä näkyy esimerkiksi työmarkkinoilla. Professori ottaa esimerkin hindulaisesta eepoksesta.

– Siinä kerrotaan vaunusoturi Arjunasta saa vaunun ajajakseen miehen, joka puhuu viisaita. Arjuna alkaa epäillä, että tämä mies ei olekaan tavallinen mies, ja Arjuna pyytää, että mies ilmoittaisi itsensä sellaisena kuin hän on. Mies osoittautuu Krishnaksi, Vishnun avataarioksi. Kun Arjuna läväyttää pöytään kaiken mitä hän on, tulee esiin portfolioiden portfolio: kaikki mitä hän on ollut ja mitä hän tulee olemaan. Siinä olisi amerikkalaisen uraohjuksen unelma: läväyttää esiin CV, joka lyö kaikki laudalta: minä olin kaikessa mukana, minä tulen olemaan kaikessa mukana ja minä olen mukana kaikessa mikä tapahtuu.

– Minusta nykyajan ahdistukset kumpuavat paljolti tästä ristiriidasta, että ihmisen pitäisi ehtiä olla kaikkea ja kaikessa mukana. Yhä useampi kokee riittämättömyyttä jo lukiossa. Jos ihminen on tämän lisäksi menettänyt kaiken uskon tuonpuoleisuuteen – vaikkapa ruumiiden ylösnousemukseen, ei hyvin mene. Vaikka elämä oli keskiajalla synkkää, silloin oli kuitenkin kristinuskon myötä perspektiivi eteenpäin, ikuisuuteen.

– Aikamme yhteiskunnallinen mania on ahdistuksen pakenemista. Mania on pakoa eteenpäin. Mitä on ahdistus? Rajallisuutta, kuolevuutta menetystä. Kulttuuri on paljolti kuoleman tiedostamisen pakenemista, Siltala sanoo.

Ainoa paikka häviäjille

Siltala jatkaa, että tuonpuoleisuuteen liittyvän uskon heiketessä tulevaisuuden ihminen etsii lohdutusta transhumanismista.

– Eli siitä, että halutaan vaikkapa viipaloida aivot verkkoon. Sitten oltaisiin yhtä ikuisesti läsnäolevan verkon kanssa.

– Mutta ihmisen mielen sisällöt ja muisti ovat jäsentyneet ihmisen elämänhistorian tilanteisiin liittyvien tunnelmien mukaan. Ei sieltä ole skannattavissa todellista persoonaa verkkoon, Siltala toteaa.

Hän toisaalta ymmärtää kuolemanpelon, vanhuuden ajattelun vastenmielisyyden.

– Se tarkoittaa dementiaa ja palvelutaloa, jossa ei palvella. Kukaan ei tunnista eikä tunnusta. Ihminen kokee sosiaalisen kuoleman ennen kuolemaansa. Kuka näitä haluaa ajatella vielä Attendo-skandaalien jälkeen? Ihminen mieluummin uskottelee itselleen, että minä elän duracellpupuna ja kaadun seisovilta jaloilta. Sitä ennen pitää tehdä amerikkalainen portfolio ja olla kaikessa mukana – kerätä työelämän meriitit ja kiivetä jokaiselle vuorelle.

Ihmistä mitataan nykyään hänestä saatavalla hyödyllä. Sen vuoksi kirkko on Siltalan mielestä yhteiskunnallisesti merkittävä.

– Kansankirkon funktio on ollut se, että kirkkoon voi tulla ilman ehtoja joutumatta kuulustelluksi ja kontrolloiduksi. Mitä muita vastaavia paikkoja on? Missä muualla kuin kirkossa saa olla hyödytön ja apealla mielin? Siltala huomioi.

Luterilaisuus on professorin mukaan oiva vastalause maaniselle ansioluettelolle.

– Siinä konkretisoituu ansaitsemattoman armon käsite, joka on vaikea asia hyväksyä, kuten jo Paavali totesi. Se on mahdoton ajatus luonnolliselle ihmiselle, koska luonnollinen ihminen ajattelee ansioluetteloa. Luterilaisuus tuomitsi kovin sanoin pelagiolaisuuden eli sen, että säästetään ensin oma osuus ja sitten Kristukselta tulee asuntolainen loppupuoli. Haluttiin kirkastaa, että koko summa tulee Jumalalta.

– Ehkä kirkon paras anti hyvinvoinnille on ansiottoman armon ja leppoisuuden perspektiivi, jossa ei maksimoida kilpailukykyä sillä, että herätään aamulla ennen muita ”voittajan tunnille”, jolloin henkisyys olisi pelkkää asenteiden trimmausta voittajuuteen."


Stiina

Viestien lukumäärä : 504
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

UUSI NÄKÖKULMA! Empty Aiheeseen liittyvää tuumailua

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ma Loka 14, 2019 3:02 pm

Todella mielenkiintoinen kirjoitus!
Kiitos
.

Katselin
Alexsander Solzjenitsyn haastattelua Ruotsin Television tuottamassa, Aktuellt ohjelmassa, Stig Fredriksonin haastattelijana, kesäkuussa 2008. Kirjailijan 90 -vuotis- päivän lähestyessä. 3 elokuuta samana vuonna Solzjenitsyn kuoli, 89 vuoden ikäisenä sydänvaivoihinsa. Hautajaisissa häntä juhlittiin ja kunnioitettiin kansallisena sankarina.

Siinä haastattelija ihmetteli, että kaikki Solzjenitsyn kirjoitukset oli hänen vaimonsa
kirjoittanut puhtaaksi kirjailijan käsinkirjoitetuista papereista. Haastattelija kysyi, miksi
ei perheessä käytetä tietokonetta. Kirjailijan vastaus oli, että sieltä saa liian paljon
tietoa, jota ei pysty sulattamaan, tuskin edes vastaanottamaankaan.
Ihminen vain turpoaa, mutta ei viisastu, eikä pysty käyttämään hyväkseen
liikaa tietomäärää. Suomenkielessä on tähän hyvä sana, tulee ähky.

Koululaiset kyllä innoissaan tutkivat ja etsivät internetistä kaikenlaista tietoa, mutta
niin kuin Raamattu sanoo Saarnaajankirjassa, myös meille kaikille:

12:12 Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.

Saarnaaja:
1:18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.


Kirkon funktio kirjoituksessa yllätti, ja ilokseni koen siinä hienoista paikkansapitävyyttä! Ei tarvitse vetää mitään roolia, jos ei tottumuksesta vahingossa, vaan saa olla levossa.
Näitä tässä tuumailen
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2356
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

UUSI NÄKÖKULMA! Empty Kommentti!

Viesti kirjoittaja Stiina 14 lähetetty Ti Loka 15, 2019 8:49 am

Niin, kirkossa saa olla yksin varsinkin suurina juhlapyhinä, jos ei ole itse aktiivinen ja silti voi joutua yksinäiseksi.
Kaiken karvasta väkeä on tietysti kirkossa, että joutuu katsomaan missä tilaisuuksissa käy, tarkoitan perinteistä Messua/Jumalanpalvelusta. En seipäännielleenä suomalaisena tykkää ollenkaan, jos on pakko siunata rauhaa, koskea ja hymyillä vierustovereille, ymmärrän ja kestän sen kuitenkin hyvin.
Tutustuminen onkin sitten jo toinen juttu. On erittäin todennäköistä, että tutustut vahingossa karismaatikkoon tai muuten omituiseen, joka odottaa sinulta jotain palvelusta, mikä ei kuulu normaaliin ei sovittuihin asioihin, ymmärtänet enempää selittämättä. Sellainen saattaa olla todella kiusallista, vaikka haluaisikin tutustua ja palvella siinä missä voi. Minulle kirkko on aika riittävä, niin kauan kuin on oikeat ehtoollissanat, Isä Meidän Rukous, Herran siunaus. Jos kuulumaton, heikko saarna, niin voi ajatella omiaan tai lukea virsikirjaa. Hyvä saarna olisi kyllä tärkeää. Hyvä, luotettava ystävä olisi kanssa tärkeää. Monet suvustani ja ystävistäni uskovat Jumalaan, mutta ei sen enempää saa koskaan puhua eikä ehdotella eikä lähettää aiheesta mitään. Nyt lomaviikolla 9-vuotias lapsenlapseni/poika kulkee seurakunnassa harrastuksissa mielellään ja yksinään. Siellä ei myöskään puhuta mitään Jeesuksesta. Täytyypä kysyä, eikö rukoillakaan.

Muuten voiko allaolevaan korjata otsikkoon Aitomaa eikä (Aitoniemi)? Embarassed

Stiina 14
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

UUSI NÄKÖKULMA! Empty Stiina

Viesti kirjoittaja jarrut lähetetty Ti Loka 15, 2019 10:18 am

Kirjoitin aiheesta enempikin, mutta se hävisi.
No, joskus niin.

Omassa rauhassa saa olla,
näkymättömänä tulla ja mennä - jos ei se
roolin veto ole vahingossa päällä.
Vanhemmiten sekin erittäin harvassa.
Sitä aitoutta, arkista ihmisyyttä
kristillisissäkin puitteissa, kovin usein
jää vaille, vika lie minussa itsessä,
kun se 'joukkoystävllisyys' ei vaan lämmitä.
Ehkä ikäkysymys sekin, ei jaksa presteerata.

Onkohan Pohjolan asukkien kristillisyyskin sitä
jääkarhujen perintöä.. hm.. mietin. Wink


Korjasin pyytämäsi otsikon, ja samalla siirsin tärkeän viestisi yleiselle.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2356
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

UUSI NÄKÖKULMA! Empty Vs: UUSI NÄKÖKULMA!

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin
 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa