Mietteitä Vapahtajan vuorisaarnasta.

kirjoittaja Hellevi Pe Marras 01, 2024 10:49 am

Mietteitä Vapahtajan vuorisaarnasta.

Jesus Kristus alkoi opetusvirkansa, saarnasi ensi kerran opetuslapsillensa ja kansalle. Kaikkialta olikin kansaa kokoontunut häntä kuulemaan: Galileasta, Judeasta, Jerusalemista ja maakunnista Jordanin toiselta puolelta. Tämä kansa tunsi Jumalan lain eikä vanhurskauden aate ollut sille vieras. Tähän heidän tietoonsa vetoo Vapahtaja vuorisaarnassaan, kun hän heille syventää Herran lain ja puhdistaa vanhurskauden aatteen.

Hän katsoi näetten aina mitä hänen kuulijansa tiesivät, mitä tässä tiedossa oli oikeaa, mitä väärää, mikä siis oli pidettävä, mikä poistettava, ja juuri siitä, missä kansa saattoi häntä seurata, alkoi hän, rakensi perustuksen, asetti kulmakivet ja poisti nuo vanhan tiedon rauniot, jotka vaan estivät uuden rakennuksen nousemista, käyttäen kuitenkin näistä raunioista mitä suinkin käyttää voi. Tällä tavalla hänen opetuksensa oli tosi kansallinen. Se toi uudet aatteet maailmaan, mutta tavalla sellaisella, että jokainen saattoi käsittää ne, jokainen, joka vaan tahtoi sen tehdä.

Kohta saarnansa johdatuksessa selittää hän saarnansa sisällyksen pääpiirteet. Hän vaatii ensin ihmisiä katsomaan omiin sydämmiinsä, tutkimaan itseänsä ja näin tuntemaan mitättömyytensä, tuntemaan kuinka he ovat hengellisesti vaivaiset sekä murehtimaan sitä. Kun he nöyrinä näin oman kurjuutensa tuntevat, jättävät he siveällä (sävyisällä) mielellä toisten tuomitsemisen sille Herralle, joka yksin oikein tuomitsee.

Autuaat ovat he tätä tehdessään, sanoo Jesus saarnansa alkusanoissa, sillä autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, murheelliset ja siveät. — Mutta kun näin oma kurjuutemme ja ouan, Jumalalle otollisen vanhurskauden puute on meille selvinnyt, kun oma vanhurskautemme näin ei taida virvoittaa henkemme vanhurskauden tarvetta, silvin me saatetaan isoomaan ja janoomaan korkeampaa, puhtaampaa 'anhurskautta ja »autuaat ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä he ravitaan," he saavat tämän paremman vanhurskauden, »anoo saarnassaan Herramme.

— Ja nyt, kun tämä parempi vanhurskaus tulee heidän osaksensa, nyt muuttuu heidän elämänsä ihan uudeksi. Samassa kuin he itsessänsä ovat köyhät ja vaivaiset, tulevat he tämän korkeamman vanhurskauden osallisuudessa ylenpaltisen rikkaiksi, niin että laupiaina saattavat toisillekin tavaroitansa, hengellisiä ja maallisia, lahjoittaa. Heidän itsestään murehtiessa muuttaa tämä vanhurskaus murheen iloksi, sillä se saattaa heidät puhdasta sydäntä etsimään ja saamaan, ja „autuaat ovat puhtaat sydämmestä, sillä he saavat nähdä Jumalan".

Samassa kuin he pysyvät sävyisinä, ollen toisia tuomitsematta, saavat he tämän vanhurskauden kautta voimaa käymään sisälle maailmaan, ei maailmaa tuomitsemaan, vaan rauhan valtakuntaa levittämään, ja »autuaat ovat rauhan tekijät, sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman". Tämä uusi vanhurskaus antaa koko ihmiselämälle siis uuden sisällyksen. Itsessään köyhät tulevat Herrassa rikkaiksi.

Herran mielen mukainen murhe puhdistaa heidän sydämmensä ja Herran vanhurskaus antaa sävyisille voimaa oikeaHa tavalla taistelemaan totuuden ja rauhan levittämiseksi maailmassa, jopa kärsimään tuskaa ja vainoakin. Autuaat ovat he tässäkin. „Autuaat, sanoo Jesus. ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta. •*
Hiljaisuudessa, sydämmen sisllisessä salatussa elämässä voittaa näin Jumalan valtakunta voittojaan siinä ihmisessä, joka alistuu sen vaikutuksen alle, ja nämät voitot näyttäyvät kuitenkin julkisesti koko ihmisen elämässä, muuttaen sen ihan toiseksi. Samalla tavalla tulee kristityn itsensä voittaa voittoja mailmassa tälle valtakunnalle.

Sentähden Vapahtaja vertaa hänet suolaan, joka on tunkeutuva läpi ihmiskunnan maailmassa. Hiljaa, näkymättömänä ihmissilmälle on hänen kauttansa Jumalan valtakunta käyvä sydämmestä sydämmeen muuttaen maailman muodon ja poistaen siitä mädännyksen, samaten kuin maallinen suola sekä muuttaa ruoan maun että estää sen mätänemästä. Mutta tämän sisällisen hiljaisen työn ohessa on kristitty myös oleva maailman valkeus, kaupunki vuorella ja kynttilä kynttilajalassa, jonka koko elämä julkisesti on saarnaava Hänestä, joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa.

Tällä tavalla Vapahtajamme itse saariiansajohdatuksessa näyttää, mitenkä Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa voittaa voittojaan yksityisissä ihmisissä ja heidän kauttansa avarassa maailmassa. Itse saarnassa selittää hän tarkemmin nämät kohdat.

Mitenkä ensin tulemme tuntemaan hengellisen vaivaisuutemme, mitenkä murhe Herran mielen jälkeen syttyy, mitenkä toisia tuomitsemattoman sydämineii saamme'.'' Siten, että vertaamme elämämme Jumalan lakiin, jossa hänen tahtonsa meistä meille ilmoitetaan. „En minä tullut lakia ja profeetoita päästämään, mutta täyttämään", sanoo saarnassansa Jesus ja hän käy kohta sen alussa näyttämään, mitä Jumalan laki tosiaan ihmisiltä vaatii.

Hän ottaa selittääksensä kuudennen eli siveellisen puhtauden käskyn, kahdeksannen eli totuuden käskyn, ja ensin sekä viimein viidennen eli rakkauden käskyn. Nuo lyhyet, harvasanaiset käskyt, kuinka ne laajenevat, kuinka ne syvenevät, kun hän selittää niiden sisällyksen! Ihan toisella tavalla, niin pintapuolisesti |a turhamaisesti olivat farisealaiset ja kirjanoppineet selittäneet ne ai noastansa ulkonaiseen elämään katsoen, sydämmestä, ajatuksista huolimatta. „

Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enämpi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin ette tule taivaan valtakuntaan", lausuu sentähden Jesus kuulevalle kansalle. Hän paljastaa lain hengen; farisealainen ja farisealais-vanhurskaus katsoi vaan sen kirjaimeen. Mutta kun näin lain henkeen katsomme, kun siihen elämämme vertaamme, tulemme Paavalin kanssa huutamaan: „niinä viheliäinen ihminen, kuka päästää minua tästä kuoleman ruumiista", ja silloin me pakottamalla pakotetaan parempaa vanhurskautta isoomaan ja janoomaan.

Mutta mistä tiiman parempi, täydellisempi vanhurskaus on saatava'. Vastaukseksi tähän näyttää Vupahtajamme omaan itseensä. Kuudesti näitä lain käskyjä selittäessänsä laasuu hän: „Te kuulitte, mitä sanottu oli vanhoille, vaan minä sanon teille". Hän siis astuu esiin keneenkään vetoamattu, arvoisuudella, joka ei tarvitse mitään todistajaa ihmisten eikä enkelein joukosta ja jonka alle kaikkein täytyy alistua.

Nuo vanhain säännöt, joittenka täyttämisestä farisealaiset ja kirjanoppineet kerskailivat, ne vaan sumupilvenä peittivät lain ihmisten silmistä, niin ett'eivät he voineet sen syvyyteen katsoa, mutta nyt poistaa Herramme pilven, hiin antaa lain loistaa täydessä jumalallisessa kirkkaudessa, ja näin se paljastaa ihmissydämmen oman kurjuuden, mutta samassa se myös näyttää ihmiselle tietä oikean, täydellisen vanhurskauden antajan, lain täyttäjän Jesuksen tykö. Hän yksinään voi ravita ne, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta.

Ja se vanhurskaus, jonka Herrassa saamme, näyttäytyy sitten elämämme kaikissa kohdissa. Vapahtajamme ottaa esimerkiksi almujen antamisen, rukouksen, paastoomisen, suhteemme maalliseen omaisuuteen ja lähimmäiseemme. Tuo ulkokullattu tärisealais-vanhurskaus antaa almunsa kiitosta ihmisiltä saadakseen, Herran antama vanhurskaus ei anna vasemman käden tietää mitä oikea tekee; edellinen rukoilee ihmisten nähden, jälkimmäinen sulkee itsensä kammioonsa, rukoillen yksinäisyydessä Herran kasvoin edessä; edellinen paastoo kerskaten siitä ulkonaisilla merkeillä, jälkimmäinen paastoo Herran silmäin edessä, maailman kiitosta etsimättä; edellinen kokoo sydämmensä halulla tavaroita maan päällä, jälkimmäisen paraat tavarat ovat ne, joita ei koi syö eikä ruoste raiskaa eivätkä varkaat varasta; edellinen näkee raiskan veljensä silmässä mutta ei malkaa omassa silmässään, jälkimmäinen on nöyrä mielessänsä sekä seuraa elämässänsä käskyä: -kaikki mitä te tahdotte, että ihmiset teille tekisivät, niin te myös heille tehkäät."

Tällä tavalla Jesus paljastaa sen ulkokullatun vanhurskauden koko tyhjyyden ja kurjuuden, jota kansa tähän asti oli korkeimpana kunnioittanut, ja toinen syvempi ja täydellisempi vanhurskaus, vuotava itse vanhurskauden lähteestä, asetetaan sen sijalle. Uusi viini musersi nuo vanhat astiat.

Ihmisen oman vanhurskauden poisrepiminen ja täytymys kaikkein tulla köyhänä syntisenä Herralta vanhurskautta armosta ammentamaan tekee kuitenkin sen portin ahtaaksi ja sen tien kaidaksi, joka vie elämään, niin ettVivät ylpeät ja omasta mielestään suuret, pyhät ja vanhurskaat siitä mahdu sisälle; se sen tekee, että ihmiset kernaasti kuulevat noita vääriä profeetoita, jotka leventävät tuota tietä, laajentavat sen porttia, niin että ihminen itsekin omalla voimallaan ja nerollaan pääsee tuossa jotakin vaikuttamaan», jonkun sauman vanhurskautensa pukuun ompelemaan. Varoittaen ihmisiä näistä vääristä profetoista, käskee hän heitä tutkimaan mimmoisen vanhurskauden hedelmiä ne kantavat, sillä hedelmästä puu tunuetaan, ju selvän kuvan kummastakin vanhurskaudesta oli Jesus tässä piirtänyt ihmisten silmäin eteen.

Kun hän nyt lopetti saarnansa, kerrotaan että „kansat hämmästyivät hänen oppiansa". Hän oli näyttänyt heille lain ytimen, tähän asti olivat he vaan nähneet sen ulkonaisen kuoren, hän oli paljastanut heidän nykyisen vanhurskaus-ihanteensä tyhjyyden ja samassa näyttänyt heille sen vanhurskauden, joka Jumalan edessä kelpaa. Onko siis ihmettä, jos häntä kuulleet joukot hämmästyivät, jos he ikäänkuin tunsivat, että se perustus, jolle he tähän asti olivat rakentaneet elämänsä, siirrettiin pois ja uusi perustus laskettiin sen sijaan!

Mutta mitä ajatteli saarnaaja itse saarnastaan ja mitä hän sillä tarkoitti". Tuohon kysymykseen vastaa hän itse saarnansa loppusanoissa: B BSentähden jokaisen, joka minulta nämät puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi." Tässä saarnassani vanhurskaudesta ja sen saavuttamisesta olen ininä, tahtoo hän sanoa, laskenut perustukset, joille teidän on rakentaminen elämänne.

Joka rakentaa sille perustukselle, hän on toimeilinen mies, sillä hän rakentaa kalliolle, josta ei sade, ei virrat eikä tuulet saata hänen huonettaan kukistaa; mutta joka kuulee minun sanani, mutta ei tee niitä, hän verrataan tyhmään mieheen, joka, myös hänkin, rakensi huoneen, mutta rakensi sen sannalle, ja maailman ahdistukset, sen kiusaukset ja myrskyt tulivat ja hänen huoneensa kukistui, vaikka se maailman silmissä olisikin ollut kaunis ja vahva, sillä perustus ei ollut luja. Pohjakiviä valtakunnallensa laskee Herra tässä tämän valtakunnan perus-lakia selittäessään, pohjakiviä, joille Jumalan valtakunta joka yksityisessä ihmisessäkin on rakennettava.

Tätä perustusta tutkii Herran silmä, sen vahvuutta tarkkaa hän, eikä sen huoneen suuruutta, loistoa eikä ulkonaista kiiltoa, joka tälle perustukselle rakennetaan. Maailma näkee, mitä ihmisten silmäin edessä on; se siis kiitti ja kiittää ulkonaista vankurskautta, vaan Herra tutkii syvyydet, hän katsoo perustuksia, ja niistä hän päättää, onko huoneen rakentaja toimellinen vaiko tyhmä mies. Perustuksen, ainoan pysyvän: Jumalan vanhurskauden, kuinka ihminen siitä tulee osalliseksi ja mitenkä se muuttaa koko hänen elämänsä, tämän perustuksen selvittää siis Jesus vuorisaarnassaan. Siinä sen merkitys.

Elis Bergroth.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832364?page=6&ocr=true

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30