Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Kettu ja kanaemo
Tänään kello 11:11 am kirjoittaja Stiina

»  HUGO ODEBERG /FARISEISM OCH KRISTENDOM
Eilen kello 11:54 am kirjoittaja jarrut

» Lutherin elämä
Eilen kello 11:02 am kirjoittaja Stiina

»  Aksel Valen-Sendstad / Uskonnollisuus
Eilen kello 8:50 am kirjoittaja jarrut

» Nettikirja/ C. H. MacIntosh/ Ei enää syntiä
Eilen kello 8:21 am kirjoittaja jarrut

»  Helsingin Salemin Ankkuriseurakunta ja sen epäraamatullisia opetuksia
Su Marras 19, 2017 3:54 pm kirjoittaja Rea Aalto

» Älä hylättyjä hylkää
Su Marras 19, 2017 12:11 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Sinä sanot: "Mutta Hän ei ollut viisas valitessaan minut...
Pe Marras 17, 2017 10:40 am kirjoittaja Stiina

» Rekisteröitymisvaikeuksia Vapaasanalle
Pe Marras 17, 2017 9:01 am kirjoittaja jarrut

Marraskuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930   

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Menneisyyden vangit

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Menneisyyden vangit

Viesti  jarrut lähetetty Ti Marras 26, 2013 10:39 am







Menneisyyden vangit



On raskasta ja tuskallista olla menneisyytensä vanki.
Vankeudella" tarkoitan tässä sitä ahdistavaa
tunnetta joka syntyy, kun ajatukset kulkevat
menneisiin vuosiin ja sellaisiin tapahtumiin,
joita ei saa tekemättömiksi vaikka kuinka haluai.
Ne ovat kuin paksut liikkumattomat vankilan
kivimuurit paikoillaan omassa historiassa.
Raskaat muistot masentatvat,
vievät toivon rohkeuden ja ilon.

Ehkä tunnet jonkun joka on näistä
syistä ahdistunut?
Tai ehkä olet itse sellainen?
"Kanaanilainen vaimo", Matt 15:21-28. on
Raamatun esimerkki menneisyyden vangista.
Hän nimittäin oli oman ja sukunsa menneisyyden
kannalta ilman toivoa maailmassa.
Mutta hänkin sai Jeesukselta avun!

Muistat ehkä,
että kanaanilaisten muinainen esi-isä oli
aikanaan tehnyt synnin, jonka tähden Jumala
kirosi sekä hänen lapsensa että kaikki hänestä
polveutuvat ihmiset. Tämän synnin tähden
Jumala myös käski israelilaisia hävittämään
kanaanilaiset, kun he myöhemmin tulivat
Joosuan johdolla "kanaanilaisten maahan"
, 5 Moos 7:2-5. Niin ahdistava ja raskas
oli kanaanilaisten menneisyyden taakka.
Eikä ulospääsyä ollut koko vanhan liiton aikana.

Kaikkia kanaanilaisia ei kuitenkaan onnistuttu
ottamaan hengiltä. Heitä oli jäljellä vielä
Jeesuksen aikna. Mutta nämä ihmiset elivät yhä
silloin menneisyytensä ja sukunsa
menneisyyden vankeina.
He eivät voineet muuttaa kansalaisuuttaan
eivätkä sitä, mitä ennen heitä oli tapahtunut.


Kanaanilainen vaimo oli yksi heistä.
Kun hän tuli Jeesuksen luo, hän tiesi hyvin,
että hän oli Jumalan kiroaman kansan jäsen.
Se oli suunnattoman masentava kuorma,
toivottoman elämän syy. Hän tiesi, ettei häntä
ja hänen kansaansa oikeastaan pitänyt olla
maan päällä. Hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään
oikeutta tulla Mestarin eteen.
Hän tiesi, että hän oli menneisyytensä
tuomitsema ja menneisyytensä vanki.


Mutta mitä hän teki?
Vaikka hän kuului kirottuun kansaan,
vaikka Jumalan tuomiot lepäsivät hänen
sukunsa yllä, vaikka Jeesuskin hylkäsi
hänet vaikenemalla ja sitten kutsumalla
häntä koiraksi, hän kuitenkin jäi
Jeesuksen luo ja kumarsi tätä.

Ajattele! Vaimo kumarsi Jumalaa,
joka oli kironnut hänen kansansa!
Sisimmässään hän suostui tuomioon
mutta näki Jeesuksessa toivon,
jota ei ennen ollut nähnyt.


Siksi tämä vaimo näyttää tietä meille kaikille,
jotka olemme turmelleet elämämme ja
tuhonneet menneisyytemme synneillä.
Takanamme olevaa emme voi hävittää,
se on ja jää. Mutta Jeesus antaa
tulevaisuuden ja toivon.

Koko hänen asennettaan leimasi
suostuminen tuomioihin, joita hänestä
ja hänen kansastaan lausuttiin.
Hän kumarsi nöyrästi, kun hänelle sanottiin:
"Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja
heittää penikoille."
Kaikelle, mitä hänestä sanottiin,
hän sanoi: "Niin, Herra."
Mutta sitten hän tuomarinsa
edessä rohkeni lisätä:
"Mutta syöväthän penikatkin..."

Tällainen on usko. Se suostuu kaikkeen,
mitä Jumalan laki ihmisestä sanoo.
Se suostuu tuomioihin, joita Jumala lausuu.
Se tunnustaa, ettei ihminen ole mitään.
Mutta keskellä kirouksen kauhujakin se
kurottautuu kohti kaikkeuden tuomaria tajuten,
ettei maailmassa ole ketään, joka voisi
auttaa tuomittua paitsi hän,
joka kaikki tuomitsee.

Tämä merkitsee, että sinun sukusi synnit,
vanhempiesi synnit, itse menneisyydessä
tekemäsi synnit ovat kadottavia ja kuolettavia.
Mutta ne eivät ole este Jeesuksen Kristuksen avulle,
kun sinä lähestyt tuomariasi ja jäät hänen
jalkojensa juureen apua odottamaan.

Menneisyytesi todellisia lankeemuksia
sinä et pysty hävittämään, vielä vähemmän
perisyntiä jota kannat esivanhempiesi
rikkomusten tähden. Olet kuin teräshäkissä,
josta et pääse pois. Jumalan tuomioitakaan
sinä et pysty torjumaan.

Kaikki on vääjäämättömästi menetetty.
Mutta Jeesuksen luokse sinä voit tulla
ja jäädä sellaisena kuin olet,
menneisyytesi ja muistojesi kanssa.
Ja silloin sinä näet ja koet,
että menneisyyttäsi voimakkaampi
on Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa.

Odota siis Herraa.
Sitä joka hänen tykönsä tulee,
hän ei heitä pois. Ei totisesti.



/POM/

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1449
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Menneisyyden vangit

Viesti  jarrut lähetetty Pe Helmi 24, 2017 9:42 am

Oletko menneisyytesi vanki?
Onko ympärilläsi ihmisiä jotka pitävät sinut
tässä vankilassa?

Katso Golgatan Uhrikaritsaan,
joka hetki. Vankeutesi loppuu Ristinpuulla.
Sieltä loistaa Jumalan Armo, Kristuksessa, kaikille
syntisille. Sieltä alkaa uusi aamu.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1449
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa