Pekka Heiskanen: Ilosanoma sille, joka ei parantunut

Ilosanoma sille, joka ei parantunut
saarna Hengellisillä syventymispäivillä
Johanneksen kirkossa 310897

I Mennään Betesdalle

Voi aavistaa sen selviytymistaistelun, jota käydään Betesdalla, toivon ja epätoivon rajalla. Odotusta...odotusta. Päivittäisiä sairaskertomuksia; katkeruuden ja vihan purkauksia; tummia tunteita, kuolemaa. Joku parantuminen kuin lottovoittona - sillä suuressa joukossa aina joku paranee ja joku sairastuu. Niin lisääntyy parantavan lammikon maine ja sairaitten pyrky veteen. Uskonnollisella uskolla, pakanallisesti, aletaan uskoa lammikkoon - kunpa vain ehtisi ennen muita. Toivon nousua ja herpaantumista; vahvojen oikeutta. Vuosien runnova, turruttava kierto. Niin menee vuosi ¾ ei vielä tänä vuonna. Kuluu vuosikymmen; kuin lähtötelineissä yhteen tavoitteeseen, yhteen suuntaan...parantavaan veteen - "ei tänäkään aikana". Toinen vuosikymmen - "monen miehen ikä" - toivo alkaa hiipua. Kolmekymmentä vuotta - "tänne siis minäkin kuolen".

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta - kolmekymmentäkahdeksan vuotta äärimmäisen rajatussa maailmassa: vain viisi pylväskäytävää ja kaksi kaksoislammikkoa vesineen. Kiveä ja pölyä ja vettä ja vähän, hyvin vähän tavoitteita elämälle. Tätä rajattua todellisuutta hallitsee kysymys sairaudesta ja terveydestä. Kun toive paremmasta turhentuu, erämaa pysyi erämaana, moni kääntyi sisäänpäin.
(Kunpa heidän runojaan olisi säilynyt)

Niin olemme siinä nyt- hetkessä, josta evankeliumi kertoo. Kohtaamme ihmisen, jonka sairaus ja vuodet ovat riuduttaneet. Aina uudelleen äärimmilleen pingottunut odotus ja herpaantuminen ovat kuluttaneet elävältä kuolleeksi, värittömäksi yksilöksi ilman uskoa ja toivoa. Hän on kuin haalea kalkkeerikopio ihmisestä, ääriviivat juuri ja juuri näkyvät. Kun merkillinen mies, Jeesus kohtaa hänet ja kysyy: "Tahdotko tulla terveeksi?" hän ei osaa eikä jaksa edes tahtoa, vaan vastaa valittamalla: "Herra, minulla ei ole ketään..."

Mutta mies saa kohdata persoonan, joka ei kysy hänen uskoansa tai toivoansa tai kykyänsä haluta. Eikä Hän katso ihmisen kykenevyyteen tai kelvollisuuteen. Hän on itse Elämä ja tulee kenestäkään riippumatta tai keneltäkään kysymättä, ja kertakaikkiaan kytkee itsensä ja rakkautensa ja anteeksiantamuksensa elävältä kuolleeseen. Hän käskee kuollutta - ja katso tämä virkoaa eloon, ottaa vuoteensa ja kävelee. Mies on tavallaan hävittyjen taisteluitten, pettymysten, hylkäämisten irralliseksi tekemä, itsenäistämä, inhimisten tasolla kipeän suvereeniksi tullut. Hän kohtaa kuitenkin vielä itsenäisemmän, suvereenimman; jonka ei tarvitse kysyä keneltäkään tai kenestäkään mitään. Joka ei ole mahdollisuuksissaan tai haluamisessaan tai aloitteissaan riippuvainen ihmisestä. Hän on Jumala ja ihminen. Hän herättää kuolleet. Ei Hänelle voi kelvata minkään oman varassa. Hänen edessään voi vain maata ja sanoa: "Ei minulla ole ketään".

Jeesus sanoo: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tottelee. Jeesus, miksi annat lottovoiton vain yhdelle ihmiselle; vieläpä sellaiselle, joka ei uskonut Sinuun ?

II Tämän päivän Betesdat sairaineen

Suuri joukko sairaita; sokeita, rampoja ja halvaantuneita jäi edelleen makaamaan Betesdalle; useimmat kuolemaansa asti. Tulivat noutajat ja veivät hautaan sen, mitä ihmisestä oli jäljellä. Loppuihan viimein kärsimys; mutta maailman sairashuoneessa riitti sairautta ja kärsimystä. On riittänyt edelleen. Sairaus ja kuolema korjaa lopulta varman saaliinsa - sinut ja minut

Uskon, että Jeesus paransi ja parantaa tänäkin päivänä sairaita. Mutta joskus pappina sairasvuoteiden äärellä olen kysynyt, miksi Ut:ssa on niin paljon parantamiskertomuksia. Sillä miten saarnaan parantamiskertomuksesta kuolemansairaalle? Käskenkö Jeesuksen tavoin: "Nouse, ota vuoteesi ja käy". Tiedän, että tällaisiakin käskyttäjiä liikkuu - valitettavasti - vieläpä Jeesuksen nimessä. Hengellisten puoskareitten jälkeen jää aina vana katteettomiin lupauksiin sidottuja lähimmäisiä; ihmeuskolla ihmisiin ja heidän lahjoihinsa uskovia; rahastettuja - vaan ei rakastettuja; pettyneitä; vaatimalla tai kaatamalla ohitettuja; masentuneita. Mikä pahinta, on niitäkin, jotka ajautuvat itsetuhoon. On tultu tilanteeseen, jossa ihmiseltä on riistetty toivo. Toivon Jumalan nimessä, sielullisen uskon voimalla, voidaan riistää ihmiseltä toivo.

Ja kuin viimeisenä avunhuutona Jumalalle, nyrkin puintina ylöspäin, koko elämän painoisena kysymyksenä ihminen ilman toivoa hyppää siihen kuiluun, josta ei ole paluuta. Mitä Jumala vastaa ihmisen viimeiseen, epätoivoiseen huutoon? Jumala tietää, mitä vastaa.

Sellainen on liian monen viimeinen huuto Jumalalle, mutta myöskin ihmisille - meille. Ja tärkeämpää kuin penätä Jumalan vastausta, on kuulla lähimmäisemme huuto kuilusta itsellemme - huuto ja kysymys. On niitä, jotka ovat tehneet ratkaisun luopua, torjua lopullisesti maailma, joka on torjunut ihmisen. Mitä me vastaamme ihmisen huutoon? Kohtaammeko rakkauden kautta vaikuttavalla uskolla vai torjummeko uskonnolla?

Meillä on kullakin oma taustamme, lähtökohtamme lukea Raamattua. Jokaisella on esiymmärryksensä, millä tarttua kiinni Sanaan. Ennakkokäsitykseni sävyttävät tekstiä omiin asenteisiini ja käsityksiini. Toisella tavalla evankeliumin parantumiskertomusta lukee se, joka tykkää parantamiskokouksissa katsella ihmisten hupaisia hupsahteluja nurin; toisin se, joka joutuu näkemään kuinka joltakin lähimmäiseltä koko ihmisyys hupsahtaa. Joka on nähnyt tämän, on kiinnostunut vain nousemisista.

III Betesdan evankeliumi

Miten saarnataan Betesdan evankeliumia? Parantuminen ei ollut evankeliumia niille, jotka jäivät edelleen makaamaan sairaina; eikä ole pohjimmiltaan meillekään. Pelkästään ajallisena lääketieteellisenä tapahtumana Jeesuksen parantamistoiminta epäonnistui, koska kukaan Hänen parantamistaan ei saanut lopullista terveyttä - kaikki kuolivat. "Leikkaus onnistui - potilaat kuolivat".

Julistaisinko ihmisen muuttumista. Betesdan miehen kohdattua Jeesuksen, häneen tuli kieltämättä yhtäkkiä väriä ja särmää ja säpinää. Hän löytää ihmisyytensä ja arvonsa. Nuo kaikki kärsimyksen vuodet eivät siiinäkään mielessä olleet menneet hukkaan. Herralla oli käyttöä koko sille 38-vuoden helvetille, joka oli sallittu miehelle. Ahjosta tuli ulos ihminen, joka pystyi nousemaan kansansa arvostetuimpien nokkamiesten hengellistä sokeutta ja ylpeyttä vastaan. Ja Hän löysi lopulta uskon Jeesukseen. Ei siitäkään ole ilosanomaksi, vaikka esimerkki ja muutos ihmisessä voi rohkaista monia.

Ilosanoma silloin ja nyt on Hänen persoonassaan, sanoissaan, ja pelastusteoissaan, joka teki ihmeensä Betesdalla. On sanottu, että parantamiskertomusten tehtävä Ut:ssa on todistaa oikeaksi Jeesuksen sanat ja havainnollistaa niitä - lisäisin vielä: valaista Jeesuksen persoonaa, sitä kuka Hän on (näin on erityisesti Johanneksen evankeliumissa). Mitä tapahtuu parantuneen kehossa Joh 5 osoittaa ja kuvaa sitä, mitä tapahtuu hänen sielunsa syvyydessä. Jeesuksen sanat parantuneelle osoittavat tämän saaneen kohtaamisessa synnit anteeksi: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".

Ihmeenomaisten parantumisten tarkoitus oli pohjimmaltaan teologinen, jumalasuhdetta koskeva, ei lääketieteellinen. On sanottu, että Jeesuksen ja alkuseurakunnan aikana parantuneiden lukumäärä väheni pikkuhiljaa, kun opittiin niiden olennainen sanoma. Betesdallakin monien joukosta valittiin yksi havainnollistamaan Jumalan ilosanomaa Jeesuksessa. Tekstiimme liittyen Kristus itse saarnaa sen evankeliumin, jota miehen parantuminen havainnollistaa - 5,19-21. 24-28.

("Niinpä tänä päivänä ei tulisi odottaa ihmeparantumista pelkästään sen vuoksi, että se olisi lääketieteelliseltä kannalta suotavaa", sanoo eräs raamatuntutkija, mutta kylläkin siellä, missä Jumala tahtoo vahvistaa ja havainnollistaa sanansa tätä kautta ja osoittaa lähettiläänsä valtakirjan; varsinkin milloin tämä vakuutus ei ole tarjolla Raamatun sanalla. Tällainen tilanne on erityisesti lähetyskentillä, missä ei ole aina tarjolla kirjoitettua Jumalan sanaa. Jos jossakin tuntuisi todennäköiseltä ja tarpeelliselta Jumalan valtakunnan kannalta ihmeparantumiset, niin juuri tällaisessa ympäristössä.)

Halutessaan Jeesus olisi voinut ja voisi parantaa kaiken raihnauden, poistaa kärsimyksen. Mutta Hän ei tahtonut eikä tahdo - että me viettäisimme iankaikkisuutemme maan päällä. Jokaisen syntisen on nöyrryttävä kuolemaan; uskovan ja ei-uskovan syntisen. On nöyrryttävä odottamaan lopullista ratkaisua, viimeistä päivää, kaiken uudeksi luomista. Yksi puoli Jeesuksen ihmetekoa on siinä , että se ennakoi tätä päivää. Ja se on kutsuna jokaiselle, sairaalle ja terveelle, tämän päivän odotukseen uskossa Häneen. Jeesus antoi Betesdalla pikavoiton yhdelle, että voisi kutsua kaikki muita omistamaan jättipottia taivaassa.

Mutta me itsekeskeiset länsimaiset ihmiset ja kristitythän olemme oppineet hemmottelemaan itseämme ja haluamme kaiken; myöskin taivaan maan päälle, täydellisen terveyden. Emme me halua kuolla - ja se voi olla viisauttakin, sillä olemmeko me valmiit kuolemaan. Tahdomme pitkän elämän ja lyhyen kuoleman. Terveyden epäjumala runtelee röyhtäilevää länsimaista ihmisyyttä ja kristillisyyttä menestysteologian, henkiparantajien ja kaikenkarvaisten muiden paratajien sekä sielullisten uskovien kautta. Menetetään iankaikkisuusnäköala, katoavat taivas ja helvetti. Ja kun nuo pahan hengen lähettiläät ovat riistäneet uskon ja toivon - kiinnittäneet sydämet pelkästään tämänpuoleiseen ¾ onkin helvetin kita valmiina odottamaan uskonnollisia ihmisiä. Heille Jeesuksen veri ei merkinnyt syntienanteeksiantamusta, vaan halpaa terveysvoidetta itsekkään minän ehostamiseen ajassa sekä potkua menestykseen maan päällä.

(Erityisesti kaikenlaiset parantajat ovat onnistuneet tekemään kirkostamme Betedan, jossa ihmiset ryntäilevät terveystavoittelun riivaamina ihmiseltä toiselle ja paikasta toiseen. Pakanallisen uskon kaventamana koko Jumalan luoma avara elämä rajautuu sairauden ja terveyden ahtaaksi kentäksi. On pyrkyä vain yhteen suuntaan. Etkös ole väsynyt jo juoksemaan ilmiöstä toiseen? Etkö olisi jo valmis sanomaan ihmisten avusta: "Minulla ei ole ketään?" Mutta saat sanoa sen Jeesukselle.)

Herää ystävä sinä tuosta unesta. Lähde Jeesuksen ristin kantamisen yksinkertaiselle ja karulle tielle. Hylkää epäjumalat. Anna kiinnittää sydämesi syntienanteeksiantamuksella Jeesukseen, ja Hänen uskollisen rakkautensa siteillä taivaallisiin.

Vierelläsi seisoo Jumala ja ihminen, Jeesus. Hänelle et voi kelvata minkään oman varassa. Hänen edessään voit vain maata ja sanoa: "Minulla ei ole ketään".

Niin Jeesus sitten tekee sinussa työnsä, tekee mitä haluaa. Parantaa tai ei paranna - on painavampiakin asioita. Parantuminen ei ole pelastuminen. Pelastus on saada synnit anteeksi, ei vain kerran, vaan jatkuvasti.

Pääasia, että saat sairastaa Jeesukselle, etkä tarvitse vilkuilla minnekään muualle. Älä tahdo, älä ponnistele, älä purista itsestäsi kertakaikkiaan mitään. Hänessä, Jeesuksessa on elämä, johon sinut nyt liitetään; armo, joka annetaan lahjaksi; usko, joka tulee ulkopuolelta sinuun - Pyhän Hengen lahjana sanassa.

Ota synninpäästön lahja vastaan: Usko Herran Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi nyt. Olet koplattu Golgatalle, Jeesuksen rangaistuskärsimykseen sinun syntiesi tähden. Älä anna minkään estää haukkaamasta tätä samaa matkamiehen evästä ehtoollispöydässä. Viimeisenä päivänä Hän sanoo sinulle: "Nouse!"
Niin saat elää.

Pekka Heiskanen

'http://www.ihmiseksi.com/_vanhat/tekstit/ilo.htm