David Wilkerson: Vierasta suitsutusta

Vierasta suitsutusta
(Strange incense)



David Wilkerson
__________

       Tahdon puhua sellaisesta kauhistuksesta Jumalan huoneessa, jota ei ole paljoa käsitelty. Olen omassa elämässäni tuntenut Jumalan vihan henkäyksen tätä syntiä kohtaan. Pyhä Henki on vienyt minut tämän kätketyn asian syvyyksiin, paljastanut sen minulle ja käskenyt saarnaamaan siitä!

       Kyseessä on rukouksen toinen puoli synkkä, paha ja syntinen puoli! Kauhistuttavaa rukousta! Rukousta epäpyhien ja vihkiytymättömien kristittyjen sydämiltä ja huulilta.

       Daavid sanoi: Ota korviisi minun rukoukseni, joka ei lähde petollisilta huulilta... (Psalmi 17:1) ja toisaalla Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi... (Psalmi 109:7).

       Jumala varoitti kansaansa Israelia: Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä... (Jesaja 1:15-16).

       Jumala ei olisi voinut ilmaista asiaa tätä selkeämmin. Ei ole mitään tarvetta useammille rukouksille vaan pyhille rukouksille! Mikä pelottava profetia tämä onkaan Jumalan kansa ojentaa käsiään rukouksessa ja hartaudessa, lukuisana ja suurena kansana, eikä Jumala kuuntele! Meille on kerrottu, että Jumalan pyhälle vuorelle ei saa astua kukaan muu kuin se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän. Näillä hartaasti rukoilevilla ihmisjoukoilla oli saastaiset kädet ja pahat sydämet. Jumala sanoi: Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria... ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt... (Jesaja 1:13-14). Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus (Sananlaskut 28:9).

       Kun avionrikkojat, huorin ja kompromisseja tekevät kristityt kutsutaan rukoukseen, heitä johdatetaan sellaiseen syntiin Jumalaa vastaan, joka on pahempaa kuin kaikki muut heidän elämänsä pahuudet yhdessä. Meidän on parasta mennä pesualtaalle, ennen kuin lähestymme kultaista suitsutusalttaria. Saastaisten huulten ja epäpuhtaiden käsien kautta Jumalalle uhrattu rukous voi suututtaa Hänet ja säilyä muistossa kauheana tuomiona.

       Jumalan Sana samaistaa rukouksen suitsukkeeseen Jumalan valtaistuimen eteen nousevaan tuoksuun. Daavid rukoili: Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri... (Psalmi 141:2).

       Johannes poistaa viimeisetkin epäilykset: Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset... (Ilm. 5:. Minä uskon, että tämä suitsutus pitää sisällään Jumalan kansan kaikki rukoukset ja ylistykset.