Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Vainajahenkien toimintaa: meediot parantajat povarit
Eilen kello 8:55 am kirjoittaja jarrut

» Patric Tiainen
Eilen kello 8:30 am kirjoittaja jarrut

» "Allt är inte Gud som glimmar" av Sven Reichmann
Ti Maalis 28, 2017 11:04 am kirjoittaja jarrut

» BibelFocus /Läker tiden alla villoläror?
Ti Maalis 28, 2017 8:36 am kirjoittaja jarrut

» Pirkko Vesavaara sielujenpuoskari ja ihmeparantaja!
Ma Maalis 27, 2017 6:04 pm kirjoittaja Rea Aalto

»  Ristiinnaulittu Kristus
Ke Maalis 22, 2017 9:42 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Hyvin ajankohtaista: Onko uskosi elämisen apu?
Ke Maalis 22, 2017 9:07 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Matti Pyykkönen: Kuinka Jaakobista tuli Israel
Ke Maalis 22, 2017 8:49 am kirjoittaja Hellevi Raitosalo

» Helluntalaisten, UskonSanalaisten jne. menestysteologien “parantumisihmeet”
Su Maalis 19, 2017 8:48 am kirjoittaja arkikalusto

Maaliskuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Ajankohtaista: Jouko Nieminen: Joulun evankeliumin kätketty voima

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Ajankohtaista: Jouko Nieminen: Joulun evankeliumin kätketty voima

Viesti  jarrut lähetetty Ti Tammi 13, 2015 7:32 am


Joulun evankeliumin kätketty voima

Jouko Nieminen



Monia vuosia minun jouluni oli yksi vuoden vaikeimmista hetkistä. Koin suuria riittämättömyyden tunteita. En jaksanut valmistella joulua enkä muistaa niitä, joiden ajattelin odottavan minulta jotakin. Eikä lapsuuden joulujen satumaista tunnelmaa voinut saada koskaan takaisin. Siksi oli aina jotenkin niin tyhjä olo. Tunsin itseni huonoksi ihmiseksi ja sen tähden toivoin joulun menevän nopeasti ohitse. Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Joulun varsinaisen sanoman kirkastuminen on antanut joululle uutta merkitystä ja tarkoitusta, kun joulun evankeliumiin kätkeytyvä syvä paradoksi on alkanut omaa sydäntäni todella lämmitellä. Voisin sanoa, että joulun vähäpätöisiin tapahtumiin on kätkettynä koko evankeliumi! Ainakin sille, joka riittämättömänä ja huonona kaipaa todellista iloa ja rauhaa.


Oman aikamme tunnelmajoulu on tuntematon Raamatulle. Kirkoissa tästä tunnelmasta kyllä saarnataan. Johanneksen jouluevankeliumi (Joh.1) kiteyttää kuitenkin joulun keskeisen sanoman toisin: Alussa oli sana… Ja tämä sana tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet sitä vastaan. Ilman tätä sanaa joulu on pelkkä illuusio ja jättää jälkeensä sielun uumeniin vain tyhjyyden tunteen. Tämä sana on Jumalan valkeus, joka loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsitä. Mutta kuka ikinä oman elämänsä pimeydessä siihen katsoo, saa voiman tulla hänen lapsekseen ja nähdä hänen kirkkautensa! Jeesus tuli maailmaan samalla tavalla kuin lähti maailmasta. Hän ilmestyi tänne alastomana, köyhänä, avuttomana ja syrjittynä. Ja hän lähti maailmasta köyhänä, avuttomana, syrjittynä ja hylättynä. Juuri siksi kaikki köyhät, sairaat, avuttomat, syrjityt, yksinäiset ja hylätyt voivat erikoisen läheisesti kohdata Jumalan armon joulun evankeliumin paradoksaalisessa salaisuudessa.

Paavalin ”jouluevankeliumi”

Tästä evankeliumin kätketystä voimasta kertoo apostoli Paavalin jouluevankeliumi (1.Kor.1;27-28): ”Vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään. Ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on.” Miten niin Paavalin jouluevankeliumi? Miten tämä apostolin sana liittyy jouluun? Siten, että juuri tämä sana sisältää sen merkillisen ytimen, mikä on ilmeistä kaikissa niissä Jeesuksen syntymään liittyvissä profetioissa ja kertomuksissa, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Kuka siis saa ottaa vastaan joulun evankeliumin? Jesajan sanoin (53;1): ”Kenelle Herran käsivarsi (voima) ilmoitetaan?” Kenelle loistaa hänen kirkkautensa?

Jesajan ja Miikan jouluprofetiat

Jesajan profetia (Jes.8;23-9;1):


”Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille koittaa valkeus.” Tässä kerrotaan halveksitusta Jordanin takaisesta maasta, jota kutsuttiin ”kuoleman varjon maaksi”. Mutta ei suinkaan sattumalta Jumala oli tämänkin pimeän maan ennalta nimittänyt saadakseen kertoa meille, minkälaista on se elämä, jonka Jumalan evankeliumi Jeesuksessa ehkä kaikkein parhaimmin tavoittaa, ja ketkä ottavat hänet vastaan? He asuvat niin usein kuoleman varjon maassa!

Jeesus on tullut valkeudeksi kaikelle kansalle. Mutta kuka näkee valon? Profeetta sanoo että vaivatut sielut eivät jää pimeään. Jumala nostaa halveksitun toisenlaiseen kunniaan. Tämä valkeus ilmestyy niille, jotka elävät kuoleman varjossa. Valonhan voi nähdä vain pimeydessä Pimeys (hebr. hosek) merkitsee tässä syrjässä olemista, tuhoa, unohdusta ja pimeyttä. Juuri sitä mitä Paavali sanoo: ”Hulluutta, heikkoa, halpasukuista ja halveksittua, sille on varattu suuri valkeus! Kuoleman varjo (sal mavek) merkitsee äärimmäistä pilkkopimeyttä. Sitä samaa, mistä Paavali sanoo: ”Sen joka ei mitään ole, sen Jumala valitsi”. Juuri sille koittaa valkeus!

Miikan profetia (Miik.5;1):

”Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista”. Jumala valitsee aina sen, joka on vähäinen. Joka ihmisten silmissä on tyhjän veroinen – ei mitään. Sana vähäinen (sa’ir) merkitsee pientä, heikkoa, ahdistettua tai alennettua. Näin siis juuri sinä, joka olet pimeydessä, vähäinen ja vaivattu: Näin sanoo Herra: Sinä et tule jäämään vaivan alle, vaan Jumalan kirkkaus loistaa juuri sinun elämääsi, tosin tavalla, jota tämä maailma ei tunne eikä arvosta. Juuri sinä olet Jumalalle kallisarvoinen ja rakas!

Luukkaan jouluevankeliumista

Tutussa jouluevankeliumissa (Luuk.2) kerrotaan näin: ”Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: Älkää peljätkö, sillä minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra Daavidin kaupungissa”. Joskus 1960-luvulla luin lehdestä suurta ammattien arvostustutkimusta. Muistanpa vielä senkin, kuinka silmäni pysähtyivät viimeiselle riville. Siellä – kaikkein alimpana ja vähäarvoisimpana kaikista ammateista luki: paimen. Myös Jeesuksen aikana Israelissa paimen oli halveksittu ammatti. Lain määräyksiä puhtaussäännöksineen ei paimenilla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia noudattaa. Siksi he olivat juutalaisen yhteiskunnan hylkäämiä, uskonnollisesti pimeydessä vaeltavia, usein muukalaisia ja halveksittuja.

Mutta – yhtäkkiä juuri heidän keskellään seisoo Herran enkeli ja ilmoittaa heille evankeliumin - juuri heille: Teille on syntynyt Vapahtaja! Tämä on sanoma jota enkelit eivät koskaan ilmoittaneet kirjanoppineille ja viisaille. Sitten kerrotaan, että paimenet ottivat sanan vastaan, ja lähtivät katsomaan Vapahtajaansa… Paimenten kautta Jumala puhuu yhä tänäänkin koko maailmalle: On selvää, että paimenet olivat rutiköyhiä. Heillä ei ollut mitään Jeesukselle vietäväksi. Ei edes vähäisintä lahjaa. He veivät Jeesuslapselle vain itsensä. Näin he samalla opettavat koko maailmalle, että niin kauan, kuin meillä on Jeesukselle jotakin muuta vietävää kuin syntinen itsemme, niin kauan pysyykin Vapahtaja pohjimmiltaan salattuna.

Jeesus on Immanuel (Jumala meidän kanssamme). Mutta tämä Jumala meidän kanssamme kertoo yhä olevansa paimen. Eikä varmaan voisi muuta sanoakaan, sillä Hänellä on oikeasti hyvän paimenen sydän. Siis sellainen, että hän kärsii nälkää ja janoa ja uskonnollisen maailman halveksuntaa, mutta antaa henkensä lammasten edestä. Kuinka kauniisti Raamattu kertookaan: ”Hän tuli omiensa tykö!” Siis myös lammaspaimenten luo. Mutta, vielä tästä paimenestakin alemmas vie Jumalan rakkauden uhritie. Jeesus alentuu lopulta paimenen tehtävästä itse lampaaksi. Lampaista kurjimmaksi, Karitsaksi, joka teuraaksi viedään. Hän kuolee meidän syntiemme edestä ja huutaa: ”Se on täytetty”. Juuri se on oikeasti myös jouluevankeliumin kallein sanoma. Ilman sitä me olisimme jo menettäneet kaiken! Mutta sen tähden meidän köyhä sydämemme iloitsee Kristuksen sanomattomassa rauhassa!

Rauhallista ja Siunattua Joulua!


Viimeinen muokkaaja, jarrut pvm Pe Tammi 08, 2016 8:48 am, muokattu 2 kertaa

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1203
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa