Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» silloin kun on
Tänään kello 7:49 am kirjoittaja jarrut

» Uskontojen uhrien tuki ry/Vertaistukiryhmät
Tänään kello 6:47 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen / Temmataanko serakunta todellakin pois?
Eilen kello 8:28 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen / Uusi maailmanjärjestys
Eilen kello 8:25 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen /Huonot ihmissuhteet
Eilen kello 8:23 am kirjoittaja jarrut

» Paavo Hiltunen /Lopunajan seurakunta
Eilen kello 8:20 am kirjoittaja jarrut

» Maailmanhallitus horisontissa (A World Government On The Horizon)
Ma Heinä 17, 2017 4:27 pm kirjoittaja arkikalusto

» Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia
Ma Heinä 17, 2017 6:50 am kirjoittaja jarrut

» Jouko Nieminen:Raamattuopetus oppien arvioimisesta ja henkien koettelemisesta
Ma Heinä 17, 2017 6:46 am kirjoittaja jarrut

Heinäkuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Kirouksenkin alta armoon

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Kirouksenkin alta armoon

Viesti  jarrut lähetetty Su Elo 16, 2015 9:47 am




Kirouksenkin alta armoon


Aika ajoin kristityt joutuvat toisten kristittyjen ankaran vihan ja kirouksenkin kohteeksi. Arat sielut voivat tällaisissa tilanteissa ahdistua niin, että tuska ja pelko purkautuvat ulos jopa sairauksina. Vielä ankarammin sielu voi kauhistua jos se kokee, että Jumala yhtyy ihmisten vihaan tai että Jumala kiroaa sielun vaikka ihmiset eivät sitä tekisikään.

Tällaisissa koettelemuksissa on minulle ollut hyvin tärkeä se nainen, josta Matteus kertoo evankeliuminsa 15. luvussa. Emme tiedä naisen nimeä, mutta hänen tapauksessaan hänen kansalaisuutensa onkin oleellisempaa kuin nimi.

Toisin kuin useimmat muut Jeesuksen kohtaamat naiset ja miehet tämä kyseinen nainen oli kanaanilainen. Tällä on erityinen merkitys. Kanaanilaisena nainen kuului niiden kanaanilaisten jälkeläisiin, jotka olivat asuneet Palestiinassa jo ennen israelilaisia. Kansakunnan nimen mukaisesti Palestiinaa kutsuttiin silloin Kanaanin maaksi.

1. Moos 9. luvussa kerrotaan, että kanaanilaisten kantaisä oli tehnyt synnin, jonka tähden kaikki hänen lapsensa ja tulevat sukupolvet kirottiin. Kirouksen luonne ilmenee myöhemmin mm. siinä, että kun israelilaiset tulivat Joosuan johdolla Jordanin yli näiden kanaanilaisten maahan, Jumala käski israelilaisia tuhoamaan ja hävittämään kanaanilaiset, 5 Moos 7.

Kirous merkitsi kuolemaa. Israelilaiset eivät Kanaaniin tullessaan kuitenkaan hävittäneet kaikkia kanaanilaisia. Siksi tästä Jumalan kiroamasta ja tuomitsemasta kansasta jäi eloon ihmisiä, joiden jälkeläisiin Matteuksen kuvaama kanaanilainen nainenkin kuului. Kanaanilaisia oli siis Palestiinassa vielä Jeesuksenkin aikana, mutta he elivät siellä juutalaisten syvästi halveksimina, kirottuina ihmisinä, joille ei myötätuntoa eikä sääliä löytynyt.

Kanaanilainen nainen tiesi, minkälainen hänen kansansa menneisyys oli. Hän tiesi, että Jumalan tuomio lepäsi hänen ja hänen kansansa yllä. Kirous jatkui ja me tiedämme, että se oli eksyttänyt kanaanilaiset pakanallisiin tapoihin, joista yksi järkyttävimmistä oli lasten uhraaminen riivaajille.

Sitä sen sijaan emme tiedä, oliko kanaanilaisen naisen tytärkin riivaajille uhrattu lapsi, vai oliko hän elämänsä aikana jo nähnyt liikaa pakanallisia lapsiuhrimenoja ja niiden takia tullut itsekin riivatuksi? Äidin hätä oli joka tapauksessa sanoinkuvaamattoman suuri. Hän ei voinut mitään sille, että hän oli syntynyt kansakuntaan, joka oli kirottu. Hän ei voinut menneisyydelle mitään - eikä hän voinut kiroukselle mitään. Hän saattoi vain katsoa, miten kirous jatkui hänenkin perheessään, hänen omassa lapsessaan.

Kanaanilaisen naisen elämäntilanne oli aivan lohduton. Juutalaiset halveksivat häntä kuten muita kanaanilaisia, Jumala oli kironnut hänen kansansa ikuisiksi ajoiksi ja näissä olosuhteissa hän kärsi itsekin lapsensa kanssa.

Siihen tuskaan hän olisi varmaan jäänytkin tyttärensä kanssa ellei hän olisi kuullut Jeesuksesta ja evankeliumista, joka katkoo kaikkien kirousten rautaketjut ja päästää ihmiset heidän ja heidän esivanhempiensa syntiveloista.

Vaikka nainen kuului kirottuun kansaan, vaikka Jumalan tuomiot lepäsivät kanaanilaisten yllä, vaikka kanaanilaiset olisi pitänyt hävittää jo Joosuan aikana, vaikka he palvelivat epäjumalia ja riivaajia, nainen tuli Jumalan Pojan luo saadakseen apua. Näin tekee vain usko. Se kurottautuu kirouksen alta, kuolemantuomion alta, synnin, syyllisyyden, epäjumalanpalveluksen ja riivaajien työn alta kohti pyhää Jumalaa. Se ei anna Jumalan lain, Jumalan tuomion, ei synnin suuruuden eikä demonisten henkien vimman estää itseään lähestymästä Jumalan Poikaa, Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin.

Naisen usko näkyy myös siinä, ettei hän luopunut toivosta, vaikka Jeesus vaikeni niin kuin juutalaisen sopi tehdä. Nainen pyysi apua senkin jälkeen, kun Jeesus oli opastanut opetuslapsiaan sanomalla: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Tämä viimeistään olisi murskannut kenen tahansa omatekoisen toivon ja uskon. Nainen kuuli Jeesuksenkin suusta, että hän kuului väärään kansaan. Jumala ei ollut tarkoittanut Jeesusta muita kuin juutalaisia varten. Mikä pettymys!

"Silti nainen tuli lähemmäksi", kertoo Matteus. Hän ei näytä antaneen minkään estää itseään uskomasta, että Jeesus auttaa. Kuuli hän mitä tahansa, muisti hän mitä tahansa, hän siirsi sen syrjään ja tuli lähemmäksi Jeesusta. Sellainen on usko, jonka Jumala antaa.

Kun Jeesus lopulta kutsui naisen tytärtä koiranpenikaksi (mikä tietysti merkitsi, että nainen oli itse koira!), voisi ajatella, että Jumalankin antama usko olisi alkanut horjua. Mutta ei, uskossa nainen sanoi Herralle: "Mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia."

Tämä on tuomitun ja kirotun ja hylätyn ihmisen usko: "Mutta saavathan koiratkin syödä..." Yli Jumalan kirouksen, yli Jumalan kuolemantuomion, yli Jeesuksen vaikenemisen ja yli Jeesuksen hylkäyksen tämä nainen - saamallaan uskolla - kurottautui Jeesuksen luo. Ja hän kuuli evankeliumin, ilosanoman: "Suuri on sinun uskosi."

Lars Stenbäck on runossaan "Silmäisi eteen Jeesus" kiteyttänyt tämänkaltaisen uskon olemuksen. Runo on virsikirjassamme virsi 288. Sen neljäs säkeistö kuuluu:

Silmiisi katson, Jeesus,
jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.

Mikään ei ole suurempaa kuin Jumalan rakkaus ja sen hedelmä: armon evankeliumi. Mikään ei saa Jumalan armoa perääntymään tai taipumaan. Armo kykenee kaatamaan kaikki Jumalan ja Perkeleen esteet. Evankeliumi on Jumalan suurin voima. Siihen toivonsa laittava ei joudu hukkaan.

- Per-Olof Malk


_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1282
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Mitä kirouksia

Viesti  jarrut lähetetty Su Elo 16, 2015 9:55 am

Mitä synnin kirouksia suvuissamme mahtaakaan olla.
Päihteet ja huumeet, rikollisuus, viha,
huoruus murhat, ahneus
monet salaopit myöskin ja paljon muuta.

Jeesus katkaisee kiroustenkin kahleet
sukujen synnit ja veren viat.

Joku voi olla uskosta luopunut,
ja joutunut synnin vankilaan.
Jeesus kutsuu luokseen takaisin.
Armahdusta tarjoten.


_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi
avatar
jarrut

Viestien lukumäärä : 1282
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa