Vapaasana
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Viimeisimmät aiheet
» KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT!
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyEilen kello 4:40 am kirjoittaja arkikalusto

» VÄSYNYT JA STRESSAANTUNUT
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyEilen kello 4:19 am kirjoittaja arkikalusto

» PROFETIAT UUDESSA TESTAMENTISSA
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyEilen kello 4:07 am kirjoittaja arkikalusto

» Lutherin viimeinen saarna
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyEilen kello 3:44 am kirjoittaja arkikalusto

» Apu tulee ylhäältä
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyPe Heinä 19, 2019 8:35 am kirjoittaja Hellevi

» Rohkeus ihmisenä olemiseen
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyTo Heinä 18, 2019 5:15 pm kirjoittaja Rea Aalto

» Laittomuus aikamme haaste
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyTo Heinä 18, 2019 7:08 am kirjoittaja Hellevi

» Pääsy todelliseen elämään
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyKe Heinä 17, 2019 8:12 am kirjoittaja arkikalusto

» Maailma on Jeesuksen käsialaa
Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  EmptyKe Heinä 17, 2019 6:46 am kirjoittaja arkikalusto

Heinäkuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  jarrut lähetetty Su Marras 03, 2013 8:13 am





Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

--------------------------------------------------------------------------------


Täällä
http://p1.foorumi.info/vapaasana/viewtopic.php?t=985

on aikaisemmin kirjoitettu armolahjoista, nyt nostan
tässä esiin tämän näkökulman:


Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma
Erkki Koskenniemi
1993

INVOCAVIT-VIIKON SAARNAT JA KIRKON UUDISTUS

Mielenkiintoisen näkökulman armolahjakeskusteluun tarjoaa Martti Lutherin opetus kirkon uudistuksesta. Tietyssä sekavassa tilanteessa hänen opetuksensa ja toimintansa ovat esillä tavalla, josta meidän on epäilemättä otettava oppia kaikissa asioissa, myös armolahjojen kohdalla.



Mitä tapahtui?

Luther oli Wartburgin linnassa paossa keisaria ja paavia. Samaan aikaan Wittenbergissä kirkon uudistus alkoi kiehua hellalle. Muutamat merkittävät teologit tuottivat uuden jumalanpalveluskaavan ja kävivät kampanjaa yksityismessuja vastaan. Pian aseistetut ylioppilaat ja porvarit ajoivat seurakunnan kirkossa papit pois alttareilta, pilkkasivat paljasjalkaisia fransiskaanimunkkeja ja estivät heitä toimittamasta yksityismessuja. Nopeasti aletaan pitää uuden järjestyksen mukaisia messuja, joissa jaettiin maallikoille paitsi Kristuksen ruumis myös veri. Papilliset juhlavaatteet jätetään pois käytöstä, samoin monet liturgian osat, kirkoista poistetaan väkivaltaisesti pyhimysten kuvat. Wittenberg oli kaaoksessa.

Hengenvaarasta välittämättä Luther palasi Wittenbergiin ja palautti ennalleen kaiken yksityismessuja lukuunottamatta. Vastustajat raivosivat turhaan. Munkinkaapu päällään ja tukka tuoreeltaan munkkimuotiin leikattuna hän piti Invocavit-viikon saarnansa, jotka ovat meille luterilaisen kirkon uudistuksen kallis helmi.



Mitä Luther opetti?

Lutherin mukaan kaiken on oltava niin kuin Jumala on säätänyt. "Mutta ketään ei saa tukasta vetää niihin tai niistä pois. Sillä en voi ketään kalikka kädessä ajaa taivaaseen." On luotettava Jumalan sanan voimaan. Jos olemme nähneet kirkossa jonkin epäkohdan tai puutteen, on sitä vastustettava Jumalan sanaa tutkimalla ja opettamalla. "Tahdon siitä saarnata, puhua, kirjoittaa, mutta väkivaltaisesti pakottaa ja vaatia en tahdo ketään. Sillä usko tahtoo alttiisti ja pakottomasti syntyä sydämeen. Ottakaa esimerkki minusta. Minä olen vastustanut anetta ja kaikki paavilaisia; mutta en väkivallalla, vaan ainoastaan Jumalan sanaa olen teroittanut, saarnannut ja kirjoittanut. Muuta en ole tehnyt.

Se sana on minun nukkuessani tai juodessani Wittenbergin olutta Filippuksen ja Amsdorffin seurassa siinä määrin heikentänyt paavikuntaa, ettei yksikään ruhtinas eikä keisari vielä koskaan ole kyennyt sitä niin paljon masentamaan. Minä en ole sitä tehnyt; yksin Sana on tehnyt ja toimittanut kaiken." Kun Jumalan Henki voittaa ihmisen sydämen, epäkohdat poistuvat itsestään. Opetus kulkee siis ensin ja vasta sitten on uudistuksen aika. - Tämä on todellista luottamusta Jumalan sanaan ja uskoa siihen, että Pyhä Henki toimii sanassa ja sakramenteissa!

Toinen voimakkaasti esille nouseva asia on rakkaus, joka pakottaa ottamaan huomion lähimmäisen käsityskyvyn. Jumala käsittelee omiaan kuin äiti lapsiaan. "Ensin äiti antaa lapselle maitoa, sitten velliä, munia ja muuta kevyttä ruokaa. Jos hän ensimmäiseksi antaisi sille vahvaa ruokaa, ei lapsi voisi kehittyä hyvin ... Jos äidit heittäisivät lapsensa menemään, mihin joutuisimme? Rakas veli, jos itse olet imenyt kylliksi, älä katkaise nännejä, vaan anna veljesikin imeä niin kuin sinä itse olet imenyt." Uskon on aina pysyttävä sydämessä horjumattomana, mutta rakkaus "taipuu ja mukautuu aina ymmärtämään
ja seuraamaan lähimmäistä. Muutamat voivat ehkä laukata, toiset juosta, jotkut tuskin kontata. Sen tähden meidän ei tule tarkata omaa vaan veljemme kykyä, ettei uskossa heikko tahtoessaan seurata väkevää joutuisi Perkeleen runneltavaksi."

Kolmas huomattava asia on evankeliumin asettaminen etusijalle: Luther tiesi hyvin, että sydämeltän katolisiksi jääneiden joukossa oli vielä monia sellaisia, jotka olivat valmiita seuraamaan, mutta hitaampaan tahtiin. "Sillä on vielä monia, jotka muuten ovat meidän puolellamme ja mielellään tahtoisivat ottaa vastaan nämäkin (uudistukset), mutta he eivät voi vielä tätä oikein käsittää. Nämä me karkoitamme pois. Sen vuoksi osoittakaamme rakkautta lähimmäistämme kohtaan. Ellemme sitä tee, ei yrityksemme menesty. Täytyyhän meidän toki jonkin aikaa osoittaa kärsivällisyyttä heitä kohtaan emmekä saa heti hylätä heikkouskoista."



Mitä siis voimme oppia?

Armolahjojen vaatimatonkin käyttöön ottaminen merkitsee muutosta herätysliikkeemme perinnössä eikä vain suhteessa paikalleen jämähtäneeseen ja luutuneeseen evankelisuuteen. Vaikka armolahjoja on liikkeemme parissa esiintynyt siellä täällä, ne eivät olleet merkittävästi esillä esim. sotienjälkeisissä suurissa herätyksissä.

Minulle keskustelu muutoksesta sopii. Meillä on takanamme nähdäkseni erinomaisen hyvin sujunut profiilin muutos käytännössä lähes antinomilaiselta linjalta voimakkaasti lakia ja evankeliumia korostavaksi liikkeeksi. Siinä toimittiin erittäin kärsivällisesti ja Jumalan sanaan luottaen. Liikkeen palatessa juurilleen ratkeamat olivat minimaaliset. Lutherin Invocavit-saarnat tarjoavat meille suuntaviivoja myös nyt käytävään keskusteluun. Edellytän ehdottomasti, että SLEY:n tilaisuuksissa Satakunnassa otetaan huomioon seuraavat asiat:


1. Armolahjojen kohdalla opetuksen on ehdottomasti kuljettava edellä ja uudistusten tultava perässä, vasta sitten kun Jumalan sana on luonut yksimielisyyden.

2. Jos aito kristillinen rakkaus unohtuu, puhe armolahjoista on turhaa kilinää ja kolinaa. Ketään kyselijää - mahdollisesti ahdistunutta tai jopa vihaistakaan - ei saa katsoa alaspäin. On oltava aikaa keskustella, lukea Raamattua - ja antaa toiselle mahdollisuus kulkea Karitsan veren takia taivaan porteista sisälle koskaan armolahjoihin tutustumatta.

3. Evankelinen liike on evankelioiva liike, jossa keskus on Kristuksen lunastustyössä. Olemme olemassa jumalatonta duunaria ja epäuskoista serkkutyttöä varten, emme oman joukon uskonnollisesti valistunutta lämmittelyä varten. Porttina evankelisen liikkeen tilaisuuksiin ei ole myönteinen suhtautuminen hurmokseen, jonka ymmärtämiseksi monelta puuttuvat kaikki edellytykset. Siksi armolahjojen julkisen käytön kohdalla on oltava varovainen, ettei ylilyöntejä tapahdu.





--------------------------------------------------------------------------------



1. Armolahjojen kohdalla opetuksen on ehdottomasti kuljettava edellä ja uudistusten tultava perässä, vasta sitten kun Jumalan sana on luonut yksimielisyyden.

2. Jos aito kristillinen rakkaus unohtuu, puhe armolahjoista on turhaa kilinää ja kolinaa. Ketään kyselijää - mahdollisesti ahdistunutta tai jopa vihaistakaan - ei saa katsoa alaspäin. On oltava aikaa keskustella, lukea Raamattua - ja antaa toiselle mahdollisuus kulkea Karitsan veren takia taivaan porteista sisälle koskaan armolahjoihin tutustumatta.

3. Evankelinen liike on evankelioiva liike, jossa keskus on Kristuksen lunastustyössä. Olemme olemassa jumalatonta duunaria ja epäuskoista serkkutyttöä varten, emme oman joukon uskonnollisesti valistunutta lämmittelyä varten. Porttina evankelisen liikkeen tilaisuuksiin ei ole myönteinen suhtautuminen hurmokseen, jonka ymmärtämiseksi monelta puuttuvat kaikki edellytykset. Siksi armolahjojen julkisen käytön kohdalla on oltava varovainen, ettei ylilyöntejä tapahdu.  





Hellevi sanoo:
"Jos aito kristillinen rakkaus unohtuu",

-se on jo unohtunut monin paikoin ja tilalle on tullut
suurieleistä rukousmyllyn pyöritystä,
armolahjahöpinää ja häärimistä,
joka on vain melua ja kolinaa.

Ei ole enää tarjolla Jumalan pelastuksen
Sanaa eikä lohtua lähimmäiselle, ja kyselijöille
ei vastata mikä on oikein ja mikä väärin,
mutta kielillä puhutaan, eikä ymmärretä
muuta kuin se mitä on opetettu, että
ilman kielilläpuhumista ei olla edes kunnolla
uskossa.

Mitä ne Armolahjat hyödyttävät ilman ARMOA?
Kun ei välitetä. Ei olla kiinnostuneita. Ei ole aikaa.
Ei ole hyvää sanaa ihmiseltä ihmiselle!
Ei sitä tarvitse niitä lähimmäisen syntejä
olla utelemassa, kun on sairautta ja kärsimystä,
ne voivat olla pelkästään sen armottomuuden syytä.

Herätyksen touhuissa ollaan, oikein
kauhistuttaa, kun ei heille, keitä on jo
seurakunnassa, löydy armollisuutta,
paitsi tietenkin heille, jotka ovat
niitä kunnon uskovaisia:
jotka puhuvat kielillä ja ennustavat.



Minä tiedän,
että Herra ajaa kurjan asiaa,
hankkii köyhille oikeuden.
Totisesti, vanhurskaat saavat
kiittää sinun nimeäsi, ja
oikeamieliset saavat asua
sinun kasvojesi edessä.
Ps.140

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
arkikalusto:
   
Pitääkö vaan antaa anteeksi ja jaksaa elää, niin kuin ei mitään
olisi tapahtunutkaan? Kun ihmistä ja ihmisiä kohdellaan kuin
oltaisiin jotakin roskia, ylijäämäsakkia?
Vaikka pitääkin, niin kuinka jaksaa elää?

Kaikki eivät jaksa.


MIELENTERVEYSKUNTOUTUJIEN KOHTELU HENGELLISISSÄ PIIREISSÄ

Mika Rantanen


Concordia 4/2008


Otsikon henkilöihin ei osata vieläkään suhtautua luontevasti ja todellista kristillistä rakkautta osoittaen. Jos esimerkiksi joku hiukankin paljastaa kärsivänsä tämän alueen sairaudesta, häntä kohdellaan jatkossa aivan eri tavoin. Muutos asenteissa on silminnähtävissä!

Nämä kristittyjen ennakkoluulot ovat niin syvällä, että ihmiset eivät välttämättä edes tajua olevansa ennakkoluuloisia. Asenteet vaikuttavat pääasiassa alitajunnan tasolla, ei siis tietoisella. Hiljattain eräillä hengellisillä kesäjuhlilla pappi rukoili erään mielenterveyspotilaan puolesta, joka oli pyytänyt esirukousta. Rukoillessaan hänen puolestaan pappi käytti tästä potilaasta ilmausta ”onneton”. Sanavalinta ei kerta kaikkiaan ollut asiallinen ja sopiva!

Tässä on meillä kaikilla itsetutkistelun ja parannuksen paikka. Näinkö toteutuvat Jeesuksen sanat, että kaikki tuntevat siitä meidät hänen opetuslapsikseen, jos meillä on keskinäinen rakkaus? (Joh. 13:35) (Jeesus tarkoittaa tässä tietenkin veljes- ja sisar-rakkautta, eikä mitään eroottista rakkautta ja lihallista himoa.) Monet kuntoutujat saavat kokea esimerkiksi vihaisia katseita ja mulkoilua liikkuessaan eri tilaisuuksissa. Kun mielenterveyskuntoutujia jatkuvasti kohdellaan ynseästi ja jäykästi, se saattaa usein vain huonontaa heidän vointiaan.

Tietenkin, kun tällaista käytöstä kohtaa, se tulee antaa anteeksi! ”Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” (Kol. 3:13) Jumala on Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden armollinen koko maailmalle.(Joh. 3:16; Joh. 12:47b) Olkaamme samoin me toisillemme ja muillekin! ”Jeesus antoi henkensä lunnaiksi kaikkien edestä.” (1. Tim. 2:6; ks. myös Ilm. 5:9, v:n -38 käännös). Hän osti verellään kaikki vapaiksi (ks. Hepr. 2:14-15). Tämän saamme joka ikinen eli kaikki uskoa.


Mika Rantanen
Teol. kand.
Koulutettu hieroja  


     


arkikalusto:


Armolahjat, mitä ja miksi?


Sandy Simpson



Aluksi raamatunpaikka Ef.4:11-16: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on”.



Mitä ovat nykyiset kristillisen johtajuuden armolahjat?



Johtajuuden armolahjat, tai paremmin sanottuna palvelevan johtajuuden armolahjat, kuuluvat hengellisiin virkoihin, kuten:

· apostolit

· profeetat

· evankelistat

· pastorit

· opettajat (tai pastori-opettajat, käytössä hiukan eri nimityksiä).




Perinteinen apostolinvirka ei kuulu enää tälle ajalle, sillä kukaan ei täytä viran kriteerejä. Raamatun apostolien ja profeettojen opetukselle rakentuu seurakunta (Ef.2:20). Kristus on kuitenkin kaiken perustus ja kulmakivi (1.Kor.3:10-11). Apostolit näkivät Herran maan päällä ennen kuin Hän astui taivaaseen (1.Kor.9:1). Herra teki todellisia ihmeitä ja merkkejä heidän kauttaan heidän tehtävänsä ja asemansa varmistamiseksi (2.Kor.12.12). Nämä ihmiset kirjoittivat Raamatun (Matteus, Johannes, Pietari, Paavali, jne.). Heitä vainottiin ja kaikki, paitsi Johannes, kokivat marttyyrikuoleman uskonsa tähden (1.Kor.4:9 ja varhaisten kirkkoisien kirjoitukset kertovat siitä). Paavali sanoi olevansa viimeinen perinteisten apostolien sarjassa (1.Kor.15:7-8.

Nyt meidän tulee käyttää Jumalan Sanaa, Kristuksen kautta tullutta, Herran apostolien ja profeettojen välittämää, perustana kristilliselle elämällemme (2.Piet.3:2, Juuda 17).

Tänä päivänä ei yksikään kristitty voi täyttää perinteisen apostolinviran vaatimuksia. Meillä on ”apostoleja”; ”lähetettyjä”, sananviejiä, lähinnä seurakuntia perustavia lähetyssaarnaajia, mutta he eivät kuulu seurakunnan perustukseen.

Profetian lahjan laita on samoin. Enää ei ole perinteisiä profeettoja (Ef.2:20), jotka kirjoittivat raamatunkirjoitukset (Samuel, Daniel, Jeremia, Hesekiel, jne.). Hekin kokivat usein marttyyrikuoleman
(Luuk.11:47-48, Ilm.18:24). Seurakunta rakentuu heidän perustukselleen Kristuksen
ollessa aina varsinainen perustus ja kulmakivi (2.Piet.3:2, 1.Piet.2:6).


Aikamme profeettoja koskevat samat vaatimukset, kuin mitkä koskivat Raamatun profeettoja. Jos
profetoidaan, sen tulee olla Raamatun mukaista ja jos kerrotaan tulevista, niin sen pitää toteutua
(5Moos.13:1-3,18:20). Muussa tapauksessa profeetta on väärä profeetta, eikä seurakunnan tule kuulla häntä (Jer.23:16, Matt.7:15, 2.Piet.2:1, 1Joh.4:1).



Sama kriteeri pätee kaikkiin armolahjoihin.


Jos evankelista julistaa vastoin Sanaa, opettaa väärää evankeliumia (Gal.1:9) ja jos pastorit ja opettajat eivät opeta tervettä oppia (2Tim.4:3, Tiit.1:9,2:1), he ovat vääriä opettajia. Heidän opetustaan ei tule ottaa vastaan. Jos he eivät kuuntele varoituksia, eivätkä kadu ja käänny, heistä tulee pysytellä erossa (Tiit.3:10).

Tänään profeetan päätehtävä on selittää kirjoitettua Sanaa, jonka kautta Jeesus Kristus nyt puhuu (Hepr.1:1-2) rakentaen ja ohjaten seurakuntaa (1.Kor.14:31). Profeetta ei tarjoa omia selityksiään (2.Piet.1:20).

Pyhä Henki puhuu tänään elävän, kirjoitetun Sanan välityksellä (Hepr.4:12). Emme saa mennä Sanan ulkopuolelle (1.Kor.4:6). Vain Sanasta Herran seurakunta saa ohjeensa.

Kun profeetta selittää Sanaa, saadaan myös profetiaa seurakunnalle.




Herra voi puhua - ja näin myös tapahtuu – näkyjen ja unien kautta (Apt.2:17), mutta näyt ja unet on ehdottomasti koeteltava (1.Tess.5:21) Raamatun sanalla (2.Tim.3:15-16).

Vain Sana on korkein auktoriteetti. Pyhä Henki antoi sen meille ihmisten välityksellä. Raamattu on itse Jumalan Sana.




Haluan lisätä, että ne jotka ajassamme nimittävät itsensä apostoleiksi ja profeetoiksi, esittäen omaa erinomaisuuttaan suurilla areenoilla, ovat vääriä apostoleja ja profeettoja (2.Kor.11:13, Mar.13:22).


Evankelistan, pastorin ja opettajan tehtävä ajassamme on sama kuin seurakunnan alussa.

   

arkikalusto


Miksi armolahjat annettiin?




Kun olemme käsitelleet aikamme apostoli-, profeetta-, evankelista-, pastori-, ja opettajakysymystä,
siirrytään tutkimaan miksi nämä palvelevan johtajuuden armolahjat annettiin.



Ef.4:11-16 mukaan:

1. ”… tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön…”

Ensiksi, niiden tarkoitus on valmistaa pyhät tekemään palvelusta. Jos henkilö itse ei ole palvelija, hän ei osaa valmistaa muita palvelemaan. Palvelijat palvelevat, he eivät odota muiden palvelevan heitä. Ensimmäiseksi palvelemme Jumalaa ja sitten muita.

Väärät ”kolmannen aallon” opettajat ovat korskeita, itsetärkeitä ja omahyväisiä johtajia, jotka väittävät saaneensa Jumalan armolahjat. Kuitenkin he toimivat saadakseen kunnioitusta itselleen ja hallitakseen muita. Heillä ei ole käsitystä, kuinka palvella toisia. Siksi he eivät voi valmistaa ketään palvelemaan Kristuksen ruumiissa tai julistamaan maailmalle evankeliumia.


Oikeat Herran palvelijat käyttävät heille uskottuja armolahjoja palvellakseen muita nöyryydessä.






2. ”… Kristuksen ruumiin rakentamiseen…”

Tässä ei ole kyse numeroista, seurakunnan koosta, eikä väitteistä kuinka monta pelastui siinä ja siinä kokouksessa. Tässä on kyse Kristuksen hengellisen ruumiin rakentumisesta perheeksi ja huoneeksi.


Ef.2:19-22: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.”


Jae puhuu yhdestä rakennuksesta, seurakunnasta. Se on hengellinen rakennus, ei fyysinen temppeli. Pyhä Henki asustaa aidon uskovan hengessä ja samalla koko Kristuksen ruumiissa.

Kristillisten johtajien ei tule olla huolissaan niinkään määrästä kuin laadusta. Aito johtaja välittää siitä mitä ihmiset uskovat. Että he uskovat terveesti ja vaeltavat terveen uskon mukaan.

Armolahjojen tarkoitus ei ole perustaa suuria mega-seurakuntia, vaan rakentaa Kristus perustukselle Raamatun apostolien ja profeettojen opetuksen mukaan.

Tämä tarkoittaa, että oikeita armolahjoja omaavat palvelevat johtajat opettavat tervettä oppia oikean yhteyden perustana.

Tiit.1:9: ”…hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet”.

Tiit.2:1: ”Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu…”



3. ”… kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa…”


Tässä mainittu ”yhteys” ei ole ekumeenista yhteyttä. Kyse ei ole tunnustustenvälisestä dialogista. Liioin tässä ei tarkoiteta sitä Pyhän Hengen luomaa yhteyttä, joka Kristuksen ruumiissa jo vallitsee uskon kautta Häneen. Mitä siis tarkoitetaan?


Kyse on opillisesta yhteydestä. Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Armolahjojen tarkoitus on siis luoda yhteys Sanan opin perustalle, tulla tuntemaan Jumala Hänen opetuksensa mukaan. Tämän yhteyden rikkojina toimivat harhaopettajat. Siksi meidän tulee tunnistaa ja hylätä yhteyttä rikkovat harhaopettajat, sillä he saavat aikaan hajaannusta Kristuksen ruumiissa.

Tiit.3:10: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti…”

Hajaannusta tarkoittava sana kreikassa on ”hairetikos”, josta saamme ”harhaoppia” tarkoittavan sanan. Harhaoppia opettava henkilö on ”harhaoppinen”. Hän opettaa vastoin Sanan keskeisiä periaatteita.


2.Piet.2:1: “Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.”

Room.16:17: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.”

Harhaopetus saa aikaan hajaannusta perusoppien suhteen ja vaikeuttaa ihmisen hengellistä kasvua kohti ”täysi-ikäisyyttä”.



4. ”… täyteen miehuuteen…”


Kukaan ei voi ohjata toista kohti tätä päämäärää, jos ei itse ole sillä tiellä. Mitä kasvu ”täyteen miehuuteen” tarkoittaa?

Se tarkoittaa, että meidän tulee kehittyä hengellisesti aikuisiksi. Meidän tulee kyetä nauttimaan ”kiinteää ravintoa” ”maidon” sijasta.



Se merkitsee kasvamista hengellisessä viisaudessa ja Kristuksen tuntemisessa.

Hepr.6:1: ”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen…”

Hepr.5:13-14: ”Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.”



Kol.1:10: ”…vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä
työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta…”

Huomaa, että ne, jotka ovat täysi-ikäisiä nauttivat ”vahvaa ruokaa” ja tämä ruoka harjaannuttaa heitä erottamaan oikean väärästä. Lapset eivät osaa erotella. Siksi monet lapsi-ikäiset kristityt ovat helppo saalis harhaopettajille. Seurakunnan palvelevan johtajuuden tärkeä tehtävä onkin valmistaa Kristuksen ruumis nauttimaan vahvaa ruokaa, jotta se voi vastustaa väärää opetusta, väärää profetiaa ja vääriä ”voiteluja”.



5. ”… Kristuksen täyteyden täyden iän määrään…”

Voiko yksikään kristitty olla kuten Kristus? Se on päämäärämme. Mutta maan päällä ollessamme omistamme yhä vanhan synnin luontomme ja mielemme, joiden kautta vihollisen kiusaukset tulevat. Jeesus Kristus oli samassa tilanteessa kuin me, mutta Hän ei koskaan tehnyt syntiä. Me emme milloinkaan voi sanoa samaa itsestämme. Mutta onneksi, kun tunnustamme syntimme, Hän on uskollinen ja antaa synnit anteeksi puhdistaen meidät kaikesta vääryydestä (1.Joh.1:9).


Isä Jumala ei enää näe syntisyyttämme, vaan vanhurskauden, joka tulee osaksemme Hänen Poikansa
meidän edestämme vuodattaman veren kautta.


Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei meidän tulisi ahkeroida kohti täysi-ikäisyyttä Kristuksessa. Siitä seuraa myös, että risti on osamme päivittäin.

Gal.5:24: ”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen…”

Gal.2:20: ”…ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni…”

Luuk.9:23: ”Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua…”



Emme elä enää lihan halujen mukaan, vaan ”Jumalan Pojan uskossa”. Kristuksen täydellinen tuntemus tulee osaksemme ylösnousemuksessa iankaikkiseen elämään. Mutta myös tässä ajassa saamme kokea yltäkylläistä elämää, kun olemme ristiinnaulittuina Kristuksen kanssa ja seuraamme Häntä.

Joh.10:10: ”…Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys…”

Ef.3:20-21: ”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.”



Armosta olemme pelastetut. Pyhän Hengen työtä on valmistaa meitä Kristuksen täyteyteen. Emme saa sitä itse aikaan. Meidän tulee olla alamaisia, opiskella ja totella Sanaa ja pysyä terveessä opissa.


6. ”… ettemme enää olisi alaikäisiä…”

Ala-ikäiset eivät voi uida kovassa merenkäynnissä. He hukkuvat. Täysi-ikäiset tietävät kuinka uida ja he ovat oppineet tekniikan säilyä hengissä. He ovat lukeneet ohjeet ja tietävät kuinka ne ovat hyödyksi.

Ala-ikäisillä on vähän ymmärrystä ja opillisen sekavuuden meri voi imaista heidät. Armolahjoilla varustetun tehtävä on auttaa ala-ikäisiä täysi-ikäisyyteen opettamalla tervettä oppia ja antamalla työkaluja, joiden avulla elämän meressä voidaan selvitä.

TÄMÄ ON ARMOLAHJOJEN PÄÄMERKITYS.


7. ”… jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa…”


Väärät opintuulet puhaltavat tänään voimallisemmin kuin milloinkaan ennen seurakunnan historiassa. Monet ”kristityt” ovat hyljänneet totuuden ja vaihtaneet sen ”opettajien” kertomiin taruihin, joilla on vähän tai ei lainkaan hengellistä arvoa.

2.Tim.4:3-4: “Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”


Nämä opettajat ovat vääriä johtajia. Heillä on saattanut olla hengellisiä lahjoja, mutta nyt pääasia on ahneus ja halu olla kuuluisa. Heidän seuraajansa eivät rakasta totuutta, vaan ovat ala-ikäisiä uskovia. Osa ei ehkä lainkaan ole uskossa. Oikeat johtajat ovat vartiomiehiä Kristuksen ruumiissa ja haluavat estää kristittyjä joutumasta kaikenlaisten opintuulien heiteltäviksi. Paimen ei ainoastaan ruoki laumaa, vaan myös varjelee sitä susilta.


Hes.33:6: ”Jos taas vartija näkee miekan tulevan, mutta ei puhalla pasunaan eikä kansa saa varoitusta, ja miekka tulee ja ottaa pois jonkun sielun heistä, on hän otettu pois synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin vartijan kädestä.”

Matt.7:15: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.”

Apt.20:29: ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä…”
 



8. ”… ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa…”


Opimme, että väärän opin opettajat juonivat. Heidän viekkautensa ja juonittelunsa osoittaa heidän olevan eri hengestä. Saatana on valheen isä, ei Pyhä Henki. Väärät opettajat haluavat usein ihmisten rahat, he tekevät seuraajia itselleen, haluavat kuuluisuutta ja valtaa yli ihmisten. He opettavat mitä ihmiset haluavat kuulla, koska sitä kautta edetään maineeseen ja vaurauteen.

He teeskentelevät olevansa paimenia, vaikka ovat susia, jotka syövät lampaat aamiaiseksi. Näistä juonittelijoista armolahjoja omaavien tulee varoittaa ihmisiä. Apostolit ja aikaisemmat VT:n profeetat tekivät sitä myös nimeltä mainiten. Meidän tulee toimia samoin.


9. ”… vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa…”


Kuinka voimme täyttää tehtävää auttaa kristittyjä kohti täysi-ikäisyyttä ja yhteyttä uskossa, joka on pyhille annettu.

Meidän tulee pysyä totuudessa. Meidän tulee rakastaa ihmisiä. Meidän tulee puhua totuutta rakkaudessa.



Suurin rakkaudenosoitus ei-kristitylle
on kertoa hänelle evankeliumi.
Suurin rakkaudenosoitus kristitylle
on auttaa häntä kasvamaan uskossa.
Suurin rakkaudenosoitus harhaan
joutuneelle kristitylle on osoittaa
hänelle totuus ja varoittaa vääristä opettajista.

Suurin rakkaudenosoitus väärälle
opettajalle on nuhdella häntä,
kerran tai kahdesti - ja jos hän
kieltäytyy kääntymästä (ja näin
usein tapahtuu) jätä hänet
(1.Kor.5:5, 1.Tim.1:20).

Jos hän katuu hyväksy hänet
Kristuksen ruumiin yhteyteen.
Jos ei, niin varoita muita hänestä,
älä päästä häntä lähelle laumaa,
mutta rukoile hänen pelastuksensa puolesta.

Tee kaikki rakkauden vaikutuksesta.

Juuda kuvaa tehtäväämme 20-25: ”…rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan
rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.”


10. ”… kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus…


Meidän tulee kasvaa täysi-ikäisyyteen. Me muutumme Kristuksen kaltaisuuteen. Hän on päämme. Me emme ole pää, vaan Hän. Me olemme ruumis ja meidän tulee kasvaa hengellisesti. Palvelevan johtajuuden armolahjat auttavat kristittyjä kasvamaan kohti päämäärää, Kristuksen kaltaisuutta. Se voi tapahtua vain Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan kautta, kun armolahjat ovat oikeassa käytössä.

11. ”… josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla…”


Olemme uskon kautta yksi ruumis. Ruumis ei elä ilman päätä, eikä se voi täysin toimia jos peukalo, silmä, jalka, tai muu osa puuttuu. Olemme liitetyt yhteen. Emme jonkun ekumeenisen tai tunnustustenvälisen yhteyden kautta, vaan Pyhässä Hengessä. Yhteys vahvistuu ja kasvaa täysi-ikäisyyteen yhteisen uskomme ja tottelevaisuutemme Jumalan Sanalle, kautta.



12. ”… kasvaa rakentuakseen rakkaudessa…”


Kun kasvamme uskon ydinkohtien mukaisessa yhteydessä, kasvamme rakkaudessa. Kun kehitymme
kohti täysi-ikäisyyttä ja kartamme vääriä opettajia, sekä pyrimme auttamaan niitä jotka ovat putoamassa – silloin kasvamme myös rakkaudessa.


Rakkaus on enemmän kuin sanat, joilla kuvataan rakkautta johonkin. Se on toimimista. Rakkaus ei pelkää vainoa eikä loukatuksi tulemista. Se ei ole aikaamme kuuluvaa yliromanttisuutta, jota seurakunnissakin esiintyy. Rakkaus on uhrautumista aina kuolemaan saakka. Ovatko kristilliset johtajat valmiit kärsimään vainoa totuuden puolesta? Jos eivät, niin Kristuksen ruumis ei kasva rakkaudessa.



13. ”…sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.”


Suurin ongelma ”kristillisyydessä” (ei tosi seurakunnassa) on, että sen osat eivät tee työtään. Monet ”kristityt” ovat vakuuttuneet, että heidän tehtäviinsä kuuluu:

· ”hengellinen sodankäynti”,

· alueellisten henkien sitominen,

· ajan viettäminen kaatuneena salin lattialla,

· hysteerinen nauru ja eläinäänet,

· juopuminen hengestä,

· tehdä varojen antamisesta farisealainen show,

· matkustaa sinne missä uusin kristillinen näytös pidetään,

· saada uusin voitelu (jota ei ole),

· teeskennellä Jumalan ylistämistä kädet kohotettuina kokouksessa, vaikka
muuten eletään kuten jumalattomat,

· edesauttaa ekumeenista yhteyttä kaikkien jotka sanovat ”uskovansa Jeesukseen”
kanssa, piittaamatta siitä kuinka outo heidän teologiansa tai käytäntönsä on,

· perustaa megaseurakuntia ja laatia niille ohjelmia evankeliumin saarnaamisen kustannuksella,

· pelätä erottelua ja vastustaa niitä, jotka sitä tekevät, samalla kun rahaa syydetään
kaikenlaisen toisarvoisen ja jopa epäraamatullisen toiminnan tukemiseen…

Siinä osa merkeistä, jotka ovat tulosta seurakunnan johtajien unohdettua paikkansa kristittyjen ohjaajina kohti täysi-ikäisyyttä, varjellen heitä vääriltä opeilta. He ovat kadottaneet armolahjojen päämerkityksen.


Rukoukseni on, että useammat kristityt johtajat löytävät syyn miksi armolahjat on annettu ja kuinka niitä käytetään Jumalan tahdon mukaan, joka on ilmoitettu kirjoitetussa Sanassa. Ne, jotka rakastavat Herraa noudattavat Hänen käskyjään.


http://www.kristitynfoorumi.fi/armolahjat.htm


Viimeinen muokkaaja, jarrut pvm Ti Loka 09, 2018 7:39 am, muokattu 9 kertaa
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  jarrut lähetetty Su Marras 03, 2013 8:21 am

http://p1.foorumi.info/vapaasana/viewtopic.php?t=985



Armolahjojen perustasta
kirjoittaja Usko-on

"Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut." (Joh. 11:25)
Nämä Jeesuksen sanat nousivat heti ensimmäiseksi mieleeni tästä aiheesta. Jeesuksen oli määrä kärsiä ristillä, sovittaa ihmiskunnan syntivelka ja voittaa kuolema sekä kaikki pahan valta.

Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa.
Room. 5:15: Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
Room. 6:23: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Tästä on jokainen uudestisyntynyt kristitty osallinen. Hän on Kristuksessa. Hänessä on Pyhä Henki ja Kristuksen lahjoittama elämä.

Kristityssä on Hengen sinetti, mikä ei ole vähäinen asia. Ef. 1:13: Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, ...
Sinetti kertoo kenelle kuulumme. Kristuksen yhteydessä kuulumme Hänelle ikuisesti. Hänhän on ylösnousemus ja elämä.

Kaikilla kristityillä on voitelu Pyhältä.
1. Johanneksen kirje:
2:20: Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
2:27: Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

Kristityt ovat hengellisesti katsoen tasa-arvoista seurakuntaa. Ei voi tehdä taso- eikä arvoeroja. Kuulumme yhteen ja kuulumme Kristuksen ruumiiseen. Seurakuntajakson aikana evankeliumin on määrä levitä kaikkiin kansoihin ja kaikissa sukupolvissa. Vaikka arvomme Jumalan edessä on sama kaikilla, niin toki kunnioitamme oikealla tavalla johtajia ja paimenia. Heillä on suuri vastuu, ja he tarvitsevat esirukouksiamme.

Seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle. Meillä on kirjoitettu Sana, pyhä Raamattu. Apostolit olivat Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todistajia.
Ef: 2:20: ...apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,...

Seurakunnalle annetut virat ja armolahjat palvelevat tässä kokonaistehtävässä. Ne rakentavat seurakuntaa ja yksityistä kristittyä. Niiden kautta varmistuu evankeliumin välittäminen eteenpäin.
Room. 12:6: ...ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; ...
   
Pyhä Henki toimii Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa. Jokainen kristitty on osaltaan Pyhän Hengen temppelinä.

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja on Kristuksen Henki, joka vaikuttaa Kristuksen omaa työtä kristityissä. Ylösnousseen Hengessä näkyy ristin työn voitto ja täyttymys.

Joudun menemään aluksi niin kauaksi kuin 3. Mooseksen kirjaan. Kristus Jumalan uhrina ja Karitsana kertoo meille Pyhän Hengen vaikutukseta seurakunnassa.

Kristus syntiuhrinamme, polttouhrinamme ja yhteysuhrinamme kertoo siitä miten Hän oli virheetön, synnitön, kuuliainen, ja Hänellä oli täydellinen yhteys Isään. Nyt Hän on Ylimmäisenä Pappinamme Isän oikealla puolella.

Näin Kristuksessa Jumalan Karitsana on syntien anteeksiantamus, sovitus ja yhteys. Pyhä Henki näyttää syntimme ja luo halun anteeksipyytämiseen ja -antamiseen. Hän luo halun parannukseen ja kuuliaisuuteen. Hän vaikuttaa Hengen yhteyttä ja rakkautta. Ylösnoussut, elävä Kristus toimii näin Henkensä kautta seurakunnassaan. Myös armolahjat vaikuttavat tätä samaa.

Pyhän Hengen armolahjat toteuttavat ja ilmentävät ristillä täytettyä Kristuksen työtä puolestamme. Ne toimivat siten, että voimme arvioida kaiken Jumalan sanalla. Armolahjat tekevät Sanan eläväksi ja vastaanotettavaksi. Ne auttavat evankeliumin etenemisessä ja rakentavat seurakuntaa.

Eksyttävä henki pyrkii luomaan toisenlaista yhteyttä. Kristuksen ristinkuoleman uhriluonne pyrkii mielestäni hämärtymään usein jo eksytyksen alussa. Samoin alkavat korostua eräänlainen suuruus, kokemukset, ihmeet, ja jopa Jeesuksen työn matkiminen. Onkin aivan eri asia turvata kaikessa Kristukseen ja pysyä Häntä jatkuvasti tarvitsevana ja pienenä.


Nämä ajatukset poimin tähän vielä jonkinlaisiksi lähtökohdiksi. Muotoilu jää heikohkoksi, koska naputtelen tätä kännyllä aika spontaanisti.


 
Joudun käsittelemään aihetta ystävien ja omien kipujen kautta. Ehkä myös Paavali joutui tekemään näin.

Paavali vakuutti, että Henki on sama ja Kristuksen ruumis on yksi vaikka armolahjat ovat moninaiset. Kukaan ei saa jäädä Kristuksen ruumiin ulkopuolelle, vaikka hänellä olisi vain vähäiseltä näyttävä lahja ja arkuutta senkin käytössä. Jo 'Jeesus on Herra' sanotaan Pyhässä Hengessä.
(Room. 12:5,6; 1Kor. 12:4,5,11,12).

Armolahjoja kutsutaan myös hengellisiksi lahjoiksi. Usein armolahja liittyy tehtävään seurakunnassa. Samoin se saattaa liittyä esim. siihen, että toimii seurakunnan lähettämänä evankelistana tai lähetyssaarnaajana.

Moni on joutunut pois seurakunnastaan eri syistä. Se on aina hyvin kivuliasta. Siinä on niin avuton ja paljas Jumalan edessä. On onneksi se lohtu, että Jeesus sanoo, ettei Hän heitä ulos sitä, joka Hänen tykönsä tulee. Kristuksen ruumiiseen saa kuulua.

Ehkä myös moninaiset ja erilaiset armolahjamme sopeutuvat tähänkin tilanteeseen. Henkihän on sama kuin silloin seurakuntakauden alussa. Ja uutta helluntaita ei Raamatussa ole luvattu. Se mitä on luvattu on kuitenkin suurenmoista ja täysin riittävää. Rukoillaan itsellemme ja toisillemme niitä parhaita armolahjoja, jotta voisimme välittää ilosanomaa Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta eteenpäin.

Olen itse niin kipeästi näiden kysymysten edessä, että pyydän näin julkisesti esirukousta. Juuri ero minulle rakkaasta seurakunnasta on kipuna tälläkin hetkellä. Jumala on kuitenkin aina sekä armo että totuus. Hän on anteeksiantamus ja rakkaus. Hän antaa väsyneelle uuden voiman. Pyhä Henki on luomassa yhteyttä, ei kuiluja.


   


Kirjoittaja Usko -on

Kiitos! Joskus joutuu pysähtymään Isän kasvojen eteen ja tuoda siihen aivan kaikki. Armolahjat toimiessaankin ovat vajavaisten ihmisten apuna, jotta Jumalan tarkoittama kaikkein paras saisi toteutua.

Mikä on henkilökohtainen kutsuni? Mikä on kutsuni laajuus? Mikä on seurakunnan tai seurakuntien paras? Mitkä ovat omat toiveeni? Opetusta voi tutkia rauhassa äänitteiltä ja kirjoituksista, sekä minun että muiden. Omaa käytöstäni liittyen varoittamiseen, arviointiin ja opetukseen on syytä tutkia. Omaa sielunhoitoa on syytä tarkastella.

Jumalan tahto on tärkein. Silloin Kristuksen työ on varmasti oikein keskuksessa.
Kiitos siis esirukouksista.


     


Usko-on


jatkan puhelimella vapaasti. Raamattuni on myös tässä kännyssä, joten tarkistan itsekin myöhemmin viestini vielä.

Rakkaus on tärkeää. Siitä kerrotaan 1 Kor. 13. Emmehän tahdo olla kuin helisevä vaski tai kuin kilisevä kulkunen. Ja Paavali ilmeisesti viittaa sekä kielilläpuhumiseen että tavalliseen puheeseen. Rakkaus on keskeistä. Armolahjoja ei ole tarkoitus esitellä, vaan käyttää järjestyksessä ja rakkauden mukaisesti. Puhe ei saa esitellä esim. omaa pätevyyttä tai oppimäärää. Kaiken on asetuttava rakkaudelliseen palvelemiseen.

Omana vähän epävarmanakin mielipiteenäni sanon, että seurakunnassa tulisi huomioida, jos mukana on täysin vieraita ihmisiä. Pienessä yhteisössä ja vähien ihmisten läsnäollessa se on mahdollista.

En usko, että ongelmana olisi useinkaan juuri päällekkäinen kielilläpuhuminen. En tarkoita huomioimisella myöskään erityistä toisen esiin nostamista. Hän saa olla huomaamaton halutessaan. Näihin asioihin ei löydy neuvoa suoraan Raamatusta. Ja silti se nousee juuri Jumalan rakkauden ymmärtämisestä käsin.

Vaikka olisi kielilläpuhuva ja sitä selittävä henkilö aivan raamatullisella tavalla, voisi olla hyväksi sanoa asiasta jokunen sana. Kielilläpuhuminen erikoisuutensa vuoksi saattaa antaa sanomalle muuten korkeamman arvon kuin pelkälle puhutulle opetukselle. Tai vieraana paikalla oleva yhdistää kielilläpuhumisen esim. karismaattiseen liikkeeseen.

Room. 12 alussa on ensin järjellisestä jumalanpalveluksesta ja mielen uudistuksesta ja sen jälkeen armolahjoista ja viroista. Ja kaikki liitettiin Kristuksen ruumiin, seurakunnan, toimintaan ja elämään.

Järjellinen jumalanpalvelus on sitä, että olemme antaneet itsemme Herralle, saamme olla rakkaasti Hänen omiaan. Ja Hän meitä Henkensä kautta uudistaa ja antaa lahjojaan ja tehtäviään.

On siis tärkeää elää Herraa lähellä aina, ei vain itse jumalanpalveluksessa. Yksittäisen henkilön armolahjojen ilmenemisen laatuun myös seurakunnan kokouksessa vaikuttaa hänen elämänsä uskovana.

Jumalanpalvelukseen osallistuvat yksilöt, joita Kristus itse tahtoo kohdata, rakastaa, kutsua, kehoittaa ja opettaa. Näitä henkilöitä ovat kaikki. Näin kaikki saavat virkistyä. Jokainen saa opetusta, lohdutusta tai kehoitusta. Ja uutena mukana oleva ei myöskään joudu hämmennyksiin ja uskaltaa keskustella asioistaan luottamuksellisesti lähinnä kahdenkesken sielunhoitajan kanssa.

Tällainen seurakuntaelämä edellyttää avoimuutta ja halua luopua täysin harhaopeista ja esim. New Agea sivuavista asioista. Ja nämä tulevat esiin kyllä, jos tällaista on.


 

Room. 12:
1. Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
4. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
5. niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä;
6. ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;
7. jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan;
8. jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.
9. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
10. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.

Tässä nyt on toinen noista tavallisesti esiin otetuista armolahjaluetteloista. Merkitsin luettelon värillä ja kursiivilla. Ympäröivät ohjeet otin mukaan tavallisella fontilla. Tähän mennessä olen käsitellyt vain ikään kuin noita kehysasioita, jotka ovat mielestäni olennaisen tärkeitä.


PROFETOIMISEN LAHJA


Erotan tämän lahjan Raamatun kirjoihin vaikuttaneista profeetoista ja heidän toiminnastaan. Tämä sen vuoksi, että meidän tulee arvioida Raamatun sanalla kaikki. Se on yläpuolella ja perusta, ja se on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta eri tavoin ja varmemmin kuin seurakuntakauden mitkään profetiat.

Kuitenkin voimme käyttää samaa termiä profetoida, profeetallisuus jne. Raamatun muut tekstit antavat viitteen, että profetoiva voi opettaa, lohduttaa ja kehoittaa. Profetoivalle voi avautua Raamatun ilmoituksen kautta myös tähän hetkeen ja jopa tulevaisuuteen liittyvää hengellistä ymmärtämystä.

Jumala voi antaa profetoivan henkilön kautta myös sillä tavoin sanoman seurakunnalle tai yksilölle, että profetoiva itse ei sitä ymmärrä kuin ehkä osittain. Armolahjat voivat liittyä syvään hengelliseen elämään, Jumalan kasvojen edessä viipymiseen, tietoon ja kasvuun, mutta ne eivät liity siihen välttämättä. Pyhä Henki saattaa antaa sanoman kuvan, sanojen tai kielten selityksen kautta myös uskossaan alkutaipaleella kulkevalle. Välillä on vaikea erottaa toisistaan viisauden- ja tiedonsanojen lahjaa näin toimivasta profetian lahjasta. Samoin Raamattua paljon tutkineen ja siitä opettavan henkilön kohdalla on vaikea erottaa profeetallisuutta muusta opetuksesta.

Olennaista on se, että kaikki tulee arvioida Raamattuun verraten. Pyhä Henki on tässä apuna. Juuri profetian lahjan kohdalla erehdytään herkästi, kun ei arvioida. Samoin voi olla niin, että profeetta saa jonkinlaisen nimen tai aseman, ja tällöin arvioiminen unohdetaan tai lähes kielletään. Myös mediaan ja kirjallisuuteen annettu opetus ja profetia tulee aina arvioida.

Seurakunnissa tarvitaan profetian lahjaa, mutta sen ei tarvitse välttämättä ilmetä sillä tavoin, että se nousee erityisellä tavalle esille. Tai profetoiva henkilö voi itse tuoda vähän arkisemmalla tavalla ilmi sen mitä saa Jumalalta. Ja hän saa itse myös pyytää arviota. Hänellä on lupa olla myös epävarma, myös erehtyvä.

"Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." (Gal.5:22)


     

ARVOSTELEMISESTA armolahjana ja muuten


Läheinen ajatus tulee jo Jeesuksen kehoituksessa valvoa ja rukoilla ettei kukaan eksytä. Samoin kehoitetaan koettelemaan kaikki.

Jostain on tullut käytäntö puhua henkien erottamisen armolahjasta. Tämä voi viedä ajatukset jopa hieman harhaan.

1 Kor. 10:15 Paavali puhuu ymmärtäväisille ja toteaa, että arvostekaa itse mitä minä sanon.

1 Kor. 12:10 sanotaan lahja arvostella henkiä profetoimisen lahjan jälkeen. 1 Kor. 14:29 sanotaan, että vain 1-2 profeettaa saa puhua, muut arvostelkoot.

On selvää jo tämän perusteella, että arvosteleminen kuuluu kaikille. On syytä arvostella kaikkea opetusta ja profetointia. Myös hengellinen musiikki kuuluu tälle alueelle.

Tässä on pieni viite siihen suuntaan, että erityisesti profetiat tulee arvostella huolella. Käytäntö on osoittanut sen, että hyvin monella on herkkyyttä tuntea, kun kaikki ei ole Pyhästä Hengestä. Kuitenkin herkkyyttä vähentää mm. oma hengellisen elämän valvomattomuus tai hengellinen tai opillinen yhteys harhaan.

Tarvitaan myös niitä jotka pystyvät tavallista tarkemmin erottamaan vääriä hengellisiä siteitä tai havaitsemaan väärät opilliset painotukset. Usein jokin muu lahja vaikuttaa rinnalla. Ja tavallista on, että toinen henkilö on apuna arvioinnissa.

Kyseessä on siis väärän näkeminen ja hylkääminen, jos arvosteluun voi yhtyä. Tässä on kysymys rauhallisesta asioiden tutkimisesta Jumalan kasvojen edessä toista kunnioittaen ja itsensä myös arvioinnille alttiiksi asettaen. Raamattu on pohjana arvioinnissa.

Tähän ei saa liittyä mitään sairauksien tai henkien ulosajoa. Jos tällaista ilmenee, niin kyse on vakavasta väärin toimimisesta. Kyse ei luonnollisestikaan ole mistään jonkin 'alueen henkivallasta', jota vastaan ryhdyttäisiin taisteluun.

On luonnollista, että kaikkeen tähän voi liittyä myös hengellistä taistelua ja vaikeita tuntemuksia, jos Jumala näin antaa tapahtua. Ihminen saattaa nähdä asioita joskus tarkemmin Jumalan sallimassa ahdistuksessa tai hengellisessä hyökkäyksessä.

Nykyisin olisi erityisen tärkeää erottaa aidoista Pyhän Hengen lahjoista New Agen kautta tuleva vaikutus ja näiden ilmiöiden sekoittuminen kristillisiin liikkeisiin ja seurakuntiin.

Jatkan muutamalla sanalla vielä riivaajien ulosajosta, koska tästä aiheesta on mielestäni yllättävääkin epäselvyyttä.

Luukas lääkärinä kuvaa riivaustilaa Evankeliumissa seuraavasti:
4:33 kerrotaan, että henkilö jossa oli saastaisen riivaajan henki, huusi suurella äänellä.
8:29 kerrotaan, että saastainen henki oli pitkät ajat temponut riivattua mukaansa. Tämä riivaustilassa ollut ihminen oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin ja häntä oli vartioitu. Riivattu oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.
9:42 kertoo riivaajan repineen ja aiheuttaneen kouristuksia.

Itse olen kymmenien vuosien kuluessa törmännyt Suomessa yhteen riivaustilaan. Kauan sitten eräässä tilaisuudessa rukoiltiin psyykkisesti sairaan henkilön puolesta. En ollut rukoilemassa, vaan seurasin vierestä. Kokoukseen osallistuvien joukosta tuli järjestäjillekin täysin tuntematon henkilö rukoilemaan. Hän kohotti kätensä ja alkoi rukoilla. Samassa hän alkoi itse heittelehtiä, sätkytellä käsiään ja äännellä voimakkaasti ja hallitsemattomasti. Erittäin vastenmielinen tilanne, lähes pahoinvointia herättävä.

Kahden henkilön kautta tuli varmistus, että oli kyse riivaustilasta. Tämä yllättäen rukouspalveluun tunkeutunut henkilö sai avun eli vapautui. Hän oli hengen pettämänä korottanut itsensä, ja joutunut saastaisen hengen valtaan. Hän kuvitteli itsensä joksikin suureksi. Ja henki paljastui rukoustilanteessa.

On todella vaarallista etsiä erikoisuuksia ja ihmeitä. Kun puhumme armolahjoista, kyse on hengellisen elämän rakentumisesta ja Kristukseen kiinnittymisestä. Jumala saa olla suuri ja Kaikkivaltias. Ihminen pysyköön pienenä, ja pysyköön aina armoa tarvitsevana Jumalan lapsena.

Mikään ihmisen teko ei ole koskaan pelastuksen perustana. Ainoastaan Jeesuksen Golgatan sovitustyö voi olla uskomme ja pelastuksemme kohde ja perusta.
______________

Room. 12:8: ...jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.

KEHOITTAMISEN ARMOLAHJA

Kehoittaminen liitettiin toisaalla myös profetointiin. Kuitenkin se mainitaan tässä erikseen. Kyse ei luonnollisestikaan ole tavanomaisesta moittimisesta tai huomauttamisesta.

Liittäisin tämän siihen, että Jumala saattaa antaa joillekin poikkeuksellisen huolen ja vastuun tunteen liittyen muiden kristittyjen elämään, tai erityisesti hengelliseen elämään. Kyse saattaa olla myös varoittamisesta, ja joskus se liittyy harhoihin ja harhaopettajiin. Jos puhumme Jumalan antamasta lahjasta, siihen liittyy myös Jumalan antamia erityisiä ominaisuuksia, joiden varassa tässäkin tehtävässä voi palvella. Ja uskon Jumalan myös kouluttavan jokaisen omansa.

Kehoittaminen sanana sisältää myös positiivisen tarkoituksen saattaa toinen parempaan hengelliseen elämään tai tilaan Jumalan edessä. Huomaan miten vaikea on löytää nyt oikeita sanoja. Kyse on palvelemisesta ja siitä, että Jumalan armo Kristuksessa voisi saada enemmän sijaa. Kyse on siitä, että Kristuksen työ tulisi täydemmin ymmärtää.
 

]Room. 12:8: ...joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä;

ANTAMISEN ARMOLAHJA


Antaminen on armolahjaluettelossa siinä kuin esim. profetoiminen tai opettaminenkin. Kyse on hengellisestä lahjasta. En varmaan osaa tästä lahjasta juuri mitään varmaa sanoa.

'Antakoon vakaasta sydämestä'. Antamisen yhteydessä voimme puhua myös ilosta. Kun antaja kokee iloa tehtävästään, ja on siihen sydämessään sitoutunut, olemme ehkä ymmärtäneet jotain tästä armolahjasta.

Mielestäni ei tarvitse olla kyse juuri rahasta. Kyllä antamisen luulisin olevan paljon laajemman asian. Ja itse asiassa tiedän hyvin monenlaista antamista, joka ansaitsisi arvostamista. Nämä 'antajat' eivät vain itse tunnu kiitostakaan juuri kaipaavan. He saavat ilon antamisestaan, ilon siitä kun saavat näin palvella.

Jotenkin tuo 'vakaasta sydämestä' vie ajatuksen tietyllä tavalla tavalliseen antamiseen, johon ei liity mitään ihmeellistä tai erikoista. Hyvin moni armolahjoista kysyy kestävyyttä ja vakaata sydäntä. Tulokset eivät aina näy välittömästi. Antajakin lienee vain joskus kasvokkain vastaanottajan kanssa, jolloin tietysti herkemmin saisi lukea ilon toisen kasvoilta.


Viimeinen muokkaaja, jarrut pvm Pe Maalis 16, 2018 8:31 am, muokattu 3 kertaa
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  jarrut lähetetty Su Marras 03, 2013 8:27 am

jarrut:

Lähetetty: Sun Tou 20, 2012 3:08 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Kielilläpuhumisen armolahjasta on kysymistä.

Ennen uskoontuloa en ollut koskaan kuullut
puhuttavankaan kielilläpuhumisesta.

Kirkossa, jossa rippikoulunkin kävin ei
koskaan siitä edes mainittu, eikä nykyisinkään
monessakaan ev. lut kirkossa puhuta
kielilläpuhumisesta, eikä muistakaan
armolahjoista.

Selitetään useimmin, että armolahjat kuuluivat
apostolien aikaan, kun seurakunta perustettiin,
ja että lahjat katosivat viimeisen apostolin kuollessa.
Baptisteilla on myöskin tuo näkemys.

Onko erilaisia kielilläpuhumisia, esim. kun opetuslapset
ensimmäisen kerran puhuivat kielillä helluntaina, ja
ihmisiä tuli tuhansittain uskoon kuullessaan omaa kieltään
puhuttavan, toimiiko lahja nykyisinkin samassa tarkoituksessa?

Kielilläpuhumisen yleisesti, kaikkien aikana, on seurattava selitystä,
onko silloin selittäjä kielilläpuhuja itse, vaikka ei kyseistä kieltä
osaa, vai joku toinen seurakunnassa, joka osaa kyseistä kieltä?

Kuinka kielilläpuhuja rakentaa itseään, jos ei edes ymmärrä mitä
puhuu?


1.Korinttolaiskirje:
14:2 Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille,
vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä,
sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä;*

* miten tämä raamatunpaikka olisi ymmärrettävä?


Helluntaiseurakunnissa on yleensä niin, että
uskoontuloa seuraa Pyhällä Hengellä täyttyminen, josta on aina
merkkinä kielilläpuhuminen ja Pyhällä Hengellä täytytään
kättenpäällepanemisen kautta, jolloin myöskin kielilläpuhuminen
ilmenee välittömästi tai jonkin aikaisen kiittämisen tuloksena.
Onko tämä raamatullinen käytäntö, vai itsevalittua?

Vai onko se ymmärrettävä niin, että raamatussa opetuslapset
tulivat uskoon vasta kyseisenä helluntaina, joka taas on ristiriidassa
sen kanssa kun Jeesus lähetti ne 70 opetuslasta ja varusti heidät
armolahjoillakin, koska he paransivat sairaita ja ajoivat ulos riivaajia.

Entäs Apostolien teot:

19:1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali,
kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja
tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

19:2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin,
kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle:
"Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan."

Ennen oli myös käytäntönä, ettei siunattu lähetyssaarnaajan
tehtäväänkään, ennekuin oli täyttynyt
Pyhällä Hengellä ja puhunut kielillä.


Puhutko usko-on, kielillä? Jos puhut, ymmärrätkö mitä puhut?




Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Sun Tou 20, 2012 8:17 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

jarrut kirjoitti:
Kielilläpuhumisen armolahjasta on kysymistä.

Ennen uskoontuloa en ollut koskaan kuullut
puhuttavankaan kielilläpuhumisesta.

Kirkossa, jossa rippikoulunkin kävin ei
koskaan siitä edes mainittu, eikä nykyisinkään
monessakaan ev. lut kirkossa puhuta
kielilläpuhumisesta, eikä muistakaan
armolahjoista.

Selitetään useimmin, että armolahjat kuuluivat
apostolien aikaan, kun seurakunta perustettiin,
ja että lahjat katosivat viimeisen apostolin kuollessa.
Baptisteilla on myöskin tuo näkemys.

Onko erilaisia kielilläpuhumisia, esim. kun opetuslapset
ensimmäisen kerran puhuivat kielillä helluntaina, ja
ihmisiä tuli tuhansittain uskoon kuullessaan omaa kieltään
puhuttavan, toimiiko lahja nykyisinkin samassa tarkoituksessa?


On ilahduttavaa saada kysymyksiä kielilläpuhumisen armolahjaan liittyen. Pyrin vastaamaan niihin jokaiseen ajallaan. Silti jo alkuun sanon, että tämä kysymys ei ole kristinuskossa niitä keskeisiä asioita. Joten voimme ihan rauhallisin mielin tutkia asiaa ja olla myös eri mieltä. Olen tuonut esille omia ajatuksiani, ja myös persoonaani.

Ensimmäinen helluntai oli ainutlaatuinen tapahtuma, ja mielestäni syvästi koskettava ja opettava. Pyhä Henki lahjoitettiin koolla olevalle seurakunnalle ja samalla jokaiselle paikalla olijalle. Tässä tilanteessa kyse oli ilmiselvästi aidoista kielistä. Tässä oli jo heti näkyvissä myös se merkitys, että evankeliumi kuuluu kaikille kansoille ja kieliryhmille.

Pyhää Henkeä ei voinut lähettää tällä voimallisella tavalla käynnistämään seurakunta-ajan alkua ennen kuin Kristus oli täyttänyt tehtävänsä. Kristuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen kuolleista ja taivaaseenastumisen tuli ensin tapahtua. Pyhä Henki on Kristuksen Henki, ja jokaisella Kristuksen omalla on Pyhä Henki. Näin on siis täysin riippumatta siitä puhuuko hän kielillä vai ei.

Opetuslapset olivat erilaisessa tilanteessa meihin nähden, koska Jeesus oli fyysisesti ihmisenä heidän kanssaan. Kyllä he uskoivat Herraan Jeesukseen. Opetuslapset olivat erikoisasemassa nähdessään ja kuullessaan Jeesusta henkilönä. He tunsivat Hänen äänensä, koskettivat Häntä, elivät Häntä lähellä.

Emme varmaan koskaan täysin ymmärrä mitä viime kädessä tarkoitti, kun Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, ja parantamaan sairaita. Kyse oli hyvin pitkälti Messias-odotuksen täyttymisestä. Kyllähän Vanhan Testamentin pyhät myös uskoivat tulevaan Messiaaseen.

Apostolit olivat eri asemassa kuin me monessakin suhteessa. He saivat tehtäväkseen olla Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen todistajat, ja myös saattaa meille kirjalliseen muotoon tämä julistus ja opetus.

Raamatussa käytetään mielestäni ilmaisua 'täynnä Pyhää Henkeä' laajasti, ja sitä ei liitetä kuin parissa kohtaa tällaiseen kielilläpuhumisen avautumiseen ensimmäistä kertaa. Se voidaan liittää esim. rohkeuteen, millä puhutaan Jumalan sanaa.

Nykyinen Pyhän Hengen vaikuttama kielilläpuhuminen voi olla jotain todellista kieltä tai sitten hyvin usein se ei muistuta mitään tavallista kieltä. Eiköhän lähinnä ensimmäisenä helluntaina kielilläpuhumisella ollut merkitystä myös julistuksen ymmärtämisen kannalta.

Kaikki kielilläpuhuminen ei ole automaattisesti Pyhästä Hengestä. Sitä esiintyy jossain määrin muissakin uskonnoissa kuin kristinuskossa.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)


Takaisin alkuun


Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Tor Tou 24, 2012 6:07 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

jarrut kirjoitti:
Kielilläpuhumisen armolahjasta
...
Kielilläpuhumisen yleisesti, kaikkien aikana, on seurattava selitystä,
onko silloin selittäjä kielilläpuhuja itse, vaikka ei kyseistä kieltä
osaa, vai joku toinen seurakunnassa, joka osaa kyseistä kieltä?

Kuinka kielilläpuhuja rakentaa itseään, jos ei edes ymmärrä mitä
puhuu?

1.Korinttolaiskirje:
14:2 Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille,
vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä,
sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä;*

* miten tämä raamatunpaikka olisi ymmärrettävä?
...

Helluntaiseurakunnissa on yleensä niin, että
uskoontuloa seuraa Pyhällä Hengellä täyttyminen, josta on aina
merkkinä kielilläpuhuminen ja Pyhällä Hengellä täytytään
kättenpäällepanemisen kautta, jolloin myöskin kielilläpuhuminen
ilmenee välittömästi tai jonkin aikaisen kiittämisen tuloksena.
Onko tämä raamatullinen käytäntö, vai itsevalittua?
...

Puhutko usko-on, kielillä? Jos puhut, ymmärrätkö mitä puhut?

Poimin nyt osan kysymyksistä kännylläni näin yhteen ja pyrin jotain sanomaan. On alkuun taas muistutettava itseänikin siitä, että kielilläpuhumisesta ja armolahjoista on tullut monelle lähes kipeä keskustelunaihe.

Kielilläpuhumisen selitys ei ole tavallista kielen ymmärtämistä ja suomentamista. Siinä pystyy sanomaan Hengen ilmoitusta kuin virke kerrallaan aina kielillä puhutun jakson jälkeen, ja kuitenkin yksittäisten kielilläpuhuttujen sanojen merkitys jotenkin häviää. On selvää, että näin saatu sanoma tulee arvioida.

Luulen, että yleisempää ihan julkisessa puheessa on se, että selittäjä on eri kuin kielilläpuhuja.

Ei kielilläpuhumiselle saa antaa suurempaa arvostusta kuin tavalliselle puheelle. Ja ei kielilläpuhujalle saa antaa suurempaa arvoa kuin mitä annetaan jokaiselle kristitylle. Kaikki eivät puhu kielillä, ja se ei ole suinkaan se uskovan tarpeellisin asia, vaan että Kristus asuu Henkensä kautta sydämessä. Hengellisessä kokouksessa on tärkeintä, että siellä julistetaan niin, että rakennutaan ja opitaan tuntemaan Kristusta.

Jumalan yhteydessä olemiseen rukouksessa ja Sanan äärellä liittyy monenlaisia vivahteita ja kuin salaisuuksia. Tavallaan itse olemme siinä Jumalan kasvojen edessä, mutta Pyhä Henki on kuin herättämässä jotain meissä, kuin aloitteen antajana. Tähän voi liittyä Raamatun jakeita, sieltä nousevia ajatuksia, puhetta Jumalalle, esirukousta, hiljaisuutta, mutta myös kielilläpuhumista.

Itse en tunne käytännön tasolla kovin hyvin helluntailaisuutta, enemmän kirjallisuudesta. Tunnen ihmisä, rakkaita kristittyjä kyllä tästäkin liikkeestä. Kristuksen sovitustyön tulisi olla ihan aina ja joka tilanteessa keskuksessa. Muuten Pyhästä Hengestä tehdään usein kuin kokonaisuudesta irroitettu voima.

Mielestäni nyt on niin paljon väärää liikkeellä, ettei kannata mennä kenenkään käsien alle. Samoin en itse mene kenenkään sellaisen henkilön rukoiltavaksikaan, jonka sanoma ei ole Kristus-keskeistä. Kyselen myös Jumalan edessä mihin tilaisuuksiin ylipäätään voin mennä.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)


Takaisin alkuun


Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Lau Kes 02, 2012 6:20 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

jarrut kirjoitti:
Kielilläpuhumisen armolahjasta on kysymistä.
...
Entäs Apostolien teot:

19:1 Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali,
kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja
tapasi siellä muutamia opetuslapsia.

19:2 Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin,
kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle:
"Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan."

Ennen oli myös käytäntönä, ettei siunattu lähetyssaarnaajan
tehtäväänkään, ennekuin oli täyttynyt
Pyhällä Hengellä ja puhunut kielillä.


Puhutko usko-on, kielillä? Jos puhut, ymmärrätkö mitä puhut?

Raamatussa käytetään ymmärtääkseni termiä ”täyttyä Hengellä” tai ”Pyhä Henki tuli päälle” voimakkaana erityisenä ilmiönä lähinnä silloin, kun ei puhuta Uuden Liiton Jumalan lapsesta, jossa asuu jo Pyhä Henki, Kristuksen Henki. Hengellä täyttyminen tai Hengen päälle tuleminen tapahtui kaikille ja ilman mitään pakonomaista toimintaa.

Mm. nämä 2 kohtaa löytyy, jolloin yksittäinen henkilö täytettiin Pyhällä Hengellä:
Luukkaan evankeliumi:
1:41 Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
1:67 Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
Näissä edellä olevissa tapauksessa Jeesus ei ollut vielä kärsinyt ristinkuolemaa eikä noussut ylös.

Apt.2:
1. Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. 2. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. 3. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. 4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Tässä lupaus täyttyi seurakunnan osalta ainutlaatuisella tavalla.

Apt. 19:
1. Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. 2. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." 3. Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." 4. Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." 5. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. 6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.
Eli näille henkilöille, jotka eivät olleet uudestisyntyneet ja eivät tienneet mitään Pyhästä Hengestä, vaikka olivat opetuslapsia, tuli Paavalin kautta tällainen alku todelliselle uskontielle ja Jumalan lapseudelle kasteen ja Hengen kautta.

Apt. 10:44: Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
Kyseessä oli Korneliuksen perhekunta, joka ei ollut uudestisyntynyt. Heissä ei ollut Pyhää Henkeä ennen tätä hetkeä.


KAIKILLA JUMALAN LAPSILLA ON PYHÄ HENKI. OLEMME SISARIA JA VELJIÄ KRISTUKSESSA.

Jeesuksen seuraava lupaus koski helluntain jälkeistä aikaa. Se koskee meitä kristittyjä, Jumalan lapsia. Meille annetaan Puolustaja, Pyhä Henki, olemaan meidän kanssamme ja todistamaan Kristuksesta:

Johanneksen evankeliumi:
14:16-17: Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
15:26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.


Uudestisyntyminen on tavallisin termi, kun puhutaan siitä, että saamme aloittaa elämäämme Hengessä ja Jumalan lapsena.
...sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1 Kor.12:13) Pyhä Henki yhdistää näin kaikki kristityt, kaikki Jumalan lapset.

Tässä kehoitetaan uskovia täyttymään Hengellä:
Ef. 5:18: Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,...
Tässä tarkoitetaan elämää Hengen täyteydessä, eikä toistuvia Pyhän Hengen päälle tulemisia erilaisin kokemuksin tai kielilläpuhumisin.
Raamattu puhuu paljon Hengessä vaeltamisen tärkeydestä ja Hengen uudistavasta työstä sekä Hengen hedelmästä. Jokaisella Jumalan lapsella on Pyhä Henki.

1.Johanneksen kirje:
2:20 Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
2:27 Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

Saamme Jumalan omina olla vakuuttuneet siitä, että meissä on Pyhä Henki ja kykenemme arvioimaan mm. opetusta. Kuitenkin saamme kaivata Jumalalta hengellistä vahvistusta tehtäviimme. Saamme rakentua yhdessä, ja saamme kaivata ja pyytää armolahjoja. Eikä minulla ole mitään sitäkään vastaan, että käytämme termiä "täyttyi Hengellä", kunhan emme vain aiheuta tällä eriarvoisuutta tai mitään turhaa kipua Jumalan omissa.

Mutta tutkikaa ja arvioikaa myös itse.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)




Linnea



Liittynyt: 16 Elo 2012
Viestejä: 6

Lähetetty: Tor Elo 16, 2012 1:45 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Voimia sinulle, Usko-on! Kirjoituksesi ovat todella sielunhoidollisia ja hengellisesti ravitsevia, et ole niitä turhaan kirjoittanut. Toivottavasti saat myös levättyä...



Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Sun Elo 19, 2012 10:27 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Kreikankielisessä Uudessa Testamentissa esiintyy 17 kertaa sana kharisma. Eli aiheemme armolahjoista on vielä kovin kesken. Hyvä, jos se kiinnostaa.

Ensimmäinen näistä kohdista on Room. 1:11:
'Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan (kharisma), että te vahvistuisitte.'

Paavali kirjoitti ilmeisesti Korintista. Ja hän ei ollut käynyt Roomassa, eikä siis ollut nähnyt Rooman seurakunnan ihmisiä.

Kun hän kertoo ikävöinnistään ja halustaan antaa jonkun hengellisen lahjan (kharisman, armolahjan), hän viittaa jo seuraavassa jakeessa siihen miten yhteinen usko virkistää. Kullakin on annettavaa toisillensa.

Paavalilla tulisi toki olemaan paljon annettavaa, mutta voisimme kuvitella juuri opetuksen olevan yhtenä lahjana, kharismana. Ja hän puhuukin melkein heti perään halustaan julistaa evankeliumia, joka on Jumalan voima.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)



Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Maa Elo 20, 2012 8:27 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Seuraavat 'kharisma' kohdat ovat Room. 5:15,16 ja Room. 6:23. Näissä kaikissa kharisma on suomennettu sanalla armolahja.

Näissä puhutaan Jumalan armolahjasta yksikössä. Mielestäni näiden kolmen kohdan pääsisältö on yksi ja sama. Ensimmäisen ihmisen, Aadamin, lankeemuksen kautta tuli kuolema, tuomio ja kadotus. Mutta Jeesuksen Kristuksen kautta tuli armon ja vanhurskauden lahjan runsaus ja iankaikkinen elämä. Tämän vaikutti Jeesuksen sovituskuolema.

Tässä on kyse täydellisestä Jumalan rakkaudesta, armosta, lohdutuksesta, pimeyden voimien voittamisesta ja lahjasta. Ihmisen ominaisuudet eivät tässä ratkaise mitään.

Meitä kehoitetaan jättäytymään tällaisen Jumalan haltuun. Ja Jumala tulee olemaan aloitteen tekijä ja itse lahja myös jatkossa. Kaikki hengelliset aarteet ovat kätketyt Kristukseen, Hänen yhteyteensä, Häneen. Jopa pyhityskin on tämän Kristukseen liittymisen hedelmä (Room. 6:22). Myöskään hengelliset lahjat eivät ole irrallaan itse tärkeimmästä lahjasta, Kristuksesta.

Ja kaikesta tästä huolimatta seuraavassa luvussa Paavali kuvaa sitä miten paha riippuu meissä kiinni. Ja silti saamme lohduttautua sillä, että Jeesus Kristus on armoistuin. Kun tunnustamme syntimme, saamme ne anteeksi.

Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa. Muut armolahjat ikään kuin avaavat tätä lahjaa meille Kristuksen Hengen, Pyhän Hengen kautta. Ne auttavat meitä pysymään Kristuksessa ja Hänen tuntemisessaan, sekä rakentavat seurakuntaa ja vaikuttavat evankeliumin leviämisessä.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)





Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Kes Elo 22, 2012 7:34 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

2 Kor. 1:11 jakeessa esiintyy myös sana kharisma (armo, armolahja) yksikössä:
'...runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut'

Edellä Paavali kuvasi millaisissa valtavissa ahdistuksissa hän oli ollut, ja aivan kuolemanvaarassa. Yhteys Kristukseen ja kärsimisen jakamisen kokemus olivat lahjoittaneet suunnattoman suuren lohdutuksen. Seurakunnan esirukoukset olivat osa yhteistä uskoa ja kokemusta.

Tätä armoa Paavali kutsuu tässä kharismaksi. Aavistan sen tarkoittavan itse Kristusta, ja samalla Hänen osallisuuttaan kärsimyksissä ja lahjoittamaansa pelastusta. Kyse on sekä tuosta konkreettisesta tilanteesta, että kaikesta mikä on edessä päin. Kristus lahjoittaa pelastuksen ja on armolahjamme (kharisma) pelastamalla ja lohduttamalla.

Ja esirukoukset liittyvät tässä armoon (kharismaan) ja yhdistävät kaiken Kristuksen seurakuntaruumiiiseen.

Näin minä ajattelisin tämän 'kharisma' sanan käytön tuossa kohtaa. Mutta kaikki on arvioitava. Olen hyvin arkana selittämässä Raamatun sanaa.


Nyt kun tulin tietokoneelleni laitan tuon raamatunpaikan vähän laajempana:
2 Kor. 1: 8-11: Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin, ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa, kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)





Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Tor Elo 23, 2012 7:11 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Nostin kuin rinnalle ketjun Jumalan viisaudesta ja rakkaudesta. Paavali kirjoitti tästä aiheesta jokaiselle seurakunnalle.

Käskyn päämäärä on rakkaus (1 Tim. 1:5).
Uskon päämäärä on sielujen pelastus (1 Piet. 1:9).

Jumalan omat vajavaiset ihmiset, seurakunta, Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen, sekä armolahjat palvelevat, jotta Jumalan armo ja armolahja Kristuksessa tulisi meille elämäksi. Ja Kristus itse yhä palvelee luvaten olla kanssamme Henkensä kautta, sekä esirukouksin.
Eikö silloin armolahjojen päämäärä ole Kristuksen elämä meissä ja meitä varten. Kyse on ikuisesta elämästä myös tässä ajassa.

Ja juuri evankeliumi, Jeesuksen sovituskuolema ja ylösnousemus, lahjoittaa meille tämän kaiken. Näen Kristuksen itsensä armolahjana. Kaikkialla missä on Kristuksen sana esillä, seurakunta koolla, jaetaan ehtoollista ja palvellaan, on Kristus läsnä Henkensä kautta palvelemassa armollaan ja lahjoillaan. Me ihmiset olemme kuin sivuroolissa.

Opetuslasten ja apostolien kautta Jumalan armolahjat ilmenivät toisin kuin meidän ajassamme. Mielestäni tästä on syytä olla kiitollinen. Meillä on jo kirjoitettu sana, koko nykyinen Raamattu (VT ja UT). Meillä on erilainen seurakunta-aika nyt käsillä.

Jumala pysyy samana. Hänen rakkautensa on ikuinen. Sana kestää.

Raamatussa on varoitusta siitä, että viimeisten aikojen ihminen nostaa ihmelahjat niin suureen arvoon, että itse Kristus unohtuu. Samoin näyttää siltä, että moni joutuu pois seurakuntayhteydestään. Kuitenkin Jumalan on valta, voima ja kunnia. Hän pitää huolen omistaan sekä evankeliumin etenemisestä. Juuri tähän tilanteeseen ja hetkeen saamme anoa myös armolahjoja. Jumala ne jakaa ja tietää kaiken.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)





Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Sun Elo 26, 2012 10:47 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Armolahjoista on kirjeissä pari luetteloa. Niissä on jokin lahja saatettu vain lyhyesti mainita. Otan ihan esimerkkinä tiedon sanat ja viisauden sanat. Emme voi ymmärtää tätä ilman Raamatun muuta ilmoitusta ja siltikin asia jää ainakin minulle vähän aavisteluksi, mitä Paavali tarkoittaa.

Toinen saa tiedon sanat. Kyseessä on ilmeisesti oma erityinen armolahjansa. Tieto voi olla myös sellaista, millä on erityinen hengellinen merkityksensä juuri käsillä olevaan hetkeen. Mutta se ei ole välttämättä viisautta tai oppia.

Kyse saattaa olla siitä, että sielunhoitaja ymmärtää milloin avun tarvitsija ei puhu varsinaisesta tärkeimmästä asiastaan. Näin hän osaa kuunnella tai hienovaraisesti johdatella sielunhoidollista keskustelua siihen asiaan, minkä Jumala tahtoo nostaa esiin.

Tiedon sanojen lahja voisi ilmetä myös tunteena, että jollakin lähimmäisellä on nyt hätä ja tämä tarvitsee apua.

Yhtenä erikoisena esimerkkinä voisin sanoa sen tarkoittavan myös sitä, että ymmärtää toisen valehtelevan. Tästä löytyy esimerkki myös Raamatusta.

Tiedon sanojen lahja menee usein lähelle muita lahjoja. Joskus on niin selvää mitä tulee kirjoittaa vaikkapa lähetettävään korttiin. Itse laitoin kerran ystävälleni menevään surunvalittelukorttiin sellaisen iltavirren sanat, jotka vainaja oli kokenut kaikkein läheisimmäksi itselleen.

Jumalan omina saamme niin monin erilaisin tavoin palvella. Uskon armolahjojen toimivan niin kokouksissa, sielunhoidossa kokousten yhteydessä ja erikseen, sekä hajallaan olevien kristittyjen lohdutukseksi. Samoin kaikkiin armolahjoihin kätkeytyy itse evankeliumin esiin tuleminen, jos on kyse aidoista Jumalan lahjoista Kristuksessa.

Jumalan lapsina opettelemme kyselemään Taivaallisen Isämme tahtoa palvellessamme erilaisilla armolahjoilla. Emme etsi ihmisiltä kunniaa. Kuitenkin on Jumalan tahdon mukaista, että rohkaisemme toisiamme palvelemaan iloiten ja samalla nöyrästi.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)




Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Sun Elo 26, 2012 11:54 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Toimin vähän takaperoisessa järjestyksessä. Hain nimittäin vasta nyt esiin Raamattuni.

1 Kor. 12:8: 'Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta.' (1938 KR)

'Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa.' (1992 KR)

Uusi käännös liittää tiedon sanat selvästi julistuslahjoihin. Samoin siinä ymmärretään lahja tiedon jakamisena. Minä taas vanhan käännöksen vanhana kristittynä ymmärsin lahjana sen tiedon, minkä kristitty saa ottaa vastaan Jumalalta lahjana.

Samoin uusi käännös puhuu Hengen voimasta ja uskon voimasta. Uuskarismaattisuudessa käytetään ilmaisua 'Hengen voimassa' tavattoman paljon. Tämä on myös Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen mottona.

Vanhemmasta käännöksestä ei löydy ilmaisua Hengen voima kuin pari kertaa, ja niissä tarkoitetaan selvästi sitä voimaa mikä on välttämätön evankeliumin etenemisessä ja uskon säilymisessä.

Usein on kysymys pienistä sanavivahteista. Ne kuitenkin saattavat muuttaa paljon.

Armolahjoistakin puhuttaessa ja kirjoitettaessa lähtökohdaksi on mielestäni otettava lahjana saatu uskonvanhurskaus. Sen saamme Kristuksen Golgatan sovitustyössä, saamme anteeksi syntimme ja olemme armosta osalliset.

Jumala on näin tämän tärkeimmän lahjamme kautta Isämme. Ja ymmärrän niin, että kaikki valta, voima ja kunnia on yhä Isän, kuten Isä meidän rukouksessakin sanotaan. Raamatussa on lukemattomia kertoja ilmaisu 'Jumalan voima'.

Tiedon sanat ymmärrän varmaan tavanomaisemmin kuin yleensä, ja käsitän lahjan Hengen ilmoituksena erilaisille Jumalan omille eri tilanteisiin. Ja tämän vaikuttaa Pyhä Henki yhteiseksi hyödyksi.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)



Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Kes Elo 29, 2012 10:06 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Otan tämän toisen tärkeimmistä armolahjaluetteloista näkyviin kokonaisena:

1 Kor. 12:
1. Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee, niin en tahdo, veljet, pitää teitä niistä tietämättöminä. 2. Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. 3. Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra", paitsi Pyhässä Hengessä. 4. Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; 5. ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; 6. ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. 7. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. 8. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; 9. toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; 10. toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. 11. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. 12. Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; 13. sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. 14. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. 15. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. 16. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. 17. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? 18. Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. 19. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? 20. Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. 21. Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä." 22. Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; 23. ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; 24. mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, 25. ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. 26. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. 27. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. 28. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. 29. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? 30. Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? 31. Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.

Nuo alleviivaamani kohdat juuri kertovat aivan yksiselitteisesti sen, että kaikki Jumalan omat kuuluvat Kristuksen ruumiiseen ja kaikilla on Pyhä Henki. Jos tunnustaa, että "Jeesus olkoon Herra", tämä tapahtuu Pyhässä Hengessä. Kaikki ovat yhdessä Hengessä kastetut yhteen ja samaan ruumiiseen. Ja luvun lopussa on vielä viittaus seuraavaan lukuun, joka kertoo siitä miten rakkaus on tärkeintä ja se on kestävää. Armolahjat jäävät aikaan.

Hengen uudistus kirkossamme ry
http://www.hengenuudistus.fi/hengen_uudistus_kirkossamme/hengen_uudistus/
Lainaus:
NÄKY

Hengen uudistus kirkossamme ry:n näky on:

"TUKEA JA RAKENTAA PYHÄN HENGEN VOIMASSA ELÄVIÄ YHTEISÖJÄ JA LÄHETTÄÄ NIIDEN JÄSENIÄ MAAILMAAN"


Hengen uudistus tiivisti näkynsä, Reijo Telaranta ja Marko Huhtala
Kädenojennus 3/2011 (pääkirjoitus)
Lainaus:
...Yhteisö, jonka jäsenet ovat Pyhällä Hengellä täytettyjä, tekee evankeliumista puoleensavetävän luonnollisella tavalla. Tällaisen yhteisön elämään kuuluvat armolahjat, Hengen hedelmät, opetuslapseuden korostaminen sekä kristittynä kilvoittelu.


Näen tässä ristiriitaa Raamatun ilmoitukseen nähden. Kristuksen ruumis ei ole ollut eikä ole jaettu Hengellä täytettyihin karismaattisiin kristittyihin ja puolestaan toisiin. Sitä ei voi edes jakaa "Pyhän Hengen voimassa" toimiviin yhteisöihin ja muihin.

Samoin löydän ongelmakohtia seuraavasta kirjoituksesta:
Lainaus:
Kädenojennus 2/2011, Marko Huhtala

Hyvinkään pilottiseurakuntahanke luo ja ylläpitää hengellistä elämää

Hyvinkään seurakunta aloitti vuoden alusta mittavan kolmivuotisen pilottiseurakuntahankkeen. Hanke nousee kirkon tulevaisuutta suuntaavista strategioista ja päätavoitteena on löytää keinoja, millä tuetaan seurakunnan jäsenkehitystä ja torjutaan kirkosta eroamista. Karismaattisuus nähdään kirkko 2020 tulevaisuusselonteon tavoin mahdollisuutena seurakuntalaisten jäsenyyden tukemisessa.

-Ylistysmessut
-Verkostotapaamiset. ...Opetus on selkeää raamattuopetusta ja rukous palvelevaa rukousta, jossa pienissä ryhmissä opetellaan rukoilemaan ja palvelemaan toisiaan kukin omalla armolahjallaan
Armolahjoista opettaminen on myös keskeistä tässä pilottiseurakuntahankkeessa.

Tulisi keskittyä opettamaan Kristuksen sovitustyötä puolestamme ja juurtua Kristukseen. Kun seurakunta opettaa oikeita asioita ja ohjaa aitoon kristilliseen elämään Jumalan lapsina, ei ole mitään oikeaa tarvetta jättää kristillistä seurakuntaa. Karismaattisuuden, armolahjojen ja opetuslapseuden korostaminen vie väärään suuntaan.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)




Usko-on



Liittynyt: 23 Hel 2012
Viestejä: 215

Lähetetty: Kes Elo 29, 2012 3:02 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

1 Kor. 12:8. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; 9. toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; 10. toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. 11. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Saarnaaja 9:15:
Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä.
Jollakin paikkakunnalla Suomessakin on saattanut asua henkilö, jonka luo mentiin etsimään neuvoa, joskus hengellisissä asioissa, joskus muissa. Joku oli, ja nimikin on unohtunut.
Usein huomaamme, että hengellisessä kokouksessa tai neuvottelussa saattaa olla joku henkilö, joka sanoo poikkeuksellisen usein sellaista, mikä vie asiaa eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

Mark. 13:11 Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki.
Apt. 6:10: ...mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui. Tuo sanottiin Stefanuksesta.
Jumalan omia lohdutetaan sillä, että olemme turvassa, ja saamme erityistä viisautta, viisauden sanoja, hyvin vaikeisiin tilanteisiin. Tämä lohdutus on meille kaikille tarkoitettu, toki erityisesti vainotuille kristityille.

Jaak. 1:5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Saamme anoa viisautta Jumalalta, koska tarvitsemme sitä niin äärettömän kipeästi.

On vaikea erottaa milloin viisauden sanoissa on kyse varsinaisesta armolahjasta, ja onko se tarpeenkaan?

Tiedon sanoja käsittelin jo aiemmin. Vivahde-eron näen näissä lahjoissa. Tuntuu, että tiedon sanojen kautta voi välittyä joskus myös sellaista tietoa, mitä ei tarvitse ilmaista suullisesti. Tai joskus sen sanominen ääneen ei ole viisastakaan. Uskon, että molemmista lahjoista on hyötyä myös opetus- ja johtamistehtäviin, sekä sielunhoitoon. Ja lahja saattaa ilmetä myös niin, että joku ystävä tietämättään lahjoittaa sanan Jumalalta oikeaan aikaan ja oikeaan tilanteeseen.

Uuskarismaattisessa liikkeessä yhdistetään "tiedonsanat" "parantavaan rukoukseen" ja yleensä "uskolla vastaanottamiseen". Tätä on vaikea perustella Raamatun sanalla. Samoin mikään ei viittaa armolahjojen kohdalla pitkiin ylistysjaksoihin, tietyn tunnelman tai "läsnäolon" luomiseen. Tässä videolta Susanne Laitisen rukous muutettuna luettavaksi.
http://p1.foorumi.info/vapaasana/viewtopic.php?t=981&start=0

Omasta mielestäni voisi kokouspuhujakin ajateltuaan saaneensa tiedon sanojen kautta sanoja Jumalalta, toimia hyvin nöyrästi ja asiallisesti. Hän ehkä saisi hienotunteisia sanoja, millä voisi ohjata joitain henkilöitä jatkokeskusteluun tai sielunhoitoon. Jumala voi antaa sitten oikean avun kyllä, ja näin ei vedota vastaanottajan uskon vahvuuteen.
_________________
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy (Hebr. 11:1)




flieger



Liittynyt: 14 Lok 2012
Viestejä: 5

Lähetetty: Sun Lok 14, 2012 4:09 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Tässä ensimmäinen viestini tällä foorumilla. Tänään minut bannattiin Ristin valossa-foorumilta juuri tämän kielilläpuhumisaiheen vuoksi. Pyrin olemaan rehellinen, mutten riidanhaluinen.
Siksipä kyselen, että mitä mieltä olette tämänpäivän kielilläpuhumisesta? Usein kuulee helluntai ja vapaakirkoissa sellaista muutaman sanan ja/tai lauseen toistamista suureen ääneen ilman selitystä. Sitä ei saa arvostella tai syyllistetään helposti Pyhän Hengen pilkkaajaksi.

Itse olen ymmärtänyt, ettei kielilläpuhumisen armolahjaa ole enää seurakunnalla käytössä, eikä kielillärukoilu ole sitä kielilläpuhumista, mistä Raamattu puhuu. Korinttolaiset olivat vääristelleet armolahjat ja Paavali korjaa seurakuntaa kirjeessä. Eli kun Paavali kirjoittaa, että kielilläpuhuva rakentaa itseään, hän tarkoittaa sitä eri asiayhteydessä, kuin se tänään helluntailaiskarismaattisissa käsitetään. Eli hän rakentaa omaa egoaan, eikä kielilläpuhumista ole tarkoitettu henkilökohtaiseen rakentumiseen vaan seurakunnan, jos se selitetään. Jumala voi antaa ihmiselle taidon puhua sellaista kieltä, mitä ei ole koskaan opiskellut, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. Näin siis se miten asian näen, enkä ole ainoa tässä, mutta miten te muut asian näette?



jarrut



Liittynyt: 04 Tam 2009
Viestejä: 1691

Lähetetty: Maa Lok 15, 2012 3:36 Viestin aihe:

--------------------------------------------------------------------------------

Raamattu sanoo
roomalaiskirjeessä 12:6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on
annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on;

1 korinttolaiskirje:
12:4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
Ja:

Hebr. 13:8
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.


Jeesus Kristus on sama kuin ennenkin,
lahjat ovat armosta, joka ei ole muuttunut.

Kielilläpuhuminenkaan ei ole loppunut,
vaikka sellaista puhetta joskus kulee, varsinkin
joidenkin baptistien parissa on vallalla näkemys,
ettei kielilläpuhumista enää ole.

Täällä Vapaasanallakin oli aikoinaan kirjoittajia,
juuri baptistiseurakunnasta, jotka olivat sillä kannalla, ettei
kielilläpuhumista enää ole.


Koska Jeesus on sama, ei armolahjatkaan ole loppuneet.

Raamattu sanoo:
14:12 Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja,
niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan
niitä runsaasti.

14:26 Kuinka siis on, veljet? Kun tulette
yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa:
millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys,
mikä puhuu kielillä, mikä selittää;
kaikki tapahtukoon rakennukseksi.



Lainaus:
Eli hän rakentaa omaa egoaan, eikä kielilläpuhumista ole tarkoitettu henkilökohtaiseen rakentumiseen vaan seurakunnan, jos se selitetään



1 korinttolaiskirje:
14:4 Kielillä puhuva rakentaa itseään,
mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
14:5 Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä,

mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan;
sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva,
ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu


Kyllä kielilläpuhuva rakentaa itseään,
rukouskammiossaan, vaikka
ei ymärrä mitä puhuu.

Seurakunnanssa kuitenkin vaietkoon,
ellei ole selittäjää, tai ellei itse myös selitä
kielilläpuhumistaan.
Jumala voi antaa kielen tai kieliä, joita ei
itse ymmärrä eikä osaa, ja kun Jumla antaa,
niin silloin osaa myös puhua niin kuin osaisi,
esim. kiinaa tai arabiaa.

Kielillä puhuva saa pyytää Jumalalta,
että osaisi myös selittää mitä puhuu.

1.Korinttolaiskirje:
12:10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan
arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen
lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.

14:13 Sentähden rukoilkoon se,
joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.



Toivottavasti olen tämän Raamatusta ymmärtänyt oikein.
Mitä Te muut sanotte asiasta?

jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  jarrut lähetetty Su Marras 03, 2013 8:29 am


Kirjoittaja Viesti
flieger
Liittynyt: 14 Lok 2012
Viestejä: 5
Lähetetty: Maa Lok 15, 2012 7:05

--------------------------------------------------------------------------------

Olen helluntaiseurakunnan jäsen.
Kirjoitit rukouskammiossa tapahtuvasta rukoilemisesta, kuitenkin Paavali puhuu seurakunnan kokouksesta. Raamattu ei puhu mitään, että ihmisen puhuessa jotain sellaista mitä ei itse ymmärrä ja saavan siitä jotain hengellistä kasvua. Pyhällä Hengellä täyttyminen ei ole mikään pikavoitto hengelliseen kasvuun tai mikään voimavirta, vaan se on liittymistä Kristukseen. Kielilläpuhumisen tarkoitus on/oli se, että seurakunta saa siitä rakennusta, kun se on selitetty. Kaikki armolahjat ovat yhteiseksi hyödyksi. Jumala ei tarkoittanut, että seurakunnassa ihmiset mässäilevät lahjoillaa, mitä tapahtuu tänään ja mitä tapahtui Korintossa. Siellä, kuten tänäänkin kielilläpuhuminen on hengellisyyden mitta tai sellaisena sitä pidetään.
Olen ottanut ylös muutamien ihmisten kiellärukoilua ja ne ovat pääsääntöisesti seuraavanlaisia: "duidada duidada dui", "kot kot kit kot kit kot", "kada daka daka daka, diki diki diki", "abba bara kiern", "bissakura", "babliaida halleluujaa babliaida hala babli", "shanananalia shanananalaia"...eli tällaista on tämä kielilläpuhuminen mitä helluntaissa ja vapaakirkossa kuulee. Mitä kieltä tuo ovat? Eivät ainakaan mitään puhuttuja kieliä. Raamattu ei anna mitään viitettä, että ihmiset puhuisivat enkelten kieltäkään, sillä Paavali käyttää liioittelevaa kieltä kertoessaan, että rakkaus on kaikista tärkein. Ei Kristittyjen ole tarkoitus edes polttaa ruumitaan, vaikka Paavali näin sanoo, että vaikka hän polttaisi ruumiinsa.

Konsepti, jossa Paavali sanoo, että kielilläpuhuva rakentaa itseään ei ole kehoitus, koska Korintossa ihmiset puhuivat samaan aikaan kielillä ja sitä pidettiin hengellisyyden mittana ja näin ollen sen voidaan sanoen rakentaa omaa egoaan, eli itseään. Kristitty rakentuu sanan kuulemisen ja lukemisen kautta ja se on hidasta koko elämän käsittävää kasvua. Siihen ei ole mitään oikoteitä. Todisteena tästä on käytäntö, jota voimme käyttää hedelminä. Kielilläpuhuvat eivät ole yhtään sen rakeentuneempia kuin ne, jotka eivät puhu kielillä.
Hengessä veisaaminen ei ole kielillä veisaamista eivätkä sanomattomat huokaukset ole kielilläpuhumista, sillä mistä kielet koostuvat? Sanoista.




jarrut
Liittynyt: 04 Tam 2009
Viestejä: 1691
Lähetetty: Tii Lok 16, 2012 11:48

--------------------------------------------------------------------------------

Lainaus:
Kirjoitit rukouskammiossa tapahtuvasta rukoilemisesta, kuitenkin Paavali puhuu seurakunnan
kokouksesta. Raamattu ei puhu mitään, että ihmisen puhuessa jotain sellaista mitä ei itse ymmärrä
ja saavan siitä jotain hengellistä kasvua.



En sano, että Paavali puhuu rukouskammiorukoilemisesta,
vaan tarkoitin kielilläpuhumista kotona rukoillessa.
Kielilläpuhuminen, jota ei kukaan seurakunnan kokouksessa
selitä, on turhaa, koska sitä ei ymmärretä, eikä se silloin
rakenna seurakuntaa.


Lainaus:
Kyllä kielilläpuhuva rakentaa itseään,
rukouskammiossaan, vaikka
ei ymärrä mitä puhuu.


Mutta kielilläpuhuminen ei ole kiellettyä kotona,
siis rukouskammiossa.
Raamatun mukaan
1 korintolaiskirje
14:2 Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille,
vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä,
sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.
14:4 Kielillä puhuva rakentaa itseään,
mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.



Paljon on väärää kielilläpuhumista, jota on
tullut äärikarismaattisten piirissä, joka on todellakin
vain sitä saman hokemista.

Helluntaiseurakunnissa on kyllä opetusta, että
pitää täyttyä Pyhällä Hengellä ja puhua kielillä, että
kelpuutettaisiin, siunattaisiin esim. lähetyskentälle.

Sekään ei ole uutta, että kielilläpuhujat pitävät
itseään pyhempinä, kuin he, jotka eivät puhu,
vaikka Raamattu sanoo, etteivät kaikki puhu kielillä.
Moni on sitten loukkaantunut Jumalaan kun ei ole
saanut Pyhän Hengen kastetta /kielilläpuhumista,
joka helluntaiseurakunnissa menee juuri
noin, että Hengellä täyttymisen merkki on kielet.

Hengellätäyttäjiä sitten liikkuu Jumalan kansan keskuudessa,
kiitättämässä vilpittömiä tietämättömiä, niin että kieli menee solmuun
ja siten pakostakin tulee jotakin ääntelyä.



flieger
Liittynyt: 14 Lok 2012
Viestejä: 5
Lähetetty: Tii Lok 16, 2012 7:13

--------------------------------------------------------------------------------

Pikainen vastaus: Jokainen joka on uudestisyntyt, on kastettu eli täytetty Pyhällä Hengellä.

Takaisin alkuun


jarrut
Liittynyt: 04 Tam 2009
Viestejä: 1691
Lähetetty: Kes Lok 17, 2012 11:02

--------------------------------------------------------------------------------

Lainaus:
Pikainen vastaus: Jokainen joka on uudestisyntyt, on kastettu eli täytetty Pyhällä Hengellä.



Näin on.

Jokainen uudestisyntynyt on täytetty Pyhällä Hengellä.



Helluntaiseurakunnat vaan ovat omaksuneet
oman opin, Pyhän Hengen erikoiskasteesta.

Raamatun mukaan
Kielilläpuhuminen on armolahja, muitten armolahjojen
joukossa:

1.Korinttolaiskirje:

1:7 niin ettei teiltä mitään puutu
missään armolahjassa, teidän
odottaessanne meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.

12:4 Armolahjat ovat moninaiset
, mutta Henki on sama;

12:10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja;
toinen profetoimisen lahjan, toinen
lahjan arvostella henkiä; toinen eri
kielillä puhumisen lahjan, toinen
taas lahjan selittää kieliä.

12:28 Niinpä Jumala asetti
seurakuntaan ensiksi muutamia
apostoleiksi, toisia profeetoiksi,
kolmansia opettajiksi, sitten hän
antoi voimallisia tekoja, sitten
armolahjoja parantaa tauteja,
avustaa, hallita, puhua eri kielillä

jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  jarrut lähetetty Ti Loka 09, 2018 8:01 am

Nostan tämän armolahjaketjun, taas, kun tarvetta on, ja asiasta tietämättömyyttä:
varsinkin raamatullisesta armolahjojen käytöstä, ja siitä, onko niitä tällä aikakaudella
enää olemassakaan ja mitä sanotaan Raamatussa!



Ps. Jos joku ihmettelee mitä täällä on korjailtu monta kertaa, niin korjailin kirjoitusten jäsentelyä ja tasasin lausejärjestelmiä niitten hajanaisuuden takia, että lukeminen olisi helpompaa ja yleisvaikutelma siistimpää. /jarrut
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2122
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  Stiina lähetetty Ti Loka 09, 2018 1:54 pm

Niin, olipa ajoitus hyvä, että muistutettiin, olin jo anteeksiantamisen harjoituksessa päässyt unohtamaan, kuinka kauheaa se oli ja ilmeisesti on vieläkin. Minä en kestä enää yhtään oikeaakaan karismaattisuutta, niin pahaa se oli luterilaisen kirkon pienpiireissäkin n. 35 vuotta sitten jo. En olisi koskaan uskaltanut lähteä pois, jos ei Jumala armossaan olisi antanut vähäksi aikaa auktoriteetin, jonka vahvuudessa sen sain tehtyä joutuakseni myöhemmin narsistin uhriksi työpaikalla 20 vuodeksi. Nyt yritän olla menemättä mihinkään, koska aina käy huonosti. Kurjaa. Jos en yksin armosta (J K sovitus) ilman lain tekoja pelastu, niin sitten en pelastu.
Juuri ajattelin kokeilla omaa seurakuntaani (Hengen uudistus), mutta ei uskalla. Tyhmyydestä sakotetaan kristittyäkin. Uskomatonta millainen pahuus voi 7 hengen luterilaisessa pienpiirissäkin olla, vaikka vain yksi on näkyvästi Pahan vallassa ja muut pitävät häntä pyhimyksenä.
Hellari serkkuni on suuressa hyvyydessään rasittava, kun aina ilman lupaani rukoilee kääntymystäni ja maailmasta pelastumistani yms. jopa hautajaisissa ja tuijottaa koko ajan sekä hymyilee merkitsevästi, jos katson häntä päin, sairasta.

Stiina

Viestien lukumäärä : 373
Join date : 04.08.2017

Takaisin alkuun Siirry alas

Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma  Empty Vs: Armolahjat - mitä ja miksi - yksi näkökulma

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa