Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
»  ♥ Sinun luonasi on anteeksiantamus ♥
Eilen kello 3:55 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Juhani Aitomaa: Terve oppi ja ymmärrys
Eilen kello 3:12 pm kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» KristitynFoorumi/ Juhani Aitomaa/ Uskallanko Arvioida?
Pe Tammi 13, 2017 5:02 pm kirjoittaja arkikalusto

» Juhani Aitomaa: Miksi synti ”riippuu” minussa?
Pe Tammi 13, 2017 3:28 pm kirjoittaja arkikalusto

» Susia lammasten vaatteissa
Ti Tammi 10, 2017 3:27 pm kirjoittaja miikkulainen71

»  Päivän Sana
Ti Tammi 10, 2017 11:49 am kirjoittaja jarrut

» Ceta Lehtniemi /Islamia myötäilevä kristinusko tuhoaa itsensä
Ti Tammi 10, 2017 11:23 am kirjoittaja jarrut

» BibelFocus : Jeesus – tosi Jumala ja tosi ihminen
Ti Tammi 10, 2017 11:14 am kirjoittaja jarrut

» BibelFocus : Jesus - sann Gud och sann människa!
Ti Tammi 10, 2017 10:22 am kirjoittaja jarrut

Tammikuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

LAUPIAS SAMARIALAINEN

Viesti  jarrut lähetetty Pe Maalis 28, 2014 7:24 am








LAUPIAS SAMARIALAINEN
Halvar Sandell, pastori, Helsinki

Saarna Malmin kirkossa, Helsingissä,  5.9.2004 pidetyssä messussa, jossa vietettiin rippikoululaisten ensimmäinen ehtoollinen.

Teksti: Luuk. 10:25-37: Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Niin hän sanoi hänelle: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Hän vastasi ja sanoi: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Hän sanoi hänelle: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.” Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi ja sanoi: ”Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Hän sanoi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene ja tee sinä samoin.”

Päivän pyhä evankeliumi, jonka kuulimme ennen rippikoululaisten laulua, vie meidät tuttuun Raamatun kertomukseen. Useimmat, joiden mieleen on jäänyt jotain Raamatusta pyhäkouluajoilta, kerhoista tai koulun uskonnonopetuksesta, muistavat mm. kertomuksen pahoinpidellystä miehestä ja laupiaasta samarialaisesta. Mikä on tapahtumien yhteys ja mitä Jeesus haluaa sanoa?

Päivän evankeliumin johdanto

Tilanne alkaa sillä, että eräs mies esittää Jeesukselle todella olennaisen kysymyksen. Miehen kysymys kuuluu: ”Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Tämä on tärkein kysymys, mitä ihminen voi kysyä – ja sitä tuleekin kysellä.

Elinympäristömme ja peruskysymykset

Elämme suhteellisen vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa, jossa kulttuurillinen ilmapiiri on melko vapaa. Tiettyjä luonnollisia ja perustavaa laatua olevia kysymyksiä ei kuitenkaan saa esittää, koska silloin saatetaan helposti epäillä oudoksi tai liian hengellisesti suuntautuneeksi. Näihin kysymyksiin kuuluu: miksi minä olen olemassa ja ihmiskunta yleensä, mikä on kaiken tarkoitus, mitä häämöttää kuoleman rajan takana. Kyllähän näitä asioita voi hieman miettiä, mutta joka hiukankin selvemmin ja suorin sanoin käsittelee näitä kysymyksiä, saattaa helposti syrjäytyä ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Näiden asioiden vakava kysely ja miettiminen ei vain yksinkertaisesti kuulu asiaan.


Tilanne on sama, kuin jos sinut olisi nukutettu ja viety istumaan liikkuvaan junaan. Herätessäsi katsot ympärillesi ja näet, mitä ympärillä tapahtuu. Näet ohikiitävän maiseman. Voit kysyä melkein mitä vain ja kysymykseen vastataan. Mikä on veturin teho, miten vaunut on rakennettu, mitä materiaalia kalusteisiin on käytetty, mitä paperia kertakäyttömukeihin on käytetty – kaikista näistä voi keskustella ja kysymyksiin löytyy vastauksia. Mutta yhtä asiaa ei missään nimessä saa kysyä: mistä juna on tulossa ja minne se on menossa.


Asennetta olemassaolon peruskysymyksiin ja jumalauskoon täällä maapallon pohjoiseurooppalaisessa nurkassa voisi tavallaan kuvata edellä esitetyn tarinan sanoin.


Yhteys Kirkkoon ja Uskoon on kuitenkin olemassa


Päällisin puolin ja ihmisten puheista päätellen nykyajan asenteita voisi kuvata juuri näin. Kuitenkin meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän vahva suhde ulkoiseen kirkkoon, joka on ollut maassamme kutakuinkin niin kauan kuin maamme historiaa on kirjoitettu. Tietoisuus lymyää syvällä kansansielussa sen alla, mitä pinnalle näkyy: Kirkko hoitaa Sanalle uskollisena Jumalan itsensä ilmoittamia salaisuuksia, jotka nimenomaan käsittelevät olemassaolomme kysymyksiä: mitä, miksi, mitä varten ja mihin.

Kristinuskon rantauduttua maahamme loppuivat pakanoiden pelot ja taikausko pikkuhiljaa, ihmiselämä sai loukkaamattomuuden ja oikeustakuun, vanhoja, heikkoja ja sairaita lakattiin heittämästä kuolemaan eikä ei-toivottuja lapsia enää saanut jättää metsään heitteille. Kaiken tämän sai aikaan Kristuksen tunteminen. Laupiaan samarialaisen vertauksessa esiintyvät arvot nousivat kunniaan. Keskiajan maakuntalakeihin kirjoitettiin: ”Kristus on laissamme ensimmäisenä.”

Päivän evankeliumin ydin

Voisimme hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä tämä Raamatun vertaus meille opettaa. Näemme, kuinka Jeesus ottaa vastaan miehen, joka kysyy, mitä hänen tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus käy miehen kanssa rippikoulukuulustelun. Mestari Jeesus aloittaa kuulustelemalla käskyt niin kuin mekin rippikoulussa.

Jeesus kysyy: ”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?” Mies antaa vastaukseksi rakkauden kaksoiskäskyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus hyväksyy vastauksen ja sanoo: ”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.”

Mies on edelleen epävarma ja kysyy: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Hän haluaa osoittautua hyväksi ja vanhurskaaksi, ja hän miettii, mahtaako hänellä olla tarpeeksi varusteita voidakseen kohdata kuoleman ja iankaikkisuuden.

Tekstin lainopettaja haluaa ilmaista olevansa epävarma siitä, onko hän todella täyttänyt Jumalan vaatimuksen

Silloin Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Tämä on kertomus miehestä, joka lähti Jerusalemista vaarallista tietä asumattoman vuoristoalueen läpi kohti Jerikoa, Jordanin liepeille. Rosvojoukko, joka todennäköisesti hyökkäsi takaapäin, kävi miehen kimppuun, pahoinpiteli hänet ja jätti hänet makaamaan tiensivuun puolikuolleena. Pappi ja leeviläinen kulkivat ohi ja vasta sitten tuli eräs, joka auttoi lyötyä miestä. Yllättävää kyllä tämä mies oli samarialainen – muukalainen, joita yleensä halveksittiin. Kerrottuaan tarinan loppuun Jeesus kysyy: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Vastaus kuuluu: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.”

Mietitäänpä vielä Jeesuksen kysymystä. Eikö meistä tunnukin siltä, että kysymyksenasettelu on jotenkin väärä? Eikö ennemmin olisi pitänyt kysyä, kuka tässä tarinassa oli apua tarvitseva lähimmäinen? Silloinhan vastaus olisi ollut pahoinpidelty mies. Mutta Jeesus ei kysy tätä – siihen hän ei tarvitse vastausta. Hän kysyy päinvastoin: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Vastaus on ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.”

JEESUS on varsinainen laupias samarialainen, joka tulee luoksemme

Jeesus osoittaa ihmeellisellä tavalla itseensä, samalla kun hän haluaa opettaa, että meidän tulee osoittaa myötätuntoa ja avuliaisuutta niille, joilla on vaikeaa. Kuka sitten varsinaisesti on se, joka osoittaa laupeutta?

Se on Jeesus itse. Hän on ikiaikojen Jumala, joka tuli maailmaamme, koska hän oli nähnyt, että me olimme synnin runtelemia ja kuinka me kaikki olimme matkalla kadotukseen. Hän tulee ja osoittaa meille laupeutta. Hän täyttää koko Jumalan pyhän ja tiukan lain meidän puolestamme. Olennaista kuitenkin on se, että me annamme hänen auttaa meitä, kun hän tulee luoksemme apua tarjoten. Monet tienreunassa makaavat pahoinpidellyt eivät käsitä tilannettaan eivätkä ymmärrä ottaa vastaan heille tarjottua apua.

Jeesuksen tarjotessa apua meillä täytyy olla tieto sairaudestamme


Jeesus kuvaa tätä tilannetta sanoessaan, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä, ei terveitä vaan sairaita (Matt. 9:13, Mark. 2:17, Luuk. 5:31). Kaikki ovat rikkoneet käskyt, mutta monet eivät ota asiaa kovinkaan vakavasti. He ajattelevat: ”Entä sitten, onko se jokin ongelma?” Monet eivät tajua olevansa sairaita ja se on kohtalokasta. Silloin ei halua Jeesuksen apua ja pelastusta ja silloin käy todella huonosti.

Käskyjen tehtävä: – ulkoinen järjestys ja kohtuulliset olosuhteet

Olemme oppineet rippikoulussa, että tarvitsemme Jumalan pyhiä käskyjä ulkoisen järjestyksen vuoksi. Jos ihmiset lakkaisivat tekemisissäänkin erottamasta oikeaa väärästä, koko yhteiskuntaelämä hajoaisi. Tuloksena olisi sekasorto.

Jumalan käskyt, jotka ihmiset tuntevat jo omantuntonsa ja luonnollisen todistuksen kautta, ovat tärkeitä, jotta ihmisten yhteiselo toimisi. Ilman Jumalan käskyjä myötätunto katoaa ja tilalle tulee häikäilemättömyys.

- paljastava peili

Tarvitsemme Jumalan käskyjä myös peiliksi, josta voimme peilata omaa elämäämme. Jumalan pyhät käskyt ovat paljastavia ja ne antavat meille diagnoosin, jonka mukaan olemme syntisiä, tuomion ansainneita, jonka mukaan tarvitsemme välitöntä apua ja lääkettä sairauteemme. Tähän tilanteeseen Jeesus puhuu. Hän puhuu meille lyödyille ja tarjoaa apuaan. Annammeko hänen hoitaa meitä ja huolehtia meistä?

Kun olemme rikkoneet Jumalan pyhiä käskyjä, meidän tulee hylätä vääryys ja anoa Jeesukselta anteeksiantamusta ja apua uuteen elämään. On uhmakasta ajatella, että Jeesus kuitenkin auttaa, vaikkei ihminen halua katkaista siteitään syntiin.

Oikea seurakunta on se majatalo, joissa lyötyjä hoivataan

Jeesuksen kirkko on se paikka, jossa laupias Jeesus hoitaa ihmisiä ja huolehtii meistä. Siellä hän synnyttää meidät uuteen elämään voimallisen Sanansa ja pyhien sakramenttiensa kautta. Peilaa itseäsi käskyjen valossa ja mieti, millaista apua tarvitset, niin tulet varmasti saamaan kaipaamasi avun.

Joka sisimmässään ei edes tiedä, haluaako kutsua Jeesusta Jumalan Pojaksi, hänen kannattaa olla varuillaan. Joka sisimmässään ei halua katkaista siteitään niihin asioihin, jotka ovat ristiriidassa Jumalan Raamatussa ilmoitetun pyhän tahdon kanssa, hänen ei pidä luulla voivansa suojautua joka suuntaan ottamalla Ehtoollisen vastaan ja antamalla kuitenkin asioiden pysyä entisellään. Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen ja katkaisemaan siteemme syntiin päivittäin. Uuden Testamentin mukaan meidän tulee koetella itseämme valmistautuessamme ehtoolliselle. Jeesuksen Kristuksen apostoli sanoo, että on vaarallista olla koettelematta itseään. Silloin saattaa syödä ja juoda tuomiokseen ottaessaan ehtoollisen vastaan.

Ei pidä käydä ehtoollisella, jos pitää Raamattua satukirjana tai jos edelleen haluaa elää avioliiton ulkopuolisessa seksuaalisuhteessa. Jos pitää veroviranomaisten ja vakuutusyhtiöiden pettämistä oikeana, tulee muuttaa mielensä ennen kuin astuu ehtoolliselle.

Mutta kaikille, jotka haluavat taipua Jumalan pyhän tahdon edessä ja vastaanottaa Jeesuksen anteeksiannon ja hänen suuren ja vapauttavan apunsa syntiä, kuolemaa ja tuomiota vastaan, kuuluu kutsu: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28). Todellinen laupias Samarialainen, maailman suuri ja mahtava Vapahtaja, on täällä parantaakseen meidät synnin haavoista ja lahjoittaakseen kaikkien syntien armollisen anteeksiantamuksen. Jeesus nostaa meidät jaloillemme, vapauttaa meidät ja johtaa meidät varmaa tietä taivaaseen, autuuteen ja kunniaan.

Rakkaat ystävät! Meidän Herramme Jeesus Kristus on laupias samarialainen, joka on tullut maailmaan vapauttamaan meidät synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta. Hän on täällä tänään Sanassaan ja Sakramentissaan. Jokaiselle katuvalle syntiselle hän lupaa armonsa ja pelastuksensa.

Mutta se, joka ei tahdo katkaista siteitään syntiin, varokoon. On väärin kohdata Vapahtaja Ehtoollisen Sakramentissa, jos ei todella tahdo hänen apuaan; siinä tapauksessa on syytä odottaa. On varottava sitä, ettei vastaanota Sakramenttia tuomiokseen

Mutta jokainen, joka haluaa Kristuksen voimallisen ja ylitsevuotavan avun, tulkoon; eikä hänen pidä miettiä onko hän liian pahoin joskus rikkonut Jumalan käskyjä vastaan. Jeesuksen voima ja apu on suurempi.


Suomennos: FM Pia Pietilä, tulkki, kääntäjä.

Saarna aiheutti keskustelua tiedotusvälineissä. Porvoon piispa Erik Vikström tuomitsi Sandellin puheen epäsopivaksi ja lupasi radion uutislähetyksessä ryhtyä toimiin tätä vastaan, mitä ei kuitenkaan  ole tapahtunut.

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi

jarrut

Viestien lukumäärä : 1138
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa