Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Uskosta vanhurskas
Pe Joulu 14, 2018 5:06 pm kirjoittaja Stiina

» Pyhä Kolminaisuus
Pe Joulu 14, 2018 4:54 pm kirjoittaja Stiina

» Jumala on rakkaus
Pe Joulu 14, 2018 4:51 pm kirjoittaja Stiina

» Mielenterveysongelmat nousussa
Ti Joulu 11, 2018 10:22 am kirjoittaja arkikalusto

» Lupausten varassa
Ti Joulu 11, 2018 9:28 am kirjoittaja jarrut

» Minulle tuli erikoinen ajatus tässä yks päivä
Ti Joulu 11, 2018 9:10 am kirjoittaja jarrut

» Jouko Nieminen:Raamattuopetus oppien arvioimisesta ja henkien koettelemisesta
Ti Joulu 11, 2018 9:05 am kirjoittaja jarrut

» Miksi Jumala sallii
Ti Joulu 11, 2018 9:00 am kirjoittaja jarrut

» UUT:n uutiskirje joulukuu 2018
Pe Joulu 07, 2018 9:36 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

Joulukuu 2018
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Siirry alas

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Viesti  jarrut lähetetty Pe Maalis 28, 2014 7:24 am








LAUPIAS SAMARIALAINEN
Halvar Sandell, pastori, Helsinki

Saarna Malmin kirkossa, Helsingissä,  5.9.2004 pidetyssä messussa, jossa vietettiin rippikoululaisten ensimmäinen ehtoollinen.

Teksti: Luuk. 10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.” Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Päivän pyhä evankeliumi, jonka kuulimme ennen rippikoululaisten laulua, vie meidät tuttuun Raamatun kertomukseen. Useimmat, joiden mieleen on jäänyt jotain Raamatusta pyhäkouluajoilta, kerhoista tai koulun uskonnonopetuksesta, muistavat mm. kertomuksen pahoinpidellystä miehestä ja laupiaasta samarialaisesta. Mikä on tapahtumien yhteys ja mitä Jeesus haluaa sanoa?

Päivän evankeliumin johdanto

Tilanne alkaa sillä, että eräs mies esittää Jeesukselle todella olennaisen kysymyksen. Miehen kysymys kuuluu: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Tämä on tärkein kysymys, mitä ihminen voi kysyä – ja sitä tuleekin kysellä.

Elinympäristömme ja peruskysymykset

Elämme suhteellisen vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa, jossa kulttuurillinen ilmapiiri on melko vapaa. Tiettyjä luonnollisia ja perustavaa laatua olevia kysymyksiä ei kuitenkaan saa esittää, koska silloin saatetaan helposti epäillä oudoksi tai liian hengellisesti suuntautuneeksi. Näihin kysymyksiin kuuluu: miksi minä olen olemassa ja ihmiskunta yleensä, mikä on kaiken tarkoitus, mitä häämöttää kuoleman rajan takana. Kyllähän näitä asioita voi hieman miettiä, mutta joka hiukankin selvemmin ja suorin sanoin käsittelee näitä kysymyksiä, saattaa helposti syrjäytyä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Näiden asioiden vakava kysely ja miettiminen ei vain yksinkertaisesti kuulu asiaan.


Tilanne on sama, kuin jos sinut olisi nukutettu ja viety istumaan liikkuvaan junaan. Herätessäsi katsot ympärillesi ja näet, mitä ympärillä tapahtuu. Näet ohikiitävän maiseman. Voit kysyä melkein mitä vain ja kysymykseen vastataan. Mikä on veturin teho, miten vaunut on rakennettu, mitä materiaalia kalusteisiin on käytetty, mitä paperia kertakäyttömukeihin on käytetty – kaikista näistä voi keskustella ja kysymyksiin löytyy vastauksia. Mutta yhtä asiaa ei missään nimessä saa kysyä: mistä juna on tulossa ja minne se on menossa.


Asennetta olemassaolon peruskysymyksiin ja jumalauskoon täällä maapallon pohjoiseurooppalaisessa nurkassa voisi tavallaan kuvata edellä esitetyn tarinan sanoin.


Yhteys Kirkkoon ja Uskoon on kuitenkin olemassa


Päällisin puolin ja ihmisten puheista päätellen nykyajan asenteita voisi kuvata juuri näin. Kuitenkin meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän vahva suhde ulkoiseen kirkkoon, joka on ollut maassamme kutakuinkin niin kauan kuin maamme historiaa on kirjoitettu. Tietoisuus lymyää syvällä kansansielussa sen alla, mitä pinnalle näkyy: Kirkko hoitaa Sanalle uskollisena Jumalan itsensä ilmoittamia salaisuuksia, jotka nimenomaan käsittelevät olemassaolomme kysymyksiä: mitä, miksi, mitä varten ja mihin.

Kristinuskon rantauduttua maahamme loppuivat pakanoiden pelot ja taikausko pikkuhiljaa, ihmiselämä sai loukkaamattomuuden ja oikeustakuun, vanhoja, heikkoja ja sairaita lakattiin heittämästä kuolemaan eikä ei-toivottuja lapsia enää saanut jättää metsään heitteille. Kaiken tämän sai aikaan Kristuksen tunteminen. Laupiaan samarialaisen vertauksessa esiintyvät arvot nousivat kunniaan. Keskiajan maakuntalakeihin kirjoitettiin: ”Kristus on laissamme ensimmäisenä.”

Päivän evankeliumin ydin

Voisimme hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä tämä Raamatun vertaus meille opettaa. Näemme, kuinka Jeesus ottaa vastaan miehen, joka kysyy, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus käy miehen kanssa rippikoulukuulustelun. Mestari Jeesus aloittaa kuulustelemalla käskyt niin kuin mekin rippikoulussa.

Jeesus kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Mies antaa vastaukseksi rakkauden kaksoiskäskyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus hyväksyy vastauksen ja sanoo: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.”

Mies on edelleen epävarma ja kysyy: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Hän haluaa osoittautua hyväksi ja vanhurskaaksi, ja hän miettii, mahtaako hänellä olla tarpeeksi varusteita voidakseen kohdata kuoleman ja iankaikkisuuden.

Tekstin lainopettaja haluaa ilmaista olevansa epävarma siitä, onko hän todella täyttänyt Jumalan vaatimuksen

Silloin Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Tämä on kertomus miehestä, joka lähti Jerusalemista vaarallista tietä asumattoman vuoristoalueen läpi kohti Jerikoa, Jordanin liepeille. Rosvojoukko, joka todennäköisesti hyökkäsi takaapäin, kävi miehen kimppuun, pahoinpiteli hänet ja jätti hänet makaamaan tiensivuun puolikuolleena. Pappi ja leeviläinen kulkivat ohi ja vasta sitten tuli eräs, joka auttoi lyötyä miestä. Yllättävää kyllä tämä mies oli samarialainen – muukalainen, joita yleensä halveksittiin. Kerrottuaan tarinan loppuun Jeesus kysyy: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Vastaus kuuluu: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.”

Mietitäänpä vielä Jeesuksen kysymystä. Eikö meistä tunnukin siltä, että kysymyksenasettelu on jotenkin väärä? Eikö ennemmin olisi pitänyt kysyä, kuka tässä tarinassa oli apua tarvitseva lähimmäinen? Silloinhan vastaus olisi ollut pahoinpidelty mies. Mutta Jeesus ei kysy tätä – siihen hän ei tarvitse vastausta. Hän kysyy päinvastoin: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Vastaus on ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.”

JEESUS on varsinainen laupias samarialainen, joka tulee luoksemme

Jeesus osoittaa ihmeellisellä tavalla itseensä, samalla kun hän haluaa opettaa, että meidän tulee osoittaa myötätuntoa ja avuliaisuutta niille, joilla on vaikeaa. Kuka sitten varsinaisesti on se, joka osoittaa laupeutta?

Se on Jeesus itse. Hän on ikiaikojen Jumala, joka tuli maailmaamme, koska hän oli nähnyt, että me olimme synnin runtelemia ja kuinka me kaikki olimme matkalla kadotukseen. Hän tulee ja osoittaa meille laupeutta. Hän täyttää koko Jumalan pyhän ja tiukan lain meidän puolestamme. Olennaista kuitenkin on se, että me annamme hänen auttaa meitä, kun hän tulee luoksemme apua tarjoten. Monet tienreunassa makaavat pahoinpidellyt eivät käsitä tilannettaan eivätkä ymmärrä ottaa vastaan heille tarjottua apua.

Jeesuksen tarjotessa apua meillä täytyy olla tieto sairaudestamme


Jeesus kuvaa tätä tilannetta sanoessaan, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä, ei terveitä vaan sairaita (Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:31). Kaikki ovat rikkoneet käskyt, mutta monet eivät ota asiaa kovinkaan vakavasti. He ajattelevat: ”Entä sitten, onko se jokin ongelma?” Monet eivät tajua olevansa sairaita ja se on kohtalokasta. Silloin ei halua Jeesuksen apua ja pelastusta ja silloin käy todella huonosti.

Käskyjen tehtävä: – ulkoinen järjestys ja kohtuulliset olosuhteet

Olemme oppineet rippikoulussa, että tarvitsemme Jumalan pyhiä käskyjä ulkoisen järjestyksen vuoksi. Jos ihmiset lakkaisivat tekemisissäänkin erottamasta oikeaa väärästä, koko yhteiskuntaelämä hajoaisi. Tuloksena olisi sekasorto.

Jumalan käskyt, jotka ihmiset tuntevat jo omantuntonsa ja luonnollisen todistuksen kautta, ovat tärkeitä, jotta ihmisten yhteiselo toimisi. Ilman Jumalan käskyjä myötätunto katoaa ja tilalle tulee häikäilemättömyys.

- paljastava peili

Tarvitsemme Jumalan käskyjä myös peiliksi, josta voimme peilata omaa elämäämme. Jumalan pyhät käskyt ovat paljastavia ja ne antavat meille diagnoosin, jonka mukaan olemme syntisiä, tuomion ansainneita, jonka mukaan tarvitsemme välitöntä apua ja lääkettä sairauteemme. Tähän tilanteeseen Jeesus puhuu. Hän puhuu meille lyödyille ja tarjoaa apuaan. Annammeko hänen hoitaa meitä ja huolehtia meistä?

Kun olemme rikkoneet Jumalan pyhiä käskyjä, meidän tulee hylätä vääryys ja anoa Jeesukselta anteeksiantamusta ja apua uuteen elämään. On uhmakasta ajatella, että Jeesus kuitenkin auttaa, vaikkei ihminen halua katkaista siteitään syntiin.

Oikea seurakunta on se majatalo, joissa lyötyjä hoivataan

Jeesuksen kirkko on se paikka, jossa laupias Jeesus hoitaa ihmisiä ja huolehtii meistä. Siellä hän synnyttää meidät uuteen elämään voimallisen Sanansa ja pyhien sakramenttiensa kautta. Peilaa itseäsi käskyjen valossa ja mieti, millaista apua tarvitset, niin tulet varmasti saamaan kaipaamasi avun.

Joka sisimmässään ei edes tiedä, haluaako kutsua Jeesusta Jumalan Pojaksi, hänen kannattaa olla varuillaan. Joka sisimmässään ei halua katkaista siteitään niihin asioihin, jotka ovat ristiriidassa Jumalan Raamatussa ilmoitetun pyhän tahdon kanssa, hänen ei pidä luulla voivansa suojautua joka suuntaan ottamalla Ehtoollisen vastaan ja antamalla kuitenkin asioiden pysyä entisellään. Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen ja katkaisemaan siteemme syntiin päivittäin. Uuden Testamentin mukaan meidän tulee koetella itseämme valmistautuessamme ehtoolliselle. Jeesuksen Kristuksen apostoli sanoo, että on vaarallista olla koettelematta itseään. Silloin saattaa syödä ja juoda tuomiokseen ottaessaan ehtoollisen vastaan.

Ei pidä käydä ehtoollisella, jos pitää Raamattua satukirjana tai jos edelleen haluaa elää avioliiton ulkopuolisessa seksuaalisuhteessa. Jos pitää veroviranomaisten ja vakuutusyhtiöiden pettämistä oikeana, tulee muuttaa mielensä ennen kuin astuu ehtoolliselle.

Mutta kaikille, jotka haluavat taipua Jumalan pyhän tahdon edessä ja vastaanottaa Jeesuksen anteeksiannon ja hänen suuren ja vapauttavan apunsa syntiä, kuolemaa ja tuomiota vastaan, kuuluu kutsu: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28). Todellinen laupias Samarialainen, maailman suuri ja mahtava Vapahtaja, on täällä parantaakseen meidät synnin haavoista ja lahjoittaakseen kaikkien syntien armollisen anteeksiantamuksen. Jeesus nostaa meidät jaloillemme, vapauttaa meidät ja johtaa meidät varmaa tietä taivaaseen, autuuteen ja kunniaan.

Rakkaat ystävät! Meidän Herramme Jeesus Kristus on laupias samarialainen, joka on tullut maailmaan vapauttamaan meidät synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta. Hän on täällä tänään Sanassaan ja Sakramentissaan. Jokaiselle katuvalle syntiselle hän lupaa armonsa ja pelastuksensa.

Mutta se, joka ei tahdo katkaista siteitään syntiin, varokoon. On väärin kohdata Vapahtaja Ehtoollisen Sakramentissa, jos ei todella tahdo hänen apuaan; siinä tapauksessa on syytä odottaa. On varottava sitä, ettei vastaanota Sakramenttia tuomiokseen

Mutta jokainen, joka haluaa Kristuksen voimallisen ja ylitsevuotavan avun, tulkoon; eikä hänen pidä miettiä onko hän liian pahoin joskus rikkonut Jumalan käskyjä vastaan. Jeesuksen voima ja apu on suurempi.


Suomennos: FM Pia Pietilä, tulkki, kääntäjä.

Saarna aiheutti keskustelua tiedotusvälineissä. Porvoon piispa Erik Vikström tuomitsi Sandellin puheen epäsopivaksi ja lupasi radion uutislähetyksessä ryhtyä toimiin tätä vastaan, mitä ei kuitenkaan  ole tapahtunut.
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1913
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Laupias Samarialainen

Viesti  arkikalusto lähetetty Ke Marras 28, 2018 11:05 am


 




 

Laupias Samarialainen


The Good Samaritan Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (January 2009)
Vertaus laupiaasta samarialaisesta Luukas 10:25 -37 (KR 38 kuuluu näin:
“Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: 'Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?' Niin hän sanoi hänelle: 'Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?' Hän vastasi ja sanoi: 'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Hän sanoi hänelle: 'Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää'. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: 'Kuka sitten on minun lähimmäiseni?'
 
 Jeesus vastasi ja sanoi: 'Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
 
Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
 
 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen  lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?" Hän sanoi: 'Se, joka osoitti hänelle laupeutta'. Niin Jeesus sanoi Lakimies halusi pohjimmiltaan tietää, mitä täytyy tehdä, että perisi iankaikkisen elämän s.o. kuinka voi pelastua. Aikana ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista vallitsi vielä laki.
 
 Siten tämä mies tiesi, että laki vaati häneltä, että hänellä oli oltava sydämessään jumalelämä ainoana, joka tekisi hänelle mahdolliseksi päästä oikeaan suhteeseen Jumalan ja lähimmäisensä kanssa, mutta koska hän ei ollut kiinnostunut toisista, hän ei todella halunnut mukautua tähän vaatimukseen. Oikeuttaakseen oman itsekkään jumalisuutensa hän sitten kysyi, kuka oli hänen lähimmäisensä.
Vastauksessa tähän kysymykseen Herra Jeesus kertoi vertauksen, jossa Hän selitti, että kun on kysymys ihmisten hengellisistä tarpeista, niin kaikki ovat lähimmäisiämme -- myös toista kansallisuutta olevat. Jumala odottaa meidän julistavan evankeliumia kaikille, joita kohtaamme, jotta he voisivat vapautua Saatanan vallasta ja periä iankaikkisen elämän.
 
Vastauksessaan Herra Jeesus myös julisti lakimiehelle Uuden Testamentin pelastuksen evankeliumia, koska loppujen lopuksi Jeesus itse on se Laupias Samarialainen, joka tarjoaa pelastavan armonsa kaikille, jotka suuri ryöväri Saatana, on elämän tien varrella ryövännyt.
 
Kaikki Kristuksen pelastamat on kutsuttu menemään aitovierille
julistamaan tätä pelastuksen sanomaa toisille paholaisen uhreille.
Tämän vertauksen onneton mies vaelsi Jerusalemin ja Jerikon välisellä autiolla tiellä. Se oli mutkainen tie, joka 30 kilometrin matkalla laskeutui 900 metriä alas Jerusalemista Jordanin laaksoon.
 
 Johtuen monista rotkoista, joiden kautta tie kulki, kulkija oli usein poissa toisten kulkijoiden näköpiiristä. Siksi rosvoille oli helppoa piiloutua tien varrelle ja hyökätä ja ryöstää ohikulkijoita. Rosvot kävivät vertauksen miehen kimppuun, löivät hänet lähes hengiltä ja ryöstivät kaiken, mitä hänellä oli. Tämä haavoitettu mies, joka ei päässyt edes jaloilleen jatkaakseen matkaansa, jätettiin tiepuoleen makaamaan.
 
Tämän vertauksen tulkintaa voidaan soveltaa kolmella tasolla, nimittäin:
 (1) sääli kärsiviä kohtaan,
 (2) Saatanan uhrien hengellinen pelastaminen ja heistä huolehtiminen ja (3) Herran Jeesuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välinen suhde.



Sääli


Ryöstetty ja haavoitettu mies oli apua tarvitessaan kaukana kodistaan ja perheestään. Maatessaan siinä hän oli riippuvainen ensimmäisen ohikulkevan muukalaisen avusta. Hän oli suuressa vaarassa, eikä voisi jäädä eloon ilman apua.
 
Tämän vertauksen mukaan jokaisella kärsivän lähellä olevalla on moraalinen velvollisuus ojentaa auttava käsi tarjoamalla uhrille lääkinnällistä ja aineellista apua hänen henkensä pelastamiseksi. Hän tarvitsee myös apua päästäkseen pois vaaravyöhykkeeltä. Sillä ei ole väliä, onko tämä ihminen muukalainen, tai jopa vihollinen – jos sinä olet hänen lähellään ja siksi hänen ”lähimmäisensä,” olet velvoitettu auttamaan häntä.On merkillepantavaa, että se oli muukalainen, joka auttoi tätä miestä. Uhrin oman kansan jäsenet eivät huomioineet häntä ja menivät ohi tien toista laitaa. Heitä kiinnosti vain oma hyvinvointinsa.
 
Velvollisuus osoittaa hyväsydämisyyttä kärsiville on selvästi määritelty tässä vertauksessa. Meidän pitäisi muistaa, että kaikki ihmiset, myös pelastumattomat, luotiin Jumalan kuvaksi. Herra Jeesus samaistuu heidän suruihinsa ja vaikeuksiinsa ja odottaa opetuslastensa vierailevan heidän luonaan, auttavan heitä ja huolehtivan heistä niin hyvin, kuin vain voivat.
 
Hän sanoi: ”Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.”(Mt. 25:42-43). Jeesuksen kuulijat olivat kuin pappi ja leeviläinen, jotka katselivat toisaalle ja sanoivat: “Tuo mies ja hänen ongelmansa eivät kuulu minulle – pärjätköön!”
 

Hengellinen huolehtiminen


Uhreja pitäisi auttaa käytännöllisellä tavalla, mutta jos pidämme aineellisen avun antamista riittävänä, me epäonnistumme pahasti tehtävässämme. Uhrin fyysisen auttamisen pitäisi johtaa myös täyttämään hänen hengellinen tarpeensa, koska se on ylivoimaisesti suurin ongelma.
 
Sellaiset ihmiset ovat avoimempia hengelliselle neuvonnalle, kun heidän muiden tarpeittensa täyttämiseksi on paljon uhrattu. Avustusprojekteissa ja tukipalvelujen tarjoamisessa usein kuitenkin puuttuu vaikeuksissa olevien hengellisen auttamisen tärkeä puoli. Auttavan käden ojentaminen esimerkiksi alkoholisteille ja huumeriippuvaisille yrittämällä kuntouttaa heitä kiinnittämättä huomiota heidän syviin hengellisiin tarpeisiinsa on turhaa. Vain Herra Jeesus voi murtaa heidän synnin ja vääryyden kahleensa ja saada heidät todellisen toipumisen tielle.
 
Kristus käytti tätä vertausta ensisijaisesti kuvailemaan rooliaan kadotetun ihmiskunnan pelastajana. Hän oli hyljeksitty oman kansansa keskuudessa. Myös samarialaiset olivat hyljeksittyjä. Aikaisemmin he olivat juutalaisia, jotka naivat pakanakansoista ja sen vuoksi heitä ei enää hyväksytty juutalaisina.
He olivat halveksittu kansa. Samalla tavalla Jeesus hyljättiin Messiaana
kansan johtajat erottivat hänet ja yrittivät tappaa.



Tästä asenteesta huolimatta Jeesus oli ainoa, jolla oli sääliä niitä kohtaan, jotka olivat hengellisesti kurjia, köyhiä, sokeita ja alastomia. Kirjanoppineet ja fariseukset eivät osanneet tehdä mitään lievittääkseen oman kansansa epätoivoista hengellistä ahdinkoa, he ovat niitä, jotka kulkevat ohitse tien toisella laidalla, mutta Herra Jeesus tuli pelastamaan heitä, ”sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on".(Lk. 19:10).



Tämän vertauksen hengellisessä sovelluksessa meidät kaikki nähdään matkalaisina Jerikon ja Jerusalemin välillä. Tien varrella on rosvoja vaanimassa meitä. Heidän tarkoituksensa on ryöstää meiltä hengellinen perintömme ja tappaa meidät. Rosvot edustavat paholaista ja hänen kätyreitään.
 
Saatanan uhreja makaa tien sivussa ja he kuolevat synneissään, ellei kukaan sääli heitä. Heidän uskonnolliset johtajansa eivät ole kiinnostuneita heidän ongelmistaan – he eivät osaa, tai eivät halua auttaa, mutta Laupias Samarialainen, Jeesus, tulee ja auttaa kuolevia uhreja kaataen viiniä öljyä heidän haavoilleen. Viini viittaa Häneen vereensä, joka vuosi pelastukseksemme: ”... jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan”(Ef. 1:7).
 
Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Hän uudestisynnyttää, täyttää, vahvistaa, lohduttaa ja voitelee meidät. Herra Jeesus nostaa tämän miehen ja auttaa häntä jatkamaan matkaansa uudistettuna ihmisenä.Tästä lähtien hän ei koskaan enää ole yksin, koska hänellä on Ystävä, joka ei hylkää häntä elämän matkan varrella. Samarialainen pani miehen juhtansa selkään ja vei hänet majataloon.
 
”Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme”
(Ps. 68:20). Majatalossa Samarialainen maksaa miehen hoidosta. Tällä tavalla Herra kertoo meille, ettei hän vain pelasta meitä, vaan myös täyttää kaikki tarpeemme armonsa rikkauden mukaan (Fil. 4.19). Suhteita koskien tämä vertaus opettaa meille, että Jumala, Jeesuksen Kristuksen kautta, tulee suhteeseen kadotettujen ja kaikkensa menettäneiden ihmisten kanssa pelastamalla heidät, toivottaen heidät tervetulleiksi poikina ja tyttärinä Hänen perheeseensä ja olemalla aina heidän kanssaan.


Vaikka meidät on velvoitettu auttamaan toisia ja julistamaan heille evankeliumia, niin tämä vertaus ei edellytä läheisten sosiaalisten siteiden luomista ihmisten kanssa eri kulttuureista. Sosiaalista evankeliumia opettavat humanistit näkevät vertauksessa sellaisia merkityksiä. Hengellisen ja aineellisen auttamisen velvoitetta ei pitäisi sekoittaa suhteisiin, joita Raamatun mukaan tulisi ylläpitää arkielämän tasolla tiettyjen perheiden, yhteisöjen ja kulttuurillisten ryhmien jäsenten keskuudessa.
 

Hän tulee takaisin!


Tällä vertauksella on myös profeetallinen sovellus. Jeesus Kristus tuli maailmaan etsimään ja pelastamaan kuolevia syntisiä elämän matkalla, missä he ovatkaan. Haavoittuneen miehen hoito majatalossa painottaa sitä tosiasiaa, että Hän jatkuvasti hankkii ja täyttää tulevat hengelliset
tarpeemme.
 
Laupias Samarialainen maksoi majatalon isännälle kaksi denaria (kahden päivän palkka) haavoittuneen miehen majoituksesta ja hoidosta seuraavien kahden päivän aikana. Lähtiessään hän sanoi majatalon isännälle korvaavansa tälle palatessaan kaikki lisäkustannukset, joita hänellä voisi olla. Se osoitti, että Laupias Samarialainen palaisi kahden päivän kuluttua.
 
Raamatun mukaan Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta (2.Piet. 3:8. Noin 2000 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran tuli hankkimaan pelastuksen syntisille, Hän tulee takaisin. Hän on tuovapalkkansa mukanaan kaikille, joilla on ollut kustannuksia Hänen opetuslastensa hoitamisesta. Hän sanoi: ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm.22:12).
 
Tiedämme, että kaksi päivää, eli 2000 vuotta, on käytännöllisesti katsoen mennyt Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemuksen välillä. Hänen palvelutyönsä tapahtui ensimmäisen vuosituhannen alussa ja nyt olemme jo kolmannen vuosituhannen alussa jälkeen Kristuksen. Elämme nyt aikaa, jolloin Ylkä viivyttää tulemustaan, koska vielä on monia, jotka suuri ryöväri on ryövännyt elämän matkalla. He tarvitsevat kipeästi apua.



Mene teille ja aitovierille ja kokoa hengellisesti kuolevat, että Herran talo täyttyisi. Saat palkan, jos et ajattele vain itseäsi, vaan ojennat auttavan käden ihmisille heidän hädässään: ”Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi”(Mt. 24:46-47).


Meidät kaikki on lähetetty julistamaan parannusta ja syntien anteeksisaamista Jeesuksen nimessä kaikille kansoille. Oletko luottanut Herraan, että Hän täyttää sinut Pyhällä Hengellä ja tekee sinut kykeneväksi noudattamaan lähetyskäskyä? Hän sanoi: ”...vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja
Samariassa ja aina maan ääriin saakka” (Apt. 1:8.
 
Nykyinen tilanne haastaa meitä mukaan. Elo on suuri, mutta työmiehiä vähän.
 




arkikalusto

Viestien lukumäärä : 728
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa