Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Ajatusten lukija paljastaa henkilön
Tänään kello 9:45 am kirjoittaja jarrut

» Teuvo Riikonen: Mistä voimaa?
Tänään kello 9:41 am kirjoittaja jarrut

» http://www.evankeliumikoulu.fi/tapahtumia/
Ma Helmi 27, 2017 1:30 pm kirjoittaja jarrut

» Risto Santala / Murrettua leipää
Ma Helmi 27, 2017 11:12 am kirjoittaja jarrut

»  Kumpiko on tärkeämpi, joko Jumalan Sana tai palvelijan voitelu?
Ma Helmi 27, 2017 10:15 am kirjoittaja jarrut

» Oikein Pyhät ja pyhättömät
Ma Helmi 27, 2017 10:04 am kirjoittaja jarrut

» Huomio huomio!
La Helmi 25, 2017 12:04 pm kirjoittaja jarrut

» Psykologian käsitteitä
Pe Helmi 24, 2017 10:50 am kirjoittaja jarrut

» Martin Luther : OIKEA PARANNUS
Pe Helmi 24, 2017 10:23 am kirjoittaja jarrut

Maaliskuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Lupausten varassa

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Lupausten varassa

Viesti  jarrut lähetetty Ke Heinä 22, 2015 3:56 pm

Lupausten varassa

Kaikki eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi, että usko sinänsä ei rajoitu kristinuskoon. Uskominen on yleistä mm. maailman eri uskontojen kannattajien piirissä. Buddhalaiset uskovat, muslimit uskovat, okkultistit uskovat jne. UT:ssa Jaakob toteaa jopa, että "pahat hengetkin uskovat", Jaak 2:19.

Siksi joudumme kysymään: Mitä on kristillinen usko? Miten se eroaa muista uskoista, joita maailma on täynnä?

Jos tämän suuren asian kiteyttää, voi sanoa, että kristillinen usko on uskomista Jumalan lupauksiin. Kun joku on uskova, hän on henkilö, joka luottaa Jumalan lupauksiin. Tästä erottaa Jumalan antaman uskon ja ihmisten sydämessä syntyvän uskonnollisuuden.

Kun usko on uskomista Jumalan lupauksiin, se merkitsee että usko tarttuu Jumalan sanaan. Sillä Jumala ilmaisee lupauksensa sanoilla. Usko kohdistuu Jumalan sanallisiin lupauksiin, ei sisäisiin tuntemuksiin, omiin toiveisiin tms. Jumalan sanan ja Jumalan lupausten välillä ei ole eroa. Jumalan lupausta tarkoittava heprealainen sana AMR, "amar", merkitsee myös Jumalan sanaa.

1 Moos 12. luvussa kerrotaan, miten Jumala kutsui mesopotamialaisen epäjumalanpalvelijan Abramin uskoon. Se tapahtui näin: "Herra sanoi Abramille: 'Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.' " Jumalan sana Abramille kuulostaa tässä kyllä käskyltä pikemmin kuin lupaukselta. Mutta tämä käskyltä vaikuttava Jumalan sana sisälsi myös Abrahamia kantavan lupauksen. Sen tähden Jumala myöhemmin saattoi sanoa: "Minä toin Abrahamin virran toiselta puolelta...", Joos 24:3. Jumala sen teki.

Jumalan ja Abrahamin välinen uskonsuhde ei perustunut Abrahamin tottelevaisuuteen, vaan tuo kaikille sukupolville esikuvallinen Jumala-suhde lepäsi täysin 1) Jumalan sanojen ja 2) Jumalan tekojen varassa.

Tämä on aina oikean Jumala-suhteen tunnusmerkki. Jos Jumalan sanan ja tekojen lisäksi pelastuksessa edellytetään tai tehdään jotakin muuta, joudutaan pois siitä uskosta, johon Jumala meitä kutsuu.

Taivaan ja maan Luoja on sellainen Jumala, että hän itse yksin on kaiken alkuunpanija, kaiken ylläpitäjä ja kaikkien sanojensa toteuttaja. Asian voisi ilmaista näinkin: Jumalan sanan ja hänen tekojensa välissä ei ole mitään. Jumalan sana ei vain toteudu, vaan hänen sanansa sisältää jo sen toteutumisenkin, vaikka vasta sana on näkyvillä eikä vielä sen täyttymys.

Se riippuvuus Jumalan lupauksesta, mihin Jumalan ja Abrahamin välisen suhteen alku perustui, jatkui Abrahamin elämässä siitä alkaen, kun Jumala hänet kutsui. Tämä on hengellisessä elämässämme kokemiemme vaikeiden aikojen kannalta erittäin tärkeä nähdä. Abraham ei iän myötä tullut kyvykkääksi toteuttamaan Jumalan lupauksia. Päinvastoin kävi niin, että hänen kykynsä auttaa Jumalaa lupausten toteuttamisessa vähenivät vuosi vuodelta, ja voisimme sanoa, että Abraham joutui vanhetessaan yhä kauemmaksi Jumalan sanan toteuttamismahdollisuuksista.

Sama riippuvuus Jumalan lupauksista ja siitä, että Jumala itse ne toteutti, jatkui Abrahamin jälkeläisten elämässä. Abraham ei siis ole erikoistapaus, vaan esimerkki. Hänen uskonelämänsä ei ole poikkeus, vaan Jumalan kuvaus siitä, mikä oikea Jumala-suhde on.

Kun Jumala kertasi Abrahamin lasten ja lastenlasten vaiheita 450 vuotta Abrahamin jälkeen, sanoma kuului näin: "lisakille (minä) annoin Jaakobin ja Esaun. Esaun omaksi minä annoin Seirin vuoriston ... Minä lähetin Mooseksen ja Aaronin, minä kuritin Egyptiä... Minä vein teidän isänne pois Egyptistä... minä toin teidät Jordanin itäpuolella asuvien amorilaisten maahan... minä hävitin heidät... minä pelastin teidät..." Joos 24:4-7, 10, 13.

Meidänkin Jumala-suhteeseemme sovitettuna asiasta on kirjoitettu kohdassa 1 Moos 15:6: "Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi." Vanhurskas on siis ihminen, joka ei näe Jumalan lupausten toteutumista, mutta pitää silti Jumalaa ja hänen lupauksiaan luotettavina. Vanhurskas on ihminen, joka ei vielä näe pyhyyttään tai puhtauttaan, kelvollisuuttaan tai kuuliaisuuttaan, mutta joka luottaa Jumalan lupauksiin syntisille, kun Herra sanoo esimerkiksi: "Synneilläsi ... olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut. Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi." Jes 43:24-25.

- Per-Olof Malk

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi

jarrut

Viestien lukumäärä : 1181
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa