Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Risto Santala / Murrettua leipää
Tänään kello 11:12 am kirjoittaja jarrut

»  Kumpiko on tärkeämpi, joko Jumalan Sana tai palvelijan voitelu?
Tänään kello 10:15 am kirjoittaja jarrut

» Oikein Pyhät ja pyhättömät
Tänään kello 10:04 am kirjoittaja jarrut

» Huomio huomio!
La Helmi 25, 2017 12:04 pm kirjoittaja jarrut

» Psykologian käsitteitä
Pe Helmi 24, 2017 10:50 am kirjoittaja jarrut

» Martin Luther : OIKEA PARANNUS
Pe Helmi 24, 2017 10:23 am kirjoittaja jarrut

» Pitääkö olla kiltti?
Pe Helmi 24, 2017 9:57 am kirjoittaja jarrut

» Menneisyyden vangit
Pe Helmi 24, 2017 9:42 am kirjoittaja jarrut

» Kotimaa24: Kuka hämmentää esoteerista New Age-soppaa?
To Helmi 23, 2017 5:30 am kirjoittaja jarrut

Helmikuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
  12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

L Jokiranta: Kuningas Saulin nousu ja tuhoutuminen

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

L Jokiranta: Kuningas Saulin nousu ja tuhoutuminen

Viesti  jarrut lähetetty Pe Elo 07, 2015 7:19 am

Avaimia Raamattuun –ohjelmat Radio Deissä 20.–24.1.2003
Kuningas Saulin nousu ja tuhoutuminen

       Sattumaa vai johdatusta

      Jumalan sanan hylkääminen  

       Kateuden kavaluus

      Turvautuminen okkultismiin

      Elämän päättyminen itsemurhaan



Sattumaa vai johdatusta


Jokainen meistä toivoo menestystä elämäänsä. Joku puhuu  mieluummin Jumalan siunauksesta, mutta tarkoittaa sillä tavallisesti kaikkinaista myötäkäymistä. Samaa toivomme lapsillemme. Kuinka moni kuitenkaan kestää jatkuvan tai suuren myötäkäymisen, niin ettei se vahingoita häntä?

Tällä viikolla seuraamme erään miehen huimaavaa urakehitystä. Hän nousi nuorena miehenä täydestä tuntemattomuudesta ensimmäiseksi kuninkaaksi Israelin valtaistuimelle. Hänen nimensä oli Saul. Hän sai valtakunnan ja Jumalan siunauksen, mutta hän sortui sisäisesti. Hänen tähtensä laski nopeasti ja suorastaan traagisesti.

Tänään ovat esillä Saulin yllättävät vaiheet valtaistuimelle. Olenkin varustanut tämän aamun otsikon kysymysmerkillä: sattumaa vai johdatusta?

Asioiden kulkuun vaikutti valtakunnan johtotasolla kolme asiaa, joista kerrotaan 1. Samulin kirjan luvussa kahdeksan: Samuel, Israelin silloisen tuomari ja Jumalan profeetta, oli tullut vanhaksi. Hänen pojistaan ei ollut hänen työnsä jatkajiksi. He olivat väärän voiton pyytäjiä, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta" (3). Niinpä tilanne kypsyi siihen, että kansa alkoi vaatia kuningasta. "22. Herra sanoi Samuelille: "Kuule heidän ääntään ja aseta heille kuningas" (8. Jumala ei kuitenkaan vielä ilmoittanut, kuka pitäisi nostaa valtaistuimelle. Samuel jäi odottamaan Jumalan johdatusta.

Jumala oli katsonut tehtävään sopivan miehen. Hän oli valinnut kuninkaaksi Saulin.  Sitä ei tiennyt vielä Samuel eikä Saul itse. Saul oli nuori, komea mies, päätään pitempi muuta kansaa. Hän oli syntyisin yhdestä Israelin pienimmistä heimoista ja kuului erääseen sen vähäisimmästä suvuista. Tausta ei siis ollut kovin kummoinen, eivät miehen ansiot minkäänlaiset, ei edes ikää ja kokemusta kovin paljoa. Jumalan valinnat eivät noudata ihmisten arvostuksia. Mutta jos Jumala on ajatellut jotakin, hän myös toteuttaa sen, niin mahdottomalta kuin se joskus näyttää ja tuntuu.

Tapahtui sitten niin, että Saulin isän laumoista pääsi karkuteille aasintammoja. Hän lähetti Saulin palvelijan kanssa etsimään niitä. Miehet kulkivat maata ristiin rastiin, mutta laumasta ei näkynyt jälkeäkään. He olivat jo palaamassa kotiin, mutta koska he olivat erään kaupungin läheisyydessä, palvelija sanoi: "Tässä kaupungissa on arvossa pidetty Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, varmasti toteutuu. Menkäämme nyt sinne. Kenties hän ilmoittaa meille jotakin matkasta, jolla olemme." Niin he menivät etsimään Samuelia, jonka palvelija tiesi olevan kaupungissa.

Edellisenä päivänä Jumala oli ilmoittanut Samuelille: "16. Huomenna tähän aikaan minä lähetän sinun luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin hallitsijaksi. Hän on vapauttava kansani filistealaisten käsistä. Minä olen katsonut kansani puoleen, sillä sen huuto on tullut eteeni." Kun Samuel näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: "17. – – Tässä on mies, josta olen sinulle sanonut: 'Hän on hallitseva minun kansaani'."

Niinpä Samuel kohteli Saulia kunniavieraana, ja Saul oli aivan hämillään. Seuraavana päivänä Samuel voiteli hänet kuninkaaksi heidän ollessaan kahden. Hän ilmoitti myös kolme asiaa, jotka tapahtuisivat Saulille kotimatkalla, jotta Saul uskoisi ja ymmärtäisi, että Jumala oli valinnut hänet kuninkaaksi. Kaikki tapahtui Samuelin sanojen mukaan.

Sitten Samuel kutsui kansan kokoon kuninkaan valintaan. Se suoritettiin ajan tavan mukaan arpomalla. Näin saatiin tietää Herran tahto, ensin heimo, sitten suku ja perhe ja lopulta perheen jäsen. Arpa osui Sauliin, mutta hän oli mennyt piiloon, sillä hän pelkäsi. Hänet löydettiin ja voideltiin kuninkaaksi. Alku ei ollut kovin lupaava, eikä mies tuntunut sopivan johtajaksi. Siksi olikin niitä, jotka sanoivat: "27. – – 'Mitä apua meillä on tästä?' He halveksivat Saulia eivätkä tuoneet hänelle mitään lahjoja" (10).

Saulin uran alkutaipaleella ihmettelemme Jumalan valintaa. Miksi hän valitsi näin mitättömän tuntuisen miehen? Saman kysymyksen eteen joudumme usein lukiessamme Raamattua tai kirkon historiaa tai katsellessamme Jumalan valtakunnan työmiehiä ympärillämme. Jumalan valintaan kätkeytyy selvä johtoajatus, jonka Paavali ilmaisee näin: "28. Mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei ole yhtään mitään, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka on jotakin" (1. Kor. 1). Älä siis tuijota omaan vähäisyyteesi, vaan luota Jumalaan. Ihminen, joka on täynnä itseään, omaa voimaansa ja osaamistaan, ei voikaan olla Jumalan käytössä. Ihminen palvelee silloin vain itseään.

Jumala varustaa heikon ihmisen antamiinsa tehtäviin. Saulista sanotaan: "9. Kun Saul käänsi selkänsä lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä" (10). Toisessa kohdassa todetaan, että Jumalan Henki tuli häneen (10:6; 11:6). Jumala ei koskaan anna tehtäviä ilman asianmukaista varustusta.

Merkittävää on myös, että elämämme voi olla mutkikasta ja täynnä vaikeuksia ja vastuksia. Pyydämme usein, että Jumala muuttaisi kaiken helpommaksi, mutta hän ei ehkä vastaa rukouksiimme. Ehkä hänellä on asiaa, jota emme muuten halua tai voi kuulla. Aasin tammojen katoaminen Saulin isältä ei ollut sattumaa, vaan Jumalan tahto. Niinpä on ajateltava, että olosuhteisiimme voi kätkeytyä Jumalan johdatus elämässämme, vaikka emme sitä sillä hetkellä tiedä emmekä huomaa sen enempää kuin Saulin isä tai Saulkaan palvelijansa kanssa.

On lohdullista ajatella ja uskoa, että Jumalalla on suunnitelma vähäistä ihmiselämää varten. Se näkyy Raamatun ihmisten elämässä ja se voidaan yhtä hyvin soveltaa meihin. Emme elä sattuman heiteltävinä vaan Jumalan suunnitelmassa, jos hän saa johdattaa meitä.


Jumalan sanan hylkääminen  

Nuorena kuulin erään vanhemman raamatunopettaja sanovan, että vasta koeteltu usko on uskoa. Hän puhui niistä kiusauksista ja koettelemuksista, joita tulee jokaisen elämään. Niissä testataan kunkin suhtautuminen Jumalaan ja Jumalan sanaan. Se näkyy myös Israelin ensimmäisen kuninkaan, Saulin, elämässä. Lopputulos hänen kohdallaan oli suorastaan järkyttävä.

Siihen aikaan Jumala puhui ihmisille profeettojen välityksellä. Ihmisillä ei ollut Raamattua niin kuin meillä. Profeetan sanan kuuleminen oli Jumalan kuuntelemista, ja profeetan sanan hylkääminen selkänsä kääntämistä Jumalan puheelle.

Nuoresta komeasta Saulista tuli Israelin ensimmäinen kuningas noin. V. 1050 eKr. Esikuvia ei ollut, eikä Saulilla itsellään ollut käsitystä siitä, mihin hänen olisi pitänyt ryhtyä. Vanha Samuel, Israelin pitkäaikainen tuomari ja Jumalan profeetta, oli käskenyt hänen mennä ennen julkista kuninkaaksi voitelua Gilgaliin, jossa hänen 1. Sam. 10. luvun mukaan piti odottaa Samuelia seitsemän päivää (10:8. Tarkoituksena oli yhdessä uhrata siellä Jumalalle. Siellä Samuelin piti myös ilmoittaa, mitä Saulin tuli tehdä. Raamatun mukaan Saul meni kuitenkin kotiinsa, eikä kertonut kenellekään, mitä oli tapahtunut.

Ymmärrämme, että Saul oli syvästi hämmentynyt Samuelin tapaamisesta ja kaikesta siitä, mitä hänelle oli sanottu. Se ei kuitenkaan riitä puolustamaan hänen ratkaisuaan. Tosiasiassa hän ei tahtonut tehdä, mitä Jumala käski Samuelin välityksellä.

Saulin valtaistuin oli jo vahvistunut, kun hän joutui koetteelle toisen kerran. Vihollinen oli tunkeutunut maahan ylivoimaisen sotajoukon kanssa. Raamattu kuvaa epätoivoista tilannetta: "6. Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettavan, he piiloutuivat luoliin, onkaloihin, kallionrotkoihin, hautoihin ja kaivoihin. 7. Hebrealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Saul oli kuitenkin vielä Gilgalissa, ja koko armeija seurasi häntä peloissaan." (13) Tässä tilanteessa Samuel lähetti hänelle Herran sanan, että hänen tuli odottaa viikko. Silloin Samuel tulisi paikalle. Israelin vähäinen sotajoukko alkoi kuitenkin peloissaan hajaantua koteihinsa. Saul oli hädissään. Hän päätti hätäpäissään ruveta uhraamaan Jumalalle. Siihen kuninkaalla ei ollut Mooseksen lain mukaan lupaa. Se oli pappien tehtävä.

Uhraamalla Saul ylitti valtuutensa sekä Jumalan että kansan edessä. Hän toimi vastoin Jumalan selvää säädöstä. Hän ei myöskään jaksanut odottaa sitä aikaa, jonka Samuel oli hänelle ilmoittanut. Hän hylkäsi toisen kerran Jumalan sanan. Vaikka hänen tilanteensa oli äärimmäisen vaikea, se ei riittänyt hänen puolustuksekseen.

Samuel julisti hänelle Herran sanan: "13. – – Olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muutoin Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ainiaaksi. 14. Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen ja määrännyt hänet kansansa hallitsijaksi, koska et noudattanut Herran sinulle antamaa käskyä." (13)

Kolmannen kerran sama tapahtui hänen ollessaan jälleen sodassa. Jumala oli käskenyt hänen hävittää kaikki amalekilaiset ja kaiken heidän omaisuutensa. Meidän on vaikea ymmärtää tällaista käskyä, ja siksi monet meistä ovat valmiita tuomitsemaan itsensä Jumalan. Emme useinkaan ajattele hänen pyhyyttään. Jumala on pyhä, mutta rakkaudessaan hän on myös pitkämielinen ja kärsivällinen. Hän odottaa, että yksityiset ihmiset niin kuin kansatkin tekisivät parannuksen. Kun sitten synnin määrä nousee huippuunsa, on Jumalan tuomion aika. Monet kansat ovat hävinneet kartalta. Kun ajattelemme oman kansamme syntiä, huoli täyttää sydämemme. Kuinka meidän käy, jos emme tee parannusta ja käänny Jumalan puoleen? Suuren valkoisen valtaistuimen edessä jokainen ihminen ja jokainen kansa tunnustaa, että Jumala on ollut oikeudenmukainen tuomioissaan ja myös rakastava pitkämielisyydessään.

Saulin tuli olla Jumalan välikappaleena toimittamassa Jumalan tuomioita. Hän noudattikin Jumalan tahtoa, mutta vain tiettyyn määrään. Ahneudessaan hän säästi parhaan saaliin. Jumala lähetti Samuelin hänen luokseen häntä nuhtelemaan. Mitä tapahtui? Ensin Saul vakuutti täyttäneensä Jumalan tahdon. Kun Samuel viittasi mylvivään karjaan, Saul pani syyn sen ottamisesta sotaväkensä niskoille. Parhaat eläimet oli hänen mukaansa säästetty uhrattavaksi Jumalalle. Valheita, selityksiä, hurskauteen puettuja puolustuksia. Tuttuja kaiketi meille jokaiselle elämän arjesta.

Samuelilla oli kova sana Jumalalta: "23. – – Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, on hänkin hylännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana. – – 28. – – Herra on tänään reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi" (15). Saul oli edelleen valtaistuimella, mutta Jumala oli valinnut jo toisen miehen hänen tilalleen, Daavidin.

Miksi Jumalan anteeksiannosta ei näy jälkeäkään? Siksi, ettei missään näy katumusta eikä myös anteeksipyyntöä. Ilman katumusta ja syntien tunnustamista ihmisen sydän pysyy suljettuna Jumalalle. Jumala on pitkämielinen ja suuri ja armossa, mutta ihminen torjuu hänet sydämensä kovuudella ja katumattomuudella.

Meille on annettu tämä päivä, jotta pysähtyisimme ajattelemaan suhdettamme Jumalan sanaan ja pyytämään, että Jumala murtaisi sydämemme kovuuden. Kenelle tahansa voi käydä niin kuin Saulille, ja se on pahinta, mikä meitä koskaan voi kohdata. Se näkyy myös Saulin elämän jatkosta.



Kateuden kavaluus


Suomalaisia sanotaan kateelliseksi kansaksi. Lienemmekö sen kateellisempia kuin muut, mutta kateuttamme emme kuitenkaan voi kieltää. Se on nähtävissä työpaikoilla yhtä hyvin kuin seurakunnissa, harrastus-  tai jopa perhepiireissä.

Kuvaus Vanhan testamentin kuninkaan, Saulin, kateudesta on koskettava ja järkyttävä. Samalla se on yleisinhimillinen. Kateuden ilmenemismuodot vaihtelevat, mutta siihen liittyvät tunteet ja pyrkimykset ovat ihmisille yhteisiä. Saulin kateutta ja sen kasvavaa ja kuluttavaa voimaa Raamattu kuvaa yksinkertaisesti ja vaikuttavasti 1. Sam.18. Voitaneen sanoa, että kateus oli kuin verkko, johon Saul astui. Se kietoutui hänen ympärilleen. Hän ei päässyt siitä pois – eikä näytä edes yrittäneen. Koko hänen maailmansa muuttui. Hän tarkasteli kaikkea omasta ahtaasta näkökulmastaan käsin. Hänen ajatustensa keskipisteenä oli yksi ainoa ihminen, Daavid, joka oli voittanut mahtavan Goljatin. Daavidista oli tullut sotasankari.

Miesten palatessa sodasta, naiset lauloivat: "Saul voitti 1000, mutta Daavid 10.000." Naisten laulu sattui Sauliin. Se loukkasi häntä. Saul joutui pakostakin vertaamaan itseään nuoreen, ihailtuun mieheen. Hän koki vaarallisen rinnastuksen hetken, jossa hän jäi tappiolle. Se oli kalvavan kateuden syntymähetki.

Raamattu kertoo: "Saul pani sen puheen pahakseen ja vihastui kovin. Hän sanoi: 'Daavidille he antavat 10.000 ja minulle he antavat 1.000. Nyt häneltä puuttuu enää vain kuninkuus.'"

Monet ovat kokeneet vastaavanlaisia vertaamisen hetkiä elämässään. Kateuden syntymiseen tarvitaan vain silmänräpäys. Se voi syntyä mistä syystä tahansa, jonkun mielestä aivan olemattomasta aiheesta. Taustana on kuitenkin oma kaipaus ja halu omistaa jotakin, mitä toisella on tai olla enemmän kuin on. Joskus kateus pukeutuu alemmuuden tunteisiin tai itsensä vähättelyyn. Toisinaan se panee puhumaan pahaa toisesta ja vähättelemään häntä tavalla tai toisella. Kateellinen ihminen voi aiheuttaa toiselle paljon pahaa, tehdä toisen elämästä suorastaan helvetin. Se näkyy myös Saulin suhtautumisessa Daavidiin.

Raamattu jatkaa: "Saul katsoi Daavidia karsain silmin siitä päivästä alkaen." Saulin asenne Daavidia kohtaan muuttui. Hän alkoi katsoa nuorta miestä aivan uudella tavalla. Daavidissa ei Saulin mielestä ollut enää mitään hyvää. Daavid ei tehnyt mitään oikein. Kaikessa oli arvosteltavaa ja moitittavaa. Kun joku alkaa katsoa toista karsain silmin, toisen ääni, ilmeet, eleet, jopa kävelytyyli tai tapa syödä alkaa ärsyttää. Toisen koko persoona voidaan kokea vastenmielisenä.

On selvää, että Daavid oli odottanut Saulilta tunnustusta ja asemansa kohentumista voittonsa jälkeen. Kukapa ei olisi? Oliko kukaan muu tehnyt kuninkaalle niin suurta palvelusta kuin hän? Ennen sotaa ja sen jälkeen Daavid oli palvellut uskollisesti kuninkaan soittajana. Eikö silläkään ollut mitään merkitystä? Millä hän oli ansainnut hallitsijansa vihan? Luultavasti se oli hänestä täysin käsittämätöntä.

Kateudessa ja vihassa on kysymys vaarallisista voimista, mikä Saulin elämässä tulee näkyviin yllättävän pian: "Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, niin että hän riehui kotonaan. Daavid soitteli, kuten muulloinkin joka päivä, ja Saulilla oli kädessään keihäs. Silloin Saul heitti keihään ja ajatteli: 'Minä keihästän Daavidin seinään.' Daavid väisti häntä kaksi kertaa."

Saul yritti tappaa Daavidin! Se tuntuu ihan uskomattomalta. Kuitenkin luemme oman yhteiskuntamme koulu- ja työpaikkakiusaamisesta ja sen vakavista seurauksista. Ei tarvita keihästä, kun pyritään raivaamaan tieltä hankalaksi koettu ihminen kateuden tai jonkun muun syyn tähden.

Saulin sisäistä tilaa kuvaavat Raamatun sanat: "Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli tämän kanssa, mutta oli poistunut hänestä itsestään." Saul koki jälleen rinnastuksen hetken Daavidin kanssa. Nyt se sai hengellisen sisällön. Saul tajusi, että Jumala siunasi ja varjeli Daavidia. Hän itse koki olevansa Jumalan hylkäämä. Mitä hän voisi Daavidille, jolla oli niin mahtava suojelija? Tilanne synnytti hänessä pelkoa.

Oman mielenrauhansa tähden Saulilla oli vain yksi mahdollisuus: "Saul toimitti hänet pois luotaan." Viestit kertoivat kuitenkin Daavidin vahvistumisesta. Raamattu toteaa: "Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssaan." Saul kuuli Daavidista vain hyvää.

Raamatun mukaan "Saul pelkäsi Daavidia vielä enemmän, ja hänestä tuli koko elinajakseen Daavidin vihamies."

Kateus oli yksi suuri syy Saulin tuhoutumiseen. Sen taustana oli hänen sydämensä luopuminen Jumalasta. Kateudessaan Daavidia kohtaan Saul itse asiassa taisteli Jumalaa vastaan. Sitä taistelua ihminen ei koskaan voita.

Jumala kutsuu meitä eteensä tunnustamaan kateutemme ja pyytämään sitä anteeksi. Uusi elämä voi alkaa vain Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, hänen, joka sanoo: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."



Turvautuminen okkultismiin


Nykyään okkulttiset ilmiöt leviävät salamavauhtia ja tuovat maailmaamme pimeyttä sekä ihmisille itselleen että keskinäisiin suhteisiin. Kun yhteys Jumalaan puuttuu, okkulttiset kokemukset täyttävät tyhjiötä. Äärimmäisenä ilmiönä on sitoutuminen Saatanaan, joka aluksi antaa ihmisen kuvitella olevansa lähes jumalolento, kunnes syöksee hänet ongelmiin, sisäisiin ja ulkonaisiin.

Raamattu puhuu näistä ilmiöistä todellisuutena, mutta Jumala sanoo 5. Moos. 18: "10. Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tai joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, 11. joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. 12. Jokainen, joka tekee sellaista, on kauhistus Herralle."

Saul, Israelin ensimmäinen kuningas, joutui okkultismin ansaan. Se tapahtui suuren ahdingon aikana. Israelilaisten veriviholliset, filistealaiset, hyökkäsivät taas maahan. 1. Sam. 28 kertoo "Kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin."

Saulin paniikkia kuvaa Raamatun ilmaus: "Saul kysyi Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettojen kautta." Jumala vaikeni. Se oli seurausta siitä, että hänen sydämensä oli luopunut Jumalasta. Nyt hän oli yksin ja avuton. Hän tarvitsi välttämättä neuvoa ja rohkaisua, mutta ei ollut ketään, kenen puoleen hän olisi voinut kääntyä.

Miksi Jumala ei vastannut, vaikka aina vakuutetaan, että Jumala kuulee rukoukset? Harvempi ehkä ajattelee, että Raamatussa sanotaan myös Psal.66: "18. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi" ja Jes.59: "1.Herran käsi ei ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan, 2. mutta teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule."

Saulin sisäinen kaaos oli niin suuri, että hän näki ainoan mahdollisuutensa spiritismissä. Hän sanoi palvelijoilleen: "Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luokseen ja kysyn häneltä." Sellaista henkilöä oli vaikea löytää, sillä Saul oli aikaisemmin toimittanut maasta pois vainaja- ja tietäjähenkien manaajat Jumalan sanan mukaisesti.

Saulin miehet vastasivat hänelle: "Een-Doorissa on vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki."  

Saul tekeytyi tuntemattomaksi ja meni Een-Dooriin. Nainen pelkäsi ilmiantoa, mutta taipui lopulta. Saul tahtoi tavata kuolleen Samuelin, jolta hän toivoi neuvoa. Raamattu kertoo tapauksen kulusta: "Kuningas sanoi vaimolle: 'Älä pelkää. Mitä sinä näet?' Vaimo vastasi Saulille: 'Näen jumal'olennon nousevan maasta.' Saul kysyi häneltä: 'Minkä näköinen hän on?' Vaimo vastasi: 'Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena.' Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel. Hän kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta."

Näkikö Saul todella Samuelin? Onko meedioilla todellisia voimia jopa kuolleisiin nähden? Tähän kysymykseen ihmiset ovat vastanneet monella tavalla. Toisten mielestä on kysymys vain huijauksesta, toisten taas salaisista ihmisissä piilevistä voimista, jotka saavat aikaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Monet selittävät ilmiöitä henkivaltojen aikaansaamiksi aistimuksiksi. Kaikki ovat oikeassa: on huijareita, ihmisissä piileviä voimia ja todellisia henkivaltoja, jotka käyttävät ihmisiä hyväkseen. Siksi Jumala on ehdottomasti kieltänyt kaiken yliluonnollisen voimankäytön, noituuden ja ennustamisen. Vaikka niiden harjoittajat kuinka sanovat tekevänsä ihmisille hyvää, he sitovat asiakkaansa pimeyden voimiin, joiden avulla he itsekin toimivat, tieten tai tietämättään. On meedioita ja monenlaisia ihmeparantajia, jotka uskottelevat itselleen, että he toimivat Jumalan avulla. Se on kuitenkin mahdotonta, koska juuri Jumala on kieltänyt heidän toimintansa.

Tänä kauhun hetkenä, jolloin Saul uskoi olevansa tekemisissä Samuelin kanssa, hän purki tälle ahdinkonsa: "Minä olen suuressa hädässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettojen kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä."

Vastaus, jonka hän sai, oli viiltävän tyly: "Miksi kysyt minulta, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? – – Herra antaa Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna sinä olet poikinesi minun luonani. Myös Israelin leirin Herra antaa filistealaisten käsiin."

Vastauksessa oli Jumalan karu totuus Saulille. Herra oli poistunut hänestä ja tullut hänen vihamiehekseen. Voitaisiinko kenellekään ihmiselle sanoa mitään sen pahempaa? Saul ei ollut koskaan tullut syntiään katuen Jumalan eteen, jotta olisi saanut anteeksi väheksyvän suhtautumisensa Jumalan sanaan. Jumalan tuomio oli edelleen voimassa, sillä armahdusanomusta ei ollut jätetty. Nyt Saul vielä uhmasi Jumalan kieltoa kääntymällä meedion puoleen. Seuraavana päivänä hän olisi Jumalan edessä.

Ei ole mitään syntiä, jota ihminen ei saisi anteeksi, jos tulee katuen Jumalan eteen. Jeesus on kuollut jokaisen synnin, kaiken meissä olevan syntisyyden, tähden. Jumala on rangaissut häntä meidän sijastamme. Jeesuksen tähden Jumala armahtaa sitä, joka nöyrtyy hänen edessään. Jos joku on ollut tekemisessä okkultisten asioiden kanssa, on niistä sanouduttava kokonaan irti. Kukaan ei voi palvella kahta herraa.

Tie Jumala luo on auki sinullekin.



Elämän päättyminen itsemurhaan


Epätoivoissaan ihmiset saattavat päätyä epätoivoiseen ratkaisuun. He päättävät itse oman elämänsä. Vaikeudet tuntuvat niin suurilta sillä hetkellä, että kuolema näyttää helpommalta kuin elämä.

Kuningas Saul, josta tällä viikolla on puhuttu, koki olevansa elämänsä suurimmassa ahdingossa. Hän oli hylännyt Jumalan, ja hän oli yksin. Hän oli jo käynyt meedionkin luona yrittäen saada apua spiritismistä. Kaikki muuttui kuitenkin yhä pahemmaksi.

Saulilla oli edessään taistelu filistealaisten ylivoimaa vastaan. Hänen sisimpänsä oli täydessä sekasorrossa. Hänellä ei ollut ketään, johon olisi voinut turvautua, ei mitään, mistä hän olisi saanut itseluottamusta ja sisäistä voimaa. Jumala olisi voinut häntä auttaa, niin kuin oli tapahtunut aikaisemmin hänen elämässään. Sen mahdollisuuden hän oli itse sulkenut pois. Herran Henki oli poistunut hänestä, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä, niin kuin Raamattu asian ilmaisee 1.Sam.16:14.

Taistelu alkoi. Raamattu kertoo: "Filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboan vuorella. 2. Filistealaiset pääsivät Saulin ja hänen poikiensa kintereille ja surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. 3. Kun taistelu kiihtyi ankaraksi Saulia vastaan, ja jousimiehet keksivät hänet, hän joutui suureen hätään jousimiesten ahdistaessa. 4. Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: 'Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan.' Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen."

Saul näki ainoaksi ratkaisuksi oman henkensä riistämisen. Se oli hirveä päätös lupaavasti alkaneelle kuninkuudelle. Se oli ratkaisu, jonka moni muu on tehnyt hänen jälkeensä. Mitä siitä on ajateltava?

Ensiksikin itsemurha vaikuttaa aina toisiin, Saulin tapauksessa ensimmäisenä hänen aseenkantajaansa. "5. Kun Saulin aseenkantaja näki, että Saul oli kuollut, hänkin heittäytyi miekkaansa ja kuoli hänen kanssaan."

Itsemurhasta tulee helposti ratkaisumalli muille umpikujasta pääsemiseksi. Yhden teko rohkaisee muita. Kukaan ei ole vastuussa vain itsestään.

Joku kokee tänäkin aamuna olevansa yksin niin kuin Saul. Ethän unohda, että Jumala on ja että hän odottaa sinun kääntyvän hänen puoleensa. Saat tulla sellaisena kuin olet. Hän tuntee ahdinkosi. Hän tulee rinnallesi. Saat avata sydämesi hänelle juuri niin tuskaisena kuin se on. Hän kuulee sinua. Hän on sanonut Psalmissa 50: "15. Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun on kunnioitettava minua."

Sinun ei tarvitse pelätä syyllisyyttäsi. Vaikka se olisi kuinka suuri tahansa. Sielunvihollinen tahtoo viedä sinulta toivon. Hän vakuuttaa, ettei sinulla ole pääsyä syyllisyydestäsi. Mutta sinulla on, Jeesus on jo kärsinyt sinun syntiesi rangaistuksen. Jumalan sydän on täynnä anteeksiantoa sinua kohtaan. Älä pelkää. Hän sanoo: "25. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä muista sinun syntejäsi."

Silloinkin, kun tulee halu kuolla, hän pitää sinusta kiinni, ette tekisi mitään sellaista. Elämänsä päättäminen ei ole mikään ratkaisu. Elämä ei pääty kuolemaan. Se on askel iäisyyteen ja Jumalan eteen. Älä anna tämän vaikean hetken tai elämänvaiheen pimentää sinulta Jumalaa ja sitä iankaikkista elämää, joka on hänessä. Jumala myös tietää, mitä varten hän tahtoo sinun elävän. Kaikella on tarkoituksensa.

Itsemurha jättää myös jälkeen jääville kivun ja syyllisyyden, josta on vaikea selvitä. Jos läheisesi on tehnyt itsemurhan, etsi joku, jolle voit purkaa sydäntäsi niin kauan kuin tarve vaatii. Sinäkin saat jättää syyllisyytesi ja koko elämäsi Jumalan käsiin. Älä käy hänen luonaan vain vierailulla, vaan jatka elämääsi hänen kanssaan.

Emme tiedä, mikä on itsemurhan tehneen iäinen kohtalo. Emme tiedä kenestäkään muustakaan. Emme voi julistaa ketään syylliseksi tai syyttömäksi Jumalan edessä. Yksi on syyllinen, toinen kenties syyntakeeton, kolmas viime hetkellään armahdettu. Jumala yksin tietää kaiken ja tuomitsee jokaisen oikein.

Eräs itsemurhan kiusauksessa oleva perheenäiti kertoi puhelimessa eräästä löydöstään, joka piti häntä kiinni elämässä. Hän sanoi: "Toivo ei ole mielentila. Toivo on Jeesus Kristus. Toivoni on peräisin siitä, mitä tiedän Raamatusta."


Avaimia Raamattuun –ohjelmat Radio Deissä 20.–24.1.2003
http://www.liisijokiranta.fi/avaimiaosio/ohjradiossa_11.htm

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi

jarrut

Viestien lukumäärä : 1178
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa