David Wikerson: Kaitse lampaita: Varo susia seurakunnassa

David Wilkerson
Marraskuu 15, 2004
__________

Kun Paavali oli matkalla Jerusalemiin, Apostolien Tekojen 20. luvussa, hän pysähtyi Efesossa. Siellä hän järjesti erikoiskokouksen kaikille seurakunnan johtajille. Hän sanoi noille Efeson uskoville varmana asiastaan: “Tämä on viimeinen kerta, kun näen teidät. Ja tämä on minun viimeinen sanomani teille. Te ette tule näkemään kasvojani tämän jälkeen. (Katso Apt. 20:25).

Sitten Paavali saarnasi viimeisen saarnansa efesolaisille. Hän sanoi heille: “Olen ollut luonanne ennenkin, ja te tiedätte minun periaatteeni. Olen palvellut teitä nöyränä ja kyynelin. Olen saarnannut seurakunnassanne ja kodeissanne. Olen tehnyt sen koettelemuksissa ja vainoissa. Enkä ole salannut teiltä mitään.”

Sitten kyyneleet silmissä hän antoi heille tämän selvän varoituksen: “Kolmen vuoden ajan olen varoittanut teitä yötä päivää kyynelin siitä, mitä minä näen tulevan, kun minä lähden. Nyt vielä kerran varoitan teitä” (Katso Apt. 20:31).

Mitä Paavali näki? Mikä murehdutti häntä niin, että hän kulutti kolme vuotta itkien tämän seurakunnan tähden? Mistä tulevasta vaarasta hän oli varoittanut heitä niin monta kertaa, julkisesti ja henkilökohtaisesti, seurakunnassa ja kodeissa? Mikä seikka järkytti tätä rukoilevaa, pyhää miestä niin syvästi?

Paavalin huolestuminen ei johtunut lisääntyvistä himoista, aviorikoksista, avioeroista tai juopottelusta. Hänen varoituksensa eivät johtuneet tulevista vainoista tai yhteiskunnan asettamista rajoituksista. Hän ei varoittanut turmeluksesta, tai homoudesta seurakunnassa, tai moraalisuuden rappeutumisesta, tai työttömyydestä ja köyhyydestä, tai terrorismista tai sodista.

Paavalin varoitukset eivät johtuneet kaaoksesta seurakunnan ovien ulkopuolella. Ei, Paavalia murehdutti se, mitä hän näki Jumalan huoneen sisäpuolella. Hän varoitti efesolaisia siitä, mitä hän näki tulevaisuudessa tapahtuvan julistustyössä, seurakunnan paimenille erityisesti. Ja nuo varoitukset koskivat sitä, mitä petolliset julistajat tulevat tuomaan seurakuntaan.

Viimeisessä saarnassaan Paavali ei puhunut seurakunnan kasvusta, tai pastorien henkilökohtaisista vaikeuksista, tai uskovien koettelemuksista ja viettelyksistä. Ei, Paavalin syvä sydämen huuto oli: “Te pastorit, paimenet, olkaa varuillanne. Pitäkää huoli itsestänne ja laumastanne.”

“Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt.20:28). Toisin sanoen: “Te paimenet, piispat, johtajat - ruokkikaa laumaanne, valmistaaksenne heitä tulevaan. Täyttäkää heidät puhtaalla Jumalan sanalla. Raatelevat sudet ja pettäjät ovat tulossa, ja he kohdistavat hyökkäyksensä heikkoihin lampaisiin.”

“Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden...” (Apt.20:29-31).

Tässä kohtaa Paavali esitti heille: “Juuri nyt te olette siunattu seurakunta. Te olette uskollisia, voimakas uskovien joukko. Teillä on vahva perusta.” Kristus sanoi tämän saman efesolaisista Ilmestyskirjassa. Hän sanoi: “Te olette kärsivällisiä ja hedelmällisiä. Te vastustatte pahaa, ja te paljastatte väärät opettajat.”

Mutta Paavali sanoo: “Vaikka te olette siunattuja, teidän seurakuntaanne ei säästetä, ellette ota vaaria varoituksistani. Tulette näkemään epävanhurskaan, kieroutuneen julistuksen nousevan keskuudestanne muuttaen koko lauman kaupalliseksi.” Kristus antoi efesolaisille saman varoituksen Ilmestyskirjan toisessa luvussa: “...olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.... tee parannus... mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”

Kuinka Efeson uskovat kadottivat ensirakkautensa? Kuinka yleensä seurakunta kuolee? Varmaankin, kun heidän pastorinsa ja paimenensa eivät vartioineet lampaitaan. He eivät olleet huolellisia, ja sallivat susien tulla sisälle, ja ne söivät lampaat, säästämättä laumaa.

Lyhyesti sanottuna, epäpuhdas evankeliumi pääsi seurakuntaan, opetettiin väärää oppia. Pian puhdassydämiset uskovat johdettiin harhaan kauhealla eksytyksellä. Vuosia tämä seurakunta oli huolellisesti erottanut, mikä oli oikeaa evankeliumia ja mikä tuli lihasta. Mutta nyt nuo samat uskovat johdettiin helppoon evankeliumiin, joka miellytti lihaa. Ja heidät etäännytettiin Kristuksesta.

Lue koko kirjoitus http://www.tscpulpitseries.org/finnish/ts041115.htm