Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


10 000 + yhden päivän tarinoita!

Siirry alas

10 000 + yhden päivän tarinoita! Empty 10 000 + yhden päivän tarinoita!

Viesti kirjoittaja Stiina Ma Huhti 27, 2020 11:44 am

Lisää sekavuutta tempausoppiin, mutta näissä jotain mieltä edes siihen mikä on todella tärkeää.
Tempausoppi on Hyvösen mukaan kehitetty vasta 1800-luvulla jonkun uskovaisen tytön näyn pohjalta. Olenkin sen opin kanssa ollut ihmeissäni, koska Raamatussa moneen kertaan tulee ilmi että uskovat ovat ihan siellä loppusuoran kahinoissakin mukana, tai ei ainakaan hirmu aikaisessa vaiheessa lähde Taivaaseen. Mutta Hyvönen kirjoittaakin, että kyse on tempaus-sanan väärästä käännöstavasta, siteeraan häntä:

"Darby (tempausopin luoja) sijoitti MacDonaldin näyn 1. Tessalonikilaiskirjeen jakeeseen 4:17, jossa löytyy sana “temmata”. Witherington huomauttaa kreikankielen asiantuntijana, että latinankielisestä käänöksessä käytetty sana rapture “temmata ylös päin” ei löydy Uuden testamentin kreikasta harpatzw merkityskentästä. Ajatus on virheellisesti luettu englanninkieleen latinan vaikutuksesta.

Ylöstempausoppi löysi siis lingvistisen pohjansa englanninkielisestä King James Version -Raamatusta eikä Uuden testamentin alkukielestä kreikasta. Englannin kieli lainasi siis rapture sanan latinasta. Useat englanninkieliset raamatunkäännökset ovatkin korvanneet rapture verbin paremmalla käännösvastineella catch up, joka suomeksi olisi tempaamisen sijaan “saavuttaa” tai “tavoittaa”. Valitettavasti suomenkieliset käännökset säilyttävät temmata-ajatuksen. Ehkä paras käännösvaihtoehto olisi:

Sama Herraa saapuu alas taivaasta….Sitten me, jotka olemme jäljellä, tavoitetaan pilvissä, yläilmassa tervehtimään Herraa."

------------
Kukaan ei ymmärrä näitä asioita tarpeeksi, siksi kaikki ovat väärässä. Pelastukseen riittää, että on saanut ottaa lahjavanhurskauden lahjaksi ja odottaa Jeesusta tulevaksi minä päivänä tahansa. Ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa pelastukseensa, höh kaikkia. Vastaanottaminen on ainoa, jos sitäkään voi omaksi ansioksi lukea.
Tässä terveellistä luettavaa, vaikkei tämäkään joka ihmisestä lähtee täydellistä ole, hyvää opetusta kuitenkin. Ihminen on loppuun saakka toivoton tapaus kaikelle muulle paitsi Jumalalle.

Turhaa on hössötys näistä lopun ajoista yms. toisarvoisista asioita. Eksyttää vain pois pääasiasta ja voi eksyttää kaikesta muustakin. Hyi olkoon.

Meidän tulee pysyä vain Kristuksessa ja siihen on helpot ja selkeät ohjeet, jo kerran syntinsä Kristuksen tähden anteeksi saaneelle. (Raamatussa on selkeä pääasia ja selkeä tieto millaisia me olemme ja sitten paljon peitossa olevia asioita, jotka aukenevat joskus. Pietisti sanoo, että Raamattu ajaa Kristusta, Luther sanoo, että Raamattu on Jeesuksen kapalot.)

Raamattua luetaan lopusta alkuun, jolloin huomaa, että myös Vanha Testamentti ajaa Kristusta. Emme ole juutalaisia eikä ole syytä heiksi tullakaan, eikä voikaan todella. Se olisi eksytystä. Emme myöskään voi, saa olla lain alla, koska se on täytetty viimeistä piirtoa myöten. Joka tässä jankkaa ja väittää antinomistiksi on uudestisyntymätön.

Missio Järvenpää
Tapani Talikainen 2.10.2012   (en tunne tahoa yhtään)
"ONKO MAAILMA PÄÄSSYT SISÄLLE SEURAKUNTAAN

Lähtökohtia
Sielujemme vihollinen, saatana, on aina käynyt sotaa Jumalan tahtoa vastaan. Jeesuksen sanojen mukaan
saatana on kaiken pahan ilmentymä, murhaaja, valehtelija ja veljien syyttäjä. Saatana ei pysy totuudessa ja
hyökkää erityisesti vanhan liiton Israelia ja uuden liiton seurakuntaa vastaan. Saatana pyrkii hävittämään ne
molemmat.

Aikaisemmilta opetuskerroilta tiedämme, että saatana käy tuota taisteluaan kahtaalla: yhtäältä henkivaltojen
vaikutuksen kautta ja toisaalta käyttämällä meidän ihmisten lihallisia heikkouksia tarkoitusperiensä
toteuttamiseen. Usein hyökkäykset tulevat niin salakavalina ettemme niitä huomaa.

Herramme ja Vapahtajamme tiesi ja tunsi maailman ruhtinaan viettelykset ja toimintatavat. Niinpä hän
kehottaakin opetuslapsiaan ja siis myös meitä valvomaan ja olemaan yhtä, jotta voimme pysyä pystyssä ja
selvitä voittajina tässä taistelussa.

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen
hän saisi niellä” (1. Piet. 5:8.
”Minkä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa” (Mark. 13:37)
”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin ”
(Joh. 17:11)

Maailman paineessa
Aika jota elämme korostaa yksilöllisyyttä, ihannoi oman tiensä kulkijoita ja kokemusperäisiä lihan nautintoja.
Se viettelee meitä luottamaan Jumalan sijasta tieteen voimaan ja materian tuomaan turvallisuuteen.
Ympäristön paine ja vaikutus meihin yksilöuskoviin on niin voimakas, että se vaikuttaa väistämättä
ajatteluumme, asenteisiimme ja käyttäytymiseemme.

Monikaan meistä ei omaa voimaa ja rohkeutta asettua ”maailman ulkopuolelle”. Emme jaksa pukeutua Jumalan koko sota-asuun emmekä tehdä vastarintaa pahalle ”verille asti”. Vain jatkuva Raamatun luku, vireä rukouselämä ja tiivis seurakuntayhteys auttaa meitä kilvoittelussa ja pyhityselämässä.

” En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta” (Joh. 17:15)
”Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13)
”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja
kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä ” (Ef. 6:13)

Raamattu-uskollisuuden mureneminen
Jo paratiisissa sielujemme vihollinen langetti ihmisen epäilemään Jumalaa toteamalla ”Onko Jumala todella
sanonut niin”. Usko ja epäusko käyvät meidänkin elämässä jatkuvaa taistelua. Jo alkuseurakunnan aikana
saatana sai otteen muutamista seurakunnan jäsenistä ja alkoi ohjata heitä antikristuksen hengellä. Se ilmeni

gnostilaisuutena, nikoliittain oppina ja Isebelin henkenä. Apostoli Johannes toteaakin, ”että meistä he ovat
lähteneet mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme” (1. Joh. 2:19). Jeesus itse toteaa viitaten erityisesti
näihin lopun aikoihin: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useampien rakkaus” (Matt.
24:12).

Tässä on selvä viittaus raamattu-uskollisuuden merkittävään vähenemiseen ja siitä seuraavaan
itsekkyyteen, ihmisviisauden ihannointiin, lähimmäisrakkauden katoamiseen ja yhteisöllisyyden
murentumiseen. Toinen kohtalokas seuraus on Israel-rakkauden muuttuminen Israel-vihamielisyydeksi.

Kirkko ja kaupunkilehden päätoimittaja Seppo Simola totesi ”haaveilevansa kirkosta, joka ei omista totuutta
vaan etsii sitä”. Kuitenkin Raamatun ilmoituksen mukaan ”armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen
kautta” (Joh. 1:17). Raamatun ilmoitus totuudesta on niin selkeä, että sen voi ottaa vastaan ja elää siitä.

Mutta vieläkö tämän ajan seurakunta tahtoo ottaa totuuden vastaan ja pysyä siinä?
”Minä olen tie ja totuus ja elämä” (Joh.14:6)
”Pyhitä heidät totuudessa;sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17)
”Mutta henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä
ja riivaajain oppeja ” (1. Tim. 4:1)

Seurakunnan sulautuminen maailmaan
Saatana strategiana ja tavoitteena on ottaa meiltä pois rohkeus ja toisaalta hajottaa seurakunta.
Onnistuessaan näissä kahdessa pyrkimyksessään se tekee seurakunnasta voimattoman ja aneemisen.
Elävästä seurakunnasta tulee uskonnollinen yhteisö, joka sulautuu ”hajuttomana ja mauttomana”
ympäröivän maailmaan.

Ja kun seurakunnasta tulee uskonnollinen organisaatio se lakkaa evankelioimasta
ympäristöään. Parhaimmillaankin se kutistuu osaksi yhteiskunnan sosiaalista turvaverkkoa. Raamattumme
toteaakin Sardeen seurakunnalle, että ”sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm. 3:1).
Eräs luterilaisen seurakunnan pappi totesi kerran puhuessaan, että saatana (ts. maailma) on päässyt kirkon
alttarille asti.

Mitä hän tuolla toteamuksellaan lopulta tarkoitti, jääköön jokaisen kuulijan pohdittavaksi.
Ainakin on selvää, että poliittiset puolueet ja heidän asettamansa ehdokkaat ovat tulleet ohjaamaan
kansankirkkomme hengellistä elämää kirkkovaltuustojen ja –neuvostojen kautta. Vaarana on, että
seurakunnat vähitellen muuttuvat yhteiskuntakelpoisiksi ja maailman ihmisten hyväksymiksi toimijoiksi.

Jotta tämä voisi toteutua, totuuden evankeliumi on piilotettava, on saarnattava korvasyyhyyn, taivuttava
enemmistön kantaan ja mukauduttava yleiseen mielipiteeseen. On yllättävää havaita, että kansankirkkomme
herätysliikkeissä ja jopa vapaissa suunnissa tapahtuu tällaista vaiheittaista kehitystä.

Silloin kun vaikkapa yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi tuoda esiin ”näin sanoo Herra tai näin Raamattu opettaa”, vaietaan tai tuodaan esiin monitulkintainen kommentti.
”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä ” (Matt. 5:14)
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2)
”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt. 6:24)
”ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” ( Jaak. 1:27 )

Apostolisesta uskontunnustuksesta luopuminen
Jo alkuseurakunnan päivinä heti 100 vuotta kestäneen herätyksen ajan jälkeen alettiin käydä voimakasta
väittelyä Jeesuksen persoonasta ja jumaluudesta. Kaikkien näiden kinastelujen ja väittelyjen seurauksena
kristillinen usko kiteytettiin apostoliseksi uskontunnustukseksi. Tuo uskoamme kiteyttävä tunnustus
lausutaan kirkoissa vielä tänäkin päivänä ja se on edelleen ajankohtainen ja tarpeellinen.

Maailmalla on ”rauhan nimissä” ja humanismin hengessä etenemässä eri uskontojen yhdistäminen yhdeksi
maailman uskonnoksi. Ajatuksena ja lähtökohtana on, että kaikissa eri uskonnoissa on pohjimmiltaan sama
jumala, jota palvellaan oman kulttuuritaustan mukaisin menoin. Eräs kirkkomme piispoista totesi eräässä
haastattelussa, että jos hän on rehellinen, niin hän ei voi kaikin kohdin sitoutua apostoliseen
uskontunnustukseen. Herää kysymys miksi ei voi? Ei kaiketi Jumalan totuudet ole miksikään muuttuneet
siitä, mitä ne olivat alkuseurakunnan aikana.

On hyvä ymmärtää, että sielujemme vihollisen yksi tavoite on hävittää uuden liiton seurakunta. Tuorein ja
pöyristyttävin esimerkki tästä kehityksestä on viime päivinä lehtien palstoilla näkynyt oppi tai liike, joka
kutsuu itseään Krislamiksi. Siinä kristinusko ja Islamin usko sekoitetaan sopivalla tavalla yhteen uudeksi
uskonnoksi ja opiksi. Raamattumme kuitenkin varoittaa vähäisestä hapatuksesta, sillä se hapattaa koko
taikinan.

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1.Kor. 3:11)
”Kehuessaan viisaita olevansa ovat tyhmiksi tulleet” (Room. 1:22)
”… tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja
perustus (1. Tim. 3:15)

Kaikki nämä ja taivas myös
Eräs pappi luonnehti nykyajan seurakuntalaisen lähestymistapaa hengellisiin asioihin seuraavasti: ”Kaikki
nämä ja taivas myös”. Haluamme elää lihan elämää tässä maailmassa menettämättä kuitenkaan Jumalasuhdetta ja taivaspaikkaa. Halvan armon julistaminen ja kilvoitus- ja pyhityselämän väheksyminen tai jopa
halveksiminen johtaa siihen, että vanha luonto saa meissä suuremman hallintavallan kuin uusi luomus.

Tämä maailma varastaa aikamme, rahamme ja energiamme pois hengellisestä elämästämme. Asioiden
tärkeysjärjestys elämässämme vinoutuu ja alamme palvella kahta Jumalaa.
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan”
(Matt. 6.33)
”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä” (Ef. 4:30)

Inhimillisen viisauden ihannointi
Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan kuvauksissa kaksi viimeistä ovat Filadelfian ja Laodikean
seurakunnat. Useat Raamatun tutkija ovat tulleet siihen tulokseen, että mainitut kaksi seurakuntaa kuvaavat
lopun ajan seurakuntajaksoa.

Filadelfian seurakunta on Kristus-keskeinen, Raamattu-uskollinen ja täynnä uskovien välistä rakkautta ja yhteyttä. Se ei kiellä Herransa nimeä missään olosuhteissa eikä mukaudu tämän maailman menoon ja vaatimuksiin. Maailman silmissä Filadelfia on vähäinen, heikko ja halveksittava mutta totuuden näkökulmasta se on täynnä Jumalan viisautta. Toinen seurakunnista, Laodikea, sen sijaan on täynnä ihmisviisautta ja omahyväisyyttä.

Se kokee olevansa rikas, siltä ei puutu mitään ja se on maailman suosiossa. Seurakunta ja maailma ovat yhtä. Kuitenkin Laodikean seurakunnalta totuuden näkökulmasta tarkasteltuna puuttuu Jumalan viisaus (Kristus) ja sen mukana kaikki. Sillä on vain elävän seurakunnan nimi ja ulkoiset tunnusmerkit mutta sillä ei ole Kristuksen tuomaa elämää. Jeesus on jätetty ulkopuolelle.

Meidän aikamme arvostama inhimillinen viisaus vähättelee tai jopa hylkää Jumalan viisauden ja tuo tilalle
riivaajien viisauden. Jeesus puhuu palkkapaimenista, jotka ovat lammasten vaatteisiin puettuja susia. Jotkut
Raamatun opettajat toteavat, että saatana matkii usein Pyhää Henkeä ja pukee valheen rakkauden
kaapuun.

Tällaisten valheiden juuret ovat aina henkivalloissa ja ilmenevät erilaisina poliittisina tai aatevirtauksina kuten humanismi, sovinismi, feminismi, rauhan aate, vihreä aate jne. Aatteista ja filosofioista muodostuu kerrostuma Raamatun alle tai päälle eli arvioimme tai tulkitsemme Raamattua niiden läpi tai niihin peilaten. Sen sijaan, että Raamattu arvioisi meitä, me alamme arvioida Raamattua. Eräs piispa totesikin aikoinaan, että kun näin käy, saatanasta tulee meille erinomainen Raamatun opettaja ja selittäjä.

Riivajien viisaus aikaansaa seurakunnan keskelle ja seurakuntien välille opillisia ristiriitoja. Alkuseurakunnan aikana kiisteltiin Jeesuksen persoonasta ja myöhempinä vuosisatoina esim. vanhurskauttamisopista. Seurakunnan jääminen ”imeväisikäisyyteen” (opin alkeisiin) luo otollisen pohjan erilaisille harhaopeille ja eriskummallisille Raamatun tulkinnoille. Tämän päivän seurakuntaa hämmentävät ja jakavat esim.

 kaste- ja ehtoollisnäkemykset
 yleinen raamattunäkemys
 liberaaliteologia
 vapautuksen teologia
 korvausteologia
 ”kaikki pääsevät taivaaseen”-oppi
 tempausoppi
 käsitys lopunajoista
 herätysopit ja –teoriat
 karismaattisuus, torontolaisuus, ylistys, armolahjat jne.

Opilliset ristiriidat vievät huomion pois itse ydinasiasta, uskosta Kristukseen ja evankeliumin julistamiseen.
Apostoli Paavali joutuukin toteamaan Korinton seurakunnalle heidän riitoihinsa lakoonisesti: ”Onko Kristus
jaettu?”. Tuo sama toteamus on paikallaan meille tämänkin ajan uskoville.

”Katso minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen
tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3:20)

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

10 000 + yhden päivän tarinoita! Empty Vs: 10 000 + yhden päivän tarinoita!

Viesti kirjoittaja Morosus Ma Huhti 27, 2020 8:08 pm

Tuohon korjaisin sen verran. En riidanhalusta.

Tuon väitteen, jota tänä päivänä kovasti esitetään tempausoppia vastaan.
Darbyn sen keksineen. Luin joku aika sitten; jos oikein muistan niin kirja oli Matti Pyykkösen
(joka siirtyi riemuitsevaan seurakuntaan vähän aikaa sitten) ; Uskonpuhdistus vai uskosta puhdistus (Q Kansanikirkko osa 1 Q vapaat suunnat osa 2).

Löydämme tempauksen kirjatuna Raamattuun ja tessanikolaisten pelästyneen sen jo tapahtuneen. Lutherin aikana vainottiin niitä vapaita uskovia; jotka eivät haluneet kuulua Katoliseen kirkkoon, kuin myöskään liittyä uuteen protestanttiseenkaan.
Sen aikaisia vapaita suuntia siis.
Heitä Luther nimitti hurmahenkiksi ja uudelleen kastajiksi. He myös löysivät Tempausopin; paljon ennen Darbya.
Siitäkään ei paljoakaan puhuta Lutherin hyväksyneen ja kehoittaneen surmaamaan vapaita kristittyjä.
Tämä protentanttisen kristillisyyden inkvisaatio historia on kovasti vaiettu, mutta se on toinen tarina.

Luterilaisuudessa vastustetaan Morsiusseurakunnan hakua ( tempausta) Karitsan häihin Martti Lutherin opetuksen perusteella.
Hän ei uskonut tähän; ei 1000 valtakuntaan , eikä Israelin paluuta Pyhään maahan.
Jälkimmäisestä sanoi muistaakseni, ettei sitä koskaan tapahtuisi.

Tutkin pyhänä Osmo Tiililän systemaattinen teologia Osa 2.
Tiililän kirjasta molemmat löytyvät.

Puhuin rakkaan kovasti sairastelevan veljen kanssa myöhemmin puhelimessa.
Molemmat ihmettelimme mitä lähemmäs Herran tulo tulee päivä päivältä. Sitä kovempana vastustus asiaa kohtaan uskovien parissa nousee.
Ehkä meillä on niin hyvät olot ajassa, ettemme pidä väliksi kiirehtiä Karitsan häihin?

Tule Herra Jeesus! Se olkoon jokaisen Kristityn sydämessä.

Morosus

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 24.02.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa