Kirja-arvio Ceta Lehtniemi: Marko Selkomaa Askeleet yliluonnolliseen

Marko Selkomaa Askeleet yliluonnolliseen, Kirja-arvio
13 vastausta

Marko Selkomaa Askeleet yliluonnolliseen,

Kirja-arvio Ceta Lehtniemi http://ceta.nettisivu.org/2014/02/21/marko-selkomaa-askeleet-yliluonnolliseen-kirja-arvio/





Marko Selkomaa on tullut nuorena uskoon, ja ollut helluntaiseurakunnissa ilmeisesti kaikki nämä vuodet ja vuosikymmenet. ”Pyhän Hengen kasteen” hän koki jo varhain helluntailaiseen tapaan kielillä puhumisineen. ”Käsin kosketeltava voitelun tuntu” tuli kuitenkin vasta 1990-luvun puolivälin aikoihin (s.76). Kirja on hankala luettava, kun siinä ei ole juuri mikään aikajärjestyksessä.

Pyhän Hengen toimintaa kuvataan voimana esimerkiksi seuraavasti: ”Tunsin selvänä fyysisenä tuntemuksena, milloin Pyhän Hengen voima virtasi kauttani ulos. Koin virran, lämmön, tulen tai sähkövirran kaltaisen voimavaikutuksen käsissäni. Tunsin monesti, kuinka oikea käteni, käsivarteni ja välillä koko kehoni olivat tuon Pyhän Hengen voitelun väreilyn alla. Samalla kun itse toimin voiman kanavana huomasin humaltuvani Hengestä ja olevani hieman pökkyrässä.” (s.34-35)

Alkupuolella kirjaa Selkomaa korostaa Jeesusta esimerkkinä, ja kehottaa varaamaan aikaa Herran kanssa viettämiseen. Kirjan loppupuolella voitelua viritellään lähinnä ylistämisen ja palvonnan kautta.

”Kokouksessa ylistys ja palvonta tuovat Jumalan tilaisuuden keskipisteeksi. Kristus saa kaiken huomion. Hänen läsnäolonsa palvonnan keskellä on käsinkosketeltavaa. Tuo ilmapiiri aktivoi Hengen lahjat toimimaan, ja Hengessä toimiminen alkaa kuin itsestään.” (s.168)

Katsoin yhtä videota myös.
55:19 2013-02-02 Marko Selkomaa, Siunausta Porvoo -tapahtuma, Video 1tekijä Missiomaailma yli tuhat näyttökertaa:

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=kw4OrtkPqtI

Siinä heti alussa Selkomaa puhui Steve Hillistä ja Pensacolan Brownsvillen ”parannusherätyksestä” (n.1.30 alusta). Hän tarkoitti varmaan parantamisherätystä. Kohta Selkomaa puhuikin jo parkkipaikalla aistittavasta ”läsnäolosta” tai sellaisen toivomisesta (6.30-6.40min kohdalla). Puhe tuntui kovalta ja jotenkin karkealta, pystyin kuuntelemaan vain pätkiä sieltä täältä. Puhujalta puuttui mielestäni murtuneisuus.

On selvää, että Marko Selkomaa kertoo koko ajan samasta voimavaikutuksesta, mikä ilmeni 1990-luvun puolivälissä ”torontolaisuutena”, ja v.2008 Todd Bentleyn kautta Floridassa. Tämän hengen vaikutuksia on minun mielestäni syytä karttaa, ja siitä on sanouduttava irti. Kyllä minäkin uskon yliluonnolliseen, mutta silti uskoni on erilaista. Rukouskin on ”vain” lapsen puhetta Isälle, ja Jeesuksen sovitustyö on minulle tärkein asia. Jaa, onpa tosiaan uskoni aivan erilaista kuin Marko Selkomaan tämän hetken kristinusko.

Kyse on väärästä hengestä

Vaikuttaa siltä, että Marko Selkomaa on vastaanottanut väärän hengen henkioppaakseen. Väite on tietysti nyt hyvin kova, ja selitän asian niin hyvin kuin voin.

Esipuheessa Marko Selkomaa kertoo: ”Vierailin muutamia vuosia sitten erään seurakuntaamme kuuluvan sisaren luona. Tämä iäkäs nainen oli kokenut monia hienoja hetkiä Jumalan seurassa. Kun hän kertoi kohtaamisistaan Pyhän Hengen kanssa, huoneeseen laskeutui käsin kosketeltava Jumalan Hengen läsnäolo. Kun rukoilimme siinä Hengen voiman alla yhdessä, näin sisäisesti selvän näyn. Eteeni avautui kirjoituspaperi ja paperin päällä oli käsi, joka piteli sulkakynää. Sulkakynä alkoi kirjailla paperille tekstiä, ja samassa kuulin sisimmässäni sanoman: – Kirjoita näistä hetkistä.”

Arvioni on se, että sekä tuo iäkkäämpi nainen että Selkomaa olivat seurakunnassaan tottuneet pitämään Pyhänä Henkenä tuota väärää henkeä, joka antoi tuon tutun hengellisen läsnäolon ja voiman (energian) kokemuksen. Ilmestys oli väärän hengen aikaansaama, kuten myös kehotus noiden hengen kanssa vietettyjen läsnäolohetkien ylöskirjaaminenkin.

Kirja nosti aluksi esiin Jeesuksen esimerkkinä koskien juuri hiljaisuutta, jossa Jeesus sai kirjan ajatusten mukaan välitöntä tietoa ja yhteyttä Isältään. Samoin esimerkiksi nostettiin Jeesuksen ja opetuslasten tekemät ihmeet. Välitön Hengen (tässä tapauksessa hengen) läsnäolossa viipyminen nousi olennaiseksi asiaksi, jota vahvistamaan henki nosti Raamatusta kohtia selittäen ne tästä väärästä lähtökohdasta käsin. Me heikot ihmiset olemme nimittäin yhteydessä Isään Jumalaan vain Jeesuksen ristin työn kautta. Temppelin esirippu repesi Jeesuksen kuollessa, ja tämä oli voittohetki pimeyden voimista. Väärä henki tahtoo sivuuttaa tämän, ja se tarjoaa väärää, välitöntä kontaktia kanssaan. Jeesus oli täydellisessä yhteydessä Isään, vain Hän, Jumala.

Tässä asiassa Selkomaan kirja oli johdonmukainen: hengen kanssa vietettyjen kahdenkeskisten hetkien sisältö liittyi hengen lahjoittamaan voimaan ja ihmeisiin. Esimerkiksi:

”Erään kerran kun viivyin Jumalan edessä rukouksessa, koin hänen sanovan, että lähiaikoina minun tarvitsisi ottaa vain askel rukouspalvelussa olevaa ihmistä kohti ja voitelu koskettaisi häntä ilman että panisin käsiäni hänen päälleen, osoittaisin häneen päin tai sanoisin mitään. Näin Herra tahtoi osoittaa minulle, että hänen voitelunsa on todellinen ja se voidaan tuntea.” (s.85)

Henki puhui siis kirjassa Selkomaalle itsestään ja voimavaikutuksistaan, ei Jeesuksesta Kristuksesta, eikä etenkään rististä. Oikeastaan on kyse voimista, jotka Jumala on itse nähnyt hyväksi sallia tälle eksyttävälle hengelle. Samoin kirjassa on opastusta siitä, miten tähän hengen yhteyteen päästään. Lisäksi Selkomaa kertoo miten hän kasvattaa uskoaan lukemalla ihmeistä evankeliumeissa tai Apostolien teoissa. Samoin hän löytää tukea hengelliseen kehitykseensä muista henkilöistä, joiden hengelliseen toimintaan liittyy ihmeitä. Eräs tällainen henkilö on John G. Lake, jonka Selkomaa mainitsee helluntaipioneeriksi. Laken elämänkertakirja on Copelandin kirjoittama. John G. Lake liittyy myös Healing Rooms -liikkeen juuriin. Kyse on samasta hengestä.

Kun kirjoitan näistä asioista, teen sen varoittaakseni. Olen huomannut, että vilpittömät kristityt voivat joutua tämän väärän hengen lumoihin ja jopa valtaan. Se on vaarallista ajatellen sekä tätä elämäämme että iankaikkisuuttamme.

Käytännön tilanteen arviointia


Eräs lainaus toisen henkilön foorumitekstistä: ”Kävin viime vuonna kahdessa hänen tilaisuudessaan. Ensimmäisessä jo ”hälytyskellot” vähän soi. Hän kertoi mm. kuinka voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa itsessä ja itsensä kautta. Vitsiä ja pelleilyä oli paljon puheen yhteydessä ja mielestäni hän osoitti yhtäkkiä sormellaan minua, sanoessaan ”tulta”. Hui, onneksi en ainakaan tuntenut mitään. Olikohan se pettymys Markolle, kun joku oli jossain kaatunut lattialle sormen osoituksesta. Menin kuitenkin vielä rukoiltavaksi. Siinäkään ei tapahtunut kaatumista.Menin vielä toisen kerran kuulemaan häntä, mutta en rukoiltavaksi. Sen jälkeen en enää ole halunnut mennä tilaisuuksiinsa. Uskoisin ja toivoisin, että en ole saanut minkäänlaista ”tartuntaa” väärästä hengestä. Surullisena ihmettelen joitakin ystäviäni, jotka menevät hänen ja monen muun eksyttäjän tilaisuuksiin. Heitä on kotimaassa ja tulee ulkomailta lisää. Ristintie.com, osoitteesta voi kuunnella ja katsella: Selkomaa Marko Helsinki 14.7.2012 (1) ja (2)”

Oma vastaukseni henkilölle:
Kiitos, kun osallistuit keskusteluun. Viestisi jaottelin seuraavalla tavalla, ja pyrin jotain vastaamaan. Sinisellä merkitsin lainakohdat sinulta.

1. … Hän kertoi mm. kuinka voi itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa itsessä ja itsensä kautta.
Kirjassaan ”Askeleet yliluonnolliseen” Marko Selkomaa käyttää sanaa ”voitelu” niin paljon, että laskin sanat muutaman kymmenen sivun alueelta, ja keskimääräksi tuli yksi ”voitelu” sivua kohti. Uudessa Testamentissa ”voitelu” esiintyy kaksi kertaa (KR 1938). Ilmaisua Pyhän Hengen voima tai Hengen voima Selkomaa käytti jatkuvasti, ja kuvasi voiman virtaamista monin tavoin. Sivulla 162 hän sanoo: ”Voimme virittää sisimpämme, siis henkemme, Jumalan aaltopituudelle ja suureen herkkyyteen, jotta hän voi mahdollisimman esteettömästi virrata kauttamme.”

Sivuilla 163/164 lukee: ”Voimme itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon Jumalan yliluonnollinen voima virtaa meissä ja meidän kauttamme. Tätä ei pidä käsittää väärin. Emme suinkaan itse tuota Jumalan voimaa. Emme missään tapauksessa ole tuon voiman lähde. Me vain asetumme kanavaksi, jota kautta hän voi virrata. Kun olemme läheisessä suhteessa Jumalaan, meidän tahtomme voi olla niin sulautunut Herran tahtoon, että voimme itse käynnistää tai aktivoida Jumalan voiman toimintaa kauttamme.

”Hän voi virrata” viittaa näissä alleviivatuissa kohdissa Jumalaan. Useimmiten kirjassa voiman virtaamisella tarkoitetaan Pyhää Henkeä, joka ei ole voima, vaan Jumaluuden kolmas persoona, siis Jumala. Nyt sanon vain lyhyesti: Jumala ei virtaa ihmisen kautta eikä ihmisen käskystä.

2. Vitsiä ja pelleilyä oli paljon puheen yhteydessä ja mielestäni hän osoitti yhtäkkiä sormellaan minua, sanoessaan ”tulta”.
Raamatussa ei osoiteta ihmisiä sormella, siellä ei sanota ”tulta”. Tämä tapa liittyy kyllä joihinkin pakanallisiin tilanteisiin ja voimien siirtoon. Niissä saattaa olla oikean käden etusormella otsaan koskettaminen.

Kohdat 3 ja 4 huomioin, ja muistan rukouksin. Olen iloinen, kun Jumala on itse avannut silmäsi näkemään tämän eksytyksen. Näistä voisi olla paikallaan keskustella jonkin muun otsakkeen alla toisessa kategoriassa.

Marko Selkomaa selittää Raamattua lähtökohtanaan oma kokemus ja karismaattinen kirjallisuus

1. Sisäisen äänen ja välittömän kokemuksen korostus

Marko Selkomaa kertoo kirjassaan ”Askeleet yliluonnolliseen”, että teoreettista uskoa arvostetaan nykyisin kokemuksen kustannuksella. Ehkä tämä on jossain määrin tottakin, mutta ei siten kuin Selkomaa kirjassaan esittää. Hän lainaa hieman kärjistäen sivulla 18 Tenneytä:

”Kristityillä ei ollut edes Vanhan testamentin kirjoituksia, koska kalliit kirjakääröt oli lukittu synagoogiin. Heidän koko Raamattunsa muodostivat ne lain, Psalmien ja profeettojen katkelmat, jotka edelliset sukupolvet olivat välittäneet heille suullisena perinteenä. mitä heillä siis todellisuudessa oli? He elivät- – läheisessä yhteydessä Herraan – -ja Jumala kirjoitti rakkauskirjeensä suoraan heidän sydämiinsä.”



2. Selkomaa ohittaa apostolien todistuksen ja opetuksen

Selkomaa ei huomaa miten suunnaton paino oli alusta lähtien sanallisella evankeliumin julistuksella ja apostolien opetuksella. Meidän tulee arvostaa Uuden testamentin todistusta unohtamatta Vanhaa testamenttia, jotka meillä on kirjallisessa muodossa.

Apostolien teot:
4:2 närkästyneinä siitä, että he opettivat kansaa ja julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista
5:42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.
20:20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta
Kolossalaiskirje1:28: Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.
1.Timoteuksen kirje:
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan
6:3 Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,…

Sanan ohittava hengen korostus tulee hyvin esille sivulla 180:

”Kun palvelen tilaisuuksissa ja olen virittäytynyt ja puhaltanut armolahjat täyteen liekkiin, heittäydyn lapsenomaisesti Pyhän Hengen ohjattavaksi. olen opetellut tunnistamaan hänen kosketuksensa, kuiskauksensa, hellät kehotuksensa ja vaikutelmat hengessäni. tämä tunnistaminen on tapahtunut kokeilun ja epäonnistumisen kautta, niin kuin heprealaiskirje opettaa: – -täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hepr.5:14

3. Miten ymmärrykseni hengellisestä täysi-ikäisyydestä poikkeaa kirjan esityksestä?

– -täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Hepr.5:14

Raamatussa on sanottu juuri edellä näin: Hepr.4: 9-13: Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Selkomaan tämän luvun otsake on ”Levosta käsin”. Emme pääse tärkeimpään lepoon, tulevaan sapatinlepoon, seuraamalla tottelemattomuuden esimerkkiä.

Emme saa langeta pois sanan pohjalta, muuten lankeamme pois myös armosta. Hepr.4: 14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta…. 16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.

Paavali jatkaa Hepr.5: 8-13: Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;… Paavali ei voinut selittää heprealaiskirjeen vastaanottajille kaikkea Kristuksen suuruudesta, olemuksesta ja merkityksestä, koska he eivät olisi voineet ottaa sitä vastaan. He olivat käyneet hitaiksi kuulemaan ja heille piti opettaa Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita. Kyse on siis Jumalan sanoista ja sanojen kuulemisesta, eikä voiman tai voimien välittämisestä.

Hepr. 5:14: mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.

Selkomaa jatkaa s. 180 tuon heprealaiskirjeen jakeen perään: ”Harjoitan hengen aistejani ja saan oppia viikko viikolta tuntemaan Hengen ohjausta paremmin. Kuuntelen, saanko Herralta profetian sanoja kuvina, sanoina tai vaikutelmina, jotka minun pitäisi jakaa jonkun ihmisen tai ihmisryhmän kanssa. sama periaate pätee tiedon sanoihin ja Hengen ohjaukseen arki- ja kokoustilanteissa. Kaikessa noudatan Jumalan armosta nousevaa periaatetta, joka sanoo: ”Profetoimisemme on vajavaista” (1 Kor.13:9)”

Vajavaisuutemme ei oikeuta meitä tekemään oman mielemme mukaan hyläten Jumalan sanan. Vaarallista on juuri arvioimisen ja henkien koettelemisen puuttuminen. Sana pysyy ja se ei ole vajavaista.

Marko Selkomaan käsitys Pyhän Hengen työstä

Otan esille muutamia kohtia, mitkä kertovat jotain Selkomaan ajatuksista koskien Pyhää Henkeä. Hän ymmärtää Pyhän Hengen voiteluna, voimana ja voimavaikutuksina. Kyseessä on toinen henki, joka on lumonnut nuoren saarnamiehen kuten niin monen muunkin ennen häntä.

s.132 lainaus
”Niilo Yli-Vainio kertoo elämänkerrassaan, että aina kun hän huomasi voitelun mitattavissa olevan määrän alkaneen vähentyä, hän varasi päiviä rukoukseen ja paastoon. Rukous ja paasto palauttivat voitelun vaikutukset ja virtaamisen entiselleen tai jopa suuremmaksi. Yli-Vainio piti kirjanpitoa kaatumisista ja kun hän huomasi, että kaatumisia tapahtui harvemmin, hän tiesi, että oli aika etsiä Herraa paastossa.”

En luonnollisestikaan väheksy paastoa ja rukousta. On syytä etsiä Herraa ja hänen tahtoaan ennen muuta sanan pohjalta. Myös väärä henki vetää väärään kuuliaisuuteen itseään kohtaan, ja sen vuoksi emme saa sivuuttaa rakkautta totuuteen ja etsiä voimaa ja sen virtauksia. Tavoitteenamme on juurtua Kristukseen ja oppia tuntemaan Häntä. Muuten oppaamme ei ole totuuden Henki.

s.141 lainaus:
”Pastori Bill Johnson on kertonut kuvaavan esimerkin siitä, kuinka meidän tulisi elää, jotta Pyhä Henki lepäisi yllä: ”Pyhä Henki tuli Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa. Jos kyyhkynen istuisi sinun olkapäälläsi, kuinka sinä kävelisit ja eläisit? Kävelisit ja ottaisit jokaisen askeleen ajatellen kyyhkystä, jotta se ei säikähtäisi ja lentäisi pois.” ( Healing School 2010, Bethel Church)”

s.142 lainaus: ”Stressi, huolet, murheet, taloudelliset vaikeudet, sairaus, ihmisten odotukset tai kritiikki eivät saa tulla esteeksi Pyhän Hengen läsnäolon kokemiselle. (Bill Johnson)” Äärikarismaattisuudessa vaikuttava henki tahtoo sitoa itseensä. Se ei myöskään kuuntele mitään kritiikkiä. Se ei ota vastaan, kun läheinen kehottaa lepoon. Tämä henki vaatii kaiken huomion itselleen.

s.137 lainaus:
”Voimasta voimaan” (Ps.84:8 KR1933/38) viittaa siihen, että saamme astua uuteen voiman tasoon kulkumme edetessä. Aikaisempi voima tai voitelun taso raivaa tietä, ja rakennamme kulkuamme aikaisempien voittojen ja kokemusten pohjalle. Jumala on aina kaikkivaltias eikä hänen voimansa määrä muutu, mutta meidän kykymme vastaanottaa ja välittää hänen voimaansa muuttuu. Vastaanottokapasiteettimme laajenee, kun vaellamme kuuliaisena hänen seurassaan. Kirkkoraamattu 1992 sanookin kauniisti: ”Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa.”

Olisi hyvä lukea koko psalmi 84 ensin läpi, ennen kuin kirjoittaa tällaista hölynpölyä. Edellä sanotaan: ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla” (Ps.84:6-7). Tämä psalmi on lohduttanut kristittyjä polvesta polveen, kun he ovat kulkeneet äärimmäisissä vaikeuksissa saaden voimaa ja lohtua Jumalalta. Syvällinen ja herkkä psalmi on muutettu palvelemaan käärmeen puhetta paratiisissa: ”… vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos.: 3:5)

s.180 lainaus:
”Harjoitan hengen aistejani ja saan oppia viikko viikolta tuntemaan Hengen ohjausta paremmin. Kuuntelen, saanko Herralta profetian sanoja kuvina, sanoina tai vaikutelmina, …”
s.168 lainaus:
”Monesti ylistysmusiikin kuunteleminen avaa kuulijan sydämen ja vie tämän voitelun alle. Sama voitelu, joka vaikutti silloin, kun ylistysmusiikki äänitettiin, välittyy kuulijan ylle.”

”Hengen aistien harjoituksesta”, voitelusta ja voiman virtaamisesta tulee kuin pakkomielle. On saatava lisää ja lisää… Tässä ei ole kyse Pyhästä Hengestä, totuuden Hengestä, Kristuksen Hengestä, joka on lahjoitettuna jokaisen Jumalan lapsen sydämeen. Meille on luvattu lepo ja rauha Vapahtajamme yhteydessä. Jumalan sanalla, Raamatulla, tulisi olla suurin merkitys, kun etsimme sanomaa Jumalalta.

Vertailen Selkomaan kirjaa ”Askeleet yliluonnolliseen” R.T. Kendallin kirjaan ”Täydellinen anteeksiantamus”

Marko Selkomaa on saanut vaikutteita R.T. Kendallilta, joka opettaa ”kerran pelastettu on aina pelastettu” tai ”pelastuksen peruuttamattomuus” – oppia. R.T. Kendallin kirjaa ”Once Saved, Always Saved” en saanut käsiini, mutta kirjan ”Täydellinen anteeksiantamus” löysin.

Selkomaa perustaa Kendallin opetukseen seuraavan lainauksen kirjassaan ”Askeleet Yliluonnolliseen”(s.119): ”Vanhurskautemme ja asemamme Jumalan lapsina ei riipu olosuhteista, vaan se on ehdotonta. Meidät on vanhurskautettu uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja olemme päässeet asemaan, joka pysyy. Voitelu eli Jumalan Hengen voima elämässämme kuitenkin vaihtelee. Se ilmenee joskus voimakkaampana ja joskus heikompana. Voitelun vaikutus elämässämme on ehdollista. Kuvakieltä käyttäen: kyyhkynen laskeutuu päällemme ja voi sitten liihotella pois. mutta asemamme Jumalan lapsina kuitenkin pysyy Kristuksen ansion tähden (Kendall R.T.: Total Forgiveness, 2002)

Samaa vertausta kyyhkysestä istumassa olkapäällä Selkomaa käytti lainatessaan Healing Schoolin opetusta (s.142), sekä kertoessaan työntekijäkokouksesta (s.145).

Kendallin kirjassa ”Täydellinen anteeksiantamus” lukee:

1. Pelastus on ehdoton, yhteys Isään on ehdollista
2. Vanhurskauttaminen Jumalan edessä on ehdoton, Hengen voitelu on ehdollista
3. Asemamme perheessä on ehdoton, läheinen yhteys Kristukseen on ehdollista
4. Iankaikkinen kohtalomme – taivas vai helvetti – on ratkaistu, mutta palkinnon saaminen on ehdollista (s.94)… Kun olemme pelastettuja, pääsemme taivaaseen, mutta perinnön saaminen, jota sanaa usein käytetään vaihtoehtoisesti sanan palkinto (Kol 2:18) kanssa, on ehdollista (s.95).


Kendallin kirjassa selitettiin kertakaikkinen pelastus syntisen rukouksena, jolloin otetaan vastaan Jumalan Jeesuksen ristin työssä tarjoama sovitus. Kyse on myös eräällä tavalla ratkaisukeskeisestä ajattelusta, koska siinä korostetaan ihmisen tahtoa ottaa vastaan sovitus ja Jumalan lapseus, joka on sitten voimassa pysyvänä. Sekä Kendall että Selkomaa irrottavat Pyhän Hengen Isästä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi itsenäiseksi toimijaksi, kokemukselliseksi yhteydeksi Isään tai Kristukseen; sekä erityisesti Hengen voiteluun ja voimaan. He eivät kirjoita Pyhästä Hengestä liittyen uskon syntyyn, Jumalan lapseuteen, uudistumiseen, Kristuksen työn kirkastumiseen tai Kristuksessa kasvuun ja Häneen juurtumiseen. Pyhä Henki ei avaa näissä arvioimissani kirjoissa lainkaan Raamattua Kristuksen työstä ja merkityksestä käsin.

Itselleni jo ajatus siitä, että Pyhä Henki, siis Jumala, istuisi olkapäälläni, on aivan ihmetystä herättävä, lähes kauhistuttava, ajatellessani Jumalan pyhyyttä ja suuruutta. Vaikuttaa siltä, että omista tunteista, teoista, toisten arvostelemattomuudesta ja anteeksiantamisen kyvystä tulee mittari ja ohjaaja sille, istuuko kyyhky olalla vai lentääkö se pois. ”Pitäisin voitelua kaikkein kallisarvoisimpana asiana pelastuksen jälkeen”, kirjoittaa Kendall. Ja tuo ajatus on tunkenut läpi Selkomaankin kirjan. Perille pääsy on itsestään selvää, mutta voitelun määrä on se keskeinen asia. Ja tässä ”voitelua” ei ymmärretä Pyhänä Henkenä, joka on jokaisen Jumalan lapsen sisimmässä sinettinä tai lapseuden ja totuuden Henkenä. ”Voitelu” on aivan muuta näillä miehillä.

Sekä Selkomaa että Kendall varoittavat arvostelusta ja pitävät sitä tuomitsemisena ja surun tuottamisena Pyhälle Hengelle. Heidän ajattelussaan Pyhä Henki murehtii ja ”lentää pois”.

”On hyvin helppo ajaa kyyhkynen pakoon mutta hyvin haasteellista pitää se olkapäällä. Samoin on Pyhän Hengen kanssa ”(Askeleet yliluonnolliseen, s.143)

Itselläni on ollut halu aina arvioida mistä hengestä on kyse, ja tähän tarvitsen ehdottomasti juuri Pyhää Henkeä. Vakavaa kaikessa tässä on se, että kaikki yliluonnollisuus otetaan herkästi vastaan kuin se olisi lähtöisin Pyhästä Hengestä. Arviointi, mihin Raamattu kehottaa, jätetään pois. Pelastuksen peruuttamattomuuden oppi hylkää sen, että ihminen voi paatua ja tulla eksytetyksi pois oikealta tieltä. Uskosta tulee ihmislähtöistä, ja siitä häviää todellinen aito hengellinen elämä, heikkous, armo ja uudistuminen.