Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» Olavi Peltola /Juudaksen kirje
Eilen kello 9:27 am kirjoittaja arkikalusto

» Juudaan kirje
Eilen kello 8:57 am kirjoittaja arkikalusto

» Turkka Aaltonen /Kristuksen näköinen mies
Eilen kello 8:34 am kirjoittaja arkikalusto

» Epävarmuusrutto on hylättävä
To Loka 19, 2017 10:19 am kirjoittaja jarrut

» Aikamme Ahdistukset Suomessa
To Loka 19, 2017 9:24 am kirjoittaja jarrut

» Tapio Puolimatka: Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi kouluopetusta
To Loka 19, 2017 8:45 am kirjoittaja jarrut

» Turkka Aaltonen// Kristityn näköinen mies//Kristityn vai Kristuksen kasvu
Ke Loka 18, 2017 6:54 am kirjoittaja arkikalusto

»  Niilo Tuomenoksa: Kristusta kohti
Ma Loka 16, 2017 2:39 pm kirjoittaja arkikalusto

» Kaiken keskellä Jumala
Ma Loka 16, 2017 12:38 pm kirjoittaja arkikalusto

Lokakuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Uskon pilkkaaminen ei ole uskontokritiikkiä

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Uskon pilkkaaminen ei ole uskontokritiikkiä

Viesti  arkikalusto lähetetty To Syys 24, 2015 11:41 am

Uskon pilkkaaminen ei ole uskontokritiikkiä
Anki Heikkinen

   Antiteismi Ateismi Uskonto

183 kommenttia
kannattaa lukea kmmentitkin...../arkikaluston lisäys/



Ateismi ja antiteismi ovat nyt muotia, hyväksyttyjä aatteita. Uskontoa kritisoivat kirjoitukset saavat tykkäyksiä ja kannatusta.

Eikä siinä mitään. Uskontojen kritisoiminen on usein tarpeen. On tärkeää puuttua uskontojen aiheuttamiin/ylläpitämiin epäkohtiin, kuten lasten ympärileikkaamiseen tai homojen huonompaan asemaan.

Mutta siinä vaiheessa, kun uskontojen kritiikki kääntyy uskon ja uskovaisten pilkkaamiseen, minulta loppuu paitsi ymmärrys myös hermot. Jotkut uskontojen vastustajat ovat saaneet päähänsä, että ihmisten uskon ja uskonnollisten tuntemusten mollaaminen on jotenkin älyllistä ja oikein. Sain itse maistaa tätä lajia Marko Grönroosin taholta kirjoittaessani uskostani yliluonnolliseen Tuukka Kurun blogissa pari viikkoa sitten (lihavoidut lauseet ovat siis minun kirjoittamiani).

"Sinällään kaikille on OK, että esimerkiksi lapset uskovat satuihin, koska tiedämme että he joskus kasvavat niistä ulos, sitten kun heidän pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen elämään.

Tulee valitettavaksi, jos jotkut jäävät tai peräti taantuvat tasolle, jossa satumaailmassa elämisen tuoman mielihyvän tarve ylittää todellisuuden arvostamisen."

   "«Nykyään koen ateismin varsin kovana ja toisinaan myös aggressiivisena. Ehkä myös ennen kaikkea ylimielisenä.»

Siltä se voi tuntua sitten kun haluaisi kovasti uskoa niihin menninkäisiin, mutta joku ilonpilaaja sanoo etteivät ne nyt ihan aikuisten oikeasti ole totta. Ajattele nyt mitä lastenkutsuillakin sellaisesta seuraisi, kamalasti itkua. Moisista kertova olisi varmasti tosi kova paha setä. Ja ylimielinen, viisaus tulee lasten suusta.

   «Tieteellisyyden ja ateismin korostaminen on ainakin osaltaan aiheuttanut ihmisen hengellisen puolen väheksymistä ja ihmisten yliluonnollisten kokemusten vähättelyä.»

Toden totta, järjen käytön korostaminen myös aiheuttaa järjettömyyden väheksymistä ja kokemusten perusteettomien tulkintojen vähättelyä. On se aivan järkyttävää."

Tällainen vittuileva lähestymistapa ei mitenkään erityisesti ylennä ainakaan minun mieltäni eikä viritä rakentavan keskustelun taajuudelle. Sama kuin saisi käännyttäjäuskovaisten isosta kirjasta päähänsä, noin kuvaannollisesti siis. Kannat ovat näillä vastapuolilla päinvastaiset, mutta pohja-ajatus sama: "Minä olen oikeassa ja kaikki toista mieltä olevat väärässä." En erityisesti osaa enkä tahdo kunnioittaa ihmisiä, jotka niputtavat kaikki yliluonnolliseen uskovat samaksi homogeeniseksi ryhmäksi ja päälle vielä väittävät kaikkien yliluonnolliseen uskovien olevan lapsen tasolla ja typeriä. Koetin parhaani mukaan selvittää omaa uskoani, joka on sisäinen tunne, oma todellisuuden tasonsa mieleni maailmassa eikä mikään tiedemiehen mittarilla mitattava suure. Turha varmaan mainitakaan, ettei minun kantaani edes haluttu ymmärtää.

Pari päivää sitten Pekka Pylkkönen katsoi oikeudekseen solvata hieman epäsuorasti Anssi Joutsenlahtea (ja ohessa muita uskonnollisia/uskovaisia poliittisia päättäjiä) tämän omassa blogissa:

"Hävettää elää maassa, jossa todellisuudentajunsa menettäneet henkilöt voivat päästä parlamenttiin palvomaan juutalaiszombieta."

Oikeasti, mistä lähtien ihmisten hengellisyyden ilkkuminen on ollut jollain lailla älykästä? Yleensä muiden haukkujia itseään on tavattu pitää typerinä ja ennen kaikkea käytöstapoja vailla olevina. Syystä tahi toisesta uskovien pilkkaajat saavat komppaajia.

Jatkakaa vaan samaan malliin, siihen teillä kai sananvapauden nimissä on oikeus. Mutta älkää tulko ainakaan minulle mussuttamaan rationaalisuudestanne ja älykkyydestänne. Olette yhtä lailla uskomustenne ja mielipiteidenne vankeja siinä missä fanaattiset uskovaisetkin. Toistatte kaikki tuputtajauskovaisten tyhmyydet. Pienen vinkkinä: oman kannan tuputtaminen ja erimielisten tölviminen eivät ole parhaimpia keinoja edistää omaa asiaansa.


http://almafiina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/156805-uskon-pilkkaaminen-ei-ole-uskontokritiikki%C3%A4

arkikalusto

Viestien lukumäärä : 528
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa