Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


Elämän Leipää Rosenius!

Siirry alas

Elämän Leipää  Rosenius! Empty Elämän Leipää Rosenius!

Viesti kirjoittaja Stiina Pe Maalis 27, 2020 11:47 am

MAALISKUUN 27 PÄIVÄNÄ.

Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta. Hepr. 2: 3.

Jumala on rakkaus. Ei ihmisten enempää kuin enkelienkään kielillä voida kyllin arvokkaasti kuvata Jumalan rakkautta. Kuta suurempi armo on, sitä suurempi on edesvastuu, nimittäin, jos armo unhotetaan, hylätään ja väärinkäytetään. Tuon äärettömän jumalallisen rakkauden ohessa hän on yhtä ääretön vanhurskaudessa ja pyhyydessä. Ja koska Jumalan armo on niin suuri, on myös Jumalan kiivaus ja tuomio hänen armonsa hylkääville sitä hirmuisempi. Jeesus sanoo: »Jos en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä puolustaisivat syntiään.»

Puhuttuaan siitä suuresta armosta ja kunniasta, jonka maailma viimeisinä päivinä oli saanut, kun ainosyntyinen Poika Isän helmasta tuli ja puhui meidän kanssamme, sanoo apostoli: »Kuinka me voisimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta.» Kristuksen veren täytyy välttämättä tullut meille elämäksi ja autuudeksi, viisaudeksi, vanhurskaudeksi pyhitykseksi ja lunastukseksi, muuten tulee se meille tuomioksi ja kiroukseksi, kuten se tuli uskottomille juutalaisille, »Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!» »Joka panee mitättömäksi Mooseksen lain, hänen on armotta kuoltava; kuin paljon kovemman rangaistuksen luulettekaan sen saavan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren.» Se Jumalan Pojan jalkoihinsa tallaa, joka pitää hänet niin halpana, että antaa hänen olla olojaan, ei häntä etsi, ei kunnioita eikä omista, ei tule hänen omakseen, opetuslapsekseen, ystäväkseen ja seuraajakseen. Sillä jota me pidämme niin halpana, ettemme kumarru sitä maasta ylös ottamaan, sen me jalkoihimme tallaamme.

Eivät kaikki juutalaiset, joita Jumalan hirveä tuomio kohtasi, olleet häväisseet tai kiduttaneet Kristusta. Osa heistä itki hänen kärsiessään, mutta he saivat kuitenkin saman tuomion sen takia, etteivät niin häntä omistaneet, että olisivat suostuneet hänen opetuslapsikseen.

Mutta mitä tekee sitten pyhä, kiivas Jumala ihmiselle, joka ylenkatsoo hänen rakkautensa ja hänen Pyhän Henkensä äänen? Hän jättää hänet oman onnensa nojaan. Herran Henki hylkää hänet, ei herätä, häiritse, muserra ja valaise häntä. Se ihminen saa käydä omaa tietään, seurata omaa neuvoaan, omaa haluaan ilman kuritusta, ilman pelkoa, ilman huolenpitoa sielusta. Hän saa jäädä synnin valtaan. Silloin hänen mielensä sokaistuu ja vääristyy niin, että hän käyttää kaikkea turmiokseen ja vahingokseen. Kaikki niitä Jumala on antanut siunaukseksi, tulee sille sielulle kiroukseksi. Se mikä on valistukseksi annettu, sokaisee hänet. Mikä herätykseksi on tarkoitettu, se koituu hänelle paatumukseksi. Mitä lohdutukseksi ja autuudeksi on annettu, se tulee hänelle iäiseksi vaivaksi ja tuomioksi. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä!

Daavid sanoo: »Puhdasta kohtelet puhtaasti, mutta kieroa nurjasti.» Eräs vanha hengen mies sanoo: »Se on Herran hallitustapa. Sydämessäni pelästyn ja olen huutanut ääneni käheäksi, eikä kuitenkaan koskaan minua ole kyliin kuultu. Puhdasten kanssa, s.o. sellaisten, joilla on rehellinen, puhdas tarkoitus sinua lähestyessään, puhut sinä yksinkertaisesti, avoimesti, ymmärrettävästi valaiset ja johdatat heitä armollisesti. Mutta kieroja kohtelet sinä nurjasti, pilkkaat heitä ja sokaiset heitä.»

Jos tämä jonkun mielestä on liian kovaa puhetta, niin lukekoon hän mitä laupias Vapahtaja itse sanoo Matt. 13:10-15 ja 11: 25. Hän sanoo siinä puhuneensa vertauksin, koska sille, jolla on, pitää enemmän antaa ja hänellä pitää olla yltäkyllin, mutta jolla ei ole, häneltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on ja että hän on salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä Ja 2 Tess. 2:10-12 sanoo apostoli yhtä selvästi: »Etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, jotta olisivat pelastuneet, sen takia Jumala lähettää heille voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet vääryyteen.»

Niin ankarasti Jumala rankaisee niitä, jotka ylenkatsovat hänet. Vaikeata on Jumalan kanssa sotia. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Parasta on pysyä sen ystävänä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Armo, ääretön armo, hyvyys ja uskollisuus piirittää niitä, jotka häntä etsivät ja rakastavat. Mutta ne, jotka toista tavoittavat, saavat suuren murheen.

Herra Jumala, taivaallinen Isä, anna meille rakkautta sinun sanaasi. Auta että totuudessa sinua siinä etsimme. Varjele meitä eksymästä, valaise Hengelläsi tiemme, ettemme hukkuisi, vaan iankaikkisen elämän perisimme. Amen.

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Stiina and Hellevi like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämän Leipää  Rosenius! Empty 20.7.2020

Viesti kirjoittaja Stiina To Heinä 16, 2020 9:12 pm

Kiitä, sieluni, Herraa… joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi. Ps. 103: 2.

Niin, sanot sinä, kyllähän minäkin uskoisin syntieni anteeksisaamisen, jollei minulla olisi erityistä syntiäni, joka on kovin töykeä ja sopimaton. Sinulla on siis sydämelläsi salainen paino. Tämä tosin on vaikeaa, mutta huomaa juuri mainitut sanat: Joka sinulle kaikki syntisi antaa anteeksi.

Tosin on olemassa kuolemansynti, jota ei koskaan anneta anteeksi, »Pyhän Hengen herjaus» mutta ne, jotka tähän ovat tehneet itsensä syypäiksi, eivät tavallisesti koskaan tavoittele anteeksiantoa. Kristuskin nimenomaan sanoo tämän synnin olevan ainoan, jota ei milloinkaan anneta anteeksi. Muuten hän sanoo kaiken synnin ja pilkan annettavan ihmisille anteeksi, vieläpä sellaisenkin raskaan synnin kuin Jumalan pilkan, hirveimpienkin syntien, niin kuin Herra itse juhlallisesti vakuuttaa: »Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi. - vaikka ne ovat tulipunaisia, niin ne tulevat villan kaltaisiksi.»

Pysähdy! Etkö kuullessasi tämän suurenmoisen Jumalan laupeuden vakuutuksen tekisi hänelle otollista tekoa uskomalla hänen sanansa, vaikka et mitään tunnekaan sydämessäsi? Vai tahdotko vielä kiistää Herraa vastaan ja olla uskomatta tällaisia hänen yleviä ja lohdullisia sanojaan? Sillä tavoin voisit tehdä hirveän synnin, tekisit Jumalan valehtelijaksi. Tahdotko vielä hetkeäkään kulkea loitolla Jumalaasi epäuskossa, kylmin, kankein ja ynsein mielin?

Mutta, sanot, minäkin olen kerran kokenut ja uskonut anteeksiantamuksen, mutta olen taas tehnyt syntiä. Jumala ei voine lakkaamatta antaa anteeksi! Se että olet syntiä tehnyt armon valistuksen saatuasi, on tosin suuri synti, mutta ota kuitenkin näistä sanoista tarkka vaari. Tässä ei ole: on antanut anteeksi, niin kuin se olisi tapahtunut vain kerran, vaan antaa anteeksi, alinomaa ja loppumatta antaa anteeksi. Ellei Jumala alinomaa jakaisi anteeksiantamustaan, niin ei hänen anteeksiantonsa ollenkaan hyödyttäisi, eikä pelastusta olisi yhdelläkään sielulla, sillä silloin kaikki olisi tuomittu hukkumaan, koska lihassamme on alituisesti syntiä, alati ilmenevää syntisyyttä.

Tähän liittyvät Lutherin painokkaat sanat: »Koska lihaamme rasittaa ikuinen synti, niin kauan kuin maan päällä elämme, eivätkä virheemme ja erehdyksemme lopu, niin on todella tarpeen, että meitä varten on olemassa ikuinen ja aina vaikuttava anteeksiantamus, ettemme syntimme tähden uudelleen joutuisi Jumalan vihattaviksi, vaan että pysyisimme anteeksiantamuksen tähden alati armon autettavina.»

Tämä Herran iankaikkinen liitto vaikuttaa sen, ettei synti saata meitä kadottaa. Ota tässä Daavid todistukseksi! Hän oli Jumalan armosta pitkän aikaa nauttinut sanomattoman suurta armoa. Varhaisesta nuoruudestaan saakka hänellä oli Jumalan sanan ja Hengen valistus. Lammaspaimenesta hänet valitaan ja voidellaan Jumalan kansan kuninkaaksi. Hänet siunataan suurilla voitoilla ja kunnialla, niin että hänestä tulee suuri Herran profeettakin. Ja kuitenkin hän kerrallaan lankeaa kahteen hirmuiseen syntiin: aviorikokseen ja murhaan. Ne olivat varmaan veriruskeita syntejä ja, huomannet, suurimman valistuksen ja armon saanut mies oli ne tehnyt ja kuitenkin hän sai ne anteeksi!

Hänelle omistettiin ihana lupaus ja anteeksianto, heti kun hän Herran edessä oli tunnustanut rikoksensa. Mitä hän oli tehnyt lepyttääkseen Jumalan ja anteeksi saadakseen? Hän ei ollut tehnyt kerrassaan mitään, hän oli vain paljon vastusteltuaan vihdoinkin hätänsä pakottamana keskellä häpeää tullut Jumalan luo ja tunnustanut syntinsä saaden ne silloin kohta anteeksi. Hän sanoo itse: *Kun minä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani, sillä sinun kätesi oli yöt ja päivät raskaana päälläni. Mutta minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni niin sinä annoit anteeksi syntivelkani.»

Tässä näen nyt, mitä merkitsee Jumalan ikuinen liitto, joka saa aikaan sen, ettei mikään synti voi meitä kadottaa! Tässä näen, että vaikka synnit olisivat veriruskeat, ne kuitenkin pestyinä Karitsan veressä tulevat lumivalkeiksi. Tässä näen, että »Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikista synneistämme.» Tässä näen, että valistuksen ja armoituksenkin saaneelle synti kuitenkin annetaan anteeksi.

Teen tästä yksinkertaisen ja terveen johtopäätöksen: Koska Jumala antoi. anteeksi Daavidille, joka oli saanut niin suuren armon ja valistuksen ja kuitenkin niin törkeästi teki syntiä, niin en tahdo hetkeäkään epäillä ja kulkea erossa Jumalastani. Minun tulee, voin ja saan olla varma siitä, että hän yhtä hyvin antaa minullekin anteeksi. Muuten lisään syntieni lukua vielä sillä jumalanpilkalla, että sanoisin hänen vastoin sanaansa katsovan henkilöä ja rikkovan sanansa. Jumala minua varjelkoon sellaisesta epäuskosta!

Olenhan minäkin ihminen, kuten Daavid. Olenhan minäkin Kristuksen kalliilla verellä sovitettu yhtä hyvin kuin Daavid. Olihan Daavid törkeä syntinen kuten minäkin. Kun hän, kumminkin huolimatta ylen raskaista synneistään sai armon, niin en saata minäkään epäillä varsinkaan, kun suuri, laupias Jumala itse sanoo: »En tahdo yhdenkään syntisen kuolemaa» - »tunne ainoastaan pahat tekosi» - »vaikka sinun syntisi olisivat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi!»

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Stiina and Hellevi like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämän Leipää  Rosenius! Empty Niinpä!

Viesti kirjoittaja Stiina Pe Helmi 12, 2021 10:43 am

HELMIKUUN 2 PÄIVANÄ.

Ole kaikessa murheessa kärsivällinen. Syr. 2: 4.

Tämä on autuuden toivon hedelmä. Iankaikkisen ilon toivo tehköön meidät kärsivällisiksi kaikissa ajan vaivoissa. Tämän ajan vaivat pian loppuvat, ne eivät kestä ikuisesti. Iloitse siis, että Kristuksen kautta olet pelastettu ikuisesta vaivasta ja pääset iankaikkiseen iloon. »Ole kaikessa murheessa kärsivällinen.» Tämä kehotus muistuttaa meille velvollisuuttamme Herraa kohtaan. Meidän tulee siis Herran tähden olla kärsivällisiä, koska Herra Jumala, taivaallinen Isämme on meille lähettänyt jokaisen kärsimyksen. Jos rakastat Jumalaa ja jos uskot tämän, niin se auttaa sinua kärsivällisyyteen. Herra Kristus sanoo: »Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut,» »Mutta ei hiuskarvaakaan päästänne häviä.»

Uskotko, että sielun vihollisen ja ihmisten sinulle tuottaman kärsimyksen mitan on Jumala tarkasti määrännyt? Sen opettaa meille Jumalan sana. Katso, kuinka tarkasti Jumala määräsi miten pitkälle Saatana sai mennä Jobia vaivatessaan. Kun arabialaiset olivat surmanneet Jobin palvelijat, kun kaldealaiset olivat ottaneet hänen kamelinsa ja kun hänen poikansa olivat saaneet surmansa myrskyn kaataman huoneen alla, niin näki Job kaikessa tässä Herran käden. Hän sanoi: »Herra antoi ja Herra otti; Herran nimi olkoon kiitetty.»

Kun Siimei ilkeydessään kiroili Daavidia hänen paetessaan poikaansa Absalomia, sanoi murheellinen kuningas uskolliselle Abisaillensa: »Anna hänen kirota, sillä Herra on hänelle sanonut: kiroile Daavidia. Kuka taitaa nyt sanoa: miksi niin teet?» Samoin sanoo Jeremia: »Ken uskaltaa siis sanoa sellaisen tapahtuvan ilman Herran käskyä.» Herra sanoo: »Minä teen valkeuden ja luon pimeyden, minä olen Herra, joka kaiken tämän teen.»

Ketä me siis syytämme ja ketä vastaan me kärsimättömyydessämme napisemme? Kuka olet sillä, joka Jumalan kanssa riitelet? »Oletko hänelle jotakin antanut, joka sinulle olisi maksettava?» Onko Herra mielestäsi liian ankara sinua kohtaan? Mikä on sinun ansiosi ja mitkä ovat vaatimuksesi? Jos Herra kävisi oikeudelle meidän kanssamme, emme voisi vastata yhtä tuhanteen.» Jos Herra tahtoisi tehdä meille sen, minkä syntimme ansaitsevat ja jos hän kostaisi meille pahojen tekojemme mukaan, niin olisimme kadotuksessa, eikä meillä olisi veden pisaraa.

Ajattele näin: Lukemattomat ihmiset kärsivät paljon enemmän kuin minä. Minkä takia minulla olisi niin vähän kärsimyksiä, kun olen ansainnut ainoastaan Jumalan vihan ja uskovaisena toivon vielä pääseväni iankaikkiseen eloon? Jumala, anna anteeksi ja auta meitä tästä lähtien olemaan kaikessa murheessa kärsivällisiä.

Jos Herra kostaisikin meille syntiemme mukaan, niin ei meillä sittenkään olisi oikeutta valittaa. Nyt kuulumme hänen armovaltakuntaansa ja niin ei hän meitä ansiomme mukaan kohtele. Hänen uskollisuutensa ja lempeytensä on lähettänyt meille kärsimykset.

Kerran koittaa päivä, jolloin iankaikkisuuden valossa näemme Jumalan ihmeellisten sallimusten salaisuuden. Silloin näemme, että kärsimystemme malja ei sisältänyt tippaakaan yli sen määrän, minkä ajallinen ja iankaikkinen onnemme tarvitsi. Silloin ymmärrämme, että katkerimmat kokemuksemme olivat meille lähetetyt kasvatukseksemme ja jalostumiseksemme, tahi iankaikkisen ilon ja onnen kohottamiseksi, siis Jumalan viisasten, rakkautta sisältävien tarkoitusten toteuttamiseksi.

Kuka meistä uskaltaisi sanoa: Herra, kyllä minä ilman näitä katkeria kokemuksiakin olisin valmistunut taivasta varten. Kyllä lihani kuolettaisin, vaikka säästäisitkin tuskasta. Ei, kun tunnemme oman hitautemme, uskottomuutemme, hentomielisyytemme, niin pyydämme päinvastoin, että Herra meissä lihamme kuolettaisi. Mutta kuolettaminen tapahtuu juuri kärsimysten kautta.

Usein rukoilemme: Herra, käytä keinoja, joita parhaaksi näet, kunhan vain teet minussa työsi ja voitat sydämeni, että uskoni kasvaisi. Anna minulle rukouksen henki, pyhitä koko olentoni.

Mutta voidaksensa täyttää pyyntömme, täytyy Herran käyttää monta katkeraa keinoa. Silloin usein valitamme ja vaikeroimme, ikään kuin kärsimys olisi jotain pahaa, emmekä ajattele, että itse olemme sitä pyytäneet. Sitten kun silmämme avautuvat näkemään, miten Herra kärsimystemme kautta edistää nimensä kunniaa ja meidän parastamme, kun käsitämme, että hän ristin avulla auttaa altista, mutta heikkoa henkeämme taistelussa lihaa vastaan, kun selvästi saamme kokea näiden sanojen totuuden että vanhurskas töin tuskin pelastuu, silloin emme ole ainoastaan kaikessa murheessa kärsivällisiä, vaan olemme kiitollisia ja sanomme Hiskian tavalla: »Minä tahdon kaikkena elinaikanani kiittää tästä minun sieluni murheesta.»

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämän Leipää  Rosenius! Empty Vs: Elämän Leipää Rosenius!

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa