Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
Tammikuu 2017
MaTiKeToPeLaSu
      1
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
3031     

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Evankeliumi ympäröi surussakin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Evankeliumi ympäröi surussakin

Viesti  jarrut lähetetty Ma Marras 02, 2015 8:35 am



Evankeliumi ympäröi surussakin

On olemassa sanoma, jonka toivon säilyvän maailmassa viimeiselle tuomiolle asti. Mutta toisinaan pelkään, että tuo sanoma katoaa ennen sitä. Silloin joudun lähelle epätoivoa.

Tuo sanoma on Jumalan ihmiskunnalle antama ilmoitus omasta luonteestaan. Pysähdyin miettimään sitä taas, kun luin kertomuksen tuntemattomasta naisesta ja hänen kuolleesta pojastaan Nainin kaupungissa, Luuk. 7:11 17.

Kertomuksessa Jumalan olemus ja luonne on kuvattu hyvin sielunhoidollisella tavalla. Nainen, josta Luukas kirjoittaa, oli leski, Tämä pieni sana ”leski” kertoo paljon. Tällä ihmisellä oli elämässään ollut ainakin kaksi suurta taakkaa. Jossakin vaiheessa nainen oli kulkenut samaa tietä kaupungista ulos kuolleen miehensä paarien jäljessä. Siinä tuolla naisella oli onnettomuutta jo kylliksi. Sen ajan yhteiskunta teki leskien surusta elämän mittaisen onnettomuuden, sillä naisten toimeentulosta huolehtivat heidän puolisonsa ja poikansa. Miehensä kuoleman jälkeen nainen oli taloudellisesti ”puilla paljailla”, mikäli lapset olivat pieniä. Hänen poikansa oli kuitenkin ollut hänen toivonsa ja jos poika oli ehtinyt hiukan kasvaa, hän oli jo saattanut alkaa huolehtia äidistään.

Emme tiedä tarkkaan, mikä kohtalo tässä on takana. Mutta nyt kun poikakin oli kuollut, nainen oli todella onnettomassa tilanteessa. Häntä oli kohdannut toinen luopuminen rakkaasta, uusi syvä suru, uusi kova isku ikään kuin yksi vaikeus ei olisi riittänyt. Näin toisinaan käy: Surut tulevat kuin nipuissa, murheet seuraavat joskus toisiaan lyhyessä ajassa.

Tuskin leski siinä paarien ääressä kuitenkaan ajatteli, kuinka hän jatkossa selviäisi, sillä suru sumensi nyt ajatukset. Luther toteaa tämän lesken kohtaloon viitaten: ”Aika ajoin Jumala antaa ihmisen joutua tuskaan ja hätään, kipuihin ja murheisiin. Maailma näyttää silloin siltä kuin Jumalaa ei olisikaan. Joku tulee sokeaksi, toinen halvautuu, kolmas kuolee.”

Kun Luukas kuvaa tämän murheellisen naisen ja Jeesuksen ja kohtaamista Nainin kaupungin portilla, hän kiinnittää huomiota kahteen asiaan. Ensinnäkin Luukas sanoo, että Jeesuksen kävi naista sääliksi.

Mitä tämä kertookaan meidän Vapahtajastamme ja meidän Jumalastamme! Jumalan Pojalla on tällainen luonne. Ja Pojan taivaallisella Isällä on tällainen luonne. Sääli osoittaa, että Jumala ymmärtää ihmisten tunne-elämän, hän ymmärtää heidän surunsa ja kuormiensa aiheuttaman painon. Kun Jumala näkee ihmisissä sairautta, pelkoa, tuskaa, ahdistusta, huolta, yksinäisyyttä, neuvottomuutta, kuoleman läheisyyttä, hän eläytyy kärsijäin osaan ja hän tuntee tuskaa kuormankantajien kanssa. Siksi jokaisella kaikkein yksinäisimmälläkin itkijällä on kumppani, joka ymmärtää, säälii ja liikuttuu. Et ole yksin. On olemassa Jumala, jolla on tunteet.

Toinen asia, jonka Luukas mainitsee Jeesuksesta, on Herran sana naiselle. ”Älä itke”, sanoi Jeesus. On ajateltavissa, että voipunut nainen värisi murheesta ja itki niin, että koko hänen ruumiissaan koski. Tämä ei liene myöskään leskeä kovin lohduttanut. Nainen tuskin pystyi edes hillitsemään itkua. Mutta hän kuitenkin pysähtyi ja näki Jeesuksen.

Se riitti. Nyt hän oli Jumalansa ja Vapahtajansa hoidossa. Nainen vain seisoi ja katseli, kun Jeesus astui pojan paarien viereen ja kosketti niitä. Kantajatkin pysähtyivät. Sitten Jeesus käytti evankeliuminsa lohdutuksen voimaa ja kutsui kuolleen pojan elämään: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!”

Luther sanoi aikanaan, että kun Jeesus teki tämäntapaisia näkyviä voimatekoja, hän antoi ihmisille havainto opetusta siitä, mitä hän teki ja tekee näkymättömällä tavalla ihmisten sisimmässä. ”Niinpä tässä ulkonainen kuolema kuvaa sielujen hengellistä kuolemaa”, totesi Luther. ”Tämän lesken kohtalossa näemme, millainen Jumala on...”

Luther jatkaa: ”Kuolema, joka minua ympäröi, on kuin tulen kipinäinen, mutta Jumalan elämä, joka minua ympäröi, on kuin suuri meri... Lesken ainoa poika oli kuollut, mutta hän oli vainaja keskellä elämää, sillä Jumala hoivasi häntä sylissään ja aikoi herättää hänet. Käsillä oli kuoleman kipinäinen, joka piiritti poikaa hiukkasen. Ihmiset näkivät kuoleman. Mutta kun Jeesus herätti pojan kuolemasta, kaikille tuli näkyviin se, mikä koko ajan oli ollut olemassa, vaikkakin salassa.”

”Näin meidän pitää oppia tuntemaan, minkälainen Jumala on. Hän on sellainen, joka on ympärillämme kaikkein suurimmissakin vaaroissa. Jos joku on köyhä, synnin pauloissa, kuoleman kourissa, murheen ja muun ahdistuksen vallassa, muistakoon hän, että se kaikki on ohimenevää, pelkkä kipinäinen, sillä Jumala, joka on kuin suuri meri, piirittää köyhää, syntistä, kuolevaa ja ahdistunutta pelkällä rikkaudella, vanhurskaudella, elämällä ja ilolla.”

Tämän sanoman toivoisin säilyvän maailmassa Jeesuksen tuloon saakka. Sillä ilman tätä evankeliumin opetusta, ilman synnin peittävää Jumalan armoa, ilman kuolemaa voittavaa Herran sanaa tämä maailma eksyy ja kadottaa toivon.

Jaksathan sinä tänään uskoa, että Jumala on ja että hän ymmärtää ja säälii ja armahtaa ja ympäröi sinua niin kuin isä, joka pitää lastaan sylissään.

Per olof Malk

_________________
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi,
ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Matteuksen evankeliumi

jarrut

Viestien lukumäärä : 1138
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa