Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:36 pm

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)
Olavi Peltola


1. JOHDANTOA


Ihminen on halunnut selvyyttä kautta aikojen niin henkilökohtaisesta kuin koko maailmaa koskevasta tulevaisuudesta. Raamatussa on vastaus tähän etsintään. Raamatussa on perusvastaus tähän etsintään. Sen mukaan maailman syntyminen on Kolmiyhteisen Jumalan luomistyötä. Jeesuksen Kristuksen ensimmäinen tuleminen, hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa on maailmanhistorian keskipiste. Tämä Jeesus Kristus on palaava takaisin ja ottava Jumalan Poikana julkisen vallan tässä maailmassa. Se on maailman tapahtumien pääpiste, maailmantäyttymys ja uuden taivaan ja maan alku.

Tämän vastauksen mukaan maailmaa ei hallitse ikuinen kiertokulku kuten intialaisessa ajattelussa väitetään. Kaikella näkyvällä on alkunsa ja loppunsa. Tulevaisuus paljastaa aikanaan vastaansanomattomasti myös sen onko Raamatun ilmoitukseen sitoutunut usko vain ihmisen omaa kuvittelua vai onko siinä totuus elämästä, maailmasta ja ikuisuudesta. Tulevaisuudessa tiedämme, nyt vasta uskomme.

Raamatun keskeisin tulevaisuutta koskeva sanoma liittyy siis Kristuksen paluuseen, parusiaan. Siihen sidotaan niin yksityisen ihmisen kuin koko maailman tulevaisuus ja kohtalo. Siksi kristityn elämään kuuluu toivo. Hän odottaa Kristuksen paluuta. Hän tietää kenen kädessä on tulevaisuus, vaikka hän ei tiedäkään tulevaisuuden yksityiskohtia eikä aikamääriä.

Pohdimme ensin ihmisen henkilökohtaista tulevaisuutta (2) ja sitten koko maailman tulevaisuutta (3). Lopuksi on opetus yleisestä ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta, uudesta taivaasta ja uudesta maasta (4-6). Tämä jako on siksi tarpeen, koska uskovien parissa nähdään varsin eri tavoin nimenomaan maailman tulevaisuuteen liittyvät Raamatun profetiat.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty 2. IHMISEN HENKILÖKOHTAINEN TULEVAISUUS

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:37 pm



Kuolema


Ihminen oli alunperin luotu ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa. Ihminen oli tullut Jumalan luomissanan välityksellä osalliseksi jumaluudesta ja kuolemattomuudesta. Jumala ei luonut ihmistä kuolemaan. "Sillä ihminen on parempi luomus kuin taivas ja maa ja kaikki, mitä niissä on" (Luther). Jos ihminen olisi pysynyt viattomuudessa hänet olisi aikanaan temmattu ja siirretty iankaikkiseen elämään ilman kuolemaa. Ehkä jotain siitä saatamme aavistaa, lukiessamme Raamatusta kuinka Henok (1 Moos 5:24) ja Elia (2 Kun 2:11) otettiin pois maan päältä näkemättä kuolemaa.

Katoavaisuus ja kuolema tulivat elämään tottelemattomuuden ja epäuskon synnin tuomana kirouksena (1 Moos 2:17, Room 3:23). Nyt ihmisen elämä on elämää kohti kuolemaa. Kuolema on ehdoton, se tulee kohti niin, ettei yksikään pysty väistämään. Kuolema on olemukseltaan jotain vierasta ja pahaa, se on vihollisista viimeinen (1 Kor 15:26). Mutta "ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen" (Hepr 9:27).

Raamatun selvä sanoma on, että kuolema ei ole kaiken loppu. "Mutta sen jälkeen tulee tuomio" (Hepr 9:27). Ihmisen persoonallinen olemassaolo jatkuu kuoleman rajan takana. Tulee tilinteko ja siksi "Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani...Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen" (Ps 39:5, 90:12).

Kristus on kuolemallaan kuoleman voittanut. "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" (1 Kor 15:56). Siksi kristitylle kuolema on Kristuksen tähden voitto (Fil 1:21). Se on lopullinen ero synnistä ja siihen päättyy synnin kiusaukset. Kuolemassa uskova antaa itsensä Isän käsiin kuten Jeesuskin antoi itsensä (Luuk 23:46). Stefanos rukoili kivityksen keskellä: "Herra Jeesus, ota minun henkeni" (Apt 7:59). Jeesuksen vertauksessa vanhan liiton hurskas siirtyi Aabrahamin helmaan, syliin. Uuden liiton uskova ajattelee siirtyvänsä Vapahtajansa syliin. Kuolema merkitsee hänelle, että hän saa aina olla Herran kanssa (Fil 1:23). Kuolema on aivankuin hetkisen kestävä ja kevyt ahdistus, se tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti (2 Kor 4:17). Alkukirkossa kuolinpäivää pidettiin ihmisen syntymäpäivänä ja hautakirjoituksissa on usein sanat "vivit" (hän elää).

jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:38 pm

Välitila

Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta antaa meille kuvan siitä, mitä ihmiselle tapahtuu välittömästi kuoleman jälkeen (Luuk 16:22-31). Tietoinen elämä jatkuu nyt eräänlaisessa välitilassa, odotuksessa. Rikas mies oli tuonelassa (kreik. haades, hepr.sheool).

On monia kristittyjä, jotka kiistävät opetuksen välitilasta. Heidän mukaansa ihminen kuolee täysin ja vasta yleisessä ylösnousemuksessa ihminen herätetään. Vanhastaan on kuitenkin edelläoleva Jeesuksen vertaus nähty samalla luotettavaksi kuvaukseksi kuoleman jälkeisestä todellisuudesta. "Jumalalle kaikki elävät" (Luuk 20:38). Raamattu kertoo myös, että kuolemansa jälkeen Jeesus meni ja saarnasi "vankeudessa oleville hengille" (1 Piet 3:19).

Emme voi ymmärtää Jeesuksen sanoja ryövärille muuten kuin välittömästi tämän kuoleman jälkeistä tilaa koskevaksi (Luuk 23:43). Paavalin sanoi, että hänellä olisi halu täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa (Fil 1:23). Hän halusi muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö (2 Kor 5:1-Cool. Sama mielikuva vahvistuu Paavalin opettaessa, ettei mikään, ei edes kuolema voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta (Room 8:38-39). Ilmestyskirjassa kerrotaan myös Jumalan sanan tähden surmatuista sieluista, jotka odottavat alttarin alla (Ilm 6:9-11).

Kuoleman jälkeen ihmisten olemassaolo jatkuu kuitenkin Jeesuksen vertauksen kuvaamana aivankuin kahdessa eri paikassa. Vanhurskas on paratiisissa (Luuk 23:43) ja epävanhurskas vaivan paikassa. Lasarukselle se oli lepoa, sapatin lepo oli alkanut (Hepr 4:10). Rikkaalle miehelle olotila oli tuskaa. Välitilassa odotetaan lopullista tilintekoa, joka tuo toisille toisen kuolema ja toisille taas iankaikkisen autuuden.

Kipeä ja varmaa vastausta vaille jäävä on kysymys kääntymisen mahdollisuudesta kuoleman jälkeen. Jotain voimme aavistaa sanoista, että kuolleillekin on julistettu evankeliumia (1 Piet 4:6) ainakin jos yhdistämme sen tietoon, että Jeesus saarnasi vankeudessa oleville hengille (1 Piet 3:19). Mutta toisaalta Lasarus ei voinut tulla rikkaan miehen luo tai päinvastoin. Välille on vahvistettu suuri juopa (Luuk 16:26).

Raamattu kieltää jyrkästi kaiken yhteyden vainajahenkiin (3 Moos 19:31, 5 Moos 18:11, 2 Kun 21:6, Jes 8:19). Mutta Raamattu kertoo kuinka Saul oli meedionaisen avulla yhteydessä Samuelina esiintyvään vainajahenkeen. Se oli tuomioksi Saulille (1 Sam 28, 1 Aik 10:13). Raamattu ei kiistä, etteikö tällaista yhteyttä voisi olla, mutta se kieltää sellaisen yrittämisen.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty 3. MAAILMAN KOHTALO

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:39 pm



Voimme erottaa lähinnä kolme koulukuntaa. Erottavaksi opinkohdaksi tulee kysymys messiaanisesta eli tuhatvuotisesta valtakunnasta, milleniumista. Luterilaisuudessa on tunnustuskirjoihin vedoton vallalla varsin laajasti ns. amillinistinen näkemys. Sen mukaan ei ole olemassa mitään tuhatvuotista valtakuntaa. Tulevaisuudessa meitä odottaa vain Jeesuksen tulo viimeiselle tuomiolla ja sen jälkeen uudet taivaat ja uusi maa. Koska kuitenkin premillenistinen opetus on saanut laajalti sijaa uskovien parissa kaikkialla maailmassa, seuraamme sen opetuksen antamaa kaavaa maailman tulevaa kohtaloa koskevassa jaksossa. Kolmatta koulukuntaa nimitetään promillenistiseksi ja sen mukaan nykyisin elettävä kirkon aika on tuhatvuotista valtakuntaa.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:40 pm

Lopputapahtumien merkit

Tämän maailman kohtalon ratkaiseva lopputapahtuma on Kristuksen tulemus (parusia). Sen ajankohta jää salaisuudeksi (Matt 13:32). Se tulee kuin varas yöllä ja yllättää kuin synnytyskipu raskaan vaimon (1 Tess 5:2-3). Mutta Herra on antanut kuitenkin omillensa eräitä merkkejä, joiden avulla voi päätellä, että hänen tulemuksensa hetki on lähellä (Matt 24:3).

1. Jeesuksella oli erityinen huoli seuraajistaan. Siksi ensimmäinen merkki on eksytykset (Matt 24:4,5,11,23,24,26,). Kaikkina aikoina Kristuksen seurakuntaa ovat hämmentäneet monenlaiset harhaopit. Mutta lopun aikoina ne saavat erityisen voiman ja eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (24:24). Eksytys on petollisella tavalla oikean opetuksen kaltaista. Eksytys hallitsee kristikuntaa, oikea opetus on vähemmistönä. Väkevin tähänastisista eksytyksistä on islam. Ks. 2 Tim 3:1-9, 2 Piet 3:3, 1 Joh 2:18-23.

2. Sodat ja luonnonmullistukset ovat aina olleet ihmisen kohtalokas osa. Jeesus kuitenkin mainitsee myös nämä merkkinä (24:6- 7, 29). Kenties sodan rajuus ja laajuus on merkki. Tänäänhän sota tulee satojen miljoonien ihmisten kodin nurkkaan. Mutta siihen liittyy aivan vastakkainen merkki: "Söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti...eivätkä tienneet" (24:38-39). Siis kuitenkin monilla on samaan aikaan rauha. Voinemme Jeesuksen luontoa koskevat merkit tulkita luonnon ekologisen tasapainon järkkymiseksi (Luuk 21:25- 26).

3. Jeesus mainitsee merkkinä myös evankeliumin julistamisen (Matt 24:14). Lähetystyö on Jumalan kansan tärkein tehtävä. Se ratkaisee uskomme mukaan lopulta maailman kohtalon (2 Piet 3:12). Tänään evankeliumia julistetaan useammalla kielellä kuin koskaan, julistajia on liikkeellä enemmän kuin koskaan, mutta yhä vielä on monia ryhmiä, joita ei ole tavoitettu. Emme tiedä kuinka kaukana on "pakanain täysin luku" (Room 11:25).

4. Israel on tärkeä merkki. Kautta aikojen Jeesuksen vertauksen viikunapuu (Matt 24:32) on tulkittu viittaukseksi Israeliin (vrt Matt 21:18-21). Israel on valittu kansa "ennen kaikkia muita kansoja" (5 Moos 7:6). Sen suuri tehtävä oli olla Jeesuksen syntymäkansa (Matt 1:1-17). Se on ollut Jumalan ilmoituksen välikappale. Herra ei ole hyljännyt kansaansa (Room 11:1-2,28-29). Sillä on paikkansa tulevaisuudessa (vrt Luuk 21:24, Room 11:25, Dan 12:7). Sen kokoontuminen omaan maahansa, oman valtion syntyminen ja hengellinen uudistus ovat asioita, joista monet kohdat Raamatussa puhuvat (5 Moos 30:4-6, Hes 37:1-14, Jes 2:2-4, 49:8-13, Hoos 2:18-23). Tämän päivän maailmassa on ollut olemassa vuodesta 1948 lähtien Israelin valtio. Sen niminen valtio hävisi vuonna 722 eKr. Nykyistä israelilaista yhteiskuntaa hallitsee vielä Jeesuksen Kristuksen kieltävä ilmapiiri ja monenlaiset yhteiskunnan rappeutumisilmiöt ovat nähtävänä.

5. Kristittyjen vainot ja antikristuksen ilmestyminen ovat myös merkkejä lopun läheisyydestä (Matt 24:9-10, 12-13). Pelottavimman kristittyjen vainon toteuttaja on antikristus. Antikristuksen henkeen ja persoonaan viittaavia tyyppejä on ollut olemassa läpi kirkon historian (2 Tess 2:3, Dan 7:25, 1 Joh 2:18, 4:3, 2 Joh 7). Mutta tämän hengen täydellinen ruumiillistuma on tuleva. Antikristus esiintyy käsittämättömällä voimalla tehden tunnustekoja ja ihmeitä (2 Tess 2:9) ja korottaa itsensä jumalaksi (2:4). "Kuka on pedon vertainen" ihailee koko maailma (Ilm 13:4). Vain Kristuksen omat ovat toista mieltä. Siksi antikristus käy taisteluun Jeesukseen uskovia vastaan ja voittaa (Ilm 13:7).
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:41 pm

Uskovien ylöstempaaminen ja Kristuksen tulemus pilvissä

1800-luvun alkupuolelta lähtien on protestanttisten kristittyjen keskuudessa saanut yhä laajemmin sijaa opetus, jossa keskeisimmäksi uskovien odotuksen aiheeksi tuleekin ylöstempaaminen ja Kristuksen maailmalle näkymätön tulemus. Sitä pidetään Darbyn kehittelemänä oppina ja se on ollut kaikille aikaisemmille kristittyjen sukupolville tuntematon. Se rakentuu keskeisesti 1 Tess 4:ssä olevan Paavalin opetuksen tulkintaan.

Amerikkalainen Hall Lindsey on muokannut tämän teorian mukaisen tulevaisuuden kuvan seuraavanlaiseksi: Edessämme on seitsemän vuoden pituinen mullistusten kausi, joka päättyy Kristuksen näkyvään paluuseen. Ennen murroskautta juutalaiset ovat palanneet maahansa, saaneet Jerusalemin haltuunsa ja rakentaneet uuden temppelin. Uskovat temmataan ylös, tapahtuu "katoamisoperaatio". Tämän jälkeen tapahtumat keskittyvät Israelin ympärille. Sen pohjoispuolelle muodostuu sille vihamielinen suuri valtioliitto. Eteläpuolelle syntyy toinen vihamielinen valtioliitto. Kolmas valtioliittoutuma vyöryy Aasiasta Eufratin takaa yli 200 miljoonan sotilaan armeijalla. Eurooppaan syntyy kymmenen valtion liitto, jossa USA on mukana. Sen johtoon nousee mies, josta tulee Antikristus. Taatakseen rauhan hän solmii Israelin kanssa sopimuksen, mutta asettuukin röyhkeästi Jerusalemin temppeliin ja julistautuu Jumalaksi. Pohjoinen valtioliitto hyökkää Israeliin ja siihen yhtyy Eteläinen liittoutuma. Nyt Euroopan johtaja yhtyy sotaan ja tuhoaa kenties ydinhyökkäyksellä niiden armeijat ja samalla myös niiden maat. Jäljellä on enää Eurooppa liittolaisineen ja idän armeijat. Alkaa Harmageddon. Ainakin kolmasosa ihmiskunnasta tuhoutuu ja siinä yhteydessä kaikki suurkaupungit. Elämä on tuhoutumaisillaan ja juuri silloin tulee Jeesus ja pelastaa ihmiskunnan itsetuholta ja perustaa messiaanisen valtakuntansa. Hän hallitsee Jerusalemista käsin koko maailmaa.

Myös Suomessa tämä opetus on levinnyt laajalti. Lainaan esimerkkinä tästä käsityksestä vaasalaista opettajaa Kilpi Kylälää. Hän kierteli paljon seurakunnissamme aina 70-luvun lopulle asti. Hän on muokannut laajalti kirkkomme seurakuntaväen näkemyksiä tässä asiassa. Samaa on tehnyt Kuva ja Sana ensin Ensio Lehtosen ja sitten Leo Mellerin johdolla. Kylälän erikoisselityksenä oli Danielin kuvapatsas. Näin Kylälä:" Noin juhannuksena 1987 kuvapatsas on täysin valmis ja silloin se ryhtyy tekemään hirvittävän paljon pahaa. Viimeistään näihin aikoihin kymmenen varvasta, kymmenen valtakuntaa, luovuttavat itsemääräämisoikeutensa nousevalle Ilmestykirjan ennustamalle ihmispedolle. Silloin EEC:stä muodostuu Ilmestyskirjan valtiopeto, joka tekee pahaa todennäköisesti kolme ja puoli vuotta ennen kuin se tuhotaan. Tätä ennen tulevat herätykset ja ne ovat jo alkaneet, sillä mitä Herra on luvannut, se myös toteutuu. Pedon noustua Jeesus ilmestyy pilvissä ja tempaa omansa pois maan päältä. Emme kuitenkaan tiedä aikaa emmekä hetkeä. Sen jälkeen maan päällä on kolme ja puoli vuotta vihan aikaa, minkä jälkeen saatana sidotaan ja peto tuhotaan. Alkaa tuhatvuotinen valtakunta" (Kipinä).
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:42 pm

Tempaamisopetuksen arviointia

Edellä kuvatun kaltainen opetus uskovien äkillisestä ja "salaisesta" ylöstempaamisesta ennen suurta vaivanaikaa ja ennen Kristuksen julkista takaisinpaluuta sisältää ongelmia:

1. Pidämme kiinni siitä ilmoitustotuudesta, että Jeesus Kristus on luvannut tulla takaisin. Kerran hän astuu salattuna olemisestaan näkyvällä tavalla tähän maailmaan ja puuttuu maailmanhistorian kulkuun aivan toisin kuin koskaan ennen sitä. Tähän hänen tulemukseensa liittyy myös kaikkien häneen uskovien erottaminen ja muuttuminen. Morsiusseurakunta otetaan Herran luo. Tapahtuu uskovien ylösnousemus ja lopuksi kaikkien ylösnousemus.

2. Sen sijaan Hal Lindseyn yksityiskohtaisesti kuvaamaa tempaamistulkintaa ei ole esiintynyt ennen viime vuosisataa. Se puuttuu kaikilta aikaisemmin eläneiltä Kristuksen seurakunnan huomattavimmilta opettajilta. Kristuksen seurakunnan vuosituhantinen Raamatun tulkinta on meille mitä tärkein. Liian usein ovat uudet löydöt ja uudet tulkinnat vääristäneet todellisen Kristuksen tuntemisen ja uskon kokonaisnäkemyksen ja johtaneet seurakuntaa ensin yksipuolisuuteen ja sitten harhapoluille.

3. UT:n lopunaikaa koskevassa ilmoituksessa meille annetaan vain kuin välähdyksen omaisesti tietoja suurista Jumalan teoista. Pyhä Henki ei ole halunnut antaa selvää karttaa tai aikataulua eikä yksityiskohtaista kuvausta tapahtumista. Tähän meidän on tyydyttävä. Kaikki yritykset kaavailla tarkasti lopputapahtumia ovat osoittautuneet ihmisen omaksi yritykseksi tulkita ilmoitusta. "Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin" (Matt 24:36). Uskomme tämän Jeesuksen sanan koskevan myös tapahtumien yksityiskohtaista kaavailua. Isä pitää salaisuuden käsissään. Raamattu ei avaa meille tulevaisuutta tyydyttääkseen meidän uteliaisuutemme, vaan lujittaakseen luottamustamme siihen Jumalaan, joka hallitsee maailmankaikkeutta.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:43 pm

4. Edellä kuvatun kaltainen tempaamisteoria liitännäisineen houkuttelee mielikuvituksen käyttöön. Onkin kirjoitettu suuri joukko romaaneja, jotka keskittyvät uskovien ylöstempaamiseen kesken heidän arkisen elämänsä. Mielikuvitus ei koskaan saa sivuuttaa ilmoitusta, vaikka ilmoitus onkin niukkaa. Vain ilmoitus on luotettavaa. Muu on ihmisen omaa kuvittelua siitä, mitä ehkä saattaisi tapahtua. Sellaiselle ei voi antaa arvoa. Se on ajanvietettä. Se saattaa sumentaa asian pyhyyden. Edellä kuvattuihin kaavailuihin soveltuu vakava Raamatun sana: "Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimissä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä" (5 Moos 18:22, KR 92).

5. Yleensä edellä kuvatun kaltaisessa tempaamisopetuksessa korostetaan sitä, että uskovat otetaan pois kärsimästä lopun ajan ahdistuksia tämän maailman keskellä. Tällainen opetus viehättää. Kuitenkin jokainen Jumalan lapsen sukupolvi ennen Kristuksen paluuta on joutunut käymään monen ahdistuksen kautta sisälle Jumalan valtakuntaan (Apt 14:22). Miksi viimeisen sukupolven tie olisi toisenlainen? "En minä rukoile, että sinä ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta" (Joh 17:15). Perille päässeet ovat tulleet "siitä suuresta ahdistuksesta" ja "Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään" (Ilm 7:14,17).

6. Tähän teoriaan liittyy yleensä opetus kahdenlaisista uskovista. Vain ne pääsevät mukaan, jotka täyttävät määrätyt uskovaisuuden laatuvaatimukset. Kukaan ei voi olla varmaa omasta laadukkuudestaan. Enää ei olekaan perustana yksin Kristus, yksin armo ja yksin usko. Uskonvanhurskaus ei riitä, tarvitaan jotain enemmän. Se enempi syrjäyttää Kristuksen sovitusuhrin täydellisen riittävyyden ja uskon sen ainoana vastaanottajana. Ja niin ajaudutaan lainomaiseen kristillisyyteen ja loputtomaan epävarmuuteen ja pelkoon. Valvova kristitty on sellainen, jolle Kristuksen uhri ja sovitusveri on jatkuvasti se hyvä uutinen, jota ilman hän ei jaksa elää (1 Kor 2:2; Gal 6:14).

7. Kristuksen paluun valtavuus ja mullistavuus himmenee ja sijaan uskova keskittyy ulkonaisiin tapahtumiin, omaan itseensä ja siihen ihmeelliseen muutoksen, minkä hän tulee kokemaan hetken kuluttua. Tempaamisesta tulee tärkeämpi ja koskettavampi totuus kuin itse Vapahtajasta. Emme kuitenkaan odota tempaamista, vaan odotamme Kristusta. Hän saa toimittaa asiansa niin kuin hyväksi näkee. Meille riittää yksin hän: "Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi!" (Fil 1:23). "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi" (Ps 73:28).

8. Osmo Tiililä pohtiessaan tätä yksityiskohtaa kirjoittaa: "Herran tulo kaikkien pyhien kanssa taas voitaneen olla selitettävissä siten, että heidän tempaamisensa ja paluunsa välillä ei tarvitse olla pitkää aikaa. Heidät temmataan ikään kuin maailman portille Herraa vastaan, sille salatulle rajalle, missä näkyvä ja näkymätön kohtaavat toisensa, mutta kaikki tämähän voi tapahtua juuri vainojen ollessa vaikeimmillaan". "Herra tempaa omansa vastaan - mutta tulee jo samalla ja tuhoaa antikristuksen". "Me jäämme tässä lopultakin jokainen kysymään ja odottamaan".
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Messiaaninen valtakunta

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:44 pm



Opetusta messiaanisesta eli tuhatvuotisesta valtakunnasta (millenium, kiliakismi) liittyy mitä kiinteimmin opetukseen uskovien ylöstempaamisesta. Mutta eivät uskonpuhdistajat hyväksyneet opetusta tuhatvuotisesta valtakunnasta. Augsburgin tunnustuksessa hylätään "erinäiset juutalaiset opit...että ennen kuolleitten ylösnousemusta muka pelkästään pyhät ja hurskaat tulevat saamaan ajallisen valtakunnan ja hävittämään jumalattomat".

Emme voi tehdä tyhjäksi, että Raamatussa puhutaan tuhannen vuoden jaksosta, jolloin Kristus hallitsee kuolleista herätettyjen pyhiensä kanssa (Ilm 20:1-6). "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa" (20:6). Tähän opetukseen voidaan liittää monia VT:n kohtia, jotka kuvaavat vielä täyttymätöntä aikaa maailmassa (Jes 11:1-9). Se olisi ihmeellisen maailmanuudistuksen aikaa. Silloin täyttyy luomakunnan harras ikävöiminen (Room 8:19). Se on rauhan (Miik 4:3-4) ja vanhurskauden (Jes 9:6, 32:17) valtakunta ja elämä kukoistaa (Jes 35:1-2, 5-6, 65:19-25). Tämä valtakunta on vielä välitila, ei lopullinen täyttymys. Se on kuin esimakua lopullisesta kirkkaudesta. .
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:45 pm

Ihmiskunnan viimeinen kapina ja Kristuksen paluu.

Messiaanisen valtakunnan lopulla saatana päästetään jälleen irti ja se villitsee kansat viimeiseen kapinaan Kristusta vastaan (Ilm 20:7-9). Vielä tämänkin sukupolven oli altistuttava kiusaukseen ja tultava koetelluksi. Vielä kerran ihminen saa hylätä Jumalan kutsun ja tehdä ratkaisunsa häntä vastaan. Kun ihmiskunta sai mahdollisuuden valita ja se valitsi saatanan uudeksi johtajakseen. Nyt Jeesus Kristus tulee niinkuin salama, joka välähtää idästä hamaan länteen. Ja kaikki saavat nähdä Kristuksen kirkkauden. Vasta nyt Jumala tuhoaa lopullisesti perkeleen (20:9-10). Silloin myös alkuaineet kuumuudesta sulavat (2 Piet 3:10) ja tämän maailman muoto katoaa (1 Kor 7:21).
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty 4. YLEINEN YLÖSNOUSEMUS

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:46 pm



Ajan lopulla tulee hetki, jolloin kaikki haudoissa olevat kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat esiin (Joh 5:28-29). Tapahtuu kaikkien ihmisten ruumiillinen ylösnousemus: "Minä uskon ruumiin ylösnousemukseen". Tämä jokaista ihmistä ehdottomasti koskeva ilmoitus on mitä keskeisintä kristillisessä uskossa. Vakuutena siitä on Jeesuksen ylösnousemus.

Usko ruumiin ylösnousemiseen tekee kristitylle täysin mahdottomaksi uskoa laajalle levinneeseen ajatukseen sielunvaelluksesta, jonka mukaan ihminen syntyy uudelleen ja uudelleen ihmiseksi. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoona.

Uudella ylösnousemusruumiilla on tietty yhteys vanhaan (1 Kor 15:35-44) ja kuitenkin se on aivan toisenlainen. Siinä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen (1 Kor 15:53). Ihmisen persoona säilyy. Hän tunnistaa itse itsensä ja on muiden tunnistettavissa. Jeesuksen ylösnousemusruumis ja hänen ilmestymisensä kertovat meille tästä jotakin.

"Jos ylösnousemusta ei ole, niin syökäämme ja juokamme, viettäkäämme hekumallista ja nautinnollista elämää... Jos ylösnousemusta ei ole, niin ei ole Jumalaakaan eikä kaitselmusta, vaan kaikki tapahtuu sattumalta" (Johannes Damaskolainen).
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty 5. VIIMEINEN TUOMIO

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:47 pm



Kuolleista herätetty ihminen kohtaa persoonallisen Jumalan. Hän joutuu nyt Jumalan edessä tekemään tiliä elämästään. "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle" (Hepr 9:27, KR 92). Nyt vääryys saa palkkansa, asiat selvitetään. Jumalan tuomio on täydellinen ja ehdottoman oikea. Hän ei tee kenellekään vääryyttä, mutta mikään vääryys ei myöskään jää piiloon. Nyt totuus ja vanhurskaus voittaa, nyt toteutuu ehdottomana sekä Jumalan oikeudenmukaisuus että hänen rakkautensa.

Jumala on Jumala ja lopulta kaikki häntä vastustava on muserrettuna hänen jalkojensa juuressa. Herra hävittää kuoleman ainiaaksi (Jes 25:Cool. Hän tuhoaa sekä persoonallisen pahan, saatanan, että ruumiillisen pahan, turmeluksen ja kärsimyksen.

Raamatun mukaan pahaa ei tehdä tyhjäksi, vaan se suljetaan ikuiseen rangaistukseen, kadotukseen. Luomistyön turmellut paha sidotaan lopullisesti. Emme voi kiistää Raamatun selvää opetusta kadotuksesta eli helvetistä. Nimenomaan Jeesus on paljon puhunut ja varoittanut itkusta ja hammastenkiristyksestä. Kadotus on Jumalan hylkäämäksi tulemista ja sen aiheuttamaa piinaa. "Se, joka on menettänyt autuuden, ei valita helvetin vaivoja niin paljon kuin taivaan menetystä, sillä tämä on sinänsä pahin piina" (Johannes Krysostomos). Ihmiskunnan kahtiajako on Raamatun mukaan selvä ja lopullinen. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, ettei kenellekään tapahdu vääryyttä (Job 34:10-12).

Tosin kadotus on haluttu tulkita milloin kaiken pahan tyhjäksi tekemiseksi ( = annihilatio) tai kaikkien pelastumiseksi lopulta (apokastasis = ennalleen asettaminen). Kristillinen kirkko on torjunut aina nämä tulkinnat. Ne ovat jääneet yksityisten kristittyjen mietiskelyiksi.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty 6. UUDET TAIVAAT JA UUSI MAA

Viesti kirjoittaja jarrut To Tammi 30, 2014 7:48 pm



Elämä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen "uudessa taivaassa ja uudessa maassa" on jotain täysin toista kuin mitä ihminen pystyy ajattelemaan tai kuvittelemaan. Siihen soveltuvat sanat: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa" (1 Kor 2:9). Silloin ihminen on päässyt siihen, mistä hän syntiin lankeemuksessa joutui pois. Jumala loi ihmisen kaltaisekseen; tuolloin ihminen on todella Jumalan kaltainen ja hän elää kokonaan jumalallista elämää. Hän on "täynnä Jumalaa".

Enää ihminen ei voi langeta, hän elää "lopullisessa tilassa". Jumalan armossa on kaikki, mitä hän tarvitsee. Ihmisellä on ruumis, mutta paljon parempi ja jalompi kuin se, mikä oli luomisen jälkeen paratiisissa. Jeesus sanoo: "He ovat niinkuin enkelit taivaassa" (Matt 22:30). "Jokainen tulee siis nousemaan ylös samanlaisena luonnoltaan ja laadultaan kuin hänet on kylvetty maahan, vaikkakin paljon kauniimmassa ja kirkkaammassa muodossa. Sillä silloin meille annetaan niin tarkasti näkevät silmät, että voimme nähdä vuorienkin läpi ja niin herkästi kuulevat korvat, että voimme kuulla maailman äärestä toiseen" (Luther).

Raamattu päättyy Ilmestyskirjan näkyyn uudesta taivaasta ja uudesta maasta (Ilm 21-22). "He näkevät hänen kasvonsa... sillä Herra Jumala on valaiseva heitä" (Ilm 22:4-5). "Kuinka suuri onkaan oleva tuo onnellisuus, jossa ei ole mitään pahaa eikä mikään hyvä ole kätkössä. Siellä on pelkkää Jumalan ylistystä - häntä rakastetaan kyllästymättä, häntä ylistetään väsymättä" (Augustinus).

"Mutta vaikka pyhyys on saanut alkunsa ja joka päivä kasvaa, me kuitenkin toistaiseksi odotamme sitä hetkeä, jolloin lihamme surmataan ja haudataan kaikkine saastoineen, mutta saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen". "Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta. He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa" (Tunnuskirjat).


http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/usko/usko1k.html
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja jarrut Su Loka 27, 2019 6:56 am

Olavi Peltolan asiallinen kirjoitus, juuri tälle ajalle jossa nyt elämme.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Tiedoksi lisää!

Viesti kirjoittaja Stiina Pe Loka 23, 2020 10:43 am

Raimo Mäkelä

STI 17.10.2007



Mitä Raamattu sanoo tuhatvuotisesta valtakunnasta





1. Ajankohtainen millennium



Vuosituhannenvaihteen mentyä rauhallisesti ohi puhe millenniumista katkesi kuin veitsellä leikaten, vaikka se sitä ennen oli ollut vahvasti esillä. Asia ei kuitenkaan sillä poistu ainakaan kristittyjen miellemaailmasta, sillä itse käsite on Raamatussa ja sieltä ”maallistunut” muuhun käyttöön. Johanneksen ilmestyksessä (20:1–7) puhutaan erikoisesta ”tuhannen vuoden” eli millenniumin jaksosta (kreikaksi khilioi ‘tuhat’ vuotta, latinaksi millennium 'tuhatvuotiskausi'). Tähän sanaan pohjautuu kristillisessä teologiassa käytetty käsite kiliasmi/millennialismi/millenarismi 'oppi tuhatvuotisesta valtakunnasta'.



Vuosituhannenvaihteen kynnyksellä (1998) julkaisemassaan kirjassa Tuhat vuotta matemaatikko Osmo Pekonen sanoo todellisuudentajuisesti:



”Tuhat vuotta on pisin ajanjakso, jonka ihminen juuri ja juuri kykenee käsittämään. Paleontologian tai astrofysiikan miljoonien ja miljardien vuosien aikaskaalat ovat vaikeammin kuviteltavissa. -- Toisaalta tuhatta vuotta lyhyemmällä aikaperspektiivillä tämän maailman murheita ei juuri kannatakaan ajatella. Ajan kaivo on syvä. Sen pinnalla ajelehtii vaahtoa. Tuhannessa vuodessa esimerkiksi nykyinen vaahtoaminen ‘postmodernismista’ asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa.”



Pekonen ottaa kantaa myös kristilliseen kiliasmiin, jonka hän tuomitsee ankarin sanoin:



”Millenniumin turvallisuusriski on Barnabaan kirjeestä [jota käsitellään jäljempänä] versonut pseudokristillisen tradition merkillinen rikkakasvi: pimeä, perverssi ja kerettiläinen kiliasmi, jota minkään ajan piispat tai rationalistit eivät ole kyenneet perkaamaan pois.”



2. Uuden testamentin aineistoa vallasta ja valtakunnasta yleisesti



Johanneksen ilmestyksen ”tuhat vuotta” on aika, jolloin Jeesus Kristus on kuninkaana eli hallitsee. Meidän siitä käyttämämme sana valtakunta, joka Uudessa testamentissa on keskeinen erityisesti Jumalan/taivasten valtakuntana, on ehkä kuluneena kalvennut merkitykseltään. Se on kreikaksi basileia ja tarkoittaa kirjaimellisesti ‘kuninkuutta, kuninkaanvaltaa’ ja tulee sanasta basileus ‘kuningas’. Vastaavasti latinassa on regnum ‘kuninkuus, valtakunta’ sanasta rex ‘kuningas’, Me ymmärrämme valtakunnalla valtiollisesti itsenäistä aluetta eli itsenäistä valtiota, jonka valtiomuoto voi olla esimerkiksi monarkia eli yksinvaltius tai demokratia eli kansanvalta. Ainoa Raamatun ja yleensä antiikin varsinaisesti tuntema valtiomuoto oli itsevaltainen eli rajaton, absoluuttinen yksinvaltius, jossa sama henkilö sääti lait, pani ne toimeen ja tuomitsi rangaistuksen niiden rikkomisesta. Kreikassa ajoittain esiintynyt pienten kaupunkivaltioiden demokratia oli poikkeus ja monessa mielessä rajoittunutta.



Ilm 3:21: Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani (thronos), niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Ilm 2:26–28: Sille, joka voittaa, - - minä annan vallan hallita kansoja (= vallan, exuusia, kansoihin). Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla - -. Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut.
Ilm 5:10: Sinä olet tehnyt heistä kuningassuvun (basileia), meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan (basileuein) maan päällä.
Dan 7:9, 27: Kun minä sitä (= pientä sarvea) katselin, valtaistuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta.
Matt 19:28: Jeesus sanoi heille: "Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle (thronos), silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita (= tuomita, krinein) Israelin kahtatoista heimoa.”
1 Kor 6:2: Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina (= tuomitsemaan maailman, krinein)? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa?


3. Maailman valtakunnat



Toisaalta valtiovalta (mm. kuningas, basileus) ja valtion järjestys ovat Jumalan pitkämielisyyden hyvä lahja, jolla hän varjelee syntiinlangennutta ihmiskuntaa tuhoamasta itse itseään (Room 13:1–7; 1 Piet 2:13–17).



Toisaalta syntisessä maailmassa elävällä syntisellä ihmisellä on taipumus väärinkäyttää valtiollista valtaansa itsekorotukseen, toisten alistamiseen ja heidän hallitsemisekseen heidän yläpuoleltaan (Matt 20:25) ja näin asettua Jumalan sijaan (2 Moos 5:2; Dan 4:27; Apt 12:21–23). Halki aikojen maailman mahtavat ovatkin lumoutuneina pyrkineet kaikki maat ja kansat käsittävään maailmanvaltioon. Sellainen toteutuukin lopun ajassa Antikristuksen johdolla - maailmanhistorian viimeisenä (Ilm 13:7). Hän on tarttuva ahnain käsin siihen vallan tarjoukseen, jonka Saatana esitti Jeesukselle kiusauksen vuorella, mutta jonka Jeesus torjui (Matt 4:8; Luuk 4:5–7). Antikristuksen maailmanvaltio, hänen ”vallan ja kirkkauden valtakuntansa”, ei kuitenkaan pysy, vaan tuleva Jumalan valtakunta murskaa sen.













4. Jumalan valtakunnan kaksi kertaa kolme vaihetta



Jumalan valtakunta ei ole

· ihmisten ja ihmiskunnan ponnistelua paremman maailman luomiseksi, vaikka Jumala onkin antanut sen ihmisille ja ihmiskunnalle tehtäväksi - jota he eivät kuitenkaan varsinaisesti pysty suorittamaan.

· sitä Jumalan vastustamatonta herruutta, joka hänellä koko luomakunnassa ja ihmiskunnassa on Saatanasta, synnistä ja kuolemasta ja näiden vallassa olevista ihmisistä huolimatta ja jota näiden hänen ja ihmiskunnan vihollisten on pahuudessaan toteltava ja ”palveltava” ennen tuomiotaan.



Jumalan valtakunta on

sellaista hänen herruuttaan = kuninkuuttaan ihmisten sydämessä ja elämässä, johon nämä omasta vapaasta tahdostaan täydellisesti yhtyvät ja suostuvat ja joka aikanaan tulee näkyväksi, ruumiilliseksi, aineelliseksi oltuaan sitä ennen varsinaisesti vain hengellistä ja näkymätöntä.



Ennen helluntaita Jumalan valtakunta oli

· Jumalan (vanha) liitto kansansa kanssa tulevan ennakkona.

· Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen toiminnassaan, sillä hän palveli Isää kuuliaisesti vapaasta tahdostaan, ja Isä hallitsi häntä täydellisesti. Matt 12:28: ”Jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.” Matt 11:12: ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin.” Luuk 17:21: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” Joh 1:26: ”Keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne.” Jeesus oli Jumalan valtakunta itsessään ihmisten keskellä, mutta vielä vain uskossa nähtävissä.



Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Jumalan valtakunnassa, Jumalan turmellun luomistyön ennalleenasettamisessa ja uudelleenluomisessa, on kolme vaihetta, niin kuin vaiheittain tapahtuivat/tapahtuvat myös

1) Jumalan luomistyö (1 Moos 1)

2) Antikristuksen ilmestyminen (1 Joh 2:18) ja

3) ylösnousemus: 1 Kor 15:22–24: ”Kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu.” Joh 5:28–29: ”Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat [ylösnousseen!] Ihmisen Pojan äänen. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.” Apt 24:15: ”On oleva ylösnousemus -- sekä vanhurskasten että vääräin.” Dan 12:2.



1. Pyhän Hengen näkymätön ”valtakunta” = hallintavalta nykyisessä maailmanajassa ennen Jeesuksen paluuta: Pyhä Henki kutsuu ja voittaa Jumalan sanalla ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja elämään hänen herruudessaan, ja Jeesus hallitsee heitä tulemalla Pyhässä Hengessä heihin asumaan (Joh 15:5; 2 Kor 3:17), vaikka he yhä pysyvätkin syntisinä ja Jeesuksen herruus heissä on kätkössä. He ovat kuitenkin nyt Jumalan valtakunta, niin kuin Jeesus oli Jumalan valtakunta maailmassa ollessaan (Room 8:14). Room 14:17: ”Jumalan valtakunta on vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” 1 Kor 4:20: ”Jumalan valtakunta on voimassa.” Ef 2:19: ”Olette pyhien kanssa saman kaupunkivaltion kansalaisia (sympolitai).” Fil 3:20: ”Meillä on yhdyskuntamme (politeuma) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta, joka muuttaa ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi.”



2. Pojan näkyvä ”valtakunta” = hallintavalta, kuninkuus on hänen paluunsa jälkeen ennen viimeistä tuomiota, ns. tuhatvuotinen valtakunta (Ilm 20:1–6), johon Jeesus viittasi puhuessaan tulevasta maailmanajasta (Mark 10:30; Luuk 18:30) ja tulevasta valtakunnasta (Matt 25:1). Se alkaa, kun hänen omansa tehdään hänessä eläviksi eli nostetaan ylös kuolleista hänen tulemuksessaan (1 Kor 15:22–23 KR 1938). Se päättyy, kun ”tulee loppu, hän antaa valtakunnan (basileia = kuninkuus, hallintavalta) Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan (1) kaiken hallituksen (arkhee) ja (2) kaiken vallan (exuusia) ja (3) voiman (dynamis) [= ensin Antikristuksen valtakuntansa alkaessa ja sitten Saatanan valtakuntansa päättyessä]. Sillä hänen pitää hallitseman (basileuein) ‘siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.’ Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema [Ilm 20:14; 21:4; kuolema on vielä läsnä Pojan valtakunnassa]. Sillä: ‘kaikki hän [= Jumala ja Isä] on alistanut hänen [= Pojan] jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo: ‘kaikki on alistettu’, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa [= Jumala ja Isä]. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” (J. 15:24-28.) Jeesus tekee selvän eron jo läsnä olevan Jumalan valtakunnan ja tulevan Jumalan valtakunnan välillä: ”Taivasten valtakunta on (estin, preesens: siis jo nyt näkymättömissä)...” (Matt 13:24, 31, 33, 44, 45, 47). ”Taivasten valtakunta on oleva” (futuuri, Matt 25:1).



3. Isän ”valtakunta” = hallintavalta, kuninkuus, täyttymyksen valtakunta, joka alkaa vasta viimeisen tuomion jälkeen (Ilm 20:11–15) uudestiluomisessa (Ilm 21:1–Cool Jeesuksen antaessa valtakunnan Isälle (1 Kor 15:24). Silloin Isä ja Poika, Jumala ja Karitsa, ja Pyhä Henki, elämän veden virta, hallitsevat ikuisesti (Ilm 11:15; 22.1). Silloin on näkyvästi, lopullisesti ja pysyvästi = ikuisesti tullut Jumalan valtakunta, jonka tulemista pyydämme Herran rukouksessa (Matt 6:10): Jumalan nimi on pyhitetty, tuomio on tullut: synnit on annettu anteeksi ja Pahasta on päästy, Jumalan tahto tapahtuu.



Nämä valtakunnat ovat peräkkäisiä mutta myös sillä tavoin sisäkkäisiä, että myöhempään aina sisältyvät jo edelliset.



Luterilaisessa ajattelussa on tehty ero kolmen valtakunnan välillä:

1) vallan valtakunta (regnum potentiae), jolla tarkoitetaan nykyistä luonnonlakien alaista maailmaa, luomakuntaa, maallista regimenttiä, mutta joksi voitaisiin mieltää myös tuleva Pojan valtakunta,

2) armon valtakunta (regnum gratiae), joka on nyt oleva Pyhän Hengen valtakunta, hengellinen regimentti, mahdollisesti myös seurakunta, ja

3) kirkkauden valtakunta (regnum gloriae), joka olisi tuleva Isän valtakunta.



4. Tuhatvuotinen valtakunta Johanneksen ilmestyksessä (20:1–10)



1. Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet.

2. Hän otti kiinni Lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi,

3. syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei Käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin ne tuhat vuotta ovat tulleet täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.

4. Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet Petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja olivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta.

5. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat täyttyneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.

6. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja ovat kuninkaita Kristuksen kanssa (ne) tuhat vuotta.

7. Kun ne tuhat vuotta tulevat täyteen, päästetään Saatana vankilastaan,

8. ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa.

9. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki.

10. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin Peto ja Väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.



Tekstin ymmärtämiseksi on ensimmäiseksi katsottava sen sijaintia kirjan kokonaisuudessa. Ilm ei ole alusta loppuun saakka kronologisesti etenevä kuvaus, vaan esitys on spiraalimainen: loppu tulee monta (= kolme) kertaa - eikä kuitenkaan tule, vaan ikään kuin palataan alkuun ja laajennetaan tiettyjä asioita yhä uudestaan (= kolme kertaa). Myös taivaaseen ja kadotukseen katsahdetaan monta kertaa, ennen kuin ne lopullisesti avautuvat. Silti tapahtumat samalla myös etenevät, niin että Jeesus todella tulee takaisin ja voittaa Antikristuksen, toimitetaan tuomio, tapahtuu uusi luominen ja alkaa ikuisuus. Tähän lukujen 19-21 muodostamaan kokonaisuuteen sijoittuu myös ”tuhatvuotinen valtakunta” Antikristuksesta saadun voiton jälkeen ennen kaikkien ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja Jumalan uutta luomistyötä.



Luvussa 19 kuvataan Jeesuksen paluu, jota on odotettu alusta asti (1:7): ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat.” Hän saapuu kuin sotapäällikkö suuren armeijan kärjessä kohtaamaan Harmageddoniin häntä vastaan Pedon eli Antikristuksen johdolla kokoontuneet maailman kaikki kuninkaat (16:16; 19:11–19).



Taistelua ei kuitenkaan synny. Peto vain otetaan kiinni, samoin Väärä profeetta eli Toinen peto, ja heidät heitetään elävinä tuliseen järveen eli helvettiin, ikuiseen kadotukseen. Muut vastustajat surmasi valkoisella hevosella ratsastavan suusta lähtevä miekka eli hänen sanansa. (19:20–21.)



Tulos on väkivaltainen mutta tie siihen ei. Valkoisella hevosella ratsastavan eli Jeesuksen armeija ei ole varsinaisesti varustautunutkaan taisteluun, sillä se on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin! Päällikön vaate poikkeaa armeijan vaatetuksesta: hänen pukunaan on vereen kastettu viitta. Hän on jo voittanut taistelun ennakolta, omalla verellään eli kärsimisellään ja kuolemallaan, joilla hän toisaalta sovitti ihmiskunnan synnit ja toisaalta kukisti Saatanan vallan, joka perustuu ihmisten syntiin. Väkivaltainen ratkaisutaistelu on siis jo käyty – Jeesuksen äärimmäisen väkivaltaisessa surmaamisessa - joten tässä vain sen seuraukset tulevat näkyviin - vihdoinkin. Siinä taistelussa surmansa saanut ja tappion kärsinyt Jeesus tulikin voittajaksi sekä kuolemallaan että ylösnousemuksellaan - mutta näkymättömästi - ja (vain) näkymättömällä uskolla omistettavaksi. Nyt näkymätön tulee näkyväksi, ruumiilliseksi, aineelliseksi. (19:13–16.)



Helvettiin ei kuitenkaan joudu vielä Saatana vaan vasta Peto ja Väärä profeetta. Ei myöskään vielä tapahdu ylösnousemista, lopputuomiota eikä uutta luomista, niin kuin ehkä voisi odottaa. Sen sijaan seuraakin Saatanan vangitseminen, ei tuomitseminen eikä rankaiseminen.



Saatana syöstään kahlehdittuna syvyyteen, kaiken pahuuden ja pahojen henkien tyyssijaan, josta Peto nousi (17:Cool. Saatanan jäljestä syvyys suljetaan. Samalla tyrehtyy myös pahuuden varsinainen lähde maan päällä. Hän ei voi enää vaikuttaa maailmassa. Maailma ei ole paratiisi, sillä siinä elävät ihmiset ovat yhä syntisiä, mutta Käärmettä siinä ei ole pahuuden innoittajana.



Aika on kuitenkin rajallinen: Saatana päästetään uudelleen irti. Sen jälkeen seuraa hänen tuhoamisensa toinen vaihe (j. 10).



Saatanan sitomista seuraavat ensimmäinen kuolleiden ylösnousemus ja vallanvaihdos maailmassa. Valtaan tulevat ja valtaistuimille istuutuvat marttyyrit ja sellaiset kuolleet, jotka Antikristuksen aikana olivat pysyneet Jeesukselle uskollisina. J. 4 muistuttaa suuresti Dan 7:n j. 9, 10, 22 (KR 1938:n kirjaimellisen käännöksen mukaan): "Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin. - - Oikeus istui tuomiolle. - - Oikeus annettiin Korkeimman pyhille, ja aika joutui, ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan."



"Ensimmäiseen ylösnousemukseen" pääseviä onnitellaan autuaina (j. 6). Näyttää kuin he olisivat vain marttyyreja ja/tai Antikristuksen edessä uskonsa säilyttäneitä. Kuitenkin vain niihin, jotka pääsevät ensimmäiseen ylösnousemukseen, ei "toisella kuolemalla" eli kadotuksella ole valtaa. Niinpä ensimmäiseen ylösnousemukseen tulevat kaikki ne, jotka kaikkina aikoina, myös jo ennen Antikristuksen aikaa, ovat olleet Jeesuksen seuraajia, ja "toisessa ylösnousemuksessa", jota tässä ei tällä nimellä mainita, kaikki muut nousevat viimeiselle tuomiolle (j. 11–12): "Näin suuren valkean valtaistuimen ja - - myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. - - ja kuolleet tuomittiin." Silloin kaikki ihmiset kootaan Jeesuksen ja Jumalan valtaistuimen eteen ja tulee lopullinen tuomio. Sitä ennen on kuitenkin tämän mukaan tapahtunut jo jotakin muuta: ensimmäinen ylösnousemus ja Kristuksen ja kaikkien pyhien tuhat vuotta kestänyt hallitsemiskausi.



Olennaista tässä on pyhien pääseminen osallisiksi Jeesuksen hallitusvallasta. UT:ssä Jeesus on kyllä koko ajan herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas, mutta hän ei käytä miekkaa, maallista valtaa vaan ainoastaan jumalallisen sanan valtaa. Sama koskee kristillistä seurakuntaa. Se ei voi käyttää mitään varsinaisesti maallista valtaa maailmassa, sillä sen eli "miekan" Jumala on uskonut maallisille vallankäyttäjille eli esivallalle. Seurakunnan vallankäytön ainoa väline on Jumalan sana, joka miekan tavoin tunkeutuu omiintuntoihin (Hepr 4:12) mutta ei miekkana surmaa ketään ruumiillisesti. Sekä VT:ssä että UT:ssä tehdään selvä ero Jumalan maallisen ja hengellisen hallintavallan välillä sekoittamatta niitä koskaan toisiinsa.



Tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesus hallitsee näkyvästi todellisena kuninkaana kirjaimellisesti, ja hänen kanssaan pappeja ja kuninkaita ovat kaikki ne, jotka tämän elämän aikana ovat olleet hänen seuraajiaan. Ihmiset, joilla ei yleensä ole ollut mitään maallista valtaa, tulevat saamaan sellaisen Jeesuksen kanssa näkyvällä tavalla. Tällaista ihmistä voidaan sanoa autuaaksi (j. 6) eli onniteltavaksi, ja lisäksi hän on pyhä.



Pyhien osallistumisesta Kristuksen hallitusvaltaan Ilm on puhunut jo aikaisemminkin monta kertaa. "Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen" (3:21). "Sille, joka voittaa, - - minä annan vallan hallita kansoja. Hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla - -. Hän saa saman vallan, jonka minä olen Isältäni saanut." (2:26–28.) "Sinä olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä" (5:10). Ks. myös Dan 7:9, 27; Matt 19:28; 1 Kor 6:2.



Tuhannen vuoden aikamäärä on aiheuttanut historiassa suuria ongelmia. Taustaksi on asiallista nähdä Ps 90:4 (jota 2 Piet 3:8 lainaa): "Tuhat vuotta on sinulle (Jumala) kuin yksi päivä." Sitä voidaan pitää jonkinlaisena täyttymyksen ja täydellisyyden jaksona, siis 10 x 10 x 10, joten siinä on kaksikin täydellisyyden lukuvertauskuvaa (kolme ja kymmenen), tai vain pitkänä ajanjaksona tai myös lyhyenä ajanjaksona.



Jeesuksen hallitessa näkyvästi ja Saatanan ollessa kahleissa elämän olosuhteet ovat ihanteelliset oikein elämiseen. Silti kansat ovat valmiit liittymään Saatanaan tämän vapautuessa vankeudestaan. Ei siis ole niin, että ensisijaisesti surkeus synnyttää syntiä, vaan synti synnyttää surkeutta. Sydän on paha, ja sieltä kaikki paha lähtee silloinkin, kun Jeesuksen nähdään hallitsevan hyvyydessään, voimassaan ja oikeudenmukaisuudessaan.



Gog on Hes 38:2:n mukaan pohjoisesta Magogin maasta tuleva Mesekin ja Tubalin ylin ruhtinas, joka hyökkää Jumalan kansan kimppuun. Tässä Gog ja Magog edustavat Jumalalle vihamielisiä kansoja. Ne mainitaan tässä liittyen Hes 36–37:n kuvaamaan Messiaan valtakunnan toteutumiseen, jonka huipentumana on Jerusalemin temppelin uudelleen rakentaminen (Hes 40–48). "Rakastettu kaupunki" on uusi Jerusalem.



Jumala voittaa viimeiset vihollisensa samantapaisesti kuin valkoisella hevosella ratsastava Kristus Pedon: mitään taistelua ei käydä. Nyt vasta hävitetään pahan varsinainen juuri, Saatana. Hänen osansa on sama kuin Pedon ja Väärän profeetan: "tulinen järvi" eli kadotus (Matt 25:41).



Ilm:ssä jo aikaisemminkin (14:10; 18:9, 18; 19:3, 20) esiintynyt kadotus on ainoa mahdollinen ratkaisu Saatanan pahuudelle. Jeesus puhui helvetistä epäuskoisten rangaistuksen paikkana (Mark 9:43) ja sanoi, että se on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen (Matt 25:41), ei siis alun perin ihmisille. Paholaisen seuraajien on kuitenkin myös mentävä sinne. Helvetissä ei toimi Saatana sieluja kiduttaen, vaan siellä Jumala rankaisee Saatanaa ja tämän liittolaisia.



"Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi" (j. 14). Se tulee niiden osaksi, jotka ovat kuolleet jo kerran, tässä elämässä hengellisesti ja ruumiillisesti mutta eivät ole päässeet "ensimmäiseen ylösnousemukseen". "Toinen kuolema" mainitaan Ilm:ssä 4 kertaa: 2:11; 20:6, 14; 21:8.



Helvetin vaiva ei koskaan pääty, vaan se on ikuinen (14:11; 20:10; Mark 9:48), niin kuin uusi taivas, uusi maa ja uusi Jerusalem ovat ikuisia ja siellä elettävä elämä on ikuista: se jatkuu yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti. Kadotuksen kauheus on siinä, että siellä olevat näkevät aina Jeesuksen ja hänen rakkautensa, jonka ulkopuolelle he ovat itse itsensä epäuskossaan sulkeneet (14:10; Luuk 16:23). Helvetti on Jumalan vakuus siitä, ettei uutta syntiinlankeemusta tule. Helvetti tekee jokaiselle selväksi, ettei uutta lankeemusta enää voi tapahtua, koska synnin seuraukset ovat näin hirvittävät.



Myös "Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen" (j. 14). Ne ymmärretään jollakin tavoin henkilöllisesti. Kuolema on viimeinen vihollinen (1 Kor 15:26). Tuonela (1:18; 6:Cool tarkoittaa hautaa ja kuolleitten olinpaikkaa. Tuonela on siis eri asia kuin helvetti. Tuonela on välitila, jossa kaikki kuolleet ruumiittomina odottavat ylösnousemista. Astuessaan alas Tuonelaan Jeesus muutti sen paratiisiksi eli taivaan esikartanoksi niille, jotka uskovat häneen; muille se on "kärsimyksen paikka" (2:7; Luuk 16:22–26; 23:43; 1 Piet 3:19; 4; 2 Kor 12:4). Tuonelassa on siis kaksi ”osastoa”.



Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jeesus on palauttanut ennalleen Jumalan luomistyön. Näin jo välitilan paratiisi, joka odottaa jokaista Jeesukseen uskovaa hänen kuolemansa jälkeen ennen ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja uutta luomakuntaa, heijastaa sekä Jumalan luomistyön suuruutta menneisyydessä että Jumalan uutta luomistyötä, johon paratiisissa olevat kerran saavat nousta uudeksi luodussa ruumiissa. Uusi Jerusalem on samalla kertaa puutarha ja kaupunki, jotka eivät silloin enää ole toistensa vastakohdat.



5. Taustalla (mahdollisesti) oleva juutalainen ajatusmalli



Lisävaloa antaa juutalainen ajatusmalli. Ilm ei seuraa sitä sinänsä, mutta se on varmasti ollut monille kristityillekin tuttu.



Tietyn juutalaisen käsityksen mukaan koko maailmanhistoria vastaa Jumalan kuutta luomispäivää: yksi päivä on tuhannen vuoden jakso. Kun kuusi päivää eli 6000 vuotta on eletty, tulee seitsemäs päivä eli sapatti, joka sekin kestää 1000 vuotta. Tämä pitkä sapatti on lepopäivä, täyttymyksen, loppuun suorittamisen ja tyydytyksen kokemisen aika, mutta vielä vanhassa luomakunnassa. Vasta sitten tulee kahdeksas päivä eli kahdeksas "vuosituhat", joka on ikuisuus. Ilm:n rakenteessa tulevat kuin tätä vastaten luvussa 21 uusi luomakunta ja ikuisuus.



6. Vanhan testamentin lupausten toteutuminen tuhatvuotisessa valtakunnassa



VT:ssä on monia sellaisia lupauksia pelastuksesta, jotka toisaalta puhuvat siitä niin konkreettisena, ruumiillisena ja näkyvänä, etteivät ne olisi voineet kokonaan toteutua vielä Jeesuksen ensimmäisessä tulemisessa. Toisaalta ne ovat kuitenkin ehkä liian ”maallisia” voidakseen kuulua jo lopulliseen täyttymykseen.



1. Maan päällä vallitsee ihmeellinen rauha toisaalta ihmisten ja eläinten välillä, toisaalta eläinten kesken.



Jes 11:6–9: "Silloin susi kulkee karitsan kanssa - - leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä - - Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan."

Jes 65:25: ”Leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu.”



2. Rauha vallitsee myös ihmisten kesken.



Jes 2:4 (= Miik 4:3): ”Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja."



3. Luonto kukoistaa ihmeellisesti, ja kuoleman valta on rajoitettu ja lykätty mutta ei poistunut.



Jes 65:20–23: "Eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, - - ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan. He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. - - Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista. Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi, eivät synny kuollakseen kohta."

Jes 4:2: ”Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille.”



4. Jumalan sanan totuus vetää kansoja puoleensa sentripetaalisesti, kohti keskusta, Jerusalemia, eikä lähetystyötä tarvitse tehdä enää sentrifugaalisesti, Jerusalemista poispäin, niin kuin Jeesus sanoi lähetyskäskyssään.



Jes 2:2–3 (= Miik 4:1–2): "Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: 'Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista lähtee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.'””



5. Jeesuksen Messiaana vastaanottanut Israel maailmanlähetyksen keskeinen tekijä - jollaiseksi Jumala oli sen alun perin tarkoittanut.



Jes 60:1–3: ”Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi. -- Kansat tulevat sinun valosi luo ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.”

Sak 8:13, 22–23; 12:10–14; Room 11:26.



7. Tuhatvuotisen valtakunnan kohtaloita kirkon ja teologian vaiheissa



Tuhatvuotinen valtakunta on Ilm:n kiistanalaisimpia kohtia. 20:1–7:n kuusi mainintaa tuhannesta ovat aiheuttaneet tavattomasti päänvaivaa selittäjille. Kiliasmilla on kristillisen kirkon ja ajattelun vaiheissa ollut (usein kiihkeät) puoltajansa ja vastustajansa. Ongelma on ollut niin keskeinen, että kokonaiset eskatologian järjestelmät ovat saaneet nimityksensä siitä, miten ne mieltävät "tuhatvuotisen valtakunnan".



Varhaisimmassa kirkossa, välittömästi apostolien ajan jälkeen, tuhatvuotisen valtakunnan odotus oli elävä. Ennen v. 135 kirjoitettu, apostolisiin isiin luettu Barnabaan kirje, joka suhtautuu juutalaisuuteen kielteisesti, puhuu siitä kuitenkin juutalaiseen historianfilosofiseen kaavaan pohjautuen (luku 15):



”Sanat ‘sai ne valmiiksi kuutena päivänä ‘ [1 Moos 2:2–3] tarkoittavat, että Herra on saava kaiken valmiiksi kuuden tuhannen vuoden aikana. Hänen laskuissaan nimittäin päivä merkitsee tuhatta vuotta. Itsehän hän todistaa tästä sanoessaan: ‘Katso, Herran päivä on oleva kuin tuhat vuotta’ [Ps 90:4]. Näin ollen, lapseni, kuutena päivänä, kuuden tuhannen vuoden kuluessa, kaikki on tuleva valmiiksi. ‘Ja hän lepäsi seitsemäntenä päivänä.’ Tämä tarkoittaa: Kun hänen Poikansa tulee, hän on tekevä lopun tuon Laittoman aikakaudesta, tuomitseva jumalattomat ja muuttava toisiksi auringon, kuun ja tähdet, ja silloin hän on sanan varsinaisessa mielessä lepäävä seitsemäntenä päivänä. -- Hän sanoo: Sinä sapattina, jonka minä olen tehnyt, saatan kaiken lepoon ja panen alulle kahdeksannen päivän, mikä merkitsee toisen maailman alkua. Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin.”



Barnabaan kirjettä varhaisempi oli Papias (s. 70), Eirenaioksen (k. n. 200) mukaan apostoli Johanneksen oppilas ja Eusebios Kesarealaisen (n. 263–339) mukaan Hierapoliksen piispa. Eirenaioksen (ja Papiaan) mukaan tuhatvuotisen valtakunnan sanoma on peräisin jo Jeesukselta. Se esiintyy näiden lisäksi myös esimerksi Justinos Marttyyrilla (k. n. 160), Tertullianuksella (n. 160–220) ja Lactantiuksella (n. 250–325). Torjuvasti siihen suhtautuivat spiritualistista teologiaa ja allegorista raamatuntulkintaa edustavat Origenes (n. 185–254) ja hänen seuraajansa em. Eusebios.



Augustinus pitäytyi pelastushistorialliseen raamatuntulkintaan mutta samasti tuhatvuotisen valtakunnan kirkkoon. Tämä tulkinta oli vallalla koko keskiajan kirkossa. Siihen liittyi myös keskiajan kirkossa vääristynyt Raamatun sanoma Kristuksesta kuninkaana ja ylipappina keisariuteen (imperium) ja paaviuteen (sacerdotium) siirrettynä. Joachim Fioralainen (1135–1202) antoi kiliasmille uuden hahmon mieltäessään tuhatvuotisen valtakunnan toivon sellaisen Hengen aikakauden odotukseksi, jonka lopussa palaava Kristus tuo taivaan valtakunnan. Nämä ajatukset saivat vastakaikua radikaalifransiskaanien keskuudessa, joita kirkko alkoi pian vainota kerettiläisinä.



Husilaisuudessa kiliasmi liittyi yhteiskuntakumouksellisiin päämääriin, joihin pyrittiin väkivaltaisesti. Sama toistui seuraavalla vuosisadalla uskonpuhdistuksen liepeillä esiintyneissä kastajaliikkeissä. Niinpä uskonpuhdistajat torjuivat kiliasmin.



Vasta pietismissä sanoma tuhatvuotisesta valtakunnasta elpyi. Philipp Jacob Spener puhui ”parempien aikojen toivosta”. Suuri pietistinen raamatunselittäjä Johann Albrecht Bengel harhautui esittämään jopa vuosiluvutkin tuhatvuotiselle valtakunnalle: v:sta 1836 v:een 2836 Saatana olisi kahleissa, ja v:sta 2836 v:een 3836 pyhät hallitsisivat taivaassa tuhatvuotiskauden. Saksalaisen pietismin eskatologiassa tuhatvuotinen valtakunta on yhä keskeinen. Teologiassa sitä ovat edustaneet mm. vaikutusvaltaiset Adolf Schlatter (1852–1938), Karl Heim (1874–1958) ja Hans Bietenhard.



Joachim Fioralaiseen liittyen syntyi Amerikan maaperällä postmillennialismi. Se odottaa maailman kehittymistä tuhatvuotiseksi valtakunnaksi, jonka lopulla vasta Jeesus palaa, kun perinteisen, premillenialistisen käsityksen mukaan Jeesus tulee ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Postmillennialismia vahvistivat 1700–1800-luvun suuret hengelliset herätykset varsinkin Amerikassa ja valistuksen yleinen, maallinen edistysoptimismi, joka tuotti myös liberaalisen teologian pohjalta ns. sosiaalisen evankeliumin liikkeen.



Monissa myöhäisissä mutta laajalle levinneissä lahkoissa (mm. mormonismissa ja jehovantodistajissa) tuhatvuotisesta valtakunnasta on tullut keskeinen mutta Raamatun kannalta täysin vääristynyt oppi. Sen aineksia on tuhoisasti väärinkäytetty myös maallisissa utopioissa, mm. kansallissosialismissa (Adolf Hitlerin ”kolmas valtakunta” = das dritte Reich), marxilaisuudessa ja nykyisen ajan edistysuskossa.



Suomessa tuhatvuotisen valtakunnan kannalla ovat olleet mm. pietististä ajattelua edustaneet Gustaf Johansson (1844–1930), Yrjö J.E. Alanen (1890–1960), Osmo Tiililä (1904–1972), Urho Muroma (1890–1966), Kerttu Vainikainen ja Ensio Kuula sekä yleensä myöhäisimmän pietismin edustajat. Tiililä julkaisi aiheesta erityisen kirjankin. Muroma käsitteli aihetta suhteellisen usein ainakin toimintansa loppupuolella.



Sen sijaan evankelisen liikkeen piirissä on suhtauduttu tuhatvuotiseen valtakuntaan voimakkaankin torjuvasti, vaikka jonkinlainen oppi siitä lienee löydettävissä itseltään Fredrik Gabriel Hedbergiltä, samoin Pietari Kurviselta. Kiihkeästi kiliasmin torjuu dogmatiikassaan amerikkalainen Missouri-synodin normaaliteologi Franz Pieper, jota evankelisen liikkeen ja Luther-säätiön piirissä paljon seurataan.



Norjalaisista pietisteistä mm. Ole Hallesby, Olav Moe ja Carl Fr. Wislöff ovat tuhatvuotisen valtakunnan kannalla, Olav Valen-Sendstad jyrkästi sitä vastaan, samoin hänen poikansa Aksel Valen-Sendstad. Ruotsalaisen David Hedegårdin kanta muuttui oppia puoltavasta sen torjuvaksi.



Tästä kysymyksestä tuskin on perusteltua tehdä teologista kiistaa, sillä se kuuluu (Pieperinkin jaottelussa) ei-perustaviin oppeihin. Siinähän on kysymys (tulevaisuuden ja lopun) asioista, jotka eivät vaikuta pelastumiseemme tällä hetkellä. Omasta puolestani suon mielelläni tilaa toisenlaisille käsityksille, kunhan ne vain perustellaan Raamatulla huolellisesti ja kattavasti, ja pyrin olemaan avoin uusille näkökohdille. En kuitenkaan suostu luopumaan siitä lohdutuksesta, jonka sanoma tuhatvuotisesta valtakunnasta Raamatun perusteella antaa.



8. Luterilaisten tunnustuskirjojen lausuma



Luterilaisille on erityisen ongelmallista, että asiasta tunnutaan puhuttavan, vaikkakin lyhyesti, luterilaisissa tunnustuskirjoissa torjuvasti. Augsburgin tunnustuksessa, päätunnustuksessa, sanotaan (XVII:5):



"Seurakuntamme tuomitsevat sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu."



Ei tietenkään voi kristittynä ajatella, että hurskaat hävittävät kaikki jumalattomat. Niin ei Ilm 20 kuitenkaan sanokaan.



On myös huomattava, että Augsburgin tunnustus torjuu tässä tietyt juutalaiset opit. Kysymystä tuhannen vuoden ajasta eivät pohtineet vain alkukristityt, vaan siitä oli mitä moninaisimpia ajatuksia myös juutalaisessa ilmestyskirjallisuudessa eli apokalyptiikassa. On siis mahdollista tehdä tässä asiassa ero "juutalaisten oppien" ja Ilm:n sanoman välillä ja torjua edellinen mutta hyväksyä jälkimmäinen.



Uskonpuhdistuksen aikana kastajaliikkeet tulkitsivat tuhatvuotista valtakuntaa väärin, Ilm:n ja muun Raamatun vastaisesti, ja sovelsivat tulkintaansa sitten käytäntöön väkivaltaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen perusteluna. Se on ymmärrettävänä taustana uskonpuhdistajien reaktioon.



Uskonpuhdistuksen perinnöstä - sen paremmin Lutherilta, Zwingliltä kuin Calvinilta - ei kuitenkaan löydy myöskään vaihtoehtoista mielekästä, positiivista, toimivaa tapaa selittää Ilm 20:n alkua. Myös uskonpuhdistuksen jälkeiset protestanttisten kirkkojen suuret opettajat puhuivat tuhatvuotisesta valtakunnasta vain torjuvasti. Sama perinne elää yhä mm. monissa luterilaisissa, kalvinistisissa ja anglikaanisissa piireissä. Jollekin opille on kuitenkin ratkaisevaa se, mitä Raamattu sanoo, ei välttämättä jonkin kirkon perinne. Uskonpuhdistuskirkkojen taistelun alueena olivat vanhurskauttamisoppi ja kirkko-oppi, ei eskatologia niin kuin ei kristologiakaan, joka oli vakiintunut kirkossa yli tuhat vuotta aikaisemmin.



9. Väärintulkittu ja -käytetty Raamatun sanoma tuhatvuotisesta valtakunnasta



Tuhatvuotisen valtakunnan torjujien eli amillennialistien mielestä tässä olisi kysymys nyt elettävästä ajasta tai ikuisesta elämästä uudessa luomakunnassa, uudessa taivaassa ja maassa. Jos ajatellaan nyt jo elettävän tuhatvuotisessa valtakunnassa Saatanan ollessa sidottuna, se aiheuttaa suuria ongelmia. Raamatun todistuksen ja oman kokemuksemme mukaan Saatana ei nyt ole kahleissa vaan päinvastoin toimii maailmassa ainakin näennäisesti täysin rajoittamattomasti.



Vielä vähemmän voi kuvitella, että nyt pyhät yhdessä Kristuksen kanssa hallitsevat. Emme voi nähdä maailmassa Jeesuksen hallintavaltaa juuri mitenkään, emme käytännössä paljon edes hänen omissaan emmekä hänen seurakunnassaan. Niin yksilön kuin seurakunnan pyhyys ja pyhitys on uskottava näkemättä ja vastoin sitä, mitä näkee. Jos itse olemme Jeesuksen hallintavallassa eli uskomme häneen ja kuulumme Jumalan valtakuntaan, uskomme kyllä, että hänellä jo on kaikki valta, vaikkakin näkymättömästi, ja haluamme seurata häntä hallitsijanamme. Se ei kuitenkaan merkitse, että hänen valtansa maailmassa olisi näkyvä. On mahdotonta ajatella, että nyt olisi tuollainen rauhan ja onnen aika.



Toisen selitysmahdollisuuden mukaan tuhatvuotinen valtakunta kuvaisi lopullista voittoa eli olisi ennakkokuva taivaasta tai uudesta luomakunnasta. Tällöin vaikeutena on, että Saatana kuitenkin vielä päästetään irti ja taas olisi odotettavissa yksi uusi sota, viimeinen tosin ja ilmeisen lyhyt. Kuvaus taivaasta tulee Ilm:ssä selkeästi erikseen tuhatvuotisen valtakunnan, toisen ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen - jotka muuten esitetäänkin siellä varsinaisesti vain kerran toisin kuin lopun enteet.



Virheellinen on myös se tuhatvuotisen valtakunnan tulkinta, että siihen päästäisiin ihmisten ponnisteluilla hyvään. Se on Jumalan tahdon mukaista, mutta sitä vastustavat voimat ovat ihmiselle perimmältään liian pahat ja suuret - ja myös ihmisessä itsessään. Tuhatvuotinen valtakunta on selkeästi eskatologinen, loppuun kuuluva ja vain Jumalan toteutettavissa.



10. Tuhatvuotisen valtakunnan sisältö ja olemus



1. "Tuhatvuotinen valtakunta" tarkoittaa tiettyä tulevaa pitkää ajanjaksoa, jolloin nykyisessä luodussa maailmassa Jeesuksen paluun jälkeen Jeesuksen ja seurakunnan hallitessa Jumalan hyvä tahto toteutuu ennen viimeistä tuomiota ja sitä seuraavaa uutta luomista.



2. Sanoma tuhatvuotisesta valtakunnasta perustuu

VT:n profeetallisiin lupauksiin tulevasta maallisesta rauhan ja onnen kaudesta,
UT:n sanomaan Jumalan valtakunnan vaiheittaisesta toteutumisesta ajassa ja ikuisuudessa, nykyisessä ja tulevassa luomakunnassa ja
Johanneksen ilmestyksen erityiseen näkyyn. Sekin on VT:n profetioiden täyttymys.


3. Tuhatvuotinen valtakunta liittyy siihen todellisuuteen, että tämä nykyinen maailma on Jumalan luoma mutta Saatanan kapinan ja ihmisen synnin turmelema ja siten tuomion ja tuhon alainen. Ellei niin olisi, ei tarvittaisi tuhatvuotista valtakuntaa eikä uutta luomista. Ihminen ei voi luoda tuhatvuotista valtakuntaa eikä ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2 Piet 3:13). Vain Jumala lopulta luo ne, niin kuin hän loi ”ensimmäisen taivaan ja ensimmäisen maan” (Ilm 21:1) ja valmisti pelastuksen tämän maan päällä ja luo tänne myös tuhatvuotisen valtakunnan.



4. Tuhatvuotinen valtakunta on eräänlainen ”väliasema” vanhan ja uuden taitekohdassa. Toisaalta se toteutuu vielä tässä vanhassa luomakunnassa, vanhan maan päällä. Toisaalta se ei enää kuulu tähän nykyiseen pahaan maailmanaikaan, aiooniin, eikä meidän maailmanhistoriaamme. Se ”sijaitsee” nykyisen maailmanajan ja täyttymyksen välissä, välimaastossa. Se on liian maallinen ollakseen jo täyttymystä. Siellä vallitsevat kuitenkin sellaiset uudet lainalaisuudet, ettei sitä enää voida lukea tähän maailmanaikaan.



5. Tuhatvuotinen valtakunta on toisaalta taivaan esimakua mutta ei vielä taivas ja toisaalta tämän maan täyttymys niin pitkälle kuin se on mahdollista. Se antaa konkreettista toivoa tälle maailmalle - mutta ei tietenkään ilman Jeesusta ja uskoa häneen. Tuhatvuotisessa valtakunnassa Jumalan alkuperäiset luomistarkoitukset pääsevät tiettyyn määrään saakka toteutumaan tässä luomakunnassa (ennen uutta luomista), niin kuin Jumala luo Jeesukseen uskovan ihmisen uudeksi uskossa jo nyt, mutta olemukseltaan ihminen muuttuu vasta uudessa luomakunnassa. Sille ovat sukua ja sitä ennakoivat myös ohikiitävät ”virvoituksen (hengähtämisen, Lutherin käännöksessä: rauhan, anapsyxis) ajat (kairoi = hetket)” (Apt 3:20) tai jopa aikakaudet, joita jo tässä ajassa taistelujen keskellä toisinaan saavat kokea niin seurakunta kuin yksittäiset uskovat.



6. Tuhatvuotinen valtakunta on myös sekä Israelin kansan että lähetystyön täyttymys. Uudessa luomakunnassa kansallinen identiteetti ja erikoisasema käyvät tarpeettomiksi, kun raja maailman ja seurakunnan väliltä poistuu. Myöskään ”valitulla kansalla” ei ole enää erikoisasemaa, koska sitä ei tarvita. Tuhatvuotisen valtakunnan kuuluessa vielä vanhaan luomakuntaan kansojen kansallisuus säilyy - tai palautuu oltuaan sitä ennen Antikristuksen aikana turhennettuna. Uudessa luomakunnassa ei ole myöskään lähetystyötä, koska kaikki näkevät Jumalan kasvot. Tuhatvuotisessa valtakunnassa se kukoistaa ennenkokemattomasti.



7. Tuhatvuotinen valtakunta on luonteeltaan trinitaarinen: se kuuluu kolmiyhteisen Jumalan luovaan, lunastavaan ja pyhittävään ja uudestiluovaan toimintaan sen yhtenä alueena.



8. Tuhatvuotinen valtakunta ilmentää osaltaan pelastuksen aineellisuutta. Ei ole kysymys vain henkisyydestä, spirituaalisesta todellisuudesta vaan myös konkreettisesta, fyysisestä uudesta elämästä ja maailmasta ja pelastumisesta sinne. Itse asiassa tuhatvuotisen valtakunnan torjuvassa teologisessa ajattelussa on havaittavissa - ainakin sillä kohdalla - selvää spiritualismia, hurma-henkisyyttä: pelastus on vain henkistä ja hengellistä, näkymätöntä.



9. Näin tuhatvuotinen valtakunta tulee myös tuomion yhdeksi, kouriintuntuvaksi perusteeksi. Se osoittaa, millainen maailma olisi voinut olla Jumalan luomistyön jäljiltä, mutta millaiseksi ihmiset tekivät sen suostuessaan seuraamaan Saatanaa. Silloin saadaan nähdä, mihin hyvään ihminen on Jumalan luomakunnassa pystynyt. Sitä taustaa vasten ihmisen synti eli Jumalan luomislahjojen väärinkäyttö tulee entistä kouriintuntuvammaksi ja karmeammaksi ja Jumalan tuomio entistä ymmärrettävämmäksi ja vastaansanomattomaksi. Ilm:ssä tuomio tulee vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, ei sitä ennen.



10. Tuhatvuotisen valtakunnan onnentilaan ei kuitenkaan voida päästä ilman sitä jyrkkää muutosta, joka tapahtuu Kristuksen toisessa tulemisessa ja Antikristuksen tuhoamisessa. Nykyinen maailma ei ole tuhatvuotinen valtakunta eikä voi siksi kehittyä. Nyt kuljetaan kohti todella kauheaa tulevaisuutta. Kuitenkin Kristuksen paluun ja Antikristuksen tuhoamisen jälkeen kaikki voi muuttua tässä maailmassa - "tuhanneksi" vuodeksi. Tämä on tuhatvuotisen valtakunnan suuri ja tärkeä sanoma. Siitä avautuu toivoa tähän aikaan. On mielekästä tehdä työtä ja rakentaa kulttuuria Isän luomisteon perusteella ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta Pojan lunastusteon ja Hengen pyhittävän toiminnan perusteella.



11. Lisää tuhatvuotisesta valtakunnasta



Vastaan:



Siegbert W. Becker: Ilmestyskirjan selitys: kaukainen voittolaulu. Suom. Hannu Lehtonen. Siikainen: Concordia 1999.

Franz Pieper: Kristillinen dogmatiikka. 1961. S. 621–625. 2. p. SLEY-Kirjat.

Aksel Valen-Sendstad: Kristillinen dogmatiikka. Suomen Raamattupiston Kustannus Oy 1985. S. 412–413.

Aksel Valen-Sendstad: Troens fundamenter: dogmatiske hovedspörsmål i lys av bibelsk ontologi. Århus: Forlaget Kolon 1996. S. 601–606.

Olav Valen-Sendstad: Tusenårsriket og Jesu gjenkomst: kommer tusenårsriket i fremtiden eller hörer det nutiden til? Oslo 1941.





Puolesta:



Yrjö J.E. Alanen: Kristillinen siveysoppi. 1952. S. 365–385.

Hans Bietenhard: Das Tausendjährige Reich: eine biblisch-theologische Studie. 2. p. Zürich 1955.

Helmut Burkhardt: Tausendjähriges Reich (Millennium). Teoksessa Evangelisches Lexikon für Theologie und Gemeinde 3. Wuppertal/Zürich: R.Brockhaus Verlag 1994. S. 1970–1971.

Helmut Egelkraut: Die Zukunftserwartung der pietistischen Väter. 1987.

Fritz Grünzweig: Johannes-Offenbarung. 2. Teil. Neuhausen–Stuttgart: Hänssler 1982. S. 208–238.

Heinzpeter Hempelmann: Einige exegetische Bemerkungen zu 1. Korinther 15. Teoksessa Gerhard Maier (Hrsg.): Zukunftserwartung in biblischer sicht: Beiträge zur Eschatologie. Wuppertal: R.Brockhaus Verlag; Giessen/Basel: Brunnen Verlag 1984, 2. p. 1986. S. 98–113.

Gerhard Maier: Die Johannesoffenbarung und die Kirche. Tübingen: Mohr 1981.

Urho Muroma: Vartija, mikä hetki yöstä on? 1956.

Raimo Mäkelä: Ilmestyskirja nyt! Perussanoma 1993. S. 194–212.

Helge Stadelmann: Das Zeugnis der Johannesoffenbarung vom tausendjährigen Königreich Christi auf Erden. Teoksessa Gerhard Maier (Hrsg.): Zukunftserwartung in biblischer sicht: Beiträge zur Eschatologie. Wuppertal: R.Brockhaus Verlag; Giessen/Basel: Brunnen Verlag 1984, 2. p. 1986. S. 144–160.

Werner Stoy: Hoffnung für unsere Erde? Das Tausendjährige Reich. Giessen: Brunnen Verlag 1985.

Osmo Tiililä: Tuhatvuotinen valtakunta uskonnonhistorian ja kristillisen opinkehityksen valossa. 1944.

Osmo Tiililä: Viimeiset tapahtumat: Jumalan sanan näköaloja. 1953. 2. p. Perussanoma 1999.

Osmo Tiililä: Systemaattinen teologia II. 1954. S. 501–507.



Nämä teokset ovat antaneet tähän esitykseen inspiraatiota ja informaatiota puolen vuosisadan. Tekijän käsitys ei ole tänä aikana perusteissaan eikä peruslinjoiltaan muuttunut, mutta siihen on tullut toivottavasti lisää syventäviä ja laajentavia ulottuvuuksia.


Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia) Empty Vs: VIIMEISET TAPAHTUMAT(eskatologia)

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa