Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


UjaR -sivustolta

Siirry alas

UjaR -sivustolta Empty UjaR -sivustolta

Viesti kirjoittaja Stiina Su Heinä 14, 2019 9:59 am

Pidin erityisesti näistä Ooperin ja Veli T:n keskustelusta Uskojarukous -palstalla. Todellisena asioiden ymmärryksenä tänä päivänä näitä pidän. Evankeliumin tulee aina olla päällimmäisenä erimielisyyksien ilmentyessä laissa.
Naisten Jumalalta tarkoitettu alamaisuus ei ole varmaa. Todennäköisesti nainen luotiin miehelle "vastakappaleeksi". Ei luotu välttämättä "avuksi/apulaiseksi". Molemmat sukupuolet lankesivat yhtälailla, vaikka Eeva ensin. Ilman molempia sukupuolia, joita todellakin on vain kaksi (muut ovat tähän maailmaan kuuluvia, maailman epätäydellisyydestä, synnistä johtuvia vikoja ja kärsimyksiä).
Vaikka kuinka synnillisesti hehkutetaan samansukupuolisuus ei tietenkään toimi eikä sukupuolen vaihdos auta, vaikka kuinka todistettaisiin. Lääketiede/kirurgia ei ole pystynyt (eikä tulee pystymään). Ainoastaan on perusteltua leikellä, jos (harvinaista) on molemmat sukupuolet samassa kropassa ja molempia ei vahingoiteta. (Kyllä täytyy olla häiriintynyt ihminen, joka kärsii sellaiset leikkaukset pelkässä uskossa, että voisi muka olla sen jälkeen todellinen mies tai nainen. Entistä kummajaisempi vain on jne.

_
Ooperi
Miksi alamaisuus tarkoittaisi, että mies tekisi päätöksiä vaimon puolesta? Jos mietitään vaikka töissä esimiehen ja alaisen suhdetta, ei normaalisti tietääkseni esimies tee alaisten puolesta juurikaan päätöksiä. Omassa työssäni esimies kerran vuodessa käy kanssani läpi mitä minun pitää tehdä työssäni eli käytännössä jaamme kurssit koska olen opettaja. Sen lisäksi esimies merkitsee wilmaan ketkä ovat oppilaitani. Tämä on esimiehen antama ohjeistus minulle. Työskentelen esimiehen alaisuudessa, mutta hän ei hallitse minun alaani, eikä tiedä, mitä minun kuuluu kursseillani tehdä, joten minä kannan niiden sisällöistä vastuun. Jos joku joskus menisi pieleen, esimies varmasti joutuisi selvittämään tilannetta, mutta normaalissa arjessa minä teen itse päätökset siitä, minkälaista työni on.

Minä koen, että avioliitossakin on luonnollista ottaa kunkin ihmisen vahvuudet huomioon ja jakaa työt. Perheen pää isä voi aivan hyvin olla koti-isä ja nainen uraa tekevä ihminen, sillä ei ole yhtään mitään tekemistä Raamatun opetuksen kanssa.

Mutta jos ajattelemme heteroparisuhdetta ihan biologisesti, eloonjäämisen kannalta, miehen pitää ääritilanteissa pystyä ottamaan vastuu. Ihmisnaaras on raskaana, synnyttäessään ja hormonien takia vielä pitkään imettäessään tilanteessa, missä hän tarvitsee tuekseen ihmisen, joka kykenee toimimaan perheen päänä. Ja jos lapsia syntyy useita, näitä vuosia on paljon. Silloin, kun nainen fyysisesti ja henkisesti siihen kykenee, en näe mitään estettä sille, että nainen toteuttaa kaikkia lahjojaan ja kykyjään. Ei Raamattu sitä millään tavalla kiellä. Mutta miehellä on perheessä tehtävänä olla se kallio, johon nainen voi luottaa silloin kun on oikeasti tiukempaa. Ja jos yhtään ihmisen biologiaa tuntee, lapsia saadessa näitä hetkiä tulee eteen.

Naispappeus on sitten toinen asia. Raamatussa sitä ei perustella, eikä minusta siihen kannata lähteä keksimään mitään perusteluja, koska väkisinkin nämä perustelut kuulostavat hyvin sovinistisilta, eivätkä koskaan pidä paikkaansa kaikkien yksilöiden kohdalla. Joten lähtökohtaisesti voisi ajatella, että noudatamme, jos ei muuten, niin varmuuden vuoksi, Jumalan sanaa. Pappeus itsessään ei ole mikään ihmisoikeus muutenkaan, eikä välttämättä edes mikään erityisen hyvä tehtävä ihmiselle. Kutsumustaan hengellisessä työssä voi toteuttaa muutenkin.

Sinänsä en pidä naispappeuden liittyvää opetusta ongelmattomana. Jos naispappeuden vastustus perustuu vaikenemisen käskyyn, pitäisi kieltää kaikenlainen opetus seurakunnassa naisilta, ja harva seurakunta sellaiseen lähtee, vaikka tuomitsee kovin sanoin naispapit. Toisaalta jos kielto perustuu käskyyn yhden vaimon miehestä, ensisijaisesti pitäisi kieltää naimattomat papit, enkä sellaistakaan taida missään olla.

1



VeliT
1
2 t
Miksi alamaisuus tarkoittaisi, että mies tekisi päätöksiä vaimon puolesta?

Miksi alamaisuus ei tarkoittaisi, että perheen päänä mies tekisi niin parhaaksi katsoessaan päätöksiä vaimon puolesta? Edellä kuvattuahan se vallan ja vastuun kombinaatio käsittääkseni on. Eihän vallankäyttö ylipäätänsäkään kovinkaan usein (toivottavasti) ole mikromanageerausta, vaan vallan käyttöä siellä, missä se katsotaan tarpeelliseksi. Oleellista on, kenelle tuo valta annetaan, millä perusteilla ja minkälaisia hedelmiä tuolla vallalla on.

Totta kai voidaan ajatella, että jos on oikein fiksu mies ja oikein fiksu nainen, he osaavat elää todeksi kefale-struktuuria rakastavasta ja toisiaan palvelevasta hetkestä toiseen. Mutta on eri asia sanoa, että jo luomisjärjestyksestä ja olemuksellisesta erosta johtuen naisen paikka on aina olla miehelleen alamainen – täysin katsomatta siihen mieheen ja naiseen.

Kuvailet kauniisti sitä, kuinka naisen täytyy voida luottaa mieheen ihan jo lisääntymiseen liittyvistä biologisis-hormonaalisista syistä. Omasta mielestäni rakastavaan parisuhteeseen kuuluu jo kultaisen säännönkin sovelluksena se, että heikommassa tilassa olevaa puolisoa tuetaan ja jos toinen on esimerkiksi “alennetusti syyntakeinen”, toinen ottaa vetovastuuta. Siihen ei mielestäni tarvita kefale-struktuuria, vaan sama toimii toisinkinpäin: vaimo toimii korostetummin perheen päänä, jos mies on vaikkapa masentunut ja lamaantunut.

Sinänsä en pidä naispappeuden liittyvää opetusta ongelmattomana. Jos naispappeuden vastustus perustuu vaikenemisen käskyyn, pitäisi kieltää kaikenlainen opetus seurakunnassa naisilta, ja harva seurakunta sellaiseen lähtee, vaikka tuomitsee kovin sanoin naispapit. Toisaalta jos kielto perustuu käskyyn yhden vaimon miehestä, ensisijaisesti pitäisi kieltää naimattomat papit, enkä sellaistakaan taida missään olla.

Puhut asiaa. Kuten olet huomannut, noista Raamatun tekstin epämääräisyyksistä huolimatta kristikunta on täynnä kritisoimiani “mörähdyksiä”, joilla naisen alamaisuus otetaan selviönä ja täydellisen kirkkaana “Jumalan sanana”. Sitten kun kysyy perusteluja selviömörähdysten takana, alkaakin olla hiljaista tai sitten vedotaan selviöjakeiden puuttuessa mittaviin teologisiin pamfletteihin. Yleensä päädytään kefale-struktuurin esittelyyn, joka nousee ikään kuin yksittäisten jakeiden yläpuolelle asetelmaksi, jota ei ole lupa eikä (jakeiden puuttuessa) edes mahdollista kyseenalaistaa – ja jos kyseenalaistaa, ei ole kristitty ensinkään (joidenkin mielestä).

Tämä sama kaava toistuu läpi kristikunnan: Raamatun opetuksia vesitelllään ja selitellään sellaiseksi, että niiden ei tarvitse vaikuttaa omaan ja lähipiirin elämään juurikaan; tulkinnassa menee lähes poikkeuksetta rajanveto oman minäitten ja minäitten lähipiirin kohdalla. Mutta heti kun astutaan oman piirin ulkopuolelle, mukaan tuleekin sloganeilla sementoidut selviömörähdykset ja muuttumattomat ikiaikaiset rakenteet ja kirjaimelliset syntilistat, joilla saarnataan moraalia niille muille.

Tuo rakenne on toistunut meidän kristittyjen maailmassa aina Jeesuksen ja fariseusten kohtaamisesta lähtien. Koska Jeesus ei suhtautunut tekopyhyyteen, kaksinaismoralismiin ja hurskasteluun positiivisesti, ottaisin tämän asian vakavasti. Meitä ei ole Viimeisellä Tuomiolla vastassa Paavali, joka vetää meidät tilille siitä, kuinka mystisesti kefale huulillamme väräjää, vaan Jeesus vetää meidät tilille siitä, kuinka olemme kohdanneet ja kohdelleet lähimmäisiämme.

Jos jollakulla on aidosti hyvä omatunto siitä, että kefale on hengellinen johtotähti numero yksi, ja Jeesuksen rooliksi riittää syntiuhri, jolloin hänen opetuksensa voidaan skipata kokonaisuutenaan yhtenä hyperbolana ja ei-sitovana vertauksena, siitä vain – mikäpä minä olen arvostelemaan punnittua ja pohdittua, tunnontarkkaa omatuntoa. Eihän minulla itsellänikään ole mitään muuta kuin moinen punnittu omatunto. Soisin, että meistä kenenkään maja ei olisi rakennettu hiekalle.

Uskoisin, että olen nyt sanonut tästä kefale-asiasta sanottavani. flower I love you




Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa